21. elokuuta 2019

Kuudes neuvolakäynti: Kokoarvio

Tämän päiväinen äitiysneuvolakäynti sai minut hieman ärsyyntymään sen osalta, että kovin paljon tuntuu jäävän asioita arvailujen varaan. Miksi tuon kaltaisissa raskauden seurantapaikoissa ei ole kunnon välineitä ja laitteita, joilla asioita selvittää ja tutkia. Sf -mitta otti jyrkän kasvun ylöspäin, mutta toisella mittauskerralla väheni sentillä. Tällä on suoranainen vaikutus siihen, minkä painoinen "Oskari" arvioidaan syntymähetkellä olevan. Lisäksi asento herätti mietteitä. Jos jotain positiivista, niin on kaksi selvää merkkiä sentään siitä, että synnytyksessä pitäisi ainakin jokin asia olla nopeahko ja helpohko. 


Turvotus

En yhtään tiennyt, onko tämän neuvolakäynnin agendalla tänään mitään muuta, kun niiden perusjuttujen: virtsan proteiinin ja glukoosin, verenpaineen sekä painon seuranta. Sen lisäksi "oman" terveydenhoitajan lomaillessa, olimme toisen terveydenhoitajan vastaanotolla. Hän oli "tuttu" kahdesta perhevalmennuksesta, joissa aiheina on ollut imetys ja synnytys. Kaikki mitatut arvot ovat edelleen kohdallaan, mutta käsissä ja jaloissa oleva turvotus herätti hieman kauhistusta, hilpeyttä ja keskustelua, sillä en meinannut edes kunnolla saada "corcsia" pois toisesta jalasta ja kun sain, oli se ihan täynnä sitä kengän kuviota. Ja kaikki varmasti tietää, että kyseessä ei ole oikeesti mikään pinkeä kenkä. Minulla sellainen hädin tuskin mahtuu enää tuohon oikeaan jalkaan. Käsissä on turvotuksesta johtuen tosi kovia nivelkipuja. Mutta tilanne on vähän niin kun no can do, sillä selällään en voi maata, että saisin jalat kunnolla pitkäksi aikaa ylös, ananasta ja mansikkaa syön joka päivä, juon runsaasti vettä ja käytän myös suolaa. Kävelystä voisi olla hyötyä, mutta tolla toisella jalalla ja noilla kengillä se on enemmän kuin epämiellyttävää. Aiheuttaja on ja tuntuu pysyvän kehossa, joten eipä noille oireille oikein muuta kummosta voi tehdä, kun odotella, että synnytys koittaa ja raskausaika on ohitse.

Raskaudesta turvonnut jalkani, jotan en omakseni tunnista. Se myös tuntuu perin koomiselta, kun kävelisi jonkun toisen jaloilla
Raskaudesta turvonnut jalkani, jota en omakseni tunnista. Se myös tuntuu perin koomiselta, kun kävelisi jonkun toisen jaloilla

Kohdunpojan mittailuja ja kokoarvioita

Sitten mitattiin tietysti kohdunpohjan sf-mitta ja tästäpä seurasikin mielenkiintoisia asioita. Tähän asti mitta on kulkenut vain aavistuksen keskikäyrän yllä, mutta nyt terkkari sai sen pompsahtamaan kaaviolla todella jyrkästi ylöspäin, aivan yläkäyrän tuntumaan. Keskikäyrä tarkoittaa n. 3500 g vauvaa ja yläkäyrä 4000 g vauvaa. Olin hieman kauhuissani, sillä jostain syystä 4 kg vauva on mielikuvissani iso. Mitta on otettu edellisen kerran kaksiviikkoa sitten neuvolalääkärin vastaanotolla, jolloin se oli vielä aavistuksen keskikäyrän yllä, joten tuntuu aivan hullulta, että mitta olisi muuttunut kahdessa viikossa noin rajusti, sillä en itse huomaa esimerkiksi vatsani koossa mitään mullistavaa muutosta, vaikka sen muoto laskeutumisen osalta on hieman muuttunutkin. Edelleen, kuten parhaillaankin, kuljen "omissa" S koon joustavissa vaateissa, enkä huomaa niidenkään osalta mitään isompaa muutosta sitten useiden viikkojen. Terkkari oli jo sitä mieltä, että seurantakäyrä "Oskarin" koon osalta otetaan uudestaan jo ensiviikolla, mutta kysyi kuitenkin, voisinko vielä mennä pitkäkseni, jos mitta otettaisiin uudestaan. Menin mielelläni ja sanoin, että voin olla siinä vaikka koko päivän, kunhan saadaan joku selvyys asiaan, sillä kyllä alkaa synnytys pyöriä päässä vähän erilaisin ajatuksin, jos käy ilmi, että reilu neljäkiloista vauvaa pitäisi pihalle ponnistaa. Niinpä mitta otettiin uudestaan ja nyt sitä saatiin sentti vähemmän, jolloin sen asettautui käyrällä kohtaan, että viikon päästä olevasta ylimääräisestä kokoseurannasta luovuttiin. Tuo mittahan voi myös kertoa runsaasta lapsiveden määrästä ja minua ärsyttää suunnattomasti se, että neuvolassa ravataan yhtenään seurannassa, mutta heillä ei ole siellä kunnon laitteita, välineitä ja koulutusta, millä näitä asioita tutkia. Kauheasti ja kovin paljon tuntuu jäävän arvailujen varaan. Tätä sf mittaa minulta on nyt ottanut kolme eri ihmistä siitä lähtien, kun sitä alettiin seuraamaan, joten on kai myös mahdollista, että jokainen mittaa sen hieman eri kohdasta. Manuaalista työtä, jossa virheen mahdollisuus on aina olemassa. Kyse on kuitenkin senteistä, niin äkkiäkös siinä jotain heittoja syntyy. Mutta jos vauvan syntymäkoosta puhutaan 500 g heitolla, niin minulle ainakin ensisynnyttäjänä se on iso ja kiinnostava juttu. Mainittakoon näistä mittaustilanteista vielä sen verran raskausoireideni osalta, että erittäin liitoskipuinen lantionseutuni on kipeämpi, kun olen tuntenutkaan. Mittanauhaa laittaessa häpyluun kohdalle terkkarin hieman painaessa se sattui niin paljon, että kivusta suustani pääsi parahdus "ai saakeli".


Arvailuja asennosta

Arvailuista puheenollen, toinen on "Oskarin" asento. Hän on edelleen pääalaspäin, kuten on ollut jo hyvin pitkään, eikä hänellä ole käytännössä enää mahdollisuuksia kääntyäkään. Pään todettiin jälleen olevan hyvin alhaalla. Tämä ei kerro mitään siitä, onko synnytys lähellä vai kaukana, mutta on itse synnytyksen osalta erittäin positiivinen asia, sillä näin ollen vauvan pitäisi tulla nopeammin ulos, kun matkaa ja matkanvarrelle jumiutumismahdollisuuksia on vähemmän. Liekö sitten vaikuttaa itse synnytyksen vai ponnistusvaiheen kestoon, vaiko molempiin. Se jää nähtäväksi. Positiivista on myös se, vaikka tällä hetkellä kärsin liitoskivuista paljon, niin nämä erittäin pehmeät paikat antanevat synnytyksessä helposti periksi, joten sen puolesta tervetuloa "Oskari" 4 kg. Loppuvartalon asento välillä ihmetyttää hieman itseänikin, minkälaisella mutkalla poika oikein onkaan, ja tänään se hämmensi terkkariammekin. Siitä olen varma, se kävi ilmi myös neuvolalääkärin ultrassa, että pikkuiset pakarat ovat yleensä aina keskivartaloni oikealla puolella. Sinne osuu myös potkut, oikeaan kylkeen. Vasen puoli on käytännössä ollut kokoajan "tyhjä". Sinne ei ole osunut potkun potkua, eikä siellä ole koskaan tuntunut "Oskarin Oskaria". Terkkari oli häntä tunnustellessa ja sydän ääniä kuunnellessa kuitenkin sitä mieltä, että myös selkä olisi oikealla puolella ja hän odotti muutaman kerran potkuja vasemmalle. Sanoin, ettei niitä tule sinne, ikinä. Ja sehän ei ole mahdollista, että pakarat, jalat ja selkä on samalla puolella niin, kuin terkkari nyt olettaa sen selän olevan. Tämän kaltaiset arvailut, "en tiedä", "olisko", "voisko olla" saa minut ärsyyntymään. Toistan itseäni: miksi ihmeessä näissä neuvoloissa ei voi olla sellaisia välineitä ja laitteita, jolla nämä asiat voitaisi tarkistaa ultraäänilaitteen toimesta. Tässäkin Helsingin kantakaupungin terveysasemalla on vain yksi ainoa ultraäänilaite käytössä, ja koska tänään oli "neuvolalääkäripäivä", oli se lääkäreillä varattuna. Hohhoijaa sanon minä. Tiedän, että ne maksaa ja niin edelleen, mutta eikös sitä järjestetä vaikka minkämoisia hyväntekeväisyys-, keräys- ja lahjoitustapahtumia kaikenmaailman terveydenhoidon laitteiden hankintaan, niin miksipä ei äitiysneuvoloillekin. Terkkari mittaili vielä joltain kätilöltä saamien oppien mukaan vatsan päältä "Oskarin" kokoarviota ja neljä kiloiseksi häntä veikkaili. Jos asennosta on kuitenkin epävarmuutta, niin miten tuollaisia mittoja voidaan edes arvioida tai ottaa. Onhan tolla mahallani kokoa ja onhan se täynnä vauvaa, mutta niin sen pitää mielestäni vajaa 3 viikkoa ennen laskettua aikaa ollakin.

Raskausviikko 38 

Jatkot

Seuraava neuvolakäynti on kahden viikon päästä ja olemme tämän saman terkkarin vastaanotolla, joten suorastaan jännityksellä odotan, miltä sf mitta mahtaa silloin näyttää. Pidän siis positiivisena asiana sitä, että ensikerralla mitan ottaa sama henkilö, kuin tänäänkin, eikä jälleen eri henkilö, kuten kolme edellistä mittaa on ottanut. Pääasia on kuitenkin se, että minä ja "Oskari" ollaan terveitä ja voidaan hyvin, vaikka fyysisesti kroppani jo kovilla onkin. Ainut asia, jonka puolesta "Oskarin" koolla on minulle merkitystä, on synnytys ja siihen valmistautuminen. Vaikka olen ensikertalainen, niin sata varma siitä, että on vaivan eri asia synnyttää alateitse 3500 kuin 4000 g.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

14 kommenttia:

  1. Melko epätarkkaahan tuo vauvan koon arviointi tuntuu neuvolan puolella olevan. Ja sf-mitassa tosiaan voi olla mitoissa muutosta ihan vaan jo mittaajankin vaihtuessa.

    Mulla on kaksi lasta, kummankin raskaudessa sf-mitta kulki tasan keskikäyrällä loppuun asti, silti lasten syntymäpainoissa oli 800 gr ero. Itse en kokenut isomman vauvan synnytystä vaikeammaksi kuin pienemmän, heillä oli samankokoinen päänympärys, ja ainakin mulle se pään ulos ponnistaminen oli se vaikein osuus.

    Ei tässä nyt tainnut olla minunkaan kommentissa päätä eikä häntää, mutta toivotaan tosiaan että sieltä Oskari sopivan kokoisena syntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan tosi paljon kommentistasi! 🙂 Rauhoitti mieltä paljonkin.

      Poista
  2. Mulla on sf-mitta ollut aina reilusti yläkäyrällä ja kolme vauvaa olleet 3,5-3,8 kg. Eka oli isoin. Meillä kulkee suvussa isot päät (+38 cm), ja mustakin se pään ponnistaminen on aina ollut vaikeinta. Loppu kyllä tulee sieltä ulos vaikka olisi vähän isompikin.

    Tsemppiä viime metreille!

    VastaaPoista
  3. Myös lääkäreiden ultraamalla antamat kokoarviot tuntuu olevan ihan vaan suuntaa-antavia, esikoisen kokoarvio ultrassa oli 2500 g ( en muista viikkoa) ja syntyi sitten 1915 g painoisena viikolla 35+6. Kuopus painoi syntyessään 4020g ja syntyi pelkkä ilokaasu kivunlievityksenä. Silti olisin valmis kokemaan tuon synnytyksen alusta loppuun uudestaan koska vaan ☺️ Tsemppiä synnytykseen ja nauti vauva-ajasta!

    VastaaPoista
  4. Sf-mitassa on aina ”käsialamuutosta” mittaajasta riippuen. Myös viimeisillä viikoilla uä ei anna niin tarkkoja arvioita, itsellä alle vuorokautta ennen synnytystä tarkastettiin kokoa ja varmasti ainakin 3,4 kiloinen. Tämä olikin syntyessään 2,7 kiloa.
    Paljon tsemppiä ja mielenrauhaa viimeisille viikoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Nyt lakkaan miettimästä koko asiaa ja otan vastaan sen mitä tulee :D Tuli sitä "OSkaria" Sitten 2 tai 4 kilon edestä.

      Poista
  5. Hei, oikein paljon voimia loppusuoralle! Pakko kysyä, että kuinka pystyt ulkoiluttamaan koiraasi vai onko se jossain hoidossa nämä raskauden loppuajat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hyvä huomio. En kykene rajoittuneesta liikkumisestani johtuen hänestä huolehtimaan, joka on minulle erittäin kova ja raskas paikka, jonka vuoksi olen kykenemätön asiasta myös kirjoittamaan, saati puhumaan. Asiat ovat kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla hänen osaltaan <3

      Poista
  6. Hei, komppaan edellisiä! Ei se ole tarkkaa vaikka ultralla tutkittaisiin. Olin yliaikaiskontrollissa jossa arvioitiin painoksi 4kg. 2 vrk myöhemmin synnytin 4600g pojan. En osaa sanoa eroa 4.1kg ja 4.6kg vauvojen synnytyksistä kun se että se synnytys oli tuskallisen paljon pidempi ja kivuliaampi kun kuopus ei ollut laskeutunut kun synnytys käynnistyi.

    Toiseksi, tää on helpommin sanoittu kun tehty, ei kannata niin odottaa synnytyksen käynnistystä. Odottavan aika käy vaan pitkäksi. T. 42+2 sekä 41+5 synnyttänyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti sinullekin kommentista :) En mieti asiaa enää niin aktiivisesti, vaan olen keskittynyt muihin aikaa kuluttaviin juttuihin.

      Poista
  7. Kiva lukea suunnilleen samoilla viikolla olevan äitin mietteitä. Itsellä nyt rv. 38+2 Ja synnytys on tullut jo uniin ihan toistuvasti. Itsellä on jo kolme aiempaa synnytystä taustalla, mutta silti se on aina yhtä jännittävää. Mullakin vauvan potkut tuntuu välillä niin ihmeellisessä paikassa että tuntuu kuin Vauveli olis kääntynyt peppu alaspäin, hänet on viimeksi ultrattu 32viikolla. Viimeviikolla kävin lääkärin neuvolassa ja siellä ei kuunneltu edes sydänääniä saatika katsottu vauvan kokoa tai mitään muutakaan, luulisi että vauvan vointi on aika tärkeässä asemassa näin loppuraskaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä olevan paljon eroja, mitä milläkin neuvolakäynnillä tehdään kellekin ja missä päin Suomea. Itse odotin parin viikon takaiselta neuvolalääkärikäynniltä Kurkkausta "sinne", että kuinka "kypsänä" paikat jo onkaan, sillä tiedän sen kuuluneen toisaalla "ohjelmaan". Pääasia lienee, että itse voi hyvin ja vauva liikkuu. Siitä voi vamrasti jo päätellä paljon, että asiat ovat hyvin.

      Poista