22. elokuuta 2019

Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä

Minulla on jo parin viikon ajan ollut merkkejä siitä, että synnytys on lähestymässä. Onhan se toki lähestymässä ihan jo lasketun ajan puitteissa ilman merkkejäkin, mutta näiden merkkien myötä olen alkanut ajattelemaan, että liekö pääsemme sinne asti. Jos minulta kysytään, niin toivottavasti ei. "Oskari" lasketaan viikkojen perusteella jo täysaikaiseksi ja vatsassa olo on pääsääntöisesti massan keräämistä. En missään nimessä ole toivonut lapselleni ennenaikaista syntymää, mutta nyt kun viikot on täynnä, niin tervetuloa, saat tulla. Tarkastellaanpas niitä lähestyvään synnytykseen liittyviä merkkejä tarkemmin.


Laskeutuminen

Neuvolalääkärin vastaanotolla todettiin parisen viikkoa sitten ultrassa, että "Oskari" on hyvin jo laskeutunut ja pää kiinnittynyt lantion väliin. Myös useampi ihminen on sen jälkeen huomauttanut vatsani laskeutumisesta alas ja totta se onkin, sillä laskeutumisen myötä viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut sellainen minulle mieluisa ihme, että ylävatsani on lakannut puutumasta ja siinä ollut jatkuva puutuminen väistymään. Iho ei ole sieltä enää niin kireellä, mutta usean viikon koettelemuksesta paikoittain hyvinkin arka. Nyt pystyn taas istumaan normaalisti, joka on muuten aika tosi kiva juttu. Oireiden povattiin poistuvan muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, mutta kohdallani siihen ei onneksi tarvittu kun vatsan laskeutuminen.

Raskausviikko 37 loppu. Parhautta on maata kylkiasennossa sängyllä ihan vaan hiljaisuudessa paikallaan
Raskausviikko 37 loppu. Parhautta on maata kylkiasennossa sängyllä ihan vaan hiljaisuudessa paikallaan

Liitoskivut

Ne alkoivat jo huhtikuun puolessa välissä, eli reilu 4 kk sitten, eikä ole matkanvarrella poistuneet mihinkään. Välillä olleet vain hyvinkin lievänä. Mutta nyt. Voin sanoa, että en ole vielä ennen näitä paria viikkoa mitään liitoskivuista tiennytkään. Häpyluu on niin kipeä, että kävelystä ja jalkojen päällä olosta ei paikoittain tule melkein yhtään mitään. Puhumattakaan siitä, kun yöllä koittaa vaihtaa asentoa tai nousta sängystä ylös. Niin hirveetä tuskaa, ettei mitään järkeä. Lantionseutuni on siis erittäin hyvin pehmennyt ja valmistautunut tulevaan synnytykseen. Jos nämä kivut lantionseudulla tästä vielä asteen-pari pahenevat, niin tarvitsen siinä tapauksessa todennäköisesti jo apua sängystä nousemiseen. Koko liitoskipujen ajan olen lohduttanut itseäni sillä ajatuksella, jospa tämä tuska vaikka palkittaisiin sitten synnytyksessä, että se olisikin helpompi hyvin pehmenneistä paikoista johtuen.

Raskausviikko 38. Vatsa painaa kunnolla häpyluuliitoksiin
Raskausviikko 38. Vatsa painaa kunnolla häpyluuliitoksiin

Vatsan toiminta

Suoliston kerrotaan tyhjentyvän aivan synnytyksen alla. Ihan sellaisesta ei kohdallani kuitenkaan ole kyse, jollaiseksi tämän tyhjentymisen olen kuullut ja kuvitellut, mutta minulle aivan poikkeavalla tavalla, vatsani on alkanut yks kaks toimimaan 1-3 kertaa päivässä. Mitään muutosta ei ole tapahtunut ruokavaliossani tai muussakaan, joka tähän voisi vaikuttaa, joten tämä lienee luonnon hommia pitää kehoni valmiustilassa tositoimiin senkin osalta.

Raskausviikko 38. Vain eteenpäin kasvanut vastsa lepää reisillä
Raskausviikko 38. Vain eteenpäin kasvanut vastsa lepää reisillä

Synnytyskuplassa

Minulla on valtava tarve sulkea itseni ulkopuolelle asioita, etenkin negatiivisia sellaisia sekä henkisesti kuormittavia, ja voimakas tahto keskittyä vain ja ainoastaan lepäämään, keräämään voimia, tekemään itselle erittäin mieluisia asioita ja keskittyä synnytykseen liittyviin asioihin. Synnytyskuplaan vaipuessa ollaan syvässä yhteydessä synnyttävään kehoon ja syntyvään vauvaan. Näin minulle on käynyt ja se on hyvä, sillä siellä oleminen saa olon turvalliseksi ja luottavaiseksi tulevaa tapahtumaa kohtaan, joka myös tukee jaksamista. En ollut osannut ajatella näitä tarpeita ja haluani mitenkään synnytykseen liittyväksi, kunnes neuvolan perhevalmennuksen synnytysosuudessa ymmärsin, mistä on kyse.

Raskausviikko 37 loppu. Laskeutunut vatsa on helpottanut istumista ylävatsan puutumisen osalta
Raskausviikko 37 loppu. Laskeutunut vatsa on helpottanut istumista ylävatsan puutumisen osalta


Henkinen valmistautuminen luopumiseen

Vaikka alussakin kirjoitin ja lähes päivittäin jo mietin, että olen jo niin valmis luopumaan tästä tuskallisesta olotilasta, joka tällä hetkellä käsittää valtavien liitoskipujen lisäksi järjettömän turvotuksen käsissä ja jaloissa sen seurauksena tulleine kovine nivelkipuineen, olen silti vähintään yhtä usein epävarma siitä, olenko varmasti valmis jo luopumaan tästä vatsasta. Valmistaudun siis henkisesti luopumaan tästä kantamisesta ja odottamisesta. Olenhan nyt varmasti nauttinut tästä vatsasta riittävästi? Olenhan painanut syvälle mieleeni sen, miltä tämä kaikki tuntui? Miltä liikkeesi tuntuivat, jotka ovat olleet kauneinta, mitä olen koskaan kokenut? Miltä tuntui se, kun useita kertoja päivässä sain koskettaa sinua vatsani läpi? Miltä tuntui olla näin yhtä oman lapsen kanssa? Kasvattaa sisällään uusi ihminen, kokonainen elämä? Omalla tavallaan ajatus siitä, että pian tämä on ohi, tekee mieleni haikeaksi ja surulliseksi. Siitä tiedän, että hetki ei ole kaukana.

Henkinen työ raskaudesta luopumisen osalta on alkanut
Henkinen työ raskaudesta luopumisen osalta on alkanut



P.S. Alimmassa kuvassa näkyy hieman lähellä kainaloani olevaa haavansuojaa, sillä alkuviikosta minulta repeytyi siitä osittain suihkun jälkeen kuivatessa pyyhkeeseen luomi. Kävin siitä lääkärissä ja hän päätti poistaa sen siltä istumalta, ilman puudutusta. Olin kovin mietteliäs ja epäileväinen sen suhteen, paljonko se ilman puudutusta mahtaa sattuakaan, jollon yhdessä lääkärin kanssa nauroimme, että ehkä se ei satu, jos vertaa pian edessä olevaan synnytykseen. Asiat ovat niin suhteelisia, eikä se sitten juuri paljon sattunutkaan.

<3. Jennyfer

2 kommenttia:

  1. Minä muistan kun pari viikkoa ennen laskettua aikaa vatsani laskeutui yhtäkkiä erittäin huomattavasti. Se tuntui todella hassulta :) Samalla alkoi toistuvat supistelut, joiden kourissa välillä kului kokonaisia öitä. Mutta itselläni tosin synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt, joten lopulta käynnistettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi tuo perjantaina kesken kotoalähdön, ja se oli ihan hullua :D Teinkin juuri aiheesta blogiin postauksen. Minä olen tosin vieläkin välttänyt supistukset.

      Poista