29. toukokuuta 2019

Yks norsu täällä moi

Vaikka raskaus onkin onnellisinta ja ihmeellisintä, mitä minulle on koskaan tapahtunut, en silti ole löytänyt nautintoa tästä kehollisesta norsunomaisesta olotilasta. Yksi asia kuitenkin tekee poikkeuksen, joka onkin koko raskauden paras juttu. Minkälaisia ovat raskauden jälkeiset kehohaaveeni ja kuinka kieroutunut kehonkuvani olikaan ennen raskautta? 


"Olet erityinen jo ennen syntymääsi, enkä voi vieläkään ymmärtää, miten ihmeessä olet päätynyt hedelmöittymään juuri minuun."


Olen tottakai maailman onnellisin siitä, että saan kokea raskauden, sillä teinhän reilu kolme vuotta sitten keväällä lapsettomuustuomion jälkeen pitkään töitä sen kanssa, kun lopulta hyväksyin, että en saa sitä koskaan kokea, eikä minusta tule koskaan äitiä. Siitä huolimatta ainut nautinto, mitä tästä koko raskauden olotilasta olen löytänyt, on sinun liikkeesi. Mikään ikinä eikä koskaan ei ole tuntunut niin hienolta ja ihmeelliseltä. Muuten olenkin pääsääntöisesti kokenut oloni tosi kömpelöksi ja tukalaksi tämän iso ja edelleen kasvavan vatsan kanssa, eikä kutakuinkin koko raskauden seuranneet alavatsa- ja liitoskivut asiaa myöskään paranna. Päivääkään tästä en silti antaisi pois, sillä kasvaahan sisälläni jotain äärimmäisen ihmeellistä, arvokasta ja tärkeää. Sinä. Olet erityinen jo ennen syntymääsi, enkä voi vieläkään ymmärtää, miten ihmeessä olet päätynyt hedelmöittymään juuri minuun.

Varhaisultrassa helmikuussa 2019
Varhaisultrassa helmikuussa 2019


"Yksikään kakslahkeisen hauis-, reisi- tai pakaralihas ei ole vahvempi kuin raskaana olleen ja synnyttäneen naisen keho."


Naisen keho se vasta vahva onkin

Vaikka raskauden, tai ainakin siitä seuranneen vatsan varsinaisen nautinnon puuttuessa, kannankin tämän kaiken suurella onnella ja ylpeydellä, en ole voinut välttyä ajatuksilta, ehkä paikoittain jopa haaveilta, raskauden jälkeisestä kehostani. Olo on usein niin norsu: kömöpelö, iso, lyllerö ja kankea, etten tunnista kehoani omakseni. Ei ehkä mene päivääkään, ettenkö ihmettelisi tätä kaikkea, mitä vartalolleni on tapahtunut ja vielä tapahtuu. Vaikka yleisesti ajatellaan, että miehen vartalo on fyysisesti naista vahvempi ja voimakkaampi, niin höpönlöpön. Yksikään kakslahkeisen hauis-, reisi- tai pakaralihas ei ole vahvempi kuin raskaana olleen ja synnyttäneen naisen keho. Minkä valtavan fyysisen työn se tekeekään uuden elämän edessä. 

Raskausviikko 25
Raskausviikko 25


"Olen 160 cm pitkä ja painoin 65 kiloa."


Kieroutunut kehonkuva

Raskauden jälkeisissä kehoajatuksissa, ja myös niissä -haaveissa, on osaltani kyse siitä, että pääsisin palaamaan takaisin siihen vartaloon, josta tälle uskomattomalle matkalle lähdin. Mutta tiedättekö, osaan arvostaa sitä kehoa vasta nyt. Silloin, ennen raskautta, koin itseni lihavaksi. Olen 160 cm pitkä ja painoin silloin 65 kiloa. Harrastin 4 x viikossa crossfitiä, 1 x uintia ja 7 x koiran kanssa lenkkeilyä. Sen lisäksi söin erittäin monipuolisesti ja terveellisesti. Näin jälkikäteen, ollessani nyt raskausnorsuna, voin vain todeta, että olinhan minä oikeesti kropaltani hyvässä kunnossa. Olen katsonut muutamia valokuvia niiltä ajoilta ja ihmetellyt, miten kierosti kehonkuvani silloin näinkään. Olen oikeastaan ollut hieman huolissani siitä, miten vääristynyt se kuva silmissäni on silloin ollutkaan. Olen nähnyt peilistä ihan eri kokoisen ihmisen, mitä todellisuudessa olen ollut. Nimittäin nyt, kun katson silloisia housujani, joihin en ole mahtunut sitten maaliskuun alun, mietin, että miten ihmeessä olen voinut mahtua niihin, niin pieniin housuihin, ja näyttää vielä mielestäni lihavalta!?!? Ne housut on XS-S kokoisia, joiten oikeesti kovinkaan isosta ihmisestä ei ole voinut olla kyse.

Raskausviikko 26
Raskausviikko 26


Uskon vahvasti siihen, että tämä raskaus tulee antamaan minulle ihan uutta suhteellisuudentajua sen jälkeisen kehoni osalta. Ehkä tarvitsen tämän ääripään, jotta osaan ja pystyn taas nähdä oikein ja arvostmaan jotain muuta. 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti