9. toukokuuta 2019

Kolmas neuvolakäynti: Synnytyspelko- ja mieliala-asioita

Tämän kertainen neuvolakäynti sisälsi paljon asioita. Paikalla oli terveydenhoitajani lisäksi harjoittelija, joka hoiti itsenäisesti ja mallikkaasti osan käynnistä. Sydänäänetkin löytyivät heti. Tuleva isä oli ensimmäistä kertaa mukana ja sen osalta käynti ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Hemoglobiini on tippunut entisestään ja on enää nipin napin yli sadan. Käsiini sain raskaustodistuksen ja lähetteen sokerirasitustestiin. Lisäksi keskustelimme synnytyspelosta ja minulle tehtiin myös raskausajan masennusta kuvaava mielialatesti. Tekstissä pohdin myös painonnousua ja parisuhdeongelmia. Lopuksi sain myös passituksen ylimääräiselle lääkärikäynnille liikkumisesta johtuvien alavatsakipujen osalta. 


"Niinpä aion jatkaa seuraavat neuvolat ja muut mahdolliset käynnit itsekseni, kuten paljon paremmilla fiiliksillä olen tehnyt tähänkin asti."


Tänään oli kolmas äitiysneuvolakäynti. En tiennyt tämän kerran agendasta muuta, kuin että saisin raskaustodistuksen, jolla voisin vihdoinkin virallisesti lähteä edistämään asioita Kelan ja työnantajan suuntaan. Tietysti seurannassa oli ne normaalit verenpaineet, virtsan glukoosi ja proteiinit, jotka kaikki olivat edelleen kohdallaan. Sen sijaan hemoglobiini on tippunut entisestään, vaikka olen syönyt rautaa päivittäin nyt 2 kk ajan. Nyt se on enää 101. Ilmankos olenkin niin julmetun väsynyt aina kovin aikaisin iltaisin. Huimausta minulla ei ole, mutta herkkää hengästymistä kylläkin. On jokseenkin vaikea siten erottaa, mikä oire johtuu itsessään raskaudesta ja mikä hemoglobiinista. Tästä päivästä eteenpäin päivittäinen rauta-annokseni on tuplattu. Tästä, siis väsymyksestä, voi osaltaan johtua myös se, että en ole mitään erityistä, paljon puhuttua hehkumista tuntenut tämän kohta jo päättyvän toisen kolmanneksen aikana. Sinun sydänäänesi sen sijaan olivat jälleen upeat 150 lyöntiä minuutissa. Tällä kertaa ne löytyivät heti enkä ollut huolissani harjoittelijan alkaessa niitä etsimään, koska tunnen liikkeesi joka päivä monta kertaa niin voimakkaasti. Ja koska olen reippaasti yli 25-vuotias ensisynnyttäjä, passitettiin minutkin sokerirasitustestiin, joka on vielä tämän toukokuun aikana.

luonnonkukkia
Luonnonkukat piristävät aina mieltä


Isäsi mukana neuvolassa

Isäsi oli tänään ensimmäistä kertaa neuvolakäynnillä mukana. Aluksi, kun siitä sovimme, olin asiasta kovin iloinen. Totuus käynnin konkretisoituessa oli kuitenkin aivan päin vastainen ja tämäkin yhteinen raskauteen liittyvä kokemus kaikkea muuta kuin onnellinen perhetapahtuma edellisenä iltana alkaneesta massiivisesta riidasta johtuen. Sitä jos jotakin me olemme osanneet tehdä, tapella, tammikuusta lähtien. Toki taustalla on paljon muutakin, joka on hiertänyt suhdettamme jo ennen raskautta. Mutta raskaustestin jälkeen välimme ovat menneet kokoajan vaan hullummaksi ja hullummaksi, eikä loppua näy. Uskon sen johtuvan siitä, että toinen meistä ei ole päässyt tämän junan kyytiin mukaan. Vaikka tämä välillä tuntuukin pelkältä odotukselta, on todellisuudessa kyse melkoisesta pikajunasta. Laskettuun aikaan on enää 4 kk aikaa. Niinpä aion jatkaa seuraavat neuvolat ja muut mahdolliset käynnit itsekseni, kuten paljon paremmilla fiiliksillä olen tehnyt tähänkin asti.

"Koen oloni tosi tukalaksi tässä pyöristyneessä olomuodossa."


Painonnousu

Paino minulla on noussut melko tasaisesti koko raskausajan, mutta mielestäni yllättävän paljon siihen nähden, että kahtatoista kiloa pidetään keskimääräisenä lukuarvona (lähde: Vau.fi). Tämänkin osalta kaikki on kovin yksilöllistä, eikä näitä lukuja pitäisi liikaa miettiä tai noteeraa. Kohdallani tiedän, että kiloja ei ole syömällä syöty tai herkuttelemalla herkuteltu, vaan ne kertyy tämän luonnollisen tapahtuman myötä. Toki haluan sitten joskus raskauden ja mahdollisen imetyksen jälkeen palata entisiin mittoihini ihan jo vaatteideni takia, mutta ennen kaikkea siksi, että koen oloni tosi tukalaksi tässä pyöristyneessä olomuodossa. Aivan kaikki elämässä on mielekkäämpää huomattavasti kevyemmässä kropassa. Olen myös miettinyt, miltä se mahtaa tuntua, kun kroppa yhtäkkiä synnytyksen myötä tyhjenee näistä vatsan vallanneista asioista. Sitä kuitenkin kertaheitolla poistuu elimistöstä melkoinen määrä tavaraa.

luonnonkukkia
Tämmöisen luontonähtävyyden ohi kävellessä ei voi olla hymyilemättä


Ajatuksia synnytyksestä

Käynnillä juteltiin myös synnytyspelosta, jota minulla ei varsinaisesti ole, vaikka toki se kovasti ensikertalaista jännittääkin. Pelko ja jännitys ovat kuitenkin aivan eri tunteita. En olen sen luontoinen, että tekisin etukäteen mitään tiukkaa suunnitelmaa sen suhteen, vaan haluan mennä tilanteeseen ja ottaa vastaan sen mitä tulee. Haluan luottaa myös ammattilaisiin, kätilöihin ja lääkäreihin, että he kertovat minulle kuhunkin tilanteeseen sopivat vaihtoehdot ja niiden vaikutukset, jolloin voin siinä hetkessä, kussakin mahdollisessa etukäteen tietämättömässä tilanteessa päättää, mitä haluan tehtävän. Ensisijaisesti kuitenkin toivon normaalia alatiesynnytystä. Minua kiehtoo myös valtavasti kokeilla allasta, jos ei koko synnytyksen osalta, niin ainakin osittain. Erilaisiin kivunlievitysmenetelmiin en ole perehtynyt velä lainkaan. Tiedän niitä kyllä nimeltä, kuten epiduraali, ilokaasu, tens... mutta en yhtään sen syvemmin. Näitä käsitellään neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa elokuussa, joten odotan todennäköisesti siihen saakka, enkä lähde sekoittamaan päätäni ennen sitä googlen ihmeelliseen maailmaan. Videoiden sijaan toivoisin, että synnytyssairaalavierailut olisivat vielä nykyäänkin mahdollisia. Olisi kiva, että paikka olisi edes jokseenkin tuttu ennen h-hetkeä. Ensisijaisesti pyrin synnyttämään Naistenklinikalle, johon on kotoani alle 4 km matka.

luonnonkukat
Tämä se piristää vähän huonompaakin mielialaa


Mieliala-asioita

Käynnillä tehtiin myös raskauden ajan masennusta mittaava mielialatesti, josta sain alhaiset pisteet, eli kaikki on niihin kysymyksiin nähden myös henkisesti kohdallaan. Lomake ei sisältänyt yhtään kysymystä liittyen parisuhteeseen, joka osaltani olisi todennäköisesti heikentänyt kokonaistulosta huomattavasti. Itse raskautta, sinua, synnytystä ja tulevaa elämäämme kohtaan minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja tai epävarmuuksia. Ainut henkisesti kuormittava asia onkin aivan persiillään oleva suhde isäsi kanssa. Ymmärrän, mistä osa ongelmistamme johtuu. Ne on toisen menneisyyden selvittämättömiä asioita, joiden edessä minä olen aivan voimaton ja kädetön. Mutta on myös hyvin paljon vain ja ainoastaan meidän väleihin liittyviä asioita, joiden juurisyyn ymmärtäminen menee jo oikeesti yli hilseen ja ymmärryksen. Entä jos toinen ei ole koskaan oma itsensä, vaan yrittää aina mielistellä sen mukaan, mikä on toisen fiilis milloinkin? Entä jos sanoja on paljon enemmän, kuin niitä tukevia tekoja?


"Kerroin huoleni, että olen alkanut miettimään, onko niissä kyse supistuksista."


Jatkotutkimuksiin alavatsan kivuista

Lopuksi mainitsin terveydenhoitajalle liitoskivuista, jotka ovat välillä niin voimakkaat, ettei mm. sängystä meinaa päästä ylös. Hän ehdotti näihin tukivyötä, johon tutustuinkin odottajien fysioterapiaryhmässä, mutta koin sen jotenkin vieraaksi. Turvaudun sellaiseen todennäköisesti vasta siinä todella viimeisessä hädässä. Pohdin hänelle myös alavatsani muita kipuja, joita tulee kävellessä tosi herkästi niin, että joudun pysähtelemään. Kerroin huoleni, että olen alkanut miettimään, onko niissä kyse supistuksista. Mistä ihmeestä voin tietää, kun ei semmoisia ole koskaan aiemmin ollut. Olen kyllä tietoinen lukemani perusteella, miltä supistukset tuntuvat, mutta siitä huolimatta en tiedä, onko kyse niistä. Olen kokematon. Kipu tuntuu voimakkaasti alavatsassa ja kun vatsa on muutenkin ajoittain pinkeä vähintään turvotuksesta, niin millä näitä ensikertalainen erottaa mistäkin.  Menen näistä kävelyn lamaannuttavista kivuista ylimääräiselle lääkärikäynnille ensiviikon tiistaina. Jospa siellä selviäisi, onko aihetta ennenaikaiseen liikkumisesta johtuvaan voimakkaaseen supisteluhuoleen vai ei.


Lue myös: 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti