31. maaliskuuta 2019

Pelkkää odotusta

Ensikertalaisen fiiliksillä ja ajatuksilla totean, että elän tällä hetkellä varmastikin koko odotusajan tylsintä ja pitkäveteisintä aikaa. Jos vatsan kasvamista ja siitä seuraavia fyysisiä rajotteita ja tiheää pissalla rampaamista ei lasketa, niin eipä tässä juuri mitään tapahdu. Ja kun ei oikein tunnukaan miltään tai mitään. Usein aamuisin sängyssä makoillessa, kun yön jäljiltä ei juuri isommin turvotakaan mietin, että olenkohan raskaana ollenkaan. En nimittäin vielä ole tunnistanut liikkeitäsikään.

Raskausmaha vauvamasu raskausviikko 17
Raskausviikko 17

Rakenneultraan on aikaa vajaa kuukausi, neuvolalääkäriin vajaa pari viikkoa, neuvolaan noin kuukausi... ja millon ne edelliset edes olikaan.... siis pelkää odottamista. On se ollut kekseliäs tyyppi, joka on alkanut kutsumaan raskautta odottamiseksi. Hän osui kyllä naulan kantaan. Ihan kaikista eniten, jos nyt syntymääsi ei vielä tässä kohtaa ajatella, odotan sitä, että alan tuntemaan sinun liikkeesi ja uskon, että sen myötä tämä raskaus saa taas ihan uuden innostuksen valloilleen. Toinen asia, jota odotan malttamattomana, on sukupuolesi selviäminen.

"Hehkuvinta on saada lojua kotona lempparinojatuolissa meikittä mammacollarit jalassa huppari niskassa."


Menossa on 17. raskausviikko, eli olen jo taittamassa loppupuolelle viidettä viikkoa toisesta kolmanneksesta, jolloin lukemani ja kuulemani perusteella raskaus on niin ihanaa, olo on niin energinen ja minun pitäisi niin hehkua kauniina. En tietenkään voi väittää, että voisin mitenkään huonostikaan. Sellaista minulla ei ole ollut koko raskausaikana, vaan koen oloni ennemminkin hyvin neutraaliksi, mutta myös väsyneeksi. Väsymyksen aiheuttaa varmstikin alhaalla oleva hemoglobiini, joka toivottavasti on ottanut jo suuntaa ylöspäin, sekä raju tulehdustila suolistossani, jonka uskoisin olevan myös parantumaan päin. Nämä kehon korjaustoimenpiteet tulehduksen ja alhaisen hemoglobiinin myötä väsyttävät minua tietystikin normaalia herkemmin. Tämä osaltaan varmasti vaikuttaa siihen, että en ole energisyydeltäni läheskään sitä luokkaa mitä edes normaalisti, ja hehkuvinta on saada lojua kotona lempparinojatuolissa meikittä mammacollarit jalassa huppari niskassa.

"Odotan tylsistyneenä sitäkin, että remppamiehet tulisivat viimeinkin korjaamaan ja maalaamaan seinäni."


Tällä viikolla kuitenkin huomaan innostuvani pienen taantuman jälkeen minulle tärkeistä sisustusasioista, joten kai se paljon puhuttu pesänrakennusvietti alkaa pikkuhiljaa nousta pintaan. Mutta ennen kuin pääsen toteuttamaan itseäni, odotan tylsistyneenä sitäkin, että remppamiehet tulisivat viimeinkin korjaamaan ja maalaamaan seinäni.

P.S. Käykää klikkaamassa itsenne pikkuhiljaa aktivoituvan Instagramtilini seuraajaksi: jennyfer_1980

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti