21. toukokuuta 2019

Välitilinpäätös: toinen kolmannes takana

Toinen raskauskolmannes käynnistyi 26.2.2019 ja päättyi eilen, 20.5.2019. Ajanjakso tuntuu näin päivämääriä katsomalla todella pitkältä. Helmikuussahan oli vielä täys talvi ja nyt kuljetaan jo kesävaatteissa. Tuohon ajanjaksoon, raskauden toiseen kolmannekseen mahtuu paljon tapahtumia:


  • suolistosairauden hoitoa
  • vauvanvaatteita niin sukulaisilta, kirppareilta kuin ihan kaupoistakin
  • äitiysvaateostoksia ja pohdintoja
  • erilaisia uusia raskausoireita
  • matkustelua
  • pientä remonttia ja sisustamista
  • käsitöitä
  • neuvolakäyntejä
  • kropan kiukuttelua liikunnalle
  • tulevia isovanhempia
  • pitkästymistä odotukseen
  • suuria muutoksia omassa kehossa
  • messuja
  • ekotekoja
  • ensimmäiset tunteet liikkeistä
  • puolivälin ylitys
  • odottajien fysioterapiaa
  • rakenneultra
  • sukupuolen selviäminen
  • ruokavalion viilaamista
  • lantionpohjalihasten treenejä
  • ystävien ja tuttavien erilaisia suhtautumisia ja ärsyttäviä kommentteja
  • parisuhdeongelmia


"Välillä saatoin jopa unohtaa olevani raskaana."


Vatsa kasvoi kovasti

Toisen kolmanneksen ensimmäisten viikkojen aikana, suolistosairauttani lukuun ottamatta, välillä saatoin jopa unohtaa olevani raskaana, koska ei oikein ollut minkäänlaisia normaalista olosta poikkeavia tuntemuksia. Raskaudesta muistutti kuitenkin kokoajan kasvava vatsa ja pieneksi käyvät vaatteet. Raskaus tuntui ajoittain tylsältä siksi, kun ei oikein tuntunut miltään. Liikkeesi eivät vielä tuntuneet ja seuraavia neuvola, lääkäri ja ultra-aikojakin joutu odottamaan vaikka kuinka pitkään. Oi niitä aikoja. Oi myös näitä. Päivittäiset liikkeesi ovat ehkä ihaninta ikinä, mutta muuten tunnen oloni paisuvan vatsan kanssa välillä jo ihan norsuksi.

vauvamaha rv 25 kolmas raskauskolmannes
Raskausviikko 25, kolmannen kolmanneksen ensimmäinen päivä

Raskausoireita

Karvankasvu koko kehossa otti tällä aikajaksolla todellisen spurtin ja paikkoja saikin olla sheivaamassa ihan yhtenään. Lisäksi keskivartaloni sai osakseen runsaasti uutta, untuvamaista karvoitusta, jonka uskomusten mukaan kerrotaan viittaavan poikalapseen. Minun ja sinun kohdalla se pitää kyllä paikkansa. Myös paikoittain todella kivuliaat liitoskivut alkoivat vaivaamaan tämän toisen kolmanneksen aikana. Hajuaisti ei ollut enää niin herkkä ajanjakson loppua kohti, tai sitten siihen alkoi vain tottumaan. Närästys tuli kuvioihin uutena ilmiönä, mutta rauhoittui ruokavalion viilaamisella, jossa uskon maitotuotteilla olevan suuri vaikutus asiaan. Erilaisista raskausajanoireistani kirjoitinkin täällä: Liitoskivut ja muita vaiettuja oireita

"Minusta on ihana tehdä kokoajan vähän, kuin että lopussa olisi kaikki edessä."


Hankitoja

Vuoden 2019 äitiyspakkaus julkaistiin tänä aikana ja olin sisällöstä niin fiiliksissä. Miten kaltaiselleni luontoihmiselle voikin käydä sellainen tuuri, että juuri tänä vuonna teemana on luonto ja eläimet. Sain myös tällä aikajaksolla neuvolasta raskaustodistuksen, jolla pääsin hakemaan kyseistä pakkausta ja sitä odotan jo kovasti saapuvaksi. Vaatteita ja tarvikkeita tuli muutenkin shoppailtua ja saatua pitkin matkaa. Minusta on ihana tehdä kokoajan vähän, kuin että lopussa olisi kaikki edessä. Sitä kun ei edes tiedä, miten pystyn loppua kohti enää mitään puuhastelemaan ja mistä sitäkään tietää, koska saavut tähän maailmaan. On uskomatonta ajatella, että sinulla on jo nyt erinomaiset mahdollisuudet selvitä, vaikka olet vasta 650 g painoinen ja 29 cm pitkä.

vauvan vaatteet tarvikkeet
Vauvan vaatteita ja tarvikkeita




Ruokavalio ja liikunta

Hedelmät olivat edelleen suurta herkkuani, mutta siirryttyäni FitMama ruokavaliioon turvatakseni oikean määrän oikeita ruoka-aineita sekä sinulle että minulle, jäi hedelmien syöminen vähän vähemmälle. Sen sijaan marjoja ja muita kasviksia kuluu varmasti senkin edestä. Huomasin tällä toisella kolmanneksella, että alan väsymään fyysisesti paljon herkemmin, kuin aiemmin. Hengästyn tosi helposti ja jos vähänkään on kovempi vauhti liikkuessa, niin alavatsaa alkaa vihlomaan. Ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä nämä diagnosoitiin supistuksiksi. Lisäksi hemoglobiini laski laskemistaan, vaikka söin kokoajan rautaa. Sekin vaikutti osaltaan huomattavasti jaksamiseen ja myös tuohon hengästymiseen.

hedelmäsalaatti raskaus
Hedelmät ovat olleet lempiruokaani raskausaikana

Sinä

Pitkänperjantain iltana tunsin ensimmäistä kerraa liikkeesi käydessäni nukkumaan. Siitä lähtien oletkin monottanut vatsassani ihan kunnolla ja lihaksesi vahvistuvat kokoajan huomattavasti. Lihaskuntotreenisi alkavat aina sillion, kun syön, sekä ajaessani autoa. Toki liikut ahkerasti muutenkin pitkin päivää, mutta mainitut tilanteet ovat sellaisia, että jumppaat niissä lähes poikkeuksetta. Usein myös iltaisin klo 20 aikaa on aktiivinen vaiheesi. Minä istuin yleensä silloin nojatuolissa kirjoittamassa. Toiseen kolmannekseen mahtuu myös jännittävä rakenneultra. Siellä tarkistettiin, että kaikki tärkeät elimet ja rakenteet ovat kunnossa ja lisäksi selvisi sukupuolesi.

rakenneultra
Rakenneultrassa


Kolmas kolmannes

Viimeinen kolmannes alkoi tänään raskausviikolla 25 ja sitä kestää syntymääsi asti. Laskettuaika on 10.9.2019. Jännittävintä ajanjaksolla on se, koska päätät syntyä ja minkälainen ihminen oletkaan. Miltä näytät, tunnut, tuoksut ja minkälainen on perusluonteesi. Viimeisen kolmanneksen aikana alkaa myös äitiyslomani 6.8.2019. Ajanjakso sisältää myös neuvolakäyntejä ja kaksi perhevalmennustapahtumaa. Muuten tässä sitten vain odotellaankin. 

Lue myös: 
<3. Jennyfer

20. toukokuuta 2019

FitMaman viikon fiilikset ja pohdinnat

(Kaupallinen yhteistyö FitFarm kanssa)


Mitkä ovat fiilikset kolmannen viikon jälkeen ja mitä monipuolinen ruokavalio tarkoittaa minulle? Mikä on useimmiten kuulemani syy ylipainoon ja kuinka merkityksellinen se syy painonpudotuksessa onkaan? Kuinka paljon ruokavalio merkitsee painonpudotuksessa? Heitänpä lopuksi vielä tiskiin tulokset, jotka sain aikaan käytännössä istumalla. 


"Yksi merkittävä kolmen viikon aikana tapahtunut muutos on se, että iltaisin vaivannut närästys on poissa."


Viikot vierivät hurjaa vauhtia ja FitMama ruokavaliota ja lantionpohjalihastreenejä on jo kolme viikkoa takana. Olo tuntuu hyvältä ja hieman aiempia viikkoja pirteämmältä sekä energisemmältä. Harmi vaan, kun en pääse sitä energiaa purkamaan fyysisesti kunnon hikiliikuntaan. Haaveilen siitä, sillä tiedän sen tekevän niin hyvää. Haaveilen myös pyöräilystä ihan tosi paljon, mutta en uskalla hypätä vatsani kanssa fillarin selkään. Mutta näillä mennään, mitä tähän hetkeen on annettu. Yksi merkittävä kolmen viikon aikana tapahtunut muutos on se, että iltaisin vaivannut närästys on poissa. Syön nyt FitMama ruokavalion myötä maitotuotteita hieman enemmän, joten uskon sen tuoneen helpotusta asiaan. Lisäksi olen menneen viikon aikana tuonut helpotusta arkeeni pakastamalla päivän toisen pääaterian proteiinit yhden annoksen koossa, jolloin ne sulavat nopeasti ja ruokahukkaa ei pääse syntymään, kun viimeiset käyttöpäivät eivät tule silmille. Helpomman ruoka-arjen pieniä ja yksinkertaisia tekijöitä.

iltapala rahka marjat granola
Iltapala: rahkaa, marjoja ja granolaa

Mitä minulle tarkoittaa monipuolinen ruokavalio? 

Monipuolinen ruokavalio ei ole minulle sitä, että joka päivä pitää olla jotain erilaista ruokaa: tänään lasagnea, huomenna hernekeittoa, ylihuomenna nakkikastiketta, torstaina makaronilaatikkoa jne. Minulle monipuolinen ruokavalio tarkoittaa sitä, mistä ruoka-aineista se ruoka oikein koostuu, ei siis sitä, missä muodossa se milloinkin on. Monipuolinen ruoka koostuu hyvistä hiilihydraateista, vähärasvaisesta proteiinista, kasviksista, hedelmistä ja hyvistä rasvoista riippumatta siitä, vaikka ne olisivat joka päivä samassa ateriamuodossa. Terveellisessä ruokavaliossa ainesten suhde tulee olla tasapainossa ja niitä pitää syödä säännöllisesti pitkin päivää. Minä teen lähes joka päivä kotona samaa monipuolista ruokaa: täysjyväpastaa, broilerin jauhelihaa ja erilaisia kasviksia. Aamupalat, välipalat ja iltapalat siihen päälle, jotka niin ikään koostuvat aina samoista aineksista. Lounas vaihtelee päivittäin, sillä syön sen tällä hetkellä vielä työpaikan ruokalassa. Minulla ei koskaan ole ongelmaa, mitä laittaisin ruuaksi ja kaupassa käyminen on äärimmäisen nopeaa ja helppoa.

"Merkittävässä painonpudotuksessa 70–80% tuloksista tulee pelkällä ruokavaliolla."


Mistä niistä ylimääräisiä kiloja yleensä syytetäänkään?

Olen kuullut useita kertoja ja kymmenien ihmisten syyttävän ajan puutetta liikuntaan omaan ylipainoonsa. En ole ikinä, en ikinä kuullut kenenkään syyttävän kiloistaan ruokaa, siis sitä mitä syö. Että kukaan koskaan rehellisesti olisi sanonut, että on toi ruokavalio vähän persiillään. Syy on aina liikunnassa, ajan puutteessa sen harrastamiseen. Eikä se oikeasti edes mene niinkään. Kysehän on priorisoinnista. Sille, mitä todella haluaa ja himoitsee, järjestää ja löytyy kyllä aikaa. Siitä huolimatta liikunta yksittäisenä laihdutuskeinona on tosi surkea. Jos liikut hullun lailla ja ruokavalio ei ole kunnossa, voit mennä jopa ojasta allikkoon. Laihdutuksen kaava on kuitenkin äärimmäisen yksinkertainen: jos kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu. Eikö silloin ole aivan sama, lisääkö kulutusta liikunnalla vai vähentääkö syömästään ruuasta saatua energiamäärää? Merkittävässä painonpudotuksessa 70–80% tuloksista tulee kuitenkin pelkällä ruokavaliolla. Liikunnalla toki voi ja kannattaakin tehostaa kulutuksen määrää sen muista terveellisistä vaikutuksista kehoon ja mieleen puhumattakaan. Tästä syystä minä en ole kovinkaan huolissani siitä, että esim. raskauskiloni, ne kaikki muut kuin itse vauva, istukka, lapsivesi jne. kertyisivät liikunnan puutteesta. Peräänkuulutan oman raskausajan liikkumattomuuteni perään siksi, että kaipaan sen tuomaa hyvää oloa ihan älyttömästi.

hiilihydraatit iltapala vaaka granola
Iltapalan hiilihydraatit vaa'alla

Elävä esimerkki siitä, kuinka paljon se ruoka oikeasti vaikuttaa

Se, miksi uskallan paasata siitä, että eipä syytetä ylipainostamme sitä liikunnan puutetta vaan ruokavaliota, on lukemani teorian lisäksi se, että olen itse elävä esimerkki siitä, minkälaisia tuloksia voi saada kolmessa kuukaudessa aikaan istumalla päivät töissä toimistotuolissa ja illat kotona sohvalla kirjoittaen lopputyötä. Toki kävelin silloin koiran kanssa päivittäin keskimäärin n. 3 km, mutta sillä kävelyvauhdilla ja kilometrimäärällä ei ole laihduttamisen kanssa mitään tekemistä. Korkeintaan sain nollattua päästäni työn ja opinnäytetyön välisen aivomyrskyn. Jaan nyt vielä uudestaan ne tulokset, jotka ilman liikuntaa istumalla sain aikaan 12 viikon Superdietti valmennuksella ihan pelkällä ruokavaliolla, vaikka missään nimessä en suosittele ketään elämään ilman liikuntaa, sillä se vaan on niin ihanaa ja terveellistä, kun löytää sen oman lajinsa, oli se sitten mikä tahansa. Joskus vaan elämässä on ajanjaksoa, että aika ei riitä kaikkeen. Joka päivä on kuitenkin syötävä, joten on tärkeää osata koostaa se syötävä ruoka oikein.

Tulokset:
  • Vaatekoko muutti M/L -> S/XS
  • Senttejä karisi kaikkiaan 40,5 cm
    • Vyötärö: 11,5 cm
    • Alavatsa: 12 cm
    • Pakarat: 8 cm
    • Vasen reisi: 5 cm
    • Oikea reisi: 4 cm
Ja näillä ne lähti: 
  • 63 kg (252 prk) maitorahkaa
  • 42 kg kasviksia
  • 16,8 kg kanaa
  • 3,2 kg kaurahiutaleita
  • 3,2 kg pastaa
  • 25 kg marjoja
Yhteensä: 153,2 kg ruokaa

Tästä syystä haluan nyt raskausaikana kiinnittää erityistä huomiota ruokavaliooni, koska kivuista johtuen liikuntani on lähes nollissa. Hiippailen nurkissa toki edelleen päivittäin koiran kanssa, mutta se on niin pientä se. Jos elämässäsi on ajanjakso, että liikunta syystä tai toisesta jää vähemmälle, panosta silti ruokaan. FitFarmin valmennuksilla saat siihen erittäin hyvät eväät koko loppuelämäksesi eikä ne ohjeet ole edes mitään rakettitiedettä, vaan helposti ja yksinkertaisesti omaksuttavissa jokapäiväiseen elämään. 

Lue myös: 

<3. Jennyfer

19. toukokuuta 2019

Ole Hyvä -kodille

(Kaupallinen yhteistyö Ole Hyvä Luonnontuote kanssa)

Kun siivous- ja siisteysfriikille ei mikä tahansa pesuaine kelpaakaan ja kun vaatimuslista on pitkä kuin mikä luonnonmukaisine arvoineen, tulee Ole Hyvä Luonnontuotteen taivaallinen eukalyptus yleissuihke kuin pyynnöstä apuun ja tarjoaa jo pelkällä tuoksullaan täydellisen siivousnautinnon sen puhdistavista ominaisuuksista puhumattakaan. Pienten lasten kanssa tuote on turvallinen ja hankalimmistakin paikoista pinttyneetkin tahrat lähtevät yhdessä mikrokuituliinan kanssa vaivatta pois. Tämän kanssa siivotessa ei tarvitse säästellä. Lapsi- ja luontoystävällisyytensä lisäksi tuote on myös euroystävällinen. 


"Minulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia siivouspäiviä."


Minua voisi luonnehtia jonkinlaiseksi siivousfriikiksi. Ei sillä, että kulkisin kokoajan rätti kädessä, mutta kyllä, oloni on erittäin epämukava, kun jos näen ympärilläni pölyä, koirankarvoja, likaa, hiekkaa tai muuta sotkua. Joku tässä kohtaa varmasti kauhistelee, että miten siedän sinun tulevia sotkuja, niin uskoisin, että hyvinkin helposti. Olen asunut reilu kymmenen vuotta koiran kanssa, joten karvat, tassunjäljet, hiekka, kura, oksennukset ja ripulit lattioilla, sekä kuonon jäljet ikkunoissa on tullut tutuiksi. Kaikesta huolimatta kotini on käytännössä aina siivottu ja siisti jo siitäkin syystä, että minä vain tykkään siivota tosi paljon. Minusta on ihana nähdä oma käden jälki siinä, kun tulee puhdasta ja siistiä. Lopputulos on myös todellinen ilo ja nautinto silmälle. Minulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia siivouspäiviä. En tarvitse niitä, koska siivoan käytännössä heti, kun huomaan jotain siivottavaa tai likaa ympärilläni. Näin ollen koen, että minulla kuluu siivoamiseen myös todella vähän aikaa, kun ei tarvitse ottaa mitään monen tunnin kertaurakoita sen suhteen. Kun pyyhkäisee vähän joka päivä jostain, siivoaminen hoituu vähän niin kuin huomaamatta.

yleissuihke ole hyvä luonto luonnollinen
Täysin luonnollinen yleissuihke kodin kaikille pinnoille


Pienissä neliöissä vähäinenkin sotku korostuu

Koska asun 31,5 neliön asunnossa, imuroin päivittäin. Mitä pienemmät neliöt, sitä herkemmin näyttää siivottomalta, koska pöly ja karvat levittäytyvät pienemmälle alueelle. Kun tämän kokoisissa neliöissä pöllyttää päivittäin käytännössä yhdessä tilassa petivaatteita, vaatteita, pyykkejä ja siihen vielä koiran, vaikkakin lyhytkarvaisen, karvanlähtöaika päälle, niin imurointitahtini ei ole lainkaan liioiteltua. Sen lisäksi pesen lattiat kerran viikossa, koska minulla ei ole mattoja, kuin yksi pieni eteisessä, estämässä hiekan ja kivien naarmuttamasta lattiaa sekä stoppaamassa kuran pääsyä pidemmälle. Ilman koiraa ja mattojen kanssa pesisin lattioita varmasti harvemmin. Nyt toimenpiteeseen ajaa puhtaasti lika, jota tulee koiran tassujen pohjissa sekä kuola, vaikka mikään Bernhardilainen kyseessä ei olekaan.

ole hyvä luonto luonnollinen turvallinen
Turvallinen pesuaine lasten kalusteille


Arvoja vastaava pesuaine

Pesuaineita minulla kuluu kodin puhdistukseen todella vähän ja se jos mikä on todellista ekologisuutta. Pölyt pyyhin lampaanvillaisella pölyhuiskalla, lattioille käytän niille tarkoitettua pesuainetta, ikkunoille ja wc-pöntölle on omat aineensa, mutta muuten elänkin oikeastaan vain ja ainoastaan pestävien mikrokuituliinojen ja veden varassa. Nyt raskaana ollessani tulin kuitenkin tilanteen eteen, että pelkkä vesi ja mikrokuituliina ei enää riittänytkään, sillä olen ostanut mm. syöttötuolin käytettynä ja halusin varmistua sen puhtaudesta, jota se ei hankkiessani ollut. Erilaiset kolot sisälsivät mitä erilaisempia ruuanjäämiä ja halusin muutenkin varmistua siitä, että se on sinulle käyttöön otettaessa todellakin puhdas. Mieleeni ei tietenkään tullut pestä syöttötuoliasi millä tahansa aineilla, vaan valitsin aineen, joka vastaa kaikilta osin arvojani: myrkytön, luonnonmukainen, kotimainen, ei voimakasta tuoksua vaikka raikkautta saa toki olla, eikä se saa olla sinun lisäksesi haitallinen myöskään ympäristölle. Koska minulla on erittäin positiiviset kokemukset Ole Hyvä Luonnontuote -pyykinpesuaineista, niinpä valitsin saman sarjan yleissuihkeen, joka sopii kaikille kodin pinnoille. Syöttötuolin hankalimmistakin väleistä lähti ties kuinka pitkää siinä muhineet ruuat ja tahrat erittäin helposti irti yhdessä mikrokuituliinan kanssa. Voin olla varma, että syöttötuolisi on nyt puhdas käyttöösi eikä haittaa, jos joku päivä päätät sitä vaikka vähän maistaakin.

ole hyvä yleissuihke luonto turvallinen luonnonmukainen
Kaikki kovat pinnat on puunattu turvallisella ja luonnollisella Ole Hyvä yleissuihkeella



Vaikka Ole Hyvä Luonnontuote -sarjassa on ihan omat pesuaineet saniteettitiloille, olen todennut tämän yleissuihkeen käyvän myös sinne loistavasti. Etenkin, kun suihkun eri osiin muodostuu pesuainejäämistä ja kalkista tahroja, lähtevät ne erittäin helposti pois pyyhkäisemällä jättäen jälkeensä todella miellyttävän tuoksun.

ole hyvä luonnontuote yleissuihke suihku
Ole Hyvä yleissuihke puhdistaa täydellisesti myös kylpyhuoneessa


Tuoksu innostaa siivoamaan

Tämä tuote jättää jälkeensä niin ihanan eukalyptuksen raikkaan ja puhtaan tuoksun, että sitä tekee mieli kulkea tämä suihkepullo ja rätti kädessä pitkin kotia ja pyyhkiä pintoja ihan vain pyyhkimisen ilosta. Parasta siinä on se, että niin voi tehdä täysin hyvällä omalla tunnolla, sillä mikään sen ainesosista ei kuormita ympäristöä tai luontoa. Tuoksu koostuu turvallisista eteerisistä öljyistä ja minun monenlaiset eri materiaalia olevat pinnat eivät ole olleet lainkaan pahoillaan tämän tuotteen koostumuksesta. Vaikka tämän kanssa haluaisi siivota vain pelkästä puhtaasta tuoksunautinnosta, ei se juuri kuormita liiemmin kukkaroakaan, sillä Ole Hyvä Luonnontuotteet ovat mielestäni erittäin euroystävällisiä.

ole hyvä luonnontuote luonto kiittää oikeat valinnat
Oikeilla valinnoilla luonto kyllä kiittää sinua

Lapset mukaan kotitöihin turvallisesti

Lapsi on hyvä opettaa ja ottaa mukaan erilaisiin kotitöihin jo pienestä pitäen. Tämän kaltaisen pullon voin antaa huoletta sinun käsiisi, eikä tarvitse pelätä sitä, että ihollesi tai suuhusi joutuessa siitä olisi mitään haittaa tai vaaraa.

"Näin ollen voidaan säästää merkittävästi muovijätteen määriä."


Kaiken kaikkiaan erittäin ekologinen valinta

Yleissuihkeelle myydään täyttöpusseja ja -kanistereita, jolloin joka kerta ei myöskään tarvitse ostaa uutta pulloa edellisen loputtua. Näin ollen voidaan säästää merkittävästi muovijätteen määriä. Kun pahin siitepölykausi on ohi, aion laajentaa sarjan tuotteita myös ikkunoihin valitsemalla käyttööni eukalyptuksen tuoksuisen ikkunasuihkeen. Ole Hyvä Luonnontuote Puhdas koti -sarjan tuotteet löydät täältä. Ole Hyvä pesuaineiden korkealaatuiset raaka-aineet ovat 100 % kasviperäisiä, täysin biohajoavia, ympäristöystävällisiä ja vegaaneja. Lisäksi Ole Hyvä Luonnontuote on kotimainen valinta.

ole hyvä luonnontuote lempituotteeni
Lempituotteitani Ole Hyvä -sarjasta


Lue myös: 
(Yleissuihke eukalyptys saatu blogiyhteistyön kautta).

<3. Jennyfer

16. toukokuuta 2019

Ekoteko: Yksi asioista, jota kaikkien ei tarvitse omistaa itse

Onko kaikkien pakko omistaa kaikki se, mitä nurkat ja kaapit ovat pullollaan? Kuinka usein ja paljon omistamiamme tavaroita käytetään? Voisiko harvoin käytettävien tavaroiden osalta tehdä ekotekoja, ja lainata niitä toinen toisiltamme? Entäpä jos taloyhtiöissä olisi kodinhoitopiste, josta voisi aina tarvittaessa käydä lainaamassa tarvittavia tavaroita? 


Olikohan elämä ennen vanhaa sellaista, että jokaisesta talosta ja torpasta löytyi kaikki mahdolliset sen ajan vempaimet ja vimpaimet? Epäilen vahvasti, että näin ei ollut. Ehkä yhdellä oli yhtä ja toisella toista. Sitten niitä lainattiin tarpeen mukaan. Kuinka kivalta tuntuukaan ajatus kipaista naapuriin lainaamaan jotakin, ja vaihtaa samalla kuulumiset teekupin äärellä. Ei sellaista harrasteta nykyään, ollaan visusti omissa oloissamme, mutta se olisi mielestäni mukavaa. Jos katselee omassa kodissa ympärille, kaappien sisällöstä puhumattakaan, kuinka usein käytössäsi on omistamasi tavarat? Ei todennäköisesti useinkaan. Elämme sellaisessa yltäkylläisyydessä, jossa ei ole mitään mieltä ja järkeä. Kaikkien on omistettava kaikenmaailman hirvelit ja härvelit, vaikka niitä tarvittaisiin todella harvoin, ehkä vain kerran, jos edes silloinkaan. Itselleni silitysrauta, -laudasta puhumattakaan, edustaa tämänkaltaista kategoriaa.

silitysrauta isoäidinnelöit
Silitysrauta ja höyrytystä odottavat isoäidinneliöt


Miksi en tarvitse silitysrautaa

En ole silittänyt vuosiin. Niinpä edellisessä muutossa, 1,5 vuotta sitten, hävitin silitysraudan ja -laudan kokonaan, koska ne olivat minulle aivan turhat ja tarpeettomat, enkä ole sittemmin niitä edes kaivannut. Tänä puolentoista vuoden aikana olen ostanut verhot ja kyllä, ne vaativat todellakin silitystä. En silti tässäkään kohdannut minkäänlaista ongelmaa, koska pesin ne, ja ripustin suoraan koneesta kosteahkona paikoilleen roikkumaan. Minulla on ikkunassa täysin sileät verhot. Koska pääosin omistan vain trikoovaatteita, joita ei lainkaan tarvitse silittää, en niinikään kaipaa rautaa tai lautaa niihinkään. Jos jokin vaate on joskus kaivannut hieman suoristusta, on se todennäköisesti ollut myös aikansa käyttämättä, joten olen laittanut sen pesukoneen lyhyeen huuhteluohjelmaan ja ripustanut henkariin kuivumaan ja suoristumaan. Lakanoiden silitystä minä en ole ymmärtänyt koskaan. Ymmärtämättömyyteni lisäksi en voisi kuvitellakaan, että heittäytyisin nukkumaan täysin siloteltuihin valkoisiin pellavalakanoihini. Niiden kuuluukin olla kotoisasti hieman ryppyiset. Sisustustyynyjen päälliset. Näyttävät aivan kelvollisilta, ei miltään ryppykasoilta. Kuivattu siististi narulla pesun jälkeen ja sujautettu tyynyjen päälle olemaan. Muuta mahdollista silitettävää en juuri ympäriltäni löydäkään.

silitysrauta isoäidinneliöt
Silitysraudalla höyrytetyt isoäidinneliöt odottavat kasaamista peitoksi


