10. helmikuuta 2019

Syöpäläinen vatsassa

Tänään olin käymässä synnyinkotikaupungissani ja kerroin sinusta ystävälleni, jonka kanssa tapasimme kahvilassa, Hän olin myös niin onnellinen sinusta ja siitä, että saan kokea äitiyden. Hän on ollut harmissaan diagnoosistani olla saamatta lapsia, koska hänen mielestä olisin ollut niin hyvä äiti. Nyt sinä olet kasvamassa sisälläni, huomenna käynnistyy 11 raskausviikko. Minulla on vahva tunne siitä, että kaikki menee hyvin ja syksyllä saan olla maailman onnellisin äiti sinulle. Laskettuaikasi on tällä hetkellä 10.9.2019.

"Teen sinulle oman valtakunnan alkoviin."


Kävin myös vanhemmillani, tulevassa mummolassasi. Äitin kanssa juttelimme kaikenlaista raskauteen ja sinuun liittyen. Pohdin hänelle myös asumisjärjestelyjä, jotka hieman ovat meinanneet stressata. Haluan rakentaa sinulle kodin hyvissä ajoin, ennen kuin saavut maailmaan. Nyt olen ajatellut, että jäisimme asumaan yksiöön, jossa olen asunut itsekseni hieman reilun vuoden. Mahdut tänne hyvin kanssani, kun hieman järjestelen. Teen sinulle oman valtakunnan alkoviin. Asunnossa on valtavan kokoinen parveke. Uskon, että tulet rakastamaan leikkimistä siellä.

"Minulla on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että olet erittäin sitkeä tyyppi ja kovaa elämässä kiinni."


Seuraavat ultraäänet, jossa katsotaan, että sinä olet terve, ovat 25.2. sekä 26.4. Koitan malttaa mieleni ennen huhtikuun loppua, etten isommin tekisi hankintoja sinulle, jos kaikki ei olekaan hyvin. Minulla on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että olet erittäin sitkeä tyyppi ja kovaa elämässä kiinni.

Kuulin tällä kotikaupunkireissullani myös tapauksesta, joka minua kaikesta asian vakavuudesta huolimatta naurattaa kovasti. Kun muutamapäivä sitten kerroin sinusta tulevalle isomummollesi puhelimessa, oli tuleva isovaarisi kuoroharjoituksissa. Mummoni lupasi kertoa ilouutisen hänelle, kun hän palaa noin tunnin päästä puhelustamme kotiin.

Mummolla on ollut jo pidempään ongelmia lähimuistin kanssa. Hänellä on hiljattain todettu alkava Alzhaimerin tauti ja etuotsalohkossa on jotain muutoksia, jotka aiheuttavat häiriöitä muistiin. Olinkin jo hiema osannut epäillä jotain ja ihmetellyt, kun Vaari ei ollut lainkaan soittanut minulle, vaikka olin toivonut hänen yhteydenottoaan.

"Isäni oli huumorimiehenä sanonut, että ei siellä mikään syöpä ole, mutta syöpäläinen kyllä."


Mummo ja Vaari olivat menneet seuraavana päivänä käymään vanhemmillani. Vaari oli ollut hyvin vaikeana ja vakava. Tuleva isoisäsi oli ollut yksin kotona, koska on jo eläkkeellä. Vaari oli sitten saanut sanottua, että kun minulla on kuulemma syöpä vatsassa. Isäni oli huumorimiehenä sanonut, että ei siellä mikään syöpä ole, mutta syöpäläinen kyllä. Hän on raskaana. Vaari oli ollut tuohtunut, että mitä Mummo on mennyt hänelle sellaista sanomaan. Ei tuleva isomummosi ollut osannut selittää asiaa. Muisti oli tunnin aikana pettänyt pahemman kerran.

"Luotin siihen hänen suureen tunteeseen, että se kannattelee muistia."


Puhelumme jälkeen olin varma, että Mummo muistaisi asian ja että muistaisi sen vielä oikein, koska oli niin täynnä iloa ja onnea puhelimessa. Luotin siihen hänen suureen tunteeseen, että se kannattelee muistia, mutta ei. Oikein Mummo muisti sen, että vatsassa on jotakin, mutta että syöpä, etkä sinä. Hän kertoi minulle omista raskauksistaan ja kehoitti käymään neuvolassa ja pitämään huolta itsestäni.

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista