31. joulukuuta 2019

Noelin ensimmäinen Joulu

Noel 3 kk vietti elämänsä ensimmäisen joulun isän, äidin, mummon ja ukin kanssa. Minkälaisista asioista ja lahjoista koostuu tuon ikäisen joulu? Mitä kaikkea minä äitinä haluan hänelle jatkossa jouluisin tarjota, jotka ovat perinteitä omasta lapsuudestani? Kaiken lisäksi söpöysvaroitus, sillä meidän joulua rikastutti suloisin pikkutonttu ikinä, joka oppi joulun päivinä myös uuden taidon. 


En ole viettänyt joulua enää muutamaan edelliseen vuoteen oikeastaan juuri ollenkaan. Kaksi edellistä joulua olen ollut mm. kotona koiran kanssa, sillä joulu ei oikeastaan merkinnyt minulle enää mitään. Monta vuotta olin viettänyt sitä vanhempieni kanssa. Enää en halunnut sitäkään. Koko joulusta puuttui jokin, The juttu. En muista ikinä aikuisena omassa kodissani laittaneeni joulua muutamia ruokia lukuun ottamatta mitenkään. Vaan äkkiäpä on asiat toisin. Tänä jouluna kotiani koristi täydellinen valkoinen joulukuusi hopeisin koristein ja ledivaloin, sekä tonttu sen juurella. Myös ruokapöytä sai jouluisen kattauksen osakseen, jonka näet täältä. Koska muutimme ja pidimme ristiäiset juuri ennen joulua, en ehtinyt enkä jaksanut enempää aiheeseen panostamaan, mutta ideoita ja ajatuksia ensijouluun on vaikka kuinka ja paljon. Niin siinä kävi, että oma lapsi muutti elämässäni joulun suhteen kaiken, minkä olin hylännyt omaan lapsuuteeni. 

Noelin ensimmäinen Jioulu
Noelin ensimmäinen  joulu


Ensimmäinen kuusenkoristeeni ikinä
Ensimmäinen kuusenkoristeeni ikinä
Noel ja äiti
Noel ja äiti
Suloisin pikkutonttu ikinä
Suloisin pikkutonttu ikinä
Vaikka 3 kuukauden ikäisen Noel poikani myötä minussa heräsikin aika suuri jouluihminen, ei se tarkoita sitä, että kaupallisuus saisi vallan ja otteen. Haluan koristella kodin, mutta tarkkaan harkituilla asioilla ja yhdessä lapsen kanssa laittaen sekä askarrellen. Haluan kertoa tarinaa Joulupukista. Miten jännittävää siihen oli uskoakaan ja häntä aattona odottaa. Entä se, kun sekä kotona, että mummon ja vaarin luona ilmastointihormin reunalta näkyi tontun parta. Se oli siellä kuuntelemassa, onko kilttejä lapsia. Muistan vieläkin, miten kuvittelin tontun siellä olevan ja meitä kurkkivan. Muistan edelleen suuren osan lapsuudenkotini joulukoristeista, jotka aina Jouluisin, vuodesta toiseen, haettiin kellarista ja laitettiin esille. Ehkä moni muistaa enkelikellon. Jaksoin ihmetellä sitä kerta toisensa jälkeen, miten kynttilöiden lämpö pistikään sen kilkattamaan. Tai ne kartongista tehdyt punaiset joulutontut, joita laitettiin mm. ikkunaan. Kuusen koristelusta puhumattakaan. Entä aattoaamuna kuusen juurelle ilmestyneet paketit. Kävikö tonttu meillä oikeesti yöllä? No ainakin se haki ikkunan raosta yönaikana Joulupukille kirjoitetun kirjeen, jossa toivottiin kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kaikkea tätä rakastavan ja rauhallisen yhdessä olon, sekä perinteisten jouluruokien lisäksi haluan pojalleni tarjota ja antaa. Se oli ainakin omassa lapsuudessani niin kutkuttavaa ja jännää.

Noelin ensimmäisiä joululahjoja
Noelin ensimmäisiä joululahjoja



Brion purulelu oli yksi mieluisista lahjoista
Brion purulelu oli yksi mieluisista lahjoista
Paljon uutta ihmeteltävää
Paljon uutta ihmeteltävää
Kummitäti oli kutonut uudet isommat villasukat
Kummitäti oli kutonut uudet isommat villasukat
Pyyhe tuli uimakoululaiselle tarpeeseen
Pyyhe tuli uimakoululaiselle tarpeeseen
Tänä jouluna Noel oli vasta 3 kk ikäinen, joten hänen osaltaan perinteistä jäivät vielä pois joulukalenteri, joulupukin kirje, tontunparrat, jouluruuat, joulupukki ja niin edelleen, mutta vietimme silti ihanimman mahdollisen ensimmäisen joulun hänen kanssaan. Rento aattoaamu kotona, Noel, minä ja hänen isänsä Raskasta Joulua kuunnellen, josta Noel piti silmin nähden. Valmistauduimme lähtöön toiselle paikkakunnalle Noelin mummon ja ukin luokse, jossa vietimme aaton jouluruokien ja lahjojen parissa. Noel sai upeita (ja järkeviä) lahjoja, jota arvostan suuresti, ja joista osa oli ihan käsityönä tehty. Erityisesti Hand made lahjoihin oli panostanut Noelin kummitäti, joka kävi tuomassa paketit meille kaikille. Noelin paketeista löytyi mm. ihanat vaatteet, astioita, pari upeaa kirjaa ja pari Brion lelua, jotka ovat äidinkin suosikkeja. Vaikka Noel ei itse vielä paljon joulusta kuusen valoja lukuun ottamatta ymmärtänytkään, oli minulle äitinä silti tärkeää tehdä tästä hänelle ensimmäinen kunnon joulu kuusineen, lahjoineen, tonttuhattuineen ja lauluineen. Tapaninpäivänä ajelimme Etelä-Savoon mummin ja ukin luokse yökylään, jossa tapasimme myös muita sukulaisia. Noel näytti siellä sitten kerrasta, että ei tässä enää mitään vauvavauvoja olla, ja käänsi ensimmäistä kertaa itsensä selältä vatsalleen. Tätä olin uumoillut jo päivän pari, sillä joulupäivänä, kun makoilimme kotona kolmistaan, Noel, minä ja hänen isänsä, takkatulen äärellä, oli elkeet jo sen suuntaiset. Ensi jouluna Noel on jo hieman reilu vuoden ikäinen taapero. On ihan yhtä jännää odottaa, minkälainen taapero meidän kanssa sitä silloin viettääkään, kun aikoinaan itse joulua.

Raskasta Joulua musiikin lisäksi kuusen valot olivat tämän joulun hitti
Raskasta Joulua musiikin lisäksi kuusen valot olivat tämän joulun hitti


Niin ihanat Newbien vaatteet
Niin ihanat Newbien vaatteet
Ihana luontokirja äänillä
Ihana luontokirja äänillä
Kiitos ihanasta Joulusta ja lahjoista
Kiitos ihanasta Joulusta ja lahjoista
<3. Jennyfer

23. joulukuuta 2019

Noelin ensimmäinen nimipäivä

Noel, Joulun lapsi, vietti tänään jouluaaton aattona 23.12.2019 ensimmäistä nimipäiväänsä.


Noelin ensimmäinen nimipäivä 23.12.2019


Nimipäivämuistoja

Vain kaksiviikkoa ristiäisistä, Noel vietti tänään, jouluaaton aattona 23.12.2019 ensimmäisiä nimipäiviään. Meillä on aina juhlittu minun nimipäiviä, vaikkakin pienesti. Käytännössä isäni ja äitini on muistanut minua pienellä lahjalla, lähimmät sukulaiset kortilla, tai nykyaikana viestillä. Silloin kun olin itse pieni, sellainen ala-asteikäinen, muistan nimipäiväni kaikista parhaiten. Ne ovat aina keskellä kesää, heinäkuussa, niin ensimmäisen, kuin toisenkin nimen päivä samana päivänä. Olimme yleensä aina silloin mökillä tai jossain muualla kesälomareissulla. Teimme aina, tai ainakin siltä se minusta tuntuu, mansikkakakun. Ostettiin kaupasta semmonen valmis kakkupohja, kostutettiin se jollain mehulla, ja sen päälle vatkattiin kermavaahtoa ja lopuksi tuoreita mansikoita. Lahjaksi sain useana vuotena Merja Jalon Nummelan ponitalli -kirjasarjaan kuuluvan kirjan. Keräsin niitä. Rakastin niitä.

Ensimmäinen nimipäivälahja, puinen helistin,vaikka kuusi valoineen ja koristeineen kiinnostikinenemmän
Ensimmäinen nimipäivälahja, puinen helistin, vaikka kuusi valoineen ja koristeineen kiinnostikin enemmän



Noel      

Myös tämän vuoden nimipäiväni on jäänyt muistiini lahjan osalta. Olin seitsemännellä kuulla raskaana, ja sain vanhemmiltani lahjaksi vartalotyynyn, joka pelasti menetetyt yöunet. Se oli taivaanlahja raskaanaolevalle. Vatsa oli jo iso, eikä sen kanssa ollut hyvä nukkua mitenkään päin. Kylkiasennosta puhumattakaan. Se ei sovi uniasennokseni lainkaan. Nyt tuo kehoni tuotos, suuri lahja ja ihme, niin suloinen poika, että olen pakahtua, vietti omaa ensimmäistä nimipäiväänsä. Hänen nimensä, Noel, on yksi suloisimmista ikinä, ja istuu hänelle kuin nenä päähän. Sen lisäksi, että hän on tietysti nimensä näköinen, nimi on pehmeä ja suloinen, on sillä myös ihan oikea tarina, miksi Noel on Noel.

Noel juontaa ranskankielisestä sanasta Noël, joka tarkoittaa joulua. Keskiajalla nimi annettiin jouluna syntyneille pojille, mutta meidän Noel sen sijaan sai alkunsa joulunaikaan 2018.


Perinteitä

Nimppareita vietettiin niinikään pienesti kotona, meidän kolmen kesken: Noel, minä ja hänen isänsä. Lahjaksi hän sai puisen helistimen, ja me Noelin isän kanssa herkuttelimme nimppareiden varjolla suussa sulavat suklaa leivokset. Vuoden päästä, kun Noelkin voi jo syödä kakkua, pyöräytän meille mansikkakakun.

Suklaaleivokset nimppariherkkuna
Suklaaleivokset nimppariherkkuna


<3. Jennytfer

19. joulukuuta 2019

Noel 3 kk

Mitä kuuluu Noelille 3 kk iässä? Minkälaisia suuria tapahtumia mahtuu hänen elämäänsä kuluneen kuukauden ajalta? Minkälainen lapsi hän on ja mitä me harrastamme? Onko unirytmistä tietoakaan? Nämä ja paljon muuta Noelin sekä vähän äidinkin kuulumisten myötä. 


Noel saavutti 3 kk iän jo 10.12.2019, mutta ehdin kirjoitella hänen kuulumiset vasta nyt, koska Noelin hoitamisen lisäksi muutto ja kodin laittaminen asuttavaan kuntoon on syönyt aikaa tehokkaasti. Lisäksi huomaan, etten ollut pitänyt mitään järjestelmällistä kirjanpitoa siitä, mitä Noelin elämässä tapahtui matkalla 2 kk iäistä kohti 3 kk ikää, joten jouduin kasaamaan tiedot näitä kuulumisia varten postausluonnoksista, jotka ovat tässä kaikessa touhussa jäänyt kirjoittamatta, sekä bujon kalenterista. Vauvakirja olisi oivallinen lähde, mutta sen täyttäminen on vielä haave vain. Jospa uudelta vuodelta toivoisin vaikka sen verran aikaa, että saisin dokumentoitua sinnekin tämän pienen pojan ihmeellistä matkaa.

Noel 12 viikkoa 3.12.2019, viikko ennen 3 kk synttäreitä
Noel 12 viikkoa 3.12.2019, viikko ennen 3 kk synttäreitä

Äidin muisti

Nyt kun katson listaa, mitä kaikkea elämäämme mahtuu kuukauden ajalta Noelin kulkiessa kohti 3 kk ikää, en ihmettele yhtään, että äiti on vähän väsynyt, enkä pystynyt näitä asioita muistin lokeroista ilman apuvälineitä noukkimaan. Ehkä siksikin näiden kuulumisten kirjoittaminen oli vaikeaa, sillä monena iltana yritin, mutta ei siitä mitään tullut. Jouduin ponnistelemaan ja näkemään todella vaivaa muistaakseni ja löytääkseni kaikki tärkeät ja merkitykselliset asiat, vaikkakin vain kuukauden ajalta. Eräs äiti minulle joskus ohimennen huikkasi, ettei muista vauvavuodestaan yhtään mitään. Ymmärrän täysin, että tässä katkonaisten ja vähän nukuttujen öiden maailmassa niin voi todella käydä. Mutta minä haluan muistaa. Siksikin täällä nyt silmät ristissä sirrillään kirjoitan, koska haluan. En halua jättää dokumentoimatta hetkeäkään, mitään tärkeää ja merkittävää.

Ristiäislahjalelujen kanssa. Ristiäisetkin dokumentoitiin lahjoineen kaikkineen.
Ristiäislahjalelujen kanssa. Ristiäisetkin dokumentoitiin lahjoineen kaikkineen. 


3 kk ikäinen pieni poika

Noel on muuttunut, kasvanut ja kehittynyt valtavasti viimeisen kuukauden aikana. Nyt 3 kk iässä 6,7 kiloisena ja 63 senttisenä keskikäyrällä edelleen kasvaen ja 62 cm vaatteita käyttäen, hän ei enää tunnu niin vauvalta. Kroppa on jämäköitynyt todella paljon ja neuvolassakin huomattiin hänen jalat, joiden varassa hän seisoo sylissä jo melko tanakasti. Hän nostaa yläkroppaa tehokkaasti ylöspäin kuin kavutakseen istumaan. Mitkä vatsalihakset noin pienellä onkaan! Pää pysyy pystyssä jo hienosti ilman erityistä tukemista. Kun näiden lisäksi poika on hereillä ollessa pelkkää hymyä, höpötystä sekä riemun kiljahduksia ja naurua, on hänen kanssa kommunikointikin jo ihan uudella tasolla. Hän osaa ilmaista selvästi tunnetilojaan. Muutos vauvasta tällaiseksi pieneksi pojaksi kävi todella nopeasti. Ehkä yhdessä yössä. Onhan hän edelleen vauva, mutta ei sellainen vauvavauva. Hän on kiinnostunut ympäristöstään. Leluista, sekä siitä, mitä kaikkea näkyy ja liikkuu ikkunan takana. Kodista. Äidistä. Monta kertaa olen havahtunut siihen, kun Noel vain katselee minua. Se on aika suloista ja ihanaa.

Iloa ja riemua helistinten kanssa
Iloa ja riemua helistinten kanssa


Suuri tapahtumia

Noelin elämässä tapahtui kaksi erittäin suurta ja merkittävää tapahtumaa juuri 3 kk synttäreiden kynnyksellä. Ensin me muutimme kaikki kolme yhteen: Noel, minä ja hänen isänsä. Koti vaihtui yksiöstä kolmioon viereiseen kaupunginosaan. Olemme nyt ja vihdoin perhe saman katon alla. Tavaroiden pakkaaminen 2,5 kk vauvan kanssa oli aika haastavaa puuhaa ja aikaa, mutta me selvisimme siitä. Muuttopäivänä Noel oli ensimmäistä kertaa ilman minua yökylässä vanhemmillani, mummoukkilassa. Minusta se oli ihanaa. Isovanhemmat saivat nauttia täysillä Noelista ja Noel heistä. Viikon päästä muutosta vietimme ristiäiset, ja Noel Petri Tapio sai komeat sekä merkitykselliset nimensä. Ristiäisistä voit lukea lisää täältä. Tähän ajanjaksoon mahtuu myös ensimmäinen flunssa, josta kävimme ihan lääkärissä. Kuumetta ei onneksi noussut, mutta yskää ja nuhaa oli kovasti. Ne valvotti ihan öitäkin. Tauti oli virusperäinen, eikä saatu siihen sen ihmeempää lääkettä, kuin vauvoille tarkoitettua suihketta tukkoisen nenän avaamiseksi.

Niin suloinen ja niin komea pienimies ristiäisissään
Niin suloinen ja niin komea pienimies ristiäisissään


Harrastuksia

Seurakunnan ensilapsikerhossa, jonka aloitimme Noelin ollessa vain 3 viikon ikäinen, käymme edelleen joka maanantai, ja se on yksi viikon kohokohdista. Noel osallistuu toimintaan vielä hieman heikosti, sillä usein päiväunet osuvat juuri siihen kohtaan. Minulle tämä puolitoistatuntinen on kuitenkin tärkeä henkireikä, nukkui Noel tai ei. Kerhon lisäksi me olemme aloittaneet vauvauinnin, josta Noel tykkää ihan super paljon. Tiesin sen, sillä hän on rakastanut kylpemistä ensihetkistä lähtien. Rakkaudesta veteen kertoo myös se, että hän hymyilee ja juttelee altaassa paljon.

Seurakunnan ensilapsikerhossa
Seurakunnan ensilapsikerhossa

Nukkuminen

Aika täsmälleen juuri 3 kk ikäisenä Noel löysi ensimmäiset rytmit nukkumiseen. Päiväunet on vielä mitä sattuu, mutta yöunissa on jo tolkkua. Aamulla herääminenkin käy samoihin aikoihin. Noel nukahtaa yöunille klo 20 aikoihin. Pisimmillään hän on nukkunut siitä 03 kolme saakka, mutta useimmiten herää vielä syömään puolen yön aikaa. Siitä seuraava syöttö on 05 aikaa aamulla ja se on aika paha, sillä silloin Noel on jo todella virkeä, juttua riittäisi, eikä hän enää millään nukahtaisi uudestaan. Äitiä kyllä vielä väsyttäisi. Useimmiten Noel kuitenkin nukahtaa 06 mennessä uudestaan ja nukkuu n. 08 asti, jolloin aloitamme aamutoimet. Siitä sitten seuraa päiväunia, jotka tällä hetkellä koostuu useimmista lyhyistä pätkistä. Nämä useat pätkäpäikkärit ovat johtaneet siihen, että minun aikani tehdä mitään muuta on todella kortilla. Toivonkin, että nämä pätkäpäikkärit saataisi kurottua vaikka kaksiksi hieman pidemmiksi uniksi, jolloin saattaisin saada kotona ja kirjoittamisen osalta oikeesti jotain aikaan. Tällä hetkellä kaikki tekemiseni painottuu klo 20 jälkeiseen aikaan, kun Noel käy yöunille, ja pian huomaan puolen yön koittavan, joka on minulle tietysti aivan liian myöhäinen aika käydä nukkumaan. Olen tosi iloinen näistä jo olemassa olevista rytmeistä, joita on myös ruokailun osalta 7-8 kertaa vuorokaudessa, sillä ne todella helpottavat elämää ja muiden asioiden aikaansaamista niiden ympärillä. Tietysti minun päätyöni on nyt keskittyä Noeliin ja niin teenkin, mutta kiva on laittaa uutta kotiakin ja kirjoittaa ajatuksiaan maailmalle.

<3. Jennyfer

17. joulukuuta 2019

Kipuiluja uudessa kodissa

Yhteen muutto ei ole käynyt kivuttomasti. Koti ja elämä voi mennä rikki myös näin päin, eikä vain eroissa. Vaatii oman aikansa etsiä ja löytää paikkansa, sillä koiran kanssa yksiöstä perhe-elämään kolmioon ei käy käden käänteessä. Lisäksi, kun kaksi kotia kannetaan yhteen, on lopputuloksena melkoinen sekamelska, ja se jos minkä on minulle tuskaisaa.


Ensin me ollaan yhdessä melkein pari vuotta asuen erillämme. Oli siinä näkemisessä ja olemisessa jonkinlaisia haasteita sen vuoksi joskus aiemminkin, mutta ihan hulluksi se meni Noelin syntymän jälkeen. Pienen vauvan kanssa kahden asunnon välillä ravaaminen kaikkine tavaroineen oli ihan kammoksuttavaa. Nyt täällä saman katon alta on oikeastaan vaikea edes tajuta sitä, kuinka me kuvittelimme niin elävämme, selviävämme ja pärjäävämme. Perheenä. Loppuaikana, ennen yhteen muuttoa, en enää edes suostunut ravaamaan asuntojen välillä Noelin kanssa, sillä se kävi minulle aivan liian raskaaksi.

Takka on tämän kerrostalokodin luksusta
Takka on tämän kerrostalokodin luksusta


Miten vihasinkaan sitä kassielämää

Me ollaan tottakai vietetty paljon aikaa yhdessä ja samojen kattojen alla koko suhteemme ajan, mutta kahdessa eri asunnossa. Oli sekin aikaa. Aina oli tarvittavat kamat väärässä paikassa. Mitään ei voinut tehdä extempore, kun tarvittavia varusteita ei ollut mukana. Tai sitten liikut muutaman kilsan matkan yön tai kahden takia ihan järisyttävän kassin kanssa, kun varauduit siihen, tähän ja tuohon. Ihan puistattaa muistella, sillä tuollainen pakkaaminen, ramppaaminen ja kassielämä ei sovi minulle laisinkaan. Noelin isä jos kuka sen on nähnyt, ja valitettavasti myös kokenut. Olen joskus ajatellut, että jos minä olisin ollut erolapsi, ja joutunut vaihtamaan kotia viikottain, en todennäköisesti olisi selvinnyt siitä täyspäisenä tai järjissäni. Tuntuu, etten aina selvinnyt siitä kassielämästä ja ramppaamisesta kunnialla näin aikuisenakaan. Kipuilut täällä uudessa kodissa saman katon alla ei siis varsinaisesti liity siihen, että toisen kanssa olisi jotenkin uutta tai outoa olla, saati niihin pakkaamisiin tai kasseihin, vaan hieman toisenlaisiin juttuihin, joihin en oikeastaan ollut osannut varautua lainkaan.

Makuuhuone on Noelin sängyn katosta ja meidän uutta sänkyä ja peiliä seinällä vailla valmis


Hajonnut elämä ja koti

Tämän yhteen muuton myötä minun ja Noelin elämä sekä koti hajosi. Se on ollut päällimmäisenä tunteena näinä reiluna parina viikkona. Elämät ja kodit eivät hajoa näköjään vain erojen myötä, vaan myös yhteenmuuttojen. Samalla tavalla on rakennettava uutta, aloitettava tietyllä tavalla alusta ja tyhjästä. Me kuitenkin ehdimme Noelin kanssa elää lähes kolme kuukautta hyvin paljon keskenämme omassa kodissamme, hänen isän ollessa päivät töissä, emmekä nähneet tai olleet jomman kumman luona joka ilta. Elimme kodissa, jossa ei ollut mitään liikaa tai liian vähän. Kodissa, josta ei puuttunut mitään. Kodissa, jossa ei ollut mitään virheitä, puutteita tai moitittavaa. Kodissa, jossa sisustus oli juuri niin kuin pitää. Kodissa, joka oli meille täydellinen. Täällä kaikki on toisin. Koti ei ole täydellinen, vaan tähän hetkeen paras mahdollinen. Sisustus on tullut kahden eri asunnon kalusteista, ja ne riitelee. Ei sovi tähän asuntoon. Meille. Puutteita löytyy tällä hetkellä erityisesti verhoista ja moitittavaa keittiöstä. Ikkunasta sisään loimottavasta pihavalosta puhumattakaan. Tavaroita on siihen nähden liikaa, että kaikelle ei ole ainakaan vielä paikkaa. Elämme edelleen muutamien laatikoiden ja ympäriinsä lojuvien tavaroiden keskellä. Kun toinen on minimalisti, jolla on vain se, mitä tarvitaan ja toinen varautuu mahdolliseen ja mahdottomaan, on sekin saanut aikaan omat sointunsa. En halua kutsua meille edes vieraita, tupareista puhumattakaan, sillä minusta tuntuu, että asun ja elän osittain jonkinlaisessa varastossa. En vielä koe tätä kodiksi, saati kotiutuneeni. Se tekee olostani vaikean, sillä koti on minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Parvekeellakin on remontti keskeneräisenä meneillään ja sohva odottaa poispääsyä uuden tieltä
Parvekkeellakin on remontti keskeneräisenä meneillään ja sohva odottaa poispääsyä uuden tieltä

Lisäksi meille ehti Noelin kanssa muodostua omat jutut, rytmit ja rutiinit. Nyt niitä on jakamassa ja tuomassa omiaan toinen, kunnes taas tammikuussa se jotenkin muuttuu. Noelin isä on meidän kanssa kotona koko tämän joulukuun, ennen kuin lähtee taas tammikuussa töihin. Ei minun ole vaikea "jakaa" Noelia. Päinvastoin. Minusta on ihanaa katsoa sivusta ja seurata, kuinka heillä isänsä kanssa on omat juttunsa. Erilaiset, mitä minä äitinä tarjoan, ja se, jos mikä on rikkaus. Kyse on asioista, uusista rytmeistä ja rutiineista ja siitä, että välillä niitä asioita hoitaa joku muu kuin minä. On huomioitava toinen, eikä vain astuttava ovesta ulos vaunuineen, kun siltä tuntuu. Meillä ei ole mitään selkeetä "työnjakoa" sen lisäksi, että olemme sopineet minun hoitavan yön syötöt ja muut mahdolliset valvomiset. Noelin kannalta olen kuitenkin pyrkinyt pitämään asiat samankaltaisina. Lenkille, kaupungille, kauppaan, asioille, kävelylle jne. mennään aamupäivällä. Kylvetään tiettyinä viikonpäivinä. Joka ilta on samat rutiinit ennen nukkumaanmenoa, ja niin edelleen.

Keittiössä on puutteita astioiden lisäksi kalusteissa ja sisustuksessa. Ruokapöytä ja tuolit ovat vaihtumassa. Ruokapöydän yllä oleva valaisin on kysymysmerkki, tilassa kaikuu, puuttuu verhot ja yksi seinä on ihan autio....
Keittiössä on puutteita astioiden lisäksi kalusteissa ja sisustuksessa. Ruokapöytä ja tuolit ovat vaihtumassa. Ruokapöydän yllä oleva valaisin on kysymysmerkki, tilassa kaikuu, puuttuu verhot ja yksi seinä on ihan autio....  Tiskikoneen kalusteintegrointi on ihan peestä ja väärin rakennettu, yläkaapit asennettu aivan liian korkealle...

Sopeutumista

Ehkä tietynlainen suunnittelemattomuus sen osalta, kumpi hoitaa millon ja mitäkin, aiheuttaa hankaluutta sen osalta, että mahdollisen oman ajan käyttöä ei pysty etukäteen suunnittelemaan, jolloin sitä ei tule sen ilmaantuessa käytetyksi järkevästi ja tehokkaasti. Minun on esimerkiksi vaikea yhtäkkiä kääntää itseni luovaan työhön, kirjoittamaan tai kuvaamaan, jos Noelin isä nappaa iltatoimet ns. lennosta. Aiemmin oli sillä tavalla helpompaa, kun oltiin pääosin kokoajan kahdestaan, että tiesi, kuka tekee seuraavaksi ja mitä. Minä. Ehkä tämä on jonkinlaista oman paikan etsimistä ja löytämistä tässä elämässä, joka nyt jaetaan yhdessä. Kuinka se voisi edes käydä helposti, sillä vielä kesällä asuin koiran kanssa kahdestaan yksiössä. Nyt muutama kuukausi myöhemmin äitinä ja avopuolisona perhe-elämässä kolmiossa.

Minulla on kaksi kalustetta, jotka ovat seuranneet elämässäni vuosia kausia ja seuraavat vastakin. Toinen on tämä opelukoneen rungosta tehty pöytä, joka sekin on vailla lopullista paikkaa.
Minulla on kaksi kalustetta, jotka ovat seuranneet elämässäni vuosia kausia ja seuraavat vastakin. Toinen on tämä ompelukoneen rungosta tehty pöytä, joka sekin on vailla lopullista paikkaa. 


<3. Jennyfer

15. joulukuuta 2019

Kaksplus blogiverkoston joulukalenteri: Jouluinen kattaus

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi Joulun tunnelmaan. Tämän jouluisen kattauksen myötä rauhallista ja lämmintä joulumieltä toivottaa Jennyfer 1980 -blogi.


JOULUINEN KATTAUS

Rakastan ruokapöydän kattamista ja niin sisustuslehdissä kuin -kaupoissakin huomioni kiinnittyy aina erityisesti pöytien kattauksiin. Ihailen runsautta ja luovuutta, jota niissä usein käytetään. Erityisesti ihailen sitä, miten niissä on käytetty mielikuvitusta erilaisten tarjoiluastioiden osalta. Ravintolassa syödessäni huomioni kiinnittyy aina siihen, miten ja minkälaisista astioista ruoka tarjoillaan. Persoonalliset ratkaisut ovat aina mieleeni. Kaikenlaiset "ei perinteisiin astioihin laskettavat" tarjoiluastiat saavat minut innostumaan. Aina, kun tavallinen kulho tai lautanen on keksitty korvata jollain, saa ravintola minulta ihan erityisiä pisteitä. 

Jouluinen kattaus
Jouluinen kattaus



Valitettavasti kuitenkin teen tämänkaltaisia kattauksia erittäin harvoin, vaikka niiden väkertäminen onkin erityisesti mieleeni. Se vaatisi erilaisia astioita, joille kaappitilat eivät anna periksi. Ehkä kuitenkin teen muutoksen tämän osalta, sillä tämä jos mikä tuo minulle luovuudessaan ja visuaalisuudessaan suurta nautintoa. Vielä, kun kattauksen ympärille pääsee rakentamaan hyvän aterian, niin nautinto on taattu. Niin, tehdäänkö ruoka kattaukselle vai kattaus ruualle? Minulle on monesti jonkin ihanan astian näkeminen toiminut inspiraation lähteenä kokkailuille. Tällä kertaa jouluisen kattauksen osalta ei niinkään kikkailla astioilla, vaan pääosaa näyttelevät pöydän erilaiset jouluiset somistukset ja koristukset. Niin ikään tälläkin kertaa kattaus toimi inspiraation lähteenä, ja koska jouluun on vielä muutama yö aikaa, tästä kattauksesta tarjoillaan Noelin isovanhemmille joulusta muistuttava suolainen piirakka. Kornia tai ei. Poropiirakka.












Kaikki kuvissa esiintyvät tuotteet ovat ostettu tai valmistettu itse.

Huomenna joulukalenteriluukku aukeaa Ikkunalaudalla
 -blogissa.  Eilistä luukkua pääset fiilistelemään Pikkuleijonat -blogissa.

<3. Jennyfer

11. joulukuuta 2019

Kaksplus blogiverkoston joulukalenteri: Vuohenjuustotortut

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi Joulun tunnelmaan. Vuohenjuustotorttujen myötä rauhallista ja lämmintä joulumieltä toivotta Jennyfer 1980 -blogi.



VUOHENJUUSTOTORTUT

Perinteisesti joulutortut ovat voitaikinaan tehtyjä ja luumumarmeladilla täytettyjä, eikä niissä varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta toiset syövät mieluummin suolaisempaa kuin makeaa. En muista koskaan olleeni mikään joulutorttujen suurkuluttaja. Ehkä juuri siksi, koska makea. Sittemmin, kun muutama vuosi sitten olin joulun alla kylässä ihanassa idyllisessä puutalokorttelissamme naapurini luona, hän paistoi meille suolaisia joulutorttuja. Olin myyty! Sittemmin olenkin torttuni tehnyt tällä reseptillä ja makuvaihtoehtoja on valtavasti, sillä luumumarmeladin sijaan käytämme tuorejuustoja. Tänään meillä on täytteenä Creme Bonjour Chevre tuorejuusto kera kuivattujen karpaloiden, olkaa hyvät. 

Vuohenjuustotortut kuivatuilla karpaloilla
Vuohenjuustotortut kuivatuilla karpaloilla



Näitä tarvitset
1 pkt voitaikinalevyjä
1 rs Creme Bonjour Chevre -tuorejuustoa
1 pss kuivattuja karpaloita

Näin valmistat
1. Leikkaa sulaneet voitaikinalevyt puoliksi
2. Muotoile tähtitortun tai johonkin muuhun haluamaasi muotoon
3. Laita keskelle reilu nokare tuorejuustoa
4. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa 10-15 min
5. Ripottele päälle kuivatut karpalot

Isäni tekemällä vehkeellä saan painettua voitaikinalevyn muotoon, jolla tulee perintisestä tähtitortusta poikkeava kukkamainenmalli
Isäni tekemällä vehkeellä saan painettua voitaikinalevyn muotoon, jolla tulee perinteisestä tähtitortusta poikkeava kukkamainenmalli

Perinteistä poikkeava: kukkamainen suolainen joulutorttu
Perinteistä poikkeava: kukkamainen suolainen joulutorttu

Täytettä saa olla reilusti
Täytettä saa olla reilusti




uivatut karpalot sekä näyttävät että maistuvat hyvälle näiden torttujen kanssa
Kuivatut karpalot sekä näyttävät että maistuvat hyvälle näiden torttujen kanssa

Vuohenjuustotortut toimivat vaikka joulupöydän alkupalana tai ihan muuten vaan vaikka glögin kaverina
Vuohenjuustotortut toimivat vaikka joulupöydän alkupalana tai ihan muuten vaan vaikka glögin kaverina
Huomenna joulukalenteriluukku aukeaa Tusinakoti -blogissa.  Eilistä pääset fiilistelemään Love  Beyond Words -blogissa.

<3. Jennyfer

9. joulukuuta 2019

Ristiäiset - "Oskari" sai ihan oikean nimen

Eilen, 8.12.2019 klo 13 "Oskari" sai kasteen ja sen myötä ihan oikean nimen, jolla hänet tunnetaan jatkossa myös blogissa. Ristiäiset pidettiin Hyvinkäällä. "Oskari" hurmasi juhlaväkeä jutuillaan ja hymyillään, ja sai mitä ihanimpia lahjoja. Lue myös tarinat nimien takana. 


Hyvinkää, josta minä olen kotoisin, valikoitui ristiäispaikaksi sen vuoksi, että saimme sieltä seurakunnasta kaiken saman katon alta pitopalveluineen, joka ei ollut mahdollista Helsingissä ainakaan alueella, jossa asumme, ja jossa olisimme halunneet lapsemme kastaa. Koska muutimme viikko ennen ristiäisiä ja siinä kaaoksessa kertoimena vauva, ei olisi tullut mieleenkään järjestää yhtään mitään itse. Ratkaisu oli täydellisen helppo, sillä meidän piti vain saapua paikalle ja nauttia tilaisuudesta. Ja niin myös teimme.

Upea pienimies ensimmäisessä juhlassaan
Upea pienimies ensimmäisessä juhlassaan


Yli 60 vuotta suvussa kulkenut kastemekko
Yli 60 vuotta suvussa kulkenut kastemekko
Vieraita oli kaikkiaan 26 ja tarjosimme heille

  • kinkkupiirakkaa
  • kreikkalaista salaattia
  • patonkia
  • lakkakermatäytekakkua
  • tiikerikakkua
  • pipareita
  • kahvia, teetä, mehua, vettä ja kotikaljaa
Lakkakermatäytekakku oli upea ja hyvää
Lakkakermatäytekakku oli upea ja hyvää


Kastemekossa
Kastemekossa
Kastetilaisuus meni hyvin ja siitä jäi rento sekä mukava tunnelma. Itse kasteesta "Oskari" ei ollut milläskään, mutta unen yllättäessä kesken tilaisuuden, meinasi se hetkellisesti hieman kiukuttaa. Sylikummina toimi serkkuni ja toisena kummina "Oskarin" isän hyvä ystävä. Näiden kaikkien ihanien läheisten juhliessa kanssamme hurmaavaa poikaamme, "Oskari" sai nimekseen

Noel Petri Tapio

NOEL
juontaa ranskankielisestä sanasta Noël, joka tarkoittaa joulua. Keskiajalla nimi annettiin jouluna syntyneille pojille, mutta meidän Noel sen sijaan sai alkunsa joulunaikaan 2018. Noel viettää niin ikään nimipäiväänsä joulukuussa 23. päivänä, jouluaaton aattona.

PETRI
nimen Noel perii isältään, joka niin ikään on hänenkin toinen nimensä. Nimi juontaa kreikan kielen sanasta Petros, joka tarkoittaa kiveä.

TAPIO
nimen Noel perii ukiltaan äidin puolelta. Tapio on suomalainen muinainen metsän kuningas ja hänellä oli aikoinaan palvelusväkeä, jotka siivosivat metsää, sekä huolehtivat kasveista ja eläimistä. Aivan kuten Noelin äitikin tänä päivänä.

Noelin mummo oli hoitanut kahvipöytään upean kukkalaitteen
Noelin mummo oli hoitanut kahvipöytään upean kukkalaitteen

Lahjapöydässä oli nimitaulu, josta vieraat saivat lukea tarinat nimien takaaa. Kuvassa myös kasteessa saatu kynttilä ja isovanhemmilta saatu kukkakimppu
Lahjapöydässä oli nimitaulu, josta vieraat saivat lukea tarinat nimien takaa. Kuvassa myös kasteessa saatu kynttilä ja isovanhemmilta saatu kukkakimppu

Lahjat

Lahjat olivat ihan täydellisiä! Sylikummilta Noel sai valokuvakehyksen, johon voidaan kuvan lisäksi kaiverruttaa tärkeät tiedot, sekä painaa käden- ja jalanjälki. Lisäksi hän oli virkannut todella suloisen unirätin. Kummisetä sen sijaan oli ostanut huikean Martinin puukon, johon niin ikään voimme käydä hakemassa kaiverruksen. Lisäksi Noel sai astioita, jotka tulivat todella tarpeeseen. Aivan ihania olivat myös muutamat puulelut, jotka ovat kovasti myös äidin mieleen. Isovanhemmat antoivat suloisen mobilen sängyn päälle ja yöpukuja. Niinikään iso- ja isoisovanhemmat antoivat pesämunan Noelin omalle pankkitilille. Seurakunta lahjoitti siniset villasukat ja yksi lahjoista oli pehmoinen Ainupupu. 

Valokuvakehys sylikummilta, johon saa painettua myös käden-ja jalanjäljen
Valokuvakehys sylikummilta, johon saa painettua myös käden- ja jalanjäljen

Kummisedän antama puukko
Kummisedän antama puukko

Kummitädin virkkaama unirätti
Kummitädin virkkaama unirätti
Puuleluja
Puuleluja
Yksi astiasto monista lahja-astioista
Yksi astiasto monista lahja-astioista

Kiitos

Me perheenä halusimme kiittää ja muistaa vieraitamme tänä tärkeänä ja merkittävänä päivänä. He saivat muistoksi kiitoskortit, joiden välissä oli Noelin kuva sekä tarinat nimien takaa. Kiitos vielä kaikille! Teitte päivästä ikimuistoisen. 

Kiitoskortti ja muisto vieraille
Kiitoskortti ja muisto vieraille
Nippu laitettiin pienellä valkealla pyykkipojalla kiinni
Nippu laitettiin pienellä valkealla pyykkipojalla kiinni
Kiitoskortin sisältö
Kiitoskortin sisältö

<3. Jennyfer