25. elokuuta 2019

Vatsan huima laskeutuminen

"Oskari" laskeutui perjantaina reilun kämmenen levyisen mitan alaspäin hetkellä, kun olin lähdössä 84-v isoäitini syntymäpäiville. Hetken kävi mielessä, että mihinköhän päin se lähtö siitä eteisestä oikein tulee. Synttärit tuli vietettyä ja kotona ollaan edelleen opettelemassa elämään tämän vielä kerran uudenlaisen vatsan kanssa. Piirteitä kuitenkin omasta entisestä kehosta alkaa jo olemaan, kun tissit eivät enää lepää vatsan yläosaa vasten, vaikka toki kohtu sen sieltä vielä pyöristääkin. Seuraava "laskeutuminen" johtaa takuulla synnytykseen, sillä alavatsani on nyt niin täynnä vauvaa kun olla ja voi. 


Tein perjantaina (23.8.2019) aamupäivällä lähtöä isoäitini, "Oskarin" tulevan isomummon 84-v syntymäpäiville, kun eteisessä lähdönhetkellä alkoi vatsassa sellainen myllerrys, että siinä ei auttanut muu kun olla paikoillaan ja katsoa, mihin se johtaakaan. Muljuamista kesti noin minuutin, ja sitten oltiinkin jo ihan täysin uusissa asemissa. Oma fyysinen oloni oli varsin koominen, sillä muutos vatsassa kävi äkkiä. Hetkessä tissini eivät enää levänneet ylävatsani kumpua vasten ja se osa minussa tuntui nyt muutenkin tyhjältä. Oskari pudottautui reilun kämmenen levyisen mitan alaspäin uusiin asemiin, jossa hän myös asettautui vatsan oikean reunan sijaan täysin symmetrisesti keskelle, ja siitä tasan molemmille puolille. Minun sisuskaluilleni tämä oli tietysti täysin uutta, että "Oskaria" on nyt myös kehoni vasemmalla puolella. Fyysinen oloni oli koko päivän täysin uudenlainen ja jaksoin hämmästellä sitä iltaan asti. Erityisesti hämmästelin tissejä ja liivejä, joiden asettautuminen suhteessa ylävartaloon alkoi muistuttamaan entistä, vaikka toki kohtu ja siitä seuraava kumpu on edelleen äärimmäisen ylhäällä, mutta vauvasta tyhjä. 

Täältä hän lähti...
Täältä hän lähti...

Tänne hän meni...
Tänne hän meni...

Ja taas synnytykseen liittyvät asiat mielessä

Seuraavan kerran, kun "Oskari" päättää laskeutua alemmas, siinä ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin totaalinen poistuminen tästä viiden tähden täyden palvelun yksiöstä. Minua tietysti kovasti jo mietityttää, kuinka pitkä matka tämänkaltaisesta laskeutumisesta vielä onkaan synnytykseen. Siis ajallisesti. Siihen ei kukaan voi antaa vastausta, mutta ainakin sen osalta olen toiveikkain mielin, kun kehoni on osannut hoitaa tämän raskauden tähänkin asti laskeutumisineen kaikkineen juuri niin kuin pitää, niin eiköhän se synnytyskin sieltä ajallaan ota ja käynnisty itsekseen, sillä sen lääkkeellinen käynnistäminen on niitä viimeisiä vaihtoehtoja suunnitellun sektion osalta, johon en toivo joutuvani.

Laskeutumisen jälkeinen ero on reilu kämmenen levyinen
Laskeutumisen jälkeinen ero on reilu kämmenen levyinen


Vielä kerran uusi vatsa

Näin parin päivän jälkeen koitan edelleen opetella olemaan tämän uuden fyysisen vatsani olomuodon kanssa, sillä sen lisäksi, että tuo laskeutuminen toi mukanaan uusia fyysisiä haasteita, "Oskaria" on pitänyt opetella silittämään ihan uusista kohdista, ja se on jotenkin hassua. 

Laskeutunut vatsa sivusta
Laskeutunut vatsa sivusta


P.S. Pahoittelut, etten näytä kasvojani. Minulle iski mitä ilmeisemmin ananaksesta niin hirveä allerginen reaktio huuliin ja suun ympäristöön, että ne eivät ole missään mittakaavassa miellyttävää katseltavaa. Säästän teidät siltä. 

P.P.S. Tänään tuli tasan kuukausi siitä, kun en ole turvotuksesta johtuen pystynyt käyttämään kertaakaan mitään muita kenkiä kuin "crocseja". 


<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti