25. huhtikuuta 2019

Odottajien fysioterapiaryhmään juuri kaatuneena

Kaaduin koirani vetäisemänä nurin asfaltille juuri ennen odottajien fysioterapiaryhmään lähtöä. Onni onnettomuudessa, että vatsani säästyi vaurioitta, mutta runsaasti verta vuotavan polven kanssa oli työ ja tuska löytää paikkausvälineitä niinkin isosta sairaalamiljööstä kuin Laakson sairaala. Itse odottajien fysioterapiaryhmä oli antoisa erilaisten lantionpohjalihasten treenivinkkien ja harjoitusten osalta. 


"Olin siinä kuitenkin tukevasti polven ja toisen käden varassa kontallani, eikä vatsassani muljahduksen ja hölskähtämisen lisäksi tuntunut juuri muuta huolestuttavaa."


Tekevälle sattuu ja niin näköjään odottavallekin. Olin mielenkiinnolla odottanut eilistä odottajien fysioterapiaryhmää, jonka ilmainen puolitoista tuntinen kuuluu Helsingissä kaikille odottaville äideille. Ennen lähtöä kauniiseen Laakson sairaalan miljööseen, jossa ryhmäni kokoontui, käytin koirani ulkona pienellä kävelyllä, ja se kävely meinasi olla kohtalokas. Huomasin kyllä, että alempana meihin nähden poikittain menevällä kadulla käveli toinen koira, mutta omani ei ollut siitä moksiskaan. Kävelimme hitaasti tätä katua kohti koirani nostellessa jalkaa ahkerasti puunrunkoihin. Yhtäkkiä katujen risteyksessä koirani nykäisi rajusti toisen koiran kulkusuuntaan ja minä olin siinä samassa kontallani asfaltilla, jossa oli vielä kiitettävä läjä hiekoitussepeliä. Tämä asfaltilla oleva sepeli tietysti teki alustan liukkaaksi ja edesauttoi kaatumistani. Säikähdin tietysti valtavasti ja ensimmäinen ajatus oli, että eihän vain vatsa osunut maahan. Olin siinä kuitenkin tukevasti polven ja toisen käden varassa kontallani, eikä vatsassani muljahduksen ja hölskähtämisen lisäksi tuntunut juuri muuta huolestuttavaa.

polvesta hajonneet lempihousut raskaus kaatuminen
Polvesta hajonneet lempihousut


Uusia lempihousuja vailla

Nousin ylös ja huomasin, että lempihousujeni polvi on rikki. Olin juuri suunnitellut kotoa lähtiessäni, että käyn perjantaina ostamassa toiset samalainset, kun olen tulevan rakenneultran vuoksi keskustassa lähellä liikettä, jossa niitä myydään. Housut eivät ole varsinaiset äitiyshousut, mutta toimivat minulla ainakin vielä tässä kohtaa loistavasti ja epäilen, että koko raskausajan loppuun saakka, koska vyötärön pitäminen kasvaneen vatsan alapuolella ei tunnu lainkaan huonolta. No, nyt minulla ei ole niitä housuja enää ensimmäisiäkään, joten käyn nyt sitten huomenna ostamassa ainakin yhdet uudet tilalle. 

"Samalla kuulostelin kokoajan vatsani tuntemuksia, olisiko syytä lähteä kuitenkin käymään ennemmin lääkärissä tarkistuttamassa tilanne, kuin mihinkään  jumppaamaan."


Matkalla

Loppumatkan, joka ei onneksi ollut pitkä, tunsin kovaa kipua polvessani, mutta ajattelin tarkistaa vauriot vasta kotona. No, olihan se ihokin ihan hyvän ja syvän tällin saanut, joten ennen fysioterapiaryhnmään lähtöä piti alkaa vielä puhdistus- ja paikkauspuuhiin. Ja vaihtaa vaatteet. Samalla kuulostelin kokoajan vatsani tuntemuksia, olisiko syytä lähteä kuitenkin käymään ennemmin lääkärissä tarkistuttamassa tilanne, kuin mihinkään "jumppaamaan", vaikka en oikeasti edes tiennyt, mitä odottavien fysioterapiaryhmältä odottaa. Kun vatsa tuntui edelleen ok:lta ja päälläni oli puhtaat sekä ehjät vaatteet, lähdin kohti Laakson sairaalaa. 

raskaus kaatuminen reikä polvessa
Syvä reikä polvessa


Tapaturmasta johtuen en voinut lähteä liikenteeseen julkisilla, jota olisin normaalisti käyttänyt, koska kävely ja polven taittaminen teki todella kipeää, ja minulla olisi ollut toisessa päässä käveltävää muutamia satoja metrejä mennen tullen. Niinpä hyppäsin autooni. Matkan aikana, joka ei ollut edes kovin pitkä, koskin varovasti turpoavaa ja kihelmöivää polveeni. Samalla tunsin housussani jotain outoa. Hemmetti, se vuotaa verta läpi. Tarkistin tilanteen paremmin sairaalan parkkipaikalla ja laastari oli jo aivan punainen, osa verestä imeytynyt (onneksi mustiin) housuihini ja loput valuivat jo vauhdikkaasti pitkin säärtä. Laakson sairaala-alue koostuu useista eri rakennuksista, eikä minulla ollut hajuakaan siitä, mihin lähtisin tämän koipeni kanssa kinkkaamaan. Ajattelin, että onneksi olen kuitenkin sairaalamiljöössä, joten saisin täältä varmastikin kunnolliset paikkausvälineet ennen fysioterapiaryhmän alkua. Opasteet neuvoivat S-rappuun, mutta todellisuudessa ryhmän tilat löytyivät P-rapusta, jolloin minulle tuli kahdet portaat ja se muutama sata metriä kuitenkin turhaa käveltävää. 

"Kävelin fysioterapiahuoneen suuntaan ja katseeni harhaili pitkin rakennuksen seiniä etsien jonkinlaista ensiapukaappia."


Laastareita tai muitakaan paikkausvälineitä ei missään

Rakennuksen infopisteeltä kysyin tarkemmat opastukset tilaan, jossa kokoonnuimme ja samalla, olisiko hänellä antaa minulle isohko laastari tai jotain muuta paikkausvälinettä, koska satutin juuri polveni ja se vuotaa verta läpi laastarin ja housujen. Infossa ollut mies kertoi, ettei hänellä ole siinä mitään sellaisia tarvikkeita, ja että terveyskeskuksen puolikin on juuri mennyt kiinni. Kävelin fysioterapiahuoneen suuntaan ja katseeni harhaili pitkin rakennuksen seiniä etsien jonkinlaista ensiapukaappia. Sellaista ei näkynyt. Jätin kengät ja kassin pukutilaan ja lähdin haahuilemaan pitkin käytäviä. Ketään ei ollut missään. Tämä paikka oli todellakin kiinni meidän kokoontuvaa odottavien fysioterapiaryhmää lukuun ottamatta. Ajattelin, että eihän tämä nyt voi olla tottakaan, että olen näin valtavassa sairaalakompleksissa ja täältä ei löydy yhtä ainoaa laastaria. 

laastari ei riitä raskaus kaatuminen
Kun laastarit eivät riitä


Sitten hoksasin kahvion, joka oli sattumoisin vielä auki. Siellä nyt ainakin olisi jotakin, mitä tarvitsen. Niinpä kinkutin siihen suuntaan ja toiveikkaana esitin asiani laastareista tai muista paikkausvälineistä. Niin ikään kahviostakin kerrottiin, että heillä ei ole mitään. Siis mitä ihmettä? Entä jos heillä sattuu sinä jokin tapaturma veitsien tms. kanssa? Eikö tuollaisessa paikassa kuuluisi olla jonkinlainen ensiapukaappi jo ihan perus työturvallisuuden vuoksi? Vai onko heidän tehtävä siinä vaan myydä, ei valmistaa sämpylän känttyäkään? Ryhmä oli pian aloittamassa ja minä seikkailin verisen jalkani kanssa edelleen pitkin käytäviä. Lopulta kokoontuvan ryhmämme huoneen ovi avautui ja ulos astui fysioterapeutti, jonka kanssa viettäisimme odotukseen liittyvissä asioissa seuraavan puolitoistatuntisen. Ensimmäisenä kysyin häneltä, voisiko hän auttaa, että kyseisestä paikasta ei löydy minkäänlaisia laastareita tai muutakaan, ja minulla vuotaa ruhje rajusti läpi. Hän lähti etsimään tarvikkeita ja palasi useiden minuuttien jälkeen takaisin mukanaan kaksi eri kokoista laastaria. Kävin pukutilassa putsaamassa jalkaani verestä ja vaihtamassa tilalle puhtaan laastarin. Näin ryhmämme pääsi aloittamaan asiassa, jonka vuoksi olimme sinne kokoontuneetkin. 

"Minullehan liikunta on ollut vaikeaa ihan raskauden alkuhetkistä lähtien."


Odottajien fysioterapiaryhmä

Odottajien fysioterapiaryhmä keskittyi erityisesti lantionpohjanlihasten, mutta myös (syvien) vatsalihasten treenaamiseen ennen sekä jälkeen synnytyksen. Teimme erilaisia harjoituksia, jotka tuntuivat kaikki mukavilta ja niitä on helppo toteuttaa missä ja milloin vaan. Ihan kaikkiin liikkeisiin en voinut osallistua polveni vuoksi, koska en voinut kuvitellakaan meneväni sen päälle, saati laittavani sitä koukkuun. Oli myös mukavaa, kun fysioterapeutti kyseli meidän harrastuksistamme ennen odotusta ja nyt odotusaikana, sekä antoi niiden pohjalta liikunnallisia vinkkejä ja mitä tuntemuksia kehossa kannattaa kuunnella. Minullehan liikunta on ollut vaikeaa ihan raskauden alkuhetkistä lähtien. Rakastamastani uinnista hän tuumasi, että sitäkin kannattaa raskauden loppuvaiheessa välttää, että esim. mahdollista lapsiveden menemistä ei vedessä tunnista. Kävellä pystyn jonkun verran ja sitä teenkin mielelläni, mutta entiseen nähden hyvin hitaasti ja lyhyesti. Koska vielä tällä hetkellä asun kaksin rakkaan koirani kanssa, ennen sinun syntymääsi, on minun käveltävä 3-4 kertaa päivässä enemmän tai vähemmän, oli jalka paskana tai ei, tuntu se raskauden vuoksi hyvältä tai ei. 

Lue myös: 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti