9. heinäkuuta 2019

Viides neuvolakäynti: "Nämä viimeiset viikot..."

Neuvolakäynnit vähenevät toinen toisensa jälkeen. Jos "Oskari" syntyy kutakuinkin lasketulla ajallaan, neuvolakäyntejä on jäljellä enää kaksi ja lääkärikäyntejä yksi. Vastahan oli helmikuu ja aloitin tämän äitiysneuvolarumban. Nyt ne käynnit ovat loppumassa ihan käsiin. Kaikki arvot ovat juuri niin kuin pitääkin ja painon nousu on hidastunut huomattavasti. Selvisipä sekin, missä asennossa "Oskari" oikein onkaan, josta minun "kova kylkimöykky" on antanut pieniä viitteitäkin. 


Eilen illalla nukkumaan käydessä kysyin mieheltä, että mikäköhän raskausviikko aamulla oikein alkaakaan. Olen ollut asiasta hyvinkin kartalla tähän asti, mutta viime päivinä on ollut paljon sellaista ajateltavaa, joka on selkeesti vienyt tajuntani sen suhteen toisaalle. Ennen nukahtamista piti vielä kaivaa puhelin esille ja tarkistaa raskausapplikaatiosta, että missäs sitä nyt oikein mennäänkään. Se näytti, että tänään aamulla käynnistyi raskausviikko nro 32. Tuumasin miehelle, että aattele, jo 32, ihan kun alkaisi vähän jännittämään. Hän oli samaa mieltä, että vähän tosiaan alkaa. Onhan hänelläkin jo 13 vuotta aikaa edellisestä, ja 16 sitä edellisestä. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamulla yhdessä hyvillä fiiliksillä viidennelle neuvolakäynnille, johon olin pyytänyt hänet edellisenä päivänä mukaan. Jostain syystä halusin. Kovasti. Ja hän erittäin mielellään lähti.

Raskausviikkoja jo yli 30
Raskausviikkoja jo yli 30

Ne kaikki arvot ja oireet

Virtsan proteiinit ja sokerit olivat kunnossa, aivan samalla tasolla, kuin ovat olleet koko raskauden ajan. Verenpaine on erinomaisella tasolla, niin kuin minulla on aina ollut, olin raskaana tai en. Painon kertyminen on tippunut huomattavasti niistä viikoista, mitä se on enimmillään keskimäärin ollut. Kuten eräs lääkäri minulle sanoi, toiset keräävät sen painon alussa, toiset lopussa. Minä olin selkeesti se alkupään ihminen. Toisekseen, en ole enää muutamaan viikkoon pystynyt edes syömään sitä määrää, kun elimistöni vielä aiemmin vaati. Vatsassa alkaa todella loppumaan tila kesken myös ruualta ja tulen ähkytäyteen noin puolikkaasta annoskoosta entiseen normaaliini nähden. Koska ne ihan älyttömät huonot olotkin on pysynyt poissa, jos ruokaväli menee hieman pidemmäksi, olen kokonaismäärissä syönyt varmasti hyvinkin paljon vähemmän, kun raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana, jolloin minun piti saada ruokaa ihan joka käänteessä. Paino kuitenkin vielä nousee, joten senkin suhteen ollaan ihan normaalissa tilassa. Kohdunpohjan mitta kulkee nätisti ylä- ja alakäyrän välissä, aivan keskiviivan tuntumassa, joten senkin suhteen kaikki on niin normaalia kuin olla voi. Närästys, väsymys sekä helposti tapahtuva fyysinen väsyminen ovat oikeastaan ainoat oireet, mitä tällä hetkellä poden. Vaikka olo käy kokoajan fyysisesti raskaammaksi, jollain kummallisella tavalla koen olon muuten käyvän helpommaksi. Ehkä alan pikkuhiljaa tottumaan tähän olotilaan ja -muotoon. Vasta nyt, kun loppusuora jo häämöttää. En yhtään ihmettele, vaikka vielä ennen synnytystä sanoisin, että löysin minäkin tästä sen nautinnon.

Eipä muuten yhtään haittaa viileämmät kesäkelit nillä viikoilla
Eipä muuten yhtään haittaa viileämmät kesäkelit näillä viikoilla

"Oskarin" asennon tutkiminen

Kävimme terveydenhoitajan kanssa läpi erilaisia loppuraskauden mahdollisia oireita ja asioita, kuten liikelaskentaa ja raskausmyrkytystä. Hän mainitsi moneen otteeseen "nämä viimeiset viikot". Se tuntui tosi hurjalta ja välistä pyysinkin jo (huumorilla) lopettamaan sellaiset vihjailut. Ne lauseet sai todella ymmärtämään, että tässä ihan oikeesti eletään nyt niitä raskauden viimeisiä viikkoja, joita laskettuun aikaan on jäljellä tasan 9. Aika on on oikeesti alkanut kulumaan ihan siivillä, eikä ainakaan tässä kohtaa voida puhua "odottamisesta", vaikka toisaalta, sitähän tämä ihan kirjaimellisesti nyt vaan on. Hän kyseli myös, onko supistuksia jo ollut, mutta kiistin tunteneeni mitään sellaista. Ensikertalaiselle tuohonon vastaaminen sataprosenttisella varmuudella on tietysti hieman hankalaa. Lopuksi kuunneltiin ne kauniit, 160 lyöntiä minuutissa rummuttavat sydämenlyönnit, jotka kuulostivat jotenkin vahvemmalta kuin ikinä ennen. Samalla tutkittiin, missä asennossa "Oskari" onkaan. Ollaan nimittäin nyt pari päivää katseltu ja tunnusteltu oikeassa kyljessä olevaa kovaa, noin kämmeneni kokoista muhkuraa, joka välillä työntyy selvästi itsenäisenä "osana" ulospäin. Olen sen veikannut olevan muotonsa vuoksi pää tai peppu. Mitä ilmeisemmin kyseessä on peppu, tai sitten jalkapohjat, koska sydänäänet ja pää löytyi alhaalta. "Oskari" on siis täsmällisenä poikana kääntynyt, niin kuin näillä viikoilla kuuluu tehdäkin. Nyt vaan toivon, että hän viihtyy tässä asennossaan ihan loppuun asti, sillä haaveissani on normaali, raivotarjonnassa tapahtuva alatiesynnytys.

Oikealla puolella tuntuu peppu tai jalkapohjat
Oikealla puolella tuntuu peppu tai jalkapohjat


Neuvolan jälkeen menimme teelle, kahville ja korvapuustille yhteen lempikahviloistani, jonne meno on tullut minulle jo rutiiniksi näiden neuvolakäyntien jälkeen. Sen jälkeen pyörähdimme vielä pikaisesti kotona, ja kuinkas ollakaan, sain ensimmäisen kivuliaan supistuksen, jotka hetki sitten olin kiistänyt, ja jonka nyt satavarmasti tiesin olevan sellainen.

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista