2. syyskuuta 2019

Seitsemäs neuvolakäynti: Monenmoista oiretta ja tulosta

Vaikka nämä viimeiset äitiysneuvolakäynnit tuntuukin olevan ihan rutiinikäyntejä ja niiden normijuttujen seurantaa, niin jotenkin kohdalleni osui tähän nyt monen moista lukemaa ja tapahtumaa. Yksi niistä johtaa puheluun Naistenklinikalle lapsiveden tihkumisepäilyn vuoksi. Turvotus on ihan järisyttävää, hemoglobiini paranee paranemistaan, mutta maksa-arvot ovat koholla, housuissa jotain kosteaa, alavatsaa nipistelee ja harjoitussupistuksia tulee yhtenään. Kohdunpohjan mitta on sentään jälleen normalisoitunut.


Tänään oli seitsemäs äitiysneuvolakäynti, kun laskettuun aikaan on jäljellä enää 1 viikko ja 1 päivä. Mitattavissa arvoissa oli tapahtunut sen verran muutosta, että koko raskauden ajan tähän asti virtsan proteiinit ovat olleet + 1, mutta nyt väri tikussa taittui huomattavasti enemmän keltaiseen, eli negatiiviseen. Sinänsä ihan sama, tuo ei ole aiheuttanut kohdallani missään vaiheessa mitään toimenpiteitä, sillä kaikki tuon ympärillä on ollut täysin normaalia, ja tuo +1 saattaa tulla jo ihan pelkästään valkovuodostakin. Siitäpä saankin heti alkuun oivallisen aasinsillan asiaan, jonka osalta minua kehotettiin soittelemaan Naistenklinikalle, koska tosta valkovuodosta, jota siis raskaana tulee enemmän tai vähemmän, en ole tähän mennessä saanut minkäänlaisia tuntemuksia, mutta nyt parina kolmena päivänä tuntenut muutamia kertoja pikkuhousunsuojaan tulevan "jotain kosteeta". Paha kuvailla tarkemmin, sillä kaikki on väritöntä, jonka vuoksi en asiasta ole ollut niinkään huolissani, vaikka mielessäni onkin käynyt, voisiko se olla tihkuvaa lapsivettä. Määrä on kuitenkin ollut vähäistä, sillä normaali pikkuhousunsuoja edelleen riittää, joten olen senkin vuoksi vain seurannut tilannetta. Nyt kun neuvolassa kuitenkin suosittelivat soittoa Naistenklinikalle ja kertoivat, että yleensä nämä asiat siellä tutkivat, niin päätin soitella, koska mitään haittaakaan siitä ei ole. Päätin kuitenkin hoitaa ensin tämän postauksen pois alta, ettei sitten jää niin paljon rästihommia, jos pyytävät käymään, ja jäänkin heti ponnistamaan. No vitsi vitsi. Uteliaisuuteni heräsi muutenkin mahdollista lapsivedentihkumistutkimusta kohtaan, että siellähän varmaan katsottaisiin muutenkin tilanne, kuinka lähellä synnytystä ollaan, onko kohdunkaulaa vielä jäljellä, ja niin edelleen. 

RV 38+5 - 1.9.2019
RV 38+5 - 1.9.2019

Turvotushelvetti

Verenpaine on edelleen erinomaisella matalalla tasolla ja virtsan glukoosit kunnossa. Painoa on tullut 2 viikossa 2 kiloa ja siitä en yllättynyt yhtään. Turvotus kropassani on niin järkyttävää, että se herättää ihmisissä jo kauhistusta, mutta myös huvittuneisuutta. Kun jalkaa ei voi enää edes sanoa jalaksi, enkä muista, mitä tarkoittaa nilkka. "Oskarin" kertyneitä grammoja lukuun ottamatta, kutakuinkin nuo kaikki kilot ovat nestettä. Sitä on niin paljon, että niveliä särkee, enkä saa käsiäkään nyrkkiin. Tuntuu, että joka ikinen vesilasi, mitä juon, jää kaksinkertaisena kroppaan kiinni, vaikka hikoilenkin hormoneiltani hemmetisti ja ravaan ihan kiitettävästi myös pissalla. Turvotus on vallannut koko kropan, naamaa myöten, mutta nuo kädet ja jalat ovat pahimmat. Olotila on ihan käsittämätön, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että nämä jos mitkä ovat sitten niitä helppoja karisevia raskauskiloja. 

Puskista kohonneet maksa-arvot

Aamulla ennen neuvolaan menoa kävin kukonlaulun aikaan labrassa viemässä ja otattamassa näytteitä, jotka eivät liittyneet raskauteen, vaan krooniseen Colitis Ulcerosa suolistosairauteeni, joka tosin alkuraskauden aikana villiinty ja lähti ihan käsistä, mutta saatiin sittemmin aisoihin. Joudun nyt kuitenkin käymään tihennetyssä seurannassa 3 kk välein. Sen, että menin labrasta kahvilan kautta neuvolaan, niin yllätyksekseni suurin osa tuloksista olikin jo tullut. Niitä ei siis ollut tarkoitus mitenkään edes katsoa tällä neuvolakäynnillä, mutta kiinnitti tietysti terveydenhoitajan huomion. Hemoglobiini on noussut hienosti, se oli jo 121, mutta rautavarasto, eli ferritiiniarvot eivät olleet vielä tulleet, joka minua kiinnostaa kovasti, sillä varastonihan on ollut edellisessä mittauksessa lähes tyhjä, arvoltaan vain 6. Mutta suureksi yllätykseksi maksa-arvoni oli kohonnut yli ylärajojen. Sen arvo oli 155, ylärajan ollessa 115. Tätä on siis seurattu suolistosairauden, ei raskauden osalta, ja onkin yllättävää, mikä sen on päässyt nostamaan. Terveydenhoitaja laittoi tästä konsultointipyynnön neuvolan lääkärille, sillä gastroenterologi Laakson sairaalasta soittelee minulle näistä tuloksista suolen osalta vasta kuun loppupuolella. Kävin jo nyt siis hyvissä ajoin näissä syyskuulle ajoitetuissa testeissä, sillä yhden näytteen tulosten valmistumiseen on varattava pari viikkoa aikaa ja nyt kun on vielä se jännitys, mihin kohtaan se synnytyskin oikein ajoittuu. Vastauksia tuon maksankin osalta saanen vielä tänään. 

Joka ikinen kerta neuvolapäivänä, yleensä sen jälkeen, mutta tänään poikkeuksellisesti ennen, käyn tässä samassa kahvilassa teellä. Tämä rutiini muodostui minulle vähän huomaamatta ja vahingossa, mutta pidän siitä kovasti.
Joka ikinen kerta neuvolapäivänä, yleensä sen jälkeen, mutta tänään poikkeuksellisesti ennen, käyn tässä samassa kahvilassa teellä. Tämä rutiini muodostui minulle vähän huomaamatta ja vahingossa, mutta pidän siitä kovasti. 


Merkkejä lähestyvästä synnytyksestä

Saman ajan, kun olen tuntenut housuissani "sitä jotain kosteaa", on alavatsaani alkanut nipistelemään muutamia kertoja päivässä. Varsinaisiksi supistuksiksi en niitä vielä tunnista, sillä sitä nippailua on epäsäännöllisesti, eikä vatsakaan niiden yhteydessä mene mitenkään kovaksi. Sen sijaan vatsa kyllä muuten kovettuu ihan kiveksi useamman kerran päivässä, eli kyseessä on kivuttomat harjoitussupistukset. Tuo nipistely mitä ilmeisemmin johtuu siitä, että kohdun kaula siellä sen kun lyhenee. "Oskarin" pään todettiin jälleen olevan erittäin alhaalla ja syvällä syövereissäni. On hienoa huomata ja tuntea näitä merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, sillä toinen peloistani sektion lisäksi on ollut sen lääkkeellinen käynnistäminen. Ainakin tällä hetkellä luotan ja uskon siihen, että kehoni kyllä osaa hoitaa homman omin luonnollisin menetelmin. Lisäksi olen hieman tuskaillut tästä turvonneesta olotilastani johtuen mahdollista yliajalle menemistä. Mutta eihän tämmöset oireet voi kertoa siitä, että synnytys olisi enää mitenkään kaukana. Eihän? 

"Oskarin" koko

Edellisellä kerralla minua ärsyttänyt kohdunpohjan mittailu, tulosten heittely jne. sai tänään osakseen jälleen ihan normaalit lukemat mitan ollessa 35 cm, jolloin se kulkee taas nätisti aavistuksen keskikäyrän yllä. Sen mukaan semmonen hieman reilu 3500 g poika olisi odotettavissa syntyväksi. Ja kaikille siihen neuvolapostaukseen kommentoineille kiitos, sillä lakkasin miettimästä ja murehtimasta koko asiaa. Sydänäänet ovat "Oskarilla" olleet koko odotus ajan eritäin vahvat, ja tänäänkin ne kävi hänen liikkuessaan upeissa yli 170 lukemissa. En ole ikinä kuullut mitään kauniimpaa, kuin oman lapsen laukkaavat sydänäänet. 

Niin paljon labrakäyntejä tänä vuonna, ettei ikinä aiemmin varmaan edes yhteensä. Niin tänäänkin.
Niin paljon labrakäyntejä tänä vuonna, ettei ikinä aiemmin varmaan edes yhteensä. Niin tänäänkin. 


Seuraava neuvola-aika on jo ensi vikolla, laskettuna päivänä, joten saapa nähdä, pääsemmekö sinne asti. 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti