16. heinäkuuta 2019

Vatsan koko ja raskausoireet jatkuvana arvostelun kohteena

Voiko raskaana olevaa ärsyttää mikään enempää kuin se, että olet vatsan koon ja raskausoireiden kanssa jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena? Pahimmillaan "Oskarille" on oireideni puolesta toivottu jopa ennen aikaista syntymää. Paljastan teille kaikki mahdolliset arvot, oireet ja lukemat kokokuvineni, joiden osalta minä olen joutunut muiden äitien arvostelun kynsiin raskauteni osalta. Voin vain aavistella, mihin syyniin joudunkaan raskauskiloista palautumisen osalta tai sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan. 


Miten kukaan voi tulla toiselle ihmiselle sanomaan, edes raskaana olevalle, että onpas sun vatsa pullahtanut valtaviin mittoihin? Tai tottakai voi, näköjään, mutta mikä oikeus tai edes kohtuus kenelläkään on arvostella kenenkään vatsan kokoa, jos ei itse tieten tahtoen heittäydy sellaisen tuomaroinnille alttiiksi, oli sitten raskaan tai ei. Minä olen 160 cm pitkä, tai pätkä, ja keskivartaloni on suhteellisen lyhyt, joten johonkin sen vauvan on mahduttava. Minun kohdallani tilaa ei siis ole pituussuunnassani, eikä kohtu päättänyt kasvaa sisäänpäin, joten johonkin sen vatsan on levittävä. Tapauksessani suoraan eteenpäin. "Oskari" on tällä hetkellä täysin normaalikokoinen vauva. Minun sokerirasitusarvoni olivat erinomaiset (viitearvot suluissa): 0h 4.8 (<5.3), 1h 7.0 (<10.0), 2h 6.3 (<8.6) ja kohdunpohjan mitta vain aavistuksen keskikäyrän yläpuolella, joten kaikin puolin "valtaviin mittoihin pullahtanut vatsani" on viikkoihin nähden täysin normaalin kokoinen. Kiloja minulle on kertynyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä helmikuulta raskausviikon 32 neuvolakäynnille heinäkuulle 11,5 kg, joten myös senkin suhteen ole täysin normaaleissa raskausajan mitoissa. Näistä painoasioista tulen tekemään synnytyksen jälkeen ihan oman postauksen, joten sen vuoksi en nyt kerro siitä sen tarkempia lukemia, koska projekti on vielä kesken. Me naiset (aivan kuten miehetkin) olemme vartalon rakenteeltamme erilaisia ja eri mittaisia, joten pelkästään jo se määrittää, minkälainen kenenkin vatsa on raskausaikana joten mihin sitä vauvamahaa kukaan voi arvosteluillaan edes verrata? 33 viikkoinen raskauteni on tähän asti ollut vauvan ja kehoni kasvun osalta niin normaali ja keskimääräinen kuin olla ja voi.

Kohdunpohjan mitta kulkee aavistuksen keskikäyrän yläpuolella


Oireeni raskausaikana

No entäs ne raskausoireet sitten? Pahimmillaan olen saanut kommentin, että syntyispä se vauva sitten vaikka etuajassa, koska kivut kertovat, että myös sillä on paha olla. Tarkastellaanpas näitä raskausajan oireitani vähän tarkemmin, onko mikään oire syy toivoa lapselleni ennen aikaista syntymää ja kuinkakohan paha sillä nyt vatsassani sitten on ollakaan? Entäs ne minun kivut sitten?

  • Väsymys. Täysin normaalia raskausaikana. Tekeehän keho ihan valtavan työn kasvattaessaan uutta ihmistä ja elämää. Se vaatii naisen keholta paljon energiaa ja voimavaroja. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Hemoglobiinin tippuminen ja rautavaraston tyhjentyminen. Kehon verimäärän kasvun johdosta täysin normaalia ja vain tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Tämä lisää huomattavasti väsymystä, mutta sekin vain tulevan äidin oireena. 
  • Närätys. Vain ja ainoastaan tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Vatsassa nyt vaan loppuu tila kesken ja näin ollen paine vatsalaukussa kasvaa, jolloin mahanesteet nousevat äidin ruokatorvessa ylöspäin.
  • Liitoskivut. Raskaushormoni pehmentää lantionseudun sidekudosta ja näin ollen valmistaa sitä synnytykseen. Olen tosi iloinen tästä, sillä ajattelen, mitä pehmeemmät paikat, sitä helpompi synnytys. Tästä aiheutuu tulevalle äidille kipuja, erityisesti itselläni häpyluun tienoille, joista vauva ei varmasti ole millään tavalla tietoinen. Ei siis mitään vaikutusta vauvaan. 
  • Liikunnan aikaiset alavatsakivut. Diagnosoitiin supistuksiksi ja asiaa pidettiin hyvänä, että niitä ilmenee, eikä kyseessä ole missään nimessä vaarallinen asia. Kohdunsuu on ollut kokoajan kiinni ja kiinteä, silloin, kun sen on pitänyt ollakin, joten liikuntaa suositeltiin jatkamaan, mutta supistusten rajoissa. Ei vaaraa synnyttää ennenaikaisesti lenkkipolulle, vaikka niitä supistuksia ei ehdoin tahdoin kannata hankkiakaan. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Puutunut (ylä)vatsa. No tässäpä vähän harvinaisempi raskausoire, mutta siihenkin löytyy diagnoosi, kun soittaa Naistenklinikan päivystykseen, käy lääkärillä ja tekee Googleen haun, jolla löytää myös muiden lääkäreiden muille antaman diagnoosin vastaavasta asiasta. Kyseessä on puristuksiin jäänyt hermo, joka aiheuttaa tunnottomuuden, ns. puutumisen tunteen vatsan iholla. Kohdallani tämä hermo on jumissa joko selässä tai rintarangan alueella, joka käy ahtaaksi kohdun edelleen kasvaessa voimakkaasti. Minulla vatsan puutumista lisää istuminen ja vähentää seisominen sekä kyljellään makaaminen. Ei vaarallinen eikä kivulias, mutta erittäin epämiellyttävä minulle. Täysin oireeton ja näkymätön vauvalle. 
  • Colitis Ulcerosa. Suomeksi krooninen haavainen paksusuolen tulehdus. Sairastuin tähän 10 vuotta sitten. Tänä päivänäkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä sairauden aiheuttaa. Mutta siitä on kymmenien vuosien kokemus, että käyttämäni lääkkeet, joita lisättiin Laakson sairaalassa erikoislääkärin, gastroenterologin vastaanotolla raskauden alkuvaiheessa, eivät ole millään tavalla haitallisia vauvalle. Se olisi haitallista, jos ruoka ei pysyi sisälläni, vaan ripuloisin sen ulos. Se vaarantaisi vauvan energian saannin. Minun aineenvaihduntani on toiminut koko raskauden ajan täysin normaalisti. En ole kertaakaan edes oksentanut. Vain sairaudesta johtuvat suoliston haavat vuosivat aluksi runsaasti verta, joka heikensi entisestään hemoglobiinin arvoja. Vaikutukset näin ollen vain minulle, ei vauvalle. 
Raskausviikko 31+6 15.7.2019

Kaikin puolin normaali

"Oskari" liikkuu aktiivisesti päivittäin ja sykkeetkin ovat joka kerta mitattaessa olleet huikeat 150-160 lyöntiä minuutissa. Hän on jo kääntynyt pää alaspäin, kuten näillä viikoilla kuuluu tehdäkin, eikä ole mitään merkkejä ennen aikaisesta syntymästä tai siitä, että hänellä olisi vatsassani millään tavalla huono tai paha olla. Niskaturvotus ja rakenneultrassa kaikki ovat olleet täysin normaalia. Minun kaikki seurattavat arvot ovat ja ovat koko raskauden ajan olleet niin normaaleja, kuin olla ja voi. Verenpaine oli edellisellä viikolla 102/65, joka luokitellaan jopa normaalia paremmaksi, eli ihannearvoksi. Siellä se on keikkunut koko raskauden ajan, enimmillään 124/74, jolloin se on pompsahtanut yläpaineen osalta ihannearvosta normaaliin. Virtsassa ei ole glukoosia eikä proteiineja. Olen täysin varma siitä, että raskausajan oireeni ovat kohdistuneet vain ja ainoastaan minuun vauvan ollessa niistä täysin ulkopuolella ja tietämätön. Olen täysin varma myös siitä, että tämä raskauteni on kaikin puolin niin arvoiltaan, oireiltaan kuin kokonikin puolesta niin normaali kuin vaan voi olla. Siten onkin täysin käsittämätöntä joutua normaaleine kokoineen, arvoineen ja oireineen muiden ihmisten negatiivisen arvostelun ja arvioinnin kohteeksi.

Entäs palautuminen ja vauvan hoito sitten

En voi välttyä ajattelemasta tulevaa. Miten rankkaan syyniin ja arvostelun kohteeksi joudunkaan raskauskiloistani palautumisen osalta? Entä sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan? Onko arvostelua julmempaa olemassakaan, kuin äiti toiselle äidille? Maailma voi olla todella paha paikka kaikesta massasta ja normaalista poikkeavalle. Mutta katsokaa, saman kohtalon saat, vaikka kaikki olisi täysin normaaliakin. Joten ollaan kaikki tahoillamme yhtä epänormaalin normaaleja. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että eletään elämämme itsellemme juuri sellaisena kuin olemme ja itsemme kanssa on hyvä olla. Muita et voi miellyttää, eikä se ole elämän tarkoituskaan.

Lue myös: 



<3. Jennyfer

15. heinäkuuta 2019

31,5 neliötä: Pohjapiirustus

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka ensimmäinen osa tämä Pohjapiirustus on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.


Asunnon pohjaratkaisu on aivan täydellinen. En muuttaisi siinä mitään. Ennen, kuin aikoinaan olin nähnyt asuntoa livenä, ajattelin, että miten ihmeessä voisin asua kodissa, jossa eteinen ja keittiö on käytännössä samaa tilaa. Luulin, että minulla olisi tunne, kuin kokkaisin eteisessä. Näin reilu 1,5 vuoden kokemuksella täytyy todeta, että se tunne oli täysin turha. Tilan eteisen tuntu rajoittuu vain ainoastaan vasemmalla ennen keittiötä ja oikealla ennen kahden oven tankokaappia edeltävään tilaan, jossa ei harrasteta mitään ruuanlaittoon liittyvää.

31,5 neliötä: Pohjapiirustus


Rakastuin ikkunoihin ja patterittomuuteen

Kun aikoinaan tulin asunnon ensiesittelyyn, se oli vielä rakennusvaiheessa ja sinne piti pukeutua huomioliiveihin sekä rakennustyömaa kypäröihin, jotka sai parkkipaikan tilalla olleesta työmaakopista. Hissi ei vielä toiminut ja rappukäytäväkin oli keskeneräinen työmaa. Tämä asunto oli kuitenkin käytännössä loppusiivousta vailla valmis. Rakastuin sen katosta lattiaan asti ulottuviin ikkunoihin, jotka ovat koko asunnon levyiselle parvekkeelle, jossa niin ikään lasitus on koko sen leveydeltä katosta lattiaan asti. Tämä yhdistelmä luo tähän asuntoon kauniin valon, vaikka ne ihanat ikkunat vain yhdelle sivulle ulottuvatkin. Lisäksi minusta oli aivan ihanaa, kun asunnossa on lattialämmitys, eikä seinillä olevat patterit ole rajoittamassa rajallisten neliöiden sisustamista.

Miten mahtua näihin neliöihin

Aluksi hieman jännitin pientä neliömäärää, sillä olinhan asunut lähes koko aikuisikäni pääsääntöisesti kooltaan 50 neliön molemmin puolin olevissa kaksioissa. Mutta minä todella halusin tämän kodin. Todella. Halusin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä jo netissä. Olin jo aiemmin karsinut ylimääräistä sekä tarpeetonta tavaraa elämästäni todella paljon pois. Muuton yhteydessä tein sitä rajusti lisää. Sain siitä todella hyviä fiiliksiä ja kiksejä, joita saan minimalisoidessani elämääni edelleen. Se tunne on yksi syy, miksi ylipäätään olen minimalisti. Se tunne, joka pitää kokea, jota on niin äärimmäisen vaikea selittää. Minusta on henkisesti aina vaan upeampaa ja hienompaa, mitä vähemmällä pärjää ja tulen toimeen, ja mitä vähemmän nurkissa on tavaraa. Nämä neliöt haastoivat minut todella harkitsemaan joka ikisen tavaran tarpeen ja tarkoituksen. On lopulta aika uskomatonta, miten vähällä tulee toimeen elämättä silti minkäänlaisessa kurjuudessa tai askeettisuudessa. Minimalistisuudestani huolimatta olen kuitenkin visualisti. Kodissani on asioita, joita en tarvitse, joiden haluan olevan siellä vain silmän ilon vuoksi.

Tilaa myös "Oskarille"

Kun olin saanut asunnosta kauniin ja viihtyisän, sekä asunut siinä n. 13 kuukautta, tein yllättäen positiivisen raskaustestin. Siinä sitten iski jonkinlainen paniikki ja stressi, että mihin ihmeessä muutan ja meille kodin rakennan. Lapsen kanssa 31,5 neliön jakaminen tuntui lähes mahdottomalta ihan jo ajatustasollakin. Vaikka olemmekin "Oskarin" isän kanssa yhdessä, emme ainakaan vielä ole muuttamassa yhteenkään. En myöskään halunnut muuttaa tästä asunnosta yhtään mihinkään, saati alueelta, johon olin niin ikään rakastunut, joten päätin, että jään "Oskarin" kanssa tänne asumaan. Olin minimalistina tietysti jo pidemmän aikaa ihastellut perheiden minikoteja, ja nyt sain ihan itse rakentaa minulle ja tulevalle lapselleni sellaisen. Tilanne vaati jälleen kerran omien tavaroiden ja vaatteiden totaalisen läpikäynnin ja arvioinnin tarpeellisuudesta. Koska saan kiksejä tämän kaltaisista haasteista, olin innoissani ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. Sain jälleen kerran laittaa itseni ja luovuuteni todella peliin. Olin päättänyt, että me kyllä mahdumme tähän kotiin erinomaisesti, tilavasti ja viihtyisästi. Ja niin siinä kävi. Nyt kun sisustus on kutakuinkin valmis, esittelen seuraavissa 31,5 neliötä -postauksissa ratkaisuni ja tilat huone huoneelta. Tervetuloa virtuaalivierailulle meille! Sarjan seuraava postaus ilmestyy 22.7.2019.

Kaikki sarjan postaukset löytyy tunnisteella: 31 neliötä

<3. Jennyfer

12. heinäkuuta 2019

Kummallisia raskausoireita: Puutunut ja tunnoton ylävatsa

Minua kohtasi kummallinen ja erikoinen raskausajan oire, jossa erityisesti ylävatsani on täysin puutunut ja tunnoton. Istuessa oireet laajenevat myös muualle vatsaan, eikä neljä terveysalan ihmistä, joiden kanssa kaikkiaan asioin, ollut kukaan törmännyt vastaavaan aiemmin. Soitto Naistenklinikan päivystykseen, lääkärin vastaanotto ja Google haut kertovat tälle erittäin koomisen ja ilkeän tuntuiselle vaivalle diagnoosin, josta todennäköisesti kärsin synnytykseen saakka. 


Kohtasin toissa iltana hieman erikoisen raskausoireen, jossa ylävatsani alkoi puutumaan täysin tunnottomaksi. Ensin luulin, että leggareiden vyötärö painoi vatsaa niin, (vaikka ei se oikeesti edes painanut), että veri ei kiertänyt kunnolla ja laskin sen vyötärön vatsani alle, mutta ei siitä ollut mitään apua. Sohvalla kyljelläni miehen kainalossa pötkötellessä ja Juice leffaa katellessa kummastelin tätä puuduttavaa tuntemusta. Pian kuitenkin menimme nukkumaan, enkä reagoinut vatsan puutumistunteeseen yön aikana mitenkään, enkä muista kiinnittäneeni siihen eilen heti aamustakaan mitään huomiota.

Mietteliäs vaivastaan
Mietteliäs vaivastaan

Oireet laajenee

Töihin ja toimistotuoliin päästyäni alkoi ylävatsa taas puutumaan nopeasti heti aamupäivän aikana. Mitä enemmän istuin, sitä alemmaksi vatsaa puutuminen ja tunnottomuus tuntui valuvan. Kun käänsin tuolin selkänojan takaviistoon niin, että vatsaan ei kohdistunut minkäänlaista painetta, puutuminen hieman helpotti, mutta ei kadonnut kokonaan. Se jäi vellomaan erityisesti ylävatsaan.

Soitto Naistenklinikan päivystykseen

Iltapäivällä kotiin päästyäni vatsani oli niin ilkeän tuntuinen tunnottomuuttaan ja puutuneisuuttaan, että en voinut istua enää ollenkaan. Näin ollen vietinkin eilisen illan lähes kokonaan kyljelläni sängyssä lukien kirjaa. Kun sekään ei vienyt ylävatsan puutuneisuutta ja tunnottomuutta täysin pois, soitin miehelleni ja tulimme siihen tulokseen, että olisi hyvä soittaa Naistenklinikan päivystykseen ja kysyä, onkohan mahdollisesti jostain vakavammastakin oireesta kyse. "Oskari" kuitenkin liikkui normaalisti, ja se oli minulle siinä hetkessä pääasia.

Lääkärin vastaanotolla
Lääkärin vastaanotolla

Oireiden kartoitusta

Naistenklinikalta kyselivät vointiani ja oireita muuten, joissa ei ollut mitään huomautettavaa, jos nyt mukaan ei lasketa koko raskauden kestänyttä väsymystä alhaisesta hemoglobiinista ja sittemmin lähes tyhjentyneistä rautavarastoista johtuen. Ainut vaiva oli puutuneen oloinen ja täysin tunnoton ylävatsa, jonka oireet laajeni vatsaa alaspäin, kun istuin. Kätilö piti oirettani erikoisena, mutta ei vakavana, eikä ollut aiemmin törmännyt vastaavaan. Hän suositteli hakeutumaan heti tänään kuitenkin omalle terveysasemalle äitiysneuvolaan/lääkäriin.

Lääkärin vastaanotolle

Ajan saaminen ei ollut mitenkään yksiselitteinen prosessi terveyspalveluiden takaisinsoittopalveluineen kaikkineen, ja olinkin asennoitunut menemään vaivan kanssa viikonlopun yli ja pääseväni lääkäriin ensiviikon aikana. Tiesin, että jos oloni muuttuisi, oireet pahenisi tai Oskarin liikkeet lakkaisi, pääsisin aina akuutissa tilanteessa Naistenklinikalle. Yllätyksekseni sain kuin sainkin ajan vielä tälle päivälle ja siinä sitten kaikkiaan neljännen kerran selitän lääkärin tuolilla, että ylävatsani on puutunut, eikä siinä ole enää tuntoa, että tätä nyt pidetään vähän outona ja erikoisena, mutta olisi kyllä jo kaikkien asioimieni alan ihmisten mielestä hyvä selvittää, mistä moinen voi johtua. Ei siinä lääkärikään osannut siltä istumalta mitään sanoa, mutta alkoi tutkia vatsaani. Hän mm. nipisteli vatsan yläosaa, enkä tuntenut mitään, ennen kuin oikeesti näin hänen nipistävän sitä todella kovaa, jolloin tunsin vain pientä kipua. Puutunut mikä puutunut ja tunnoton mikä tunnoton.

Makuuasennossa on melko hyvä
Makuuasennossa on melko hyvä

Diagnoosi

Tiedätte varmaan tuntee, kun käsi tai jalka puutuu niin, että sitä ei tunne lainkaan. Sellainen on minun ylävatsani. Heti rintojen alapuolelta noin 10 cm matka alaspäin. Ja kun istun, puutuminen laajenee lähes napaan asti. Maatessa ja seistessä puutuneisuus on ja pysyy vain ylempänä. Sain diagnoosin, että joku hermo on jäänyt pinteeseen, joka tämän hullunkurisen vaivan aiheuttaa. Sitä epäilivät eilen myös Naistenklinikalta. Samaa kertoo Google, kun löydän hakusanoillani keskustelupalstoille ja yhteen bloggaukseen.

Saikulle

Minulla olisi vielä 3 viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua. Nyt siitä menee ainakin yksi viikko saikulla, sillä en kykene istumaan tämän puutuneen ja tunnottoman vatsan kanssa, seisomisesta liitoskipuineen raskausviikosta 32 eteenpäin puhumattakaan. Pitkälle pääsin ennen töistä pois joutumista, enkä kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että vaiva, joka siihen ajaa, on tällainen.

Seisten on paras, nutta tätä ei oikein muuten rv 32 kroppa enää pitkiä aikoja kestä
Seisten on paras, nutta tätä ei oikein muuten rv 32 kroppa enää pitkiä aikoja kestä

<3. Jennyfer

11. heinäkuuta 2019

Isyyspakkaus

(Kuvissa ja tekstissä esiintyvät tuotteet on ostettu itse äitiyspakkausta lukuun ottamtta, joka on saatu Kelalta).

Isät ansaitsevat arvoisensa huomion siinä, missä äiti ja vauva saavat omansa. Meidän tuleva isukki sai oman isyyspakkautensa, jonka sisältö koostui hänelle henkilökohtaisista lahjoista sen sijaan, että paketissa olisi ollut vauvalle kohdennettuja "I Love Dad -tyylisiä" vaatteita ja tavaroita. Halusin nimenomaan muistaa tulevaa isää itseään. Onko äitiyspakkauksenkaan nimi oikeesti sisältönsä mukainen?


Mielestäni on tärkeää muistaa ja huomioida tulevia isejä siinä, missä äiti ja vauva saavat loputonta huomioita osakseen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Itse en ainakaan voi väheksyä mieheni arvoa missään kohtaa, vaikka välillä vähän vaikeeta onkin, sillä ilman häntä en ikinä olisi saanut tätä ihmettä elämääni tapahtuvaksi. Loputon rakkaus on kuitenkin se, joka meitäkin yhdessä pitää ja yli vaikeuksien kantaa. Välillä pahemmin, toisinaan, ja onneksi taas nykyään useimmiten paremmin. Jostain syystä tämän ihmeen ja mahdottomuuden piti tapahtua juuri meille ja "Oskari" halusi tähän maailmaan juuri meistä. Tiedän, että sisälläni kasvaa jotain erityistä, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen vain ja ainoastaan miehelleni.

Isyyspakkaus: Gantin huppari, Granit pellava esiliina, munakello ja viskiä
Isyyspakkaus: Gantin huppari, Granit pellava esiliina, munakello ja viskiä


Pakkausten nimistä sisältöönsä nähden

Isyyspakkaukset sisältävät usein asioita, jotka ovat kuitenkin kohdennettuja vauvalle. On I Love Dad bodyjä, tutteja, humoristisia ruokalappuja ja vaikka mitä pipoa, paitaa ja vauvanhoitotarviketta. Aivan kuten äitiyspakkauskin, sillä sisältöhän on suunnattu vauvalle, eikä nimensä mukaan äidille. Eikö äitiyspakkauksen parempi nimi olisi lapsuuspakkaus tai jotain vastaavaa? Äitiyspakkaus olisi minusta nimensä mukaan loogisempi silloin, kun se sisältäisi jotain tärkeää ja merkityksellistä äidille, kuten imetysliivejä, -paitoja, -mekkoja, siteitä, liivinsuojia, rintapumppua, nännirasvaa jne. Koska isät eivät luonnollisesti tarvitse niitäkään, halusin muistaa meidän tulevaa isukkia jollain oikeesti henkilökohtaisella ja sellaisella, josta hän on puhunut ja toivonut. Pakkaukseen valikoitui Gantin huppari, Granitin pellava esiliina, munakello ja viskipullo. Voitte vaan arvata, että odotan jo kovasti, minkälainen ateria tuon essun ja munakellon voimalla minulle valmistuukaan.

Isyyspakkauksen henkilökohtainen sisältö
Isyyspakkauksen henkilökohtainen sisältö


<3. Jennyfer

9. heinäkuuta 2019

Viides neuvolakäynti: "Nämä viimeiset viikot..."

Neuvolakäynnit vähenevät toinen toisensa jälkeen. Jos "Oskari" syntyy kutakuinkin lasketulla ajallaan, neuvolakäyntejä on jäljellä enää kaksi ja lääkärikäyntejä yksi. Vastahan oli helmikuu ja aloitin tämän äitiysneuvolarumban. Nyt ne käynnit ovat loppumassa ihan käsiin. Kaikki arvot ovat juuri niin kuin pitääkin ja painon nousu on hidastunut huomattavasti. Selvisipä sekin, missä asennossa "Oskari" oikein onkaan, josta minun "kova kylkimöykky" on antanut pieniä viitteitäkin. 


Eilen illalla nukkumaan käydessä kysyin mieheltä, että mikäköhän raskausviikko aamulla oikein alkaakaan. Olen ollut asiasta hyvinkin kartalla tähän asti, mutta viime päivinä on ollut paljon sellaista ajateltavaa, joka on selkeesti vienyt tajuntani sen suhteen toisaalle. Ennen nukahtamista piti vielä kaivaa puhelin esille ja tarkistaa raskausapplikaatiosta, että missäs sitä nyt oikein mennäänkään. Se näytti, että tänään aamulla käynnistyi raskausviikko nro 32. Tuumasin miehelle, että aattele, jo 32, ihan kun alkaisi vähän jännittämään. Hän oli samaa mieltä, että vähän tosiaan alkaa. Onhan hänelläkin jo 13 vuotta aikaa edellisestä, ja 16 sitä edellisestä. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamulla yhdessä hyvillä fiiliksillä viidennelle neuvolakäynnille, johon olin pyytänyt hänet edellisenä päivänä mukaan. Jostain syystä halusin. Kovasti. Ja hän erittäin mielellään lähti.

Raskausviikkoja jo yli 30
Raskausviikkoja jo yli 30

Ne kaikki arvot ja oireet

Virtsan proteiinit ja sokerit olivat kunnossa, aivan samalla tasolla, kuin ovat olleet koko raskauden ajan. Verenpaine on erinomaisella tasolla, niin kuin minulla on aina ollut, olin raskaana tai en. Painon kertyminen on tippunut huomattavasti niistä viikoista, mitä se on enimmillään keskimäärin ollut. Kuten eräs lääkäri minulle sanoi, toiset keräävät sen painon alussa, toiset lopussa. Minä olin selkeesti se alkupään ihminen. Toisekseen, en ole enää muutamaan viikkoon pystynyt edes syömään sitä määrää, kun elimistöni vielä aiemmin vaati. Vatsassa alkaa todella loppumaan tila kesken myös ruualta ja tulen ähkytäyteen noin puolikkaasta annoskoosta entiseen normaaliini nähden. Koska ne ihan älyttömät huonot olotkin on pysynyt poissa, jos ruokaväli menee hieman pidemmäksi, olen kokonaismäärissä syönyt varmasti hyvinkin paljon vähemmän, kun raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana, jolloin minun piti saada ruokaa ihan joka käänteessä. Paino kuitenkin vielä nousee, joten senkin suhteen ollaan ihan normaalissa tilassa. Kohdunpohjan mitta kulkee nätisti ylä- ja alakäyrän välissä, aivan keskiviivan tuntumassa, joten senkin suhteen kaikki on niin normaalia kuin olla voi. Närästys, väsymys sekä helposti tapahtuva fyysinen väsyminen ovat oikeastaan ainoat oireet, mitä tällä hetkellä poden. Vaikka olo käy kokoajan fyysisesti raskaammaksi, jollain kummallisella tavalla koen olon muuten käyvän helpommaksi. Ehkä alan pikkuhiljaa tottumaan tähän olotilaan ja -muotoon. Vasta nyt, kun loppusuora jo häämöttää. En yhtään ihmettele, vaikka vielä ennen synnytystä sanoisin, että löysin minäkin tästä sen nautinnon.

Eipä muuten yhtään haittaa viileämmät kesäkelit nillä viikoilla
Eipä muuten yhtään haittaa viileämmät kesäkelit näillä viikoilla

"Oskarin" asennon tutkiminen

Kävimme terveydenhoitajan kanssa läpi erilaisia loppuraskauden mahdollisia oireita ja asioita, kuten liikelaskentaa ja raskausmyrkytystä. Hän mainitsi moneen otteeseen "nämä viimeiset viikot". Se tuntui tosi hurjalta ja välistä pyysinkin jo (huumorilla) lopettamaan sellaiset vihjailut. Ne lauseet sai todella ymmärtämään, että tässä ihan oikeesti eletään nyt niitä raskauden viimeisiä viikkoja, joita laskettuun aikaan on jäljellä tasan 9. Aika on on oikeesti alkanut kulumaan ihan siivillä, eikä ainakaan tässä kohtaa voida puhua "odottamisesta", vaikka toisaalta, sitähän tämä ihan kirjaimellisesti nyt vaan on. Hän kyseli myös, onko supistuksia jo ollut, mutta kiistin tunteneeni mitään sellaista. Ensikertalaiselle tuohonon vastaaminen sataprosenttisella varmuudella on tietysti hieman hankalaa. Lopuksi kuunneltiin ne kauniit, 160 lyöntiä minuutissa rummuttavat sydämenlyönnit, jotka kuulostivat jotenkin vahvemmalta kuin ikinä ennen. Samalla tutkittiin, missä asennossa "Oskari" onkaan. Ollaan nimittäin nyt pari päivää katseltu ja tunnusteltu oikeassa kyljessä olevaa kovaa, noin kämmeneni kokoista muhkuraa, joka välillä työntyy selvästi itsenäisenä "osana" ulospäin. Olen sen veikannut olevan muotonsa vuoksi pää tai peppu. Mitä ilmeisemmin kyseessä on peppu, tai sitten jalkapohjat, koska sydänäänet ja pää löytyi alhaalta. "Oskari" on siis täsmällisenä poikana kääntynyt, niin kuin näillä viikoilla kuuluu tehdäkin. Nyt vaan toivon, että hän viihtyy tässä asennossaan ihan loppuun asti, sillä haaveissani on normaali, raivotarjonnassa tapahtuva alatiesynnytys.

Oikealla puolella tuntuu peppu tai jalkapohjat
Oikealla puolella tuntuu peppu tai jalkapohjat


Neuvolan jälkeen menimme teelle, kahville ja korvapuustille yhteen lempikahviloistani, jonne meno on tullut minulle jo rutiiniksi näiden neuvolakäyntien jälkeen. Sen jälkeen pyörähdimme vielä pikaisesti kotona, ja kuinkas ollakaan, sain ensimmäisen kivuliaan supistuksen, jotka hetki sitten olin kiistänyt, ja jonka nyt satavarmasti tiesin olevan sellainen.

<3. Jennyfer

7. heinäkuuta 2019

Kun loukkasin miestäni närästystuskissani

Yksi esimerkki siitä, kuinka mitättömästä asiasta hirveä riita voi saada alkunsa.  Kolme edellistä viikkoa meni paremmin, paremmin kuin yhtenäkään päivänä koko tänä vuonna, kunnes homma taas räjähti käsiin. Siinä kolmen viikon ajassa ei puolen vuoden negatiivisia (raskaus)kokemuksia ehdi unohtaa, saati hyväksyä tai antaa anteeksi, kun uutta taas puskee pintaan ja painaa pohjamutiin voimallaan. Tällä kertaa riitamme sai alkunsa närästyksestäni ja sain riidastamme johtuen osakseni hirveän hengenahdistuskohtauksen, kolmesti. Ystäväni kuvailee tätä kaikkea jo komediaksi. Riidan jälkipyykissä myös selvisi, että minulle on unohdettu kertoa jotain merkittävää.


Raskausoire siinä missä muutkin

Se alkoi aamupäivällä ja iltapäivään asti kävin kakomassa vatsahappoja viemäriin. Jumalaton polte kurkussa ja ruokatorvessa. Aiemmin tavoitin syylliseksi suklaan, jonka sittemmin jätinkin pois "ruokavaliostani". Kyllä raskaana olevaa hemmotellaan: suklaa, salmiakki ja lakritsi on kaikki no go. Tällä kertaa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä tämän hirveän poltteen aiheutti. Ruokavaliossani ei ollut käytännössä mitään uutta tai muutosta, joten syyllisen täytyi olla ihan vaan raskaus, jonka normaaleihin oireisiin närästys kuuluukin. Mikäpä siis siinä, kuuluu niin sanotusti taudin kuvaan, kuten liitoskivut, huonosti nukkuminen, yöllinen pissalla ramppaaminen jne., joten kärsitään pois muiden vaivojen joukossa. Iltapäivästä kävin hetkeksi pitkäkseni ja torkkumaan, sillä tiesin levon helpottaneen närästävää oloani aiemminkin. Lisäksi olin sopinut tapaavani kaverin illasta keskustassa, enkä mitenkään olisi halunnut perua sitä, sillä juttumme oli jäänyt jo kahdesti aiemmin vaiheeseen. Olo helpotti ja olin iloinen päästessäni liikenteeseen, sillä minulla oli keskustaan muutakin asiaa. 

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Närästys otti uudestaan vallan

Illan mittaan Teatterin terassilla juorutessamme oloni alkoi taas pahentumaan. Närästys alkoi ottamaan valtaa sen lisäksi, että olo alkoi muutenkin käydä hieman heikoksi, sillä en poltteesta johtuen ollut voinut syödä päivän aikana kunnolla oikein mitään. Ja sitten kun ne verensokerit raskaana ollessa laskee niin se olo on oikeesti huono. Oltiin sovittu miehen kanssa, että mikäli oloni sallii, menisin vielä illan mittaan hänen luokse. Vaikka keskustasta lähtiessäni kello olikin jo paljon ja oloni huono, joka vaan huononi huononemistaan, halusin mennä. Olisin n. tunnin päästä hänen luonaan, koska välissä piti käydä vielä kotonakin. Koiran lisäksi pakkasin mukaan yöpalaa, koska nyt oli pakko syödä ihan mitä vaan, mikä vähääkään maistuisi, jotta saisin edes verensokerin laskusta aiheutuvan todella huonon oloni pois. Miehen luokse päästyäni väkersin heti ruuat eteeni ja aloin hiljalleen nielemään. Nieleminen ei todellakaan tehnyt hyvää, mutta oli pakko. Sitä mukaa kun nielin, happoja nousi ylös. Syöminen, polte ja se olo oli ihan helvetillistä.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Huutokonsertti

Siinä minun syödessäni hitaasti eikä mitenkään varmasti, mies otti oman iltapalansa ja tarjosi  minulle lasistaan vadelmakeittoa, jos se helpottaisi oloani. Siinä tuskissani sitten sanoin olostani johtuen hieman huonotuulisena, että olisin sitä jo varmasti ottanut, jos tietäisin sen auttavan. Mies suuttui ja paineli iltapaloineen toiseen huoneeseen. Minä puolestani ärsyynnyin siitä ja hetken päästä huutelin perään, että miksi ylipäätään olin sinne mennyt, jos emme voisi edes hetkeä viettää yhdessä saman pöydän ääressä, sillä tiesin meneväni ruuan päälle nukkumaan, sillä kellokin läheni jo puoltayötä ja oli suoranainen ihme, että olin ylipäätään enää hereillä. Siitäpä se riita ja huutokonsertin vastaanottaminen sitten alkoikin, koska hän kyllä tiesi, että olin hänen luonaan hänen halustaan olla kanssani, mutta minua ei näyttänyt kiinnostavan hänen seura, hän ei kokenut oloaan hyväksytyksi seurassani ja kun vielä joudun tommosia kysymään, eikä hän tiedä miten minua voisi auttaa ja kun en edes ota tarjottua apuakaan (=mehukeittoa) vastaan. En voinut hetkeen muuta, kun katsoa huutavaa miestä hiljaa ja silmät pyöreenä. Sitten sain sanotuksi, että eikö hän voi käsittää, että olen viimeisillä voimillani raahautunut hänen luokseen, eikö se merkitse hänelle mitään. Olipa virhe. Raahautunut. Siihenkös sitten puututtiin ja sain huutoa vähän lisää. Minä en ollut tullut hänen luokseen halusta, vaan olen joutunut raahautumaan.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Raahautumista ja itkua

Raahautumiselta se todella ihan kirjaimellisesti tuntui, kun närästyspoltteissa, huonossa olossa, rv 30 mahalla, reppu selässä ja koira hihnan perässä kävelin autolta pienehkön matkan hänen luokseen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö olisi halunnut mennä. Halusin niin paljon, että todella sinne viimeisillä voimillani klo 23 aikaa raahauduin. Se polte kurkussa ja ruokatorvessa, nälkä, huono olo, väsymys ja henkinen herkkyys, kaikki seurauksia raskaudesta, sai minut laukeamaan aivan järjettömään itkuun. Hän yritti lohduttaa, mutta tuommoisen jälkeen vähinten halusin hänen läheisyyttä tai kosketusta, joten vietimme yöt eri huoneissa. Minä käytännössä yön itkien. Itkin paljon myös sitä, että "Oskari" on saanut kaiken tämän puolivuotisen paskan osakseen tunnetilojeni kautta, enkä vähiten sitä, että hän myös kuulee tuon kaiken huutokonsertin. Kaikelta pahalta tämä karhuemokaan tuskin lastaan voi tässä maailmassa suojella, vaikka kuinka haluaisi, mutta eikö nyt edes tältä? Kyllä minäkin olisin halunnut ja enemmän kuin mielelläni kokenut aivan toisenlaisen, onnellisen, minulle ainutkertaisen, ensimmäisen ja viimeisen raskauden. Sitä minä ja "Oskari" ei olla hänen isältään koko 30 viikkoisen raskauden aikana saatu. Sittemmin pieniä, oikeesti kauniita asioita on alkanut tapahtumaan, mutta minä en uskalla niihin vielä heittäytyä mukaan.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

En pyydä apua

Riita jatkui aamusta. Hän yritti selvästi olla sovitteleva ja tarttua kädestäni. En halunnut, että minuun kosketaan. Yhtään. Sattu henkisesti taas niin paljon ja vaan itektti. Äänikin oli palanut karrelle vatsahapoista johtuen. Hän edelleen ääntään hieman korottaen avautui minulle kun ei tiedä, miten auttaa. Että ei osaa lukea minua, koska sitä haluan ja koska en. Sanoin, etten ole pyytänyt enkä halunnut häneltä  yhtään mitään apua, kertonut vain oloistani. Sen yhden ainoan kerran, kun koko raskaus aikana olen häneltä jotain pyytänyt, saimme siitäkin aiheesta kolmen päivän riidan aikaan. Vaikka jotain todella tarvitsisin tai haluaisin, en todellakaan enää pyytäisi ja olen myös päättänyt tästä eteenpäin pitää mahdolliset huonot olotilatkin tiedossa vain itselläni ja olla häntä silloin näkemättä.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Huonoa käytöstä

En ymmärrä, miten toinen voi saada närästyksestäni näin iso kohtauksen aikaan. Aamun tappeluun aiheena oli yöllinen, huonolla äänensävyllä mehukeitosta kieltäytyminen. Sitten yhtäkkiä taas raahauduttiin ja sain kuulla, miten olen puhunut hänelle epäystävälliseen sävyyn, enkä ollut puheissani kohtelias. Että raskaus ei oikeuta minua kohtelemaan muita ihmisiä huonosti tai puhumaan heille mitä sattuu. En itsekään ajattele, että raskaus tai mikään muukaan on syy huonolle käytökselle ketään kohtaan, mutta tässä kohtaa se, raskaus, oli todellinen syy kaikelle olotilalleni: polte, huono olo ja väsymys. Ne ovat syy sille, että kieltäydyin mehukeitosta väärällä äänensävyllä ja olisi pitänyt tajuta käyttää hänen luokseen tulemisesta muuta sanaa, kun raahautua.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Inhimillistä

Minusta on täysin normaalia ja inhimillistä se, että ihmisen voidessaan huonosti, se paha olo purkautuu lähimmälleen "ei aina niin kauniilla äänensävyllä ja sanavalinnoilla". Mutta ei. Minulta sen sijaan oloissani odotettiin ystävällistä ja kohteliasta käytöstä. Äkkiä voisin kuvitella jo kahden lapsen raskauden kokeneen miehen laittavan tämän kaltaiset asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei. Minä saan hirveät huudot osakseni huonosta, häntä loukkaavasta käytöksestä, joka on minusta täysin yliammuttua siihen nähden, että hänen mielestään yksi ainoa lause tuli väärällä äänensävyllä ja käytin yhdessä ainoassa lauseessa yhtä ainoaa väärää sanaa.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Hengityskohtaukset

Meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä sinä aamuna keskustaan Pride tapahtumaan, mutta skippasin sen, koska mielestäni ei ollut mitään järkeä lähteä sinne tappelemaan. Sovinnosta ei ollut tietoakaan ja entuudestaan tiesin, että paras ratkaisu on olla ainakin vuorokausi erillään. Tein lähtöä omaan kotiin, halusin ympärilleni vain hiljaisuuden, rauhan ja Oskarin potkut vatsassani. Lähdön hetkellä sain hirveän alavatsakivun, joka meni onneksi nopeasti ohi. Lähdön hetkellä sain myös kuulla, että minunhan on lähdettävä tapahtumaan hänen kanssaan, koska näin on sovittu. Tuoko sitten on ystävällistä ja kohteliasta käytöstä? Ihan hirveää pakottamista, jonka seurauksena vain kävelin ovesta ulos ja suljin sen perässäni kiinni. En enää kuullut alkanutta lausetta loppuun. Kadulla kävellessäni autolle, itkin niin paljon, että sain jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen. Hengitys oli katkonaista ja erittäin vaikeaa. Olin autolle päästyäni varma, että joutuisin soittamaan itselleni apua, mutta sain rauhoituttua, ja hengitys kulki hieman paremmin. Lähdin ajamaan kotiin ja pian tällä lyhyellä matkalla se kohtaus tuli taas. En saanut kunnolla happea. Olin aikeissa ajaa suoraan sairaalaan, mutta minulla oli koira kyydissä ja jotenkin sain taas hengityksen kulkemaan hieman paremmin ja päätin viedä sen ensin kotiin. Kotona kohtaus iski taas. En enää tiennyt, soitanko ambulanssin, taksin vai mitä teen. Olin niin peloissani ja kauhuissani, että soitin ystävälleni. Hänen kanssa jutellessani oloni rauhoittui, eikä kohtaus enää uusiutunut.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Entäs synnytys sitten?

Myöhemmin miettiessäni asioita, en voinut välttyä ajatukselta, synnytys. Koska tämä koko puoli vuotta tiedossa ollut raskaus, yhtä kolmea viikkoa lukuun ottamatta, on yhteisen kokemuksen näkökulmasta ollut ihan hirveää, olen ollut epävarma siitä, haluanko miestä edes synnytykseen mukaan. Se pieni hetki, kun on mennyt paremmin, se on ollut lähes itsestään selvyys, että haluan, mutta nyt tämä episodi toi tietysti siihen taas omat epäilyt ja pelkonsa. Minusta on jo lähtökohtaisesti kauheaa, että joudun ylipäätään edes miettimään tämänkaltaisia asioita. Vaikka synnytys ei minua ensikertalaista pelotakaan, on se siitä huolimatta jännittävää ja ajattelen, että minulla pitäisi olla mahdollisuus keskittyä jo nyt ja etenkin sen käynnistyttyä vain ja ainoastaan siihen, eikä miettiä sitä, mitä mahdollisia sanoja ja äänensävyjä tulisin mieheni läsnä ollessa siellä kivuissa, tuskissa ja väsyneenä valitsemaan ja käyttämään, ettei häntä sitten siellä loukata ja satuteta. Että osaisin olla hänelle kohtelias ja ystävällinen.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Minulle unohdettiin kertoa

Sittemmin tätä asiaa yhdessä puidessa ja käsitellessä sain kuulla, että mieheni on jo ajat sitten ollut sinut raskauden kanssa ja pystynyt löytämään "Oskarin" tulosta iloa aikaisemman pelkän negatiivisuuden sijaan. Minulle tästä ei vaan oltu muistettu kertoa. Miten ihmeessä tuollaisen asian voi unohtaa kertoa, joka on puoli vuotta ollut suhteemme suurin ongelma ja riitojen aihe??? En nyt käytännön kokemuksen myötä pysty tätä itse vielä mitenkään allekirjoittamaan, mutta aika lienee näyttäköön. Lisäksi minun kuviteltiin käyttävän väärää äänensävyä ja sanaa vain syömättömyydestä sekä verensokerin laskusta johtuneen olon vuoksi, joka ei yksittäisenä syynä oikeuta sanomaan mitään äkäisesti ja valitsemaan sellaista raahautumis -sanaa. Synnytys on tilanne erikseen, jossa sävyt ja sanat ei ole niin justiinsa. Meilläkö siis kaikki pahat olot, kivut ja tuskat alle synnytyksen ovat täysin mitättömiä, eikä oikeuta kuin ystävällisiin ja kohteliasiin sävyihin ja sanoihin? Entä minkälaiseksi korrektiksi käytökseksi raskaana ja raskaustuskissaan olevaa naista kohtaan luokitellaan huutaminen?

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Mustaa komediaa

Ystäväni sanoja lainaten: "Tuo kuulostaa jo ihan komedialta." Niin minustakin, mutta valitettavan mustalta sellaiselta. Koristelin tämän postauksen kauniilla alppiruusukuvilla vastakohdaksi kaikille tummille sävyille, vaikka tämä raskausajan yhteiselo ei mitään ruusuilla tanssimista ole ollutkaan.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

5. heinäkuuta 2019

"Oskarin" ensimmäinen menopeli

(Tekstissä ja kuvissa esiintyvät tuotteet on ostettu itse).


Tämä on blogini sadas postaus ja eipä se voinut paremmin osuakaan, kuin "Oskarin" ensimmäiseen menopeliin, eli yhdistelmävaunupakettiin kaikkine härpäkkeineen. Tiedän, että monille vaunut ja rattaat ovat aivan toissijainen asia, kunhan on joku väline, millä lasta tuuppia mukanaan eteenpäin, mutta minulle nämä välineet ovat tärkeitä, aivan, kuten oma auto ja polkupyöränikin. Koska rakastan ulkoilmaa ja kävelylenkkejä, tiedän, että me tulemme käyttämään tätä settiä paljon, joten minulle ei todellakaan ollut aivan sama, minkä näköisissä, kuntoisissa ja ominaisuuksisissa vaunuissa ja rattaissa "Oskaria" mukanani kuljetan. Yli kuukauden kytättyäni settiä käytettynä, olen paikoin ollut järkyttynyt, mimmosta shittiä sitä myydäänkään, mutta lopulta kohtasin myyjän, josta voisi myös moni kauppiaskin ottaa mallia palveluasenteellaan. Miehen kanssa meni (tietysti) sukset vähän ristiin tässäkin asiassa, vaikka yhdessä valitsemamme setin yksin kävin hakemassakin. 


Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa
Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa

Halusin päästä helpolla ja sellaisen setin, missä on kaikki mahdollinen mukana. Tietysti ulkonäkö ja väri on tärkeää, ihastuinhan nykyisessä autossanikin ensimmäisenä sen perään, mutta tässä yhdistelmäsetin rungossa renkaiden koko oli tietystikin oleellinen, että on sitten helppo lykkiä niin soralla kun sohjossakin. Ehdottomasti halusin myös sellaisen, jossa turvakaukalon saa runkoon kiinni. Kun reilu kuukausi sitten kävimme liikkeissä katselemassa erilaisia vaihtoehtoja seteistä, joissa on kaikki mahdollinen mukana, teki Britax Smile 2 vaikutuksen ja osoittautui paketiksi, jossa ei ollut mitään moitittavaa. Vaikka setistä olikin silloin loppuunmyyntitarjous uuden mallin tieltä, päätimme etsiä settiä ensin käytettynä. Sittemmin tuota settiä ei uutena ihan joka paikassa myynnissä enää olekaan ja kun käytettynäkään ei käyttökelpoisia yksilöitä alkanut löytymään, aloin jo tuskailla, että tässä joutuu tekemään vielä ennen "Oskarin" syntymää uuden kierroksen ja etsimään sen itselle seuraavaksi mieluisan vaihtoehdon.

Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa supistajaosilla
Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa supistajaosilla

Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa lämpöpussilla, jossa reiät kaukalon turvavöitä varten
Britax Smile 2 turvakaukalo rungossa lämpöpussilla, jossa reiät kaukalon turvavöitä varten
Mitä kaikkea sitä myydäänkään

Koska ekologiset arvot kiertotalouksineen ovat minulle tärkeitä, olen ehdottomasti valmis ostamaan vaatteita ja tavaroita käytettynä, mutta joku raja siinäkin. Aivan uskomatonta, mitä kaikkea ihmiset koittavat myydäkään. Loppuun käytetty on loppuun käytetty. Rikkinäinen on rikki. Roska on roska. Yksi hämmennyksen aihe on myös se, ettei tavaroista pidetä huolta. Likaista ja paskasta en myöskään halua ostaa. Luulis ihmisten tajuavan, että tavaroihin laitettu rahallinen panostus jälleenmyyntiarvoineen pysyy sitä parempana, mitä parempaa huolta tavaroista pidetään. Lika ja paska pestään pois, kun sitä ilmenee, eikä anneta sen muhia ja pinttyä pintaa ja koiteta sitten myydä eteenpäin "normaalilla kulumisella ja käytön jäljillä". On niin totta ja normaalia, että jo pelkästään Suomen sää loskapaskakeleineen aiheuttaa rattaisiin ja vaunuihin normaalia likaantumista, mutta epänormaalia on se, että sitä ei pestä ilmentyessään pois. Minimalistina katson asiaa sillä silmällä, että ihmisillä on todennäköisesti vain liikaa tavaraa, jolloin kaikesta ei jakseta pitää huolta. Voitte siis kuvitella, että vielä käyttökelpoisen ja siistin menopeliyhdistelmän löytyminen ei ollut helppo tehtävä. Yhtenä aamuna sellainen kuitenkin pomppasi silmille ja tartuin tilaisuuteen välittömästi.

Britax Smile 2 vaunukoppa rungossa. Vaunukopan päälle tullut sadesuoja oli niin tiukka kortonki, että sitä tuskin tulen käyttämään. Uskoisin luovivani siihen retkeilytarvikkeistani toisen ratkaisun.
Britax Smile 2 vaunukoppa rungossa. Vaunukopan päälle tullut sadesuoja oli niin tiukka kortonki, että sitä tuskin tulen käyttämään. Uskoisin luovivani siihen retkeilytarvikkeistani toisen ratkaisun. 

Minkälainen setti sitä roadtripiltä kotiutuikaan

Myyjä teki tekstillä ja kuvilla vaikutuksen. Koska setin ostaminen vaati ajomatkan Helsingistä Lahteen, sain vielä pyytämättä yksityiskohtaisia kuvia viestillä, koska matka on pitkä ja jotta tietäisin, mitä olen menossa ostamaan. Aivan loistavaa palvelua yksityiseltä myyjältä! Tuohon tasoon ei aina kykene edes kauppiaat. Minulla kävi kyllä todellinen tuuri, sillä setille oli ennen ja jälkeen minun ollut muitakin ostajaehdokkaita. Seuraavana päivänä ajelin Lahteen ja palasin onnellisena takakontti ja -penkki täynnä Britaxia. Settiin kuului:
  • Britax Smile 2 runko
  • Turvakaukalo
  • Kaksi turvakaukalon telakkaa autoihin
  • Vaunukoppa
  • Ratasosa
  • Sadesuoja
  • Lämpöpussi jaloille
  • Supistusosat turvakaukaloon
  • Käyttöohjeet
  • Kaupanpäälle lämpöpussi turvakaukaloon
Setistä puuttui ötökkä suoja, mutta se ei haitannut, koska sellainen meillä onkin jo ennestään.

Britax Smile 2 rattaat osa kiinni rungossa
Britax Smile 2 rattaat osa kiinni rungossa

Britax Smile 2 rattaat ja lämpöpussi jaloille
Britax Smile 2 rattaat ja lämpöpussi jaloille
Miten kukin asiat priorisoi

Ja kuten tekstin muodosta huomata saattaa, kävin ostoksilla yksin. Noutopäivää sopiessani viestittelin samalla ahkerasti mieheni kanssa sillä silmällä, että löydetään sopiva ajankohta niin meille kuin myyjillekin. Kävi sitten niin, että sopiva ajankohta osoittautui sellaiseksi, joka meistä sopi vain minulle, mutta no problem, nämä "Oskariin" ja raskauteen liittyvät asiat olen tottunut hoitamaan ja pitkälti halunnutkin hoitaa yksin, joten ihan ilolla ja onnellisena tämänkin. Tässä kohtaa minulla ei tosin ollut mitään sitä vastaan, että mies olisi lähtenyt mukaan ja sillä sitä ajankohtaakin yritin yhteisesti sopia. Ihan tuhannen taalan mahdollisuus osallistua "Oskarin" asioihin ja minun auttamiseen tavaroiden kantamisen osalta, joka on osoittautunut hänelle nyt tärkeäksi. Kun sain turvallisen matkan toivotukset kyselin, mitkä olivatkaan hänen illan suunnitelmat. Tennis ja remonttia. Matka oli sen verran pitkä, että siinä ehti ajellessa pohtia yhtä sun toista, ja ihan muutamaan otteeseen myös sitä, miten ihmiset priorisoivat asioita. Olisin ollut tietysti ihan äärimmäisen otettu myös siitä vaihtoehdosta, jos tennis olisi siirrety toiseen ajankohtaan. Remonttiin olisi jäänyt vielä illasta aikaa kuitenkin. Kun siinä sitten illalla kotiin päästyäni soiteltiin, mies ilmoitti heti, että olisi niin mielellään ollut mukana (arvasin tämän), meinasi äänet ja sävyt mennä taas huutamiseksi ennen lopullista ja täydellistä hiljaisuutta, jota kesti lähes vuorokauden. Ihan itsehän hän asiat kuitenkin priorisoi. Joskus elämässä tulee eteen asioita, että jonkun jo sovitun joutuu siirtämään jonkun toisen eteen tulevan asian tieltä. Tai sitten ei siirrä. Kaikkihan riippuu siitä, miten asiat priorisoi ja itselleen kokee tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Asia oli tietysti kääntyä myös siihen suuntaan, että koska hän sitten näkee kavereitaan (meidän parisuhde ei ainkaan syö aikaa siltä)  ja että miksi minä menin sopimaan tämän juuri siihen tenniksen ajankohtaan ja olisin sitten vaikka jättänyt setin ostamatta. Niin, miksi? Koska en missään nimessä halunnut missata tätä täydellisen kuntoista haluamaamme settiä, jota oli jo reilu kuukausi käytettynä kytätty, joita ei joka netti-istunnolla vastaan tule ja jolle oli todellakin myös muita ostajia, ja joka saatiin kaikkineen lähes 500 e halvemmalla, kuin kaupasta uutena ostettuna. Tämä oli minun priorisointini.

Britax Smile 2 rattaissa kuomun saa halutessaan todella suojaisasti alas
Britax Smile 2 rattaissa kuomun saa halutessaan todella suojaisasti alas


<3. Jennyfer

4. heinäkuuta 2019

Ekoteko: Pienen asunnon kierrätyspiste

31,5 neliön kodissa 7 eri jäteastian sijoittaminen vaati pienimuotoisia taikatemppuja, mutta lopputulos on osoittautunut erittäin tomivaksi ratkaisuksi. Taloyhtiö, jossa asun, on pieni, vain 12 asunnon yhteisö, joka tarjoaa esimerkilliset ja innostavat puitteet jätteiden lajitteluun. Näin ollen pystyn myös helposti seuraamaan, mistä minun jätteeni koostuvat ja miettimään entistä tarkemmin kulutustottumuksiani ympäristön kannalta. 


Olen asunut 31,5 neliön yksiössä reilut puolitoista vuotta ja koko sen ajan olen tuskaillut asuntoni olemattomien kierrätysmahdollisuuksien kanssa, vaikka tilanpuutteesta en muuten ole kärsinytkään, sillä vain 12 asunnon taloyhtiö tarjoaa mitä erinomaisimmat puitteet kierrättää:
  • metalli
  • lasi
  • sekajäte
  • biojäte
  • muovi
  • kartonki
  • paperi
Pienen taloyhtiön jätehuoneen suurenmoiset astiat vol 1
Pienen taloyhtiön jätehuoneen suurenmoiset astiat vol 1

Pienen taloyhtiön jätehuoneen suurenmoiset astiat vol 2
Pienen taloyhtiön jätehuoneen suurenmoiset astiat vol 2

Mistä minun jätteeni koostuvat

Nuo seitsemän astiaa kun mahdutat minimalistisiin neliöihin, vaatii se jo jonkin sortin taikatemppuja. Minulla syntyy jätettä kaikista ryhmistä suunnilleen suuruusmäärässään seuraavassa järjestyksessä:
  1. muovi
  2. kartonki
  3. biojäte
  4. sekajäte
  5. metalli
  6. lasi
  7. paperi
Muovijätteestä suurin osa koostuu maitorahkapurkeista sekä pakastesmoothiemarjojen pusseista. Kartonkia tulee mm. kaurahiutale- ja granolapaketeista. Biojäte koostuu suurimmaksi osaksi haudutetusta irtoteestä ja hedelmien sekä vihannesten kuorista. Ruokahukkaa minulla ei juurikaan synny. Sekajäteastiaan päätyvät pääsääntöisesti pikkuhousunsuojat ja vanupuikot. Pikkuhousunsuojien osalta kokeilin kestoversioita, mutta ne eivät lainkaan olleet minun juttuni. Tulen kertomaan tästä tarkemmin erikseen. Metalliastian sisältö koostuu pitkälti maitorahkapurkkien kansista. Lasia minulla ei tällä hetkellä juurikaan kerry, mutta tulevaisuudessa kyllä, pilttipurkkien myötä.

"Yksittäisten lippulappujen paperijätteeseen kiikuttamin on turhauttavaa."


Paperista on vaikea luopua kokonaan

Paperille minulla ei ole erillistä astiaa, koska kotini kierrätystpisteitä rakentaessa päättelin, että sitä ei periaatteessa pitäisi edes tulla, sillä: 
  • kotiovessa on postiluukun yllä lappu, joka kieltää mainokset ja muun ilmaisjakelun
  • minulle ei tule minkäänlaisia lehtiä, enkä juuri niitä ostakaan
  • laskut menevät suoraan verkkopankkiin tai Netpostiin
  • reseptit ovat Kanta -palvelussa
  • julkishallinnon viestit ja paperit, kuten verokortti ja äänestyslomakkeet löytyvät suomi.fi:n ja Veron sähköisestä palvelusta
  • erilaiset muistiinpanoja vaativat asiat teen sähköisesti, kuten puhelimen muistiota hyödyntäen
  • olen määrittänyt kaikkiin mahdollisiin muihinkin paikkoihin sähköisen asioinnin ja kieltänyt paperipostin lähettämisen
Kaikesta tästä huolimatta, joka viikko postiluukusta kolahtaa jonkinsortin kirjekuori, paperi, kuvasto, lehtinen..., joten todennäköisesti tulen hommaamaan myös paperille oman astian, koska nyt yksittäisten lippulappujen paperijätteeseen kiikuttamin on turhauttavaa ja niiden säilöminen roskakaapin pohjalla on sekaista.

Ei mainoksia eikä ilmaisjakeluja, kiitos.
Ei mainoksia eikä ilmaisjakeluja, kiitos.


Jäteastioiden sijoittaminen

Asuntoni yhteydessä minulla on valtava lasitettu parveke. Osa parvekkeesta on tällä hetkellä käytännössä käyttämättä, joten alkuun ajattelin sijoittaa jäteastiani nätisti riviin sinne. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että yksittäisten roskien kiikuttaminen parvekkeelle on liian työlästä ja talvella kovilla pakkasilla ei edes miellyttävää, saati lämpöhukan kannalta siellä ramppaaminen järkevääkään. Keittiön roskakaappiin roska-astioita menisi maksimissaan kolme, joten osa jäisi kuitenkin vaille paikkaa. Koska "Oskarin" ulkovaatteiden ja asusteiden myötä jouduin järjestämään eteisen kahden oven tankokaapin uudestaan, päätin hyödyntää osan kaapista kierrätyspisteelle. En ole ikinä lajitellut takkeja ja kenkiä vuodenaikojen mukaan kellariin ja sisätiloihin, vaan kaikki ovat aina mahtuneet sisälle, mutta nyt tein toisin. Siirsin näin kesäaikana kaikki talvitakit ja -kengät varastoon, jolloin sain tilaa "Oskarin" syysvaatteille sekä molempien asusteille. Koska omistan niin vähän kesäkenkiä, sain kaapin kenkätasolle tilaa niin paljon, että sijoitin sinne myös neljä jäteastiaa: metalli, lasi, muovi ja pahvi. Sekajäteastia ja paperit ovat keittiön varsinaisessa roskakaapissa. Asunnossani käytännössä eteinen ja keittiö ovat samaa tilaa, joten tämä vaatekaappi jäteastioineen on erittäin helposti saavutettavissa heti selän takana keittiössä puuhatessa. Kun jäteastioissa on kannet, ei tarvitse miettiä mahdollisia vaatteisiin tarttuvia hajuhaittojakaan.

Jäteastiat eteisen tankokaapin kenkähyllyllä
Jäteastiat eteisen tankokaapin kenkähyllyllä


Jäteastiat, Oskarin puvut, minun kevyemmät takit, kengät ja asusteet sulassa sovussa kaapissa
Jäteastiat, Oskarin puvut, minun kevyemmät takit, kengät ja asusteet sulassa sovussa kaapissa

Sekajäteastia on varsinaisessa roskakaapissa, johon hommaan vielä seuraksi astian paperille
Sekajäteastia on varsinaisessa roskakaapissa, johon hommaan vielä seuraksi astian paperille
Biojätteen pakastaminen

Bioastia sen sijaan löysi Zero Waste -kirjan innoittamana paikan pakkasesta ja on osoittautunut ihan täydeliseksi ratkaisuksi. Astia täytyy käytössäni niin hitaasti, että ilman pakastusratkaisua haju- ja mahdolliset pikkukärpäshaitat olisivat ilmeiset.

Biojäteastia pakastimessa
Biojäteastia pakastimessa


Seuranta

Nyt kun kaikki mahdollinen jäte menee tarkasti omiin astioihin, pystyy helpommin seuraamaan, mitä jätettä syntyy minkäkin verran. Koska rakastan itseni haastamista erilaisissa asioissa ja tarkoitukseni on vähentää entisestään niin kulutuksen kuin jätteenkin määrää, antaa tämä järjestelmällinen kierrätys erinomaiset mahdollisuudet avata silmät myös sille, mistä voisi vielä tinkiä, vähentää ja mitä vaihtaa kestotuotteeksi. Havaintoja on jo ainakin pikkuhousunsuojien ja teen osalta.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

3. heinäkuuta 2019

Baby shower töissä

Tänään nautittiin töissä kakkukahvit, työpaikan Baby Showerit, joka ei tullut minulle yllätyksenä, mutta kaikki "Oskarin" saamat lahjat kyllä tulivat. Miten ihania ja hauskoja työkaverit voi ollakaan! He ovat ihan parasta työssäni ja olenkin varma, että tulen heitä poissaollessani ikävöimään. Osa heistä tosin on varma, että "Oskarin" synnyttyä en muista heitä enkä koko työpaikkaa ollenkaan. Osa odottaa meitä "Oskarin" kanssa syksyn mittaan käymään, jonka varmasti aion toteuttaa, sillä matkaa on vaivaiset 3 km, joten siinä samalla saadaan mitä mainioin vaunulenkki aikaan. 


Ihan uskomattoman ihana paketti lahjoja työkavereiltani "Oskarille"
Ihan uskomattoman ihana paketti lahjoja työkavereiltani "Oskarille"

 

Töistä pois jääminen

Töistä pois jääminen jännittää. En ihan tarkkaan edes osaa sanoa miksi, mutta todennäköisesti siinä on monta pientä tekijää. En tarkalleen ottaen ole tehnyt pläniä sen suhteen, koska palaan, taloudelliset asiat, kuinka moni työkaveri on vaihtanut sillä aikaa työnantajaa, mitä minä tulen töihin palattuani tekemään... Jos en työkavereista, niin näistä asioista ainakin aion nollata pääni heti viimeistään, kun ensimmäinen äitiyslomapäivä koittaa vieä edessä olevan 23 työpäivän jälkeen.

Kortissa luvattiiin innokkaana ja puhelinnumeron kera vauvahoitoapua
Kortissa luvattiiin innokkaana ja puhelinnumeron kera vauvahoitoapua


Parasta työhuumoria

Kakkuhetki oli ihan tuhannen hauska, sillä saimme työtehtävistäni väännettyä esimerkillisiä asioita tulevaan vauvanhoitoon liittyen. Siellä vilisi 24/7 imetys palvelu, Major Incident vaipoissa, Alertit sun muut termit, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Miten osuvia ne varmasti tulevaan olivatkaan.

Hauskat ja söpöt puntit
Hauskat ja söpöt puntit


Ihania ja hauskoja lahjoja

Yhdeltä parhaista työkavereistani saimme "Oskarin" kanssa kortin, johon oli hauskasti laitettu puhelinnumero innokasta vauvanhoitoapua varten. Miten ihanaa! Sen lisäksi lahjapaketissa oli ihan super suloinen ja hauska potkupuku, sekä Adidaksen collegehousut ja huppari, jotta voimme sitten yhdessä jatkaa raskauden takia kesken jäänyttä kuntoiluani. Niin siistiä! Raikkaan värisen bodyn hihassa on teksti, jota nauroimme: Born In 2019. Ainakin vaate on tuore ja hyvä muistutus, jos  jostain syystä syntymävuosi sattuisi unohtumaan. Nalle Puh sukat sointuvat kauniisti bodyyn, vaikka molemmat tulivatkin eri henkilöiltä. Paketeissa oli myös kaksi lelua, sekä lahjakortti Lastentarvike liikkeeseen. Voi että. Lämmöllä kyllä kaikkia ihania muistelen edelleen ja kiitän.

Born In 2019 ja söpikset Nalle Puh sukat
Born In 2019 ja söpikset Nalle Puh sukat


Ikimuistoinen työpaikan Baby Shower

Miesvaltaisessa työpaikassa ei meitä äitiyslomalle jääviä ole useinkaan, enkä minäkään ole yhtään sellaista sorttia, että viihtyisin minkäänlaisten juhlien keskipisteenä. Tämä tilaisuus oli siitä huolimatta erittäin onnistunut ja jaksan ainakin henkisesti rutisaa tämän jäljellä olevan etapin helposti loppuun asti, vaikka fyysisesti toimistolla oleminen onkin alkanut jo käymään voimille.

Me "Oskarin" kanssa kiitäme tästä kaikesta <3
Me "Oskarin" kanssa kiitäme tästä kaikesta <3


<3. Jennyfer

2. heinäkuuta 2019

10 viikkoa lasketuun aikaan

Nämä jäljellä olevat 10 viikkoa ennen laskettua aikaa on minulle selvästi jonkinlainen rajapyykki ja käynnisti samalla jonkinlaisen "aamukamman". Päiviä en sentään ihan vielä laske, mutta jäljellä olevia viikkoja ajattelen selvästi ihan eri tavalla, kuin aiemmin. Raskaus on sujunut melko samalla kaavalla alusta asti, enkä löydä sen osalta useinkaan uutta raportoitavaa. Muutamia uusia asioita olen kuitenkin ihan viime aikoina kohdannut ja rautavarastotkin ovat lähes nollaantuneet. Synnytys ja se, että tämä raskaus ja odotus on pian ohi, pyörii entistä enemmän ja useammin mielessä. 


Muistan niin elävästi, kun vasta oli maaliskuu ja minä tuskailin, kun tämä odotus on pelkkää odotusta, eikä oikein tapahdu mitään. Sen jälkeen, kun pitkänä perjantaina tunsin ensimmäisen kerran liikkeesi, on aika mennyt eteenpäin kuin siivillä. Vaikka minusta pääosin tuntuukin siltä, että ei tässä edelleenkään oikein tapahdu mitään, niin joistain syystä viikot ovat alkaneet juosta toinen toisensa perässä.

Raskausviikko 31
Raskausviikko 31


"Rautavaraston arvo on enää 6, sen ollessa vielä pari kuukautta sitten 17."


Viimeaikaiset tuntemukset ja ongelmat

Huomaan, että kirjoitan loppupelissä aika vähän tästä raskaudesta, mutta minulla ei vain yksinkertaisesti ole siitä kovin paljon kirjotettavaa. Vaikka oireitta ja ajatuksitta en minäkään ole selvinnyt, niin aika vähällä kuitenkin ja oikeastaan samat asiat ovat seuranneet mukana ihan alusta asti, enkä osaa raportoida niistä viikosta toiseen. Uutuutena voisin kuitenkin mainita kuluneen viikon aikana alkaneen erittäin piinaavan närästyksen, johon taivaan lahja on ollut Rennie. Nukkuminenkin on käynyt todella hankalaksi, sillä en ole mikään kylkinukkujaihminen. Selällään en voi enää olla, vatsallaan olosta puhumattakaan, sillä kyljeltä toiselle vaihtaminenkin kävisi minulta luontevimmin juuri vatsan kautta ja heräänkin siihen yritelmään lähes joka yö. Liitoskivut puolestaan aiheuttaa sen, että kyljen kääntäminen toiselle selän kautta on lähes poikkeuksetta todella kivuliasta. Olenkin juuri eilen tilannut itselleni piiiiiitkän vartalotyynypötkylän, josta todella toivon olevan apua loppuraskauden, edes kohtuullisiin yöuniin. Ja sitten on väsymys, jonkinlaista saamattomuutta ja jokseenkin hajamielistä olotilaa. Olen tehnyt töissäkin rutiinitehtävissä ihan kummallisia, en onneksi kuitenkaan vakavia, virheitä. No, tänään kävin ferritiinin, eli rautavarastojen kontrollissa ja melkoisen tyhjää on. Rautavaraston arvo on enää 6, sen ollessa vielä pari kuukautta sitten 17. Saapa nähdä, päädytäänkö tässä vielä suonensisäiseen rautatankkaukseen.

Sinä

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä enemmän tulee mietittyä, miltä sinä mahdat näyttää. Sinulla on päivän aikana monta monituisa touhutuokiota vatsassani, potkit ja nyrkkeilet jopa niin, että olen joskus ajatellut sinun tuuppaavan minut alas sängyltä. Erityisesti niinä hetkinä mietin, minkälainen ja minkä näköinen ihminen siellä mellastaakaan. Olet nyt n. 1,6 kg painava ja 36 cm pitkä. Vaikka varsinaista raskausvatsaa tuskin tulen koskaan kaipaamaankaan, sillä se saa oloni edelleen todella norsuksi ja kömpelöksi, tulen ihan varmasti kaipaamaan, ainakin lämmöllä muistelemaan sitä, miltä sinun jumppahetkesi sisälläni tuntuikaan. Voin jopa kuvitella syömisen synnyttyäisi oudoksi, kun jokaisen suullisen jälkeen ei saa monoa vatsanpohjaansa. Koko tähänastisen 30 viikkoisen raskauden parasta antia on ollut sinun liikkeesi. Mikään ei ole nautinnollisempaa.

10 viikkoa laskettuun aikaan
10 viikkoa laskettuun aikaan

Synnytys

Synnytystä tulee tietysti mietittyä myös, mitä vähemmäksi viikot käyvät. Minua ei pelota siinä mikään, eikä ehkä enää oikein jännitäkään paitsi se, kun ei oikeesti tiedä, koska se tapahtuu. Oikeastaan tämän hetkistä olotilaani sen suhteen voisi kuvailla, odottavaksi.

Aika kuluu nopeasti

Juuri nyt raskausviikot tuntuvat lentävän siivillä ja äitiysloman alkuunkin on vain 5 viikkoa aikaa. Sama aika, joka siitä eteenpäin on laskettuun aikaan. Ihan tosissaan jo tuntuu siltä, että tämä odotus on oikeesti kohta ohi ennen kuin huomaankaan.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

1. heinäkuuta 2019

Ostolakossa: Kesäkuun syntilista

Aloitin kesäkuun 2019 alussa Ostolakko -haasteen ja se käynnisti myös blogissani "Ostolakossa" -postaussarjan, johon kuuluu vähintään joka kuun vaihteessa menneen kuukauden Syntilista, joka paljastaa kaikki ne ostokset, joita tein ostolakostani huolimatta. Ruokaa ja lääkkeitä en huomioi. Koska olen minimalisti ja jotta mahdollinen tavaravirta ei olisi vain sisäänpäin, teen listan myös niistä tarvikkeista, joista kuukauden aikana olen luopunut. 


Ostaa saan, mutta seuraavin ehdoin:
  • vain ja ainoastaan todelliseen tarpeeseen, järjellä perustellen
  • mahdollisimman monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä vaihtoehtoja
  • ei heti tarpeen ilmetessä (jollei kyse ole terveydelle akuutista asiasta) vaan ostoslistalla asiaa hetken kypsytellen ja haudutellen
  • ensin miettien ja tutkien, löytyykö jo olemassa olevista ratkaisua tarpeeseen
  • ensin käytettyjen tarjonta läpikäyden


Syntilista, kesäkuu 2019
Ajankohta ostolakolle ei ole paras mahdollinen, mutta ei nyt ostoehtoihini nähden mahdotonkaan, sillä joudun tekemään välttämättömiä hankintoja syyskuun alussa syntyvälle lapselleni ja sen myötä myös kotimme sisustuksen viimeistelyn osalta. Kesäkuun syntilista muodostuu pitkälti näistä hankinnoista. Tutkitaanpa sitä siis tarkemmin.

Omat vaatteet
Ei hankintoja

Omat tarvikkeet
2 kpl palasaippuarasioita miehen kotiin
Bluetooth selfiekepin varapatterit
Tabletti

"Oskarin" vaatteet
2 x yöpuku kirpputorilta
1 x body kirpputorilta
1 x kevyttoppapuku kirpputorilta

"Oskarin" tarvikkeet
Stokke kantoreppu 0-3 vuotiaille

Koti
Kaksi lukuvaloa
Kaksi jatkojohtoa
Kakspuoleista teippiä
Roska-astia sekajätteelle
5 kpl roska-astioiden kansia
Kontaktimuovia
Lasinen ruuan säilytysrasia kannella
Roskapusseja
Aterinteline

Nojatuolien päälle ostamani lukuvalot
Nojatuolien päälle ostamani lukuvalot, joille tarvitsin myös jatkojohdot ja kaksipuoleista teippiä rasioiden seinään kiinnittämiseksi lattialta.


Hygieniatuotteet
Hammastahnaa
Vessapaperia
Vanupuikkoja
Pikkuhousunsuojia
Palasaippua
Nestesaippua täyttöpussi käsienpesua varten

Kosmetiikka
Vartalovoide

Palvelut
Hieroja
Ulkona syöminen

Bensa
120 e

Saatu
Äitiyspakkaus (sisällön voi katsoa täältä)
Babyshower yllätys (sisällön voi katsoa täältä)

Luovuttu, kesäkuu 2019
2 kpl mukeja
Säkkituoli
Sandaalit
Laukku
Koristekivet
Useita kaulakoruja
Tekokukkia
5 kpl sisustustyynyjen päällisiä
2 mekkoa

Lue myös: 

<3. Jennyfer