24. huhtikuuta 2019

Puoliväli: Mitä elämässä takana, mitä edessä

Raskauden ensimmäinen puolikas on mennyt nopeasti, talvikin taittunut kevääseen, vaikka paikoittain onkin tuntunut siltä, että sitä todellakin vain odotetaan. Fyysisten oireiden lista on melkoi pitkä siihen nähden, että koen voineeni kuitenkin tosi hyvin. Suurimmat kivut ja ongelmat ovatkin olleet henkisellä puolella, jossa minua ja kasvavaa vatsaani salataan edelleen. Loppuraskauden ajan olenkin päättäyt antaa muiden olla ja viis veisata mistään, keskittyä vain itseeni ja odotukseen. 


Niin se taittui odotuksen ensimmäinen puolikas ja nyt ollaan jo toista päivää (20+1) loppupuoliskolla menossa kohti maalia. Ihan hurjaa, miten nopeasti aika onkaan mennyt, vaikka välillä on tuntunutkin siltä, että tämä on todella pelkkää odotusta, tässä ei tapahdu mitään ja on vähän jopa tylsääkin. Mutta silti, vastahan minä tein raskaustestin, eikä sen positiivisen tuloksen pitänyt olla edes mahdollinen. Nyt kun vatsa on taas ottanut ison kasvupyrähdyksen ja liikkeetkin alkanut tuntumaan, niin tässä ollaan taas ihan eri fiiliksillä. On ollut ihana alkaa myös laittamaan 31,5 neliön kotimme alkovia sinulle ja toki siinä on samalla muokkautunut vähän muukin asunto

raskaus puoliväli
Onnellinen odottaja puolivälissä


"Niinä öinä syntyi tämä blogi, johon aloin dokumentoimaan sinulle tätä ihmeellistä matkaa kanssasi."


Fyysiset oireet

Ensimmäinen puolikas on ollut minulle helppo. Toki oireilta en ole välttynyt minäkään, mutta koen kaiken olleen helppoa ja minimalistista. Alussa oli todella voimakasta väsymystä ja nukuin ihan älyttömiä määriä. Pahoinvoinnista en ole kärsinyt missään kohtaa paitsi silloin, jos ruokailuväli menee liian pitkäksi. Silloinkin tosin voi puhua vain huonosta olosta, joka johtuu verensokerin laskusta. Mutta se olo on h u o n o. Sitten olikin viikoja kestänyt vaihe, kun ravasin yöllä pissalla 01-03 välillä, enkä saanut sen jälkeen enää unta. Niinä öinä syntyi tämä blogi, johon aloin dokumentoimaan sinulle tätä ihmeellistä matkaa kanssasi. Aluksi myös rinnat olivat niin kipeät, ettei mitään järkeä. Nyt asiaa ajatellessa, en ole itseasiassa pistänyt merkille, missä kohtaa kipu niissä helpotti. Samoin yölliset pissalla ravaamiset on jäänyt pois jossain vaiheessa tätä vielä kuluvaa toista kolmannesta. Alussa oli myös alavatsan ikävää vihlontaa, joka johtui kohdun kasvusta. Sittemmin sitäkään ei ole enää ollut, mutta tilalle on tullut vieläkin kivuliaammat liitoskivut. Kasvoissa oli aluksi paljon kaikenlaista ihottumaa, rupea ja ryyhelmää, mutta sittemmin nekin olleet poissa ja kasvot ihan hyvässä kunnossa. Nenä on vuotanut verta useamman kerran omia aikojaan ja keskivartalo on hennon untuvaisen karvoituksen peittämä. Suolistosairauteni oli hetken aikaa melko hurjana, jolloin tulehdustila oli yli 900 sen ollessa normaalisti alle 100, mutta sekin on ollut useamman viikon jo rauhallinen ja oireeton saatua lääkitys kohdalleen.

raskaus valkovuokot raskausviikko 21
Raskaus näkyy ja tuntuu


"Sinä ja minä, minä ennen sinua ja nyt yhdessä sinun kanssa, olemme salaisuus."


Henkiset kivut

Ne eivät liity millään tavalla sinuun. Ne eivät liity millään tavalla siihen, olenko minä valmis äidiksi ja ottamaan sinut vastaan kaikkine puolinesi ja tarpeinesi, mitä ne ikinä ovatkaan ja vaativat. Ne kivut olivat olemassa jo ennen kuin edes tiesin, että sinä olet elämäni suurimpana ihmeenä ja yllätyksenä saapumassa tähän maailmaan. Ne kivut liittyy siihen toiseen ihmiseen, joka on mahdollistanut sinun alkusi. Isääsi. Minun ja hänen suhteeseen, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Me jos ketkä sovimme yhteen, toinen toisillemme. Mutta ne asiat, selvittämättömät, hoitamattomat ja aikaansaamattomat. Ne ovat isoja ja ongelma. Raskaus on nyt hieman yli puolen välin. Sinulla on mm. setä, isäsi veli, joka ei tiedä sinusta. Niin ikään eivät myöskään tiedä hänen lapset, tulevat serkkusi. Minäkään en tiedä heistä. En edes sitä, montako heitä on. En ole tavannut heistä ketään, en setää, enkä serkkuja, vaikka asumme melko lähekkäin. Sinä ja minä, minä ennen sinua ja nyt yhdessä sinun kanssa, olemme salaisuus, josta isäsi puolelta ei juuri moni tiedä. Sinulla on kaksi tulevaa velipuolta, isoveljeä, jotka olen tavanut kahdesti. Ekalla kerralla vain moikattiin, toisella syötiin pizzat. Sittemmin siitä onkin jo kuukausi aikaa, emmekä ole enää nähneet. Hekään eivät vielä tiedä, että ovat saamassa sinut sisaruksekseen. Nyt en voi heitä enää tavata, koska vatsani on jo niin iso, että asia kävisi heille sitä myöten ilmi. Isäsi haluaa kertoa sen heille, ennen kuin näkevät tai kuulevat muualta, mutta niin vain ei tapahdu. Sentään sinun tuleva mummi ja ukki tietää, mutta he joutuvat vaieta asiasta setäsi, serkkujesi ja velipuoliesi tähden. Olen koittanut repiä itseni irti tästä kaikesta jo aikaa ennen sinua, kun vain minä olin salaisuus. Nyt yhdessä sinun kanssa yritän tehdä sitä jollain tavalla uudestaan. Olla välittämättä ja repiä meidät irti koko helvetin salaisuuden paskasta ja kierteestä. Minua satuttaa ja loukkaa niin paljon se, että meitä, sinua ja minua pidetään piilossa.

"Hän menettää tästä odotuksestasi kanssani niin paljon, nyt jo puolet, enkä koe saavani tämän osalta sellaista huomiota, kun raskaana olevana naisena kaipaan."


Päätökset raskauden loppuajalle

Olemme olleet yhdessä reilu vuoden, eikä isäsi ole toisaalle varattu mies, vaikka tiedän tämän äkkiä siltä kuulostavankin. Kaikesta yllä olevasta johtuen, olen elänyt ja kokenut ensimmäisen raskauden puolikkaan tosi yksin. Tottakai minulla on ystävät ja sukulaiset, mutta ei se ole sama asia, kun jakaa tämä kaikki yhdessä isäsi kanssa, jota kohtaan minulla kaikesta huolimatta on suuria tunteita. Minä tiedän, että meillä voi olla tosi hyvä yhdessä. Minua harmittaa se, että tolla meiningillä hän menettää tästä odotuksestasi kanssani niin paljon, nyt jo puolet, enkä koe saavani tämän osalta sellaista huomiota, kun raskaana olevana naisena mieheltä kaipaan. Jo pelkästään sitä tunnetta, että tätä tehdään yhdessä. Kaiken lisäksi minulle on ollut ja on edelleen todella raskasta ja satuttavaa elää tuommoisen salailun ja piilotelun vallassa, joten olenkin päättänyt elää raskauden viimeisen puolikkaan välittämättä edellä mainituista asioista pätkän vertaa. Minä keskityn nyt vain ja ainoastaan elämään ja odottamaan niin kuin minulla on kanssasi hyvä olla ja saat todellakin näkyä kasvavan vatsani muodossa elämässäni ihan kaikille ja joka paikkaan. Kannan sinua onnellisena ja ylpeänä. En tiedä, mitä tämä tarkoittaa isäsi ja minun suhteen osalta, mutta en myöskään halua miettiä tai stressta sitä nyt. Toisaalla saa tapahtua tai olla tapahtumatta mitä vaan. Ei kiinnosta. Kun ämpäri on täys niin se on sitten täys.

vauvamaha raskausviikko 21 raskaus puoliväli
Onnellinen ja ylpeä vatsastaan


Lue myös: 


<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti