15. elokuuta 2019

Perhevalmennuksessa: Synnytys - Miten meidän valmistautumisen kanssa...

Olimme neuvolan perhevalmennuksen parituntisessa synnytysvalmennuksessa yhdessä "Oskarin" isän kanssa. Miksi pidän kerrankin tätä yhteistä raskausajan kokemusta erittäin hyvänä ja tärkeänä asiana? Minkälainen synnytysasioihin liittyvä riita meillä oli edellisenä iltana? Minkälaisia toiveita ja haluja minulla on elämäni suhteen tällä hetkellä raskauden loppumetreillä synnytyksen lähestyessä päivä päivältä, ja miten niihin suhtaudutaan? Mikä on mielestäni tukihenkilön rooli ja tehtävä synnytyksessä? 


Eilen oli neuvolan perhevalmennuksen toinen ja viimeinen kerta. Aiheena oli synnytys. Olimme siellä yhdessä "Oskarin" isän kanssa. Hän piti pari tuntisesta tilaisuudesta paljon ja olin itsekin sitä mieltä, että oli äärimmäisen hyvä, että olimme siellä yhdessä, sillä uskon ainakin yhden miehen ymmärtävän meidän naisten maailmaan taas hyppysellisen enemmän. Itse en niinkään saanut uutta tietoa, mutta vahvistusta ajatuksilleni tulevaa synnytystä ajatellen. Olen odottanut synnytystoiveideni ylöskirjaamisen kanssa tähän hetkeen asti, mikäli saisin tässä valmennuksessa sen osalta vielä jotain uutta ja merkittävää, mutta nyt olen senkin valmis tekemään ja toiveeni auki kirjaamaan.

Kehon koskemattomuus

Erityisen hyvää siinä, että kävimme tässä synnytysvalmennuksessa yhdessä, oli se, että uskoisin meidän välttävän monta synnytysriitaa, koska asioista, joita nainen, minä, tulen mahdollisesti kokemaan, kerrottiin ulkopuolisten toimesta. Lähtökohtaisesti on tietysti aivan käsittämätöntä, miten synnytykseen liittyvistä asioista voi saada riitaa aikaa, mutta voin kertoa, että todellakin voi. Näin ollen toiveitani ja tahtojani lienee pidetään ihan normaalina ja hyväksyttävinä, eikä jonain itsekeskeisinä sekoiluina. Yksi erityinen tahtoni on esimerkiksi se, josta näin jo silmissäni synnärillä syntyvän hillittömän riidan on se, kun minä en halua, että minuun kosketaan sillon kun sattuu ja koen kipua, vaan tarvitsen ehdottomasti paljon omaa tilaa ja rauhaa ympärilleni. Ylipäätään, kun keskityn johonkin asiaan, tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa. Siksi en osaa edes vierastaa ajatusta siitä, että olisin synnyttämässä yksin. Jotenkin näin raskaana ollessa minulle on muutenkin korostunut koskemattomuus kehoani kohtaan. Tarvitsen paljon tilaa sen ympärille. En olisi ikinä uskonut moisen asian mieltäni vaivaavan, mutta myös se, että kätilöt tulevat painelemaan vatsaani edesauttaakseen istukan irtoamista ja palautumisen käynnistymistä, tuntuu äärimmäisen epämukavalta.

"Oskarin" laskettuaika
"Oskarin" laskettuaika

Mitä minä juuri nyt tahdon ja toivon

Kuinka ollakaan, olimme jälleen kerran tapelleet "Oskarin" isän kanssa synnytysvalmennusta edeltävänä iltana monta tuntia erinäisistä aiheista, ja yhtenä niistä oli se, kun minä kerroin tahtoni ja toiveeni saada nyt vain keskittyä lepäämiseen, voimien keräämiseen ja tulevaan synnytykseen, sekä elämänmuutokseen. Kerroin haluavani elämääni nyt sellaisen tilanteen, edes tässä raskauden loppumetreillä, synnytyksen alla, että henkisesti en joutuisi miettimään mitään raskauden ja synnytyksen ulkopuolista kuormittavaa tai stressaavaa, sillä suhdettamme on reilu kolmen viikon ajan varjostanut jälleen tapahtuma, joka on minulle äärimmäisen raskas, johon en itse pysty edes vaikuttamaan yhtään millään tavalla. Ainut joka voi mitään tehdä, on "Oskarin" isä, mutta minun silmissäni asioiden eteen ei tehdä riittävästi töitä, jos ylipäätään tehdään mitään, jotta minä voisin tähänastisen elämäni tärkeimmän ja merkityksellisimmän hetken kynnyksellä saada edes jonkinlaisen selvyyden ja mielenrauhan osakseni kaipaamani levon ja keskittymisen ohella. Toivon, että tätä tahtoani arvotettaisiin ja kunnioitettaisiin. Kyseessä on minulle myös fyysisesti äärimmäisen raskaat loppuraskauden hetket, sillä jo pelkästään liitoskivut sekä nivelkivut käsissä ovat järisyttäviä ja vaikeuttavat elämääni jo huomattavasti.

Tämän hetkisen elämäni tarkoitus

Olen kertonut tahtoni sulkea kaikki ylimääräinen henkinen paine ympäriltäni, jotta voin pitää itseni ja elämäni kasassa tämän pienen ihmeen ja uuden elämän pian saapuessa tähän maailmaan. Hän kun on 100% riippuvainen minusta ja hyvinvoinnistani. Koska toisaalla olevia asioita, joihin minun vaikutusvaltani on täysi nolla, ei olla saatu, eikä tulla saamaan kuntoon ennen "Oskarin" syntymää, päätin "irtisanoutua" kaikesta niihin liittyvästä nyt määrittämättömäksi ajaksi, vaikka ne oikeesti minun ja "Oskarin" elämään kaikesta vaikutusvaltani puutteesta vaikuttavatkin. Negatiivisesti. Koska koen, että kukaan muu ei tätä rauhaa tähän elämän tilanteeseen minulle ja "Oskarille" suo ja luo, teen sen itse, sillä tiedän olevani siinä äärimmäisen hyvä. Käytännössä myös ilmoitin, että elämääni ei nyt mahdu minkäänlaiset nykyiset tai entiset perhe- tai parisuhdesotkut, sillä niille on kyllä ollut aikansa ja paikkansa reilut puolitoista vuotta. Niinikään olen tuonut selväksi tämän hetkisen elämäni tarkoituksen ja tärkeimmät tehtävät:

  • elää mahdollisimman onnellinen ja stressitön loppuodotus
  • levätä ja valmistautua synnytykseen
  • tarjota lapselle mahdollisimman hyvät, tasapainoiset ja rakastavat olosuhteet tähän elämään

Pyysin liikaa. Olen itsekäs ja kylmä kanafile.
Jos jotain hyvää tästä kuitenkin seurasi, oli se, että synnytysvalmennuksessa käydessämme läpi asioita, joista voi olettaa synnytyksen olevan lähellä, yksi on mm. naisen vaipuminen ja tahto mennä omaan ns. synnytyskuplaan. En ollut itsekään osannut ajatella tätä asiaa prosessiin kuuluvana, mutta siitähän tuossa kohdallani on juurikin kyse. Halusta keskittyä vain ja ainoastaan synnytykseen, sulkea kaikenlainen henkinen kuorma pois itsensä ulkopuolelle, mahdollisimman kauas. En voinut olla luomatta "Oskarin" isään tietynlaista katsetta tätä kohtaa käsitellessämme. Olen iloinen siitä, että näitä asioita, joita minä koen ja hänelle koitan sanoittaa, tuli ilmi valmentajien, ammattilaisten toimesta, jonka seurauksena toivon minua ymmärrettävän edes hitusen enemmän. Se tosin harmittaa ja satuttaa jälleen suunnattomasti, miksi tuokin kuplani piti puhkaista, eikä vain arvostaa ja kunnioittaa toiveitani ja tahtoani, jotka mielestäni tässä tilanteessa ei ole edes liikaa, saati paljon pyydetty tai vaadittu. Antaa minulle nyt tarvitsemani rauha keskittyä siihen, mihin minun vain ja ainoastaan tulee, ja johon vain ja ainoastaan haluan tässä elämäntilanteessa ja hetkessä keskittyä, sekä hänen hoitaa asioita sillä välin kuntoon toisaalla, minua niillä stressaamatta tai vaivaamatta. En kaipaa, halua enkä tarvitse apua arjen perusasioissa: kauppa, ruoka, siivoaminen jne. vaan siinä, että minulle ja "Oskarille" mahdollistetaan ja annetaan henkinen hyvinvointi ja rauha. 

Kaikki valmiina
Kaikki valmiina

Ole tukena, kunnioita ja arvosta

Synnytys on NAISEN asia. Jos mies on siinä mukana, hänen tulee kunnioittaa ja arvostaa naisen toiveita ja tahtoa, olla ennen kaikkea niissä tukena, tuntuu tai kuulostaa ne sitten kuinka hölmöiltä tahansa. Miehen ei tule ottaa kantaa kivunlievityksiin, asentoihin, sanoihin äänenkäyttöön, mihinkään. Synnytys on tilanne, jossa synnyttäjällä tulee olla äärimmäinen luottamus tukihenkilönsä tukeen ja arvostukseen toiveitaan ja tahtoaan kohtaan, tulee eteen mitä tahansa. Itse en vieläkään koe 100% varmuutta ja luottamusta tätä asiaa kohtaan, vaikka laskettuun aikaan on enää vain hieman reilu 3 viikkoa aikaa. Jos kyseessä olisi joku muu, kuin lapsen isä, olisin jo tämän synnytykseen mukaan tulevan henkilön vaihtanut.

<3. Jennyfer

6 kommenttia:

  1. Uskoisin, että tuleva synnytys ja yleensäkin myös tuleva vauva saattaa aiheuttaa isässä myös stressin aihetta ja sitä myöden mies "kiukuttelee" ja stressaa myös muista asioista.
    Fyysisestihän synnytys ei samalla tavalla koske isää kuin äitiä, mutta varmasti asia silti stressaa ja jännittää. En siis kuitenkaan unohtaisi isän tunteitakaan tässä kohtaa kokonaan.

    Synnytyksen kulkuun ei mielestäni isälläkään ole oikeutta puuttua mm. kivunlievityksen suhteen tai muutenkaan. Toivoisin kuitenkin, että synnytyksen aikanakin pitää muistaa ettei se isä osaa lukea edelleenkään ajatuksia ja tehdä tiettyjä juttuja juuri oikealla hetkellä jos niistä ei ole etukäteen sovittu tai äiti ei asiasta kerro mitä toivoisi tapahtuvan.

    En tietenkään tiedä teidän tilannetta, eikä tarvitsekaan. Nämä ovat vain asioita joita itsekin mietin, koska tulevaan synnytykseen on aikaa noin kuusi viikkoa.

    Vaikka omat tunteeni ja oloni on tällä hetkellä etusijalla, en kuitenkaan koe että voisin unohtaa miehen läsnäoloa ja hänen tunteitaan tässä asiassa. Edelleen tuleva esikoinen on meillä varmasti enemmän itselleni konkreettisempaa kuin miehelleni.

    Synnytysvalmennus on meillä vielä edessä, mutta jos koit siitä olevan hyötyä teillä, niin uskon siitä olevan hyötyä myös meillä.

    Tsemppiä loppuodotukseen ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi :) En epäile hetkeäkään, etteikö synnytyksellä olisi isään henkisen puolen tunnevaikutusta, ihan varmasti on. Tajusin kommenttiasi lukiessani, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä "Oskarin" isä tällä hetkellä lähestyvästä synnytyksestä ajattelee tai miettii. Saati, mitä ovat hänen tunteensa. Jos mies ei puhu niin se ei puhu.

      En odota hänen synnytyksessä lukevan minua tai ajatuksia, se olisi liian "vaarallista" ;) Olen jo useamman viikon ajan kertonut hänelle toiveistani ja ajatuksistani, joten sen osalta pitäisi olla asiat kunnossa.

      Meillä näidenkin asioiden haasteita lisää se, että emme asu yhdessä ja "Oskarin" isän puolella on paljon isoja entisen elämän selvittämättömiä asioita, jotka vaikuttavat minuun ja suhteeseemme, joihin miulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. En valitetavsti pysty avaamaan näitä enempää, vaikka kuinka haluaisinkin avautua, sillä ne koskevat lapsia ja sellaisia ihmisiä, joita en käytännössä tunne lainkaan, Olisi äärimmäisen epäoikeudenmukaista kirjoittaa mitään heihin liittyvää.

      Paljon voimia sinulle loppuraskauteen ja tsemppiä synnytykseen! :)

      Poista
  2. Et nyt tarkemmin kerro millaista henkistä painolastia tarkoitat, mutta uusioperhetilanteissa painolastia väistämättä tulee. Siltä ei voi sulkea silmiään eikä pitää sitä kuplan ulkopuolella. Olen ymmärtänyt, että Oskarin isällä on ennestään lapsia, joiden veljeä sinä olet tuomassa maailmaan.

    Kun minä olin raskaana toista kertaa, niin minun päämurheenani oli esikoisemme. Miten saamme vakuutettua hänelle, että hän on edelleen yhtä rakas eikä vauva tule yhtään vähentämään rakkauttamme häntä kohtaan. Epäilisin, että uusioperhetilanteessa tämä on vielä haasteellisempaa kun uudella sisaruksella on myös uusi äiti.

    Näiden vanhempien lasten valmistaminen tulevaan on ensiarvoisen tärkeää jo ennen synnytystä. Se edesauttaa hyvän sisarussuhteen muodostumista, suhteen, joka parhaimmillaan kantaa vuosikymmeniä vanhempien kuoleman jälkeen. Raskausaika ja synnytys ovat elämän pitkässä kaaressa kovin lyhyitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Minun on välillä vaikea kirjoitaa asioista täysin suoraan ja oikeilla sanoilla, koska asiat koskettavat lapsia ja ihmisiä, joita en käytännössä tunne lainkaan, vaikka heidän vaikutusvalta elämääni onkin melkoinen. Tämä olisi epäreilua heitä kohtaan. "Oskarin" isällä on ennestään kaksi teini-ikäistä lasta, jonka velipuolta tosiaan tuon tähän maailmaan. Meillä ei käytännössä ole uusperhetilannetta, sillä asumme erillämme, joten tilanne on haastava jo pelkästään senkin vuoksi. Haaveeni oli uusperhe saman katon alla, mutta asioista johtuen, jotka eivät ole vaikutusvallassani lainkaan, se ei ole mahdollista. Minulla ei ole mitään kontaktipintaa eikä keskusteluyhteyttä "Oskarin" velipuoliin, se on meidän tilanteessamme vain ja ainoastaan näiden asioidemme äärellä näiden kaikkien lasten isällä. Tilanne on vaikea ja haastava. Kiitos, että jaoit ajatuksesi.

      Poista
  3. Minusta kuulostaa siltä, että tahdot häätää lapsen isän mahdollisimman kauas sinun ja oskarin elämästä, ihan niinkuin hän olisi jokin täysin ulkopuolinen ja mieletön häiriötekijä. Ei miehiä voi pitää siitosorina, jonka voi häätää sitten paikalta pois, kun minä nyt kaipaan rauhaa. Kutsun paikalle, kun tarvin apua. Äärettömän ällöttävää käytöstä. Olen itsekkin lapsia synnyttänyt ja tiedän kyllä, että myös mies haluaa olla tilanteessa läsnä eikä halua kokea itseään ulkopuoliseksi. En ymmärrä mikä nykyajan naisia vaivaa, minusta ne on täysin idiootteja jotka pitää miestä palvelijoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisen näkemyksen olet saanut kirjoituksistani, tai sitten kommenttisi on tullut väärään blogiin / postaukseen. Olen kerran aikaisemmin kirjoittanut eräässä postauksesta hieman aiheesta, että meidän suhteessa se olen ollut nimenomaan minä, joka on joutunut erinäisistä asioista johtuen sivuun ja väistämään. Häiriöt ja niiden tekijät tulee suhteemme ulkopuolelta, ei varsinaisesti miehestä, mutta meistä kahdesta hän on ainut, joka niihin voi vakuttaa. Siitosori tulevan lapseni isä ei myöskään ole, sillä minulla ei käytännössä pitänyt olla edes mahdollisuutta tulla raskaaksi. Lapsi on saanut alkunsa kauniista kahden ihmisen välisstä seksuaalisesta läheisyydestä ja kanssakäymisestä. Kuten myös kirjoitan, en kaipaa apua tietyissä arkisissa asioissa lainkaan, joten tähän hetkeen mennessä en ole kutsunut paikalle lapsen isää tai ketään muutakaan minkäänlaista apua minulle antamaan, sillä sellaista en ole kaivannut. Olen vain pyytänyt, ettei minua nyt rasitettaisi henkisillä ongelmilla, joiden edessä olen täysin kädetön ja voimaton. Kirjoitan myös, että jos kyseessä olisi joku muu ihminen kuin lapsen isä, vaihtaisin hänet synnytyksen tukihenkilön roolissa toiseen. Eli eikös tämä tarkoita sitä, että lapsen isä on osallistumassa synnytykseen enkä ole työntämässä häntä tapahtuman ulkopuolelle. Meidän yksi ongelmista on myös se, että olen niin hemmetin itsenäinen ja itsekseni pärjäävä nainen, vaikka mies haluaisi minua palvellakin, että saamme joskus jopa riidan aikaan siitä. Näin ollen asioidemme ollessa kommenttiisi nähden aivan päin vastoin, tulkitsen, että kommenttisi saattoi tulla väärään blogiin ja postaukseen. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa kuitenkin.

      Poista

Kommentit tarkastetaan ennen niiden julkaisemista