26. helmikuuta 2019

Välitilinpäätös: ensimmäinen kolmannes takana

Eilen päättyi ensimmäinen kolmannes, joka meni todella nopeasti. Osasyy ajan nopeaan kulkuun lienee siinä, että melkoinen osa ajasta meni tietämättä koko raskaudesta mitään. Nyt voi sen osalta huokaista helpotuksesta, että keskenmenon riski on vähentynyt huimasti.

Ajanjakso oli minulle raskaudellisesti melko helppo. Ihan aluksi olin todella väsynyt. Saatoin nukkua 3h päikkäreitä, torkkua illat sohvalla töiden jälkeen ja olla viikonloput puoliunessa tekemättä mitään. Sittemmin alkoi älytön pissalla ravaaminen, jota on jatkunut tähän päivään saakka. Herään joka yö 01-03 välillä vessaan, josta seuraa sellainen ongelma, että minua ei enää väsytä lainkaan. En saa unta ja loppuyö kellonsoittoon saakka menee pyöriessä sängyssä. Tosin nyt hyödynnän aikaa mm. tämän blogin parissa.

"Rinnat ovat olleet niin kipeät, ettei mitään järkeä."


Pari kertaa on ollut ihan älytön päänsärky. Vaikka Panadolia voisi syödä, olen halunnut selvitä niistä, niin pitkälle kuin mahdollista, ilma särkylääkettä ja olenkin lopulta selvinnyt kokonaan ilman. Alavatsan vihlomista ja nipistelyä on ollut koko tähän astisen raskauden ajan. Aluksi se huolestutti, mutta sittenmmin olen siihen tottunut. Kyseessä on tuntemukset kohdun kasvusta. Rinnat ovat olleet niin kipeät, ettei mitään järkeä. Olen käytännössä urheiluliivit päällä 24/7, jotka helpottavat oloa huomattavasti. Nukunkin ne päällä. Sen lisäksi rinnat ovat kasvaneet ihan älyttömästi. Kerrankin minullakin on kunnon tissit ja melkoisen tyytyväinen niihin itsekin.

Noin puolessa välissä ensimmäistä kolmannesta minulle ei tuntunut riittävän mikään ruokamäärä. Nälkä oli kokoajan ja jos en saanut todella tiheään ruokaa, tuli todella heikko ja huono olo. Tämä on onneksi tasoittunut. Nälkä minulla on usein edelleen, mutta pärjään pienemmillä määrillä. Mitään ihan älyttömiä mielitekoja tai himoja ei ole ollut, mutta ihan parhaalle maistuu:
  • jääkaappikylmät hedelmät
  • pakaste marjat
  • smoothiet
  • kreikkalainen juotava jogurtti
Pari kertaa olen himoinnut kalkkunanakkeja. Sen sijaan minua ällöttää:
  • kaikenlainen makea, etenkin hillot
  • kananmunat, etenkin keitettynä
  • sienet, jotka ovat olleet herkkuani

"Koen koko alkuraskauden ensimmäisen kolmanneksen todella helpoksi."


Suurimmat ongelmat ja huonoimmat olotilat on aiheuttenut suolistosairauteni, colitis ulcerosa, jonka tulehdustila aktivoitui suolistossa heti raskauden alkumetreillä. Ilman tätä koen koko alkuraskauden ensimmäisen kolmanneksen todella helpoksi. Vatsani tuli esille viikolla 11 ja muutamia vaatteita on jäänyt jo käyttökelvottomaksi.

Myös kasvot ovat ottaneet jonkinlaista hormoniosumaa. Kaikenmaailman näppylöitä, ihottumia, rupia ja rakkuloita on ollut pitkin poskia, huulia ja nenänpieliä. Sittemmin kuin ne helpottivat, alkoi etenkin poskien iho kuivumaan ja hilseilemään ihan kunnolla. Jospa tämäkin seuraavan kolmanneksen aikana vähän helpottaisi.

<3. Jennyfer

25. helmikuuta 2019

Ensimmäinen sikiöseulontaultra

Tänään oli odotettu ja jopa jännitetty ensimmäinen seulontaultra, jossa kävimme HUS:n Bulevardin sikiöseulontaklinikalla. Ensimmäinen seulonta tehdään raskausviikoilla 11+0 - 13+6. Minulla oli tänään 11+6. Tutkimus tehtiin vatsapeitteiden päältä. Kyseessä oli yhdistelmäseulontatutkimus, joka sisälsi myös verinäytteen, joka otetaan viikoilla 9+0 - 11+6. Minulta se otettiin ajankohtana 10+1. Yhdistelmäseulontatutkimuksella (ultra+ verikoe) pystytään selvittämään kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien riskiä. Riskiarvioon vaikuttaa myös äidin ikä, eli minä, 39-vuotta. Yhdistelmäseulonta löytää yli 80% kromosomipoikkeavuuksista. Sain kaikki tulokset vielä samana päivänä ja kaikki on normaalia niin kuin pitääkin. Riskiä poikkeamiin ei löytynyt ja niskaturvotus ultrassa oli normaali. Tästä eteenpäin jatkan odotusta kevyin mielin, vaikka toinen, tarkempi rakennetutkimus onkin vasta edessä.

sikiö sikiöseulonta ultra
Siellä sinä pötköttelit vatsassani rakenneultrassa

Kun kätilö laittoi ultraäänilaitteen vatsani, näytit kelluvan tyytyväisenä selällään kohdun pohjalla kivasti kyljellään meihin päin, että näimme sinut oikein hyvin. Kun kätilö hieman painoi ultraa enemmän vatsani vasten, sait hirmuisen sätkyn ja pompasit selälläsi ilmaan. Voi sinua. Olisit ehkä mielelläsi jatkanut ruokalepoa ultraa edeltäneen hampurilaisaterialounaan päälle. Sen sijaan olit herättyäsi ihan älyttömän vilkas. Kädet ja jalat kävivät kovasti ja kauhulla odotan, että ne liikkeet alkavat tuntumaan. Saimme sinusta seitsemän kuvan kuvasarjan muistoksi, joissa muutamassa onkin erittäin onnistunut poseeraus. Oli niin ihana nähdä sinut ja kuulla, että kaikki on juuri niin kuin pitää ollakin. Neuvolakäyntejä lukuunottamatta nyt vain odotellaan. Näemme sinut 2 kk päästä uudestaan.

sivuprofiili sikiö sikiöseulontaultra
Pääsi kaunis sivuprofiili


Lopullinen laskettuaika, joka ei muuttunut alkuperäisestä, lyötiin lukkoon. Se on 10.9.2019. Se perustuu pääperämittaan, joka oli tänään 52,8 mm. Lisäksi rakenteista tutkittiin:
  • Kädet
  • Jalat
  • Aivot
  • Munuaiset
  • Virtsarakko
  • Sydän ja sydän äänet
Kaikki oli juuri niin kuin pitää ollakin.

sikiö ulta sikiöseulontaultra
Kädet ja jalat vispoivat kovasti kun sinua ultrattiin


<3. Jennyfer

22. helmikuuta 2019

Yöllinen hyrrä

"Minua ei yksinkertaisesti vain väsytä."


Ensimmäistä raskauskolmannesta on jäljellä enää neljä päivää ja monet vannovat, että kaikenmaailman oireiden pitäisi sen jälkeen helpottaa. Aivan alkuraskauden aivan järkyttävän väsymyksen jälkeen pahin oireeni on ja on ollut yöllinen unettomuus ja valvominen klo 01-03 välillä tapahtuvan vessassa käynnin jälkeen. En ole nukkunut tuon jälkeen öisin moneen viikkoon. Ennen kellonsoittoa töihin saatan käydä pienessä horroksessa, mutta pääasiallisesti pyörin kuin hyrrä peiton kanssa ja päässäni toinen hyrrä täynnä monenlaisia ajatuksia raskauteen, synnytykseen, vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyen. Nämä eivät ole asioita, jotka minua valvottavat. Minua ei yksinkertaisesti vain väsytä. Kuten ei tänäkään yönä. Olen ajatellut hyödyntää jatkossa unettomat yöni tämän odotusajan dokumentointiin tässä blogissani.

"Mielikuvissani menet kohdussani hyrskynmyrskyn ja mullin mallin."


Tänään jäin sängyssä pyöriessäni erityisesti miettimään sitä, miltä sinusta mahtaa tuntua vatsassani, kun käännyn oikean kyljen kautta selälleni ja välistä vasemman kautta takaisin vatsalleni ja taas ympäri. Mielikuvissani menet kohdussani hyrskynmyrskyn ja mullin mallin. Olet vielä niin pieni. Tällä viikolla pää/perämitaltasi 4-5 cm. Naurattaa. Pyöritkö ja heilutko siellä liikkeitteni mukana miten sattuu? Miten pystyt nukkumaan tässä yöllsessä elämöinnissäni? Minä en sinua vielä tunne, mutta sinulle on pikkuhiljaa kehittymässä tuntoaisti.

<3. Jennyfer

15. helmikuuta 2019

Vauvamasu tuli esille

Tänään, 11 raskausviikolla (10+3) alavatsani alkoi selkeästi näkymään ulospäin. Olin hämmästynyt, että se kävi näin nopeasti, ja että vatsani on yks kaks niinkin iso. Olen niin onnellinen, hämmentynyt ja iloinen vauvamasustani, että katson sitä yhtenään peilistä. On myös erityisen jännää ja kiehtovaa seurata, minkälaisia muutoksia kehossani aiheutatkaan, vaikka olet vielä niin kovin pieni. Tällä viikolla 3-4 cm päästä peppuun ja painat 2,5 – 4 grammaa.

vauvamasu raskaus maha vatsa
Vauvamasu näkyy jo
Kaikenkaikkiaan olen voinut erittäin hyvin ja alkuraskauden valtava väsymys ja loputon ruokahalu ovat tasaantuneet. Ainut vaiva on se, että yöllisen pissalla käynnin jälkeen (01-03) en meinaa millään saada unen päästä uudestaan kiinni.

Tällä viikolla oli lisäksi tärkeät laboratoriokokeet. Merkitykselliset pissa- ja verinäytteet, jotka yhdessä tulevan ultraäänitutkimuksen kanssa kertovat mahdollisista rakennepoikkeamista, otin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kotona sekä aamutuimaan labrassa. Pientä harmia on meinannut tuottaa suolistosairauteni Colitis Ulcerosa, joka on nyt oireillut aika paljon. Olen saanut luvan syödä siihen tarkoitettuja lääkkeitä ja toivon todella, että ne eivät ole sinulle mitenkään haitaksi.

<3. Jennyfer

10. helmikuuta 2019

Syöpäläinen vatsassa

Tänään olin käymässä synnyinkotikaupungissani ja kerroin sinusta ystävälleni, jonka kanssa tapasimme kahvilassa, Hän olin myös niin onnellinen sinusta ja siitä, että saan kokea äitiyden. Hän on ollut harmissaan diagnoosistani olla saamatta lapsia, koska hänen mielestä olisin ollut niin hyvä äiti. Nyt sinä olet kasvamassa sisälläni, huomenna käynnistyy 11 raskausviikko. Minulla on vahva tunne siitä, että kaikki menee hyvin ja syksyllä saan olla maailman onnellisin äiti sinulle. Laskettuaikasi on tällä hetkellä 10.9.2019.

"Teen sinulle oman valtakunnan alkoviin."


Kävin myös vanhemmillani, tulevassa mummolassasi. Äitin kanssa juttelimme kaikenlaista raskauteen ja sinuun liittyen. Pohdin hänelle myös asumisjärjestelyjä, jotka hieman ovat meinanneet stressata. Haluan rakentaa sinulle kodin hyvissä ajoin, ennen kuin saavut maailmaan. Nyt olen ajatellut, että jäisimme asumaan yksiöön, jossa olen asunut itsekseni hieman reilun vuoden. Mahdut tänne hyvin kanssani, kun hieman järjestelen. Teen sinulle oman valtakunnan alkoviin. Asunnossa on valtavan kokoinen parveke. Uskon, että tulet rakastamaan leikkimistä siellä.

"Minulla on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että olet erittäin sitkeä tyyppi ja kovaa elämässä kiinni."


Seuraavat ultraäänet, jossa katsotaan, että sinä olet terve, ovat 25.2. sekä 26.4. Koitan malttaa mieleni ennen huhtikuun loppua, etten isommin tekisi hankintoja sinulle, jos kaikki ei olekaan hyvin. Minulla on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että olet erittäin sitkeä tyyppi ja kovaa elämässä kiinni.

Kuulin tällä kotikaupunkireissullani myös tapauksesta, joka minua kaikesta asian vakavuudesta huolimatta naurattaa kovasti. Kun muutamapäivä sitten kerroin sinusta tulevalle isomummollesi puhelimessa, oli tuleva isovaarisi kuoroharjoituksissa. Mummoni lupasi kertoa ilouutisen hänelle, kun hän palaa noin tunnin päästä puhelustamme kotiin.

Mummolla on ollut jo pidempään ongelmia lähimuistin kanssa. Hänellä on hiljattain todettu alkava Alzhaimerin tauti ja etuotsalohkossa on jotain muutoksia, jotka aiheuttavat häiriöitä muistiin. Olinkin jo hiema osannut epäillä jotain ja ihmetellyt, kun Vaari ei ollut lainkaan soittanut minulle, vaikka olin toivonut hänen yhteydenottoaan.

"Isäni oli huumorimiehenä sanonut, että ei siellä mikään syöpä ole, mutta syöpäläinen kyllä."


Mummo ja Vaari olivat menneet seuraavana päivänä käymään vanhemmillani. Vaari oli ollut hyvin vaikeana ja vakava. Tuleva isoisäsi oli ollut yksin kotona, koska on jo eläkkeellä. Vaari oli sitten saanut sanottua, että kun minulla on kuulemma syöpä vatsassa. Isäni oli huumorimiehenä sanonut, että ei siellä mikään syöpä ole, mutta syöpäläinen kyllä. Hän on raskaana. Vaari oli ollut tuohtunut, että mitä Mummo on mennyt hänelle sellaista sanomaan. Ei tuleva isomummosi ollut osannut selittää asiaa. Muisti oli tunnin aikana pettänyt pahemman kerran.

"Luotin siihen hänen suureen tunteeseen, että se kannattelee muistia."


Puhelumme jälkeen olin varma, että Mummo muistaisi asian ja että muistaisi sen vielä oikein, koska oli niin täynnä iloa ja onnea puhelimessa. Luotin siihen hänen suureen tunteeseen, että se kannattelee muistia, mutta ei. Oikein Mummo muisti sen, että vatsassa on jotakin, mutta että syöpä, etkä sinä. Hän kertoi minulle omista raskauksistaan ja kehoitti käymään neuvolassa ja pitämään huolta itsestäni.

<3. Jennyfer

7. helmikuuta 2019

Ensimmäinen neuvolakäynti

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti. Siellä ei oikein tapahtunut ihmeitä, vaikka aikaa siellä kuluikin yllättävän kauan. Juteltiin voinnistani ja fiiliksistä, katsottiin paino ja verenpaine. Käytiin läpi ruokavalioasioita ja liikuntatottumuksiania. Terveydenhoitaja kertoi, miten homma jatkuu tästä eteenpäin labroineen, ultrineen ja lääkäreineen. Kävimme läpi myös erilaisia tukiryhmiä ja hän kertoi, että tällä asuinalueella on aktiivinen äiti-lapsiverkosto.

"Se oli huolenpitoa minusta."


Neuvolakäynnillä ei tehty varsinaisesti mitään sinuun liittyvää, vaan enemmänkin se oli huolenpitoa minusta. Koin ensimmäisen neuvolakäynnin yksin.

<3. Jennyfer

5. helmikuuta 2019

Mummo, Jeeves ja loput sukulaiset

Koska sukuni on pieni ja melko tiivis, kerroin tänään sinusta kerralla kaikille muillekin. Viestin ultraäänikuvasi kera saivat serkkuni ja toinen täti. Mummolle ja Vaarill soitin puhelun, jonka seuraukset voikin lukea täältä. Mummo alkoi itkemään ja oli niin onnellinen, että saa vielä elämässä kokea sinun isomummoutesi. Hän täyttää tänä vuonna 84 ja Vaarin 85 vuotta.

"Kaikki ovat olleet todella onnellisia sinusta."


Vaihdoin viestejä paljon kaikkien kanssa. Pääosin ne liittyivät vointiini, laskettuun aikaan ja isäsi ja minun suhteeseen. Kaikki ovat olleet todella onnellisia sinusta. Yksi serkuistani kysyi, meinaanko virkata sinulle peiton. Tein sellaisen 3 vuotta sitten syntymälahjaksi kummitytölleni. Toki olin jo heti ajatellut, että teen sellaisen myös sinulle. Olen ajatellut virkata sinulle myös unirievun ja tossut.

Tuleva mummosi kertoi, että ovat illan mittaan miettineet, mikä isäni on sitten sinulle nimeltään. Hän oli sanonut, että voi olla vaikka Jeeves. Äiti aikoo olla ihan Mummo. Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä Jeeves nimi tulee, mutta isäni saa olla sinulle se, mikä hän haluaa olla.

"Ehkä ilmassa olikin jotain Mummon vaistoa."


Isä ja äiti, siis sinun tulevat isovanhemmat, olivat olleet kolme päivää aiemmin ennen kuin kerroin sinusta, Prismassa ja äiti oli jostain syystä pysähtynyt vauvanvaatteille. Hän oli nähnyt ihanan pienen potkupuvun ja sanonut isälle, että että ostaisi sen. Isä oli tuumannut, että eihän ole ketään jolle sen ostaa. Ehkä ilmassa olikin jotain Mummon vaistoa.

<3. Jennyfer

4. helmikuuta 2019

Ensimmäiset ihmiset, jotka saivat tietää sinusta

Tänään on syntymäpäiväni. Täytin 39-vuotta. En onneksi tunne oloani sisäisesti enkä ulkoisesti niin vanhaksi. Annoin tänään lahjan myös vanhemmilleni, sinun tuleville isovanhemmille. Lähetin heille kuvan äitiyskortista, ultraäänikuvastasi sekä ensimmäisistä vaatteistasi, ja kerroin saaneeni sellaisen lahjan. Eli sinut. Onnittelin myös heitä. He kertoivat olevansa aivan pyörällä päästään ja kysyivät, koska sinä synnyt. Juttelin sitten isän kanssa puhelimessa ja hän osasi sanoa vain, että kyllähän aikamoisen pommin pudotin. Juttelin myös äidin kanssa ja hän oli niin neutraali, ettei vissiin oikein tajunnut koko juttua.

ultraäänikuva vauvanvaatteet äitiyskortti
Kuva, jonka lähetin viestissä, kun kerroin sinusta

Illan aikana kerroin sinusta myös omille kummeilleni, jotka niin ikään olivat lähettäneet synttärionnittelut. Tätini kertoi olevansa aivan äimänä ja kysyi, onko kyseessä oikeasti minun äitiyskorttini ja ultraääni kuva. Vaihdoimme lisäksi muutamia viestejä voinnistani.

Illan mittaan myös lapsuudesta asti ollut ystäväni, jonka yhden pojan kummi minä olen, soitti minulle synttärionnitteluja ja kerroin tietysti myös hänelle sinusta, erityisestä lahjastani. Hän oli myös niin onnellinen ja innoissaan. Keskustelimme hänen kanssa tilanteesta, lähinnä asumiskuivoihin sekä isäsi ja minun suhteeseen liittyen.

Poislukien erittäin tärkeä ja rakas ystäväni, jolle soitin jo samana päivänä, kun raskaustesti näytti positiivista, nämä olivat ensimmäiset ihmiset, jotka saivat varsinaisesti tietää sinusta.

<3. Jennyfer

2. helmikuuta 2019

Kotipohdintoja

Keskustelimme tänään isäsi kanssa tulevista asumisjärjestelyistä. Emme ole muuttamassa yhteen sen myötä, että sinä olet saapumassa elämäämme. Minulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä, mihin kodin meille rakennan. Lähtökohtaisesti haluaisin tarjota sinulle heti jotain mahdollisimman pysyvää. Myös turvallinen kasvuympäristö on etusijalla. Jos jäämme asumaan Helsinkiin, koen, että olen täällä tosi yksin. Kaikki sukulaiset, ystävät ja kaveri ovat pääosin 50 km päässä toisella paikkakunnalla.

"Rakastan kuitenkin isääsi paljon."


Haluan kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen syntymääsi alkaa rakentamaan sinulle kotia. Se luo turvallisuuden tunnetta myös minulle. Ajatus Helsingissä asumisesta kanssasi hieman stressaa minua, koska minulla ei ole täällä oikeastaan minkäänlaista tukiverkostoa. Siviilissä, työn ulkopuolella, minulla on täällä oikeastaan vain isäsi. Rakastan kuitenkin isääsi paljon. Minulla on hyvä olla hänen lähellä ja meillä on todella kivaa, kun saamme olla yhdessä. Keskustelujen lomassa päätimme varata matkan Tukholman risteilylle. Olimme sopineet, että tekisimme yhdessä jotain kivaa ja rentouttavaa.

<3. Jennyfer

1. helmikuuta 2019

Varhaisultrassa

Sen jälkeen, kun 14.1.2019 tein raskaustestin ja se näytti erittäin suureksi yllätykseksi positiivista, tuntuu, että viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen ollut todella väsynyt ja sen lisäksi on ollut todella paljon mietittävää. Nyt olo tuntuu kuitenkin jo helpommalta. Tänään näin sinut ensimmäisen kerran ultraäänikuvassa. Halusin otattaa varhaisultran, jotta näkisin, että olet ihan oikeasti olemassa ja kasvat normaalisti kohdun sisäpuolella. Minulla on ollut aika kovaa alavatsa vihlontaa, joka sittemmin on osoittautunut normaaliksi johtuen kohdun kasvusta.

Ultrassa kävi ilmi, että raskaus onkin viikon pidemmällä, kuin oli ollut arvio. Tänään on menossa 8. viikko ja 3. päivä. Lasketuksi ajaksi määrittyi 10.9.2019. Olet 18,7 mm pitkä. Ultraäänikuvasi on mielestäni maailman suloisin. Olet siinä pieni kädentynkä poskea vasten. Niin rakas ja suloinen jo nyt.

Ultraäänikuva vauvanvaatteet äitiyskortti varhaisultra
Ensimmäinen ultraäänikuva kera ensimmäisten vaatteiden ja äitiyskortin

Sydämesi löi jo kiivaasti, vaikka sen ääntä ei vielä kuulunutkaan. Olin niin onnellinen ja pelkkää hymyä katsellessani sinua ruudulta. En meinaa uskoa tätä todeksi. Halusin ostaa sinulle jotain konkreettista, että uskoisin tämän paremmin. Pitkän hypistelyn jälkeen ostin ensimmäiset vaatteesi. Mietin tarkkaan, minkälaiset vaatteet ovat ajankohtaiset alkusyksystä, kun sinun on aika syntyä. Halusin jotain pehmeää ja lämpöistä. Ostin puuvillaisen valkoharmaaraidallisen potkupuvun ja harmaan velouritakin siihen päälle. Koska en vielä tiedä kumpi olet, työttö vai poika, ostin vaatteet neutraalin värisinä, että ne sopivat, olit sitten kumpi tahansa. Myöhemmin, kuin sukupuolesi selviää, täydennän tätä asuasi esimerkiksi tossuilla, jotka olin aikeissa virkata itse. Ultra ja shoppailun jälkeen istuin pitkään kahvilassa teepannun ja vuohenjuustosalaatin äärellä miettien, minälainen mahdat ollakaan ja minkälainen äiti tulen sinulle olemaan. Elämä on kerrassaan ihmeellistä.

<3. Jennyfer