7. heinäkuuta 2019

Kun loukkasin miestäni närästystuskissani

Yksi esimerkki siitä, kuinka mitättömästä asiasta hirveä riita voi saada alkunsa.  Kolme edellistä viikkoa meni paremmin, paremmin kuin yhtenäkään päivänä koko tänä vuonna, kunnes homma taas räjähti käsiin. Siinä kolmen viikon ajassa ei puolen vuoden negatiivisia (raskaus)kokemuksia ehdi unohtaa, saati hyväksyä tai antaa anteeksi, kun uutta taas puskee pintaan ja painaa pohjamutiin voimallaan. Tällä kertaa riitamme sai alkunsa närästyksestäni ja sain riidastamme johtuen osakseni hirveän hengenahdistuskohtauksen, kolmesti. Ystäväni kuvailee tätä kaikkea jo komediaksi. Riidan jälkipyykissä myös selvisi, että minulle on unohdettu kertoa jotain merkittävää.


Raskausoire siinä missä muutkin

Se alkoi aamupäivällä ja iltapäivään asti kävin kakomassa vatsahappoja viemäriin. Jumalaton polte kurkussa ja ruokatorvessa. Aiemmin tavoitin syylliseksi suklaan, jonka sittemmin jätinkin pois "ruokavaliostani". Kyllä raskaana olevaa hemmotellaan: suklaa, salmiakki ja lakritsi on kaikki no go. Tällä kertaa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä tämän hirveän poltteen aiheutti. Ruokavaliossani ei ollut käytännössä mitään uutta tai muutosta, joten syyllisen täytyi olla ihan vaan raskaus, jonka normaaleihin oireisiin närästys kuuluukin. Mikäpä siis siinä, kuuluu niin sanotusti taudin kuvaan, kuten liitoskivut, huonosti nukkuminen, yöllinen pissalla ramppaaminen jne., joten kärsitään pois muiden vaivojen joukossa. Iltapäivästä kävin hetkeksi pitkäkseni ja torkkumaan, sillä tiesin levon helpottaneen närästävää oloani aiemminkin. Lisäksi olin sopinut tapaavani kaverin illasta keskustassa, enkä mitenkään olisi halunnut perua sitä, sillä juttumme oli jäänyt jo kahdesti aiemmin vaiheeseen. Olo helpotti ja olin iloinen päästessäni liikenteeseen, sillä minulla oli keskustaan muutakin asiaa. 

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Närästys otti uudestaan vallan

Illan mittaan Teatterin terassilla juorutessamme oloni alkoi taas pahentumaan. Närästys alkoi ottamaan valtaa sen lisäksi, että olo alkoi muutenkin käydä hieman heikoksi, sillä en poltteesta johtuen ollut voinut syödä päivän aikana kunnolla oikein mitään. Ja sitten kun ne verensokerit raskaana ollessa laskee niin se olo on oikeesti huono. Oltiin sovittu miehen kanssa, että mikäli oloni sallii, menisin vielä illan mittaan hänen luokse. Vaikka keskustasta lähtiessäni kello olikin jo paljon ja oloni huono, joka vaan huononi huononemistaan, halusin mennä. Olisin n. tunnin päästä hänen luonaan, koska välissä piti käydä vielä kotonakin. Koiran lisäksi pakkasin mukaan yöpalaa, koska nyt oli pakko syödä ihan mitä vaan, mikä vähääkään maistuisi, jotta saisin edes verensokerin laskusta aiheutuvan todella huonon oloni pois. Miehen luokse päästyäni väkersin heti ruuat eteeni ja aloin hiljalleen nielemään. Nieleminen ei todellakaan tehnyt hyvää, mutta oli pakko. Sitä mukaa kun nielin, happoja nousi ylös. Syöminen, polte ja se olo oli ihan helvetillistä.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Huutokonsertti

Siinä minun syödessäni hitaasti eikä mitenkään varmasti, mies otti oman iltapalansa ja tarjosi  minulle lasistaan vadelmakeittoa, jos se helpottaisi oloani. Siinä tuskissani sitten sanoin olostani johtuen hieman huonotuulisena, että olisin sitä jo varmasti ottanut, jos tietäisin sen auttavan. Mies suuttui ja paineli iltapaloineen toiseen huoneeseen. Minä puolestani ärsyynnyin siitä ja hetken päästä huutelin perään, että miksi ylipäätään olin sinne mennyt, jos emme voisi edes hetkeä viettää yhdessä saman pöydän ääressä, sillä tiesin meneväni ruuan päälle nukkumaan, sillä kellokin läheni jo puoltayötä ja oli suoranainen ihme, että olin ylipäätään enää hereillä. Siitäpä se riita ja huutokonsertin vastaanottaminen sitten alkoikin, koska hän kyllä tiesi, että olin hänen luonaan hänen halustaan olla kanssani, mutta minua ei näyttänyt kiinnostavan hänen seura, hän ei kokenut oloaan hyväksytyksi seurassani ja kun vielä joudun tommosia kysymään, eikä hän tiedä miten minua voisi auttaa ja kun en edes ota tarjottua apuakaan (=mehukeittoa) vastaan. En voinut hetkeen muuta, kun katsoa huutavaa miestä hiljaa ja silmät pyöreenä. Sitten sain sanotuksi, että eikö hän voi käsittää, että olen viimeisillä voimillani raahautunut hänen luokseen, eikö se merkitse hänelle mitään. Olipa virhe. Raahautunut. Siihenkös sitten puututtiin ja sain huutoa vähän lisää. Minä en ollut tullut hänen luokseen halusta, vaan olen joutunut raahautumaan.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Raahautumista ja itkua

Raahautumiselta se todella ihan kirjaimellisesti tuntui, kun närästyspoltteissa, huonossa olossa, rv 30 mahalla, reppu selässä ja koira hihnan perässä kävelin autolta pienehkön matkan hänen luokseen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö olisi halunnut mennä. Halusin niin paljon, että todella sinne viimeisillä voimillani klo 23 aikaa raahauduin. Se polte kurkussa ja ruokatorvessa, nälkä, huono olo, väsymys ja henkinen herkkyys, kaikki seurauksia raskaudesta, sai minut laukeamaan aivan järjettömään itkuun. Hän yritti lohduttaa, mutta tuommoisen jälkeen vähinten halusin hänen läheisyyttä tai kosketusta, joten vietimme yöt eri huoneissa. Minä käytännössä yön itkien. Itkin paljon myös sitä, että "Oskari" on saanut kaiken tämän puolivuotisen paskan osakseen tunnetilojeni kautta, enkä vähiten sitä, että hän myös kuulee tuon kaiken huutokonsertin. Kaikelta pahalta tämä karhuemokaan tuskin lastaan voi tässä maailmassa suojella, vaikka kuinka haluaisi, mutta eikö nyt edes tältä? Kyllä minäkin olisin halunnut ja enemmän kuin mielelläni kokenut aivan toisenlaisen, onnellisen, minulle ainutkertaisen, ensimmäisen ja viimeisen raskauden. Sitä minä ja "Oskari" ei olla hänen isältään koko 30 viikkoisen raskauden aikana saatu. Sittemmin pieniä, oikeesti kauniita asioita on alkanut tapahtumaan, mutta minä en uskalla niihin vielä heittäytyä mukaan.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

En pyydä apua

Riita jatkui aamusta. Hän yritti selvästi olla sovitteleva ja tarttua kädestäni. En halunnut, että minuun kosketaan. Yhtään. Sattu henkisesti taas niin paljon ja vaan itektti. Äänikin oli palanut karrelle vatsahapoista johtuen. Hän edelleen ääntään hieman korottaen avautui minulle kun ei tiedä, miten auttaa. Että ei osaa lukea minua, koska sitä haluan ja koska en. Sanoin, etten ole pyytänyt enkä halunnut häneltä  yhtään mitään apua, kertonut vain oloistani. Sen yhden ainoan kerran, kun koko raskaus aikana olen häneltä jotain pyytänyt, saimme siitäkin aiheesta kolmen päivän riidan aikaan. Vaikka jotain todella tarvitsisin tai haluaisin, en todellakaan enää pyytäisi ja olen myös päättänyt tästä eteenpäin pitää mahdolliset huonot olotilatkin tiedossa vain itselläni ja olla häntä silloin näkemättä.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Huonoa käytöstä

En ymmärrä, miten toinen voi saada närästyksestäni näin iso kohtauksen aikaan. Aamun tappeluun aiheena oli yöllinen, huonolla äänensävyllä mehukeitosta kieltäytyminen. Sitten yhtäkkiä taas raahauduttiin ja sain kuulla, miten olen puhunut hänelle epäystävälliseen sävyyn, enkä ollut puheissani kohtelias. Että raskaus ei oikeuta minua kohtelemaan muita ihmisiä huonosti tai puhumaan heille mitä sattuu. En itsekään ajattele, että raskaus tai mikään muukaan on syy huonolle käytökselle ketään kohtaan, mutta tässä kohtaa se, raskaus, oli todellinen syy kaikelle olotilalleni: polte, huono olo ja väsymys. Ne ovat syy sille, että kieltäydyin mehukeitosta väärällä äänensävyllä ja olisi pitänyt tajuta käyttää hänen luokseen tulemisesta muuta sanaa, kun raahautua.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Inhimillistä

Minusta on täysin normaalia ja inhimillistä se, että ihmisen voidessaan huonosti, se paha olo purkautuu lähimmälleen "ei aina niin kauniilla äänensävyllä ja sanavalinnoilla". Mutta ei. Minulta sen sijaan oloissani odotettiin ystävällistä ja kohteliasta käytöstä. Äkkiä voisin kuvitella jo kahden lapsen raskauden kokeneen miehen laittavan tämän kaltaiset asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei. Minä saan hirveät huudot osakseni huonosta, häntä loukkaavasta käytöksestä, joka on minusta täysin yliammuttua siihen nähden, että hänen mielestään yksi ainoa lause tuli väärällä äänensävyllä ja käytin yhdessä ainoassa lauseessa yhtä ainoaa väärää sanaa.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Hengityskohtaukset

Meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä sinä aamuna keskustaan Pride tapahtumaan, mutta skippasin sen, koska mielestäni ei ollut mitään järkeä lähteä sinne tappelemaan. Sovinnosta ei ollut tietoakaan ja entuudestaan tiesin, että paras ratkaisu on olla ainakin vuorokausi erillään. Tein lähtöä omaan kotiin, halusin ympärilleni vain hiljaisuuden, rauhan ja Oskarin potkut vatsassani. Lähdön hetkellä sain hirveän alavatsakivun, joka meni onneksi nopeasti ohi. Lähdön hetkellä sain myös kuulla, että minunhan on lähdettävä tapahtumaan hänen kanssaan, koska näin on sovittu. Tuoko sitten on ystävällistä ja kohteliasta käytöstä? Ihan hirveää pakottamista, jonka seurauksena vain kävelin ovesta ulos ja suljin sen perässäni kiinni. En enää kuullut alkanutta lausetta loppuun. Kadulla kävellessäni autolle, itkin niin paljon, että sain jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen. Hengitys oli katkonaista ja erittäin vaikeaa. Olin autolle päästyäni varma, että joutuisin soittamaan itselleni apua, mutta sain rauhoituttua, ja hengitys kulki hieman paremmin. Lähdin ajamaan kotiin ja pian tällä lyhyellä matkalla se kohtaus tuli taas. En saanut kunnolla happea. Olin aikeissa ajaa suoraan sairaalaan, mutta minulla oli koira kyydissä ja jotenkin sain taas hengityksen kulkemaan hieman paremmin ja päätin viedä sen ensin kotiin. Kotona kohtaus iski taas. En enää tiennyt, soitanko ambulanssin, taksin vai mitä teen. Olin niin peloissani ja kauhuissani, että soitin ystävälleni. Hänen kanssa jutellessani oloni rauhoittui, eikä kohtaus enää uusiutunut.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Entäs synnytys sitten?

Myöhemmin miettiessäni asioita, en voinut välttyä ajatukselta, synnytys. Koska tämä koko puoli vuotta tiedossa ollut raskaus, yhtä kolmea viikkoa lukuun ottamatta, on yhteisen kokemuksen näkökulmasta ollut ihan hirveää, olen ollut epävarma siitä, haluanko miestä edes synnytykseen mukaan. Se pieni hetki, kun on mennyt paremmin, se on ollut lähes itsestään selvyys, että haluan, mutta nyt tämä episodi toi tietysti siihen taas omat epäilyt ja pelkonsa. Minusta on jo lähtökohtaisesti kauheaa, että joudun ylipäätään edes miettimään tämänkaltaisia asioita. Vaikka synnytys ei minua ensikertalaista pelotakaan, on se siitä huolimatta jännittävää ja ajattelen, että minulla pitäisi olla mahdollisuus keskittyä jo nyt ja etenkin sen käynnistyttyä vain ja ainoastaan siihen, eikä miettiä sitä, mitä mahdollisia sanoja ja äänensävyjä tulisin mieheni läsnä ollessa siellä kivuissa, tuskissa ja väsyneenä valitsemaan ja käyttämään, ettei häntä sitten siellä loukata ja satuteta. Että osaisin olla hänelle kohtelias ja ystävällinen.

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Minulle unohdettiin kertoa

Sittemmin tätä asiaa yhdessä puidessa ja käsitellessä sain kuulla, että mieheni on jo ajat sitten ollut sinut raskauden kanssa ja pystynyt löytämään "Oskarin" tulosta iloa aikaisemman pelkän negatiivisuuden sijaan. Minulle tästä ei vaan oltu muistettu kertoa. Miten ihmeessä tuollaisen asian voi unohtaa kertoa, joka on puoli vuotta ollut suhteemme suurin ongelma ja riitojen aihe??? En nyt käytännön kokemuksen myötä pysty tätä itse vielä mitenkään allekirjoittamaan, mutta aika lienee näyttäköön. Lisäksi minun kuviteltiin käyttävän väärää äänensävyä ja sanaa vain syömättömyydestä sekä verensokerin laskusta johtuneen olon vuoksi, joka ei yksittäisenä syynä oikeuta sanomaan mitään äkäisesti ja valitsemaan sellaista raahautumis -sanaa. Synnytys on tilanne erikseen, jossa sävyt ja sanat ei ole niin justiinsa. Meilläkö siis kaikki pahat olot, kivut ja tuskat alle synnytyksen ovat täysin mitättömiä, eikä oikeuta kuin ystävällisiin ja kohteliasiin sävyihin ja sanoihin? Entä minkälaiseksi korrektiksi käytökseksi raskaana ja raskaustuskissaan olevaa naista kohtaan luokitellaan huutaminen?

Alppiruusupuisto 2019, Helsinki
Alppiruusupuisto 2019, Helsinki

Mustaa komediaa

Ystäväni sanoja lainaten: "Tuo kuulostaa jo ihan komedialta." Niin minustakin, mutta valitettavan mustalta sellaiselta. Koristelin tämän postauksen kauniilla alppiruusukuvilla vastakohdaksi kaikille tummille sävyille, vaikka tämä raskausajan yhteiselo ei mitään ruusuilla tanssimista ole ollutkaan.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

1 kommentti:

  1. älä ota miestä mukaan synnytykseen, jos et voi luottaa siihen, että saat olla tilanteessa oma itsesi hyvässä ja pahassa ja hän tukee sinua. synnyttäminen on niin uskomattoman ”alaston” tila, en osaa edes selittää, mutta siinä on niin haavoittuvainen, että siihen ei halua vierelleen kuin sellaisia ihmisiä, joihin oikeasti luottaa. ja kun ne ihmiset on siinä, on ne se suurin voimavara ja niiden kanssa voit ikuisesti jakaa sen hetken. sitä muistoa ei kannata riskeerata tahroilla, jos mielessä on pieninkin epäilyksen siemen siitä, että he’s gonna make it all about him.

    VastaaPoista

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista