31. maaliskuuta 2019

Pelkkää odotusta

Ensikertalaisen fiiliksillä ja ajatuksilla totean, että elän tällä hetkellä varmastikin koko odotusajan tylsintä ja pitkäveteisintä aikaa. Jos vatsan kasvamista ja siitä seuraavia fyysisiä rajotteita ja tiheää pissalla rampaamista ei lasketa, niin eipä tässä juuri mitään tapahdu. Ja kun ei oikein tunnukaan miltään tai mitään. Usein aamuisin sängyssä makoillessa, kun yön jäljiltä ei juuri isommin turvotakaan mietin, että olenkohan raskaana ollenkaan. En nimittäin vielä ole tunnistanut liikkeitäsikään.

Raskausmaha vauvamasu raskausviikko 17
Raskausviikko 17

Rakenneultraan on aikaa vajaa kuukausi, neuvolalääkäriin vajaa pari viikkoa, neuvolaan noin kuukausi... ja millon ne edelliset edes olikaan.... siis pelkää odottamista. On se ollut kekseliäs tyyppi, joka on alkanut kutsumaan raskautta odottamiseksi. Hän osui kyllä naulan kantaan. Ihan kaikista eniten, jos nyt syntymääsi ei vielä tässä kohtaa ajatella, odotan sitä, että alan tuntemaan sinun liikkeesi ja uskon, että sen myötä tämä raskaus saa taas ihan uuden innostuksen valloilleen. Toinen asia, jota odotan malttamattomana, on sukupuolesi selviäminen.

"Hehkuvinta on saada lojua kotona lempparinojatuolissa meikittä mammacollarit jalassa huppari niskassa."


Menossa on 17. raskausviikko, eli olen jo taittamassa loppupuolelle viidettä viikkoa toisesta kolmanneksesta, jolloin lukemani ja kuulemani perusteella raskaus on niin ihanaa, olo on niin energinen ja minun pitäisi niin hehkua kauniina. En tietenkään voi väittää, että voisin mitenkään huonostikaan. Sellaista minulla ei ole ollut koko raskausaikana, vaan koen oloni ennemminkin hyvin neutraaliksi, mutta myös väsyneeksi. Väsymyksen aiheuttaa varmstikin alhaalla oleva hemoglobiini, joka toivottavasti on ottanut jo suuntaa ylöspäin, sekä raju tulehdustila suolistossani, jonka uskoisin olevan myös parantumaan päin. Nämä kehon korjaustoimenpiteet tulehduksen ja alhaisen hemoglobiinin myötä väsyttävät minua tietystikin normaalia herkemmin. Tämä osaltaan varmasti vaikuttaa siihen, että en ole energisyydeltäni läheskään sitä luokkaa mitä edes normaalisti, ja hehkuvinta on saada lojua kotona lempparinojatuolissa meikittä mammacollarit jalassa huppari niskassa.

"Odotan tylsistyneenä sitäkin, että remppamiehet tulisivat viimeinkin korjaamaan ja maalaamaan seinäni."


Tällä viikolla kuitenkin huomaan innostuvani pienen taantuman jälkeen minulle tärkeistä sisustusasioista, joten kai se paljon puhuttu pesänrakennusvietti alkaa pikkuhiljaa nousta pintaan. Mutta ennen kuin pääsen toteuttamaan itseäni, odotan tylsistyneenä sitäkin, että remppamiehet tulisivat viimeinkin korjaamaan ja maalaamaan seinäni.

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

30. maaliskuuta 2019

Kirpparisaaliit

Tänään kiersin kirppareita oikein kaksin kappalein kahdessa eri kaupungissa ja näin päivän päätteeksi kotona saaliskasaani hypistellessä ja ihastellessa täytyy todeta, että saatto vähän lähteä mopo käsistä. Koko nippu sisältää: 7 housut, 2 bodyä, 2 pipoa, villasukat, Hupullinen collegepuku, Hupullinen teddytakki, Hupullinen nallepuku. 


vauvanvaatteet kirpputori
Vauvanvaatteiden kirpputorisaalis MLL:n paikallisyhdistyksen tapahtumasta



Kaikki nämä täysin uudenveroiset 15 tuotetaa tuli maksamaan 14e + 18 e = 32 e, eli keskimäärin 2,10 e per vaate. Vaatteet ovat 50-68 senttisiä. Pääsääntöisesti nämä näin pienet vaatteet ovat todella hyväkuntoisia, koska niiden kanssa pitkälti vain ollaan ja makoillaan, eikä ne juuri kulu tai uudelle häpeä.

vauvanvaatteet kirpputori
Vauvanvaatteiden kirpputorisaalis Tingi & Tongi:sta


Aamulla suunnistin ensimnäisenä Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksen lastentarvikkeiden kirpputoritpaahtumaan. Myyjiä olisin toivonut olevan paikalla huomattavasti enemmän, sillä tilat olisi kyllä mahdollistanut hieman isommankin määrän. Toinen toiveeni on se, että ne kaikista pienimmät vaatteet sijoitettaisiin pöydille ja rekeille, eikä lattian tasolle, sillä raskaana olevan on aika kurja kyykistyä ja kumartua niitä tonkimaan. Ja vaikka suurin osa tarjonnasta oli vaatteita ja erityisesti hieman isompien lasten vaatteita, tein sinulle huimia löytöjä. Ja koska sukupuolesi on edelleen vielä arvoitus, vaikka pitkästä aikaa tänään minulla on ollutkin hyvin vahva poikafiilis, olen valinnut osatamani vaatteet sen mukaan, että ne sopivat sinulle, olit sitten tyttö tai poika. Shoppailun päätteeksi kannatin tietystikin alakouluikäisten lasten pitämää buffettia ostamalla mehun sekä heidän lepoman pullan. Arvosana tälle kirppistapahtumalle 7.

vauvanvaatteet kirpputori
Neutraaleja värejä, jotka sopivat niin tytöille kuin pojillekin


Iltapäivästä ajelin vielä Hyvinkäälle hiljattain uuteen paikkaan avattuun Tingi & Tongi -kirpputorille. Tämä kirppari on ollut lempparini jo vuosia. Uudet tilat ovat erittäin isot ja tavaraa sekä vaatteita on myynnissä paljon, niin aikuisille kuin lapsillekin. Kärryjen kanssa kulkiessa käytävät saisi olla ehkä vielä hitusen leveämmät. Vauvojen vaatteet olivat täällä pikkusen arvokkaampia verraten siihen, että niitä ostaa erillisestä tapahtumasta suoraan myyjältä. Vaikka aluksi tuntui, ettei oikein mitään ole tarjolla, niin kylläpä vaan alkoi kärrynpohja täyttyä kaikenlaisilla suloisuuksilla. Odotan niin kovasti, että pääsen pukemaan sinut syksyn tullen suloiseen ja pehmeään nallepukuun. Arvosanaksi tälle uusissa tiloissa toimivalle Tingi & Tongille annan 9.

vauvanvaatteet kirpputori
En melkein malta odottaa, että pääsen pukemaan sinut näihin suloisuuksiin


Näiden ostosten myötä kävi niin, että minun koristani, johon olen pikkuhiljaa tarvikkeitasi kerännyt, loppui tila kesken. Seuraavaksi on aivan pakko shoppailla tulevaan valtakuntaasi vaatekaappi. Ja minä päätin olla kirpparilakossa siihen saakka, kunnes sukupuolesi selviää ja voin täydentää jo tehtyjä hankintoja erilaisilla väreillä. Sen lisäksi minun tulee tehdä kirjanpito siitä, mitä ja minkäkokoisia vaatteita meillä nyt on ja mitä vielä ihan oikeasti tarvitaan.

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

29. maaliskuuta 2019

Näin sinusta unta

Luin illalla ennen nukkumaanmenoa Mutsis on -blogin Emilian postauksen hänen 21. raskausviikon kuulumisista. Hän kirjoitti tekstissään ennenaikaisesta syntymisestä ja siitä selviytymisestä. Tämä jäi ilmeisesti jotenkin alitajuntaani ja näinkin sitten yöllä unta, että minä synnytin sinut. Synnytys itsessään ei ollut unessa kummoinenkaan ponnistus, vähän kun vessassa olisi tarpeillaan käynyt. Mutta sinä sen sijaan olit äärimmäisen kehittynyt vaaleahiuksinen maailman suloisin poika. Olit hyvin kiintynyt minuun ja osasit kommunikoida taidokkaasti katseellasi. Sinulla oli myös muutama hammas.

"Synnytys itsessään ei ollut unessa kummoinenkaan ponnistus."


Unessa oli paljon muitakin ihmisiä ja olimme jossain ihan kummallisessa paikassa, johon liittyi vahvasti myös rekka-auto. Rekassa oli jonkinlaiset oleskelutilat, jossa vietimme aikaa ja sinä kiersit sylistä syliin aina siirtyessäsi seuraavaan koittaen tavoitella minua. Kun lopulta pääsit takaisin syliini, hymyilimme onnellisina toisillemme. Sinun hymysi oli maailman kaunein.

"Hymyilimme onnellisina toisillemme."


Kun heräsin, olin unenpöpperössä hieman huolissani siitä, onkohan kaikki hyvin, ettei kyseessä olisi minkäänlainen keskenmenon ennakkouni tai muuta vastaavaa. Menossa on raskausviikko 17, eli jo viides viikko toista kolmannesta, jonka olen kokenut oikeastaan aika äärimmäisen tylsäksi. Monta kertaa, kuten tänäänkin aamulla tästä unesta herätessäni olen tunnustellut, että olenko oikeesti raskaana, kun ei oikein tunnu miltään. En tunne vielä sinun liikkeitäsi ja ainoat oireet ovat kasvava vatsa ja ajoittainen pissalla ramppaaminen. En myöskään koe minkäänlaista erityistä energisyyttä tai hehkua, jonka kerrotaan tulevan tällä toisella kolmanneksella. Tähän toki saattaa vaikuttaa hemoglobiinin tippumisen aiheuttama väsymys rajun suolistotulehduksen kanssa.

"Olenko oikeesti raskaana, kun ei oikein tunnu miltään."


Tämän kaltaisen unen jälkeen olisi äärimmäisen kiva tuntea pienikin liike ja olemassaolon merkki sinusta. Uskon myös, että liikkeiden tuntemisen myötä saan ihan uudenlaiset fiilikset tähän odotukseen, eikä se enää tunnu niin tylsälle. Rakenneultraankin, jossa näemme sinut seuraavan kerran, on vielä lähes kuukausi aikaa. Mutta sepä vasta jännittävä ultra onkin, koska siinä selviää tietysti tärkeiden rakennetutkimusten lisäksi sukupuolesi. Oletko se poika, jonka näin tässä unessa? 

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

28. maaliskuuta 2019

Etelä-Savon mummilareissu

Viime viikon lauantaina (23.3.2019) lähdimme isäsi kanssa ajamaan aamutuimaan Pääkaupunkiseudulta kohti Etelä-Savoa hänen synnyinpaikkakunnalleen, josta hän on muuttanut pois lähes 20 vuotta sitten. Noin neljän tunnin ajomatka sujui nopeasti ja kivasti erityisen hyvässä seurassa. Tämän kaltaisella autoreissulla ehtii jutella jos jonkinlaisia asioita, koska ympärillä ei ole juuri muuta ärsykettä, eikä pääse tekemään jotain yhtäkkiä mieleen tullutta toista asiaa.

"Reissu oli siltä osin jännittävä, että tapasin heidät kaikki ensimmäisen kerran."


Tämän yhdenpäivän mittaisen roadtripin päämääränä olivat vierailut sinun tulevien isovanhempien, sekä isäsi pitkäaikaisen ystävän luona perheineen. Reissu oli siltä osin jännittävä, että tapasin heidät kaikki ensimmäisen kerran ja samalla uutisoimme tietysti myös sinusta. Reissu sisälsi myös kattavan katsauksen isäsi lapsuuden maisemiin, asuinalueisiin ja kouluihin. Oli aivan ihana nähdä niitä paikkoja.

"Kenelläkään ei mennyt pyöydässä kahvit väärään kurkkuun, kun kerroimme sinun tulostasi syyskuun alussa elämäämme."


Tuleva Mummisi oli saavuttuamme ruuanlaittopuuhissa ja pakkauduimme kaikki heidän keittiöön juttelemaan ja tutustumaan. Nämä tulevat isovanhempasi ovat erittäin herttaisia ja hauskoja ihmisiä. Ruokailun jälkeen joimme vielä kahvit ja teet taivaallisen hyvän ananaskakun kera.

ANANASKAKKU

Ainekset:
5 dl Erikoisvehnäjauhoja
2 dl Sokeria
2½ tl Leivinjauhetta
2½ tl Vaniljasokeria
2½ dl Ruokakermaa
3 Munaa
150 g Pullomargariinia
1½ dl Ananasmurskaa
1 dl Mantelirouhetta

Vuoan voiteluun:
Rasvaa
Myllyn Paras Korppujauhoja

Valmistusohje:
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä tällöin rasva ensin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 1,8 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min. ennen kumoamista.

"Olihan se tietysti hieman koomista tavata isäsi vanhemmat ensimmäisen kerran vatsa pystyssä."


Kenelläkään ei mennyt pöydässä kahvit väärään kurkkuun, kun kerroimme sinun tulostasi syyskuun alussa elämäämme. Olihan se tietysti hieman koomista tavata isäsi vanhemmat ensimmäisen kerran vatsa pystyssä sen lisäksi, että elämässämme on muitakin keskeneräisiä haasteita, joista en ainakaan vielä pysty tai edes halua kirjoittaa julkisesti. Saimme osaksemme onnentoivotuksia ja toiveita siitä, että kaikki menee hyvin. Keskustelimme myös voinnistani, joka on väsymystä lukuunottamatta erinomainen. Minulle jäi tästä tapaamisesta ja kylälilystä erittin hyvä ja kiva fiilis.

"Heillä oltiin samassa odottavassa tilassa, kun meilläkin."


Seuraavaksi siirryimme isäsi pitkäaikaisen ystävän ja hänen perheen luokse. Siellä olikin yllätys vastassa, sillä heillä oltiin samassa odottavassa tilassa, kun meilläkin. Heillä raskaus on n. 7 viikoa edempänä. Meillä riittikin paljon keskusteltavaa raskauksista muun tutustumisen ohessa. Vierailusta jäi erittäin kiva ja lämminhenkinen fiilis. Heillä on jo sukupuoli tiedossa ja sovimme, että palaamme viimeistään asiaan, kun mekin sen osaltamme tiedämme. Tämä vierailu herätti minussa myös voimakkaat "perheelliset" fiilikset ja olenkin sittemmin päivittäin pohtinut sitä, voisimmeko me kuitenkin olla se ihan yhdessä asuva oikea perhe, vaikka vähän toisen suuntaiset ajatukset ovat olleetkin.

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

27. maaliskuuta 2019

Narsissihimo

(Sisältää kaupallisia linkkejä, mutta ei kaupallista yhteistyötä). 

Viime viikonloppuna käydessämme Etelä-Savossa "anoppilassa" ihastuin niin paljon heidän keittiössä ja olohuoneessa oleviin raikkaankeltaisiin narsissikimppuihin, että sellaisia oli ihan pakko saada itsellekin. Koska en todellakaan ole minkään sortin hortonomi, ajattelin hankkia narsissini kestoversioina, eli tekokukkina. Muuten minua vain ärsyttäisi pian nuutuvien varsien myötä hukkaan menevät eurot, eikä kukista todellakaan olisi minulle iloa pitkään. Nyt nämä ihanuudet kestävät vuosia ja maksavat varmasti minun kukkienpitotaidoillani itsensä jo tänä keväänä takaisin. 

koti sisustus narsissit tekokoukat
Narsisseista iloa ja eloa kevätkotiin


Juuri oikeanlaiset kimput löysin lempparisisustuskaupastani Finnmarilta. Kävin itse ostamassa kolme nippua ihan kivijalkaliikkeestä, mutta niitä on tilattavissa myös heidän verkkokaupasta

koti sisustus narsissit tekokoukat
Kodin ilme raikastui ja kirkastui hetkessä


Voi miten koti raikastuikaan moisesta kimpusta keväiseen raikkauteen. Nyt tietysti mopo on karata käsistä ja kaipaan olohuoneen tason päälle keltaisia kynttilöitä, joita poltan kutakuinkin ympäri vuoden. Lisäksi sohvasänky kaipaa päivän sohvamoodiinsa pari keltaista sisustustyynyn päällistä. 

koti sisustus narsissit tekokoukat
Narsissit ovat keskeisellä paikalla ja nähtävillä monesta suunnasta


Kotini, kuten myös pukeutumiseni on ollut pitkään musta-harmaa-valkoinen, mutta nyt raskauden myötä olen alkanut suorastaan himoitsemaan värejä. Erityisesti mieleeni on erilaiset hempeät pastellisävyt, joita ennen en oikein voinut edes sietää. Saapa nähdä, kuinka paljon raskaushormonien aikanaan tainnuttua kadun näitä hankintojani... 

koti sisustus narsissit tekokoukat
Keltaisesta väristä saa energiaa


P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

26. maaliskuuta 2019

Isäsi ensimmäiset ostokset sinulle

Melko perinteistä, että menen isäsi luokse aina perjantai-iltaisin. Niin myös viime viikolla (22.3.2019). Meillä on tapana tehdä ruokaa, saunoa, napostella ja jutella. Lisäksi silloin, kun on Vain elämää -kausi, on se meidän ohjelmamme, mutta muuten en itse innostu telkkarista lainkaan. Isäsi kyllä tykkää katsoa, erityisesti urheilua.

disney Mikki Hiiri vauvanvaatteet body pipo
Supersöpö Disneyn Mikki Hiiri body ja pipo vauvalle
Disney Mikki Hiiri vauvanvaatteet body
Niin ihana Disneyn Mikki Hiiri body
disney mikki hiiri vauvanvaatteet pipo
Supersöpö Disneyn Mikki Hiiri hattu vauvalle


Tällä kertaa isäsi teki minulle yllätykseksi saunanjälkeistä iltapalaa. En saanut mennä keittiöön. Iltapalanapostelujen valmistumisen lisäksi siellä oli muutakin: hänen sinulle ostamat ensimmäiset vaatteet ja kylpytakki. Ja eipä mitä vain ollutkaan, vaan niin supersöpöt Disneyn kuosit ettei mitään järkeä. Ennen saunaa ja taivaallisen hyvää iltapalaa hän ojensi käsiini Mikki Hiiri bodyn ja pipon sekä kylpytakin. En ole ikinä nähnyt vastaavia, enkä lisäksi tiennyt, että kylpytakkeja edes valmistetaan niin pienille. Sen koko on nimittäin 0-3 kuukautisille. En maltaa odottaa, että pääsen kietomaan sinut siihen kylvyn jälkeen.

disney mikki hiiri vauvojen kylpytakki
Disney Mikki Hiiri vauvojen kylpytakki 0-3 kk ikäisille
disney mikki hiiri vauvojen kylpytakki
Odotan, että saan kietoa sinut kylvyn jälkeen tähän ihanuuteen
disney mikki hiiri vauvojen kylpytakki
Koti täyttyy pikkuhiljaa myös sinun tavaroilla
Tällä kertaa kylvimme kuitenkin vielä kaksin ja niin tulemme tovin tekemäänkin. Tänään alkoi 17. raskausviikko. Saunan päälle isäsi tarjoili minulle taivaallisen hyviä tekemiään täytettyjä hapankorppurullia ja teetä. Kylläpä siitä kelpasi vielä köllähtää maailman parhaaseen kainaloon nukkumaan.

<3. Jennyfer

25. maaliskuuta 2019

Kun korvapuustit tekivät tepposet

Raskausaikana hajuaistini on todella herkistynyt. Jostain syystä se menee niin päin, että ympäröivässä maailmassani on tällä hetkellä enemmän ihan hirveitä hajuja kauniiden tuoksujen sijaan. Paitsi oma mies, isäsi. Hän vasta hyvälle tuoksuukin. Voisin kiehnätä hänen kainalossa ja nuuhkutella hänen kaulaansa yhtenään.

Työpaikan vessoissa oleva käsisaippua. Ei muuten varmasti ole haissut tähän asti millekään, mutta nyt. Käsistäni lähtee näppäimistöä naputellessa ihan hirveä löyhkä. Ihmiset, jotka käyttävät paljon voimakkaita mausteita ruuassa. Ugh! Olen varma, että niiden sekamelska tunkee heidän ihostaan läpi. Ja sitten on ne jo aiemmin bloggaamani hirveät hajut julkisessa liikenteessä. Ostoskeskuksen ravintolakeskittymästä puhumattakaan. Ihan hirveitä käryjä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. 

pakastekorvapuusti valmiiksipaistettu
Valmiiksi paistetut pakastekorvapuustit

Kaikista maailman hajuhaitoista kärsivänä päätin hemmotella itseäni jollain erityisen hyvällä tuoksulla. Pulla. Voiko olla ihanampaa, kuin tuoreen vastaleivotun pullan tuoksu kotona? No, tässä kohtaa raskaus teki myös temppunsa, koska minä en juuri moisista piitannut ennen odostusta. En tuoksuista enkä pullista. Tuoreen pullan tuoksun himo yltyi niin mahdottomaksi, että minun oli lähdettävä kauppaan ja päätin ostaa pakasteesta paistovalmiita korvapuusteja, joilla saisin kotiin helposti ja nopeasti ihanan vastalevotun pullan tuoksun. Kotiin päästyäni virittelin heti uunia lämpimäksi ja etsin pussista paistolämpötilaa ja -aikaa. Pyöritin pussia käsissäni miten päin vaan, niitä ei löytynyt. Ainoa mitä löytyi, oli sulatusohje. Olin ensin hieman kummissani, miksi pakastepuustit piti sulattaa ennen paistamista, mutta koska paisto-ohje ei ottanut löytyäkseen tajusin, että kyseessä olivatkin jo valmiiksi paistetut puustit. Voi sitä kiukun ja pettymyksen määrää! Ennen kaikkea olin sen tuoksun perässä, en niinkään itse korvapuustien syömisen. Ihanat ihanat raskaushormonit tuoksuineen, hajuineen ja kiukkuineen. Tunnin päästä minulla oli pöydällä kaksi kappaletta syömäkelpoista korvapuustia ja loput pakkasessa, mutta ei tuoksun tuoksua kodissa. 

pakastekorvapuusti valmiiksipaistettu
Valmiiksipaistettujen pakastekorvapuustien koostumus ja maku oli yllättävän hyvä

Seuraavalla kerralla lienee syytä ottaa pakastealtaalla silmä käteen, tai yksinkertaiseti vain alkaa alusta asti leipomapuuhiin itse. 

<3. Jennyfer 

24. maaliskuuta 2019

Lastentarvikkeiden suurkirpputoritapahtumassa

Tänään suuntasimme aamulla isäsi kanssa Jätkäsaaren Peruskoululle Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämään lastentarvikkeiden suurkirpputoritapahtumaan. Sisään päästyämme vastassa oli melkoinen ihmispaljous ja jonot kassoilla valtavat. Hetken harkitsimme, ettemme ehkä ostaisi mitään, koska hirveät jonot, mutta kiipesimme kuitenkin yläkertaan tutkimaan, mitä on tarjolla.

vauvanvaatteet kirpputori
Bodyjä, farkut ja collegetakki kirpputoritapahtumasta
Se ei yllättänyt, että suurin osa tarjonnasta oli vaatteita. Ne oli lajilteltu kivasti eri pöytiin ja rekkeihin kokojen mukaan, joka helpotti huomattavasti läpikäyntiä. Me tietysti keskityimme niihin kaikkein pienimpiin. Ostamistamme hieman hankaloitti se, että emme tiedä sukupuoltasi. Neutraaleja, ns. sukupuolettomia värejä, kuten valkoista, harmaata ja beigeä, oli erittäin vähän tarjolla. Jos olisimme jo tällä reissulla tienneet sukupuolesi, olisi ostettavaa varmastikin löytynyt enemmän.

Tyhjin käsin emme kuitenkaan tapahtumasta lähteneet ja kassajonotkin olivat jo puolittuneet meidän saapuessamme paikalle. Maksuvaihtoehtoina olivat käteinen ja Mobile Pay. Jälkimmäisestä nykyaikaisesta maksumenetelmästä erittäin isot plussat järjestäneelle taholle! Ostoksemme koostuivat kolmesta bodystä, yhdestä collegetakista ja farkuista, jotka maksoivat yhteensä vain 4,50 €. Kaikki ovat ensimmäisten elinkuukausiesi vaatteita, kooltaan 52-56 senttisiä.

vauvanvaatteet kirpputori
Yheen sointuvia värejä

Kirpputorit ovat mielestäni kivoja paikkoja koluta ja penkoa niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta siitä jää jotenkin aina vähän ällöttävä fiilis, että osalla on edelleen hämärtyneitä käsityksiä siitä, mikä on vielä myyntikelpoista ja mikä roskiskamaa. Jos vaatteissa on tahroja, jotka eivät lähde pesussa pois, ne eivät ole minun mielestäni myyntikuntoisia. Samoin myyntikuntoisten kastiin eivät mielestäni kuulu rikkinäiset, eikä erittäin venyneet, nyppyyntyneet ja vanuneet vaatteet. Tämän kaltaisiin tuotteisiin törmää niin aikuisten kuin lastenkin vaatteiden osalta. Nämä rähjääntyneet yksilöt vaikuttavat osaltani mielipiteeseen siitä, miten hyvätasoisena kirpputoritapahtumaa tai -liikettä ylipäätään pidän ja voinko suositella sitä toisille. Siistejä, puhtaita ja hyväkuntoisia vaatteita on ilo hypistellä ja myös ostaa.

vauvanvaatteet kirpputori
Niin pienet farkut ja niihin sopivia bodyjä


Lopuksi kannatimme vielä Jätkäsaaren Peruskoulun vanhempainyhdistyksen ylläpitämää buffettia ostamlla kahvit ja teet kakkupalojen kera. Arvosana-asteikolla 4-10 annan tälle kirpparitapahtumalle arvosanan 8.

<3. Jennyfer

21. maaliskuuta 2019

Miten tulin raskaaksi hedelmättömyystuomiosta huolimatta

No, kyllähän se nyt on selvää, miten raskaaksi tullaan, mies ja nainen ja niin edelleen... Silleen mekin olimme isäsi kanssa, mutta sen fyysisen tapahtuman ulkopuolelta olen miettinyt paljon, mitä ihmettä kehossani oikein tapahtui. Minulle kun kerrottiin 3 vuotta sitten keväällä yksityiseltä lapsettomuusklinikalta, että en voi enää saada lapsia. Hormonitoimintani olisi siihen jo aivan olematon. Seuraavaksi alkaisi vaihdevuodet. Lisää näistä tapahtumista voit lukea täältä. Enkä minäkään tietysti tiedä täysin oikeaa vastausta otsikkooni, mutta joitain asioita voin näin raskausviikolla 15+2 spekuloida ja aavistella.

nalle
Alakuloinen nalle
Ehkäisynä käytimme lapsettomuustuomiotani. Vuosi ja kaksi päivää siitä, kun olimme rakastelleet ensimmäisen kerran, tein positiivisen raskaustestin. Se oli aluksi suuri järkytys, koska eihän sen pitänyt olla mitenkään mahdollista, emme olleet pitäneet sitä mahdollisena, emme olleet haaveilleet sinusta, emme suunnitelleet... emme tietenkään, koska minä olin hyväksynyt lapsettomuuteni ja isälläsikin on jo kaksi teini-ikäistä poikaa entuudestaan, tulevat velipuolesi. Jokin korkeampi, käsissämme olematon kuitenkin päätti, että meistä sinä olet tuleva tähän maailmaan.

nalle
Nalle tuumailee


Noin kahden kuukauden sisällä ennen hedelmöittymistä, on elämässäni tapahtunut seuraavat muutokset:
  • lopetin vuosia kestäneen tupakoinnin (terveys)
  • valmistuin ylemmästä ammattikorkeakoulusta (stressi)
Näiden lisäksi elämääni kuului CrossFit neljä kertaa viikossa, uinti kerran viikossa ja koiran kanssa ulkoilu kolmesti joka päivä. Tämä vaati tietysti ruokavaliolta erityisen paljon ja olinkin opetellut syömään oikein ja terveellisesti eräässä nettivalmennuksessa koko menneen vuoden ajan. Tämä ruokavalioasia on erittäin merkityksellinen keholle, ihan jo pelkästään hormonitasapainon ja -toiminnan vuoksi. Liikuin paljon luonnossa ja kävin normaalisti töissä. Tapasin ystäviäni. Olin kuluneen vuoden aikana yhtensä yli 7 kk alkoholitta. Elin siis kaikkiaan melko terveellistä ja tasapainoista elämää.

nalle
Nalle nauttii ja pötköttää


Merkittävimmät tekijät, joiden uskon vaikuttaneen hedelmöittymiseen:
  1. Lapsettomuuden hyväksyminen
  2. Rakkaus
  3. Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio
  4. Säännöllinen liikunta
  5. Mahdollisimman vähän stressiä
Osaltani voin vain todeta, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

<3. Jennyfer

20. maaliskuuta 2019

Miksi bloggaan anonyyminä

Kun erityisesti ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana valvoin öisin yöllisen pissallakäynnin jälkeen, aloin hyödyntämään aikaa kirjoittamalla päiväkirjaa tästä ihmeellisestä matkasta, jonka ei kohdallani enää koskaan pitänyt olla mahdollista. Kirjoitin päiväkirjaa Word -tekstinkäsittelyohjelmalla ja liitin tekstin sekaan muutamia tärkeitä ja merkityksellisä kuvia tapahtumista. Kirjoitin päiväkirjaa sillä ajatuksella, että tulen antamaan sen lapselleni hänen tullessaan täysikäiseksi. Otin siis työnalle lähes 19 vuoden projektin raskaudesta täysikäisyyteen aikeissa kirjata ylös kaikki elämän merkitykselliset virstanpylväät ja tapahtumat. Olin innoissani, koska rakastan kirjoittamista, ja nyt minulla olisi aihe, josta suoltaa tektiä vuosikausiksi eteenpäin.

minä hattu silmälasit anonyymi
Minä anonyyminä, mutta kuitenkin aivan omana itsenä
Siitä huolimatta, että olen toisen, mutta eri kategorian blogin kautta vanha bloggaaja, valitsin päiväkirja-alustakseni Word tiedoston, koska kirjoitin päiväkirjaa nimenomaan lapselle. Aika pian se kävi kuitenkin tylsäksi ja juttujen kertyessä hankalaksi hallitakin, joten päädyin perustamaan päiväkirjalleni blogin. Alusta asti oli selvää, että blogi saa olla kyllä julkinen, koska tykkäänhän itsekin lukea monia perhe -kategorian blogeja, mutta henkilöllisyyteni, toisin sanoen kasvoni, toisin esille vasta myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat oikeutettuja kuulemaan raskaudesta henkilökohtaisesti kerrottuna, eivät sitä vielä toistaiseksi tiedä. Sen lisäksi olen ajatellut tuoda tämän tapahtuman ilmi muissa henkilökohtaisissa somekanavissani (Facebook, Instagram) vasta lapsen synnyttyä, ja niin ollen myös kasvoni täällä blogissa. Osa elämäni läheisistä ihmisistä, jotka tietävät raskaudesta, tietävät myös tästä blogista. Osa tietää raskaudesta, mutta ei blogista. Osa ei tiedä vielä kummastakaan. Sitten olette te, jotka tiedätte raskaudesta ja blogista, mutta ette sitä, kuka minä olen.

Olen ollut viime päivinä todella hämmästynyt siitä, miten suuren suosion blogi on saanut. Se on viikossa noussut blogit.fi -palvelun perhe -kategorian sijalta 184 sijalle 121 ja lukijoita on ollut viikossa yli 900 (vkot 11-12/2019). Kiitos kaikille lukijoille!

Koska alunalkaenkin aloin kirjoittamaan päiväkirjaa tulevalle lapsellemme, olen halunnut pitää kiinni siitä kirjoitustyylistä myös täällä blogissa, lukuunottamatta tätä postausta. Se, millä periaatteilla lapsi tulee kuvineen ja nimineen tällä kanavalla synnyttyään esiintymään, on meillä lapsen isän kanssa pohdinnassa. Olisi kiva kuulla tähän liittyen teidän ajatuksianne, mitkä ovat periaatteenne ja syyt niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä tuoda tai olla tuomatta lapsi selvästi kuvineen ja nimineen julki?

<3. Jennyfer

19. maaliskuuta 2019

Laakson sairaalassa: Karu totuus suoliston tilasta

Kirjoitin helmikuussa jutun suolistosairaudestani (Colitis Ulcerosa, krooninen haavainen paksusuolen tulehdus), sen vaikutuksista raskauteen ja eri sairaaloiden hylkäämistä lähetteistä. Tänään, 1,5 kk sen jälkeen, kun ensimmäinen lähete lähti liikkeelle, olin vihdoin ja viimein gastroentrologin juttusilla Laakson sairaalassa. Tätä ennen olin tietysti käynyt antamassa Tullinpuomin labrassa verinäytteet ja kiikuttanut kotona tehdyn ulostenäytteen tutkittavaksi.

Laakson sairaala käytävä gastroentrologia
Laakson sairaalan tyhjä käytävä

Minut otti vastaan vanhempi ja miellyttävä suolistosairauksiin perehtynyt erikoislääkäri. Hän kysyi voinnistani ja kerroin sen olevan tällä hetkellä melko hyvä. Suolisto ei ole vuotanut verta paljonkaan lähes viikkoon. Ruoka pysyy hyvin sisällä, mikä on erityisen tärkeää sinun kehittymisen ja ravinnon saannin kannalta. Tämän sairauden oireista ja raskaudesta johtuen hemoglobiini on alhaalla, eikä rautakuuri väsymyksestä päätellen vielä tunnu auttaneen. Se on tällä hetkellä ainut merkittävä oire, jota ylipäätään poden, väsymys.

Gastroentrologin näytöllä olevat tulokset kertoivat kuitenkin totuuden suolistoni tilasta. Ulostenäytteestä mitattu suoliston tulehdusarvo on yli 900, kun sen pitäisi olla alle 100. Ohhoh. Tätä ja alhaista hemoglobiinia lukuunottamatta muut arvot olivat kunnossa. Mutta onhan tuossakin kerrakseen.

raskaus colitis ulcerosa laakson sairaala gastroentrologi
Odotusta (kirjaimellisesti) Laakson sairaalassa gastroentrologin vastsaanotolle
Tulehdustilaa koitataan nyt saada kuriin lisäämällä Pentasa lääkitystä, josta ei ole haittaa sinulle. Jatkossa otan 2 x 1g tabletin sijasta päivittäin 3 x 1g ja lisäksi peräpuikot. Jos tulehdustila ei ala asettumaan, niin seuraavaksi on edessä kortisoonia ja suonen sisäisiä lääkkeitä. Myös rautavarastoja seurataan, koska raskauden aiheuttaman huonon hemoglobiinin lisäksi menetän jatkuvasti verta suoliston vuotavien haavojen vuoksi. Seuraavat seurantalabrat on toukokuussa.

Olen nyt suolistoineni Laakson sairaalassa "sisällä", eli tulee sen suhteen mitä vaan oireita, voin olla suoraan sinne yhteydessä, eikä jatkossa enää tarvitse minkäänlaista läheterumbaa muiden lääkäreiden kautta. Arvostan terveydenhoitojärjestelmäämme tänään erityisen kovasti. Sen lisäksi, että sairaalassa oli todella miellyttävä henkilökunta, se sijaitsee kauniilla luonnonläheisellä paikalla,kuitenkin lähes keskellä Helsinkiä, ja sen 1920-luvun arkkitehtuuri miellyttää silmääni.

laakson sairaala arkkitehtuuri
Laakson sairaalan arkkitehtuuri miellyttää silmääni


Toivon niin paljon, ettei tällä sairaudellani ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä tulisit kärsimään minkäänlaisista suolisto-/vatsavaivoista.

<3. Jennyfer

18. maaliskuuta 2019

Kroppa kiukuttelee liikunnalle

Huomenna käynnistyy raskausviikko 16, enkä ole ollut oikeastaan koko sinä aikana fyysisesti kovinkaan aktiivinen. Tai no, varmasti aktiivisempi, kuin moni muu, mutta tämäkin asia on kiinni lähtökohdista, mihin sitä vertaa.

liikunta crossfit urheiluvarusteita
Seesteinen hetki ennen kovan CrossFit treenin alkua

Ennen raskautta ehdin harrastaa intohimoisesti CrossFitiä 4 x viikossa puolen vuoden ajan. Tein itsestäni aamuihmisen ja treenasin 6:30 tunneilla. Sitä ennen olin käynyt koiran kanssa ulkona ja matkustanut boxille. Joulukuussa aloin ihmetellä, kun kroppa väsyi oudosti, treeneissä sattu rintoihin, hengästytti enemmän kuin ennen ja muutenkin tuntui, että voimat loppuvat kesken. Sitten iski hirveät pakaralihaskrampit ja -tulehdukset päälle niin, että jouduin lihasrelaksantti,- Panadol- ja Burana kuurille. Tulin siihen tulokseen, että treenimäärä oli minulle liikaa. Kehoni ei ilmeiseti palautunut, vaikka hemmottelin sitä viikottain kolmen treenittömän päivän lisäksi venyttelyillä ja hieronnoilla.

putkirulla hierontapallo
Kehonhuoltovälineitä


Päätin antaa kropalle kunnon levon ja pistin treenit määrittämättömäksi ajaksi tauolle. Tauosta tulikin pidempi, mitä olin osannut kuvitellakaan. Saati, että olisin osannut kuvitella syyn, mikä tuon kaiken temppuilun ja tauon tarpeen kropalleni aiheutti Se olit sinä, jonka ei pitänyt enää koskaan olla mahdollista saapua tähän maailmaan. Tätä samaa kiukuttelua kroppani jatkaa edelleen fyysisen rasituksen osalta raskauden kiitäessä kovaa vauhtia kohti puoliväliä.

kävelyllä kevät lätäkkö kumisaappaat
Koiran kanssa rennolla kävelyllä keväisissä lätäköissä
Käyn joka päivä 3-4 kertaa koiran kanssa ulkona. Yksi niistä on päivän päälenkki. Raskauteni myötä  se päälenkki on lyhentynyt ja hidastunut. Jos kävelen entistä reipasta tahtia, (ala)vatsaan alkaa lähes välittömästi sattumaan ja vihlomaan. Kun hidastan vauhtia, se loppuu. Lisäksi hengästyn ylämäissä ihan ennen näkemättömällä tavalla. Samoin, jos kiipeän kolmet portaat kotiin. Samat oireet tapahtuu uidessa. Ennen raskautta vetäsin kilometrin, reilunkin, eikä paljon tuntunut missään. Nyt raskausaikana olimme isäsi kanssa uintitekniikkakoulussa, joka oli tosi kiva kokemus, mutta en sielläkään hengästymistäni ja alavatsan oireista johtuen voinut ottaa kaikkia tehoja irti. Saati, että olisin palannut CrossFitin parin. Lisäksi hemoglobiinin romahtamisesta johtuen olen ollut todella väsynyt ja se on myös osaltaan tehnyt oloni flekmaattiseksi ja vähentänyt haluja liikuntaan. Niin, ja kärsinpä edelleen oikeanpuolen pakaralihanksen tulehduksesta ja krampeista. Alavatsalihaksia en ole voinut käyttää enää aikoihin. Olen joutunut opettelemaan mm. nukkuessa kääntymiseen aivan uudenlaisen tavan.

polku lumi jää kevät
Ei vielä niin keväistä ihan jokapaikassa


Minulla on ollut paikoittain hieman vaikeuksia hyväksyä ja ymmärtää sitä, että kroppani ei nyt kestä liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta, kuten aiemmin. Kaikki muutokset käy niin nopeasti, ettei pää meinaa pysyä perässä. Aiemmin niin aktiivinen ja liikuntaa janoava kehoni kaipaa nyt enimmäkseen lepoa. Kyllä ihmisen keho on viisas, kun sitä vain kuuntelee.

<3. Jennyfer

17. maaliskuuta 2019

Huppupyyhe

Tulevat isovanhempasi ostivat sinulle ihan ensimmäisen pyyhkeesi, pöllökuvioisen huppupyyhkeen.

pyyhe huppupyyhe vauvan pyyhe
Sinun ensimmäinen huppupyyhe

Tuntuu jotenkin hassulta, että pikkuhiljaa nämä 31,5 neliötä alkavat täyttymään myös sinun tarvikkeista.

pyyhe huppupyyhe vauvan pyyhe
Kotiin rantautuu sinun tarvikkeita


Koska minä olen minimalisti ja tykkään siitä, että on vain se, mitä tarvitsee, ajattelen, että sinulle riittää kaksi kylpypyyhettä: toinen käytössä, toinen pyykissä. Näin ollen ostoslistalle voidaan lisätä yksi huppupyyhe. Vai mahtaakohan sellainen tulla äitiyspakkauksen mukana?

pyyhe huppupyyhe vauvan pyyhe
Vielä muutama kuukausi, niin pötköttelet tämän pyyhkeen sisällä
<3. Jennyfer

16. maaliskuuta 2019

Isovanhempien ensimmäiset vaatehankinnat

Minun vanhemmat, eli sinun tulevat isovanhemmat, Mummo ja Jeeves, olivat ostaneet sinulle ensimmäisinä hankintoina Muumi bodyja, Muumi yöpuvun ja sukkia. Ne ovat kaikki sellaisia, jotka sopivat sinulle, olitpa sitten tyttö tai poika. Hankintojen värejä rajoittaa vielä se, että emme tiedä sukupuoltasi. Rakenneultraan, jossa se selviää, on vielä 41 päivää aikaa.

muumit vauvanvaatteet body yöpuku
Isovanhempien ensimmäiset vaatehankinnat
vauvan sukat
Ensimmäiset sukkasi


Nämä vaatteet menevät sinulle ensimmäisten kuukausien aikana. Näiden bodyjen ja sukkien kaveriksi tarvitaan vielä esimerkiksi collegehousuja. Hankintoja rajoittaa vielä myöskin se, että odottelemme nähtäväksi äitiyspakkauksen sisältöä. Vuoden 2019 pakkausta ei ole vielä julkistettu. Edellisen vuoden pakkauksen sisältö, joka on Kelan sivuilla nähtävissä, antaa toki suuntaa. Mutta haluan tietysti tietää tämän vuoden pakkauksen värit, kuosit ja koot tarkalleen.

vauvanvaatteet muumit body
Muumibody
vauvanvaatteet muumit body
Muumibody iloisilla väreillä
vauvanvaatteet muumit body
Muumeilla on hauskaa


Sen verran on päässyt vaatteita jo kertymään, että seuraavia isompia hankintoja onkin sinun vaatekaappi. Tänään isovanhempasi ostivat sinulle sängyn, patjan ja patjansuojuksia. Tästä kirjoittelen myöhemmin lisää, kunnes pieni pintaremontti on saanut päätöksensä ja sen jälkeen sänky tullut kasatuksi.

vauvanvaatteet muumit body
Kolme pientä Muumi bodyä
vauvanvaatteet muumit yöpuku
Muumi yöpuku


<3. Jennyfer

15. maaliskuuta 2019

Nollausta ja Didoa

Raskausviikko 15 menossa puolessa välissä ja olen erityisesti viimeaikoina huomannut, kuinka väsyn fyysisesti herkemmin kuin ennen. Olenkin kirjoitellut tästä jo parissa aiemassa postauksessa pakaran lihaskramppien ja Tukholman reissun yhteydessä. Sen lisäksi olen juuri nyt henkisesti tosi väsynyt. Tai oikeastaan, tämä väsymys on jo hieman muuttanut muotoaan. Se on se raukea tunne, kun jokin mieltä pitkään painanut asia laukeaa. Tänään töissä ratkesi suuremmilta osin asia, joka on jo useamman viikon ollut minulle henkisesti todella raskas ja ahdistava. Ensiviikolla joudun hoitamaan vielä asian loppusilauksen, joka nyt sattuu tässäkin asiassa olemaan se kaikista paskin duuni, mutta se tuntuu kuitenkin enää vain pieneltä käytännön pakolta. Sen jälkeen olen vapaa ja tämä henkinen vankila kahleineen laukeaa lopullisesti.

nojatuoli laiskanlinna rentoutuminen
Laiskanlinnani


Olen ollut viimeaikoina aika paljon huolissani sinun vuoksesi, miten tämän kaikki stressi, ahdistus ja tuska mielessäni vaikuttaa sinuun. Kaikki kun on kiinni minun hyvinvoinnistani. Onneksi töissä on se "valon puoli", kuten isäsi kauniisti asian mainitsi, joka tekee todella hienoja ja arvostettavia tekoja hyvinvointimme vuoksi. Onneksi suuressa osaa ihmiskuntaa asuu kuitenkin vielä hyvyys.

kynttilä tunnelma
Kynttilät luo tunnelman


Perjantai alkuilta, nojatuolin pehmeä syli, kynttilät, villasukat ja Didon kaunis sekä koskettava musiikki. Tunnelma on täydellinen ja tunnen, kuinka koko henkinen olotilani kevenee. Musiikki on minulle yksi tärkeistä elementeistä. Käsittelen sen kautta paljon asioita ja  tunteita. Alla minun lempibiisini Didon jokaiselta erinomaiselta albumilta. Erityisesti tuoreen Still On My Mind -albumin Hell After This on huippukamaa. No Angel albumin biisi Here With Me on 1999-2002 tv:ssä esitetyn Roswell sarjan  tunnusbiisi. Se oli lempisarjojani silloin. Olisipa nostalgista katselle jaksot joku päivä uudestaan.

villasukat farkut viltti sohva
Villasukat on niin parhautta


(Postaus ei sisällä kaupallisesta yhteistyötä).

No Angel
  • Here With Me
  • Don't Think Of Me
  • Thank You

Safe Trip Home
  • Quiet Times
  • Northern Skies
  • For One Day

Life For Rent
  • Paris
  • White Flag
  • Life For Rent
  • This Land Is Mine
  • See The Sun

Still On My Mind
  • Hurricanes
  • Hell After This
  • Still On My Mind

Girl Who Got Away
  • No Freedom
  • End Of Night
  • All I see
  • Just Say Yes

Bonus
  • Stan - Feat. Eminem

<3. Jennyfer

Aamuyön vaatekaappiprojekti

Huomenta. Perjantaiaamu ja klo on 5:11 kun tätä blogikirjoitusta alan rustaamaan. Sitä ennen on tietysti pitänyt tapahtua tai tulla mieleen jotakin, jonka haluaa kirjata ylös tältä matkaltaan. Ei, se ei ole 4:20 tyhjennetty, täytetty ja päälle laitettu tiskikone, vaan vaatekaappini. Yhdenlainen virstanpylväs sekin. Ja miksi tällaisiin kellon aikoihin? No, tämä on niin tätä. Nämä yövalvomiset alkoivat ensimmäisen kolmanneksen aikana samalla, kun alkoi yölliset pissallakäynnit. En useinkaan saa enää sen jälkeen unta ja koen oloni pirteäksi. Sitten on vaan mukavampi puuhailla jotakin, kun vain maata silmät selällään sängyssä.

varasto vaatteet säilytys
Varastoon säilytykseen menevät vaatteet, kunnes taas mahdun niihin raskauden jälkeen

Vaatekaappiurakka on ollut minulla työn alla jo toista tai kolmatta viikkoa, mutta aina on tullut jotain mielenkiintoisempaa, joka on ajanut asian edelle. Nyt kun en enää löytänyt vaatekaapistani sopivaa päällepantavaa ja sopivat vaatteet lojuivat pitkin tuolin nojia mytyssä, josta ei myöskään löytänyt koskaan mitään päällepantaavaa, oli viimein tartuttava hommaan. Eipä se lopulta ollut edes iso urakka. Vajaa tunti, niin homma oli selvä. Vaatekaappini on melko minimalistinen, joten sen sisältö oli nopeasti käyty läpi. Suurin osa ajasta meni siihen, että sovitin muutamia viimeaikoina vähemmän, jos lainkaan käyttämäini vaatteita, joko vatsan kohdalta kiristää liikaa. Kylläpä siinä nyt niin vaan kävi, että suurin osa sisällöstä lähti kellariin odottamaan aikaa, että mahtumisen jälleennäkeminen tapahtuu.

äitiysvaatteet raskausajan vaatteet
Raskausajan vaatekaappi


Onneksi kaappini sisältää normaalistikin trikoovaatteita, jotka ovat osoittautuneet ainakin vielä tässä kohtaa raskautta toimiviksi. Ne ovat niin edullisiakin, että jos eivät raskausmahan venyttämisen jälkeen palaudu malliinsa ja käyttökelpoiseksi ollessani "normaalitilassa", rahallinen mentys ei ole suuri. En nimittäin aio viettää aikaa mammavaateostoksilla yhtään enempää, kuin on pakko. Yhden tuskallisen postauksen aiemmin aiheesta jo teinkin. Leggarait (ei vielä mammamallia), pitkähelmaiset t-paidat ja pidemmät, edestä avoinna olevat neuletakit ovat tällä hetkellä lempiasuni. Kotona viihdyn mammacollareissa ja huppareissa.

äitiysvaatteet raskausajan vaatteet
Vain muutamilla housuilla pärjää


Mammavaatteita, lähinnä housuja, aloin käyttämään 3.3.2019. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkän ajan jälkeen pääsen palaamaan "omiin vaatteisiin". Nyt pukeutumisen pitäisi kuitenkin olla hetkellisen helpompaa, koska vaatekappini tämän aamuöisen puuskan jälkeen sisältää vain ne, joihin mahdun tällä hetkellä itseni vuoraamaan. Kello on 6:02 ja tiskikonekin juuri pysähtyi. Seuraavaksi onkin aika alkaa normaaleihin aamutoimiin ja valmistautumaan töihin lähtöön.

<3. Jennyfer

14. maaliskuuta 2019

Seinäremppaa 31,5 neliön kotiimme

(Sisältää tuotenimiä, mutta ei kaupallista yhteistyötä).

Raskauden myötä kotiasiat pohditutti heti alkuun kovastikin, mutta jo hyvä tovi sitten olen päättänyt jäädä kanssasi asumaan tähän 31,5 neliön yksiöön, jota olen asuttanut nyt vuoden ja kolme kuukautta itsekseni. Emme ole tässä kohtaa muuttamassa isäsi kanssa yhteen asumaan.

Niin ympäri ja ämpäri kuin nämä neliöt voivat mennä, ne nyt sinun myötäsi menevät. Sinulle syntyy oma valtakunta alkoviin, joka on jo tyhjentynyt odottamaan ensimmäisiä kalusteitasi. Sen myötä minulle on rakentunut Futon patjalla varustettu sohvasänky olohuoneeseen, jossa sijaitsee myös ruokapöytä jakkaroineen. Lisäksi tilassa on nojatuoli ja avohyllykkö/taso. Lisäksi meillä on keittiö sekä erittäin iso kylpyhuone ja katosta lattiaan asti lasitettu, yli huoneiston levyinen parveke. Tulen tekemään varsinaisen sisustuspostauksen kokonaisuudesta myöhemmin, kun kaikki on valmista. Tällä hetkellä nimittäin elän lievän remontin keskellä.

reikä seinässä remontti kittaus
Paikattava reikä seinässä

Tämä koko talo on valmistunut silloin, kun olen muuttanut tähän asuntoon sisälle, eli hieman reilu vuosi sitten. Asunnoissa on ollut hiljattain vuositarkastus ja tässä asunnossa on vuoden aikana haljennut kaksi kiviseinää. Halkeamat ovat erittäin selkeät lattiasta kattoon ulottuvat jonkinlaiset ratkeamat. Nämä halkeamat tullaan korjaamaan ensi- tai sitä seuraavalla viikolla. Käytännössä ilmeisestikin halkeamat kitataan ja seinät maalataan uudestaan. Tämä tietysti sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä sen myötä, että olen siirtänyt alkovista oman makuutilani pois ja rakennan sinun valtakunnan siihen tilalle, myös seinällä olleet peilit ja tunnelmavalaisimet joutuvat väistymään ja etsimään uudet paikat itselleen, tällä hetkellä kellarista. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla olisi ollut jokatapauksessa seinien kittausta ja maalausta edessä, joten nyt se maalauspuoli hoituu tuon vuosiremontin myötä kuin itsestään. Sen sijaan hoidin tänään itse tuottamieni reikien ja johtokouruista jääneiden jälkien kittaamisen, jotta seinät ovat sitten siltä osin vuosikorjauksen maalauskunnossa.

reikä seinässä kittaus remontti
Kittauksen tarpeessa

Nyt kun seinät hämärässä tyhjänä kaikesta ja reiät kitattuina Hole-In-Onella ennen lopullista maalipintaa ja vuosiremonttia näyttävät kauniin puhtaan valkoiselta, avarilta ja valoisilta, olen tullut pohtineeksi, haluanko lopulta enää laittaakaan seinille yhtään mitään. Minulle on kehittynyt erittäin minimalistinen elämäntapa, josta kirjoitan myöhemmin varmasti lisää, jonka myötä nämä puhtaat, tyhjät ja valkoiset seinät rauhoittavat mieltä ja miellyttävät silmääni kovaasti. En oikeasti tarvitse niitä peilejä ja lamppuja, jotia seinilläni on ollut. Ne ovat olleet vain ja ainoastaan visuaalisen ilmeen takia. Tosin peilit ovat tuoneet mukavasti valoa ja avaruuden tutuna asuntoon lisää. Nähtäväksi jää, minkälaiseen ratkaisuun seinien sisustamisen osalta lopulta tulen päätymäänkään.

<3. Jennyfer

13. maaliskuuta 2019

Toinen neuvolakäynti: Sydänäänet hukassa

Tänään oli toinen neuvolakäyntini. Virtsan glugoosi- ja proteiiniarvot olivat kunnossa, vernepaine esimerkillinen, paino noussut 7.2. lähtien keskimäärin 453 g viikossa, mutta hemoglobiini romahtanut nopeasti, joka sinänsä on normaalia raskausaikana, mutta kohdallani sitä edesauttaa oireileva suolistosairauteni Colitis Ulcerosa. Siispä rautakaupppaan mars.

Kävimme läpi myös etukäteen täyttämäni lomakkeen, jossa kysyttiin paljon asoita, kuten synnytyspelko, talous, kodinhoito, parisuhde, oma lapsuus, päihteet ja muut mieltä mahollisesti askarruttavat asiat. Pääsääntöisesti minulla on luottamus siihen, että kaikki asiat kyllä järjestyvät enkä oikein etukäteen pelkää, stressaa tai epäile mitään. Minusta tämä kaikki tuntuu luonnolliselta, eikä tunteeni lähtökohtaisesti ole sellainen, että olisin jonkun aivan uuden ja oudon asian äärellä, vaikka oikeasti olenkin.

Tarkistimme myös minun vanhasta neuvolakortista, joka on lähtöisin vuodelta 1980, että olen saanut aikoinani rokotteen tuhkarokkoa vastaan. Äitini on uskollisesti säilönyt tätä korttiani, ja löysipä hän samalla oman äitiysneuvolakorttinsakin minun odotusajalta, vuosilta 1979-1980. Teen näistä nostalgisista neuvolakorttilöydöksistä myöhemmin omat postaukset. Neuvolakortistani kävi ilmi, että rokotettu todella on ja löytyi sieltä se tuhkarokkoakin vastaan annettu rokote.

nalle istua
Nalle istuskelee

Sitten olikin vuorossa itselleni tämän neuvolakäynnin kohokohta: sinun sydänäänien kuuntelu. Näin toisella kolmanneksella olen kuitenkin melko oireeton enkä tunne vielä liikkeitäsi, joten välistä tulee mietittyä, onkohan kaikki hyvin. Äidinvaistoni on ollut vahva alusta asti, enkä oikeasti epäile. Mutta välillä tuntuu oudolta, kun ei oikein tunnu miltään.

Terveydenhoitajamme etsittyä sydänääniäsi jonkin aikaa, joita ei tuntunut löytyvän, hän sanoi minulle, että ei kannata huolestua, että olet vielä niin pieni ja saatat olla hyvässä piilossa. Ainut syke, joka välillä löytyi, oli minun. Sen tunnisti rytmistä. Sinun on huomattavasti nopeampi. Sinua ja sykettä etsittiin tuloksetta vielä jonkin aikaa, kunnes terveydenhoitaja lähti hakemaan toisen hoitajan paikalle. En osannut huolestua vielä tässäkään vaiheessa. Hän kysyi raskausviikot ja sinua sykkeineen etsittin aivan alavatsasta, jossa pötköttelit sivuttain muutama viikko sitten sikiöseulontaultrassa. Tämä on ilmeisen tyypillinen paikka sikiölle näillä viikoilla. Laite vaelsi vatsallani hiljalleen ylemmäs ja ylemmäs, sivulta toiselle, mutta hiljaista oli. Sykkeestä ei merkkiäkään. Aloin hieman huolestua. Olin jo aikeissa sanoa, että hakekaa nyt ihmeessä paikalle ultraäänilaite, jolla katsotaan, missä sinä olet. Sillä samalla sekunnilla kuulimme sykkeesi. Helpotuksen huokaus, kaikilta! Molemmat hoitajat olivat täysin ihmeissään siitä, miten ylhäällä oletkaan. Olet noin navan korkeudella ja vatsani oikeassa reunassa. Olet löytänyt sieltä ilmeisen kivan piilopaikan itsellesi. Onneksi olit tallessa! Sykkeesikin oli erinomainen, 150 (raja 120-160).

Minä vain mietin, minkälainen vilpertti mahdat ollakaan, kun nyt jo sinua etsitään kahden hoitajan voimin. Isäsi kanssa vitsailimme illalla, että laitamme sinulle jo synnytysairaalassa gps:n kaulaan, ettet pääse eksymään.

<3. Jennyfer