27. heinäkuuta 2019

Ekoteko: No ei oikeesti sinne päinkään

(Sisältää kaupallisia linkkejä ja nimiä, mutta ei yhteistyötä).

Halusin tehdä tämän postauksen "Ekoteko" -sarjan alle, vaikka oikeesti koen, että juuri minäänlaista, ainakaan mitään merkittävää ekotekoa en todellakaan tullut tehneeksi, vaan päin vastoin, kannoin korteni kekoon todella huonojen valintojen puolesta, ja vieläpä maksoin siitä. Toisaalta, jos en olisi tehnyt valintoja niin kuin tein, en ehkä lainkaan olisi nähnyt Itämeren todellista ja karua merisairasta tilaa, jota tämä kirjoitus lähinnä koskee. Pohdin myös sitä, missä ovat rajani kokemieni elämysten ja luonnonsuojelun osalta, ja oliko toinen matkoista viehättävyydestään ja suunnitelmallisuudesta huolimatta sittenkään järkevä, kun oikeesti mitään shoppailtavaakaan ei edes ollut. 


Saaristomatka Aurinkolahdesta Hakaniemeen

Viikko sitten viikonloppuna tein kaksi saaristolaivareissua, toisen suunnitellusti ja toisen suunnittelemattomasti. Lauantaina vietin päivää Helsingin ihastuttavassa Aurinkolahdessa kävellen rannalla, nauttien keittopäivällistä muurinpohjalettuineen Cafe Kampelassa ja ravintola Loiston terassilla jäätelön ja veden voimalla. Huomion kiinnittivät merellä seilaavat ja Aurinkolahteenkin tulevat saaristolaivat ja niinpä alkoi selvitys, mihin niillä oikein pääsiskään. Kävi ilmi, että yksi reitti olisi Vuosaaresta Hakaniemeen ja sen kyytiin ehtisi vielä illan viimeiselle vuorolle. Siltä istumalta vaihtui paluureitti metrosta saaristolaivaan. Kukapa ei mieluummin ihastelisi puoltatoista tuntia Helsingin upeaa saaristoa idän metromatkan sijaan. Ilta merellä oli aika viileä eikä päällä ollut täysin sopivan lämmintä varustusta kestääkseen koko matka kannella, vaan iso osa matkasta tuli istuttua sisällä ihastellen näkymiä (erittäin paskasten) ikkunoiden läpi. Huomio sieltä kiinnittyi enemmän itse saariin ja niissä olevaan viikonloppuelämään, kuin veteen.

Helsingin saaristoa
Helsingin saaristoa

Runebergilla Porvooseen

En ehtinyt montaakaan tuntia nukkumaan saaristomatkan päälle, kun jo seuraavana aamuna piti suunnata suunnitellusti Kauppatorille, josta Runeberg kuljettaisi kolmen ja puolen tunnin ajan niin ikään pitkin saaristoa Helsingistä Porvooseen. Aamu oli erittäin lämmin ja aurinko paahtava, varmasti yksi tämän kesän kuumimmista päivistä. Se jätti merkkinsä myös poskipäihin, käsiin ja kengän rajat erittäin turvonneisiin raskausajan jalkoihin. Runebergilla on mahdollista tehdä meno-paluu reissu, mutta olimme päättäneet jo aiemmin, että paluu Helsinkiin tapahtuisi oman aikataulun mukaan myöhemmin linja-autolla. Itse en ainakaan olisi enää edes jaksanut istua toista kolme ja puolituntista takasin päin laivassa samaa reittiä pitkin, sillä jo pelkästään raskausviikon 33 lopussa sekä pakaroiden että jalkojen päällä oleminen on haastavaa ja sitä pitää vuorotella taajaan. Näin ollen vajaa tunnin linja-automatka takaisin oli jo pelkästään minun olooni nähden paras ratkaisu sen lisäksi, että hengailuaikaa Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi juuri niin pitkäksi aikaa, kun itse hyväksi koki. 
Näin jälkeen päin ajateltuna paluumatka linja-autolla oli myös henkilökohtaisena ekotekona todennäköisesti Runebergia parempi vaihtoehto, sillä olin moneen otteeseen järkyttynyt saaristomatkan aikana, miltä meidän Suomenlahtemme näyttääkään. Todennäköisesti se näytti edellisenä iltana extrempore saaristoristeilyllä aivan samanlaiselta, mutta en vain tullut sitä (erittäin paskasten) ikkunoiden takaa nähdyksi. En missään nimessä tarkoita, että syy olisi yksin Runebergin, mutta Itämeren yksi saastuttavampia tekijöitä on nimenomaan laivaliikenne (lähde: WWF). En myöskään tiedä, olisinko edellisenä iltana perunut menomatkaa Porvooseen vesireittiä pitkin, jos olisin tämän totuuden jo silloin nähnyt. Ainakin olisin harkinnut tekojani. Tiedän, että nämä saaristolaivat ovat saastuttajina kärpäsen kakka kokonaisuudessa isojen laivojen ja alusten rinnalla, mutta niin se on senteissäkin miljoonan euron alku. 

Helsinki - Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä
Helsinki - Porvoo välinen merialue oli käytännössä sinilevästä vihreä




Missä ovat rajani luonnonsuojelun ja elämysten osalta

Runebergin kyydistä kuvaamani sinilevät saavat minut todella miettimään, mikä on merkityksellistä ja tärkeää. Kaikki tämä näky saa minut ainakin jatkossa etsimään tarvitsemiani asioita Suomessa tuotettuna entistä varmemmin. Tämä saaristomme idyllisine mökkeineen ja taloineen on äärimmäisen kaunis, mutta mikä viehätys sen asukkaillekaan on tästä järkyttävän saastuneesta merestä? Tuntuu hieman hölmöltä, että tulin oikein kahtena päivänä peräkkäin maksaneeksi siitä, että saastutetaanpas vähän lisää. Ugh! Toisaalta mietin, missä menee omien elämysten ja kokemusten sekä luonnonsuojelun rajat? Kuinka paljosta ja minkälaisesta matkailusta olen valmis tinkimään pallomme hyvinvoinnin kannalta, joka elämysten ja kokemusten lisäksi on minulle äärimmäisen tärkeää? Minkälaisen matkan olen valmis perumaan tai vaihtamaan toisenlaiseksi vain siksi, että tämän pallon hyvinvointi osoittautuu omaa kokemustani tärkeämmäksi? Jokseenkin koen materiaalin osalta nämä asiat paljon helpommiksi johtuen ehkä siitä, että olen sen osalta tehnyt töitä jo muutaman vuoden ollakseni tässä minimalistisessa pisteessä, näiden matkailuasioiden avaavani silmäni vasta nyt. 

Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä
Järkyttävä sinilevänäky Suomenlahdella sairaasta Itämerestä


Shoppailusta

Turha ostaminen ja kuluttaminen on yksi luontoa saastuttavista tekijöistä, jota itse pyrin välttämään viimeiseen asti. Harmillista ei ole edes se, että Porvoon vanhassa kaupungissa liikkeet menivät todella aikaisin kiinni, emmekä ehtineet pyörähtää monessakaan, vaikka mukulakivikadut tulvivat vielä porukkaa. Kuinka paljon järkevämmin kaiken ajan voisikaan käyttää, kun tekemällä matkoja sellaisiin ostospaikkoihin, joista ei kuitenkaan aio, tai ole tarvetta ostaa yhtään mitään? Vaikka saaristomatka oli ilman sinilevää viehättävä, päivä mukava ja vanha Porvoo äärimmäisen kaunista katsottavaa, oliko siinä koko reissussa lopulta mitään järkeä? Entä, jos sen olisi jättänyt kokonaan tekemättä? Mistä olisin jäänyt paitsi tätä heräämistä ja havahtumista lukuun ottamatta? Ainakin olisin yhtä taivaallista kotimaista käsintehtyä kauramaitopalasaippuaa köyhempi. Se on ainut asia, jonka reissusta ostin ruuan, jäätelön ja matkalippujen lisäksi. Sen tuoksu on vastustamaton, ainesosat täysin luonnonmukaisia, eikä se jätä mitään muuta jälkeensä, kuin paperipussin, jonka kiikutan kotona paperinkeräysastiaan. En ole enää pitkiin aikoihin käyttänyt peseytyessäni mitään muuta, kuin luonnonmukaista palasaippuaa, joten tämä ostos ei ollut senkään osalta minkäänlainen turhuus. Lisäksi sen käyttö ei myöskään saastuta vesistöjämme yhtään lisää. Mikäli en olisi ollut raskaana, vaan kroppani osalta edes sinne päin normaaleissa mitoissani, olisi todennäköisesti käynyt sijoittamassa eurojani hurmaavassa By Pia's liikkeessä johonkin kotimaiseen, pitkäaikaiseen ja tarpeelliseen pellava- tai bambuvaatteeseen, sillä vaatevarastoni alkavat olemaan melko ehtyneet. Koska sekin jäi tekemättä ja jatkoa ajatellen lähin liike sijaitsee kotoani vain 2 km kävelymatkan päässä, oli näissä reissuissa niitä ekotekojakin merimatkoja lukuun ottamatta. 

Kauramaitopalasaippua paperipussissa
Kauramaitopalasaippua paperipussissa

Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua
Kotimainen, käsintehty ja luonnonmukainen kauramaitopalasaippua


Lue myös: 

Ekologisuus on minulle tärkeä arvo. Luonto ja siellä liikkuminen on minulle todella rakkaita asioita, henkireikiäni. Haluan tehdä osani, että voin myös säilyttää sen kauneuden, puhtauden ja monimuotoisuuden seuraavillekin sukupolville, kuten omalle "Oskarilleni" ja hänen mahdollisille jälkeläisilleen. Ekologinen (perhe-)elämä on yksi blogini kantavista teemoista.

<3. Jennyfer

2 kommenttia:

  1. Aiempaan postaukseesi liittyen: vauvan harsot ja kestovaipan imut kannattaa säästää vauva-ajan jälkeenkin keittiöräteiksi, koska niitä maitolasillisia lapsella tuppaa kaatumaan eikä mikään ime niinkuin harso tai vaipan imu. ;) ja vanhoista harsoista saa myös parhaat kesto"talouapaperit".

    T. Toinen ekoäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harsot tulen varmasti hyödyntämään kaikenlaisissa rättipuuhissa, ne on niin ihanan tuntuisiakin pehmeydessään :)

      Poista

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista