16. syyskuuta 2019

Lopputilinpäätös: kolmas raskauskolmannes

Viimeinen, eli kolmas raskaus kolmannes tuntui ajallisesti ikuisuudelta. Kohdallani se alkoi 21.5.2019 ja se päättyi "Oskarin" syntymään 10.9.2019, sillä hän syntyi täsmälleen laskettuna päivänä. Raskauteni kesti siis tasan 40 viikkoa. Minkälaisia oireita, ajatuksia ja tuntemuksia tämä viimeinen kolmannes pitikään sisällään? 


Kun katsoin toisen kolmanneksen päätöspostausta, minua alkoi huvittamaan, miten pieni vatsani vielä olikaan, mutta kirjoitin silloin, ja muistan sen olotilan edelleen, kuinka tunsin itseni ihan norsuksi, kömpelöksi ja hirveän isoksi. Vertailun vuoksi, piti ottaa kuva samoissa vaatteissa (!) että kuinka norsu oikeesti olinkaan ja kuinka norsuksi lopulta muutuinkaan. Vertaus kuva on nimittäin otettu aika lailla tasan vuorokausi ennen kuin "Oskari" syntyi. Alemmassa kuvassa supistukset olivat jo hyvää vauhtia käynnissä. Viimeisen kolmanneksen aikana vatsaan tottui, vaikka se kasvoikin aivan äärimmilleen. Tottakai se oli tiellä ja esti monenlaisia asoita, mutta olo ei ollut siitä huolimatta kömpelö, ja mukavasti se kiikkui matkassa mukana. Minun viimeisen kolmanneksen oireet olivat ihan toisaalla, kuin komeisiin mittoihin paisuneessa vatsassa.

RV 25. Viimeisen kolmanneksen ensimmäinen päivä
RV 39+6, päivä ennen laskettua aikaa ja 40 viikon täyttymistä. Supistukset alkoivat aamulla 04. Kuva otettu supistusten välissä. Sen kyllä näkee ilmeestä ja kuvan laadusta
RV 39+6. Päivä ennen viimeisen kolmanneksen päättymistä, laskettua aikaa, 40 viikon täyttymistä ja synnytystä. Supistukset alkoivat aamulla 04. Kuva otettu supistusten välissä. Sen kyllä näkee ilmeestä ja kuvan laadusta
Jos en olisi tuolta toukokuusta asti kirjaillut ranskalaisin viivoin ylös oireita ja tuntemuksia, olisi niitä aivan mahdoton muistaa enää nyt. Toisaalta, jos ihan spontaanisti mietin, mitä kaikkea tässä on ollut, niin aikalailla elämä on pyörinyt samojen oireiden ympärillä. Ainakin minusta tuntuu, että voinnin kyselijöille vastasin aina samat asiat. Mutta katsotaanpa listaa tarkemmin, mitä kaikkea olen kuluneen 15 viikon aikana potenut ja tuntenutkaan.

Hikoilu
Hirveitä hikoilukohtauksia, jotka voi kestää muutamasta minuutista tunti tolkulla. Yhtäkkiä on niin kuuma, ettei oikeesti mitään järkeä. Entinen vilukissa nukkui koko viimeisen kolmanneksen ilman peittoa, ja ajoin myös monta kertaa "Oskarin" isän pois iholtani, kun on vaan niin kuuma. Kuumissani tarvitsin todella tilaa ympärilleni, eikä ihoani saanut koskettaa peiton reunakaan. Listaltani löytyy kirjaus: "Kokoajan ihan helvetin kuuma".

Väsymys
Olen kirjannut, että ajoittaista voimakasta väsymystä. Ehkä siellä kolmannen kolmanneksen alussa näin olikin, mutta mitä lähemmäs loppua on tultu, väsymys on ollut uusi normaali. Tähän väsymykseen on vaikuttanut läpi raskauden huono hemoglobiini ja lähes kokonaan tyhjentynyt rautavarasto. Sittemmin nukkuminen paisuvan vatsan kanssa kävi todella vaikeaksi, kun sopivaa asentoa ei oikein enää meinannut löytyä. Siihen sain helpotusta vartalotyynystä, sillä kyljellään nukkuminen oli minulle ilman sitä ihan tuskaa. Väsymys johtui myös huonosti nukutuista öistä. Käytännössä heräsin 03-06 välillä usean viikon ajan riippumatta siitä, monelta kävin nukkumaan. Valvoin muutaman tunnin lukien, bloggaillen tai sarjoja katsellen, sekä aamupalaa syöden, ja kävin usein 8 aikaa uudestaan nukkumaan. Heräsin sopivasti 11 aikaa vatsa kurnien lounaalle, ja taas puuhastelin jotain vastaavaa, kuin aiemmin, tai hoidin joitain asioita. Iltapäivästä nukuin vielä toiset 2-3 tunnin päikkärit. Yöunille kävin 22-01. Rytmi se oli tuokin. Myös fyysistä väsymystä alkoi tapahtumaan entistä rankemmin, mitä lähemmäs loppua mentiin.

Kaikenlaisia oireita
Matkan varrelle mahtuu muutama pienempi päänsärky, joista olen selvinnyt ilman särkylääkkeitä. Yläselässä, lähellä lapaa, oli hetkellinen pieni jumitusalue, jonka kävin hierotuttamassa auki. Sitä lukuun ottamatta olen säästynyt koko raskauden ajan selkäkivuilta. Selkään on käynyt ainoastaan lakanan vaihdot ja imurointi.
Nenä vuosi verta erityisesti toisen kolmanneksen aikana, mutta tätä ilmeni muutaman kerran myös viimeisellä kolmanneksella. Ikenet vuosivat verta lähes läpi koko raskauden ja hammaslääkäri kertoi kyseessä olevan ns. raskausajan ientulehduksen, joka johtuu kiihtyneestä pintaverenkierrosta ja tämä vaiva katoaa jonkin aikaa synnytyksen jälkeen.
Sitten oli se kauhea, monta viikkoa kestänyt puutunut ja tunnoton ylävatsa. Hermot olivat jääneet ihon alla pinteeseen ja nämä hermopinteet helpottivat vasta useiden viikkojen jälkeen, kunnes elokuun lopulla vatsa kunnolla laskeutui.

Turvotus
Tämä oli niin massiivinen, että vaatii ihan oman kohdan. Se iski päälle kesän ensimmäisinä hellepäivinä, eikä sitten koskaan toennut, vaan paheni pahenemistaan. Turvotus vaivasi etenkin oikealla puolella kehoa. En tiedä, paljonko sillä oli vaikutusta, että "Oskari" viihtyi koko raskauden enimmäkseen juuri sillä puolella. Raskausviikosta 34 lähtien jalkaani ei mahtunut muut kengät kuin "crocsit" ja nekin sai ajoittain laittaa jalkaan väkisin ja painoivat jo muutamassa minuutissa jalkoihin ihan hillittömät kuviot. Tämä jos mikä vei lopunkin liikkumisen nautinnon.
Turvotus levisi myös käsiin, erityisesti sormiin. Etenkin öisin turvotus oli niin hirveää, että niveliä särki tosi paljon ja sekin vaikutti huonoihin yöuniini. Särkyä nivelissä ilmeni myös päivisin, mutta onneksi pystyin kirjoittamaan. En täysin kivutta, mutta kuitenkin. Turvotusta oli myös naamassa ja välillä oma peilikuva näytti ihan kummalliselta.

Liitoskivut
Annetaan näillekin kivuille ihan oma kohtansa. Raskausviikko 34 oli selkeesti kohdallani jokin käänteentekevä, sillä turvotuksen lisäksi myös liitoskivut yltyivät ihan älyttömiksi. Ne alkoivat huhtikuun alussa ja olivat riesanani enemmän tai vähemmän läpi raskauden. Viimeisillä viikoilla häpyluun alue oli niin järkyttävän kipeä etenkin öisin asentoa vaihtaessa ja sängystä noustessa, että ilman ähinää ja kirosanoja siitä ei tullut mitään. Kun kääntymistä ja nousemista joutui vielä auttamaan erittäin kipeillä ja turvonneilla käsillä, ei itku ollut monestikaan kaukana. Nämä liitoskivut yhdessä turvotuksen kanssa oli hirveintä koko raskaudessa.

Huonoja oloja
Oli kausi, että huono-olo yllätti minut yleensä aina aamupalan jälkeen. Teen aamuisin itselleni aina samanlaisen smoothien: maitorahkaa, kaurahiutaleita, marjoja ja vettä. Kun pienensin kaurahiutaleiden määrää, huonot olot loppuivat. Ilmeisesti söin vain liikaa ahtaaksi käyvään vatsaan, sillä tätä samaa alkoi ilmenemään myös muun ruokailun yhteydessä, joka päättyi, kun pienensin annoksia.

Ruokailu
Minulla ei ollut mitään järjettömiä mielitekoja koko raskauden aikana, mutta jääkaappikylmät hedelmät ja jäätelö maistui taivaallisen hyvälle. Enemmän minulle tuli etomisia, eli ruoka-aineita, jota en yksinkertaisesti saanut suustani alas, kuten kananmuna, sienet ja liha. Närästys ja Renniet tulivat tiiviiksi osaksi ruokavaliota.

Keho
En ole tullut kirjanneeksi, missä kohtaa muutos tarkalleen ottaen kävi, mutta joku päivä vain huomasin, että vatsani ja olotilani sen kanssa oli tosi jees. Siihen tottui, eikä olo yks kaks enää ollut norsu tai kömpelö, vaikka toki vatsan koko paljon asioita rajoittikin. Minä jopa paikoittain nautin siitä. Siis vatsasta. Vaikka olen tullut jossain kohtaa raskautta useampaan kertaan kirjoittaneeksi, että en saa siitä mitään nautintoa. Löysin sen kuitenkin raskauden loppupuoliskolla, erityisesti sen jälkeen, kun "Oskaria" pysty koskettamaan sen läpi. Liitoskipuja ja turvotusta lukuun ottamatta raskaus tuntui kehollisesti helpommalta loppua kohti mentäessä. Olin silti aivan hukassa kokoni kanssa. Julkisilla paikoilla sain olla jatkuvasti pyytämässä ihmisiltä anteeksi, kun reppuselässä ison mahan kanssa törmäilin milloin mihinkin. En missään kohtaa oppinut hahmottamaan kokoani. Paita oli myös aina vatsan kohdalta likainen, sillä jos siihen ei syödessä tippunut ruokaa niin pyyhin sillä kaiken mahdollisen mukaani mennessäni.

Liikkeet
"Oskarin" liikkeet voimistui viikko viikolta ja loppuvaiheessa alkoi jo paikoittain hieman sattumaankin. Ne oli ihana parasta koko raskaudessa ja nautin niistä suuresti. En usko, että tulen koskaan ikävöimään raskautta tai mahaani, mutta niiden liikkeiden tuntua tulee varmasti ikävä.

Supistukset
Heräsin kivuliaaseen supistukseen 9.9.2019 klo 04:00, päivä ennen laskettua aikaa. Seuraavaksi kerron tapahtumat tästä eteenpäin, eli koko 40 viikkoisen raskauden päättymisen, Synnytyksen.

Lue myös: 

<3. Jennyfer

2 kommenttia:

  1. Ihan mahtavan työn kroppasi on tehnyt ja nyt se matka on ohi ja "Oskari" luonasi. Tätä blogia on varmasti mukava lukea läpi vielä myöhemmin ja esim. Poitsun 1v syntymäpäivän kieppeillä on ihana palata kun kaikki on kirjattuna muistiin. Niin äkkiä sen unohtaa..
    Jään odottelemaan synnytyspostausta, syntymän ihme on niin pysäyttävä.
    Kaikkea hyvää sinun ja "Oskarin" päiviin ❤️
    T. Sanniska/äiti kolmelle
    Ps. Ota aikasi synnytyspostauksen kirjoittamiseen, mitenkään ei ollut tarkoitus kommentilla hoputtaa asian kanssa. Minulla on aikaa odottaa, sinulla siellä varmasti kädet täynnä. ��
    Voikaa hyvin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen kerran sinulle ❤️ 🙂 Teen sen synnytyspostauksen pian, sillä haluan sen itsekin kirjoittaa auki, joka on minulle se ainut keino käydä asiat oikeesti läpi, vaikka muutamille olen ehtinyt tapahtumat jo kertoakin. Saan kuitenkin itse asialle pisteen vasta, kun se on kirjoitettu. Ja haluan toki blogin taas ajantasalle 🙂 Jos huomenna vain kaikki tähdet ovat kohdallaan, koitan kirjoittaa ainakin muutaman rivin ensimmäisestä viikostamme.

      Poista