Kuinka usein se silitysraudan tarve sitten iskeekään

Nyt kuitenkin kohtasin tilanteen, jossa ensimmäisen kerran hieman reilu kolmeen vuoteen todella tarvitsin silitysrautaa. Muistan kuluneen ajanjakson siitä syystä, että edellisellä kerralla tarvitsin ja käytin sitä täsmälleen saman asian yhteydessä. Silloin virkkasin nyt jo hieman reilu kolmevuotiaalle kummitytölleni syntymälahjaksi peiton. Tällä kertaa sellainen on valmistumassa sinulle. Peitto koostuu 60:sta isoäidinneliöstä, jotka ensin virkkasin, seuraavaksi päättelin ja siistin langanpätkät, sitten palat pestiin ja ripustaessa kuivumaan siistin pesussa esiin tulleet langan pätkät kertaalleen uudestaan ja lopuksi kuivuttuaan ennen lopullista kasaamista peitoksi, neliöt piti höyryttää ja silittää muotoonsa. Tästä vaiheesta ei ole syytä luistaa kauniin ja oikean muotoisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Kuinka moni olisi tässä kohtaa rynnännyt kauppaan ostamaan rautaa ja lautaa, koska sellaista ei ole ja sitä nyt tarvitaan? Niinpä, uskon että moni. Minä sen sijaan en viitsi säilöä nurkissani sellaisia asioita, joita tarvitsen erittäin harvoin, saati investoida niihin rahaa. Näin ollen, koska isäsikään ei tarvinnut rautaansa viikonloppuna, lainasin sen häneltä neliöiden höyrytyksen ajaksi, johon meni aikaa tunti. Silityslautaa en tarvinnut ollenkaan, sillä höyrytin palat pöydällä pyyhekerroksen päällä. Miksi minulla olisi oma silitysrauta, jota näin ollen tarvitsen tunnin reilussa kolmessa vuodessa? Ei miksikään. Jos en olisi lainannut rautaa isältäsi, olisin mennyt todennäköisesti tulevaan mummolaasi ja höyryttänyt ne siellä samalla, kun nähdään ja vaihdetaan muitakin kuulumisia.

"Kaikkien ei välttämättä tarvitse omistaa kaikkea, vaan lainataan tarvittaessa toisiltamme."


Ekoteko

Tämän kaltaisilla teoilla, että kaikkien ei välttämättä tarvitse omistaa kaikkea, vaan lainataan tarvittaessa toisiltamme, voi säästää merkittävän määrän luonnonvaroja mm. tuotteiden valmistusmateriaalien ja -prosessien, kuljetusten, pakkausten sekä myöhemmin niiden hävittämisen osalta. Minusta ajatus esimerkiksi siitä on kiva, että taloyhtiöissä, vaikka jokaisessa rapussa, olisi oma kodinhoitopiste, josta voisi kukin vuorollaan käydä lainaamassa kulloinkin tarvitsemiaan tavaroita. Silitysrauta ja -lauta voisi hyvin olla tämänkaltaisia yhteiskäyttöisiä tarvikkeita, koska uskoisin, että vähemmistö meistä kuitenkaan tarvitsee niitä päivittäin. Tämänkaltainen malli toimii erityisen hyvin sellaisten tuotteiden osalta, joita tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Minkälaisia tarvikkeita sinulle tuli mieleen tämänkaltaisen yhteiskäyttömallin osalta, jota sinun ei välttämättä tarvitsisi omistaa itse?

<3. Jennyfer

15. toukokuuta 2019

Ylimääräinen neuvolalääkärikäynti alavatsakipujen vuoksi

Ylimääräinen neuvolalääkärikäynti liikkumisen aikaisista alavatsakivuista johtuen oli hyvä reissu ja tiedän nyt, miten niihin suhtautua ja miten niiden kanssa elää loppuraskaus eteenpäin. Huojentavaa on myös se, että ennenaikaista lenkkipolkusynnytystä ei tarvitse miettiä. Sisätutkimus sai "Oskarin" villiintymään ja minä suuntaan vielä kaiken tulehduksellisen poissulkemiseksi virtsanäytteen kera labraan. Edellisen viikon suolistosairauden seurannan verikokeista kurkattiin tulehdusarvoa ja sen ollessa normaali, oli ruudulla jotain muuta punaista. Kipujen kautta eksyn hieman raskauden jälkeisiin haaveisiin ja itse odotuksen jatkuessa hitaana eteenpäin katsokaapa, mitä ihanaa sitä lähiluonnossa huomaakaan, kun on aikaa askeliltaan katsoa. 


"Näin raskaana ollessa, kun sitä on kykenemätön tai  muuten rajoittunut tiettyihin asioihin huomaa, mitä sitä oikeesti ja todella elämäänsä kaipaa."


valkovuokot
Valkovuokot ovat olleet silmänilona jo useamman viikon ajan

Kävin eilen ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä kävellessä tulevista alavatsakivuista johtuen. Näitä kipuja on minulla ollut ihan alkuraskaudesta lähtien, mutta ne vain pahenee pahenemistaan, mitä pidemmälle raskaus etenee. En ole about kolmeen kuukauteen pystynyt kävelemään normaalia vauhtia lainkaan, vaan eteneminen on etanan kaltaista matelemista. Siitä huolimatta kivut yltyvät lähes joka päivä niin koviksi, että minun on pysähdyttävä useita kertoja "lenkkeillessä" koirani kanssa. Ylämäet ovat pahimpia, vaikka ne tulisi ylös kuinka hitaasti tahansa. Olen istunut ja seissyt paikoillani milloin missäkin kuin patsas ja kääntänyt ohikulkijoiden päitä. Kipu helpottaa välittömästi, kun pysähdy ja alkaa uudestaan, kun liikahdan. Kokonaan se häviää vasta sitten, kun olen ollut tovin kokonaan aloillani.

luonto värisävyt
Luonto osaa sävyttää värit sointumaan täydellisesti toisiinsa

Kipujen kautta raskauden jälkeisiin haaveisiin

Näitä samoja kipuja ilmeni alkuraskauden aikana uidessa. Olin vielä silloin uintitekniikkakoulussa, mutta jouduin jättämään jo kolme kuukautta sitten osan tekniikkatunnin uinneista väliin näiden samojen alavatsakipujen vuoksi. Sittemmin en ole käynyt uimassakaan, vaikka se olisi todella hyvä liikuntamuoto näin raskaana ja kaipaan uimahalliin enemmän kuin koskaan ikinä. En silti halua mennä sinne kiusaamaan itseäni, koska tiedän, että siitä uimisesta ei vain tule kipujen vuoksi yhtään mitään. Olen muutaman kerran saanut itseni kiinni haaveilemasta ajasta, kun sinä olet jo olemassa, saat muutamaksi tunniksi hoitajan, ja minä aikaa uimahallireissuun saunoineen ja salaatteineen. Se oli minulle viikonloppujen perinne ennen raskautta. Näin raskaana ollessa, kun sitä on kykenemätön tai  muuten rajoittunut tiettyihin asioihin huomaa, mitä sitä oikeesti ja todella elämäänsä kaipaa. Mitkä ovat niitä itselle tärkeitä ja merkityksellisiä juttuja. Oma listani on melko vaatimaton, eikä ne ole tärkeysjärjestyksessä:

  • uinti
  • reipas kävely
  • retkeily
  • vatsalla nukkuminen
  • sopusuhtainen vartalo
  • hyvä kunto
  • ketterä olo


kevään väri keltainen
Keltainen on kevään väri


luonnon kauniit muodot
Miten kauniita muotoja luonto osaa luodakaan

Ei pelkoa ennenaikaisesta lenkkipolkusynnytyksestä

Lääkäri tulkitsi kuvailemani oireet ja kivut supistuksiksi. Vaikka itsekin olen lukenut ja kuullut, minkälaisia supistukset ovat, on niitä mielestäni ensikertalaisen kuitenkin vaikea tunnistaa. Mikä on supistusta ja mikä jotain muuta kipua. Minun vatsa kun on muutenkin välillä kovan ja pinkeän tuntuinen ihan jo vaikka pelkästä turvotuksesta johtuen. Lääkäri piti sitä erittäin hyvänä, että supistuksia ilmenee liikkumisen aikana. Hyvä asia on myös se, että ne lakkaa, kun pysähdyn. Hankkimalla niitä ei kannata hankkia, mutta liikkumista minulta ei kielletty, vaan etenen edelleen kävellessä hitaasti kivun rajoissa. Hän teki vielä gynekologisen tarkastuksen, jonka aikana "Oskari" heräsi reippaasti potkimaan. Mitäs sorkitte hänen yksiönsä ovella. Kohdun suu oli kiinteä ja kohtu itsessään tuntui juuri siltä, kuin pitää tuntuakin. Tämän kaltaiset kivut saattaisi viitata jonkinlaiseen tulehdukseenkin. Sen vuoksi käyn nyt vielä varmuuden vuoksi labrassa antamassa virtsanäytteen oireettoman virtsatietulehduksen poissulkemiseksi, joka sekin voi olla yleistä raskauden aikana ja oireettomuuttaan vaatisi silti hoitoa.

kukat kuivamaaperä
Osa kukista viihtyy kuivemmalla maaperällä

Mikäköhän sen suoliston tilanne oikein onkaan

Lääkäri mainitsi myös, jos tarkastettaisi verikokeella tulehdusarvot, mutta kerroin minulta viime viikolla otetuista laajoista verinäytteistä suolistosairauteni seurannasta johtuen ja epäileväni, että siinä yhteydessä on otettu myös tulehdusarvot. Ja niin ne oli. Ne näyttivät normaalia. Sen sijaan lääkäri mainitsi jotain heittoja valkosolujen osalta ja näinpä ruudulla tulosten kohdalla jotain muutakin punaista, joten jännityksellä odotan kuun loppua, kun kaikki seurannan tulokset ovat valmistuneet ja gastroenterologi minulle soittaa, että miten persiillään ne suoliston arvot vielä onkaan. 

päivänkakkara auringossa
Päivänkakkara paistattelee

luonto täydelliset värit
Täydellisiä väriyhdistelmiä
Hidastaessa näkee ympäristön aivan uudella tavalla

Voin nyt kuitenkin jatkaa huolettomalla mielellä eteenpäin sillä tiedän, että kivut eivät ole haitaksi eikä vaarallisia, eikä niiden seurauksena ainakaan ole riskiä ennenaikaiseen synnytykseen lenkkipolulla. Tästä erittäin hitaasta päivittäisestä kulkemisesta koiran kanssa on ollut sekin hyöty, että olen todella nähnyt tänä keväänä, kuinka luonto päivä päivältä herää ja kehittyy kukoistukseensa. Sitä on ollut todella upea seurata. Vaikka asun Helsingin kantakaupungissa, vain 6 km päässä rautatieasemalta, saan nauttia päivittäin erittäin kauniista ja monipuolisesta luonnosta, jonka vuoksi halusin koristaa myös tämän postauksen lähiluontoni kukkasin.

kukkien kauniita yksityiskohtia
Kuinka kauniita yksityiskohtia


Lue myös: 

<3. Jennyfer

14. toukokuuta 2019

Sinne meni: Viimeinen äitienpäivä kun en ole äiti

Vuoden 2019 äitienpäivä jäi historiaan päivänä, jonka minä vietin viimeistä kertaa olematta äiti. Sain sen kunniaksi lahjankin. Se oli erittäin mieluisa ja siirtyikin odottamaan sitä hetkeä, kun olen äiti, koska hurjaa vauhtia kasvavan vatsani kanssa voisin vain turhaan pilata sen. Sen sijaan väsymyksestä johtuvaa hajamielisyyttäni unohdin oman äitini perinteisen lahjan, vaikka olimme nähneet edellisenä päivänä. Viestejä vaihtaessamme sain häneltäkin toivotukset tulevana äitinä ja onkin hassua ajatella, että sinä olet vuoden päästä olemassa ja jo useita kuukausia vanhakin. 


En ehkä itse olisi tullut tätä historiaan jäävää päivää edes ajatelleeksi, ennen kuin muistutin viikonloppuna isääsi ottamaan autostani jonkin sinne kantamansa paperikassin mukaansa. Hän kertoi sen olevan minulle, seuraavaa päivää varten. Mietin että mitä ihmettä. Mitä seuraavassa päivässä nyt niin ihmeellistä olisi, kunnes tajusin, että sehän on Äitienpäivä. "Ei, enhän minä vielä ole äiti, vuoden päästä vasta." sanoin, kun lyllersin hänen kanssaan raskausviikolla 23 pizzat ja kebabit kainalossa eteenpäin. Hän sanoi, että se on minulle lahja viimeisenä äitien päivänä, kun en vielä ole äiti. Kiva ja persoonallinen tapa muistaa. En ehkä olisi itse tullut ajatelleeksi, että vuoden 2019 äitienpäivä jäi siltä osin historiaan.

äitienpäivä lahja
Äitienpäivälahja viimeisenä äitienpäivänä, kun en vielä ole äiti


lahja äitienpäivä
Erittäin kaunis paketti lahjalle




Oliko lahja se, mistä näin unta

Näin äitienpäivää edeltävänä yönä unta tästä isäsi antamasta paketista, jota en vielä tietenkään ollut avannut. Unessa siellä oli violetit, erittäin ohuesta ja verkkomaisesta materiaalista valmistetut alushousut. Niiden oli ehkä tarkoitus olla seksikkäät, mutta kaikkea muuta. Kooltaan raskausajan XXXXL ja mallia m u m m o. Aika suurella jännityksellä sitten avasinkin äitienpäivän aamupäivänä tätä pakettia, että mitä ihmettä se oikein sisältää. Onnekseni siellä ei ollut mitään erikoisia alushousuja (rakastan muutenkin ihan tavallisia, puuvillaisia), vaan hupparitunika, jota olin kaksi kertaa aiemmin ihastellut ollessamme kaupungilla. Olin harmitellut, kuinka juuri nyt tuntuu olevan myynnissä kaikkea ihanaa ja minun näköistä, kun mitään en voi, enkä halua varastoon ostaa. Vaikka tämä ihanuus nyt ja vielä hetken varmasti päälleni menisikin, niin jää se odottamaan aikaa, kun en enää ole raskaana. En halua ottaa riskiä, että se venyisi heti vatsan kohdalta pilalle. Tunika on kokoa S, joten kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla minulle ihan passeli viimeistään sitten, kun saan raskauskiloni pois.

lahja äitienpäivä
Lahja äitienpäivänä 2019, kun ihan vielä en ole äiti


tunika lahja äitienpäivä
Rennot rikoovaatteet ovat niin minun lemppareita
Olen jo vuosia ostanut omalle äidilleni, sinun tulevalle mummollesi, jonkin näyttävän kukan takapihalle lahjaksi. Olen pitänyt siitä perinteestä. Tänä vuonna sen kuitenkin unohdin. Harmitti suuresti, kun äitienpäivän aamuna sen tajusin. Olimme kuitenkin nähneet edellisenä päivänä kummityttöni luona syntymäpäivillä sekä tupaantuliaisissa. Olisin samalla voinut ojentaa sen hänelle. Aivan vieressäni on ihana puutarhakeidaskin, joka myy toinen toistaan upeampia kukkasia. Koin kuitenkin 50 km matkan olevan nyt liian pitkä lähteä sitä toimittamaan, joten vaihdoimme tällä kertaa vain viestejä. Hajamielisyyteni johtuu hirveästä väsymyksestä, jonka edelleen tippunut hemoglobiini saa aikaan. Olo on suurimman osan päivästä, kuin eläisi sumussa, jossain unen ja hereillä olon rajamailla. Minulla on aikaa nukkua ja nukunkin hyvin, mutta hemoglobiinia kun ei nukkumalla nosteta, joten siitä nukkumisesta ei ole edes mitään varsinaista hyötyä.

lahja äitienpäivä
Raidoista on tullut suosikkini viime kesänä


lahja äitienpäivä
Tästä tulee raskauden jälkeen varmasti yksi lempivaatteistani
lahja äitienpäivä
Yllätys, jota en todellakaan osannut kuvitella saavani
Sain äidiltäni osakseni myös onnittelut tulevana äitinä. Se tuntuu jotenkin hassulta ja epätodelliselta. Vuoden päästä äitienpäivänä sinä olet olemassa ja jo 8 kuukautta vanhakin. Tällä hetkellä, kun vielä kasvat ja vahvistut sisälläni, ollessasi nyt n. 500 g painoinen ja 28 cm pituinen, laskettuun aikaan ollessa aikaa n. 16 viikkoa. On jännää ajatella, minkälainen äiti minusta on vuoden päästä tullutkaan ja minkälainen lapsi sinä oletkaan.

äitienpäivä lahja
Tämä oli kyllä minulle ihana lahja. Kiitos. 


<3. Jennyfer

13. toukokuuta 2019

Toinen viikko FitMamana

(Kaupallinen yhteistyö FitFarm kanssa).

Toinen viikko FitMama -valmennuksen osalta meni kivasti keskittyen oikeaoppiseen ruokavalioon ja vähän sen viilaamiseenkin. Viikkoon mahtuu kahdet juhlatkin ja kokonaisuuden ollessa kunnossa, voi niissäkin herkutella ihan hyvällä omallatunnolla. Treenit keskittyvät edelleen lantionpohjalihaksiin ja päivittäisiin rauhallisiin kävelyihin koiran kanssa. 


"FitFarmin valmennuksissa ne tulokset todellakin tehdään syömällä, eikä nälkää näkemällä."


FitMama -valmennusta on takana kaksi viikkoa. Olen pääsääntöisesti syönyt koko tämän ajan raskaana olevien sekä imettäjien ruokavalion mukaan, joka tuntuu erittäin hyvältä. En ole tarvinnut enää juurikaan ylimääräisiä välipaloja, kun osaan syödä kerralla oikeita energiamääriä. Huomasin kuitenkin, että iltaisin ennen nukkumaan menoa, viimeisen aterian jälkeen, minulla on nopeasti ihan hirveä nälkä, eikä tässä tilassa nukkuminen nälässä onnistu mitenkään siitä seuraavan huonon olon vuoksi. Eikä se tietysti ole järkevääkään. Saati kuulu asiaankaan, sillä tiedän, että FitFarmin valmennuksissa ne tulokset todellakin tehdään syömällä, eikä nälkää näkemällä.

"Se, miten pienillä määrillä näitä suuria vaikutuksia tuovia säätöjä tehdään, on hämmentävää."


Lisättyjä hiilihydraatteja

Lisäsin oma-aloitteisesti yhden annoksen hiilihydraattia iltapalaani, joka sitä ei ohjelman mukaan muuten sisältänyt lainkaan, ja se auttoi pitämään nälän poissa aamuun asti. Nyt huomaan, että tämän uuden valmennusviikon alussa olemme saaneet ohjeita säätää energiatarvetta nimenomaan tuon yhden hiilihydraattiannostuksen osalta joko jättäen sellainen pois (painon pudottajat) tai lisäämällä (imettäjät ja raskaana olevat). Olin siis osannut toimia aivan oikein ja tämä on juuri se juttu näissä valmennuksissa: oppia elinikäiset tavat ja osata säätää itselle sopivat energiat kuulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Se, miten pienillä määrillä näitä suuria vaikutuksia tuovia säätöjä tehdään, on hämmentävää. Jo esim. puolella desillä kaurahiutaleita aamiaisella enemmän tai vähemmän on todella suuri vaikutus, kun muu kokonaisuus on kunnossa. Jos tietoa ei ole, näitä asioita lähdetään yleensä korjaamaan liian suurin liikkein. Jätetään kokonaisia aterioita pois, kun paino ei putoa tai vastaavasti lisätään sellainen, jos tuntuu nälkäiseltä. Kyse on kuitenkin pienistä hiilihydraattimääristä, jolla tätä hienosäätöä tehdään.

leipä proteiini kasvikset rasva
FitMaman leivältä ei proteiinia puutu

Viikon varrelle mahtui juhlia ja vähän herkkujakin

Päivän viidestä ateriasta, viikonloppuja lukuunottamatta, syön yhden päivittäin työpaikan ruokalassa, vaikka tarjonta ei valmennuksen mukaista aina olekaan. Kun osaa tämän homman, voi siitä huolimatta koostaa ateriansa niillä parhailla mahdollisilla määrillä ja vaihtoehdoilla, vaikka olisit minkälaisen seisovan pöydän ääressä. Kuluneelle viikolle osui myös työpaikan afterwork tapahtuma sekä kummityttöni syntymäpäivät ja tupaantuliaiset. En todellaakaan miettinyt kummassakaan tarjottavien osalta, että mitä voin syödä ja mitä en. Lautaselta löytyi vähän sipsiä kuin kakkuakin. Näin raskaana en tietenkään muutenkaan ajattele edes olevani minkäänlaisella dietillä, vaan turvaavani sekä itselle että "Oskarille" riittävän päivittäisen energian saannin mahdollisimman puhtailla ja oikeilla ruoka-aineilla. Ja sitähän se elämä on muutenkin, aina välillä juhlia arjen keskellä. Kun kokonaisuus on kunnossa, ei ole mitään väliä sillä, mitä silloin tällöin yhtenä päivänä jossain juhlissa syö. Toki herkuttelun määrät on järkevää pitää kohtuullisena ja se ei saa jäädä päälle. Se puolestaan vaatii tahdonvoimaa ja itsekuria. Mutta sitä suomalaista sisuahan meistä kaikista löytyy, eikö niin?

"Ihan supermageet ulkotreenit vaunujen kanssa sekä portaissa."


Liikkuminen

Liikunnan puolesta en ole ottanut valmennuksen laajasta treenivalikoimasta käyttöön kuin lantionpohjalihasten harjoitukset. Sen lisäksi käyn päivittäin rauhallisilla kävelyillä koiran kanssa, koska liikkuminen, ihan tuo rauhallinen kävelykin aiheuttaa minulle lamauttavia alavatsakipuja. Lantionpohjalihasten harjoituksista ei seuraa mitään epämiellyttävää tuntemusta kropassa. Innoissani jo kuitenkin odotan aikaa, kun beibi on saapunut vatsan ulkopuolelle ja pääsen ottamaan käyttöön ihan supermageet ulkotreenit vaunujen kanssa sekä portaissa, vaikka kantorepun kanssa.

Lue myös: 

(FitMama -valmennus saatu blogiyhteistyön kautta).

<3. Jennyfer

12. toukokuuta 2019

Miten ystäväni suhtautuvat äitiyteeni?

Olen raskaana. En siis kunnolla vielä edes äiti, kun olen saanut jo uskomuksia ja ennakkokäsityksiä osakseni siitä, minkälainen äiti mahdollisesti tulen olemaan. Aionko antaa lastani lainkaan hoitoon? Pelaanko minuuttiaikataulua pakottaen lapseni syömään kellolleen? Yhden viimeiseksi sanaksi jäi "Näkemiin", kun kerroin uutisen raskaudestani. Äitiys on raa'asti, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin osalta arvosteltu laji, jota kaikki eivät pysty hyväksymään lainkaan. Miten niin luonnollisesta asiasta on tullut ihmisten arvo(stelu) maailmassa niin luonnoton? Me äidit olemme yksilöitä ja persoonia, aivan kuten lapsemmekin, joten jokaisella on oikeus hoitaa tätä maailman kauneinta tehtävää parhaaksi katsomallaan tavalla. 


Äitiys. Se on minulle vielä toistaiseksi melko vieras käsite, mutta olen kovaa vauhtia menossa sitä kohti. En osaa tehdä asiasta minkäänlaista numeroa tai hössöttää, sillä ainakin näin raskausaikana kaikki tuntuu kovin luontevalta ja luonnolliselta. Olen toki innoissani ja onnellinen saadessani rakentaa sinulle omaa pesää ja ostaa kaikenlaisia ihania vaatteita, mutta en esimerkiksi ole asettanut raskaudelle, synnytykselle tai itselleni äitinä minkäänlaisia tavoitteita tai vaatimuksia. Otan päivä kerrallaan vastaan sen, mitä eteen tulee. Uskoisin, että myös 39 vuoden ikä ja elämänkokemus luo varmuutta, sillä minulla ei ole minkäänlaista epäilystäkään siitä, ettenkö osaisi olla äiti tai kasvattaa lasta.

äitienpäivä valkovuokot vauvamaha
Äitienpäivän valkovuokot ja vauvamaha


"Kovin monen äitikupla tuntuu olevan hyvin pieni ja mustavalkoinen, jolloin he kokevat vain ja ainoastaan omat metodinsa niinä ainoina ja oikeina."


Äitiys on arvosteltu laji

Kaikesta huolimatta äitiys tuntuu olevan kovasti arvosteltu laji, mitä lukemaani, kuulemaani ja jo kokemaani on uskominen. Teit niin tai näin, joudut ympäristön, muiden ihmisten, äitien ja isien erittäin raa'an arvostelun kohteeksi toimintamalliesi osalta. Kovin monen äitikupla tuntuu olevan hyvin pieni ja mustavalkoinen, jolloin he kokevat vain ja ainoastaan omat metodinsa niinä ainoina ja oikeina. Me jokainen olemme yksilö sekä persoona, ja lähtökohtaisesti varmasti kasvatamme lapsemme parhaalla mahdollisella tavalla sen hetkisten tietojen, taitojen ja kokemusten pohjalta, mitä kullakin hetkellä satumme omaamaan. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella, koska myös lapset ovat yksilöitä ja persoonia. On toki heitä, jotka päihteiden tai muiden ongelmien johdosta eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsestaan, mutta jätän sen näkökulman tämän postauksen ulkopuolelle.

"Vauva-aikasi on niin kovin lyhyt ja nopeasti ohi, että haluan ehdottomasti mahdollisimman monen saavan nauttia siitä kanssasi."


vauvamaha raskausviikko 21 valkovuokot äitienpäivä
Valkovuokot on äitienpäivän kukka. Kuvassa raskausviikko 21.

Olettamukset äitinä

Vaikka minä en ole saanut vielä edes synnytettyä sinua tähän maailmaan, olen ollut melko hämmästynyt siitä, miten muutama ihminen on jo ehtinyt tehdä olettamuksia siitä, minkälainen olen äitinä. Yksi on ajatellut, että sulkeudun kanssasi johonkin omaan kuplaan, enkä anna sinua ikinä hoitoon. Itse taas ajattelen, että etenkin vauva-aikasi on niin kovin lyhyt ja nopeasti ohi, että haluan ehdottomasti mahdollisimman monen saavan nauttia siitä kanssasi. Toinen on ajatuksissaan tehnyt minusta jo hyvin väsyneen, joka viimeiseen asti vaan sinnittelee ja sinnittelee pyytämättä apua. Olen toki sen luontoinen, että haluan pärjätä ja tulla toimeen mahdollisimman pitkälle omillani, mutta miksi tämmöisen asian kanssa en pyytäisi hoitoapua, jotta saisin nukuttua päiväunet, tai kunnon yöunet? Kuka sitä edes vielä sanoo, minkä verran tulet minua öisin valvottamaan. Myöhemmin, kun palaan töihin, on minusta normaalia, että arkeen ajallaan väsyy kaikki. Ilman lastakin. Sitä varten on lomat. Ja ne mummolat.

"Olen toki säännöllisen ruokailurytmin ja yhteisten ruokailuhetkien kannattaja ja puolestapuhuja ihan jo ilman lastakin."


Elämässäni on myös hän, joka kuvittelee minun olevan minuuttiaikatauluäiti, joka tunkee ruokaa lapsen suuhun, koska tällä kellon lyömällä niin on vaan tehtävä, oli nälkä tai ei. Olen toki säännöllisen ruokailurytmin ja yhteisten ruokailuhetkien kannattaja ja puolestapuhuja ihan jo ilman lastakin, mutta ei minun maailmassa kenenkään ole minuutilleen väkisin syötävä, jos ei ole nälkä. Ruokaa saa myös jättää ja sitä ei tarvitse syödä, mistä ei tykkää. Joten kysynpä vaan että mitä ihmettä? Mistä nämä mielikuvat ja ajatukset oikein kumpuavat? Sinä saat ruokaa juuri silloin, kun itse sitä tarvitset.

"Et saanut kauluspaitoja, liiviä tai suoria housujakaan."


Sitten on hän, joka kuvitteli minun ostaneen sinulle kauluspaidan, liivin jne. kun kerroin, että sait rakenneultran jälkeen sukupuolesi selvittyä pojan vaatteet. Hän lähestulkoon paasasi, kuinka sellaiset on niin vaikeita pukea päälle, että sellaisia ei ihan pienille kannata hankkia lainkaan, kuinka bodyt pitää olla juuri tietynlaisia, ja niin edelleen. Kiva, että joillain on tiukka ajatus ennakkoon siitä, minälaisiin vaatteisiin tulen sinut pukemaan. Ja mitä se heille ylipäätään kuuluu lainkaan. Kerrottakoon nyt, että et saanut kauluspaitoja, liiviä tai suoria housujakaan. Sait suloisen pehmeän valkoisen bodyn, erittäin pehmeät farkut ja niin ikään pehmoisen sini-vakoraidallisen puuvillapipon.



"Ehdin juuri ja juuri vastata "Kiitos", kun häneltä jo tuli "Näkemiin."


Sen sijaan elämässäni ei ole enää häntä, joka hiljattain kyseli kuulumisia ja kertoi viime aikoina ajatelleen minua. Luonnollisesti kerroin, että minulla on työnalla iso elämänmuutos ja lähetin kuvan kasvavasta vatsastani. Ensimmäinen kommentti oli "Ohhoh" ja heti perään "Onnea", jonka jälkeen ehdin juuri ja juuri vastata "Kiitos", kun häneltä jo tuli "Näkemiin". Teki mieli vastata, että enpä paljon menettänyt, mutta viisauttani päätin tällä kertaa pitää suuni kiinni. Minkälainen ihminen ottaa tuolla tavalla itseensä sen, että minusta on tulossa äiti? Mistä se on häneltä pois? Kokeeko hän mustasukkaisuutta tulevaa lasta kohtaan? Mielestäni todella ala-arvoista käytöstä keski-ikäiseltä ihmiseltä, jota en voi aikuiseksi kutsua millään mittakaavalla.


"Äitiys on kuitenkin ollut yksi suurimpia haaveitani, hedelmättömyystuomion myötä kariutunut sellainen ja nyt raskaana ollessani elämäni suurin onni ja ihme."


Näkemiin, "ystäväni"

Voisin olla hyvinkin järkyttynyt siitä, ja tavallaan olenkin, yleisesti, miten tuleva äitiys voikaan muuttaa ystävien käsitystä ja suhtautumista meihin ihmisenä. Minua voisi myös loukata todella syvästi ystäväni tapa heivata minut raskauden myötä elämästään menemään, koska äitiys on kuitenkin ollut yksi suurimpia haaveitani, hedelmättömyystuomion myötä kariutunut sellainen ja nyt raskaana ollessani elämäni suurin onni ja ihme. Totta hemmetissä elämäni muuttuu ja minä haluankin sen muuttuvan juuri siihen suuntaan, mihin se on menossa. Totta hitossa elämäni prioriteetit menevät uusiksi ja niin ne saa ja kuuluukin mennäkin. Ihmisenä pohjimmiltani uskon kuitenkin aina olevani minä, olin äiti tai en. Jos he, joita olen joskus erehtynyt pitämään ystävinäni, eivät kestä sitä, että minusta tulee äiti tai hoidan sitä tehtävää omalla, parhaaksi katsomallani tavalla, saa ne ihmiset puolestani elämästäni mennäkin. Tämän kaltaisia ihmisiä ei kukaan tarvitse elämässään ja sana ystävyys on heistä enemmän kuin kaukana.

näkemiin
Joskus on viisasta kääntää selkä



Ollaan jokainen äiti omalla ihanalla, yksilöllisellä ja persoonallisella tavallamme ja jätetään muiden hyväksyntä ja arvostelu sikseen. 


Lue myös: 

<3. Jennyfer

9. toukokuuta 2019

Kolmas neuvolakäynti: Synnytyspelko- ja mieliala-asioita

Tämän kertainen neuvolakäynti sisälsi paljon asioita. Paikalla oli terveydenhoitajani lisäksi harjoittelija, joka hoiti itsenäisesti ja mallikkaasti osan käynnistä. Sydänäänetkin löytyivät heti. Tuleva isä oli ensimmäistä kertaa mukana ja sen osalta käynti ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Hemoglobiini on tippunut entisestään ja on enää nipin napin yli sadan. Käsiini sain raskaustodistuksen ja lähetteen sokerirasitustestiin. Lisäksi keskustelimme synnytyspelosta ja minulle tehtiin myös raskausajan masennusta kuvaava mielialatesti. Tekstissä pohdin myös painonnousua ja parisuhdeongelmia. Lopuksi sain myös passituksen ylimääräiselle lääkärikäynnille liikkumisesta johtuvien alavatsakipujen osalta. 


"Niinpä aion jatkaa seuraavat neuvolat ja muut mahdolliset käynnit itsekseni, kuten paljon paremmilla fiiliksillä olen tehnyt tähänkin asti."


Tänään oli kolmas äitiysneuvolakäynti. En tiennyt tämän kerran agendasta muuta, kuin että saisin raskaustodistuksen, jolla voisin vihdoinkin virallisesti lähteä edistämään asioita Kelan ja työnantajan suuntaan. Tietysti seurannassa oli ne normaalit verenpaineet, virtsan glukoosi ja proteiinit, jotka kaikki olivat edelleen kohdallaan. Sen sijaan hemoglobiini on tippunut entisestään, vaikka olen syönyt rautaa päivittäin nyt 2 kk ajan. Nyt se on enää 101. Ilmankos olenkin niin julmetun väsynyt aina kovin aikaisin iltaisin. Huimausta minulla ei ole, mutta herkkää hengästymistä kylläkin. On jokseenkin vaikea siten erottaa, mikä oire johtuu itsessään raskaudesta ja mikä hemoglobiinista. Tästä päivästä eteenpäin päivittäinen rauta-annokseni on tuplattu. Tästä, siis väsymyksestä, voi osaltaan johtua myös se, että en ole mitään erityistä, paljon puhuttua hehkumista tuntenut tämän kohta jo päättyvän toisen kolmanneksen aikana. Sinun sydänäänesi sen sijaan olivat jälleen upeat 150 lyöntiä minuutissa. Tällä kertaa ne löytyivät heti enkä ollut huolissani harjoittelijan alkaessa niitä etsimään, koska tunnen liikkeesi joka päivä monta kertaa niin voimakkaasti. Ja koska olen reippaasti yli 25-vuotias ensisynnyttäjä, passitettiin minutkin sokerirasitustestiin, joka on vielä tämän toukokuun aikana.

luonnonkukkia
Luonnonkukat piristävät aina mieltä


Isäsi mukana neuvolassa

Isäsi oli tänään ensimmäistä kertaa neuvolakäynnillä mukana. Aluksi, kun siitä sovimme, olin asiasta kovin iloinen. Totuus käynnin konkretisoituessa oli kuitenkin aivan päin vastainen ja tämäkin yhteinen raskauteen liittyvä kokemus kaikkea muuta kuin onnellinen perhetapahtuma edellisenä iltana alkaneesta massiivisesta riidasta johtuen. Sitä jos jotakin me olemme osanneet tehdä, tapella, tammikuusta lähtien. Toki taustalla on paljon muutakin, joka on hiertänyt suhdettamme jo ennen raskautta. Mutta raskaustestin jälkeen välimme ovat menneet kokoajan vaan hullummaksi ja hullummaksi, eikä loppua näy. Uskon sen johtuvan siitä, että toinen meistä ei ole päässyt tämän junan kyytiin mukaan. Vaikka tämä välillä tuntuukin pelkältä odotukselta, on todellisuudessa kyse melkoisesta pikajunasta. Laskettuun aikaan on enää 4 kk aikaa. Niinpä aion jatkaa seuraavat neuvolat ja muut mahdolliset käynnit itsekseni, kuten paljon paremmilla fiiliksillä olen tehnyt tähänkin asti.

"Koen oloni tosi tukalaksi tässä pyöristyneessä olomuodossa."


Painonnousu

Paino minulla on noussut melko tasaisesti koko raskausajan, mutta mielestäni yllättävän paljon siihen nähden, että kahtatoista kiloa pidetään keskimääräisenä lukuarvona (lähde: Vau.fi). Tämänkin osalta kaikki on kovin yksilöllistä, eikä näitä lukuja pitäisi liikaa miettiä tai noteeraa. Kohdallani tiedän, että kiloja ei ole syömällä syöty tai herkuttelemalla herkuteltu, vaan ne kertyy tämän luonnollisen tapahtuman myötä. Toki haluan sitten joskus raskauden ja mahdollisen imetyksen jälkeen palata entisiin mittoihini ihan jo vaatteideni takia, mutta ennen kaikkea siksi, että koen oloni tosi tukalaksi tässä pyöristyneessä olomuodossa. Aivan kaikki elämässä on mielekkäämpää huomattavasti kevyemmässä kropassa. Olen myös miettinyt, miltä se mahtaa tuntua, kun kroppa yhtäkkiä synnytyksen myötä tyhjenee näistä vatsan vallanneista asioista. Sitä kuitenkin kertaheitolla poistuu elimistöstä melkoinen määrä tavaraa.

luonnonkukkia
Tämmöisen luontonähtävyyden ohi kävellessä ei voi olla hymyilemättä


Ajatuksia synnytyksestä

Käynnillä juteltiin myös synnytyspelosta, jota minulla ei varsinaisesti ole, vaikka toki se kovasti ensikertalaista jännittääkin. Pelko ja jännitys ovat kuitenkin aivan eri tunteita. En olen sen luontoinen, että tekisin etukäteen mitään tiukkaa suunnitelmaa sen suhteen, vaan haluan mennä tilanteeseen ja ottaa vastaan sen mitä tulee. Haluan luottaa myös ammattilaisiin, kätilöihin ja lääkäreihin, että he kertovat minulle kuhunkin tilanteeseen sopivat vaihtoehdot ja niiden vaikutukset, jolloin voin siinä hetkessä, kussakin mahdollisessa etukäteen tietämättömässä tilanteessa päättää, mitä haluan tehtävän. Ensisijaisesti kuitenkin toivon normaalia alatiesynnytystä. Minua kiehtoo myös valtavasti kokeilla allasta, jos ei koko synnytyksen osalta, niin ainakin osittain. Erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin en ole perehtynyt velä lainkaan. Tiedän niitä kyllä nimeltä, kuten epiduraali, ilokaasu, tens... mutta en yhtään sen syvemmin. Näitä käsitellään neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa elokuussa, joten odotan todennäköisesti siihen saakka, enkä lähde sekoittamaan päätäni ennen sitä googlen ihmeelliseen maailmaan. Videoiden sijaan toivoisin, että synnytyssairaalavierailut olisivat vielä nykyäänkin mahdollisia. Olisi kiva, että paikka olisi edes jokseenkin tuttu ennen h-hetkeä. Ensisijaisesti pyrin synnyttämään Naistenklinikalle, johon on kotoani alle 4 km matka.

luonnonkukat
Tämä se piristää vähän huonompaakin mielialaa


Mieliala-asioita

Käynnillä tehtiin myös raskauden ajan masennusta mittaava mielialatesti, josta sain alhaiset pisteet, eli kaikki on niihin kysymyksiin nähden myös henkisesti kohdallaan. Lomake ei sisältänyt yhtään kysymystä liittyen parisuhteeseen, joka osaltani olisi todennäköisesti heikentänyt kokonaistulosta huomattavasti. Itse raskautta, sinua, synnytystä ja tulevaa elämäämme kohtaan minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja tai epävarmuuksia. Ainut henkisesti kuormittava asia onkin aivan persiillään oleva suhde isäsi kanssa. Ymmärrän, mistä osa ongelmistamme johtuu. Ne on toisen menneisyyden selvittämättömiä asioita, joiden edessä minä olen aivan voimaton ja kädetön. Mutta on myös hyvin paljon vain ja ainoastaan meidän väleihin liittyviä asioita, joiden juurisyyn ymmärtäminen menee jo oikeesti yli hilseen ja ymmärryksen. Entä jos toinen ei ole koskaan oma itsensä, vaan yrittää aina mielistellä sen mukaan, mikä on toisen fiilis milloinkin? Entä jos sanoja on paljon enemmän, kuin niitä tukevia tekoja?


"Kerroin huoleni, että olen alkanut miettimään, onko niissä kyse supistuksista."


Jatkotutkimuksiin alavatsan kivuista

Lopuksi mainitsin terveydenhoitajalle liitoskivuista, jotka ovat välillä niin voimakkaat, ettei mm. sängystä meinaa päästä ylös. Hän ehdotti näihin tukivyötä, johon tutustuinkin odottajien fysioterapiaryhmässä, mutta koin sen jotenkin vieraaksi. Turvaudun sellaiseen todennäköisesti vasta siinä todella viimeisessä hädässä. Pohdin hänelle myös alavatsani muita kipuja, joita tulee kävellessä tosi herkästi niin, että joudun pysähtelemään. Kerroin huoleni, että olen alkanut miettimään, onko niissä kyse supistuksista. Mistä ihmeestä voin tietää, kun ei semmoisia ole koskaan aiemmin ollut. Olen kyllä tietoinen lukemani perusteella, miltä supistukset tuntuvat, mutta siitä huolimatta en tiedä, onko kyse niistä. Olen kokematon. Kipu tuntuu voimakkaasti alavatsassa ja kun vatsa on muutenkin ajoittain pinkeä vähintään turvotuksesta, niin millä näitä ensikertalainen erottaa mistäkin.  Menen näistä kävelyn lamaannuttavista kivuista ylimääräiselle lääkärikäynnille ensiviikon tiistaina. Jospa siellä selviäisi, onko aihetta ennenaikaiseen liikkumisesta johtuvaan voimakkaaseen supisteluhuoleen vai ei.


Lue myös: 

<3. Jennyfer

8. toukokuuta 2019

Äänikirjaärsytyksistä kirjoittamisen kiehtoviin ajatuksiin ja aiheisiin

Ärsytyksestä toinen toistaan huonompia kirjoja kohtaan johti taukoon äänikirjoja kohtaan, joiden kuunteluun olin kuitenkin jäänyt koukkuun. Etäisyys ja irtiotto teki hyvää, sillä sitemmin löysinkin itselleni kehtovaa ja ajankohtaista kuunneltavaa, joka herätti paljon ajatuksia ja sai myös monta mielenkiintoista kirjoitusaihiota muhimaan päähäni. Haluaisin myös kuulla, mitkä ovat teissä tunteita ja ajatuksia herättäviä tekstejä. Tulin myös siihen lopputulokseen, että ehkä huonoa kirjallisuutta ei ole kuitenkaan olemassakaan. 


"Varsinaiset lastenkasvatusoppaat olen edelleen jättämässä toisille ja luottamassa maalaisjärkeen, 39-vuoden elämänkokemukseen sekä intuitioon, siihen kuuluisaan äidin vaistoon."


Kyllästyin pari kuukautta sitten totaalisesti äänikirjojen kuunteluun, joka aiemmin oli koukuttanut minut niin, että hädin tuskin asioin ruokakaupassa, kävin lenkillä, siivosin tai tein käsitöitä kotona,  saati kävin nukkumaan ilman, että kuuntelin hyvää kirjaa. Tämä hanskojen, vai pitäisikö sanoa kuulokkeiden naulaan lyöminen johtui vain siitä, että kolmas peräkkäinen valitsemani romaani oli niin surkea, etten voinut enää käsittää, miten huonoa kirjallisuutta maailmassa, jopa meillä Suomessa tehdäänkään. En kerta kaikkiaan löytänyt minkäänlaisia pointteja, miksi nämä kirjat ovat ylipäätään kirjoitettu, saati julkaistu.

vastamelukuulokkeet
Vastamelukuulokkeilla on nautinto kuunnella niin äänikirjoja kuin musiikkiakin

Vietin aikani vääränlaisen kirjallisuuden parissa

Minulla meni usko siihen, että löytäisin enää kirjaa, joka herättää minussa jotakin, saa aikaan ajatuksia ja toimintaa, ravistelee, puhuttelee ja saa kirjoittamaan itse. Kun eteeni tuli mahdollisuus napata kuukauden ilmaiseen käyttöön toisen äänikirjatarjoajan palvelu ajattelin, että ehkä annan rakastamalleni kirjallisuuden maailmalle vielä mahdollisuuden. Ainakaan rahani ei menisi paskan materiaalin osalta hukkaan. Olen joskus kuullut sanonnan, että ihminen vetää puoleensa sitä mitä on ja niinpä edessäni aukeni toinen toistaan kiehtovamman oloisia kirjoja raskauteen, äitiyteen ja lapsiin liittyen. Minulle siis erittäin ajankohtaista luettavaa ja kuunneltavaa. Varsinaiset lastenkasvatusoppaat olen edelleen jättämässä toisille ja luottamassa maalaisjärkeen, 39-vuoden elämänkokemukseen sekä intuitioon, siihen kuuluisaan äidin vaistoon.

äänikirjojen kuuntelua
Uppoutuneena äänikirjojen maailmaan "Oskarin" liikkeistä nautiskellen

Valtavasti sanottavaa

Rohkeasti ja viipyilemättä tartuin Mutsie -blogista tutun Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -äänikirjaan, koska se käsitteli minulle erittäin ajankohtaisia aiheita raskaudesta synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Erityisesti, kun vielä itsekin olen raskaana, äitiyteen liittyvät ajatukset ja tunteet ennen lapsen syntymää ovat niitä, mitä mielelläni kuulen ja luen myös muilta. Siis kokemukset, ei opetukset. Olen kuunnellut kirjaa tunnin ja minulla on jo valtavasti ajatuksia ja sanottavaa. Ainakin aion kirjoittaa siitä, minkälaisia ajatuksia minulla on vielä syntymättömästä pojastani ja minkälainen minä olen raskaana, miten suhtaudun mm. muuttuvaan kehooni. Tämäkin postaus alkoi otsikolla: Minkälainen ole raskaana, mutta lopulta huomaankin kirjoittavani kirjoista. Tämän vuoksi myös itse kirjoittaminen on niin kiehtovaa. Koskaan ei aloittaessa tiedä, mihin sitä päätykään. Jo ensimmäisen kappaleen jälkeen huomasin, että mettään mentiin.  Jos aioin kirjoittaa siitä, minkälainen ihan oikeasti olen raskaana, olisi se pitänyt jo tehdä. Niinpä päätin antaa blogissani sijaa myös tämänkaltaiselle kirjallisuuspostaukselle.

"Mitkä kirjat ja blogit ovat ja ovat olleet teille niitä, jotka todella herättävät teissä ajatuksia ja tunteita?"


Mikä koskettaa

Seuraan ja luen paljon erilaisia todella upeita perhekategorian blogeja, jotka kerta toisensa jälkeen saavat minut peilaamaan asioita itseeni, omaan tulevaan äitiyteeni, tähän raskauteen ja kaikenlaisiin mahdollisiin tuleviin valintoihin oman lapseni kanssa. Haluaisin nyt kuulla, mitkä kirjat ja blogit ovat ja ovat olleet teille niitä, jotka todella herättävät teissä ajatuksia ja tunteita?

Ehkä tässä maailmassa ei lopulta kuitenkaan ole olemassa huonoa kirjallisuutta, vaan ainoastaan sellaista, joka ei ole itselle ajankohtaista ja sen myötä juuri sillä hetkellä ei niin puhuttelevaa.

(Kaikki tekstissä ja kuvissa esiintyvät asiat ovat ostettu itse).

<3. Jennyfer