29. heinäkuuta 2019

31,5 neliötä: Kylpyhuone

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka kolmas osa tämä Kylpyhuone on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.


Tervetuloa kotiini! Tänään kurkistetaan kylpyhuoneeseeni, joka on suhteessa asunnon muihin neliöihin valtavan kokoinen, enkä pistä sitä pahaksi lainkaan. Yleensä yksiöiden, etenkin vanhempien talojen, kylpyhuoneet ovat pieniä koppeja, joihin ei välttämättä mahdu edes pesukonetta, mutta uusissa taloissa jonkinlaiset esteettömyysvaatimukset ja -standardit taitaa sanella nykyään nämä jutut. Minun kylpyhuoneeseen astutaan eteisestä ja sinne mahtuu kaikki tarvittava pyykinkuivaustelineestä lähtien. Tilaa olisi myös pesukoneen päälle sijoitettavalle kuivausrummulle, mutta en ole ikinä ollut niistä innostunut tai kiinnostunut, sillä tiedän niiden kuluttavan vaatteita ihan älyttömästi. Eikä minulla ole koskaan niin kiire kuivata pyyhkeitä tai lakanoitakaan, etteikö ne joutaisi narulla kuivumaan. Kylpyhuoneessani on reilusti tilaa myös kuivailla ja rasvailla suihkun jälkeen. Lisäksi pidän sen värimaailmasta todella paljon. Tila on kaikkiaan järkevä malliltaan, kooltaan ja kalustesijoittelultaan.

Näkymä kylpyhuoneen ovelta
Näkymä kylpyhuoneen ovelta

Kylpyhone on väritykseltään valko-harmaa
Kylpyhuone on väritykseltään valko-harmaa

Mutta kylpyhoneen katto on lämmin puunsävyinen, mahdollisesti leppää
Mutta kylpyhoneen katto on lämmin puunsävyinen, mahdollisesti leppää




Kylpyhuoneessani on seuraavat tekstiilit:

  • Kylpyhuoneen matto (inhoan astua kylpyhuoneesta kosteilla jaloilla muuhun asuntoon)
  • Kylpypyyhe
  • Käsipyyhe
  • Pyykkipoikapussi

Ajan mittaan pyyhenaulakko täydentyy "Oskarin" pyyhkeellä ja roikkuupa siinä usein myös "Oskarin" isän käytössä oleva kylpypyyhe. Kylpytakkia minulla ei ole. Sellainen kyllä oli, mutta en pitänyt siitä sen paksuuden ja raskauden vuoksi. Olen hieman kaivannut sellaista etenkin, kun suihkun päälle rasvaan koko vartaloni, mutta en ole löytänyt vielä mieluisaa, joka olisi miellyttävää materiaalia sopivan kevyt päällä. Sellainen saattaisi olla jokin vohvelikankainen tai vastaava. 

Kylpyhoneen kalustusta
Kylpyhuoneen kalustusta

Pesukone kuivaustelineineen ja pyykkipoikapusseineen
Pesukone kuivaustelineineen ja pyykkipoikapusseineen


Kylpyhuoneessa on seuraavat kalusteet: 
  • Suihku, jossa pesuaineena vain palasaippua telineensä päällä
  • Lattiankuivauslasta
  • WC pönttö
  • Pöntönpuhdistusharja (ei näy kuvissa, on pöntön ja suihkuseinän välissä)
  • Lavuaari laatikostoineen
  • Peilikaappi
  • Pumppupullo saippualle
  • Pesukone
  • Pyykinkuivausteline
  • Pyykkipojat (pellavapussissa)
  • Kokoon taittuva amme vauvan kylvetysosalla
  • "Oskarin" kylpyleluastia (näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa)
"Oskarilla" on kylpyhuoneessa jo oma kylpyleluastia, sillä hän on saanut nämä lelut ja tarvikkeet jo kauan aikaa sitten, vaikka pikkumies on vasta matkalla maailmaan. Kori sisältää myös kylpylämpömittarin ja tulee varmasti vielä täydentymään usealla lelulla.
"Oskarilla" on kylpyhuoneessa jo oma kylpyleluastia, sillä hän on saanut nämä lelut ja tarvikkeet jo kauan aikaa sitten, vaikka pikkumies on vasta matkalla maailmaan. Kori sisältää myös kylpylämpömittarin ja tulee varmasti vielä täydentymään usealla lelulla.

Kylpuhoneessa mahtuu kuivaamaan myös pyykin ja suihkussa käynnin ajaksi sen voi siirtää lavuaarin eteen pois tieltä
Kylpyhuoneessa mahtuu kuivaamaan myös pyykin ja suihkussa käynnin ajaksi sen voi siirtää lavuaarin eteen pois tieltä

Kurkistetaanpas sitten, mitä minun peilikaappini on oikein syönyt sisälleen. 
  • Alahyllyllä on minun, "Oskarin" ja hänen isän hammasharjat mukeineen, tahnoineen, vaihtoharjoineen ja latureineen
  • Keskimmäisellä hyllyllä on vartalovoide (jota käytän myös jalkarasvana), kasvovoide, käsivoide, kasvonaamio (rakastan tehdä niitä kotona), Bepanthen (apu lähes mihin vaan iho-oireeseen), äitiyspakkauksessa tullut nännivoide sekä vanupuikkoja
  • Ylähyllyllä vasemmalla on "Oskarin" isän hygieniatarvikkeita, keskellä minun vaihtoterällinen höylä sekä oikeassa reunassa jalkojenhoitovälineet: raspi, jalkakylpyaine ja kuorinta-aine
  • Meikit, ne harvat ja vähäiset joita käytän, kulkee minulla meikkipussukassa mukana repussa muiden pussukassa olevien tarvikkeiden ohessa
Peilikaapissa on peilipinta sekä edessä, sivuilla että sisällä ja sen alla on miellyttävä pehmeä valo
Peilikaapissa on peilipinta sekä edessä, sivuilla että sisällä ja sen alla on miellyttävä pehmeä valo

Peilikaapin sisältö, joka heijastuu moninkertaiseksi kaapin sisäosan peileistä
Peilikaapin sisältö, joka heijastuu moninkertaiseksi kaapin sisäosan peileistä
Kylpyhuoneessa oleva laatikosto on kiinteänä kalusteena lavuaarin alla ja sen ylälaatikko on syönyt sisälleen seuraavaa: 
  • Vessapaperirullia
  • Hiustenleikkuukone (minulla on 5 mm siili tukka, jonka ajelen kerran viikossa itse)
  • Palasaippua matkapussukassaan
  • Äitiyspakkauksessa tulleet kondomit ja liukuvoide
  • Kertakäyttö- ja kestoliivinsuojat, jotka saatu näytteenä sekä äitiyspakkauksessa
  • Terveyssiteet, jotka saatu näytteenä (nämä tulee käyttöön synnytyksen jälkivuodon osalta)
  • Pikkuhousunsuojat
  • Kuukuppi
Kylpyhoneen kaksi säilytyslaatikkoa sijaitsee lavuaarin alla
Kylpyhuoneen kaksi säilytyslaatikkoa sijaitsee lavuaarin alla

Ylälaatikon sisältö
Ylälaatikon sisältö

Alalaatikon sisältö koostuu pyykinpesuaineista, joiden osalta en todellakaan ole minimalisti
Alalaatikon sisältö koostuu pyykinpesuaineista, joiden osalta en todellakaan ole minimalisti
Ja sitten paljastuukin asia, jonka kanssa en todellakaan ole minimalisti: pyykinpesuaineet. Ne valtaavat wc-pöntön pesuaineen kanssa koko alalaatikon. Oma pesuaine on niin mustalle, valkoiselle kuin värillisellekin pyykille ja kaikki samaa merkkiä, johon olen uskollisesti ollut tyytyväinen jo useamman vuoden ajan. Sen lisäksi valkoiselle pyykille, kuten vaatteille, lakanoille ja pyyhkeille on jauhe, joka todella tuon valkoisen pyykinpesuaineen kanssa pitää ne puhtaan- ja kirkkaan valkoisina. Pyykkietikka on minulle melko uusi tuttavuus ja se on tullut jäädäkseen. Se tekee pyykistä ihanan pehmeän ja raikkaan, poistaa siitä pesuaine jäämät ja pitää pyykkikoneen todella puhtaana. Sen lisäksi se poistaa tehokkaasti tekstiileistä sähköisyyden, jonka vuoksi sen ihan alunalkaen ostinkin, sillä en edes muista, liekö koskaan olen käyttänyt pyykinpesussa huuhteluainetta, sillä jostain syystä inhoan sitä. Näistä pyykinpesumetodeistani en luovu, sillä vaatteet pysyvät todella hyvinä. Musta pysyy todella mustana ja valkoinen todella valkoisena. Värillisiä vaatteita minulla on vähemmän ja pesenkin käytännössä kaikki harmaat värillisille tarkoitetulla pesuaineella. Näillä pesuaineillani myös tekstiilien kuidut pysyvät hyvänä ja siistinä. Hyvälaatuiset vaatteet pysyvät uutta vastaavina erittäin pitkään ja näin ollen ne myös säilyttävät jälleenmyyntiarvonsa hyvin, mikäli niitä ei tule itse käyttäneeksi ihan loppuun asti. 
Laatikkoon on uutuutena hiljattain tullut myös "Oskarin" tekstiileille tarkoitettu luonnonmukainen ja täysin hajusteeton pyykinpesuaine sekä pyykkietikka.

Kylpyhoneen sijoittuminen muuhun asuntoon nähden
Kylpyhuoneen sijoittuminen muuhun asuntoon nähden



Raskauden ja "Oskarin" myötä kylpyhuoneessa on hieman lisääntynyt tavaramäärät, mitä ne ovat olleet aiemmin. "Oskarin" myötä sinne on tullut lisää:

  • Kokoon taittuva amme vauvaosalla
  • Kylpylelut astioineen ja vedenlämpömittareineen
  • Äitiyspakkauksessa tullut hammasharja ja sittemmin ostettu hammasmuki
  • Hajusteeton pyykinpesuaine ja pyykkietikka

Itse raskaus ei varsinaisesti ole tuonut kylpyhuoneen sisältöön mitään uutta tai lisää, mutta tuleva synnytyksen jälkeinen aika ja imetys ovat lisänneet hetkellisesti sinne seuraavat tuotteet: 
  • Nännivoide
  • Terveyssiteet
  • Liivinsuojat
  • Kondomit
  • Liukuvoide

Lue myös:

Kiva kun kävit. Nähdään taas! Sarjan seuraava postaus ilmestyy 5.8.2019. 

(Kuvissa ja tekstissä esiintyvät tuotteet ovat pääosin ostettu itse, osa saatu äitiyspakkauksen mukana ja osa näytteinä).

<3. Jennyfer

27. heinäkuuta 2019

Ekoteko: No ei oikeesti sinne päinkään

(Sisältää kaupallisia linkkejä ja nimiä, mutta ei yhteistyötä).

Halusin tehdä tämän postauksen "Ekoteko" -sarjan alle, vaikka oikeesti koen, että juuri minäänlaista, ainakaan mitään merkittävää ekotekoa en todellakaan tullut tehneeksi, vaan päin vastoin, kannoin korteni kekoon todella huonojen valintojen puolesta, ja vieläpä maksoin siitä. Toisaalta, jos en olisi tehnyt valintoja niin kuin tein, en ehkä lainkaan olisi nähnyt Itämeren todellista ja karua merisairasta tilaa, jota tämä kirjoitus lähinnä koskee. Pohdin myös sitä, missä ovat rajani kokemieni elämysten ja luonnonsuojelun osalta, ja oliko toinen matkoista viehättävyydestään ja suunnitelmallisuudesta huolimatta sittenkään järkevä, kun oikeesti mitään shoppailtavaakaan ei edes ollut. 


Saaristomatka Aurinkolahdesta Hakaniemeen

Viikko sitten viikonloppuna tein kaksi saaristolaivareissua, toisen suunnitellusti ja toisen suunnittelemattomasti. Lauantaina vietin päivää Helsingin ihastuttavassa Aurinkolahdessa kävellen rannalla, nauttien keittopäivällistä muurinpohjalettuineen Cafe Kampelassa ja ravintola Loiston terassilla jäätelön ja veden voimalla. Huomion kiinnittivät merellä seilaavat ja Aurinkolahteenkin tulevat saaristolaivat ja niinpä alkoi selvitys, mihin niillä oikein pääsiskään. Kävi ilmi, että yksi reitti olisi Vuosaaresta Hakaniemeen ja sen kyytiin ehtisi vielä illan viimeiselle vuorolle. Siltä istumalta vaihtui paluureitti metrosta saaristolaivaan. Kukapa ei mieluummin ihastelisi puoltatoista tuntia Helsingin upeaa saaristoa idän metromatkan sijaan. Ilta merellä oli aika viileä eikä päällä ollut täysin sopivan lämmintä varustusta kestääkseen koko matka kannella, vaan iso osa matkasta tuli istuttua sisällä ihastellen näkymiä (erittäin paskasten) ikkunoiden läpi. Huomio sieltä kiinnittyi enemmän itse saariin ja niissä olevaan viikonloppuelämään, kuin veteen.

Helsingin saaristoa
Helsingin saaristoa

Runebergilla Porvooseen

En ehtinyt montaakaan tuntia nukkumaan saaristomatkan päälle, kun jo seuraavana aamuna piti suunnata suunnitellusti Kauppatorille, josta Runeberg kuljettaisi kolmen ja puolen tunnin ajan niin ikään pitkin saaristoa Helsingistä Porvooseen. Aamu oli erittäin lämmin ja aurinko paahtava, varmasti yksi tämän kesän kuumimmista päivistä. Se jätti merkkinsä myös poskipäihin, käsiin ja kengän rajat erittäin turvonneisiin raskausajan jalkoihin. Runebergilla on mahdollista tehdä meno-paluu reissu, mutta olimme päättäneet jo aiemmin, että paluu Helsinkiin tapahtuisi oman aikataulun mukaan myöhemmin linja-autolla. Itse en ainakaan olisi enää edes jaksanut istua toista kolme ja puolituntista takasin päin laivassa samaa reittiä pitkin, sillä jo pelkästään raskausviikon 33 lopussa sekä pakaroiden että jalkojen päällä oleminen on haastavaa ja sitä pitää vuorotella taajaan. Näin ollen vajaa tunnin linja-automatka takaisin oli jo pelkästään minun olooni nähden paras ratkaisu sen lisäksi, että hengailuaikaa Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi juuri niin pitkäksi aikaa, kun itse hyväksi koki. 
Näin jälkeen päin ajateltuna paluumatka linja-autolla oli myös henkilökohtaisena ekotekona todennäköisesti Runebergia parempi vaihtoehto, sillä olin moneen otteeseen järkyttynyt saaristomatkan aikana, miltä meidän Suomenlahtemme näyttääkään. Todennäköisesti se näytti edellisenä iltana extrempore saaristoristeilyllä aivan samanlaiselta, mutta en vain tullut sitä (erittäin paskasten) ikkunoiden takaa nähdyksi. En missään nimessä tarkoita, että syy olisi yksin Runebergin, mutta Itämeren yksi saastuttavampia tekijöitä on nimenomaan laivaliikenne (lähde: WWF). En myöskään tiedä, olisinko edellisenä iltana perunut menomatkaa Porvooseen vesireittiä pitkin, jos olisin tämän totuuden jo silloin nähnyt. Ainakin olisin harkinnut tekojani. Tiedän, että nämä saaristolaivat ovat saastuttajina kärpäsen kakka kokonaisuudessa isojen laivojen ja alusten rinnalla, mutta niin se on senteissäkin miljoonan euron alku. 

Helsinki - Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä
Helsinki - Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä




Missä ovat rajani luonnonsuojelun ja elämysten osalta

Runebergin kyydistä kuvaamani sinilevät saavat minut todella miettimään, mikä on merkityksellistä ja tärkeää. Kaikki tämä näky saa minut ainakin jatkossa etsimään tarvitsemiani asioita Suomessa tuotettuna entistä varmemmin. Tämä saaristomme idyllisine mökkeineen ja taloineen on äärimmäisen kaunis, mutta mikä viehätys sen asukkaillekaan on tästä järkyttävän saastuneesta merestä? Tuntuu hieman hölmöltä, että tulin oikein kahtena päivänä peräkkäin maksaneeksi siitä, että saastutetaanpas vähän lisää. Ugh! Toisaalta mietin, missä menee omien elämysten ja kokemusten sekä luonnonsuojelun rajat? Kuinka paljosta ja minkälaisesta matkailusta olen valmis tinkimään pallomme hyvinvoinnin kannalta, joka elämysten ja kokemusten lisäksi on minulle äärimmäisen tärkeää? Minkälaisen matkan olen valmis perumaan tai vaihtamaan toisenlaiseksi vain siksi, että tämän pallon hyvinvointi osoittautuu omaa kokemustani tärkeämmäksi? Jokseenkin koen materiaalin osalta nämä asiat paljon helpommiksi johtuen ehkä siitä, että olen sen osalta tehnyt töitä jo muutaman vuoden ollakseni tässä minimalistisessa pisteessä, näiden matkailuasioiden avaavani silmäni vasta nyt. 

Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä
Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä


Shoppailusta

Turha ostaminen ja kuluttaminen on yksi luontoa saastuttavista tekijöistä, jota itse pyrin välttämään viimeiseen asti. Harmillista ei ole edes se, että Porvoon vanhassa kaupungissa liikkeet menivät todella aikaisin kiinni, emmekä ehtineet pyörähtää monessakaan, vaikka mukulakivikadut tulvivat vielä porukkaa. Kuinka paljon järkevämmin kaiken ajan voisikaan käyttää, kun tekemällä matkoja sellaisiin ostospaikkoihin, joista ei kuitenkaan aio, tai ole tarvetta ostaa yhtään mitään? Vaikka saaristomatka oli ilman sinilevää viehättävä, päivä mukava ja vanha Porvoo äärimmäisen kaunista katsottavaa, oliko siinä koko reissussa lopulta mitään järkeä? Entä, jos sen olisi jättänyt kokonaan tekemättä? Mistä olisin jäänyt paitsi tätä heräämistä ja havahtumista lukuun ottamatta? Ainakin olisin yhtä taivaallista kotimaista käsintehtyä kauramaitopalasaippuaa köyhempi. Se on ainut asia, jonka reissusta ostin ruuan, jäätelön ja matkalippujen lisäksi. Sen tuoksu on vastustamaton, ainesosat täysin luonnonmukaisia, eikä se jätä mitään muuta jälkeensä, kuin paperipussin, jonka kiikutan kotona paperinkeräysastiaan. En ole enää pitkiin aikoihin käyttänyt peseytyessäni mitään muuta, kuin luonnonmukaista palasaippuaa, joten tämä ostos ei ollut senkään osalta minkäänlainen turhuus. Lisäksi sen käyttö ei myöskään saastuta vesistöjämme yhtään lisää. Mikäli en olisi ollut raskaana, vaan kroppani osalta edes sinne päin normaaleissa mitoissani, olisi todennäköisesti käynyt sijoittamassa eurojani hurmaavassa By Pia's liikkeessä johonkin kotimaiseen, pitkäaikaiseen ja tarpeelliseen pellava- tai bambuvaatteeseen, sillä vaatevarastoni alkavat olemaan melko ehtyneet. Koska sekin jäi tekemättä ja jatkoa ajatellen lähin liike sijaitsee kotoani vain 2 km kävelymatkan päässä, oli näissä reissuissa niitä ekotekojakin merimatkoja lukuun ottamatta. 

Kauramaitopalasaippua paperipussissa
Kauramaitopalasaippua paperipussissa

Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua
Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua


Lue myös: 

Ekologisuus on minulle tärkeä arvo. Luonto ja siellä liikkuminen on minulle todella rakkaita asioita, henkireikiäni. Haluan tehdä osani, että voin myös säilyttää sen kauneuden, puhtauden ja monimuotoisuuden seuraavillekin sukupolville, kuten omalle "Oskarilleni" ja hänen mahdollisille jälkeläisilleen. Ekologinen (perhe-)elämä on yksi blogini kantavista teemoista.

<3. Jennyfer

25. heinäkuuta 2019

Puutunut ja tunnoton vatsa, osa 2

Kohtasin pari viikkoa sitten kummallisen raskausajan oireen, jossa vatsani alkoi puutumaan tunnottomaksi. Kolmas lääkärikäynti viikon sairasloman jälkeen antoi täysin loogisen selityksen, mikä vatsaani oikein vaivaa. Lääkäri herätti minussa ensin aikamoiset ennakkoluulot, mutta mursi ne yhtä nopeasti, kun oli luonutkin. Sairasloma puutuneella vatsalla jatkuu nyt äitiysloman alkuun asti. Onko tähän vaivaan lääkettä ja mitä hyötyä tästä epämiellyttävästä vaivasta minulle voi olla?


Olen ollut nyt toista viikkoa putkeen sairaslomalla pari viikkoa sitten alkaneen hieman erikoisen raskausajan oireen kanssa, jossa erityisesti ylävatsani on täysin tunnoton ja istuessa tunne leviää vatsaa pitkin alaspäin. Soittelin silloin Naistenklinikan päivystykseen ja seuraavana päivänä kävin myös neuvolassa lääkärillä. Molemmat tahot diagnosoivat oireeni hermopinteeksi, joka lääkärin mukaan voisi mahdollisesti olla selässä tai rintarangassa ahtaaksi käyvän tilan vuoksi johtuen kohdun kasvusta. 

Raskausviikko 34
Raskausviikko 34

Lisää sairaslomaa

Oireet jatkuvat edelleen ja tarvitsin lisää sairaslomaa, koska toimistossa istuminen ei tällaisen tunnottoman ja puutuvan vatsan kanssa tullut enää kuuloonkaan. Viikon sairasloma, jolloin istuin mahdollisimman vähän, ei auttanut asiaan yhtään. Tämän massan ja liitoskipujen kanssa en jaksa pitkiä aikoja enää seistäkään, joten kylkiasennosta vartalotyynyn kanssa on tullut suosikkini, mutta sillä setillä en voi tehdä töitä. Niinpä työterveyslääkäri määräsi minulle nämä loputkin kaksiviikkoa sairaslomaa ennen varsinaisen äitiysloman alkua. 

Puuhhh! Helle, osittain tunnoton vatsa, liitoskivut ja turvotus ei tee oloa järin nautinnolliseksi
Puuhhh! Helle, osittain tunnoton vatsa, liitoskivut ja turvotus ei tee oloa järin nautinnolliseksi

Ennakkoluulot lääkäristä murtui yhtä nopeasti, kun tulikin

Mutta kohdalleni vasta lääkäri sattuikin. Olin käytännössä menossa hakemaan vain jatkoa jo saadulle sairaslomalle ja diagnoosille. Varasin ajan summamutikassa "vain jollekin", koska loma-ajasta johtuen en saanut aikaa omalle työterveyslääkärillemme. Sinänsä ihan sama, koska se mitä tarvitsin, oli vain sairasloman jatko. Diagnoosi minulla ja 33 raskausviikkoisella tunnottomalla vatsalla jo olikin. Kun lääkäri kutsui minut nurkan takaa nimellä sisälle, kävelin reippaasti huonetta kohti, mutta kun kulman takaa näin hänet, olin ihan että hetkinen... eeeen mä ollutkaan sen niminen, mihin mä pakenen, hänellekö minun pitää alkaa selittämään jotain raskauteen ja puutuneeseen / tunnottomaan vatsaani liittyvää... Lääkäri oli ehkä ikäiseni mies, ohut pitkä tukka osittain ponnarilla, joka oli värjätty shokkivärillä violetiksi. 
No, enhän minä siitä mihinkään voinut kääntyä ja paeta, vaan reippaasti jatkoin matkaa huoneeseen ja aloin kertomaan taustoja asialleni Naistenklinikan päivystykseen soitosta neuvolan lääkärikäyntiin, heidän diagnooseista viikon sairaslomaan ja nyt sen jatkon tarpeeseen. Lääkäri mursi ennakkoluuloni häntä kohtaan kerta heitolla, kun hän alkoi erittäin asiantuntevasti selittämään, mikä vatsaani oikeesti vaivaa. Siihen astiset diagnoosit toisaalta olivat olleet vain arvailuja. Lisäksi olin erittäin hämmentynyt hänen asiantuntijuudestaan ylipäätään raskautta kohtaan. Kyseessä oli kuitenkin työterveyden yleislääkäri. 


7 viikkoa laskettuun aikaan
7 viikkoa laskettuun aikaan

Diagnoosi 

Minun vatsanahkani on paikoittain erittäin kireä ihan luonnostaan. Kun tämä erittäin kireä vatsanahkani tässä nyt kuitenkin reippaasti yrittää venyä "Oskarin" viimeisellä massakaudella, ihon alla olevat hermot eivät ehdi siihen venymiseen mukaan, vaan jäävät kiristyksiin / pinteeseen, joka aiheuttaa vatsani iholle puutumisen sekä tunnottomuuden tunteen. Tiedätte varmaan tunteen, kun käsi tai jalka puutuu tunnottomaksi. Sellainen on minun vatsani. Puutunutta kättä tai jalkaa tekee mieli liikutella, mutta se ei onnistu vatsalle ja näin ollen tunne on äärimmäisen ilkeä ja epämiellyttävä. Puutuneisuutta saa helpotettua niin, kun vatsaan ei kohdistu kovinkaan paljon painetta, jota mm. istuminen aiheuttaa, mutta sen yläosa on ollut nyt kaksiviikkoa yhtenään tunnoton ja puutunut. 

Ihan parasta on "Oskarin" möyrimiset vatsassa
Ihan parasta on "Oskarin" möyrimiset vatsassa

Mitä lääkkeeksi

Ainoa lääke vatsan hermopinteisiin on synnytys. Mikäli "Oskari" syntyy lähimainkaan laskettuna aikana, olisin siihen mennessä kärsinyt tästä vaivasta 8 viikkoa. Tunto palautuu synnytyksen jälkeen, mutta hitaasti. Yksi mahdollisuus helpottaa olotilaani voisi olla lapsiveden vähennys, jolloin vatsa ei olisi niin kireällä, mutta se vaarantaisi koko muun raskauden, enkä todellakaan näillä viikoilla enää edes harkitse sellaiseen lähtemistä, sillä onhan minulla kylkiasentoni. Lapsivettä tuskin edes on mitenkään liikaa, sillä kohdunpohjan mitta kulkee aivan normaalissa, aavistuksen keskikäyrän yllä. Lääkärini tiesi kertoa, että kyseessä ei ole edes mikään poikkeuksellinen vaiva, mutta itse en ole koskaan kuullut kenenkään kärsivän vastaavasta. Hän myös kertoi, että ainut positiivinen asia joka tästä saattaa seurata on se, että tämmöinen kireä vatsanahka palautuu kiinteäksi nopeammin, kuin löysempi. Lääkäri venytti kahdella sormella kämmenselän ihoaan kireälle ja sanoi, että jos päivän pidät tätä näin kireellä, niin meneehän se tunnottomaksi. Juuri niin. Sellainen on minun vatsani, ollut nyt kaksi viikkoa. Mitäpä äiti ei poikansa eteen kärsisi. Ensin hän tyhjentää rautavarastoni ja sitten vetää vielä hermotkin kireälle. 

Pojastaan niin onnellinen odottaja
Pojastaan niin onnellinen odottaja


Lue myös: 

<3. Jennyfer

22. heinäkuuta 2019

31,5 neliötä: Eteinen

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka toinen osa tämä Eteinen on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.


Tervetuloa kotiini! Aloitetaan varsinainen sisätiloihin tutustuminen eteisestä, sillä siihenhän aina ensimmäisenä ovesta tullessa astumme. Kotioveni avatessa minulla on näkymä läpi asunnon toisen sivun päästä päähän eteisen, keittiön ja asunnon ainoaa varsinaisen huoneen kautta aina parvekkeelle asti.

Näkymä kotiovelta läpi asunnon toisen sivun
Näkymä kotiovelta läpi asunnon toisen sivun


Eteinen

Alla olevaan pohjapiirustukseen ole merkannut keltaisella värillä ne alueet, jotka itse lasken eteiseksi, ja jotka tämä postaus käsittää. Eteisen ja keittiön rajaaminen on sinällään vaikeaa, koska ne ovat käytännössä samaa tilaa. Kaapit jakautuvat kuitenkin selkeästä eteisen- ja keittiön kaappeihin, joten niiden osalta tilan erottelu on helppoa. Käytännössä myös keittiö alkaa vasta kuvissa vasemmalla näkyvän kahden kaapin jälkeen, joten ihan ovensuussa ei kuitenkaan tehdä mitään keittiöpuuhiin liittyvää.

Pohjapiirustus, jossa asunnon eteisen tilat eroteltuna keltaisella värillä
Pohjapiirustus, jossa asunnon eteisen tilat eroteltuna keltaisella värillä




Peili ja tohvelit

Eteisessä on pieni lattiatila sekä neljä kaappia. Ovesta astuttaessa ensimmäisenä vasemmalla on peli, jonka alla minulla on aina tohvelit, joilla käyn piipahtamassa pihalla, kuten viemässä roskia. Vuosien mittaan näiden huopatohveleiden ulkonäkö on koristeiltaan hieman kärsinyt koiran mielenosoituksista johtuen, mutta ovat silti ehjät, helpot ja ihanat jalassa, joten sen suhteen niistä ei ole ollut mitään tarvetta luopua. Kaiken lisäksi ovat kotimaista tekoa ja kumipohjilla varustettu, joten niillä pyörähtää pihalla myös talvella. Tämä peili palvelee niin sisä- kuin ulkovaatteidenkin peilauksen tarpeen, sillä muut asunnossa olevat pelit ovat seinällä vain sisustustarkoituksessa.

Näkymä kotiovelta eteiseen vasemmalle
Näkymä kotiovelta eteiseen vasemmalle


Huopatohvelit peilin alla eteisessä
Huopatohvelit peilin alla eteisessä

Vaatekaappini

Peilin jatkeena vasemmalla on kaksi kaappia, joista toinen on tankokaappi, jossa on lisäksi kolme hyllyä ja toinen on siivouskaappi. Tämä tankokaappi on minun vaatekaappini. Kaapin sisäosa on 47 cm leveä, joten kyseessä ei ole mikään iso kaappi. Tämä vaatekaappini koko puhukoot minimalistisuudestani vaatteiden osalta puolestaan. Tällä hetkellä sisältö toki poikkeaa normaalista, sillä se sisältää vain sen, mihin mahdun näistä raskauden viimeisistä viikoista johtuen pukeutumaan ja se ei ole paljon se. Osa vaatteistani on kellarissa parissa muovilaatikosa odottamassa raskauden jälkeistä aikaa. Raskauden alussa meinasi iskeä jopa hirveä stressi siitä, mihin ja miten tulen tänä aikana pukeutumaan, mutta nyt 7 viikkoa ennen laskettua aikaa huomaan sen olleen täysin turhaa. Mitä rennompaa, venyvämpää ja joustavampaa, sen parempi! En todellakaan lähtenyt tätä väliaikaista tilaa varten laittamaan rahaa äitiysvaatteisiin ja sitä paitsi myynnissä oleva tarjonta ei ole yhtään minun makuuni ja tyyliini. Niinpä päätin pukeutua ihan normaaleihin trikoovaatteisiin, joita kaapistani löytyikin jo ennestään. Ne ovat palvelleet erittäin hyvin. Niiden mahdollisesti venyessä pilalle, ostan sitten tarpeen vaatiessa tilalle uutta taas normaaliin kehon kokooni. Pari trikoomekkoa ostin näin kesäksi, mutta ne osoittautuivat laadulta niin surkeiksi, että on jäänyt käyttämättä. Niiden helmat lörpsähtivät aivan käsittämättömäksi jo parin tunnin päällä olon jälkeen. Kaikista parhaimpia vaatteita ovat olleet rennot housut, trikootopit ja t-paidat sekä hupparit ja pidemmät neuletakit. Nämä parhaat raskausajan vaatteeni ovat olleet kaikki sellaisia, joita käytin myös ennen raskautta ja ne eivät ole venyneet pilalle vielä yksikään, joten tiedän mihin merkkeihin panostan jatkossakin vaatehankintojen osalta. Koko 33 viikkoisen raskauden ajan olen tullut toimeen niin vähillä vaatteilla, etten olisi ikinä uskonut sellaiseen pystyväni tai olevan edes mahdollista. Tämä aika on muuttanut paljon käsitystäni vaatteiden osalta raskauden jälkeistä aikaa ajatellen. Tulen tekemään teille raskauden jälkeen ihan omia postauksia minimalistiseen vaatekaappiini liittyen, kunhan olen taas kehoni kanssa omimmillani. Se on kutenkin varma, että ainakin vuodenaikakohtaisten vaatteiden määrä kulkee tämän kaapin koon rajoissa, eikä tule olemaan yhtään enempää.

47 cm leveä vaatekaappini sijaitsee eteisessä
47 cm leveä vaatekaappini sijaitsee eteisessä

Vaatteet ovat tangolla huiveineen ja koruineen näitisti ja väljästi
Vaatteet ovat tangolla huiveineen ja koruineen näitisti ja väljästi
Ylähyllyllä korissa on kaikki alusvaatteet: alusousut, sukat, rintsikat ja uimapuku. Korin takana harvemmin käytössä oleva isohko laukku, jonka sisällä vielä harvemmin käytössä oleva pikkulaukku.
Ylähyllyllä korissa on kaikki alusvaatteet: alusousut, sukat, rintsikat ja uimapuku. Korin takana harvemmin käytössä oleva isohko laukku, jonka sisällä vielä harvemmin käytössä oleva pikkulaukku. 
Toiseksi alimmalla hyllyllä on housut ja alimmalla hyllylä tällä hetkellä läjä käyttämättömiä hengareita sekä kaksi vyötä.
Toiseksi alimmalla hyllyllä on housut ja alimmalla hyllylä tällä hetkellä läjä käyttämättömiä hengareita sekä kaksi vyötä. 
Siivouskaapin sisältö

Siivouskaappi


Vaatekaapin vieressä ennen keittiön työtasojen alkamista on siivouskaappi. Kaappi sisältää imurin, jonka takana on moppi ja siivousämpäri (eivät näy kuvassa), pölyhuiskan, uuden pölypussin, sinisen uimalapussukkani (en tiedä, miksi on päätynyt asumaan siivouskaapissa), ikkunoiden- sekä peilienpesurätin ja ikkunanpesuaineen sekä lattianpesuaineen, jotka eivät myöskään näy kuvassa. Lisäksi siivoustarvikkeiden ulkopuolelta kaapista ovat löytäneet kodin itselleen vaatteidenhoitovälineet, sillä sisältäähän se myös pyykkikorin. Vaatteidenhoitovälineiden osalta kaapissa on kaksi vahapalaa (käytännössä Fjällrävenin ulkoiluvaatteiden vahausta varten) sekä fööni vahan lämmittämiseen, kuorivaatteille tarkoitettu suihke, kenkäharja ja -vaha sekä tarraharja ja sille vaihtorulla. Verkkopussukka on kauppareissujani varten, joka sisältää useita kestopusseja hedelmille ja vihanneksille.

Siivouskaappi on eteisessä ennen keittiön alkamista
Siivouskaappi on eteisessä ennen keittiön alkamista

Naulakko

Eteisen ovesta tultaessa oikeella puolella on (onneksi neutraali ja seinään upotettu valkoisella ovella varustettu) sähkökaappi, jonka alle olen kiinnittänyt siron mustan naulakon. Naulakossa roikkuu reppu, pari heijastinta, avaimet ja sateenvarjo. Tätä naulakkoa voi myös vieraat hyödyntää (lyhyempien) takkiensa ripustuksen osalta. Minulla käy tosin niin harvoin ja vähän vieraita, että heitä varten ei ole tarvinnut edes miettiä mitään erityisratkaisuja. Aina on saatu kaikkien ulkovaatteet tarpeen tullen johonkin mahtumaan.

Naulakko on eteisessä pääosin reppun ja avainten ripustamista varten
Naulakko on eteisessä pääosin reppun ja avainten ripustamista varten


Kaapin sisältö
Kaapin sisältö

Ulkovaatekaappi ja kierrätyspiste

Naulakon vieressä on ovi kylpyhuoneeseen, jota tutkimme tarkemmin myöhemmin omassa postauksessaan. Sen oven vieressä on puolestaan tuplaovellinen tankokaappi, jonka lasken osaksi eteistä, jossa on tangon lisäksi ylä- ja alahylly. Kaapin sisäleveys on 76 cm. Tässä kaapissa on ulkoiluvaatteet, kuten mm. takit, kengät, pipot, hanskat ja villasukat. Takeistani tällä hetkellä kaapissa roikkuu kevyemmät versiot ja syksy- sekä talvitakit ovat kellarissa. Samoin kenkien osalta. Käytössä olevista kengistäni kuvan ulkopuolelle kaapin takaosaan jää kumisaappaat ja yhdet korkkarit. Näin raskaana ollessa ne korkkaritkin olisi voinut olla varastossa, mutta eivät ole näemmä häirinneet tai vieneet tilaa tässä kaapissa muultakaan. Kumisaappaiden osalta olen haaveillut jo pidemmän aikaa uusista, keltaisista. Nykyiset ovat mustat. En vain ole löytänyt malliltaan mieluisia ja juuri oikean keltaisen värisiä vielä mistään. Nyt syksyn tullen voisinkin aktivoitua asian kanssa uudestaan. Takkien osalta pinkki tekomokkatakki on vaatteistani poislähtöuhan alla. Takkien lisäksi tangolla roikkuu kolme fleeceä, joita käytän raskauden ulkopuolella ahkerasti ulkoilussa ja retkeilyssä kerrospukeutumisen osalta. Tosin nyt olen jo vuoden päivät haaveillut korvaavani näitä fleecejä aidoilla villapaidoilla, joita itseasiassa riittäisikin vain yksi. Ulkovaatteiden osalta tämä kaappi on saanut osakseen jo myöskin "Oskarin" tulevia syys-/talvivaatteita. Jaamme siis tulevan poikani kanssa tämän ulkovaatekaapin keskenämme. Puolet tangosta syö tangossa kiinni roikkuva lokerikko, joka sisältää niin minun kuin "Oskarin" ulkoiluun liittyviä asusteita, kuten ne pipot ja hanskat jne. Alahyllyllä kenkien kaverina on osa asunnon kierrätyspistettä, josta voi lukea lisää täältä. Ylähyllyllä on tällä hetkellä vain kaksi reppua, isompi ja pienempi, sekä "Oskarin" kantoreppu.

Ulkovaatekaapin yläosa
Ulkovaatekaapin yläosa
Ulkovaatekaapin alaosa
Ulkovaatekaapin alaosa

Hei hei

Eteisen osalta en ole kaivannut lisää tilaa yhtään mihinkään vaan koen, että etenkin vaatekaapeissa olisi tilaa hyödynnettäväksi vielä enemmänkin.  Mutta mitäpä niitä turhaan tarpeettomalla täyttämään. Toisaalta kengistä ja takeista voisin karsia vielä jotain poiskin. Kiva kun kävit. Nähdään taas! Sarjan seuraava postaus ilmestyy 29.7.2019.

Näkymä asunnosta kotiovelle
Näkymä asunnosta kotiovelle


Lue myös: 


<3. Jennyfer

19. heinäkuuta 2019

Vartalotyyny - raskaana olevan yöunien pelastus ja aarre

(Kuvissa ja tekstissä esiintyvät tuotteet on ostettu itse).

En enää edes muista, mistä raskausviikosta lähtien kyljellään nukkuminen on ollut kohdallani ainut vaihtoehto, ja se ainut asentovaihtoehto on ollut minulle todella tuskallinen. Vaikka kotona on sisustustyynyjä avuksi aivan riittämiin, eivät ne tuoneet yöuniin toivottavaa vaikutusta. Olin huonosti nukutuista öistä jo niin väsynyt, että olin valmis kokeilemaan lähes mitä vaan. Sitten löysin vartalotyynyn ja nyt parin viikon yhdessä nukkumisen jälkeen ajattelen, että tuskin tulen luopumaan siitä raskauden jälkeenkään. Tämä sänkykaveri tuli jäädäkseen. 


En todellakaan ole mikään kylkiasentonukkuja ja olenkin kärsinyt siitä ainoasta mahdollisesta, joko oikealla tai vasemmalla kyljellä nukkumisesta raskausvatsani kanssa todella paljon siitä asti, kun kaikki muut asentomahdollisuudet jäivät käyttökelvottomiksi. En normaalistikaan nuku suoraan vatsallani tai selälläni, vaan sellaisessa osittain vatsalla/kyljellä asennossa, joka nyt ei ole enää viikkokausiin tullut kuuloonkaan. Jotain oli keksittävä, sillä yöt alkoivat olemaan todella tuskallisia jo muutenkin fyysisesti kuormittuneen kropan kanssa. Kun mitenkään ei ollut hyvä ja jatkuva kääntyminen kyljeltä toiselle oli liitoskipujen takia tuskallista ja piti hereillä pitkin yötä. Kääntymistä vaikeutti vielä sekin, että minulle kyljen vaihtaminen on luontevaa vatsan kautta, mutta nyt raskaana ollessa sekin on pitänyt opetella tapahtuvaksi selän kautta. Olen jopa nähnyt unta, että nukun vatsallani. Olen myös sanonut, että synnytyksen jälkeen tulen makaamaan sängyllä vatsallani vuorokauden X asennossa, ihan vaan, koska mä voin.



Tyynyviritelmiä

Ensin virittelin viereeni nukkumaan käydessä useita eri tyynyjä, jotka palvelevat päiväsaikaan sisustustyynyjen virkaa. Yksi oli käden alla, yksi jalkojen välissä ja yksi vatsaa vasten. Nukahdinkin tyynyjeni kanssa ihan hyvin ja ne toivat kylkiasentoon tarvittavaa tukea ja mukavuutta, mutta auta armias, kun yöllä piti kääntyä toiselle kyljelle. Käännä ensin itsesi ja revi perässä kolme tyynyä ja asettele ne uudestaan viereesi. Tässä yhteydessä kävin usein myös pissalla. Jos kaiken tämän operaation jälkeen ei ollut kunnolla hereillä ja sai vielä unen päästä kiinni, niin se oli ihme. Kypsyin tähän shown aika nopeasti ja oli etsittävä muita ratkaisuja. En asentoasioista johtuen ollut nukkunut enää viikkoihin kunnollisia yöunia ja olin jo aivan tuhannen väsynyt pelkästään sen vuoksi. Itse raskauden ja heikkojen rauta-asioiden väsymysvaikutuksista puhumattakaan.



Kaikki mitä tarvitsen

Aloin etsimään ja tutkimaan vartalotyynyjä, joista olin kyllä kuullut aiemmin, mutta en sen kummemmin niille korviani ollut lotkauttanut. Pian tutkimusmatkani sai minut vakuuttuneeksi siitä, että se oli juuri sitä, mitä nyt tarvitsen. Tein tilauksen ja jo parin päivän päästä aarteeni oli noudettavissa kotiini.





Kokemukset

Olen nukkunut nyt reilut pari viikkoa vartalotyynyni kanssa, jota myöskin boyfriendiksi kutsun, enkä ole yhtään ainutta yötä nukkunut huonosti sen takia, että vika olisi (kylki)asennossa. Vaihdan asentoa yön aikana kyljeltä toiselle enää ehkä kerran-pari, joten uneni ovat todella rauhoittuneet. Jos satun heräämään kääntymiseen, niin se johtuu pelkästään liitoskivuista, sillä tämä pötkylä on helppo napata kainaloon ja kääntyä yhdessä sen kanssa. Sen kummempia asetteluja ei tarvita. Tämmöisen vartalotyynyn kanssa saa kylkiasennosta todella luonnollisen ja se tukee sekä hartioita, lantiota ja vatsaa juuri niin kuin pitääkin.



Boyfriend tuli jäädäkseen

Vartalotyyny ei ole vain raskausajan juttu. Sitä käytetään yhtälailla ns, normaalissakin kehon olotilassa. Voin vannoa, että se on todellinen pelastus ja apu hyville ja ergonomisille yöunille. En ikinä olisi uskonut sanovani näin, mutta suurella todennäköisyydellä tulen nukkumaan tämän boyfriendini kanssa myös raskauden jälkeen. Kyljelläni.



<3. Jennyfer

16. heinäkuuta 2019

Vatsan koko ja raskausoireet jatkuvana arvostelun kohteena

Voiko raskaana olevaa ärsyttää mikään enempää kuin se, että olet vatsan koon ja raskausoireiden kanssa jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena? Pahimmillaan "Oskarille" on oireideni puolesta toivottu jopa ennen aikaista syntymää. Paljastan teille kaikki mahdolliset arvot, oireet ja lukemat kokokuvineni, joiden osalta minä olen joutunut muiden äitien arvostelun kynsiin raskauteni osalta. Voin vain aavistella, mihin syyniin joudunkaan raskauskiloista palautumisen osalta tai sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan. 


Miten kukaan voi tulla toiselle ihmiselle sanomaan, edes raskaana olevalle, että onpas sun vatsa pullahtanut valtaviin mittoihin? Tai tottakai voi, näköjään, mutta mikä oikeus tai edes kohtuus kenelläkään on arvostella kenenkään vatsan kokoa, jos ei itse tieten tahtoen heittäydy sellaisen tuomaroinnille alttiiksi, oli sitten raskaan tai ei. Minä olen 160 cm pitkä, tai pätkä, ja keskivartaloni on suhteellisen lyhyt, joten johonkin sen vauvan on mahduttava. Minun kohdallani tilaa ei siis ole pituussuunnassani, eikä kohtu päättänyt kasvaa sisäänpäin, joten johonkin sen vatsan on levittävä. Tapauksessani suoraan eteenpäin. "Oskari" on tällä hetkellä täysin normaalikokoinen vauva. Minun sokerirasitusarvoni olivat erinomaiset (viitearvot suluissa): 0h 4.8 (<5.3), 1h 7.0 (<10.0), 2h 6.3 (<8.6) ja kohdunpohjan mitta vain aavistuksen keskikäyrän yläpuolella, joten kaikin puolin "valtaviin mittoihin pullahtanut vatsani" on viikkoihin nähden täysin normaalin kokoinen. Kiloja minulle on kertynyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä helmikuulta raskausviikon 32 neuvolakäynnille heinäkuulle 11,5 kg, joten myös senkin suhteen ole täysin normaaleissa raskausajan mitoissa. Näistä painoasioista tulen tekemään synnytyksen jälkeen ihan oman postauksen, joten sen vuoksi en nyt kerro siitä sen tarkempia lukemia, koska projekti on vielä kesken. Me naiset (aivan kuten miehetkin) olemme vartalon rakenteeltamme erilaisia ja eri mittaisia, joten pelkästään jo se määrittää, minkälainen kenenkin vatsa on raskausaikana joten mihin sitä vauvamahaa kukaan voi arvosteluillaan edes verrata? 33 viikkoinen raskauteni on tähän asti ollut vauvan ja kehoni kasvun osalta niin normaali ja keskimääräinen kuin olla ja voi.

Kohdunpohjan mitta kulkee aavistuksen keskikäyrän yläpuolella


Oireeni raskausaikana

No entäs ne raskausoireet sitten? Pahimmillaan olen saanut kommentin, että syntyispä se vauva sitten vaikka etuajassa, koska kivut kertovat, että myös sillä on paha olla. Tarkastellaanpas näitä raskausajan oireitani vähän tarkemmin, onko mikään oire syy toivoa lapselleni ennen aikaista syntymää ja kuinkakohan paha sillä nyt vatsassani sitten on ollakaan? Entäs ne minun kivut sitten?

  • Väsymys. Täysin normaalia raskausaikana. Tekeehän keho ihan valtavan työn kasvattaessaan uutta ihmistä ja elämää. Se vaatii naisen keholta paljon energiaa ja voimavaroja. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Hemoglobiinin tippuminen ja rautavaraston tyhjentyminen. Kehon verimäärän kasvun johdosta täysin normaalia ja vain tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Tämä lisää huomattavasti väsymystä, mutta sekin vain tulevan äidin oireena. 
  • Närätys. Vain ja ainoastaan tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Vatsassa nyt vaan loppuu tila kesken ja näin ollen paine vatsalaukussa kasvaa, jolloin mahanesteet nousevat äidin ruokatorvessa ylöspäin.
  • Liitoskivut. Raskaushormoni pehmentää lantionseudun sidekudosta ja näin ollen valmistaa sitä synnytykseen. Olen tosi iloinen tästä, sillä ajattelen, mitä pehmeemmät paikat, sitä helpompi synnytys. Tästä aiheutuu tulevalle äidille kipuja, erityisesti itselläni häpyluun tienoille, joista vauva ei varmasti ole millään tavalla tietoinen. Ei siis mitään vaikutusta vauvaan. 
  • Liikunnan aikaiset alavatsakivut. Diagnosoitiin supistuksiksi ja asiaa pidettiin hyvänä, että niitä ilmenee, eikä kyseessä ole missään nimessä vaarallinen asia. Kohdunsuu on ollut kokoajan kiinni ja kiinteä, silloin, kun sen on pitänyt ollakin, joten liikuntaa suositeltiin jatkamaan, mutta supistusten rajoissa. Ei vaaraa synnyttää ennenaikaisesti lenkkipolulle, vaikka niitä supistuksia ei ehdoin tahdoin kannata hankkiakaan. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Puutunut (ylä)vatsa. No tässäpä vähän harvinaisempi raskausoire, mutta siihenkin löytyy diagnoosi, kun soittaa Naistenklinikan päivystykseen, käy lääkärillä ja tekee Googleen haun, jolla löytää myös muiden lääkäreiden muille antaman diagnoosin vastaavasta asiasta. Kyseessä on puristuksiin jäänyt hermo, joka aiheuttaa tunnottomuuden, ns. puutumisen tunteen vatsan iholla. Kohdallani tämä hermo on jumissa joko selässä tai rintarangan alueella, joka käy ahtaaksi kohdun edelleen kasvaessa voimakkaasti. Minulla vatsan puutumista lisää istuminen ja vähentää seisominen sekä kyljellään makaaminen. Ei vaarallinen eikä kivulias, mutta erittäin epämiellyttävä minulle. Täysin oireeton ja näkymätön vauvalle. 
  • Colitis Ulcerosa. Suomeksi krooninen haavainen paksusuolen tulehdus. Sairastuin tähän 10 vuotta sitten. Tänä päivänäkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä sairauden aiheuttaa. Mutta siitä on kymmenien vuosien kokemus, että käyttämäni lääkkeet, joita lisättiin Laakson sairaalassa erikoislääkärin, gastroenterologin vastaanotolla raskauden alkuvaiheessa, eivät ole millään tavalla haitallisia vauvalle. Se olisi haitallista, jos ruoka ei pysyi sisälläni, vaan ripuloisin sen ulos. Se vaarantaisi vauvan energian saannin. Minun aineenvaihduntani on toiminut koko raskauden ajan täysin normaalisti. En ole kertaakaan edes oksentanut. Vain sairaudesta johtuvat suoliston haavat vuosivat aluksi runsaasti verta, joka heikensi entisestään hemoglobiinin arvoja. Vaikutukset näin ollen vain minulle, ei vauvalle. 
Raskausviikko 31+6 15.7.2019

Kaikin puolin normaali

"Oskari" liikkuu aktiivisesti päivittäin ja sykkeetkin ovat joka kerta mitattaessa olleet huikeat 150-160 lyöntiä minuutissa. Hän on jo kääntynyt pää alaspäin, kuten näillä viikoilla kuuluu tehdäkin, eikä ole mitään merkkejä ennen aikaisesta syntymästä tai siitä, että hänellä olisi vatsassani millään tavalla huono tai paha olla. Niskaturvotus ja rakenneultrassa kaikki ovat olleet täysin normaalia. Minun kaikki seurattavat arvot ovat ja ovat koko raskauden ajan olleet niin normaaleja, kuin olla ja voi. Verenpaine oli edellisellä viikolla 102/65, joka luokitellaan jopa normaalia paremmaksi, eli ihannearvoksi. Siellä se on keikkunut koko raskauden ajan, enimmillään 124/74, jolloin se on pompsahtanut yläpaineen osalta ihannearvosta normaaliin. Virtsassa ei ole glukoosia eikä proteiineja. Olen täysin varma siitä, että raskausajan oireeni ovat kohdistuneet vain ja ainoastaan minuun vauvan ollessa niistä täysin ulkopuolella ja tietämätön. Olen täysin varma myös siitä, että tämä raskauteni on kaikin puolin niin arvoiltaan, oireiltaan kuin kokonikin puolesta niin normaali kuin vaan voi olla. Siten onkin täysin käsittämätöntä joutua normaaleine kokoineen, arvoineen ja oireineen muiden ihmisten negatiivisen arvostelun ja arvioinnin kohteeksi.

Entäs palautuminen ja vauvan hoito sitten

En voi välttyä ajattelemasta tulevaa. Miten rankkaan syyniin ja arvostelun kohteeksi joudunkaan raskauskiloistani palautumisen osalta? Entä sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan? Onko arvostelua julmempaa olemassakaan, kuin äiti toiselle äidille? Maailma voi olla todella paha paikka kaikesta massasta ja normaalista poikkeavalle. Mutta katsokaa, saman kohtalon saat, vaikka kaikki olisi täysin normaaliakin. Joten ollaan kaikki tahoillamme yhtä epänormaalin normaaleja. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että eletään elämämme itsellemme juuri sellaisena kuin olemme ja itsemme kanssa on hyvä olla. Muita et voi miellyttää, eikä se ole elämän tarkoituskaan.

Lue myös: 



<3. Jennyfer

15. heinäkuuta 2019

31,5 neliötä: Pohjapiirustus

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka ensimmäinen osa tämä Pohjapiirustus on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.


Asunnon pohjaratkaisu on aivan täydellinen. En muuttaisi siinä mitään. Ennen, kuin aikoinaan olin nähnyt asuntoa livenä, ajattelin, että miten ihmeessä voisin asua kodissa, jossa eteinen ja keittiö on käytännössä samaa tilaa. Luulin, että minulla olisi tunne, kuin kokkaisin eteisessä. Näin reilu 1,5 vuoden kokemuksella täytyy todeta, että se tunne oli täysin turha. Tilan eteisen tuntu rajoittuu vain ainoastaan vasemmalla ennen keittiötä ja oikealla ennen kahden oven tankokaappia edeltävään tilaan, jossa ei harrasteta mitään ruuanlaittoon liittyvää.

31,5 neliötä: Pohjapiirustus


Rakastuin ikkunoihin ja patterittomuuteen

Kun aikoinaan tulin asunnon ensiesittelyyn, se oli vielä rakennusvaiheessa ja sinne piti pukeutua huomioliiveihin sekä rakennustyömaa kypäröihin, jotka sai parkkipaikan tilalla olleesta työmaakopista. Hissi ei vielä toiminut ja rappukäytäväkin oli keskeneräinen työmaa. Tämä asunto oli kuitenkin käytännössä loppusiivousta vailla valmis. Rakastuin sen katosta lattiaan asti ulottuviin ikkunoihin, jotka ovat koko asunnon levyiselle parvekkeelle, jossa niin ikään lasitus on koko sen leveydeltä katosta lattiaan asti. Tämä yhdistelmä luo tähän asuntoon kauniin valon, vaikka ne ihanat ikkunat vain yhdelle sivulle ulottuvatkin. Lisäksi minusta oli aivan ihanaa, kun asunnossa on lattialämmitys, eikä seinillä olevat patterit ole rajoittamassa rajallisten neliöiden sisustamista.

Miten mahtua näihin neliöihin

Aluksi hieman jännitin pientä neliömäärää, sillä olinhan asunut lähes koko aikuisikäni pääsääntöisesti kooltaan 50 neliön molemmin puolin olevissa kaksioissa. Mutta minä todella halusin tämän kodin. Todella. Halusin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä jo netissä. Olin jo aiemmin karsinut ylimääräistä sekä tarpeetonta tavaraa elämästäni todella paljon pois. Muuton yhteydessä tein sitä rajusti lisää. Sain siitä todella hyviä fiiliksiä ja kiksejä, joita saan minimalisoidessani elämääni edelleen. Se tunne on yksi syy, miksi ylipäätään olen minimalisti. Se tunne, joka pitää kokea, jota on niin äärimmäisen vaikea selittää. Minusta on henkisesti aina vaan upeampaa ja hienompaa, mitä vähemmällä pärjää ja tulen toimeen, ja mitä vähemmän nurkissa on tavaraa. Nämä neliöt haastoivat minut todella harkitsemaan joka ikisen tavaran tarpeen ja tarkoituksen. On lopulta aika uskomatonta, miten vähällä tulee toimeen elämättä silti minkäänlaisessa kurjuudessa tai askeettisuudessa. Minimalistisuudestani huolimatta olen kuitenkin visualisti. Kodissani on asioita, joita en tarvitse, joiden haluan olevan siellä vain silmän ilon vuoksi.

Tilaa myös "Oskarille"

Kun olin saanut asunnosta kauniin ja viihtyisän, sekä asunut siinä n. 13 kuukautta, tein yllättäen positiivisen raskaustestin. Siinä sitten iski jonkinlainen paniikki ja stressi, että mihin ihmeessä muutan ja meille kodin rakennan. Lapsen kanssa 31,5 neliön jakaminen tuntui lähes mahdottomalta ihan jo ajatustasollakin. Vaikka olemmekin "Oskarin" isän kanssa yhdessä, emme ainakaan vielä ole muuttamassa yhteenkään. En myöskään halunnut muuttaa tästä asunnosta yhtään mihinkään, saati alueelta, johon olin niin ikään rakastunut, joten päätin, että jään "Oskarin" kanssa tänne asumaan. Olin minimalistina tietysti jo pidemmän aikaa ihastellut perheiden minikoteja, ja nyt sain ihan itse rakentaa minulle ja tulevalle lapselleni sellaisen. Tilanne vaati jälleen kerran omien tavaroiden ja vaatteiden totaalisen läpikäynnin ja arvioinnin tarpeellisuudesta. Koska saan kiksejä tämän kaltaisista haasteista, olin innoissani ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. Sain jälleen kerran laittaa itseni ja luovuuteni todella peliin. Olin päättänyt, että me kyllä mahdumme tähän kotiin erinomaisesti, tilavasti ja viihtyisästi. Ja niin siinä kävi. Nyt kun sisustus on kutakuinkin valmis, esittelen seuraavissa 31,5 neliötä -postauksissa ratkaisuni ja tilat huone huoneelta. Tervetuloa virtuaalivierailulle meille! Sarjan seuraava postaus ilmestyy 22.7.2019.

Kaikki sarjan postaukset löytyy tunnisteella: 31 neliötä

<3. Jennyfer

12. heinäkuuta 2019

Kummallisia raskausoireita: Puutunut ja tunnoton ylävatsa

Minua kohtasi kummallinen ja erikoinen raskausajan oire, jossa erityisesti ylävatsani on täysin puutunut ja tunnoton. Istuessa oireet laajenevat myös muualle vatsaan, eikä neljä terveysalan ihmistä, joiden kanssa kaikkiaan asioin, ollut kukaan törmännyt vastaavaan aiemmin. Soitto Naistenklinikan päivystykseen, lääkärin vastaanotto ja Google haut kertovat tälle erittäin koomisen ja ilkeän tuntuiselle vaivalle diagnoosin, josta todennäköisesti kärsin synnytykseen saakka. 


Kohtasin toissa iltana hieman erikoisen raskausoireen, jossa ylävatsani alkoi puutumaan täysin tunnottomaksi. Ensin luulin, että leggareiden vyötärö painoi vatsaa niin, (vaikka ei se oikeesti edes painanut), että veri ei kiertänyt kunnolla ja laskin sen vyötärön vatsani alle, mutta ei siitä ollut mitään apua. Sohvalla kyljelläni miehen kainalossa pötkötellessä ja Juice leffaa katellessa kummastelin tätä puuduttavaa tuntemusta. Pian kuitenkin menimme nukkumaan, enkä reagoinut vatsan puutumistunteeseen yön aikana mitenkään, enkä muista kiinnittäneeni siihen eilen heti aamustakaan mitään huomiota.

Mietteliäs vaivastaan
Mietteliäs vaivastaan

Oireet laajenee

Töihin ja toimistotuoliin päästyäni alkoi ylävatsa taas puutumaan nopeasti heti aamupäivän aikana. Mitä enemmän istuin, sitä alemmaksi vatsaa puutuminen ja tunnottomuus tuntui valuvan. Kun käänsin tuolin selkänojan takaviistoon niin, että vatsaan ei kohdistunut minkäänlaista painetta, puutuminen hieman helpotti, mutta ei kadonnut kokonaan. Se jäi vellomaan erityisesti ylävatsaan.

Soitto Naistenklinikan päivystykseen

Iltapäivällä kotiin päästyäni vatsani oli niin ilkeän tuntuinen tunnottomuuttaan ja puutuneisuuttaan, että en voinut istua enää ollenkaan. Näin ollen vietinkin eilisen illan lähes kokonaan kyljelläni sängyssä lukien kirjaa. Kun sekään ei vienyt ylävatsan puutuneisuutta ja tunnottomuutta täysin pois, soitin miehelleni ja tulimme siihen tulokseen, että olisi hyvä soittaa Naistenklinikan päivystykseen ja kysyä, onkohan mahdollisesti jostain vakavammastakin oireesta kyse. "Oskari" kuitenkin liikkui normaalisti, ja se oli minulle siinä hetkessä pääasia.

Lääkärin vastaanotolla
Lääkärin vastaanotolla

Oireiden kartoitusta

Naistenklinikalta kyselivät vointiani ja oireita muuten, joissa ei ollut mitään huomautettavaa, jos nyt mukaan ei lasketa koko raskauden kestänyttä väsymystä alhaisesta hemoglobiinista ja sittemmin lähes tyhjentyneistä rautavarastoista johtuen. Ainut vaiva oli puutuneen oloinen ja täysin tunnoton ylävatsa, jonka oireet laajeni vatsaa alaspäin, kun istuin. Kätilö piti oirettani erikoisena, mutta ei vakavana, eikä ollut aiemmin törmännyt vastaavaan. Hän suositteli hakeutumaan heti tänään kuitenkin omalle terveysasemalle äitiysneuvolaan/lääkäriin.

Lääkärin vastaanotolle

Ajan saaminen ei ollut mitenkään yksiselitteinen prosessi terveyspalveluiden takaisinsoittopalveluineen kaikkineen, ja olinkin asennoitunut menemään vaivan kanssa viikonlopun yli ja pääseväni lääkäriin ensiviikon aikana. Tiesin, että jos oloni muuttuisi, oireet pahenisi tai Oskarin liikkeet lakkaisi, pääsisin aina akuutissa tilanteessa Naistenklinikalle. Yllätyksekseni sain kuin sainkin ajan vielä tälle päivälle ja siinä sitten kaikkiaan neljännen kerran selitän lääkärin tuolilla, että ylävatsani on puutunut, eikä siinä ole enää tuntoa, että tätä nyt pidetään vähän outona ja erikoisena, mutta olisi kyllä jo kaikkien asioimieni alan ihmisten mielestä hyvä selvittää, mistä moinen voi johtua. Ei siinä lääkärikään osannut siltä istumalta mitään sanoa, mutta alkoi tutkia vatsaani. Hän mm. nipisteli vatsan yläosaa, enkä tuntenut mitään, ennen kuin oikeesti näin hänen nipistävän sitä todella kovaa, jolloin tunsin vain pientä kipua. Puutunut mikä puutunut ja tunnoton mikä tunnoton.

Makuuasennossa on melko hyvä
Makuuasennossa on melko hyvä

Diagnoosi

Tiedätte varmaan tuntee, kun käsi tai jalka puutuu niin, että sitä ei tunne lainkaan. Sellainen on minun ylävatsani. Heti rintojen alapuolelta noin 10 cm matka alaspäin. Ja kun istun, puutuminen laajenee lähes napaan asti. Maatessa ja seistessä puutuneisuus on ja pysyy vain ylempänä. Sain diagnoosin, että joku hermo on jäänyt pinteeseen, joka tämän hullunkurisen vaivan aiheuttaa. Sitä epäilivät eilen myös Naistenklinikalta. Samaa kertoo Google, kun löydän hakusanoillani keskustelupalstoille ja yhteen bloggaukseen.

Saikulle

Minulla olisi vielä 3 viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua. Nyt siitä menee ainakin yksi viikko saikulla, sillä en kykene istumaan tämän puutuneen ja tunnottoman vatsan kanssa, seisomisesta liitoskipuineen raskausviikosta 32 eteenpäin puhumattakaan. Pitkälle pääsin ennen töistä pois joutumista, enkä kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että vaiva, joka siihen ajaa, on tällainen.

Seisten on paras, nutta tätä ei oikein muuten rv 32 kroppa enää pitkiä aikoja kestä
Seisten on paras, nutta tätä ei oikein muuten rv 32 kroppa enää pitkiä aikoja kestä

<3. Jennyfer

11. heinäkuuta 2019

Isyyspakkaus

(Kuvissa ja tekstissä esiintyvät tuotteet on ostettu itse äitiyspakkausta lukuun ottamtta, joka on saatu Kelalta).

Isät ansaitsevat arvoisensa huomion siinä, missä äiti ja vauva saavat omansa. Meidän tuleva isukki sai oman isyyspakkautensa, jonka sisältö koostui hänelle henkilökohtaisista lahjoista sen sijaan, että paketissa olisi ollut vauvalle kohdennettuja "I Love Dad -tyylisiä" vaatteita ja tavaroita. Halusin nimenomaan muistaa tulevaa isää itseään. Onko äitiyspakkauksenkaan nimi oikeesti sisältönsä mukainen?


Mielestäni on tärkeää muistaa ja huomioida tulevia isejä siinä, missä äiti ja vauva saavat loputonta huomioita osakseen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Itse en ainakaan voi väheksyä mieheni arvoa missään kohtaa, vaikka välillä vähän vaikeeta onkin, sillä ilman häntä en ikinä olisi saanut tätä ihmettä elämääni tapahtuvaksi. Loputon rakkaus on kuitenkin se, joka meitäkin yhdessä pitää ja yli vaikeuksien kantaa. Välillä pahemmin, toisinaan, ja onneksi taas nykyään useimmiten paremmin. Jostain syystä tämän ihmeen ja mahdottomuuden piti tapahtua juuri meille ja "Oskari" halusi tähän maailmaan juuri meistä. Tiedän, että sisälläni kasvaa jotain erityistä, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen vain ja ainoastaan miehelleni.

Isyyspakkaus: Gantin huppari, Granit pellava esiliina, munakello ja viskiä
Isyyspakkaus: Gantin huppari, Granit pellava esiliina, munakello ja viskiä


Pakkausten nimistä sisältöönsä nähden

Isyyspakkaukset sisältävät usein asioita, jotka ovat kuitenkin kohdennettuja vauvalle. On I Love Dad bodyjä, tutteja, humoristisia ruokalappuja ja vaikka mitä pipoa, paitaa ja vauvanhoitotarviketta. Aivan kuten äitiyspakkauskin, sillä sisältöhän on suunnattu vauvalle, eikä nimensä mukaan äidille. Eikö äitiyspakkauksen parempi nimi olisi lapsuuspakkaus tai jotain vastaavaa? Äitiyspakkaus olisi minusta nimensä mukaan loogisempi silloin, kun se sisältäisi jotain tärkeää ja merkityksellistä äidille, kuten imetysliivejä, -paitoja, -mekkoja, siteitä, liivinsuojia, rintapumppua, nännirasvaa jne. Koska isät eivät luonnollisesti tarvitse niitäkään, halusin muistaa meidän tulevaa isukkia jollain oikeesti henkilökohtaisella ja sellaisella, josta hän on puhunut ja toivonut. Pakkaukseen valikoitui Gantin huppari, Granitin pellava esiliina, munakello ja viskipullo. Voitte vaan arvata, että odotan jo kovasti, minkälainen ateria tuon essun ja munakellon voimalla minulle valmistuukaan.

Isyyspakkauksen henkilökohtainen sisältö
Isyyspakkauksen henkilökohtainen sisältö


<3. Jennyfer