17. syyskuuta 2019

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa

Miten meidän ensimmäinen viikko yhdessä on sujunut, mitä ollaan tehty ja mitä on tapahtunut. Ainakin ollaan rakastettu ja rakastuttu! Hän on täydellinen vauva. 


Niin paljon asiaa ja kerrottavaa, mutta aikaa ei juurikaan. Sinänsä tämä on hieman outo yhtälö, sillä minua siunattiin helpoimmalla ja suloisimmalla vauvalla ikinä. Hän syö kolmen tunnin välein ja tietysti usein nukkuu syöttöjen välit. Jos ei nuku, niin hän maata möllöttelee sylissä tai sängyllä varsin tyytyväisenä ympäristöään tarkkaillen. Hän itkee vain ja ainoastaan, kun on nälkä. Nälässä myös vaipan vaihto on aivan myrkkyä, mutta muuten hän vain nautiskelee. Mihin minun aikani sitten oikein menee? Tottakai syötöt, pesut ja vauvan kanssa seurustelu vie aikansa, mutta ei ne minun päiviäni kokonaan täytä, vaikka on ihan uskomatonta, kuinka häntä voisi katsella ja pitää sylissä ihan loputtomiin.

Tänään olen viikon ikäinen, 17.9.2019
Tänään olen viikon ikäinen, 17.9.2019


Tissi- ja pulloshow

Viikonloppuna meille tuli takapakkia imetyksen kanssa ja siitä se ajankäytön hallitsemattomuus oikeastaan lähtikin irti. Yhdessä yössä tissini olivat niin rikki ja nännit vuosivat verta, että jouduin lopettamaan imetyksen kokonaan. Siinä samassa siunaaman tilassa niihin nousi mato ihan kunnolla, enkä saanut sitä mitenkään pihalle. Siitä seurasi tietysti järjetön korvike ja tuttipulloshow pesuineen sterilointeineen kaikkineen, puhumattakaan kaiken maailman keinoista ja yrityksistä tyhjentää rintojani epäonnistuen siinä jatkuvasti. Vauvan perushoidolta en ole juuri muuta ehtinyt kuin olla tissieni kimpussa ja pesemässä sekä steriloimassa pulloja. Olo on ollut paikoin todella surkea, sillä minun tekee niin pahaa, kun "Oskari" hamuaa yhtenään rinnalle, mutta en ole voinut sitten lauantain sitä hänelle tarjota. Hän olisi todennäköisesti ollut myös ainut, joka ne olisi maidosta kyennyt tyhjentämään. Olo on ollut välillä todella riittämätön. Minulla on edelleen vahva tahto imettää ja tänään ensimmäistä kertaa sitten lauantain näen valon pilkun taivaalla, että siinä vielä onnistuisin. Loppuviikko on sen osalta merkittävässä asemassa. Tulen kirjoittamaan koko imetystarinan ja tuskan mahdollisimman pian tarkemmin.

"Oskari" on rento tyyppi,
"Oskari" on rento tyyppi,

Läheisyyttä

"Oskari" on siis tänään viikon ikäinen. Vaikka minun tissit ja imetys onkin ollut ensimmäisen yhteisen viikkomme hallitsevassa asemassa, olemme onneksi ehtineet muutakin. Ainakin meillä on kulunut tunteja siihen, että vain katselemme toisiamme silmiin, pidän häntä sylissä, silitän ja kerron kaikenlaisia juttuja ja tarinoita, laulankin. Ja ne ilmeet. Niitä voisi katsella loputtomiin. Miten moneen eri mutruun suun voi saadakaan. Entäs ne varpaat ja jalkapohjat sitten. Miten paljon niitäkin voi rakastaa.

Ensimmäinen asia, jota "Oskarista" synnytyksen jälkeen näin,olivat nämä super suloiset ryppyiset jalkapohjat ja pienen pienet varpaat, Miten palon näitäkin voi rakastaa.
Ensimmäinen asia, jota "Oskarista" synnytyksen jälkeen näin, olivat nämä super suloiset ryppyiset jalkapohjat ja pienen pienet varpaat, Miten palon näitäkin voi rakastaa. 


Synnärillä

Kaksi ensimmäistä päivää meni tietystikin sairaalassa, ennen kuin kotiuduimme. Ensimmäinen yö meni minulla valvoessa vain siksi, että ihmettelin tuota pientä myttyä, onko hän todella minun, tuliko hän todella minusta ja saanko hänet oikeesti mukaani sieltä lähtiessäni.  "Oskari" ei ollut sairaalan menosta ja meiningistä milläskään. Nukkui kuin tukki kaikki ne välit, kun ei ollut tissillä.

"Oskari" otti jo sairaalassa rennosti
"Oskari" otti jo sairaalassa rennosti


Kotona

Vieraita on ollut maltilla, kaikkineen kuusi kappaletta, sillä flunssa on jättänyt monet uteliaat kotioven toiselle puolelle. Kaupassa olemme ehtineet käydä kahdesti. Toinen reissuista oli ensimmäinen vaunulenkkimme, joka 1,5 km matkana oli minulle vielä hieman liikaa. Mutta ai että, miten siitä kärryjen lykkimisestä nautinkaan, vaikka vettä tuli kaatamalla taivaan täydeltä. Napatynkä irtosi 6 vuorokauden iässä ja samalla päivämäärällä sain myös ensimmäiset pissat päälleni.

Päivät kuluu nyös rennosti köllötellen
Päivät kuluu myös rennosti köllötellen


Vauvan hoitaminen ja hänen kanssaan oleminen on niin nautinnollista ja parasta ikinä. Miten pehmeä ja rakas mytty hän voikaan olla,

<3. Jennyfer

2 kommenttia:

  1. Mulla auttoi tuohon maidon ensimmäiseen nousuun niinkin hämmentävä asia kuin kaalinlehdet. Mulla oli kaali jääkaapissa ja siitä napsin rintojen päälle lehtiä. Laskivat ihmeesti turvotusta ja kipua. Mies nauroi kippurassa kaalitisseille, mutta ainakin päästiin etenemään.

    Jouduin myös tyhjentämään rintojani käsipelillä, mulle paras keino oli mennä lämpimään suihkuun ja siellä yrittää tyhjentää. Lähetin lopuksi viidennen päivän tietämillä miehen ostamaan lastentarvikkeesta rintapumpun, jonka kanssa tyhjentäminen sujui paremmin. Mutta tyhjensin ihan vain sen verran, että vauva pystyi ottamaan paremmin kiinni.

    Riķkinäisiin rintoihin auttaa myös lansinol ja hätätapauksessa voi aina hankkia rintakumin.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen facebookin imetystukiryhmää, josta olen saanut todella hyviä vinkkejä imetykseen.

    VastaaPoista