29. maaliskuuta 2019

Näin sinusta unta

Luin illalla ennen nukkumaanmenoa Mutsis on -blogin Emilian postauksen hänen 21. raskausviikon kuulumisista. Hän kirjoitti tekstissään ennenaikaisesta syntymisestä ja siitä selviytymisestä. Tämä jäi ilmeisesti jotenkin alitajuntaani ja näinkin sitten yöllä unta, että minä synnytin sinut. Synnytys itsessään ei ollut unessa kummoinenkaan ponnistus, vähän kun vessassa olisi tarpeillaan käynyt. Mutta sinä sen sijaan olit äärimmäisen kehittynyt vaaleahiuksinen maailman suloisin poika. Olit hyvin kiintynyt minuun ja osasit kommunikoida taidokkaasti katseellasi. Sinulla oli myös muutama hammas.

"Synnytys itsessään ei ollut unessa kummoinenkaan ponnistus."


Unessa oli paljon muitakin ihmisiä ja olimme jossain ihan kummallisessa paikassa, johon liittyi vahvasti myös rekka-auto. Rekassa oli jonkinlaiset oleskelutilat, jossa vietimme aikaa ja sinä kiersit sylistä syliin aina siirtyessäsi seuraavaan koittaen tavoitella minua. Kun lopulta pääsit takaisin syliini, hymyilimme onnellisina toisillemme. Sinun hymysi oli maailman kaunein.

"Hymyilimme onnellisina toisillemme."


Kun heräsin, olin unenpöpperössä hieman huolissani siitä, onkohan kaikki hyvin, ettei kyseessä olisi minkäänlainen keskenmenon ennakkouni tai muuta vastaavaa. Menossa on raskausviikko 17, eli jo viides viikko toista kolmannesta, jonka olen kokenut oikeastaan aika äärimmäisen tylsäksi. Monta kertaa, kuten tänäänkin aamulla tästä unesta herätessäni olen tunnustellut, että olenko oikeesti raskaana, kun ei oikein tunnu miltään. En tunne vielä sinun liikkeitäsi ja ainoat oireet ovat kasvava vatsa ja ajoittainen pissalla ramppaaminen. En myöskään koe minkäänlaista erityistä energisyyttä tai hehkua, jonka kerrotaan tulevan tällä toisella kolmanneksella. Tähän toki saattaa vaikuttaa hemoglobiinin tippumisen aiheuttama väsymys rajun suolistotulehduksen kanssa.

"Olenko oikeesti raskaana, kun ei oikein tunnu miltään."


Tämän kaltaisen unen jälkeen olisi äärimmäisen kiva tuntea pienikin liike ja olemassaolon merkki sinusta. Uskon myös, että liikkeiden tuntemisen myötä saan ihan uudenlaiset fiilikset tähän odotukseen, eikä se enää tunnu niin tylsälle. Rakenneultraankin, jossa näemme sinut seuraavan kerran, on vielä lähes kuukausi aikaa. Mutta sepä vasta jännittävä ultra onkin, koska siinä selviää tietysti tärkeiden rakennetutkimusten lisäksi sukupuolesi. Oletko se poika, jonka näin tässä unessa? 

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista