30. huhtikuuta 2019

Donitsimehut blogille ja vähän miehellekin

Jennyfer 1980 blogi on perustettu alkuraskauden unettomina öinä tahdosta pitää päiväkirjaa tulevalle lapselle raskausajasta aina siihen  saakka, kun hän täyttää 18-vuotta. Kun tuleva äiti rakastaa kirjoittamista ja valokuvaamista, on aiheet hieman laajentuneet pysyen kuitenkin kiinni perhe-elämässä ja blogi on yllättäen menestynyt odottamattomalla tavalla. Juhlimme sitä eilen erittäin nopeasti miehen kanssa, jolla on suuri merkitys blogin olemassa olon osalta. Myös hän ansaitsee erityiskiitokset, vaikka ihan joka päivä emme samalla taajuudella käykään. 


"Blogijuhlat."


Ehdittiin nähdä eilen miehen kanssa ehkä kokonaiset puolituntia, joka sinänäsä on enemmän kuin monena muuna päivänä, koska emme joka päivä näe lainkaan asuessamme eri osoitteissa. Lähdin hakemaan hänen luota erästä paperia ja päätin, että samalla pidetään pienet juhlat. Blogijuhlat. Isompiin ei olisi ollut aikaakaan. Jennyfer 1980 nimittäin listautui eilen blogit.fi palvelun perhe -kategorian TOP 20 blogeihin, joka on huikea saavutus, sillä se on edelleen listattuna myös uusien perheblogien listalla ja nousu tapahtui siljalta 184 vain 7 viikossa. Samassa seitsemän viikon ajanjaksossa blogi on noussut blogit.fi -palvelun Suomen TOP 100 blogien sijalle 93 sijalta >500 (yli 500 sijoituksia ei listata tarkemmalla tasolla). Ihan mahtavaa! 

donitsit mehua blogi menestyminen
Donitsit ja mehua blogin menestymiselle


Blogin tavoite

Vaikka alkuraskauden unettomina öinä aloin dokumentoimaan tätä matkaa päiväkirjanomaisesti tulevalle lapsellemme, joka edelleen näkyy postausteni kirjoitustyylissä, on huikeeta huomata, miten te kaikki lukijat olette olleet tässä ihmeellisessä matkassa mukana. Kiitos siitä kaikille! Sen myötä olen myös hieman laajentanut kirjoituksia minulle tärkeisiin arvoihin ja asioihin, jotka toki liittyvät vahvasti perheeseen. Raskaus itsessään on nyt hieman yli puolen välin, sillä tänään käynnistyi raskausviikko 22, joten olemme tämän kaiken, niin blogin kuin muunkin kanssa vasta polun alku metreillä. Uskon, että meillä on upea matka edessä, mihin tämä ikinä johtaakin. Alkuperäinen ajatukseni oli nimittäin tehdä päiväkirja lapsellemme raskaudesta siihen hetkeen, kun hän täyttää 18 vuotta, enkä ole luopunut siitä vieläkään. 

me käsi kädessä
Me


"Minusta tuntuu, että käymme välillä aivan eri taajuuksilla ja aikavyöhykkeillä."


Kiitos, rakas

Näin lomaillessani olisin tietystikin voinut juhlistaa blogin yllättävää menestystä itsekseni päivän aikana rauhassa jossain ihanassa kahvilassa teen ja kakkupalan äärellä, mutta halusin tehdä sen puolen tunnin kiireessä mieheni kanssa minidonitsien ja mehun äärellä. Ilman häntä ei nimittäin olisi tätä blogia, koska ilman häntä ei myöskään olisi tätä raskautta, jonka ei kohdallani enää ainakaan viimeiseen kolmeen vuoteen pitänyt olla mitenkään mahdollista. Vaikka meidänkin suhteessa on ne omat vaikeudet sen lisäksi, että minusta tuntuu, että käymme välillä aivan eri taajuuksilla ja aikavyöhykkeillä, puhumattakaan siitä, että pääsisimme tahoillamme elämissämme varmasti paljon helpommalla ilman  toisiamme, rakastamme syvästi emmekä halua elää enempää erillämme. Se mikä toiselle on nopeaa, on toiselle h i d a s t a. Kuitenkin, kun olemme yhdessä, olemme yhtä ja meillä on hyvä olla. Onkin tärkeää osata erottaa suhteen ongelmat sen ulkopuolelta tulevista ongelmista, vaikka meillä on kyllä vielä harjoittelemista ihan perus kommunikoinninkin kanssa. Minun mielestä kun sillä on iso ero, viitsinkö vai pystynkö. Rakkautemme on kuitenkin saanut jotain erityistä ja ainutlaatuista aikaan, tämän tulevan lapsen, jonka ei pitänyt olla mahdollista saapua tähän maailmaan, joten kiitos sen myötä myös tästä blogista rakkaalleni! 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista