16. heinäkuuta 2019

Vatsan koko ja raskausoireet jatkuvana arvostelun kohteena

Voiko raskaana olevaa ärsyttää mikään enempää kuin se, että olet vatsan koon ja raskausoireiden kanssa jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena? Pahimmillaan "Oskarille" on oireideni puolesta toivottu jopa ennen aikaista syntymää. Paljastan teille kaikki mahdolliset arvot, oireet ja lukemat kokokuvineni, joiden osalta minä olen joutunut muiden äitien arvostelun kynsiin raskauteni osalta. Voin vain aavistella, mihin syyniin joudunkaan raskauskiloista palautumisen osalta tai sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan. 


Miten kukaan voi tulla toiselle ihmiselle sanomaan, edes raskaana olevalle, että onpas sun vatsa pullahtanut valtaviin mittoihin? Tai tottakai voi, näköjään, mutta mikä oikeus tai edes kohtuus kenelläkään on arvostella kenenkään vatsan kokoa, jos ei itse tieten tahtoen heittäydy sellaisen tuomaroinnille alttiiksi, oli sitten raskaan tai ei. Minä olen 160 cm pitkä, tai pätkä, ja keskivartaloni on suhteellisen lyhyt, joten johonkin sen vauvan on mahduttava. Minun kohdallani tilaa ei siis ole pituussuunnassani, eikä kohtu päättänyt kasvaa sisäänpäin, joten johonkin sen vatsan on levittävä. Tapauksessani suoraan eteenpäin. "Oskari" on tällä hetkellä täysin normaalikokoinen vauva. Minun sokerirasitusarvoni olivat erinomaiset (viitearvot suluissa): 0h 4.8 (<5.3), 1h 7.0 (<10.0), 2h 6.3 (<8.6) ja kohdunpohjan mitta vain aavistuksen keskikäyrän yläpuolella, joten kaikin puolin "valtaviin mittoihin pullahtanut vatsani" on viikkoihin nähden täysin normaalin kokoinen. Kiloja minulle on kertynyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä helmikuulta raskausviikon 32 neuvolakäynnille heinäkuulle 11,5 kg, joten myös senkin suhteen ole täysin normaaleissa raskausajan mitoissa. Näistä painoasioista tulen tekemään synnytyksen jälkeen ihan oman postauksen, joten sen vuoksi en nyt kerro siitä sen tarkempia lukemia, koska projekti on vielä kesken. Me naiset (aivan kuten miehetkin) olemme vartalon rakenteeltamme erilaisia ja eri mittaisia, joten pelkästään jo se määrittää, minkälainen kenenkin vatsa on raskausaikana joten mihin sitä vauvamahaa kukaan voi arvosteluillaan edes verrata? 33 viikkoinen raskauteni on tähän asti ollut vauvan ja kehoni kasvun osalta niin normaali ja keskimääräinen kuin olla ja voi.

Kohdunpohjan mitta kulkee aavistuksen keskikäyrän yläpuolella


Oireeni raskausaikana

No entäs ne raskausoireet sitten? Pahimmillaan olen saanut kommentin, että syntyispä se vauva sitten vaikka etuajassa, koska kivut kertovat, että myös sillä on paha olla. Tarkastellaanpas näitä raskausajan oireitani vähän tarkemmin, onko mikään oire syy toivoa lapselleni ennen aikaista syntymää ja kuinkakohan paha sillä nyt vatsassani sitten on ollakaan? Entäs ne minun kivut sitten?

  • Väsymys. Täysin normaalia raskausaikana. Tekeehän keho ihan valtavan työn kasvattaessaan uutta ihmistä ja elämää. Se vaatii naisen keholta paljon energiaa ja voimavaroja. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Hemoglobiinin tippuminen ja rautavaraston tyhjentyminen. Kehon verimäärän kasvun johdosta täysin normaalia ja vain tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Tämä lisää huomattavasti väsymystä, mutta sekin vain tulevan äidin oireena. 
  • Närätys. Vain ja ainoastaan tulevan äidin vaiva. Ei mitään vaikutusta vauvaan. Vatsassa nyt vaan loppuu tila kesken ja näin ollen paine vatsalaukussa kasvaa, jolloin mahanesteet nousevat äidin ruokatorvessa ylöspäin.
  • Liitoskivut. Raskaushormoni pehmentää lantionseudun sidekudosta ja näin ollen valmistaa sitä synnytykseen. Olen tosi iloinen tästä, sillä ajattelen, mitä pehmeemmät paikat, sitä helpompi synnytys. Tästä aiheutuu tulevalle äidille kipuja, erityisesti itselläni häpyluun tienoille, joista vauva ei varmasti ole millään tavalla tietoinen. Ei siis mitään vaikutusta vauvaan. 
  • Liikunnan aikaiset alavatsakivut. Diagnosoitiin supistuksiksi ja asiaa pidettiin hyvänä, että niitä ilmenee, eikä kyseessä ole missään nimessä vaarallinen asia. Kohdunsuu on ollut kokoajan kiinni ja kiinteä, silloin, kun sen on pitänyt ollakin, joten liikuntaa suositeltiin jatkamaan, mutta supistusten rajoissa. Ei vaaraa synnyttää ennenaikaisesti lenkkipolulle, vaikka niitä supistuksia ei ehdoin tahdoin kannata hankkiakaan. Ei vaikutusta vauvaan. 
  • Puutunut (ylä)vatsa. No tässäpä vähän harvinaisempi raskausoire, mutta siihenkin löytyy diagnoosi, kun soittaa Naistenklinikan päivystykseen, käy lääkärillä ja tekee Googleen haun, jolla löytää myös muiden lääkäreiden muille antaman diagnoosin vastaavasta asiasta. Kyseessä on puristuksiin jäänyt hermo, joka aiheuttaa tunnottomuuden, ns. puutumisen tunteen vatsan iholla. Kohdallani tämä hermo on jumissa joko selässä tai rintarangan alueella, joka käy ahtaaksi kohdun edelleen kasvaessa voimakkaasti. Minulla vatsan puutumista lisää istuminen ja vähentää seisominen sekä kyljellään makaaminen. Ei vaarallinen eikä kivulias, mutta erittäin epämiellyttävä minulle. Täysin oireeton ja näkymätön vauvalle. 
  • Colitis Ulcerosa. Suomeksi krooninen haavainen paksusuolen tulehdus. Sairastuin tähän 10 vuotta sitten. Tänä päivänäkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä sairauden aiheuttaa. Mutta siitä on kymmenien vuosien kokemus, että käyttämäni lääkkeet, joita lisättiin Laakson sairaalassa erikoislääkärin, gastroenterologin vastaanotolla raskauden alkuvaiheessa, eivät ole millään tavalla haitallisia vauvalle. Se olisi haitallista, jos ruoka ei pysyi sisälläni, vaan ripuloisin sen ulos. Se vaarantaisi vauvan energian saannin. Minun aineenvaihduntani on toiminut koko raskauden ajan täysin normaalisti. En ole kertaakaan edes oksentanut. Vain sairaudesta johtuvat suoliston haavat vuosivat aluksi runsaasti verta, joka heikensi entisestään hemoglobiinin arvoja. Vaikutukset näin ollen vain minulle, ei vauvalle. 
Raskausviikko 31+6 15.7.2019

Kaikin puolin normaali

"Oskari" liikkuu aktiivisesti päivittäin ja sykkeetkin ovat joka kerta mitattaessa olleet huikeat 150-160 lyöntiä minuutissa. Hän on jo kääntynyt pää alaspäin, kuten näillä viikoilla kuuluu tehdäkin, eikä ole mitään merkkejä ennen aikaisesta syntymästä tai siitä, että hänellä olisi vatsassani millään tavalla huono tai paha olla. Niskaturvotus ja rakenneultrassa kaikki ovat olleet täysin normaalia. Minun kaikki seurattavat arvot ovat ja ovat koko raskauden ajan olleet niin normaaleja, kuin olla ja voi. Verenpaine oli edellisellä viikolla 102/65, joka luokitellaan jopa normaalia paremmaksi, eli ihannearvoksi. Siellä se on keikkunut koko raskauden ajan, enimmillään 124/74, jolloin se on pompsahtanut yläpaineen osalta ihannearvosta normaaliin. Virtsassa ei ole glukoosia eikä proteiineja. Olen täysin varma siitä, että raskausajan oireeni ovat kohdistuneet vain ja ainoastaan minuun vauvan ollessa niistä täysin ulkopuolella ja tietämätön. Olen täysin varma myös siitä, että tämä raskauteni on kaikin puolin niin arvoiltaan, oireiltaan kuin kokonikin puolesta niin normaali kuin vaan voi olla. Siten onkin täysin käsittämätöntä joutua normaaleine kokoineen, arvoineen ja oireineen muiden ihmisten negatiivisen arvostelun ja arvioinnin kohteeksi.

Entäs palautuminen ja vauvan hoito sitten

En voi välttyä ajattelemasta tulevaa. Miten rankkaan syyniin ja arvostelun kohteeksi joudunkaan raskauskiloistani palautumisen osalta? Entä sen, miten lastani tulen hoitamaan ja kasvattamaan? Onko arvostelua julmempaa olemassakaan, kuin äiti toiselle äidille? Maailma voi olla todella paha paikka kaikesta massasta ja normaalista poikkeavalle. Mutta katsokaa, saman kohtalon saat, vaikka kaikki olisi täysin normaaliakin. Joten ollaan kaikki tahoillamme yhtä epänormaalin normaaleja. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että eletään elämämme itsellemme juuri sellaisena kuin olemme ja itsemme kanssa on hyvä olla. Muita et voi miellyttää, eikä se ole elämän tarkoituskaan.

Lue myös: 



<3. Jennyfer

4 kommenttia:

  1. Olen kanssasi niin samaa mieltä! Odotan itse myös esikoista ja kyllä sitä saa kuulla kaikenlaista mikä näyttää jonkun silmissä vähänkin "epänormaalilta". Saan jatkuvasti kuulla pienestä vatsasta ja olenko varmasti jo yli rv 30..Pituutta minulla on 173cm eli vatsa pysyi hyvin piilossa pitkään. Oma sf-mitta kulkee hieman keskikäyrän alapuolella, eli on täysin normaali. Samoin kaikki arvot ovat olleet kunnossa. Onneksi voi luottaa siihen että neuvolasta kyllä sanotaan jos joku ei ole hyvin.

    Tsemppiä loppuraskauteen ja toivottavasti ihmiset voisivat ottaa tekstistä jotain opikseen, ainakin sen ettei raskaana olevalle tarvitse sanoa kaikkia ajatuksia ääneen. Jokainen raskaus ja äiti on erilainen ja tärkeintä on se että vauva saa hyvän ja rakastavan kodin. Sellainen kuva välittyy tosiaan sinun teksteistäsi, näitä on ihana lukea :)

    VastaaPoista
  2. Aah, samaistuminen myös tähän kirjoitukseen... Mulla nyt rv 31 ja maha on aika huge. Itestä ainakin tuntuu siltä. Sf-mitta vaihdellut mittaajasta riippuen mutta kulkenut keskikäyrän ja yläkäyrän välimaastossa. Edellisessä raskaudessa se oli jatkuvasti aivan yläkäyrällä ollen nipin napin normaali. Silti lasketun ajan aikoihin syntynyt poikani oli aivan keskiverto 49 cm ja 3,6 kg tapaus. Painoa tuli silloin 15-16 kg. Sokerit eivät olleet koholla eivätkä ole nytkään. Itekin olen sellainen 162-senttinen, lyhytselkäinen ja kapeanmallinen niin vatsa ei kertakaikkiaan kasva kuin eteen. Näytän todellakin jo nyt rv 31 siltä että kohta se varmaan syntyy. Kolmannen kanssa vatsa ei ole kasvanut mitenkään aiempia isommaksi eikä siitä ole kyse. Tää nyt vain on mun kehon tapa kasvattaa vauvaa. Ei auta ku hyväksyä se ite ja olla piittaamatta muista.

    Mullakin rautavarastot tyhjät, ferritiini vain 5. Joudun/pääsen sen takia rautatiputukseenkin kun rautalisät suun kautta eivät ole auttaneet tuon enempää vaikka koko raskauden olen niitä ottanut. Aiemmissa raskauksissa asiaa ei hoidettu mitenkään ja siitä johtuen kahdella ekalla lapsella on niilläkin liian alhaiset rautavarastot ja nyt joutuvat syömään rautalisää että saadaan ne nousuun. Toivottavasti tää seuraava ehtii nyt rautatiputuksen myötä saada paremmat varastot... Tsemppiä sulle väsymyksen kanssa, ei se oo kyllä yhtään kivaa.

    Nimim. Pötkylätyyny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Sehän tässä hullua onkin, että itse on ihan sinut kaiken kokonsa ja muotonsa kanssa, mutta miten ihmeessä se voi olla toisille ongelma :D Ja itsellä ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan kenellekään mitään. Minulla on neuvolalääkäri 6.8. ja käyn sitä ennen taas rautalabroissa. Katsotaan sitte, pääsenkö rautatiputukseen vai paikataanko tilanne vasta synnytyksen jälkeen. Olen syönyt jo monta kuukautta rautalisää 200 mg/vrk ja varasto tyhjenee silti. Tsemppiä sinullekin! :)

      Poista

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista