12. kesäkuuta 2019

Perhevalmennuksessa: Imetys ja vauvanhoito

Ensimmäinen kahdesta perhevalmennuksesta on takana ja tilaisuus oli kokonaisuudessaan kiva sekä hyödyllinen. Tänään käsittelimme imetystä ja vauvanhoitoa, seuraavalla kerralla aiheena on synnytys. Miksi olin tilaisuudessa yksin ja minkälaisia ajatuksia se minussa herätti? Mitä ajattelen imetyksestä ja minkälaisia vinkkejä nappasin valmennuksesta mukaani? Mitä uutta opin vauvanhoidon osalta ja miten kohtaan sinut ja tarpeesi saapuessasi tähän maailmaan? 


Olin tänään neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa, jossa aiheena oli imetys ja vauvanhoito. Tilaisuuden heti alusta teki erittäin mielenkiintoisen se, esittäytyessämme ja kertoessamme lasketun ajan, kerroimme myös katuosoitteemme, missä päin asumme. Olikin hauska huomata, että syys- lokakuussa lasketun ajan omaavia on aivan lähinurkissani, ihan jopa samalla ja viereiselläkin kadulla, joten täällä ei tosiaan tarvitse niin halutessaan itsekseen mammailla.

  Elämän haarat ovat moninaiset
Elämän haarat ovat moninaiset

"Olin todellakin onnellinen, että olin valmennuksessa tänään yksin."


Tilaisuudessa oli kaikkiaan 24 henkilöä, josta 4 ilman puolisoa. Minä mukaan lukien. Valintani mennä yksin, oli minun. Tulin viikonloppuna kuitenkin toisiin ajatuksiin ja sanoin isällesi, että voi halutessaan tulla mukaan, mutta jo heti seuraavana aamuna minulla oli yhdessä menemisestä niin hirveä stressi ja pelkotila, että en voinut muuta, kun kertoa sittenkin haluavani mennä tilaisuuteen yksin. Meillä ei minun näkökulmastani ole yhtään ainutta yhteistä positiivista raskauteen liittyvää kokemusta, ja siksi haluan kokea ja käydä nämä valmennukset, neuvolat yms. yksin, koska olen silloin oikeesti ja aidosti tosi onnellinen, sinusta. Kaikki, mikä liittyy raskauteen, menee meillä yhdessä aivan järjettömäksi riitelyksi. Nyt ollaan monta päivää tapeltu siitä, kun minä kaipaan huomiota ja hellyyttä vauvamahani osalta, joten olin todellakin onnellinen, että olin valmennuksessa tänään yksin. Sain nauttia kaikesta opista ja informaatiosta (myös siitä mahastani) ja onnellisena elää siinä ajatuksessa, että pian olet täällä ja saan alkaa pitämään sinusta huolta. En voi silti sitä kieltää, etteikö oikeesti vähän sydämestä repinyt ja pala noussut kurkkuun, kun näin, kuinka onnellisina ja yhteen hiileen puhaltavina ne pariskunnat siellä olivat. Molemmat silmin nähden onnellisina odotuksesta ja tulevat isät aktiivisesti mukana ja tukena. Olin juuri ennen valmennuksen alkua itse laittanut viestin ajatuksistani, miten voin koskaan pyytää tukea ja apua, kun tunteitani ja tarpeitani dissataan sillä tavalla. Tiedän, että tilanne ei olisi ollut valmennuksessa sama kohdallamme, joten kaikesta riipivyydestä huolimatta tiedän kokeneeni valmennuksen minulle sen suurimman ilon ja onnen tuottamalla tavalla. Sinä olet minulle kuitenkin se kaikista tärkein, rakkain ja merkityksellisin. 

Joutsen ilman paria
Joutsen ilman paria

Imetyksestä

Olen jo ennen omaa raskauttani ihmetellyt sitä, miksi niin luonnollisen asian, kuin imetyksen, ympärillä on semmonen pöhinä, sillä onhan se saavuttanut silloin jopa minutkin, lapsettomuustuomion saaneen ihmisen. Nyt raskaana ollessa aihetta käsiteltiin jo heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Siellä kysyttiin, mikä suhtautumiseni on imetykseen. Miten niin? En ymmärtänyt kysymystä alkuunkaan. Minulle se on niin luonnollinen ja itsestään selvä asia. Enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään, tämän päiväisen perhevalmennuksenkaan jälkeen, että minkälaisia ongelmia ja etenkin kuinka paljon niitä ongelmia sen kanssa kohdataan, kun jo ennen synnytystä järjestetään ihan erikseen aiheeseen vihkiytyneitä tilaisuuksia. Minulla on jokseenkin sellainen ajatus, että synnytyksen jälkeen tissi suuhun ja siitä se sitten lähtee ja luonnistuu. En voi välttyä ajatukselta, että miten entisaikaan naiset imetti lapsensa ilman minkään sortin imetysvalmennuksia? Kuinka pitkälle me oikeen olemme puusta pudonneet? Kaikesta huolimatta sain valmennuksessa muutamia arvokkaita vinkkejä, kuten: 
  • tulen todennäköisesti tarvitsemaan rintakumia ainakin alkuun matalien nännieni vuoksi
  • imetysasento, jossa sinä makaat vatsallasi pystysuuntaisesti minun vatsani päällä
  • vauvaa tulee pitää paljon lähellä ihokontaktissa, joka lisää maidontuotantoa ja imetyksen onnistumista
  • ajattelemani 6 kk täysimetys on juuri optimaalinen
Hento kuin pieni vauva
Hento kuin pieni vauva

Vauvan hoito

Vauvan hoidon osalta minulle ei tullut valmennuksessa varsinaisesti mitään niin kovin uutta, jota en jo tietäisi, paitsi se, että varpaiden kynnet saa leikata vasta 1 kk iässä, hehe, ei kahden viikon, kuten sormista. Toinen asia oli se, että kylvettää voi vaikka joka päivä. Jostain osui aiemmin eteeni suositus, että 1-2 kertaa viikossa olisi sopivasti. Agendalla oli niin ikään nukkumisasento, joka tietystikin pitää olla selällään kätkytkuoleman vaaran minimoimiseksi. Sitä tosin en ollut tullut ajatelleeksi, että valvotusti sinua on hyvä pitää myös vatsallaan, joka voi tehdä hyvää mahdollisille vatsavaivoille. Valvotusti siksi, ettet käännä esim. päätäsi vasten patjaa ja lakkaa hengittämästä. Läpi käytiin myös silmien ja navan puhdistus sekä päänahan harjaaminen, myös erilaiset ja eri tilanteisiin kuuluvat itkut. Hellyyttä, läheisyyttä ja huolenpitoa ei voi koskaan antaa liikaa ja te vauvat rakastatte rutiineja sekä ihan tavallisia juttuja. 

Sydän rungossa
Sydän rungossa


Me kyllä pärjätään

Tilaisuus oli kaikin puolin mukava ja hyödyllinen. Vaikka minulla ei ole ollutkaan minkäänlaisia epäilyksiä siitä, osaanko hoitaa sinua, vahvisti tämä olotilaa siitä, että pärjäämme aivan varmasti. Osaan antaa imetykselle aikaa ja miksipä en antaisi. Se on minun tärkein tehtävä, ruokkia sinut, muun hoitamisen ohessa, jossa etenemme sinun tarpeista lähtien. Olen äitiyslomalla vain ja ainoastaan sinua varten. 

Lue myös: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti