13. maaliskuuta 2019

Toinen neuvolakäynti: Sydänäänet hukassa

Tänään oli toinen neuvolakäyntini. Virtsan glugoosi- ja proteiiniarvot olivat kunnossa, vernepaine esimerkillinen, paino noussut 7.2. lähtien keskimäärin 453 g viikossa, mutta hemoglobiini romahtanut nopeasti, joka sinänsä on normaalia raskausaikana, mutta kohdallani sitä edesauttaa oireileva suolistosairauteni Colitis Ulcerosa. Siispä rautakaupppaan mars.

Kävimme läpi myös etukäteen täyttämäni lomakkeen, jossa kysyttiin paljon asoita, kuten synnytyspelko, talous, kodinhoito, parisuhde, oma lapsuus, päihteet ja muut mieltä mahollisesti askarruttavat asiat. Pääsääntöisesti minulla on luottamus siihen, että kaikki asiat kyllä järjestyvät enkä oikein etukäteen pelkää, stressaa tai epäile mitään. Minusta tämä kaikki tuntuu luonnolliselta, eikä tunteeni lähtökohtaisesti ole sellainen, että olisin jonkun aivan uuden ja oudon asian äärellä, vaikka oikeasti olenkin.

Tarkistimme myös minun vanhasta neuvolakortista, joka on lähtöisin vuodelta 1980, että olen saanut aikoinani rokotteen tuhkarokkoa vastaan. Äitini on uskollisesti säilönyt tätä korttiani, ja löysipä hän samalla oman äitiysneuvolakorttinsakin minun odotusajalta, vuosilta 1979-1980. Teen näistä nostalgisista neuvolakorttilöydöksistä myöhemmin omat postaukset. Neuvolakortistani kävi ilmi, että rokotettu todella on ja löytyi sieltä se tuhkarokkoakin vastaan annettu rokote.

nalle istua
Nalle istuskelee

Sitten olikin vuorossa itselleni tämän neuvolakäynnin kohokohta: sinun sydänäänien kuuntelu. Näin toisella kolmanneksella olen kuitenkin melko oireeton enkä tunne vielä liikkeitäsi, joten välistä tulee mietittyä, onkohan kaikki hyvin. Äidinvaistoni on ollut vahva alusta asti, enkä oikeasti epäile. Mutta välillä tuntuu oudolta, kun ei oikein tunnu miltään.

Terveydenhoitajamme etsittyä sydänääniäsi jonkin aikaa, joita ei tuntunut löytyvän, hän sanoi minulle, että ei kannata huolestua, että olet vielä niin pieni ja saatat olla hyvässä piilossa. Ainut syke, joka välillä löytyi, oli minun. Sen tunnisti rytmistä. Sinun on huomattavasti nopeampi. Sinua ja sykettä etsittiin tuloksetta vielä jonkin aikaa, kunnes terveydenhoitaja lähti hakemaan toisen hoitajan paikalle. En osannut huolestua vielä tässäkään vaiheessa. Hän kysyi raskausviikot ja sinua sykkeineen etsittin aivan alavatsasta, jossa pötköttelit sivuttain muutama viikko sitten sikiöseulontaultrassa. Tämä on ilmeisen tyypillinen paikka sikiölle näillä viikoilla. Laite vaelsi vatsallani hiljalleen ylemmäs ja ylemmäs, sivulta toiselle, mutta hiljaista oli. Sykkeestä ei merkkiäkään. Aloin hieman huolestua. Olin jo aikeissa sanoa, että hakekaa nyt ihmeessä paikalle ultraäänilaite, jolla katsotaan, missä sinä olet. Sillä samalla sekunnilla kuulimme sykkeesi. Helpotuksen huokaus, kaikilta! Molemmat hoitajat olivat täysin ihmeissään siitä, miten ylhäällä oletkaan. Olet noin navan korkeudella ja vatsani oikeassa reunassa. Olet löytänyt sieltä ilmeisen kivan piilopaikan itsellesi. Onneksi olit tallessa! Sykkeesikin oli erinomainen, 150 (raja 120-160).

Minä vain mietin, minkälainen vilpertti mahdat ollakaan, kun nyt jo sinua etsitään kahden hoitajan voimin. Isäsi kanssa vitsailimme illalla, että laitamme sinulle jo synnytysairaalassa gps:n kaulaan, ettet pääse eksymään.

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista