25. toukokuuta 2019

Ihan vaan pari suhdeongelmaa

Tai oikeastaan vain yksi. Koko tähänastinen raskaus on ollut minulle isäsi kanssa pelkkää suunnatonta tuskaa ja surua. Isäsi haaveisiin sinä et kuulunut. Et tietenkään minunkaan, koska olinhan saanut elinkautisen tuomion lapsettomuudesta. Meillä ei ole yhtään yhteistä positiivista kokemusta tai keskustelua koko raskauden ajalta. Aion elää ja kokea loppuraskauden asiat yksin vastakin. Harkinnassa on myös, haluanko isäsi osallistuvan edes synnytykseen. On todella tuskallista elää suhteessa ihmisen kanssa, joka ei löydä sinusta, äidin suuresta ihmeestä, mitään muuta, kuin negatiivisia asioita. Raskauden puolessa välissä päätin ja ilmoitin, että nyt riittää, aion todella nauttia ja olla onnellinen koko toisen puolikkaan, mutta se aiheutti vain tilanteen pahenemisen. Kun tulevaisuuden suunnitelmat ja eletyt elämät ovat aivan päin vastaiset, miten jatkaa yhdessä eteenpäin? Toiselle annat ja toiselta viet, kaiken. 


"Kolme vuotta aiemmin olin saanut elinkautisen tuomion lapsettomuudesta."


Suhteemme isäsi kanssa on ollut erittäin vaikea siitä asti, kun tein positiivisen raskaustestin. Vaikea se oli jo ennen sitä, sillä olin juuri päättänyt ja ilmoittanut nostavani kytkintä, koska aina vain sanoja, mutta ei koskaan sanoja tukevia tekoja entisen elämänsä selvittämisen osalta. Elimme reilun vuoden, kuin olisin jokin salarakas, kuitenkin eronneen miehen kanssa. Sittemmin niitä ongelmia on saatu purettua, mutta ne eivät ole enää mitään sen rinnalla, että isäsi ei sinua elämäänsä halua. Vieläkään. Jos isäsi haaveet olisi toteutuneet, sinua ei tulisi. On totta, että raskaus alkoi yllättäen ja se järkytti alkuun minuakin, koska kolme vuotta aiemmin olin saanut elinkautisen tuomion lapsettomuudesta. Minä olisin sinusta haaveillut kyllä, jos siihen olisi ollut pienikään mahdollisuus. Isälläsi on tänä vuonna 13 ja 16 vuotiaat pojat, tulevat velipuolesi, eikä hän enää toivonut yhtään lisää. Valitettavan surullista on tosin se, että tyttö olisi kyllä kelvannut. Me olemme tapelleet nyt yli 25 raskausviikkoa ja meillä ei ole yhtään ainutta yhteistä positiivista kokemusta sinuun tai raskauteeni liittyen.

sorsapari
Kuherteleva sorsapari


"Myös se, haluanko hänen osallistuvan synnytykseen, on epävarmaa."


Yksin kokien onnellisempana eteenpäin

Isäsi on ollut mukana molemmissa ultraäänitutkimuksissa ja yhdellä neuvolakäynnillä, joista kaikista on erittäin negatiivisia muistoja sen lisäksi, että olemme saaneet hirveän tappelun aikaan joka ikisestä keskustelusta, johon olet niiden ulkopuolella liittynyt. Olen kokenut ja elänyt koko muun raskauden ajan yksin, ja niin aion tehdä vastakin. Vain silloin koen olevani todella onnellinen. Ennen synnytystä edessä on vielä usean neuvolakäynnin lisäksi lääkärikäyntejä sekä perhevalmennuksia, mutta en halua isääsi niihin mukaan. Myös se, haluanko hänen osallistuvan synnytykseen, on epävarmaa. Miksi haluaisin niin sinun kuin minun, meidän, elämämme hienoimpaan, merkityksellisempään ja tärkeimpään hetkeen ihmisen, joka ei aidosti ja vilpittömästi ole tulostasi iloinen ja onnellinen?

voikukat
Kaikki kaunis ei kuitenkaan aina ole kaunista

"Vain minua ei ole enää olemassa ja sitä hän ei saa."


Vain negatiivisia lauseita

Minua loukkaa ja satuttaa niin paljon hänen asenteensa ja suhtautumisensa sinua kohtaan. Ehkä vielä hirveintä on se, että hän haluaa kyllä minut, mutta ei sinua. Vain minua ei ole enää olemassa ja sitä hän ei saa. Koko tähänastisen viiden ja puolen kuukauden raskaana olo aikana en ole kuullut hänen suustaan muuta, kuin pitkän listan negatiivisia asioita, joita sinä tuot tullessasi ja mitä kaikkea hän myötäsi menettää. Ihan hirveää. Yksi ainut positiivinen asia on vilahtanut joukossa. Vaunukävelyt. Niistä hän pitää. En jaksa kuin hämmästellä, minkälaista hänen elämä on ollut velipuoliesi kanssa, vaikkakin kertoo nauttineensa kaikesta heidän kanssaan kovasti. Olihan he tosin toivottuja, haluttuja, suunniteltuja ja odotettuja. Toisin kuten sinä.

"Aion elää raskauden toisen puolikkaan onnellisena ja nauttien ilman parisuhdepaskaa, jatkuvia itkuja, riitoja ja suunnatonta surua."


Kun päätin olla onnellinen ja nauttia

Raskausviikolla 20, eli puolessavälissä raskautta, reilu viisi viikkoa sitten ilmoitin, että nyt riittää, aion elää raskauden toisen puolikkaan onnellisena ja nauttien ilman parisuhdepaskaa, jatkuvia itkuja, riitoja ja suunnatonta surua. Hän takertui minuun entistä tiukemmin kiinni ja riidat vain pahenivat. Sen myötä paheni myös oloni suhteessa. Toivoin vain, että saisin olla rauhassa, ilmaa, happea ja tilaa hengittää. Nauttia. Olla onnellinen omassa kuplassani sinun kanssa.

joutsen hautoo pesä poikaset
Joutsenemo hautomassa poikasiaan






"Riidat ja muut sotkut osaltaan olivat ajaneet siihen, että halusin viettää hänen kanssa aikaa huomattavasti vähemmän."


Suhteen ydinongelman selviäminen

Parin viikon takaisten, aivan päättömien riitojen jälkeen, tunnelman hieman rauhoituttua ja asiasta viestitellessämme, kirjoitin isällesi: "Olen varma, että se suhteen iso ongelma on tämä odottamani lapsi." Olen maininnut tästä muutaman kerran aiemminkin, koska nämä riidat alkoivat tammikuussa, positiivisen raskaustestin jälkeen. Lopulta, viisi kuukautta kestäneiden riitojen jälkeen, isäsi vastasi myöntävästi epäilykseeni. Olin onnellinen kuullessani vihdoin totuuden. Vaikkakin viestillä, Ja onhan se karuudessaan ihan hirveää luettavaa. Hän kokee, että olet muuttanut melkein kaikkea. En itse voi ymmärtää, että mitä olet muuttanut, koska elämä, jopa omani, vaikka olen se itse odottaja, on muutamia liikunnallisia poikkeuksia lukuun ottamatta nähdäkseni kutakuinkin ennallaan. Toki riidat ja muut sotkut osaltaan ovat ajaneet siihen, että haluan viettää hänen kanssa aikaa huomattavasti vähemmän, kuin ennen. Onnekseni asumme omissa kodeissamme. Kerroin hänelle meneväni nukkumaan ja lukevani aamulla mielelläni lisää viesteistäni asiaan liittyen. Korostin, että haluan hänen olevan rehellinen ja kirjoittavan juuri niin kuin tuntee ja ajattelee, eikä sitä, mitä kuvittelee minun haluavan kuulla, koska silloin mennään todellakin perse edellä puuhun, niin kuin on jo mentykin.

nalle pyllistää takapuoli edellä
Takapuoli edellä...

Eripäin eletyt elämät

Jo yöllä, käydessäni vessassa, sainkin lukea pitkät pohdinnat isäsi tajunnanvirtaa viesteistäni. Ensimmäisenä eteeni tuli se, kuinka sinä olet muuttanut tulevaisuuden suunnitelmat. Ennen kuin luin edes kovin paljon pidemmälle tajusin, että ne ovat meillä aivan erilaiset, ja suhteemme ydinongelma alkoi avautumaan minulle todella kirkkaana. Isäsi haluaa elää kahden vapaan aikuisen elämää harrastaen ja hullutellen erittäin pitkän parisuhteen ja perhe-elämän jälkeen. Minä puolestani olen saanut elää sitä elämää niin parisuhteessa kuin sinkkunakin koko aikuisikäni, joten sinun tuomasi perhe-elämä aikatauluineen, velvollisuuksineen ja sitoutumisineen on minulle todella tervetullutta. Isäsi huolehtii siitä, kuka sinua hoitaa joka viikko, jotta me voimme tehdä kyseisiä asioita, joita hän listaa, ja minä taas mietin, että hoito ei tule olemaan mikään ongelma, mutta kuinka paljon minä haluan niitä asioita edes tehdä? Ne ovat satunnaisesti ja tilantee niin salliessa ihan ok, mutta en minä niitä viikkoagendalleni lähtisi kuitenkaan laittamaan, kuten en tähänkään asti. En pysty näkemään mitään sellaista, mitä sinä tulet tullessasi minulta viemään vaan päin vastoin, tulet antamaan enemmän, kuin kukaan ikinä koskaan.

"Mutta nyt kun kasvat sisälläni, olet elämäni suurin rakkaus, onni ja ihme."


Tulevaisuuden suunnitelmat

Isäsi haaveisiin ja toiveisiin sinä et kuulunut. Vieläkään. Ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Et tietysti ihan alkuun minunkaan, koska lapsettomuustuomiosta johtuen minulla ei ollut edes minkäänlaista mahdollisuutta haaveilla sinusta. Mutta nyt kun kasvat sisälläni, olet elämäni suurin rakkaus, onni ja ihme. Sinä olet muuttanut isäsi tulevaisuuden suunnitelmat, minulla sellaisia ei tainnut isommin ollakaan. Puhumattakaan isäsi ja minun yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Oliko niitä? Ei. Puhuimme kyllä matkustamisesta erilaisiin paikkoihin, mutta emme oikeastaan juuri muusta. Romutit isäsi suunnitelmat, mutta minulle puolestasi toit niitä.

ruusupensas piikit
Satuttavia piikkejä on myös suhteissa

Puolitiehen vastaan? 

Vaikka isäsi kertoo, että nyt mennään elämässä eteenpäin sinun kanssasi ja se on ok (ok?), en millään mahda uskoa sitä. Mikään, vieläkään, reilu viiden kuukauden raskauden aikana ei ole osoittanut sitä, että se olisi edes ok. Kaikki yhdessä koettu ja kokematon raskauteen liittyvä on tuottanut minulle vain suunnatonta tuskaa ja surua. Näen, koen ja tunnen sen niin syvällä sisälläni, kuinka hän ei sinua elämäänsä halua. Meidän, isäsi ja minun, tulevaisuuden haaveillamme on niin iso käppi, että miten tässä tulla toista edes puolitiehen vastaan? Toinen haaveilee kahden aikuisen vapaasta ja hullusta elämästä, toinen viihtyy kotona odottaen perhe-elämän alkamista ja kaikkea sitä, mitä sinun kanssasi voi tehdä ja kokea.

"Minun tunteeni eivät isääsi kohtaan ole millään tavalla ennallaan."


Miten yhdessä eteenpäin

Parisuhteemme tilanne on nähdäkseni äärimmäisen vaikea ja minun tunteeni eivät isääsi kohtaan ole millään tavalla ennallaan. Miten ne kaikkien niiden sanojen, ajatusten ja tunteiden, tai oikeastaan tuntemattomuuksien jälkeen sinua kohtaan edes voisivat olla? Vihdoinkin kuitenkin tiedän totuuden. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten tämän kaltaisesta tilanteesta voi jatkaa yhdessä, molemmat elämäänsä onnellisina, eteenpäin.

<3. Jennyfer

3 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, että ihanan rehellisesti kirjoitat tilanteestanne. Toivon, että saisit oikeasti iloita ja nauttia raskausajastasi, sillä se menee nopsaan ohi.. Tsemppiä tulevaan ja toivottavasti saatte selvitettyä asiat lapsen isän kanssa. Ja erityisesti ONNEA ylläri raskautumisen johdosta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tein pitkään töitä tuo tekstin julkaisun kanssa, mutta kun sain sen pihalle, sain todella jotain pihalle myös syvältä sisältäni. Tuli tunne, että nyt voin päästä eteenpäin. Toisaalta haluan myös rehellisyydelläni rikkoa sitä kiiltokuvaa elämästä, mitä monesti somessa annetaan ymmärtää. Tuoda rehellisesti esille sen, mitä elämä on.

      Poista
  2. Kuulostat jo aivan äidiltä. ♥️

    VastaaPoista

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista