Synnytystoiveet

Kun kuulin ensimmäisen kerran, että pitäisi kirjata synnytystoiveita tulevaa synnytystä varten ylös ja synnärille mukaan otettavaksi, nostin suunnilleen kädet ilmaan, että minähän en semmosia tee. En ymmärtänyt ollenkaan, miten voisin kirjoittaa toiveita tapahtumasta, joka kyllä tapahtuu minussa, mutta ei ole hallinnassani. Sittemmin ymmärsin, mistä on kyse, ja halusin ehdottomasti toivelistan tehdä minäkin. Synnytystoiveiden kirjaaminen oli minulle tärkeä osa synnytykseen valmistautumista, ja toiveeni koskevat nimenomaan niitä asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Odotan mielenkiinnolla myös sitä vertailua, menikö mikään todellisuudessa toiveideni kanssa sinne päinkään. Katso alta, miltä näyttää ensikertalaisen 39-vuotiaan synnytystoiveet. 

Törmäsin synnytystoiveiden kirjaamiseen heti raskauden alkuvaiheessa ja nostin heti kädet pystyyn, että minähän en semmosia tee. Miten ihmeessä voisin kirjoittaa toiveitani synnytykseen liittyen, koska eihän sitä voisi etukäteen suunnitella tai tietää, miten se tulee menemään ja mitä tapahtumaan. Koin asian totaalisen turhaksi, jopa naurettavaksi. Kirjoittaa nyt toiveita sellaisen asian suhteen, joka kyllä tapahtuu minussa, kehossani, mutta ei ole hallinnassani, käsissäni. Kun sittemmin aloin törmätä muiden tekemiin synnytystoiveisiin ja neuvolassakin siitä eri yhteyksissä useamman kerran mainittiin, aloin ymmärtämään, mistä on kyse. Niinpä tartuin "kynään ja paperiin" minäkin ja kirjasin toiveeni ylös.

Odotan niin kovasti synnytyksen käynnistymistä ettei enää tosikaan. Olo tässä kehossa on jo todella epämukava. 

Toiveiden kirjaaminen vähintään itseä varten

Vaikka synnytystä oli kuinka miettinyt etukäteen ja siihen valmistautunut, auttoi synnytystoiveiden kirjaaminen käymään asioita läpi vielä syvällisemmin. Koen, että minulle niiden kirjoittaminen oli merkityksellinen osa itse synnytykseen valmistautumista. Asiat selkeytyivät, saivat järjestyksen mielessä, ja pystyin paremmin mielikuvissani käymään mahdollisia toiveitani läpi, jota pidän tärkeänä mentaalipuolen valmentautumisena tuleviin tapahtumiin. Synnytystoiveet koskevat nimenomaan niitä asioita, joihin voi itse kaiken sen luonnollisen tapahtuman keskellä vaikuttaa. Minulla ei ole kokemusta tai tietoa siitä, miten tarkkaan kätilöt näitä toivelistoja lukevat tai noudattavat, mutta sitäkin tärkeämpää minusta on se, että ne asiat ovat vähintäänkin itselleni, mutta myös tukihenkilölleni päivän kirkkana mielessä, jotta tilanteiden ollessa päällä, ei tarvitse miettiä, että mitäs nyt sitten. Mitäs mä nyt sitten haluaisinkaan. 

Tämän seesteisen, rentoutuneen ja keskittyneen olotilan kun osaisi säilyttyää läpi tositoimien

Jälkipyykki

Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista käydä sitten synnytyksen jälkeen tapahtumat läpi näitä toiveitani vasten, menikö mikään sinne päinkään. Toiveeni ei ole laki, joten avoimin ja uteliain mielin edelleen heittäydyn tilanteeseen ja sen vietäväksi. 39-vuotiaana ensisynnyttäjänä synnytystoiveet näyttävät tältä: 

Valmistautuminen

·        Olen jo muutama viikko ennen synnytystä pyrkinyt poistamaan elämästäni sellaisia negatiivisia asioita, jotka aiheuttavat minulle ylimääräistä henkistä kuormaa, joiden koen häiritsevän valmistautumia ja keskittymistä synnytykseen

·        Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia ja sen myötä opetellut keskittymään kehoni rentouttamiseen, jotta osaisin ottaa kivun vastaan, enkä taistella sitä vastaan

·        Pidän synnytystä luonnollisena asiana ja haluan luottaa kehooni hoitaa se omalla painollaan mahdollisimman luonnollisella tavalla

Synnytysympäristö

·        Toivon synnytysrauhaa, että kaikki ylimääräinen hälinä ympäriltä minimoitaisiin

·        Toivon, että tila on hämärä

·        Toivon myös, että halutessani voin kuunnella musiikkia omalta soittolistaltani

·        Toivon, että minua tuetaan ja kannustetaan ennemmin sanoin kuin kosketuksin

Synnytyksen käynnistyminen

·        Haluan välttää synnytyksen lääkkeellisen käynnistämisen tai avustamisen niin pitkään kuin se vain on mahdollista ja turvallista

·        Jos synnytys joudutaan käynnistämään, toivon sen tehtävän mahdollisimman luonnonmukaisilla välineillä ja toimenpiteillä

Avautumisvaihe

·        Haluan liikkua niin paljon kuin se on mahdollista, jos itse siihen kykenen

·        Haluan käyttää jumppapalloa

Toimenpiteet

·        Toivon, että synnytyksen annettaisiin edetä omassa luonnollisessa tahdissa mahdollisimman vähin toimenpitein

·        Jos toimenpiteitä tarvitaan, toivon, että minulle kerrotaan ymmärrettävästi miksi ja mitä se tarkoittaa

Kivunlievitys

·        Toivon lääkkeetöntä synnytystä niin pitkälle, kuin se vain on mahdollista

·        Ensisijaisina kivunlievityksinä toivon luonnollisia menetelmiä, kuten lämmintä kauratyynyä, kuumaa suihkua, liikettä ja rentoutumista. Myös allas kiinnostaa avautumisvaiheessa

·        Toivon kuitenkin, että minulle tarjotaan kussakin tilanteessa siihen sopivaa lääkkeellistä kivunlievitystä, jotta voin kokoajan olla varma siitä, että saan olooni lääkkeellistä helpotusta heti, jos tuntuu siltä, että en muuten enää kestä

·        Olen valmis käyttämään ilokaasua ja ottamaan epiduraalin tilanteen niin vaatiessa

·        Haluan, että minulle kerrotaan, kun on viimeinen mahdollisuus ottaa epiduraali.

Ponnistusvaihe

·        Puoli-istuvan asennon lisäksi olen halukas kokeilemaan ponnistusta seisten ja polvillaan/konttausasennossa

·        Toivon, että minua ohjataan ponnistusvaiheessa

Syntymä

·        Haluan mahdollisuuksien mukaan ja synnytysasennosta riippuen olla itse mukana ottamassa syntyvän lapsen vastaan ja nostaa syliini.

Synnytyksen jälkeen

·        Toivon, että napanuora saa sykkiä rauhassa, ennen kuin se suljetaan

·        Lapsen isä leikkaa napanuoran

·        Toivon, että istukalle annetaan aikaa irrota rauhassa luonnollisin keinoin

·        Jos lapsi tarvitsee lääketieteellistä hoitoa, toivon, että lapsen isä voi olla hänen seurassaan koko ajan

Imetys

·        Haluan imettää lastani ja toivon saavani siihen tukea ja neuvoja

Toiveista poikkeaminen

·        Lapsen ja/tai minun hengen tai terveyden ollessa uhattuna, näistä toiveista voidaan poiketa välittömästi ja käyttää lääkkeellisiä keinoja niin paljon, kuin se tilanteessa on tarpeen.

·        Jos minulle joudutaan tekemään sektio, toivon, että lapsen isä saa tehdä ensihoidon lapsen syntymän jälkeen

Oikeesti ei paljon enää naurata. Väsymys, turvotus ja liitoskivut on saanut vallan osakseen. 

<3. Jennyfer

Synnytyskassi

Synnytyskassi on pakattu. Lähdön hetkellä pitää muistaa sujauttaa sinne vielä muutama tärkeä asia ja jännittävää onkin nyt se, koska se lähtö tulee. Synnytyskassi valmiina odottamassa lähtöä konkretisoi tulevaa taas paljon eteenpäin, ja toi mukanaan positiivista jännitystä jo muutenkin odottavaan tunnelmaan. Mitä kassini sisältää ja minkälainen oli työnjako pakkaamisen osalta "Oskarin" isän kanssa?

Synnytyskassin pakkaamisesta muistuteltiin neuvolassa jo jotain 10 viikkoa ennen laskettua aikaa. En hötkyillyt asian kanssa, koska jotenkin olin ajatellut, että kohdallani se on tehtävä, joka kuuluu heti äitiysloman alkuun. Jos olisi käynyt niin, että "Oskari" olisi syntynyt ennen aikojaan, ilman, että mitään olisi ehtinyt pakata tai valmistella pakattavaksi mukaan, eipä tuo hätä olisi ollut minkään näköinen, sillä "Oskarin" isä ja vanhempani olisivat kyllä voineet järjestää kotoa kaiken tarvittavan perästä päin paikalle, sillä molemmilla tahoilla on avaimet kotiini. Lisäksi sairaalassa kyllä pärjää sieltä saatavilla asioilla, joten en osannut pitää kiirettä tämän asian kanssa. Vitkuttelin myös, koska  jostain syystä inhoan pakkaamista. Lopulta sain pakattua kassin kaksi ja puoli viikkoa äitiysoman alkamisen jälkeen, vaikka mielikuvissani olin kuvitellut tekeväni sen innoissani heti ensimmäisen vapaapäivän koittaessa. Nyt kuitenkin ajatus siitä, että kassissa on lähdössä mukaan kaikkea omaa, tuntuu hyvältä.

Synnytyskassina toimii Varustelekan Iso rynnäkköreppu, joka on täydellinen matkakaveri reissuun kun reissuun

Minulla oli kyllä pitkään lista, mitä haluan ja mitä mukaan tarvitsee ottaa. Ne lojuivat myös pitkään läjässä lipaston päällä odottaen kassiin pääsyä. Viimeinkin sain asian pois päiväjärjestyksestä raskausviikolla 37+2. Kurkataanpas nyt, mitä kassiin, minun tapauksessani reppuun, laitoinkaan.

"Oskarin" kotiinpaluuvaatteet

Tämä oli meillä "Oskarin" isän tehtävä, valita pojalle kotiinpaluuvaatteet. Vaikka välillä olenkin huono ihminen ja mietin koko miehen synnytyksessä mukana oloa, kiitos kaikkien hormonien ja riitojen, niin ensisijaisesti tahtoni ja haluni on kuitenkin osallistaa hänet asioihin niin paljon kuin vain mahdollista ja hän haluaa. Koska kassin sisältö on muilta osin pääsääntöisesti minun henkilökohtaisia juttujani, oli tämä se kohta, jonka pystyin ja halusin antaa hänen käsiinsä. Sen verran "ohjasin" valintoja, että ehdotin otettavaksi setin sekä 50 että 56 senttisistä vaatteista. Koska tämä isäihminen varautuu yleensä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan (minulla olisi monta hauskaa "vara-asiaa" kerrottavana, ja ehkä joskus sen teenkin) niin molemmista kokoluokista kassiin päätyi kaksi erilaista settiä. Ulkovaatteiden osalta meillä ei oikeastaan ollut edes valinnan varaa, sillä sellaisia olen ajatellut hankittavan vasta syntymän jälkeen, kun tietää pojan koon ja vähän ilmoja, minkälainen syksy sitä mahdollisesti edessä onkaan. Meillä on kuitenkin turvakaukaloon kuuluva lämpöpussi, äitiyspakkauksessa tullut makuupussi ja minun tekemä villapeitto, joten palella hänen ei varmastikaan tarvitse. Päällimmäiseksi kerrokseksi otimme siis Reiman villahaalarin, joka on yksi superkirpparilöydöistäni ja Newbien paksumman pipon, tumput ja tossut. Mukaan lähtee myös tulevan kummitädin kutomat villasukat, sekä kevyempi pipo ja tumput. Sisävaatteet koostuu pitkälti bodeista ja collegehousuista. Ja sitten on kettu, jonka ostin "Oskarille" aivan alkuraskauden aikoina Tukholman reissultamme. Kuvasta puuttuu turvakaukalo lämpöpusseineen, joka luonnollisesti lähtee myös mukaan kotiinpaluuta varten.

"Oskarin" kotiinpaluuvaatteet ja kettu pehmolelu sairaalaan, joka on myös minulle "voimaesine", jonka mukaan pakkaamissta jollain listalla mainittiin

Paksumpaa vaatekerrosta ulkoilmaan

Jännä nähdä, onko näille 50 cm vaatteille käyttöä lainkaan

Valkoinen, beige ja harmaa on vauvanvaatteiden lempisävyjäni

Näillä vaatteilla tekisi vähän pidemmänkin kotiinpaluumatkan, mutta syyskuu on hieman haastava, sillä lämpötila voi olla mitä vaan

Eväät

Evääksi olen valinnut mitäpä muutakaan kun lempijuomaani Originaalia vissyä, jota halusin varata heti alkuun reilusti, ettei varmasti lopu kesken. Lisäksi on erimakuisia Paussi välipalakeksejä. En ole kyllä yhdeltäkään synnyttäneeltä vielä kuullut, että olisi voinut ainakaan projektin ollessa käynnissä mitään syödä, mutta ruokahaluni tuntien, ne tulee varmasti syödyksi "Oskarin" syntymän jälkeen.

Eväistä tärkein on vissy

Hygienia ja lääkkeet

Tämä kategoria on onneksi kohdallani helppo ja pieni. Mukaan lähtee:

• vartalovoide
• kasvovoide
• hammasharja
• hammastahna
• palasaippua
• nännivoide
• liivinsuojat
• pari harsoa
• kolmen päivän lääkkeet

Terveyssiteet jälkivuodolle olen jättänyt tarkoituksella pois. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä määrästä, mitä se edes voi olla, joten lähden liikkeelle sairaalasta saatavilla varusteilla silläkin uhalla, että ne jotain ihan hirveitä olisikin. 

Synnytyskassin hygieniatuotteet ja lääkkeet

Hygieniatuotteet ja lääkkeet on pakattuna omaan pussukkaan

Omat vaatteet

Tämä oli koko synnytyskassin sisällön vaikein kategoria. Onko siinä nyt sinänsä mitään yllättävää: nainen ja vaatteet. No, minulla ei ole edes niin paljon tällä hetkellä vaatteita, joihin mahtuisin heti synnytyksen jälkeenkään, että tässä nyt olisi edes ollut mitenkään ihmeemmin mitään valinnan varaa. Eniten mietin sitä, haluanko olla sairaalassa omissa vaatteissa, vai en. Jotenkin ajatuskin niistä sairaalarytkyistä tekee olon sairaaksi, vaikka eihän tässä sairaana olemisen kanssa ole mitään tekemistäkään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaikista helpointa kaikesta vinkkelistä katsottuna on pukeutua niihin sairaala vaatteisiin siellä ollessa, joten reppuun päätyi kotiutumisvaatteiden (housut, toppi, neuletakki, huivi) lisäksi:

• villasukat
• kumipohjaiset tohvelit
• kahdet sukat
• kolmet alushousut
• imetysliivit

Omat kotiutumisvaatteet ja villasukat sekä tohvelit sairaalassa oloa varten

Tarvikkeita

Sitten reppuun pitäisi lähdön hetkellä muistaa sujauttaa kaksi pussukkaa ja äitiyskortti, jotka käytännössä kulkevat tällä hetkellä joka paikassa mukanani. Äitiyskortti sen vuoksi, jos lähtö tuleekin jostain muualta, kuin kotoa. Harmaa pussukka se sijaan sisältää tärkeää, lähes jatkuvasti käytössä olevaa elektroniikkaa, kuten puhelimen laturi, mobiiliwifi, selfiekeppi ja kamera. Violetti pussukka sisältää muutamat hassut meikkini, joita en todellakaan kuvittele sairaalassa tarvitsevani, mutta siellä on myös huulirasvaa ja sen sellaista, mitä puolestaan varmastikin tarvitsen. Plussaa on, mutta ei pakollista, jos muistan sujauttaa reppuun myös bujon ja penaalin muistiinpanoja varten.

Nämä pitää muistaa sujauttaa reppuun lähdön hetkellä

Jos bujon ja penaalin muistaa napata mukaan, se on vain plussaa

Mitä puuttuu? 

No ne oikeesti tärkeät. Puhelin ja kamera. Postauksen kuvat on otettu kyseisellä kameralla, joten siitä en luonnollisestikaan saanut kuvaa, mutta kulkee harmaassa tarvikepussukassa jatkuvasti mukana, joten sen puolesta asia on kunnossa. Puhelin sen sijaan oli kuvatessa laturissa, eikä sen vuoksi päätynyt kuviin mukaan. Ja sitähän ei nyt luonnollisesti voi vielä pakatakaan. Uskoisin sen kuitenkin päätyvän synnytysreppuun lähdön hetkellä, koska todennäköisesti juuri sillä soitan ja ilmoitan sairaalaan tulostamme. "Oskarin" isä saa huolehtia omista mahdollisista tavaroistaan, sillä kamppeemme ovat eri osotteissa, ja olisin muutenkin huono puuttumaan aikuisen miehen tämänkaltaisiin tarpeisiin.

<3. Jennyfer

31,5 neliötä: Alkovi

31,5 neliötä on seitsemän postauksen sarja kodistani, jonka seitsemäs ja viimeinen osa tämä Alkovi on. Sarjassa esittelen kotini sisustuksineen huone huoneelta. Asunto sijaitsee 12/2017 valmistuneessa 12 huoneiston kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Olen asunut asunnossa sen valmistumisesta lähtien. Syksyn 2019 tullen jaan nämä neliöt lapseni kanssa.

Tervetuloa kotiini! Tällä kertaa olemme alkovissa, joka oli alkujaan minun "makuuhuoneeni", kunnes "Oskari" ilmoitti tulostaan ja aloin rakentamaan siitä hänelle omaa pienen pojan valtakuntaa. No, ei se ihan noin suoraviivaisesti mennyt. Silloin, kun alkovi oli käytössäni, minulla oli siinä 160x200 cm sänky ja pari yövaloa. Seinällä peli, hylly ja pari valokuvaa. Sittemmin ne yövalot ovat ajautuneet vanhemmilleni, sänky myyty, mutta peili, hylly ja valokuvat ovat edelleen kodissani esillä. Sittemmin olen pärjännyt vallan mainiosti 120x200 cm sohvasänky yhdistelmälläni, jonka voi bongata Huoneen postauksesta. Alkovissa on käytännössä kaikki sillä mallilla, että "Oskari" saa saapua hetkellä, kun hän parhaakseen katsoo. Muutamia asioita puuttuu vielä, mutta tarkastellaan niitä kohta hieman lähemmin.

Näkymä alkoviin yksiön päähuoneesta

Alkovin sijainti asunnon pohjakuvassa

Alkuraskauden kotipohdintoja

Kun "Oskari" yllättäen ilmoitti tulostaan tammikuussa 2019, ja kun olin selvinnyt alkushokista, liittyivät ensimmäiset järkevät ajatukset asumiseen. Olen 2.2.2019 kirjoittanut postauksen, jossa kerron hieman kotipohdinnoista. Olimme tulleet "Oskarin" isän kanssa siihen tulokseen, että emme ole "Oskarin" myötä muuttamassa yhteen. Emmekä ole vieläkään. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin kodin meille rakennan, Halusin kuitenkin tarjota heti jotain mahdollisimman pysyvää ja turvallisen kasvuympäristön. Koin myös, että tulen olemaan hänen kanssa Helsingissä tosi yksin, sillä käytännössä kaikki sukulaiset ja ystäväni ovat n. 50 km päässä toisella paikkakunnalla. Pohdin tukiverkoston puuttumista ja se on asia, joka mietityttää minua ajoittain edelleen, etenkin tulevaisuudessa, kun lähden äitiys- ja vanhempain vapaan jälkeen takaisin töihin. Halusin jo hyvissä ajoin ennen "Oskarin" syntymää alkaa rakentamaan meille kotia, sillä se lisäsi omaa turvallisuudentunnettani muuten varsin mullistavassa elämäntilanteessa. Koti on minulle todella tärkeä paikka ja sellainen, jossa viihdyn ja tykkään olla äärimmäisen paljon. Juteltuani asumiskuvioista läheisteni kanssa, sain vahvistusta ja kannustusta sille, että pärjäisin alkuun tässä asunnossa lapsen kanssa oikein hyvin, ettei minun tarvitsisi alkaa heti miettimään muuttoa mihinkään, ainakaan isompaan asuntoon. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin pikkuhiljaa järjestelemään nurkkia sen mukaiseksi, että "Oskari" saa alkovista oman valtakuntansa.

"Oskarin" tärkeimmät kalusteet: vaatekaappi, sänky ja hyllykkö leluille ja kirjoille

Pärjäämme täällä halutessamme pitkään

Nyt lasketun ajan kynnyksellä kotimme on enää pieniä, lähinnä sisustuksellisia viilauksia vailla. Nyt kun näen tämän valmiina, olen sitä mieltä, että meillä ei ole tästä mikään kiire mihinkään. Tämä asunto riittää "Oskarille" ja minulle jopa muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Viimeistään pidemmän sängyn tarve saattaa vaatia lisätilaratkaisuja, mutta pinnasänkykin on sellainen, että siitä saa etureunan pinnat pois, jolloin se menee vielä pinnasänkyvaiheen jälkeen taaperon sänkynä ajan, joka tietysti riippuu hänen pituuskasvustaan. Kun kavereita alkaa käymään aktiivisesti kylässä, on sekin varmasti sellainen vaihe, jossa lisätila saattaa olla kaikille mukavuus kysymys. mutta siihenkin on vielä aikaa. Olen itse ulkoilmaihminen, jolle sää kuin sää on hyvä ulkoilusää. Uskoisin, että tulen viettämään "Oskarin" kanssa paljon aikaa luonnon omissa huvipuistoissa, eli metsissä, sekä leikkipuistoissa, jolloin sisätiloilta ei myöskään vaadita niin paljon energisiin leikkeihin. Joka tapauksessa tilanne on se, että ainakin asumiskuvioiden osalta minä voin rauhassa keskittyä vain "Oskariin", eikä meillä ainakaan asunnon koosta johtuen ole minkäänlainen muuttokiire mihinkään.

"Oskarin" vaatekaappi, jonka sisältö koostuu tällä hetkellä 50 ja 56 cm vaatteista, hoitolaukusta, parista laatikosta, joissa mm. sukkia, pipoja ja kuolahuiveja, sekä alalaatikosta, jossa on harsot, hoitoalusta ja patjansuojuksia. Laatikossa on myös joitain "Oskarin" isän vaateita. 

Alkovin kalusteet

Minun piti hankkia "Oskarille" oma vaatekaappi, sillä asunnon muun kaappitilan puolesta se oli käytännössä välttämätöntä. Ehkä olisin voinut, ja voisin edelleen, tiivistää keittiössä tilaa astioiden osalta, jolloin jääkaappipakastimen vieressä olevan pitkän kaapin saisi ainakin osittain muuhun käyttöön (kaappi on nähtävillä täällä), mutta rakastan tota puisen kaapin ulkonäköjä ja se rajaa mukavasti alkovia omaksi tilakseen muusta asunnosta. Lisäksi tykkään laittaa omatkin, vaatteet kuin vaatteet, roikkumaan tangolle sen sijaan, että viikkaisin niitä hyllyille, joten tämän kaapin hankinta oli varsin perusteltua.

"Oskarin" sänky on somistettu valkoisella vuodekatoksella

Sänkyä ei ole vielä pedattu täysin valmiiksi

Tärkein kaluste on tietystikin "Oskarin" oma sänky. Halusin ehdottomasti sellaisen, jossa on kaksi säilytyslaatikkoa alla ja hänen kasvaessaan tuolla toisen reunuksen pinnoituksen poistamisella se muodostuu taaperosängyksi, jolloin tämän sängyn käyttöaste on mahdollisimman pitkäikäinen. Säilytyslaatikot sisältävät patjansuojuksia ja lakanat. Sängyssä on varsinaisina varusteina patja, pinnasuoja, patjansuoja, unipesä, peitto, lammas soittorasia ja turvalonkero, mutta tällä hetkellä siellä "lojuu" vielä pari vilttiä ja Stokken Tripp Trapp tuoliin kiinnitettävä New Born setti. Lakanoitakaan en ole vielä laittanut valmiiksi paikoilleen, sillä keräävät vain turhaan pölyä odotellessa poikaa saapuvaksi maailmaan. Sängyn ehtii pedata ja viimeistellä sairaalasta kotiuduttuammekin, sillä kaikki tarvittavat ovat kuitenkin olemassa.

Hyllykkö leluille ja kirjoille, jonka päällä myös yö-/tunnelmavalot

Ensimmäisiä leluja ja kirjoja laatikoissa odottamassa leikkijää

Tilasta löytyy myös hyllykkö leluille ja kirjoille. Avohyllyillä olevat kirjat ovat minun vanhoja lapsuudestani, jolloin kuuluin Disneyn kirjakeroon. Ihanaa, että nämä ovat säilyneet, vaikka välissä jo annoinkin ne eteenpäin ystäväni lapselle saatuani itse lapsettomuustuomion. He kuitenkin halusivat hyvissä ajoin palauttaa ne takaisin elämääni, omalle lapselleni luettavaksi. Hyllykössä on neljä koria, jotka tällä hetkellä sisältävät jo saatuja leluja ja kirjoja "Oskarin" ensimmäisiin leikkihetkiin. Yksi koreista on täynnä isompia vaateita ja yhdessä joitain meille jo syystä tai toisesta ajautuneita isompien poikien leluja. Lisäksi olemme saaneet hiljattain reilu kolmevuotiaalta kummitytöltäni hänen puisia värikkäitä rakennuspalikoita, jotka ovat omassa erillisessä puulaatikossa lattialla vaatekaapin vieressä. Tuo kyseinen puulaatikko odottaa mm. vielä väriä pintaan.

Puun värinen laatikko lattialla odottaa vielä väriä pintaan sekä seinällä oleva hylly somistuksia osakseen. Lisäksi olen suunnitellut hommaavani Fatboy Juniorin tuohon seinähyllyn alle, vaatekaapin ja sängyn väliin. 

Sisustus

Oikeastaan loput tilasta onkin vain sisustuksellista ja visuaalista silmääni varten. Sängyn ja vaatekaapin välissä oleva hylly odottaa tärkeitä muistoja osakseen. Tällä hetkellä siinä roikkuu unisieppari. Lisäksi suunnitelmissani on ostaa tuohon lattialle, puupalikoiden paikalle Fatboy Junior säkkituoli, joka olisi kätevästi siirrettävissä myös muualle asuntoon. Vaatekaapin kyljessä on valmiina kehys, jonka sisälle tulee ajallaan muistoksi "Oskarin" tulevan kummitädin kutomat ensimmäiset villasukat, jotka näet täältä.

Muita alkovin sisustuselementtejä

Muita alkovin seiniä sisustaa hyllykön päällä oleva peili ja sängyn kanssa samalla seinustalla olevat heinäseipäistä tehdyt tikkaat, jotka ovat isäni, "Oskarin" tulevan ukin käsialaa. Tikkailla on tunnelmavaloina paperinarupallot, sekä vuosia sitten lahjaksi saamani nalle. Tässä nurkassa on myös kangasta oleva pussukka, joka toimittaa ainakin alkuun "Oskarin" pyykkikorin virkaa, sillä huomasin hänen vaatteita pestessään, että on eri kätevää erotella ne omaan koriinsa syytä, että pesen ne ainakin jonkin aikaa omista vaatteistani eriävällä, hajusteettomalla ja luonnonmukaisella pesuaineella, josta puolestaan voi lukea lisää täältä.

Hei hei ja näkemisiin! 

31,5 neliötä sarja päättyy tähän, mutta jää elämään blogin arkistoon. Kiitos kun kävit kylässä! Olen iloinen, jos sait mukaasi jotain ajatuksia tai ideoita siitä, mitä elämässä tarvitsee, mikä on tärkeää ja merkittävää. Sarjan postausten lukukertojen ja saamieni kommenttien perustella tästä tykättiin paljon. Halusin näyttää yhden naisen ja lapsen pienen kodin juuri sellaisena, kuin se on. Avata myös ne kaapit, jotka yleensä kätkee sisäänsä ne möröt ja kummitukset. Juuri tästä aitoudesta sain eniten kiitosta ja positiivista palautetta. Olen iloinen, sillä halusin näyttää tielle elämää ja asumista juuri sellaisena, kuin se oikeesti on.

Lue myös: 

• Kaikki sarjan postaukset tunnisteella: 31 neliötä
• 31,5 neliötä: Pohjapiirustus
• 31,5 neliötä: Eteinen
• 31,5 neliötä: Kylpyhuone
• 31,5 neliötä: Parveke
• 31,5 neliötä: Keittiö
• 31,5 neliötä: Huone

<3. Jennyfer

Vatsan huima laskeutuminen

"Oskari" laskeutui perjantaina reilun kämmenen levyisen mitan alaspäin hetkellä, kun olin lähdössä 84-v isoäitini syntymäpäiville. Hetken kävi mielessä, että mihinköhän päin se lähtö siitä eteisestä oikein tulee. Synttärit tuli vietettyä ja kotona ollaan edelleen opettelemassa elämään tämän vielä kerran uudenlaisen vatsan kanssa. Piirteitä kuitenkin omasta entisestä kehosta alkaa jo olemaan, kun tissit eivät enää lepää vatsan yläosaa vasten, vaikka toki kohtu sen sieltä vielä pyöristääkin. Seuraava "laskeutuminen" johtaa takuulla synnytykseen, sillä alavatsani on nyt niin täynnä vauvaa kun olla ja voi. 

Tein perjantaina (23.8.2019) aamupäivällä lähtöä isoäitini, "Oskarin" tulevan isomummon 84-v syntymäpäiville, kun eteisessä lähdönhetkellä alkoi vatsassa sellainen myllerrys, että siinä ei auttanut muu kun olla paikoillaan ja katsoa, mihin se johtaakaan. Muljuamista kesti noin minuutin, ja sitten oltiinkin jo ihan täysin uusissa asemissa. Oma fyysinen oloni oli varsin koominen, sillä muutos vatsassa kävi äkkiä. Hetkessä tissini eivät enää levänneet ylävatsani kumpua vasten ja se osa minussa tuntui nyt muutenkin tyhjältä. Oskari pudottautui reilun kämmenen levyisen mitan alaspäin uusiin asemiin, jossa hän myös asettautui vatsan oikean reunan sijaan täysin symmetrisesti keskelle, ja siitä tasan molemmille puolille. Minun sisuskaluilleni tämä oli tietysti täysin uutta, että "Oskaria" on nyt myös kehoni vasemmalla puolella. Fyysinen oloni oli koko päivän täysin uudenlainen ja jaksoin hämmästellä sitä iltaan asti. Erityisesti hämmästelin tissejä ja liivejä, joiden asettautuminen suhteessa ylävartaloon alkoi muistuttamaan entistä, vaikka toki kohtu ja siitä seuraava kumpu on edelleen äärimmäisen ylhäällä, mutta vauvasta tyhjä. 

Täältä hän lähti...

Tänne hän meni...

Ja taas synnytykseen liittyvät asiat mielessä

Seuraavan kerran, kun "Oskari" päättää laskeutua alemmas, siinä ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin totaalinen poistuminen tästä viiden tähden täyden palvelun yksiöstä. Minua tietysti kovasti jo mietityttää, kuinka pitkä matka tämänkaltaisesta laskeutumisesta vielä onkaan synnytykseen. Siis ajallisesti. Siihen ei kukaan voi antaa vastausta, mutta ainakin sen osalta olen toiveikkain mielin, kun kehoni on osannut hoitaa tämän raskauden tähänkin asti laskeutumisineen kaikkineen juuri niin kuin pitää, niin eiköhän se synnytyskin sieltä ajallaan ota ja käynnisty itsekseen, sillä sen lääkkeellinen käynnistäminen on niitä viimeisiä vaihtoehtoja suunnitellun sektion osalta, johon en toivo joutuvani.

Laskeutumisen jälkeinen ero on reilu kämmenen levyinen

Vielä kerran uusi vatsa

Näin parin päivän jälkeen koitan edelleen opetella olemaan tämän uuden fyysisen vatsani olomuodon kanssa, sillä sen lisäksi, että tuo laskeutuminen toi mukanaan uusia fyysisiä haasteita, "Oskaria" on pitänyt opetella silittämään ihan uusista kohdista, ja se on jotenkin hassua. 

Laskeutunut vatsa sivusta

P.S. Pahoittelut, etten näytä kasvojani. Minulle iski mitä ilmeisemmin ananaksesta niin hirveä allerginen reaktio huuliin ja suun ympäristöön, että ne eivät ole missään mittakaavassa miellyttävää katseltavaa. Säästän teidät siltä. 

P.P.S. Tänään tuli tasan kuukausi siitä, kun en ole turvotuksesta johtuen pystynyt käyttämään kertaakaan mitään muita kenkiä kuin "crocseja". 

<3. Jennyfer

Arvailuja: syntymäaika, paino, pituus ja nimi

Minulle järjestettiin taannoin todellinen yllätys Baby Showerin merkeissä, jossa kiersi vihko, johon arvuuteltiin "Oskarin" syntymäaikaa, painoa, pituutta ja tulevaa nimeä. Sittemmin olen pyytänyt vihkoon arvailuja myös muilta läheisiltä. Nämä ovat olleet kivaa luettavaa ja jännä nähdä, osuuko kukaan oikeaan. "Oskarin" laskettu aika on 10.9.2019 ja itse olen ollut alusta asti siinä fiiliksessä, että hän täsmällisenä neitsyenä syntyy juuri silloin. Olen tosin nähnyt unen, että hän oli syntyessään 46 cm pitkä ja painoi 3017 g. Niillä mitoilla hän todennäköisesti syntyisi laskettua aikaa aiemmin. Tämä onkin näin loppuodotuksessa se kaikista jännin asia, kun ei tiedä, koska syntymä tapahtuu ja minkälaisilla mitoilla. Saatikka, miltä hän näyttääkään. 

Sielun sopukoita. Ihana vihko täynnä kauniita mietelauseita, kauniita sanoja ystäviltä ja läheisiltä minulle ja "Oskarille" sekä arvailuja syntymäajasta, painosta, pituudesta ja nimestä

Näin on arvattu: 

Syntymäaika: 9.9.2019

Pituus: 55 cm

Paino: 3800 g

Nimi: Luka

Syntymäaika: 30.8.2019

Pituus: - cm

Paino: - g

Nimi: -

Syntymäaika: 5.9.2019

Pituus: 49,9cm

Paino: 3540 g

Nimi: Jesper

Syntymäaika: 8.9.2019

Pituus: 48,5 cm

Paino: 3050 g

Nimi: "Rakas"

Syntymäaika: 10.9.2019

Pituus: 50 cm

Paino: 3500 g

Nimi: Jimi, Jami tai Jare

Syntymäaika: -

Pituus: - cm

Paino: - g

Nimi: Lilla 

Syntymäaika: 12.9.2019

Pituus: 50,8 cm

Paino: 4050 g

Nimi: Jarne

Syntymäaika: 16.9.2019

Pituus: 51 cm

Paino: 3875 g

Nimi: Janne

Syntymäaika: 8.9.2019

Pituus: 50,5 cm

Paino: 3780 g

Nimi: Lenni Oskari

Syntymäaika: 8.9.2019

Pituus: 50 cm

Paino: 3370g

Nimi: Jonas Oskari

Syntymäaika: 10.9.2019

Pituus: 52 cm

Paino: 3670 g

Nimi: Joonas Jasperi

<3. Jennyfer

Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä

Minulla on jo parin viikon ajan ollut merkkejä siitä, että synnytys on lähestymässä. Onhan se toki lähestymässä ihan jo lasketun ajan puitteissa ilman merkkejäkin, mutta näiden merkkien myötä olen alkanut ajattelemaan, että liekö pääsemme sinne asti. Jos minulta kysytään, niin toivottavasti ei. "Oskari" lasketaan viikkojen perusteella jo täysaikaiseksi ja vatsassa olo on pääsääntöisesti massan keräämistä. En missään nimessä ole toivonut lapselleni ennenaikaista syntymää, mutta nyt kun viikot on täynnä, niin tervetuloa, saat tulla. Tarkastellaanpas niitä lähestyvään synnytykseen liittyviä merkkejä tarkemmin.

Laskeutuminen

Neuvolalääkärin vastaanotolla todettiin parisen viikkoa sitten ultrassa, että "Oskari" on hyvin jo laskeutunut ja pää kiinnittynyt lantion väliin. Myös useampi ihminen on sen jälkeen huomauttanut vatsani laskeutumisesta alas ja totta se onkin, sillä laskeutumisen myötä viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut sellainen minulle mieluisa ihme, että ylävatsani on lakannut puutumasta ja siinä ollut jatkuva puutuminen väistymään. Iho ei ole sieltä enää niin kireellä, mutta usean viikon koettelemuksesta paikoittain hyvinkin arka. Nyt pystyn taas istumaan normaalisti, joka on muuten aika tosi kiva juttu. Oireiden povattiin poistuvan muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, mutta kohdallani siihen ei onneksi tarvittu kun vatsan laskeutuminen.

Raskausviikko 37 loppu. Parhautta on maata kylkiasennossa sängyllä ihan vaan hiljaisuudessa paikallaan

Liitoskivut

Ne alkoivat jo huhtikuun puolessa välissä, eli reilu 4 kk sitten, eikä ole matkanvarrella poistuneet mihinkään. Välillä olleet vain hyvinkin lievänä. Mutta nyt. Voin sanoa, että en ole vielä ennen näitä paria viikkoa mitään liitoskivuista tiennytkään. Häpyluu on niin kipeä, että kävelystä ja jalkojen päällä olosta ei paikoittain tule melkein yhtään mitään. Puhumattakaan siitä, kun yöllä koittaa vaihtaa asentoa tai nousta sängystä ylös. Niin hirveetä tuskaa, ettei mitään järkeä. Lantionseutuni on siis erittäin hyvin pehmennyt ja valmistautunut tulevaan synnytykseen. Jos nämä kivut lantionseudulla tästä vielä asteen-pari pahenevat, niin tarvitsen siinä tapauksessa todennäköisesti jo apua sängystä nousemiseen. Koko liitoskipujen ajan olen lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, jospa tämä tuska vaikka palkittaisiin sitten synnytyksessä, että se olisikin helpompi hyvin pehmenneistä paikoista johtuen.

Raskausviikko 38. Vatsa painaa kunnolla häpyluuliitoksiin

Vatsan toiminta

Suoliston kerrotaan tyhjentyvän aivan synnytyksen alla. Ihan sellaisesta ei kohdallani kuitenkaan ole kyse, jollaiseksi tämän tyhjentymisen olen kuullut ja kuvitellut, mutta minulle aivan poikkeavalla tavalla, vatsani on alkanut yks kaks toimimaan 1-3 kertaa päivässä. Mitään muutosta ei ole tapahtunut ruokavaliossani tai muussakaan, joka tähän voisi vaikuttaa, joten tämä lienee luonnon hommia pitää kehoni valmiustilassa tositoimiin senkin osalta.

Raskausviikko 38. Vain eteenpäin kasvanut vastsa lepää reisillä

Synnytyskuplassa

Minulla on valtava tarve sulkea itseni ulkopuolelle asioita, etenkin negatiivisia sellaisia sekä henkisesti kuormittavia, ja voimakas tahto keskittyä vain ja ainoastaan lepäämään, keräämään voimia, tekemään itselle erittäin mieluisia asioita ja keskittyä synnytykseen liittyviin asioihin. Synnytyskuplaan vaipuessa ollaan syvässä yhteydessä synnyttävään kehoon ja syntyvään vauvaan. Näin minulle on käynyt ja se on hyvä, sillä siellä oleminen saa olon turvalliseksi ja luottavaiseksi tulevaa tapahtumaa kohtaan, joka myös tukee jaksamista. En ollut osannut ajatella näitä tarpeita ja haluani mitenkään synnytykseen liittyväksi, kunnes neuvolan perhevalmennuksen synnytysosuudessa ymmärsin, mistä on kyse.

Raskausviikko 37 loppu. Laskeutunut vatsa on helpottanut istumista ylävatsan puutumisen osalta

Henkinen valmistautuminen luopumiseen

Vaikka alussakin kirjoitin ja lähes päivittäin jo mietin, että olen jo niin valmis luopumaan tästä tuskallisesta olotilasta, joka tällä hetkellä käsittää valtavien liitoskipujen lisäksi järjettömän turvotuksen käsissä ja jaloissa sen seurauksena tulleine kovine nivelkipuineen, olen silti vähintään yhtä usein epävarma siitä, olenko varmasti valmis jo luopumaan tästä vatsasta. Valmistaudun siis henkisesti luopumaan tästä kantamisesta ja odottamisesta. Olenhan nyt varmasti nauttinut tästä vatsasta riittävästi? Olenhan painanut syvälle mieleeni sen, miltä tämä kaikki tuntui? Miltä liikkeesi tuntuivat, jotka ovat olleet kauneinta, mitä olen koskaan kokenut? Miltä tuntui se, kun useita kertoja päivässä sain koskettaa sinua vatsani läpi? Miltä tuntui olla näin yhtä oman lapsen kanssa? Kasvattaa sisällään uusi ihminen, kokonainen elämä? Omalla tavallaan ajatus siitä, että pian tämä on ohi, tekee mieleni haikeaksi ja surulliseksi. Siitä tiedän, että hetki ei ole kaukana.

Henkinen työ raskaudesta luopumisen osalta on alkanut

P.S. Alimmassa kuvassa näkyy hieman lähellä kainaloani olevaa haavansuojaa, sillä alkuviikosta minulta repeytyi siitä osittain suihkun jälkeen kuivatessa pyyhkeeseen luomi. Kävin siitä lääkärissä ja hän päätti poistaa sen siltä istumalta, ilman puudutusta. Olin kovin mietteliäs ja epäileväinen sen suhteen, paljonko se ilman puudutusta mahtaa sattuakaan, jollon yhdessä lääkärin kanssa nauroimme, että ehkä se ei satu, jos vertaa pian edessä olevaan synnytykseen. Asiat ovat niin suhteelisia, eikä se sitten juuri paljon sattunutkaan.

<3. Jennyfer

Kuudes neuvolakäynti: Kokoarvio

Tämän päiväinen äitiysneuvolakäynti sai minut hieman ärsyyntymään sen osalta, että kovin paljon tuntuu jäävän asioita arvailujen varaan. Miksi tuon kaltaisissa raskauden seurantapaikoissa ei ole kunnon välineitä ja laitteita, joilla asioita selvittää ja tutkia. Sf -mitta otti jyrkän kasvun ylöspäin, mutta toisella mittauskerralla väheni sentillä. Tällä on suoranainen vaikutus siihen, minkä painoinen "Oskari" arvioidaan syntymähetkellä olevan. Lisäksi asento herätti mietteitä. Jos jotain positiivista, niin on kaksi selvää merkkiä sentään siitä, että synnytyksessä pitäisi ainakin jokin asia olla nopeahko ja helpohko. 

Turvotus

En yhtään tiennyt, onko tämän neuvolakäynnin agendalla tänään mitään muuta, kun niiden perusjuttujen: virtsan proteiinin ja glukoosin, verenpaineen sekä painon seuranta. Sen lisäksi "oman" terveydenhoitajan lomaillessa, olimme toisen terveydenhoitajan vastaanotolla. Hän oli "tuttu" kahdesta perhevalmennuksesta, joissa aiheina on ollut imetys ja synnytys. Kaikki mitatut arvot ovat edelleen kohdallaan, mutta käsissä ja jaloissa oleva turvotus herätti hieman kauhistusta, hilpeyttä ja keskustelua, sillä en meinannut edes kunnolla saada "corcsia" pois toisesta jalasta ja kun sain, oli se ihan täynnä sitä kengän kuviota. Ja kaikki varmasti tietää, että kyseessä ei ole oikeesti mikään pinkeä kenkä. Minulla sellainen hädin tuskin mahtuu enää tuohon oikeaan jalkaan. Käsissä on turvotuksesta johtuen tosi kovia nivelkipuja. Mutta tilanne on vähän niin kun no can do, sillä selällään en voi maata, että saisin jalat kunnolla pitkäksi aikaa ylös, ananasta ja mansikkaa syön joka päivä, juon runsaasti vettä ja käytän myös suolaa. Kävelystä voisi olla hyötyä, mutta tolla toisella jalalla ja noilla kengillä se on enemmän kuin epämiellyttävää. Aiheuttaja on ja tuntuu pysyvän kehossa, joten eipä noille oireille oikein muuta kummosta voi tehdä, kun odotella, että synnytys koittaa ja raskausaika on ohitse.

Raskaudesta turvonnut jalkani, jota en omakseni tunnista. Se myös tuntuu perin koomiselta, kun kävelisi jonkun toisen jaloilla

Kohdunpojan mittailuja ja kokoarvioita

Sitten mitattiin tietysti kohdunpohjan sf-mitta ja tästäpä seurasikin mielenkiintoisia asioita. Tähän asti mitta on kulkenut vain aavistuksen keskikäyrän yllä, mutta nyt terkkari sai sen pompsahtamaan kaaviolla todella jyrkästi ylöspäin, aivan yläkäyrän tuntumaan. Keskikäyrä tarkoittaa n. 3500 g vauvaa ja yläkäyrä 4000 g vauvaa. Olin hieman kauhuissani, sillä jostain syystä 4 kg vauva on mielikuvissani iso. Mitta on otettu edellisen kerran kaksiviikkoa sitten neuvolalääkärin vastaanotolla, jolloin se oli vielä aavistuksen keskikäyrän yllä, joten tuntuu aivan hullulta, että mitta olisi muuttunut kahdessa viikossa noin rajusti, sillä en itse huomaa esimerkiksi vatsani koossa mitään mullistavaa muutosta, vaikka sen muoto laskeutumisen osalta on hieman muuttunutkin. Edelleen, kuten parhaillaankin, kuljen "omissa" S koon joustavissa vaateissa, enkä huomaa niidenkään osalta mitään isompaa muutosta sitten useiden viikkojen. Terkkari oli jo sitä mieltä, että seurantakäyrä "Oskarin" koon osalta otetaan uudestaan jo ensiviikolla, mutta kysyi kuitenkin, voisinko vielä mennä pitkäkseni, jos mitta otettaisiin uudestaan. Menin mielelläni ja sanoin, että voin olla siinä vaikka koko päivän, kunhan saadaan joku selvyys asiaan, sillä kyllä alkaa synnytys pyöriä päässä vähän erilaisin ajatuksin, jos käy ilmi, että reilu neljäkiloista vauvaa pitäisi pihalle ponnistaa. Niinpä mitta otettiin uudestaan ja nyt sitä saatiin sentti vähemmän, jolloin sen asettautui käyrällä kohtaan, että viikon päästä olevasta ylimääräisestä kokoseurannasta luovuttiin. Tuo mittahan voi myös kertoa runsaasta lapsiveden määrästä ja minua ärsyttää suunnattomasti se, että neuvolassa ravataan yhtenään seurannassa, mutta heillä ei ole siellä kunnon laitteita, välineitä ja koulutusta, millä näitä asioita tutkia. Kauheasti ja kovin paljon tuntuu jäävän arvailujen varaan. Tätä sf mittaa minulta on nyt ottanut kolme eri ihmistä siitä lähtien, kun sitä alettiin seuraamaan, joten on kai myös mahdollista, että jokainen mittaa sen hieman eri kohdasta. Manuaalista työtä, jossa virheen mahdollisuus on aina olemassa. Kyse on kuitenkin senteistä, niin äkkiäkös siinä jotain heittoja syntyy. Mutta jos vauvan syntymäkoosta puhutaan 500 g heitolla, niin minulle ainakin ensisynnyttäjänä se on iso ja kiinnostava juttu. Mainittakoon näistä mittaustilanteista vielä sen verran raskausoireideni osalta, että erittäin liitoskipuinen lantionseutuni on kipeämpi, kun olen tuntenutkaan. Mittanauhaa laittaessa häpyluun kohdalle terkkarin hieman painaessa se sattui niin paljon, että kivusta suustani pääsi parahdus "ai saakeli".

Arvailuja asennosta

Arvailuista puheenollen, toinen on "Oskarin" asento. Hän on edelleen pääalaspäin, kuten on ollut jo hyvin pitkään, eikä hänellä ole käytännössä enää mahdollisuuksia kääntyäkään. Pään todettiin jälleen olevan hyvin alhaalla. Tämä ei kerro mitään siitä, onko synnytys lähellä vai kaukana, mutta on itse synnytyksen osalta erittäin positiivinen asia, sillä näin ollen vauvan pitäisi tulla nopeammin ulos, kun matkaa ja matkanvarrelle jumiutumismahdollisuuksia on vähemmän. Liekö sitten vaikuttaa itse synnytyksen vai ponnistusvaiheen kestoon, vaiko molempiin. Se jää nähtäväksi. Positiivista on myös se, vaikka tällä hetkellä kärsin liitoskivuista paljon, niin nämä erittäin pehmeät paikat antanevat synnytyksessä helposti periksi, joten sen puolesta tervetuloa "Oskari" 4 kg. Loppuvartalon asento välillä ihmetyttää hieman itseänikin, minkälaisella mutkalla poika oikein onkaan, ja tänään se hämmensi terkkariammekin. Siitä olen varma, se kävi ilmi myös neuvolalääkärin ultrassa, että pikkuiset pakarat ovat yleensä aina keskivartaloni oikealla puolella. Sinne osuu myös potkut, oikeaan kylkeen. Vasen puoli on käytännössä ollut kokoajan "tyhjä". Sinne ei ole osunut potkun potkua, eikä siellä ole koskaan tuntunut "Oskarin Oskaria". Terkkari oli häntä tunnustellessa ja sydän ääniä kuunnellessa kuitenkin sitä mieltä, että myös selkä olisi oikealla puolella ja hän odotti muutaman kerran potkuja vasemmalle. Sanoin, ettei niitä tule sinne, ikinä. Ja sehän ei ole mahdollista, että pakarat, jalat ja selkä on samalla puolella niin, kuin terkkari nyt olettaa sen selän olevan. Tämän kaltaiset arvailut, "en tiedä", "olisko", "voisko olla" saa minut ärsyyntymään. Toistan itseäni: miksi ihmeessä näissä neuvoloissa ei voi olla sellaisia välineitä ja laitteita, jolla nämä asiat voitaisi tarkistaa ultraäänilaitteen toimesta. Tässäkin Helsingin kantakaupungin terveysasemalla on vain yksi ainoa ultraäänilaite käytössä, ja koska tänään oli "neuvolalääkäripäivä", oli se lääkäreillä varattuna. Hohhoijaa sanon minä. Tiedän, että ne maksaa ja niin edelleen, mutta eikös sitä järjestetä vaikka minkämoisia hyväntekeväisyys-, keräys- ja lahjoitustapahtumia kaikenmaailman terveydenhoidon laitteiden hankintaan, niin miksipä ei äitiysneuvoloillekin. Terkkari mittaili vielä joltain kätilöltä saamien oppien mukaan vatsan päältä "Oskarin" kokoarviota ja neljä kiloiseksi häntä veikkaili. Jos asennosta on kuitenkin epävarmuutta, niin miten tuollaisia mittoja voidaan edes arvioida tai ottaa. Onhan tolla mahallani kokoa ja onhan se täynnä vauvaa, mutta niin sen pitää mielestäni vajaa 3 viikkoa ennen laskettua aikaa ollakin.

Raskausviikko 38 

Jatkot

Seuraava neuvolakäynti on kahden viikon päästä ja olemme tämän saman terkkarin vastaanotolla, joten suorastaan jännityksellä odotan, miltä sf mitta mahtaa silloin näyttää. Pidän siis positiivisena asiana sitä, että ensikerralla mitan ottaa sama henkilö, kuin tänäänkin, eikä jälleen eri henkilö, kuten kolme edellistä mittaa on ottanut. Pääasia on kuitenkin se, että minä ja "Oskari" ollaan terveitä ja voidaan hyvin, vaikka fyysisesti kroppani jo kovilla onkin. Ainut asia, jonka puolesta "Oskarin" koolla on minulle merkitystä, on synnytys ja siihen valmistautuminen. Vaikka olen ensikertalainen, niin sata varma siitä, että on vaivan eri asia synnyttää alateitse 3500 kuin 4000 g.

Lue myös: 

• Perhevalmennuksessa: Imetys ja vauvanhoito
• Perhevalmennuksessa: Synnytys - Miten meidän valmistautumisen kanssa...
• Aikaisemmat neuvola ja neuvolalääkärikäynnit tunnisteella Neuvola

<3. Jennyfer

"Oskari" on täysaikainen - 3 viikkoa laskettuun aikaan

Aika on todellakin saanut siivet selkäänsä. Äitiyslomaa on takana 2 viikkoa ja laskettuun aikaan vain 3 viikkoa. Tänään käynnistyi raskausviikko 38, joka tarkoittaa jälleen yhtä virstanpylvästä tässä ihmeellisessä matkassa. "Oskari" on nyt täysaikainen, eikä häntä enää luokitella ennenaikaiseksi, syntyypä hän tästä eteenpäin minä hetkenä hyvänsä. Kehityksessä tapahtuu enää vain jotain hienomekaanista säätöä ja käytännössä hän kerää vain massaa. Mutta mihin se kaikki massa mahtuu? Minkälainen on raskauteni näillä viikoilla ja miten saan äitiyslomalla aikani kulumaan? 

Oloni alkaa olla aika tukala. Vatsalla olisi mahdollisuudet levitä nyt "Oskarin" massankeräyskaudella sivusuunnassa, mutta ei. Se on päättänyt kasvaa vain eteenpäin. On suorastaan ihme, että olen välttynyt selkäkivuilta, joita ilmenee vain ja ainoastaan imuroidessa. Vatsa alkaa olemaan jo vallan koomisen näköinen, sillä se on huomattavasti kapeampi, kun lantioni, vaikka sekin on saanut tähän projektiin tarvittavaa rasvakerrosta osakseen. Vatsanahka on paikoittain erittäin pinkeä, etenkin silloin, kun "Oskari" venyttelee jäseniään ja koittaa oikoa itseään. Ihon pinkeydestä huolimatta olen välttynyt raskausarvilta, vaikka jopa edes yhtä pientä sellaista toivoisin tästä prosessista muistoksi. Laskeutuminen on tapahtunut ja massa painaa tuskallisesti pehmenneeseen häpyluun alueeseen. Käsissä ja jaloissa on sen sortin turvotus, että "crocsit" puristaa ja kirjoittaminenkin tuottaa tuskaa. Tavarat ei pysy turvonneissa käsissä, sillä en osaa toimia niiden kanssa, ne eivät ole omani. Näillä kummallisilla jaloilla ei tee mieli kävellä. Lisäksi turvotus aiheuttaa paikoittain kovia nivelkipuja, erityisesti sormissa ja varpaissa. Väsymys on joinain päivinä jopa kaksien päikkäreiden arvoinen. Joka päivä vähintään yksien. Välillä väsymys saa vallan niin, että ihan perusasioiden hoitaminen tuntuu mahdottomalta, kuten puhelun soittaminen tai viestiin vastaaminen.

Raskausviikko 38. "Oskari" on täysaikainen. 

Näin kulutan aikaa

Liikkuminen tämän kehon kanssa on jo todella epämukavaa mainituista oireista johtuen ja nukkuminenkin on mitä sattuu. Uni tulee yleensä 01 mennessä ja herään 04-06 välillä. Aamuisin syön smoothieni, juon kupin teetä ja kirjoitan, luen tai hoidan joitain asioita. Ensimmäisille päikkäreille käyn usein jo 08 aikaa. Unta riittää helposti 10-11 paikkeille, jolloin herään sopivasti lounaalle. Syön, ja jaksan taas hetken puuhastella jotakin, kuten kirjoittaa, lukea, rakentaa bujoa, käydä kaupassa, nähdä ystäviä, tai katsella Toisenlaisia äitejä, joka on osoittautunut todella ajankohtaiseksi, mielenkiintoiseksi ja järkeväksi realitysarjaksi tähän omaan elämään ja sen tilanteisiin nähden. Kuuntelen paljon kehoani ja sen merkkejä "Oskarin" liikkeiden lisäksi. Valmistaudun henkisesti synnytykseen ja elämään "Oskarin" kanssa.

Raskausviikko 38. Vatsa on kasvanut vain ja ainoastaan eteenpäin. 

Mitä vielä vaiheessa

Asiat ovat pitkälti sillä mallilla, että "Oskari" saa puolestani syntyä koska vaan. Mitä pikemmin, sen parempi. Ainoat asiat, jotka minulla on tekemättä, on synnytystoiveiden kirjaaminen, sekä synnytyskassin pakkaaminen. Tavarat ovat kyllä muutamaa poikkeusta, kuten lääkkeitäni ja kotiutumisvaatteitani lukuun ottamatta kasattuna lipaston päälle, mutta voisihan sen repunkin jo kaapinperukoilta kaivaa ja ihan konkreettisesti pakata. Joka ilta nukkumaan käydessä mietin, onkohan tämä se yö...

Raskausviikko 38. Selkäni on onneksi sopeutunut hyvin tämän eturepun kantamiseen

<3. Jennyfer