14. huhtikuuta 2019

Odottajan kieroutunut kehonkuva

Onko sinun kehonkuvasi ollut vakaa ja järkkymätön koko raskauden ajan? Jokainen raskaus muotoineen ja oireineen on yksilöllinen, eikä omia tulisi verrata toisiin. Siitä huolimatta, etenkin ensimmäistä kertaa ollessa raskaana, kun kaikki muutos kehossa on uutta ja ne muutokset tapahtuvat nopeasti, sitä helposti vilkuilee ympärilleen ja tekee sanatonta arviointia osakseen muihin raskaana oleviin nähden. Myös ei raskaana olevat, niin naiset kuin miehetkin arvioivat ja arvostelevat toinen toistensa kehoja, pääosin sanattomasti, kunnes eteen tulee raskaus, joka ei selvästikään ole tabu sanoa näitä kehoajatuksia ääneen. Minkälaisiin ajatuksiin vauvamahansa kanssa kehostaan voi ajatua ja miten ympäristöön tulisi suhtautua? 


Jokainen raskaus muotoineen, kiloineen ja oireineen on yksilöllinen, kuten me kaikki naisetkin, eikä esimerkiksi omaa vauvamahaa tulisi verrata kenenkään toisen vauvamahaan. Mutta käsi pystyyn sellaiset, jotka eivät olisi tähän sortuneet. Minä en ainakaan voi nostaa omaani. Näin ensimmäistä kertaa raskaana ollessa on äärimmäisen mielenkiintoista seurata kaikkea sitä, mitä ja miten nopeassa aikataulussa omalle keholle tapahtuu tekemättä mitään. Ja koska kyseessä on ensikertalainen, sitä tulee vähän niin kuin automaattisesti vilkuiltua ympärille, niin livenä kuin somessakin, miltä toisten mahat näyttävät. Tämä on virhe. Ensimmäinen ja myös viimeinen.

"Vaikka itse välitänkin siitä, että vartaloni on kunnossa, en huolehdi siitä siksi, että se olisi muiden ihailun tai vihailun kohteena vaan siksi, että minulla on itsellä siinä hyvä elää ja olla."


raskausviikko 19 vauvamaha syyskuiset 2019
Raskausviikko 19. Syyskuiset 2019.
Vartaloiden arvostelu

Näin raskaana ollessa sitä huomaa, miten paljon me ihmiset kiinnitämme huomiota toistemme vartaloihin ja niiden muotoihin, olimme sitten raskaana tai emme. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon miesten vartalot saavat arvostelua osakseen toisilta miehiltä ja naisilta, mutta sen voin sanoa, että naisten vartalot kyllä saavat. Vaikka itse välitänkin siitä, että vartaloni on kunnossa, en huolehdi siitä siksi, että se olisi muiden ihailun tai vihailun kohteena vaan siksi, että minulla on itsellä siinä hyvä elää ja olla.

Miksi tätä toisten vartaloiden arvostelua tehdään? Koitetaanko sillä saada itsensä tuntemaan olonsa paremmaksi, jos jollain on kehollisest asiat vielä huonommin? Kertooko se huonosta itsetunnosta omassa varatalossaan? Entä, kun toisen vartalosta sanotaan jotain hyvää. Onko se vilpitöntä vai sisältääkö se kateutta? Kenellä on oikeus arvostella niinkin henkilökohtaista asiaa, kun toisen vartalo, ellei arvoselun kohteena oleva ihan itse sitä pyydä tai laita tieten tahtoen kehoaan sille alttiiksi? Olen saanut kehuja vartaloni eri osa-alueista, mutta useammin se on ärsyttänyt kuin imarrellut. Mikä oikeus toisella on sanoa vartalostani yhtään mitään, jos itse en sitä pyydä? Jokainen ollaan kuitenkin oman vartalomme seppiä. Ymmärrän, että on sairauksia, joiden osalta kehon koostumukseen ja muotoon on vaikea, ellei jopa mahdontonta vaikuttaa. Mutta pääasiassa itse päätämme ja vaikutamme siihen, minälaisessa kehossa elämme ja asumme.

"Varsinaiset raskauskiloni, ihan joka ikisen niistä, kannan ilomielin ja onnellisena."


Oma raskaana oleva kehonkuva

Raskauskiloja minulle on kertynyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä, raskausviikosta 10 lähtien raskausviikkoon 19 asti tasan 5 kg. Se on keskimäärin n. puolikiloa per viikko. Minulla ei ole kotona vaakaa, koska raskauden ulkopuolelle paino ei kiinnosta minua oikeastaan lainkaan. Merkityksellistä on se, miltä omassa kehossa tuntuu olla ja asua ja miltä se näyttää omaan silmään ja mistä se koostuu, rasvasta vai lihaksista. Nyt raskaana ollessa tältä painon seurannalta ei voi välttyä, koska se kuuluu jokaiseen neuvolakäynnin rutiiniin ja lukeama kirjataan myös äitiyskorttiin.

Vatsani on ollut mielestäni todella iso jo useamman viikon ja onhan se kasvanut huomattavasti, jos vertaa lähtökohtaan. Myönnän, että olen useampana iltana ja aamuna katsonut vartaloani peilistä ja miettinyt, että onhan kaikki tullut pyöristyminen varmasti raskaudesta johtuvaa, etten vain ole syömällä syönyt itselleni ylimääräistä raskauden jälkeistä kannettaavaa ja sulatettavaa. Minä kun en yhtään viihdy ylimääräisessä rasvakerroksessa ja sen pois saaminenkin on niin kovin työlästä. Varsinaiset raskauskiloni, ihan joka ikisen niistä, kannan ilomielin ja onnellisena. Sitä on vain niin kovin hämmästynyt omasta vartalostaan, koska kaikki tapahtuu niin kovin nopeasti ja tekemättä oikeastaan mitään. Itse en ole vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tai fiiliksiä vauvamahastani. Ei sillä, että siinä olisi mitään negatiivistakaan. Olen vain kokenut tämän raskauden tähän astisen toisen kolmanneksen äärimmäisen tylsäksi. Vatsa vain kasvaa ja on kasvuaan joissain asioissa vain tiellä. Uskon, että kaikki muuttuu sen suhteen, kun alan tuntemaan sinun liikkeesi.

"Vaikka mammahousuihin hyppäsin jo kuukausi siten, pukeudun kuitenkin edelleen S kokoisiin trikoopaitoihin ja huppareihin, vaikka takit puolestaan eivät enää oikein kiinni mahdukaan."

Onko se maha nyt sitten iso vai pieni

Itse pidän vatsaani jo todella isona, isäsi sitä ilman raskaana olevaa keskivertokansaa pienempänä. Monet ihmiset, joita näen päivittäin, eivät ole hoksanneet raskauttani vielä lainkaan, vaikka vauvamahani on mielestäni loistanut olemassa olollaan jo pidemmän aikaa. Ne jotka uutisesta kuulevat sanovat, että kyllä sen sitten huomaa, kun osaa katsoa. Yksi sanoo, että olin niin hoikka jo lähtökohtaisesti, kuten vieläkin. Omasta mielestäni minulla oli jo lähdössä ylimääräistä ainakin viiden kilon verran. Toinen hämmästelee vatsani pientä kokoa raskausviikkojen määrään nähden. Kolmas on katsellut jo useamman viikon, että olen selvästi raskaana. Sitten törmään Instagramissa kuvaan, joka on tägätty eräällä seuraamallani raskausajan hashtagilla. Jestas mikä maha! Ollaan melkolailla samoilla viikoilla raskaana. Onko minun isona pitämäni maha sitenkin liian pieni? Onkohan kaikki hyvin, kun vatsani ei ole kasvanut enempää? Edellisestä sydänäänien kuuntelusta, ultrasta puhumattakaan, on jo hyvä tovi aikaa. Oletkohan sinä kasvanut normaalisti? Vaikka mammahousuihin hyppäsin jo kuukausi siten, pukeudun kuitenkin edelleen S kokoisiin trikoopaitoihin ja huppareihin, vaikka takit puolestaan eivät enää oikein kiinni mahdukaan. Onko se maha nyt sitten iso vai pieni? Mikä on tässä kohtaa raskautta normaalia? Mielipiteitä on niin monia kuin on arvostelijoitakin ja erikokoisia vauvamahoja maailma pullollaan.

vauvamaha raskausviikko 19 syyskuiset 2019
Vauvamaha raskausviikolla 19

Ympäristötekijät

Lopetetaanpas hyperventilointi ja palataan alkuun, Mitäs minä oikein kirjoitinkaan? "Jokainen raskaus muotoineen, kiloineen ja oireineen on yksilöllinen, kuten me kaikki naisetkin, eikä esimerkiksi omaa vauvamahaa tulisi verrata kenenkään toisen vauvamahaan." Näin minä ihan oikeasti ajattelen. Ympäristö on meihin ja paikoittain heikkoon mieleemme nähden kuitenkin vahva vaikuttaja, joka tulisi jättää omaan arvoonsa niinkin henkilökohtaisessa asiassa, kuin oma keho. Ja kuten huomata saattaa, yhtä oikeaa tai edes samanlaista mielipidettä ei ole siitä, onko se minun mahani nyt sitten iso vai pieni, onko se sen kokoinen, että olen ylipäätään raskaana ollenkaan. Joten eiköhän lopeteta toistemme vartaloiden arvostelu ja ihan kirjamellisesti aleta tuijottamaan vain omaa napaamme. Ollaan sitten raskaana tai ei, lähti vähän mopo käsistä herkkujen kanssa tai ei. 

Lue myös:

P.S. Minun vauvamahani on juuri niin täydellinen ja oikean kokoinen, kuin se tässä raskaudessani näillä viikoilla kuuluu ollakin.

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista