27. lokakuuta 2019

Paha paha korvike

Kaikki siitä, mitä ajattelen äidinmaidonkorvikkeista nimeä myöten. Miksi äidinmaidonkorvikkeella on niin negatiivinen maine? Miksi niin monen imettäjän mielestä se on pahasta? Entä jos et voisi syystä tai toisesta imettää, millä ruokkisit lapsesi? Minä koen suurta kiitollisuutta ja arvostusta äidinmaidonkorvikkeita kohtaan, sillä "Oskarille" se on elinehto. Olemme panostaneet sen osalta laatuun, jonka sisällys ei katseita häpeä. Voiko äidinmaito olla korviketta heikompilaatuista? Kuka sitä tietää ja mistä, ketä on imetetty ja ketä ei?


"Hyvin on pärjännyt, vaikka vain korviketta saikin."
"Hyvin on kasvanut, vaikka olen antanut vain korviketta."
"Älä huoli, ihan hyvä lapsi siitä tulee korvikkeellakin."
"Hyvin se kasvaa korvikkeellakin."

Voi luoja, miten inhoankaan noita kommentteja! Vaikka ne ovat kaikki positiivisia, on niiden takana kuitenkin vahva ajatus, ainakin yleinen mielipide ja käsitys siitä, että korvikkeet ovat pahasta, tai ainakin, että vauvat kasvaisi niillä jotenkin eri tavalla, huonommin, kun rintamaidolla. "Oskari" on ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen saanut syödäkseen pelkkää äidinmaidonkorviketta, sillä rintojeni ihon rikkoutumisesta seurasi lopulta imetyksen täydellinen epäonnistuminen, josta voi kokonaisuudessaan lukea täältä. Minulle ei ole tullut mieleenkään, ei ennen omaa lasta, eikä nyt oman lapsen aikana, että äidinmaidonkorvike olisi jotenkin pahasta, huono, epäilty tai aliarvostettu juttu. Minulle ei ole tullut mieleenikään, että siitä olisi lapselleni jotain haittaa, tai että hän ei kasvaisi tai kehittyisi normaalisti sen avulla. Kommentit ärsyttävät siksikin, että minun oletetaan ajatelleen niin. On myöskin ollut aivan kamalaa lukea sellaisia imettävien äitien postauksia, jossa tunnetaan syyllisyyttä, jopa rikollisia tuntemuksia siitä, että lapselle annetaan imetyksen lisäksi syystä tai toisesta vähän korviketta. Kamalaa se on sen vuoksi, että minun lapselleni äidinmaidonkorvike on elinehto. Ikävistä sattumuksista johtuen en pystynyt häntä imettämään, joten koen suurta kiitollisuutta, että meillä on olemassa äidinmaidolle korvike, jolla lapsi pitää kylläisenä ja hengissä.

Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa
Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa


Vitamiinit ja kivennäisaineet

Käyttämämme äidinmaidonkorvike sisältää sellaisen määrän pelkästään vitamiineja ja kivennäisaineita, ja suurin osa luomulaatuisena, että minun ei ainakaan tarvitse olla lainakaan huolissani siitä, saako lapseni kasvamisen ja kehittymisen kannalta riittävän määrän tarvittavia ainesosia:
  • kivennäisaineet
    • kalsium, kalium, natrium, magnesium, rauta, sinkki, kupari, jodi, mangaani, seleeni
  • vitamiinit
    • A, D, E, K, C, B1, B2, niasiini, pantoteenihappo, B6, biotiini, foolihappo, koliini, inositoli, L-karnitiini

Äidinmaidon laatu

Sen sijaan tulin ajatelleeksi, kuinka paljon äidin ruokavalion laatu vaikuttaa äidinmaidon laatuun. Jos imettävä äiti syö ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa, eihän äidinmaitokaan voi silloin olla laadukasta? Periaatteessa lienee mahdollista, että äidinmaito voi olla korviketta huonolaatuisempaa? Äidinmaidonkorvikkeessa on mm. ne kiistattomat edut, että tiedät tarkalleen mitä ja paljonko lapsesi syö. 

Rakkainta ikinä
Rakkainta ikinä

Et erota imetettyä tai korvikeruokittua

Miksi ihmeessä äidinmaidonkorvikkeet ovat niin huonossa arvostuksessa ja asemassa? Itse en näe niissä mitään väärä tai pahaa, vaan päin vastoin. Ne mahdollistavat lapselleni ravinnon ja parhaat mahdolliset ravintoaineet, jota minä en kehollani kyennyt hänelle tarjoamaan. En usko, että ketään pystyy sanomaan, kuka on kasvanut rintamaidolla ja kuka äidinmaidonkorvikkeella. En usko, että lapsen fyysisen tai henkisen kehityksen kannalta on merkitystä sillä, saako hän rintamaitoa vai äidinmaidonkorviketta, vaan ne ominaisuudet tulevat ihan muista jutuista. Se, että ei syystä tai toisesta imetä, ei tarkoita, että lastaan rakastaisi yhtään vähempää, lapsi saisi huonon kasvatuksen tai lapsi jäisi paitsi läheisyydestä. Saati, että olisit huono isä, äiti tai ihminen. Meillä "Oskarille" on aina lämmin ja rakastava syli tarjolla, suukotteluista, hellyydestä ja rakastavista sanoista hän ei jää päivääkään paitsi. Hänen kanssaan on vahva katsekontakti pulloruokinnan yhteydessä. Äidinmaidonkorvikkeet ovat niin kehittyneitä nykyään, että meidän merkin sisällysluetteloa ei ainakaan häpeä katsoa lainkaan ja laadultaankin se on luomua. 

Äitin rakas sylimytty
Syli on paras paikka syödä ja nukkua

Sanahirviö

Kaiken lisäksi inhoan sanaa korvike, jota lyhennettynä äidinmaidonkorvikkeesta käytetään. Minulle tulee sanasta mieleen pula-aika, huono laatu ja jonkinlainen alemmuus. Korvike sanaa onkin käytetty erityisesti pula-aikoina erilaisten tuotteiden korvaajista, jotka olivat tietystikin alkuperäistään heikompi laatuisia ja valmistettu halvemmista aineksista (Lähde: Wikipedia). Ehkä tämä sana, korvike, jo pelkästään luo sen mielikuvan, että (äidinmaidon)korvikkeet ovat heikkoja ja huonoja. Mutta kuten sanottua, ainakaan meidän käyttämämme laatu ei ole heikko, saati häpeä. Minulla on täys luottamus äidinmaidonkorvikkeeseen, sillä lapsemme kasvaa ja kehittyy juuri kuten pitääkin ja aivan keskiarvojen mukaan. Me emme myöskään puhu korvikkeesta, vaan maidosta. 

<3. Jennyfer

25. lokakuuta 2019

Täydellisen epäonnistunut imetys

Se oli ensimmäisiä neuvolakäyntejä, kun minulta kysyttiin, miten suhtaudun imetykseen. Olin hämmästynyt, että miten niin miten suhtaudun. Se oli minulle niin itsestään selvää, että imetän. Naisen keho on luotu siihen, hänen kuuluu imettää. Ja sen lisäksi minä todella tahdoin imettää. Toiveissani oli puolen vuoden täysimetys. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kerron teille yhden naisen täydellisen epäonnistuneen imetyksen syyt ja seuraukset. 


Kesäkuussa neuvolan perhevalmennuksen imetysosuuden jälkeen olen kirjoittanut ajatuksistani imetyksestä näin:

"Enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään, tämän päiväisen perhevalmennuksenkaan jälkeen, että minkälaisia ongelmia ja etenkin kuinka paljon niitä ongelmia sen kanssa kohdataan, kun jo ennen synnytystä järjestetään ihan erikseen aiheeseen vihkiytyneitä tilaisuuksia. Minulla on jokseenkin sellainen ajatus, että synnytyksen jälkeen tissi suuhun ja siitä se sitten lähtee ja luonnistuu. En voi välttyä ajatukselta, että miten entisaikaan naiset imetti lapsensa ilman minkään sortin imetysvalmennuksia? Kuinka pitkälle me oikeen olemme puusta pudonneet?"

Vähänpä tiesin. Kerron teille nyt omakohtaisen tarinani siitä, miten niinkin luonnollinen ja ikiaikainen asia, kuin imetys, voi epäonnistua täysin. Kun synnytyksen jälkeen sain poikani rinnalleni, kehottivat kätilöt heti imettämään. En tiedä, saiko hän heti imetyksi ensimmäiset tärkeät ternimaitotipat, mutta vauva kyllä tiesi heti, mitä tehdä ja kuinka imeä.

Ensimmäisiä hetkiä rinnalla
Ensimmäisiä hetkiä rinnalla




Imetyksen käynnistäminen

Kun siirryimme osastolle, imetys, sen yritys ja rintojen stimulointi jatkui. Vauva oli ihokontaktissa ja rinnalla yhtenään. Tämä oli tärkeää, sillä näin saisi maidon nousemaan, joka kohdallani ei tapahtunut vielä kahden sairaalavuorokauden aikana, joka on siis täysin normaalia. Vauva imi silti ahkerasti ja rintojani puristamalla näin, että hän saa niitä ensimmäisiä tärkeitä ternimaitotippoja. Muuta rinnoistani ei herunut.

Kätilöt kävivät pari kertaa katsomassa, miten imetys luonnistuu. Yksi ehdotti rintakumia, mutta ei joutanut sitä tuomaan. Sanoi, että pyydä yöhoitajalta. Pyysin, ja hän näytti nopeasti, miten se laitetaan paikalleen. Aamulla vuoroon tullut kätilö oli sitä mieltä, että minun ei kannattaisi sitä käyttää lainkaan, koska vauvalla on hyvä ote rinnasta muutenkin. Aamupäivällä minut pyydettiin mukaan imetystuokioon, jossa neuvottiin mm. erilaisia imetysasentoja. "Oskari" nukkui niin sikeästi tämän opetustuokion, että emme päässeet yhdessä asioita harjoittelemaan. Tosin, meiltä luonnistui ihan perinteinen imetysasento kuitenkin. Kaikesta huolimatta minulle, ensikertalaiselle, jäi vähän sellainen maku suuhun, että olisi siinä imetyksessä voinut enemmänkin opastaa, tukea ja neuvoa.

"Oskari" viihtyi rinnalla taajaan. Toisen yön koittaessa, hän tuli rinnalle noin puoli kymmenen aikaa illalla. Olin valvonut pitkälti neljättä vuorokautta ja vielä yöllä kahden aikaa meillä oli käynnissä tämä sama imetystuokio. Kun kätilö kävi huonetoverini luona, pyysin, että ennen lähtöään tulisi käymään myös minun luonani. Kerroin hänelle, että olen ihan tuhannen väsynyt, valvonut monta vuorokautta putkeen ja vauva on ollut rinnalla yli neljä tuntia, eikä näytä poistumisen merkkejä, ja minä en enää pysy väsymyksestä tajuissani. Pyysin, voisiko vauva saada hieman korviketta, että saisin edes hetken nukuttua. Sain tylyn vastauksen, että korvike ei ole mikään vaihtoehto, ja niin hän käveli huoneesta pois. Tämä imetysrupeama jatkui 14 tuntia ja minä, äiti, tottakai valvoin vielä vähän lisää. Vaikka sairaala olisi kuinka imetysmyönteinen, niin kyllä sitä soisi jonkinlaista inhimillisyyttä asioita kohtaan kuitenkin. Maidon nouseminen tuskin jää siitä kiinni, jos vauva saa nälkäänsä edes hieman korviketta, ja hän äidin kanssa edes muutaman tunnin nukutuksi. Olisihan se ratkaisu helppo ja monen kohdalla saattaisi johtaa imettämättömyyteen. Minä kuitenkin halusin imettää, mutta myös hetken nukkua.

Ensimminen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen
Ensimmäinen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen


Kuinka kävi kotona

Seuraavana päivänä, kun olimme kotiutumassa, vuorossa ollut kotiuttava kätilö oli sitä mieltä, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, koska imetyksen turvamerkit ei täyty. No ei tietenkään saanut eikä täyttynyt. Maito ei vielä ollut noussut rintoihin, vaikka vauva siinä ahkerasti viihtyikin. Kätilö pyysi myös näyttämään, paljonko maitoa tulee, jos puristan käsin rintojani. Sitä ei tullut. Yhtään. Kotiinlähdön kynnyksellä saimme hieman korviketta jota syötin ruiskulla vauvalle. Kävimme ennen kotiuttamista lääkärin tarkastuksessa ja sain häneltä ohjeet lisämaidon antamiseksi korvikkeella. 

Kotona "Oskari" käytännössä asui rinnalla ja se oli hyvä, sillä maito ei ollut vielä kunnolla noussut ja ainut keino nostattaa se, oli juuri vauvan asuminen tisseillä. Kaksi päivää kotiuttamisen jälkeen meillä oli sovittu tarkastuskäynti Naistenklinikalle bilirubiiniarvojen vuoksi. Aamun hämärässä aloin imettämään vauvaa ja jestas miten paljon se sattuikaan. Kivusta huolimatta sitkeäsi kuitenkin imetin. Olihan sen loogista, että rinnat olivat arat moisista imetysmaratoneista johtuen. Imetyksen jälkeen laskin vauvan sängylle ja menin suihkuun. Kun laitoin valot kylpyhuoneeseen, järkytyin. Tissini vuosivat verta! Ei ihme, että imetys "vähän" sattui. Kun palasin suihkusta ja menin katsomaan, että vauvalla on kaikki hyvin, oli näky järkyttävä. Hän oli oksentanut sillä aikaa reippaasti verta. Näky oli kamala. Onneksi osasin yhdistää sen rintoihini. Hän oli imenyt niistä huomattavan määrän verta. Onneksi meillä oli heti aamusta se aika Naistenklinikalle ja pääsin purkamaan tilannetta kätilön kanssa. Verestä ei ollut luojan kiitos haittaa pienokaiselle, mutta pahoinvointia se juurikin aiheuttaa. Vauvan bilirubiiniarvojen lisäksi tutkimme rintani ja ne olivat niin rikki, että menivät määräämättömäksi ajaksi jäähylle, kunnes paranisivat. Kätilö epäili, että atooppinen ihoni olisi syyllinen rintojen ihon rikkoutumiseen. Iho ei ollut kestänyt jatkuvaa kosteutta ja imemistä, vaikka käytin rinnoissa Lanolinia. Näin alkoi meidän korvike-elämä.

Ensi-imetyksiä




Suru puserossa

Olin todella surullinen tapahtumista ja itkin, koska halusin niin paljon imettää ja "Oskarikin" nautti rinnalla olosta paljon. Olo oli niin paska kun tuoreella äidillä vaan voi olla. Minkälainen äiti imettää lapselleen verta. Minkälainen äiti aiheuttaa lapselleen niin huonon olon. Minkälainen äiti mokaa heti. Minkälainen on äiti, joka ei pysty edes imettämään. Mikä tuuri sitten vielä kävikään, että sinä samaisena iltana maito ottaa nousi ja pakkautui rintoihin ihan kunnolla. Olo oli todella tukala. Rinnat olivat aivan tuhannen rikki ja täynnä maitoa. Yritin lypsää käsipumpulla maitoa niistä pihalle, mutta mitään niistä ei tullut. Sen sijaan rikkinäisiin nänneihin sattui ihan huolella. Itkin jälleen tuskaa ja epäonnistumista. En saa maitoa ulos edes pumpulla. Laitoin rintani Bepanthen kylpyyn liiveihin liivinsuojien kanssa ja päätin soittaa aamulla apua tilanteeseen. Ihan kaikista kauheinta oli syöttää "Oskaria" pullosta, koska hän haistoi maidon pinkeissä rinnoissani ja hapuili kokoajan tissille. Oli niin satuttavaa olla sitä hänelle antamatta, sillä se olisi tehnyt meille molemmille pahaa. Minulle kipua ja hänelle huonovointisuutta. Itkin monta päivää sitä, etten voi antaa lapselleni sitä, mitä hän elämässä sillä hetkellä eniten tarvitsee ja haluaa. Olen äiti, enkä voi ruokkia lastani. Se tunne ja olo oli aivan kamalaa. Itkin ja pyysin lapseltani monta kertaa anteeksi hänen hapuillessa tissille, etten voi niitä hänelle antaa.

Apua etsimässä

Aamulla soitin meidät kotiuttaneelle osastolle, johon sai turvautua pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. En saanut sieltä ketään kiinni, joten päädyin soittamaan neuvolaan. Sieltä neuvoivat, että rinnat pitäisi saada tyhjenemään keinolla millä hyvänsä rintatulehduksen mahdollisuuden vuoksi, ja muutenkin maidontuotantoa tulisi pitää yllä pumppaamalla, jotta imetys rintojen parannuttua onnistuisi. Jos rintojen antaisi vai olla, mitä ilmeisemmin saisin rintatulehduksen ja maidontuotanto ehtyisi, ennen kuin oli kunnolla edes päässyt vielä alkamaankaan. Sain vinkkejä koittaa saada maitoa ulos lypsämällä kuumassa suihkussa, jota olinkin jo koittanut, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Maito ei vain tullut ulos. Niin ikään sain vinkin pyytää pääsy Naistenklinikan imetysasiantuntijalle, joka neuvoisi ja auttaisi minua kädestä pitäen. Ensin piti vain saada yhteys kotiuttaneelle osastolle.

Kun imetys vielä onnistui
Kun imetys vielä onnistui


Iltapäivällä sain puhelimen päähän kätilön, jonka kanssa kävimme tilannetta läpi. Hän neuvoi ostamaan sähköisen rintapumpun, joka on manuaalista tehokkaampi. Hän neuvoi lämmittämään rintoja lämpimillä kääreillä, jotta rinnat pehmenisivät ennen pumppausta ja se helpottaisi maidon tulemista ulos. Minun tulisi pumpata maitoa rinnoista 8 x vuorokaudessa, jotta maidontuotanto pysyisi yllä, kunnes rinnat ovat parantuneet ja voisin taas imettää. Aivan järjetön show siihen nähden, että me "Oskarin" isän kanssa asumme erillään, eikä minulla ollut toisia käsipareja apuna edes joka päivä, saati yö. Miten ihmeessä voisin lypsää 8 x vuorokaudessa vauvan hoidon lisäksi ja sen päälle, että hänkin syö sen 8 x vuorokaudessa. Tämän puhelun aikana pyysin myös lähetteen imetysspecialistille ja sain sen vasta reilun viikon päähän, vaikka tarvitsin asian kanssa apua heti, enkä viidestoistapäivä.

Yritystä riittää ja periksi ei anneta

"Oskarin" isä kävi ostamassa sähköisen rintapumpun ja minä aloin käyttämään sitä lämpöisten pyyhkeiden kanssa, jotta saisin rinnoissa jumittavan maidon pihalle. Vauvaa en edelleenkään voinut "käyttää", sillä nännit olivat niin halki ja kipeät. Mikä riemu, kun sain ensimmäiset maitotipat pihalle! Valitettavasti sitä tuli tunnissa vain vaivaiset 20 ml. Ei minulla olisi mitenkään aikaa tällaiseen muun vauvanhoidon ohessa. En voi roikkua pumpulla tuntia 8 x vuorokaudessa saaden ulos vain 20 ml. Minun olisi lisäksi pakko nukkua öisin sen päälle, kun olisin syöttänyt vauvan pullolla. En pysty jäämään hereille tunneiksi pumppaamaan rinnoistani ulos olemattomia tuloksia. Päätin, että nukun yöt syöttöjen välissä, sen on ehdottomasti tärkeää, ja pumppaan öiden ulkopuolella sen, minkä kykenen. Teen parhaani ja koitan olla stressaamatta. Valitettavasti ylsin vain kolmeen kertaan kahdeksasta, joka tarkoitti sitä, että mahdollisuudet imettää vielä rintojen parannuttua heikkenivät kokoajan hurjaa vauhtia. Maidontuotanto ei pysyisi yllä tällä menolla. En tiedä, olisinko onnistunut, jos siinä olisi ollut kokoajan toiset kädet hoitamassa "Oskarin" ruokailua ja muuta hoitoa, jotta minä olisin voinut istua rintapumpulla. Toisaalta epäilen, että en olisi siitä huolimatta saanut ylläpidettyä tuotantoa, sillä siihen, että en saanut maitoa juuri nimeksikään tulemaan vaikutti varmasti se, että koin pumput, niin manuaalisen kuin sähköisenkin todella teennäiseksi, luonnottomiksi ja keinotkoiseksi koko touhussa. Eihän se ole sinne päinkään verrattuna vauvan tekemään stimulointiin. Olin varma, että jos joku, niin "Oskari" olisi tehnyt ja saanut aikaan juuri sen, mitä piti, mutta nännien halkeamista ja verenvuodoista johtuen jouduin pitämään hänet kaukana rinnoistani, joka oli kerrassaan surullista.

Imetystä kotiuduttua
Imetystä kotiuduttua


Loppu

Viikko kului ja minä pystyin pitämään pumppausta yllä 3 x vrk sen sijaan, että sitä olisi edelleen pitänyt pystyä tekemään se 8. Muutaman päivän päästä rinnoista ei tullut enää edes sitä 20 ml pihalle, vain satunnaisia tippoja. Luotin vielä aikaamme imetysspecialistin luona. Koitti aamu, kun istuin vauva kainalossa vastaanotolla, ja kävimme tilanteen ja tapahtumat läpi. Kätilön mielestä tilanne olisi mahdollisesti vielä pelastettavissa, vaikka tissini tuntuivatkin jo ehtyneiltä, sillä vauva nautti rinnalla olosta silmin nähden ja hänen imuotteensakin oli kunnossa. Syy siis rintojen rikkoutumiseen oli mitä ilmeisemmin minussa, atooppisessa ihossani. Toinen rintani oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa ja sillä pystyimme aloittamaan imetyksen uudestaan. Vauvaa tulisi pitää rinnalla imemässä niin paljon, kuin mahdollista, ja aina ennen pulloruokintaa, jotta maito saataisi vielä nousemaan ja tuotanto käyntiin. Korvikkeella paikkaisimme sitten sen, mitä tisseistä ei irtoa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Kun vauva oli jo syönyt reilun viikon pullosta useita kymmeniä millejä kerta-annoksina, en voinut nälän tullen laittaa häntä tyhjille tisseille huutamaan. En voinut laittaa häntä tissille myöskään pulloruokinnan jälkeen, sillä hän oli vielä niin pieni, että jos nyt ei pullo suussa nukahtanut, niin heti sen jälkeen. Näin ollen meidän imetysrupeama ja tarina päättyy tähän. Maito ei enää noussut eikä tuotanto käynnistynyt. Kerron myöhemmin meidän korvikeruokailusta enemmän ja voi jestas, että vihaan sitä sanaa. Korvike. 

<3. Jennyfer

21. lokakuuta 2019

Päivä "Oskarin" kanssa

Minkälainen on päivä 5,5 viikkoisen "Oskarin" kanssa? Valitsin sattumanvaraisen päivän, josta päätin pitää tarkkaa kirjaa tapahtumineen. Dokumentoimani päivä on viime viikon perjantailta (19.10.2019) ja se sattui melko tapahtumarikkaaksi, eikä meidän arki ja elämä onneksi ole näin touhukasta ja toimeliasta, kuin harvakseltaan. Lisäksi "Oskarille" sattui erityisen levoton päivä, jotka niin ikään ovat olleet tähän asti todella harvassa. Minun tämän hetkiset kotiäitiyteni päivät ovat täynnä vauvanhoitoa ja kaikenlaista kotipuuhaa, jota voi sanoa hyvällä omalla tunnolla täydeksi työksi. Koen olevani elämäni unelmaduunissa juuri tässä ja nyt. 


05:00 "Oskari" herättää nälkään. Herään herkästi hänen pienimpäänkin narahdukseen, vaikka muuten olen erittäin sikeäuninen ihminen. Nostan hänet sängystään syliini ja menemme laittamaan maidon lämpiämään. Sillä aikaa vaihdan vaipan ja sen jälkeen suuntaamme suoraan syömään.

05:30 "Oskari" nukahtaa uudestaan, syliini. Hän on aamuvirkku ja usein jäämme hereille klo 05-06 syötöltä. Nyt nostan hänet nukkumaan unipesäänsä, jonka olen ottanut sänkyyn viereeni. Minua väsyttää, mutta siitä huolimatta mietin, jäänkö hereille. Päätän nukkua vielä itsekin.

06:30 Herään kitinään. "Oskari" haluaa tutin ja hänen vatsaansa selvästi kipristää. Nukkumisesta ei oikein tule enää mitään, mutta saamme torkuttua kuitenkin pätkissä 08:00 asti.

08:00 Nousemme ylös. Minua väsyttäisi vielä vaikka kuinka, mutta ei auta. Laitan maidon lämpiämään ja suuntaamme "Oskarin" aamupesuille. Välissä käyn nostamassa pullon lämmittimestä pois ja jatkan "Oskarin" pesuja edelleen, sekä päivävaatteiden pukemista. Kun olemme valmiita, alkaa syöttö.

Aamuhämärän syötön jälkeen sylissä pötköttelyä
Aamuhämärän syötön jälkeen sylissä pötköttelyä


08:30 Menemme vaihtamaan uudestaan vaipan ja suorittamaan pesuja.

08:45 Siivoon keittiön ja kylpyhuoneen yön sekä aamun syötöiltä ja vaippojen vaihdoilta. Minimoin aina öisin tapahtuvat toimet ja menen todella sieltä, mistä aita on matalin, jotta pääsemme pian uudestaan nukkumaan. Petaan myös pedin ja pesen tuttipullot, jotka laitan myöskin steriloitumaan. "Oskari" viihtyy Stokken Tripp Trapp tulin New Bornissa. Välissä luen asuinalueeni Whats App ryhmän viestin ja ilmoitan, että "Oskarikin" on syntynyt, 5,5 viikkoa sitten. Olen ollut viestien ja niiden vastaamisten kanssa kovin hajamielinen ja saamatonkin.

09:05 "Oskari" kyllästyy New Bornissa, joten siirrän hänet lattialle viltille parin lelun kanssa. Hän katselee niitä erittäin tarkasti ja pikkuisen jo "juttelee". Hänen katseensa on terävöitynyt viimeisten päivien aikana huimasti. Hän katselee ja tarkkailee ympäristöään todella tarkasti.

"Oskari" viihtyy lattialla ketun ja turvalonkeron kanssa
"Oskari" viihtyy lattialla ketun ja turvalonkeron kanssa


09:10 Aloitan omat kevyet aamupesut, sillä meidän on tarkoitus mennä "Oskarin" isän kanssa illalla saunaan. Aamupesut keskeytyvät. Käyn antamassa "Oskarille" tutin ja jatkan pesujani.

09:20 "Oskari" ei viihdy enää itsekseen. Otan hänet syliin ja siirrymme istumaan nojatuoliin.

09:30 "Oskari" nukahtaa syliini, jonka jälkeen siirrän hänet sänkyni päälle nukkumaan. Sen jälkeen vaihdan oman yöpuvun päivävaatteisiin. Mietin, olenko laihtunut. Olen viidettä päivää ketodietillä, joka on alkanut kiinnostamaan minua mahdollisena elämäntapana laajemmaltikin. Ensisijainen tavoite on kuitenkin karistaa raskaudesta kertynyt rasvakerrosta kehostani pois. Mietin myös, mitä haluaisin pukea päälleni ristiäisiin.

09:40 Valmistan oman aamupalan, smoothien ja teetä. Aamiaiseni valmistus keskeytyy kahdesti. "Oskari" ei nukahtanutkaan. Koitan rauhoitella häntä antamalla tutin kahdesti. Minulla on jo hirveä nälkä. Kolmannella keskeytyksellä jään pötköttämään hänen viereen ja silitän uudestaan uneen.

09:50 Pääsen nauttimaan oman aamiaiseni.

Nukkuva Rakas
Nukkuva Rakas


10:00 Istun läppärin ja teekupin kanssa lempituoliini ja alan hoitamaan asioita. Saan hädin tuskin koneen auki, kun "Oskari" jälleen kitisee. Tutti on tippunut. Käyn antamassa sen takaisin. Käyn antamassa tutin toistamiseen. Hän ei ole kovin ahne tutin kanssa eikä sen perään, mutta satunnaisesti herää herkästi sen tippuessa suusta. Aina hän ei edes huoli koko tuttia.

10:05 Saan meilin auki. "Oskari" alkaa itkemään. Laitan maidon lämpiämään. Otan hänet syliin ja syötän.

10:25 "Oskari" nukahtaa olkapäälleni. Vien hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Siivoan keittiötä ja alan hoitamaan asioita uudestaan. Tee on jäähtynyt kuppiin.

10:35 "Oskari" kitisee. Vatsavaivoja. Ne helpottavat, kun nostan hänet pystyyn olkapäätäni vasten. Laitan hänet nukkumaan turvakaukaloon, jossa saa olla pystymmässä asennossa. Istun jälleen nojatuliin läppäri sylissä ja keinuttelen jalalla kaukaloa samalla, kun hoidan asioita, jotka ovat edelleen aivan alku tekijöissään. Kun "Oskari" on nukahtanut, keitän uuden kupin teetä ja laitan samalla tiskikoneen päälle.

Äitin olkapäällä saa hyvät unet
Äitin olkapäällä saa hyvät unet
10:40 Alan jälleen hoitamaan samoja asioita. Kolmannen kerran.

10:45 Vaihdamme muutaman viestin "Oskarin" isän kanssa hoidettaviin asioihin liittyen. Samalla kurkkaan blogin Instagtram tiliä (jennyfer_1980)

12:05 Saan osan asioista hoidettua ja päätän tehdä lounaaksi ketodiettiini sopivan salaatin.

12:20 syön lounasta ja luen samalla blogeja.

12:50 "Oskari" herää. Laitan maidon lämpiämään. Vaihdan vaipan. Syötän.

13:10 "Oskari" nukahtaa. Minä päätän katsoa peiliin ja mietin, koska ripseni mahdollisesti kasvavat kunnolla takaisin. Ne otti ja katkesi jossain kohtaa raskauden loppuvaihetta, ja ovat edelleen ihan tyngät. Kun olen saanut itsestä hieman freshimmän näköisen, puen molemmille ulkovaatteet päälle.

13:40 Lähdemme kävelemään kohti ratikkapysäkkiä

14:10 Hypätään ratikkaan. Käveltiin yhtä pysäkkiä pidemmälle, kuin oli tarkoitus. Jouduin matkalla käymään erään kahvilan vessassa. Kiitos ketodiettini. Sen alussa näistä vatsan sekaisin menemisistä varoiteltiinkin.

Syksyn ulkovaatevalintoja
Syksyn ulkovaatevalintoja


14:30 Hyppäämme keskustassa pois ratikasta. Kävelemme Erottajalle, jossa käyn palauttamassa erääseen liikkeeseen jo raskausaikana haaveilemani paitamekon, joka ei lopulta istunutkaan päälleni ollenkaan. Erottajalta kävelen rauhakseen Kamppiin, jossa käyn yhdessä liikkeessä ostamassa palasaippuan ja paketin teetä.

15:30 Lähdemme linja-autolla kotia kohti. Jään pois ostarin pysäkillä, sillä haen kaupasta avokadon, kukkakaalia ja maitorahkaa. Ostarilta kävelen loppumatkan kotiin.

16:15 Olemme takaisin kotona. "Oskari" on nukkunut koko reissun ajan, mutta herää, kun pääsemme kotiin. Laitan maidon lämpiämään, vaihdan vaipan ja syötän.

Liikenteessä
Liikenteessä


16:50 Teen itselleni ruokaa. Tyhjennän samalla tiskikoneen ja pesen pullot sekä laitan ne steriloitumaan.

17:20 Syön.

17:30 "Oskari" kitisee. Otan hänet syliin ja lämmitän lisää maitoa, sillä hän vaikuttaa edelleen nälkäiseltä.

18:00 "Oskari" nukahtaa ja minä alan pakkaamaan, sillä olemme lähdössä "Oskarin" isän luokse yöksi ja aamulla sieltä koko päivän reissulle Etelä-Savoon mummilaan.

18:05 "Oskari" itkee. Hänelle kelpaa vain minun syli. En saa pakattua.

18:22 "Oskari" nukahtaa syliini. Nostan hänet jatkamaan unia turvakaukalossa ja alan uudestaan pakkaamaan.

Päivä, kun ollaan sylitelty paljon
Päivä, kun ollaan sylitelty paljon


18:45 Olen saanut pakattua. Puen ulkovaatteet molempien päälle ja lähdemme hänen isälleen.

19:20 Olemme perillä. "Oskarin" isä ottaa heti hoitovastuun ja minä alan purkamaan hieman tavaroita. Emme ehtineet viivästyneestä lähdöstäni johtuen ajallaan saunaan.

20:00 Menen rauhassa pitkään kuumaan suihkuun. Mikä nautinto!

20:25 Alan valmistella meille iltapalaa "Oskarin" isän edelleen huolehtien pojastamme Hän on siinä erittäin hyvä ja olen ylpeä siitä.

20:40 vaihdamme vuoroja. Minä otan "Oskarin" ja hänen isä tekee loput iltapala valmistelut, johon kuuluu dipattavia vihanneksia.

Rauhallista pötköttelyä
Rauhallista pötköttelyä


21:00 "Oskari" nukahtaa viimeinkin, me syömme ja katsomme Vain elämää -jaksoja tallennuksesta.

21:50 Laitan pari Whats App viestiä, joihin yks kaks muistan jättäneeni vastaamatta, vaikka piti...

22:45 Käyn nukkumaan. Olen aivan tuhannen väsynyt. "Oskarin" isä jää vielä steriloimaan ja pesemään pulloja. Minulla on edessä vielä kaksi syöttöherätystä, ennen kuin lähdemme aamulla ajamaan kohti Mummilaa.

<3. Jennyfer

17. lokakuuta 2019

Ensimmäisiä: Hymyt

"Oskari" hymyili ensimmäisen kerran tänään, 5 viikkoa ja 2 päivä vanhana. Eikä mitä tahansa hymyjä ollutkaan, vaan sydämiä sulattavaa iloa ja riemua. 


Tänään on monta syytä hymyyn. Myös niihin elämän ensimmäisiin. Miten ihmeellistä ja sydämen sulattavaa onkaan, kun oma lapsi hymyilee elämänsä ensimmäisen kerran. Aivan ensimmäisen hymyn aamulla sai "Oskarin" isä osakseen. Sittemmin hymyjä riitti äidillekin päivän mittaan. Tämä päivä oli kaikin puolin merkityksellinen, jonka "Oskari" kruunasi hymyillään ja olemuksellaan. Miten paljon tuota lasta voikaan katsella ja rakastaa. 






<3. Jennyfer

14. lokakuuta 2019

Käyttökokemukset: Britax Smile 2 yhdistelmävaunut

Onko unelmien yhdistelmävaunut kantaneet kortensa kekoon? Minkälaiset ovat käyttökokemukset ensimmäisen kuukauden ajalta? Onko heikkoja puolia ja mitkä ovat vahvuudet? Tässä postauksessa suorat mielipiteet Britax Smile 2 yhdistelmävaunuista. 


Minulla on nyt hieman reilu kuukausi takana vaunulenkkejä ja kauppareissuja Britax Smile 2 yhdistelmävaunuilla, joissa rungossa on ollut käytössä turvakaukalo, sekä vaunukoppa. Heinäkuussa tein postauksen tästä "Oskarin" ensimmäisestä menopelistä, jonka voit lukea täältä. Alusta asti oli selvää, että setin on oltava sellainen, että siinä tulee koko paketti kerralla, ja että runkoon saa kiinni eri osia turvakaukaloa myöten. Britax Smile 2 osoittautui täydelliseksi vaihtoehdoksi pyöriviä eturenkaita ja renkaiden kokoa myöten. Vasta käytäntö kuitenkin osoittaa tässäkin tapauksessa sen, mikä toimii ja mikä ei. Niinpä tämä täydellinen setti saakin osakseen todellisen käytön myötä muutaman miinuksen.

Vaunut ovat lähes täydelliset kolmea käyttökokemuksen tuomaa miinusta lukuunottamatta
Vaunut ovat lähes täydelliset kolmea käyttökokemuksen tuomaa miinusta lukuunottamatta

Sadesuoja

Aivan kammottava. Niin tiukka kondomi ettei järkeä ja epäilen myös vahvasti sen hengittävyyttä, että tätä jos alat sateen tullessa vaunukopan päälle pukemaan niin kaikki kastuu satavarmasti, ennen kuin suoja on paikoillaan. Ihmettelen myös, miten hyvin vauva saa happea kopassa tämän kortongin kanssa. Minä siirsin tämän suosiolla syrjään ja otin käyttöön retkeilijän välineistön, erittäin toimivan sadeviitan, josta voi tarvittaessa tehdä laavunkin. Helppo, nopea ja kevyt laittaa vaunujen päälle. Suojaa myös alakorissa olevat asiat, johon setin oma suoja ei kykene. Sadeviitan pääaukko ja kivasti ilma-aukoksi vaunujen kuomun eteen. Erittäin toimiva ratkaisu!

http://www.jennyfer1980.fi/2019/07/oskarin-ensimmainen-menopeli.html
Sadeviitta vaunujen sadesuojana. Ratkaisu toimii täydellisesti. 


Kuomu

Vaunukopan kuomun osalta on selvästikin tapahtunut suunnitteluvirhe. Mitenköhän näitä asioita testataan käytännössä, josko lainkaan? Kuomu on erittäin vaikea nostaa ylös, sillä joudut saman aikaisesti painamaan molemmissa sivuissa olevia painikkeita ja nostamaan kuomua ylöspäin. Ihan tajuttoman vaikeaa. Painaminen onnistuu hyvin, mutta reunoilla ei ole sellaisia osia, joista samanaikaisesti saisi kunnolla kiinni samaa aikaa tapahtuvaa nostamista varten. Kuomun kuitenkin joutuu laskemaan alas, kun otat tai laitat vauvan vaunukoppaan, joten sen nostaminen ja laskeminen on kovassa käytössä, eikä harjoitus tunne tekevän mestaria.

Kuomu suojaa vauvaa niin auringolta kuin muultakin säältä, joten sen käsittely tulisi olla sujuvaa
Kuomu suojaa vauvaa niin auringolta kuin muultakin säältä, joten sen käsittely tulisi olla sujuvaa


Tavarakori

Itse tavarakori on osoittautunut ihan sopivan kokoiseksi tarpeisiini nähden, mutta vaunukopan ollessa kiinni rungossa, etuaukko, josta tavarat koriin sujautetaan, on auttamattomasti liian pieni. Tavarakoriin mahtuu helposti kauppakassi, mutta sen saaminen koriin onkin lähes mahdoton tehtävä. Korin yläosan ja vaunukopan alaosan välinen aukko on todella kapea, eikä siitä mahdu sujauttamaan isoakaan tavaraa, vaikka itse kori sen sisuksiinsa vetäisikin, kuten hoitorepun. Erityisesti kaipaan tätä korin käyttömahdollisuutta vaunuillessani kauppaan ruokaostoksille. Valitettavasti vaunuillessa ruokaa voi ostaa kerralla vain puoli kauppakassillista. Silloin, kun rungossa on kiinni turvakaukalo, koriin pystyy sujauttamaan lähes mitä vaan, sillä turvakaukalo rungon päällä on sen verran pieni, ettei se tuki aukkoa. Ongelma tavaroiden laittamisessa koriin tulee eteen todennäköisesti myös ratasosan kanssa, johon siirrytään turvakaukalon ja vaunukopan jälkeen.

Vaunut kulkee mukavasti hiekassakin
Vaunut kulkee mukavasti hiekassakin


Renkaat

Renkaat ovat mielestäni lunastaneet paikkansa hyvin. Erityisesti etupyörin pyörivyys tekee niistä kevyt kääntää ja pyörittää missä vaan ja runko kääntyy pienellä säteellä. Ei siis tarvitse valtavasti tilaa ympärilleen pyöräyttää niitä toiseen suuntaan ja keveydessään se käy myös yhdellä kädellä. "Oskarin" isän mielestä pyörivät eturenkaat voisivat olla isommat, vaikka ne eivät aivan pienimmästä päästä ole nytkään. Suurempi rengaskoko vaimentaisi tärinää mm. ylittäessä suojatien maalauksia ja raitiovaunukiskoja. En ollut itse osannut ajatella tätä rengaskokoon liittyväksi, sillä huomaan myös itse "keventäväni" etupyöriä töyssyisimmissä tilanteissa. Sen sijaan, että minä olen viehättynyt etupyörien kääntyvyydestä, on "Oskarin" isä löytänyt paikkansa niiden lukitsemiseen. Luulen, että minulla ne lukot tulevat eteen vasta lumella ja sohjolla. Pyörien nippeleihin ja nappeleihin kannattaa tutustua huolella, sillä taannoin tarpeessamme lukita pyöriä, sain yhdellä painalluksella tiputettua ne kokonaan pois paikoiltaan pitkin parkkipaikkaa. Onneksi "Oskari" oli autossa turvakaukalossa, eikä kyydissä. Tällainen eturenkaiden tiputtamisvahinko voi käydä helposti silloin, kun tarkoitus onkin lukita renkaat, jos toimintoihin ei ole tutustunut huolella. 

Britaxeja on ilo työnnellä lenkkipoluilla
Britaxeja on ilo työnnellä lenkkipoluilla

Erityisen hyvää

Jotta käyttökokemukset eivät perustuisi pelkkiin miinuksiin, täytyy todeta, että työntömukavuus on ihan huippuluokkaa. Runko on erittäin kevyt ja miellyttävä työntää niin asfaltilla kuin hiekallakin. Talven lumet, sekä syksyn ja kevään loskat ja sohjot on vielä toistaiseksi kuitenkin kokematta. Koska ajoittain runkoa joutuu renaamaan tiiviissäkin tahdissa auton konttiin ja takaisin ulos, on rungon keveydessä ja sen kasaan laittamisessa ja avaamisessa onnistuttu mielestäni erittäin hyvin. Homma toimii näppärästi, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja tai voimia. Syksyn käyttökokemuksella, nämä miinukset ja erityiset plussat huomioiden, annan arvosanaksi 8½.

Vaunuilla on käyty (puolivahingossa) myös pitkospuilla, mutta sitä lajia en suosittele ollenkaan
Vaunuilla on käyty (puolivahingossa) myös pitkospuilla, mutta sitä lajia en suosittele ollenkaan


<3. Jennyfer

10. lokakuuta 2019

"Oskari" 1 kk

Ensimmäinen kuukausi "Oskarin" kanssa. Mitä olemme puuhanneet ja minkälainen vauva hän on. Mitkä ovat strategiset mitat ja miten meillä menee. Nämä ja paljon lisää söpöine kuvineen, olkaa hyvät. 


Minusta tuntuu siltä, kuin olisin elänyt vauvan kanssa paljon pidempään, kuin yhden kuukauden. Olo hänen kanssa on niin intensiivistä 24/7, että se lienee saa ajan tajun hämärtymään. Olen nauttinut tästä kuukaudesta todella paljon ja se onkin ollut varmasti elämäni parasta aikaa, vaikkakaan ei helpointa. Mutta useinhan se on niin, että niiden parhaiden asioiden eteen täytyy nähdä vähän vaivaa. On täytynyt tutustua täysin uuteen ihmiseen, joka osaa ilmaista itseään vain erilaisin itkuin ja ähinöin. Vaikka olenkin ajoittain ihan älyttömän väsynyt, joka suureksi osaksi johtuu ihan omasta tyhmyydestäni olla menemättä nukkumaan silloin, kun siihen olisi mahdollisuus, olen nauttinut täydestä sydämestäni joka hetkestä. Niistäkin, kun itkua riittää maailman ääriin asti. Saan olla äiti. Saan lohduttaa. Saan etsiä keinoja mennä yhdessä yli näistä harmituksista.

Hyvän tuulinen ja tyytyväinen vauva 4 viikon iässä 8.10.2019
Hyvän tuulinen ja tyytyväinen vauva 4 viikon iässä 8.10.2019

Reissussa

Ensimmäisen kuukauden aikana olemme olleet jo pariin otteeseen mummolassa muutaman yön kyläreissulla. Kun mummo ja ukki on ottanut hoitovastuuta samalla tutustuen ja luoden sidettä pikkuiseen, olen minä saanut autuaana nukkua putkeen monen tunnin päikkäreitä. Ei niillä maailmaa pelasteta, mutta on ne tehnyt ihmiselle ihan järjettömän hyvää. Niin ikään olemme viettäneet öitä "Oskarin" isän luona (hän toki myös meidän luona) ja käyneet muutamassa paikassa kylässä. Olemme käyneet shoppailemassa, matkustaneet autolla, dösällä ja ratikalla. Olemme lenkkeilleet ahkerasti vaunujen kanssa. Olemme viettäneet muutaman päivän myös neljän seinän sisällä kotona, sillä minä sain flunssan ja kuumeen osakseni "Oskarin" ollessa vain heiman reilu pari viikkoinen. Keuhkot olivat aivan tulessa. Pelkäsin niin paljon, että pikkuinen saa minulta tartunnan siihen kauheaan tautiin, sillä lääkäri totesi sen virusperäiseksi. Vauva onneksi selvisi tartunnatta. Minulla sen sijaan oli pari vuorokautta hieman rankkaa, kun kuumepäissäni selvitin itseni läpi vauvanhoidon.

"Oskari" lempipuuhassaan katselemassa ikkunasta ulos
"Oskari" lempipuuhassaan katselemassa ikkunasta ulos

Mihin on käytetty aikaa

Ruokailut meillä on säännöllisesti 3-4 tunnin välein ympäri vuorokauden. Tämä rytmikkyys on ollut ihanaa, sillä sen avulla on voinut suunnitella ja tehdä monia asioita, kun tiedät, monen aikaa seuraavaan syöttöön saa varautua. Tämän kaltainen rytmi on vapauttanut minun aikaani erilaisiin asioihin, vaikkakaan esim. blogia en ole ehtinyt kirjoittamaan siinä määrin, kuin olisi halunnut. Ideoita ja luonnoksia on pilvin pimein, mutta aikaa niiden valmiiksi saamiseen liian vähän. Kun "Oskari" nukkuu, hoidan kotia. Saatan ottaa päikkärit itsekin tai sitten vain koomassa lukea tai surffailla netissä jotakin, sillä väsyneenä pääni ei taivu tuottamaan omaa sisältöä. Kun on hetki, että jaksan ja pystyn kirjoittamaan, en koskaan pääse loppuun asti, sillä aina tulee eteen "Oskarin" herääminen suurine maitovaatimuksineen. Tekstini syntyvät useassa erässä, hitaasti mutta varmasti. Aikaa on kulunut myös ristiäisjärjestelyihin, jotka vietämme joulukuun alussa. Niinikään olemme miettineet hänelle nimeä, ja yksi vahva, hänelle erittäin hyvin sopiva nimi onkin jo olemassa. Mitäpä veikkaatte, tuleeko "Oskari" säilymään kastenimessä?

Elämän iloa ja riemua pienestä pitäen
Elämän iloa ja riemua pienestä pitäen


Minkälainen vauva hän on

"Oskari" on erittäin hyväntuulinen ja virkeä vauva. Olen oikeastaan hämmästynyt siitä, miten paljon tuon ikäinen onkaan vuorokauden aikana hereillä. Hän rakastaa maata sängylläni ja katsella ikkunasta ulos. Hän viihtyy pitkiä aikoja itsekseen, mutta vaatii ahkerasti myös syliä. Silmät ovat siniharmaat ja väri hieman vaalentunut syntymästä. Syntymähetken vaaleat hiukset ovat saaneet punaisen sävyn osakseen. 52 cm ja 3580 g mitoilla hän syntyi suoraan 50 cm vaatteisiin. Kuukauden aikana rinnalle ollaan otettu myös 56 senttisiä. Sekä 50 cm että 56 cm vaatteita käytämme edelleen kuukauden iässä  strategisten mittojen ollessa 55,4 cm ja 4700 g. Poika kasvaa upeasti ja ruokahalu on valtava. Paino ja pituus kulkevat täysin keskikäyrällä, niin ikään painon ja pituuden suhde toisiinsa. Hän on meidän rakas herra täsmällisyys, ollut raskaudesta asti ja syntymineen laskettuna päivänä. Hän rakastaa silmin nähden kylpemistä ja on siitä suorastaan riemuissaan sillä elekielellä, mitä 1 kk iässä voi näyttää. Silmät ovat suuret ja kirkkaat, suu auki, kun sieltä olisi juuri tulossa ne ensimmäiset reimun kiljahdukset jalkojen polskiessa valtavasti ammeessa. Päivittäisiin puuhiimme kuuluu niin ikään jumppaaminen, jossa "Oskari" makoilee ja vahvistaa itseään sekä selällään, että vatsallaan. Tottakai meidänkin vauvaelämään kuuluu kitinää ja järisyttäviä öitä valvottavia itkuja, mutta harvemmin, sillä nämä ovat kuukauden ajalta laskettavissa yhden käden sormilla. "Oskari" on kaikkiaan erittäin helppo, rauhallinen ja todella rakastettava vauva suuressa suloisuudessaan. Äidin pikku Mytty.

"Oskari" on kova poika jumppaamaan niin selällään kuin vatsallaankin
"Oskari" on kova poika jumppaamaan niin selällään kuin vatsallaankin


<3. Jennyfer

9. lokakuuta 2019

Mitä raskaus todella teki keholleni

Eiran sairaalan kehonkoostumusmittaus kertoo mielenkiintoisen totuuden siitä, mitä raskaus todella teki keholleni, sillä kävipä tuuri, että minulla on kutakuinkin vuoden takaa vertailukohde niin ikään samassa paikassa tehdyistä mittauksista, jolloin olin oikein hyvässä kunnossa ennen raskautta. Käydäänpä kehoni kimppuun ja ruoditaan tulokset läpi.


Taustaa

Vielä vuosi sitten syksyllä harrastin aktiivisesti CrossFitiä 4 kertaa viikossa, jonka lisäksi kävin päivittäin koiran kanssa lenkillä ja vielä viikonloppuisin uimassa ja juoksemassa. Voin sanoa olleeni hyvässä kunnossa, vaikka sitä en oikeastaan silloin itse niinkään tajunnut. Kun nyt raskauden jälkeen katson silloisia housujani, joihin en (tietenkään) vielä 4 viikkoa synnytyksen jälkeen mahdukaan, niin tajuan, että kettu sentään, olin aika pieni ja ihan kivassa lihassa, vaikka näinkin itseni peilistä jokseenkin eri tavalla. Pyöreänä ja rasvaisena. Vuosi sitten lokakuun lopussa kävin Eiran sairaalassa kehonkoostumusmittauksessa nähdäkseni kehoni todellisen tilan ja olin tuloksiin tyytyväinen. Tarkoitukseni oli seurata liikunnan vaikutuksia kehooni puolen vuoden välein, mutta tammikuussa 2019 elämä yllätti totaalisesti ja tein positiivisen raskaustestin. Sittemmin seurasinkin kehossani täysin toisenlaisia muutoksia, joka oli sen osalta huimaa aikaa. Mihin ihmeisiin ja äärioloihin naisen keho pystyykään! Nyt kun raskauden päättyminen osui todella lähelle samaa ajankohtaa viime syksyn kehonkoostumusmittausta, menin otattamaan ne uudestaan nähdäkseni, mitä raskaus todella teki keholleni. Uudet mittaukset on tehty 3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja 9 päivää vajaa vuosi edellisestä mittauksesta.

Painonnostokisat CrossFit Takomolla
Painonnostokisat CrossFit Takomolla
Syksy 2018. N. 2 kk ennen kuin tulin raskaaksi
Syksy 2018. N. 2 kk ennen kuin tulin raskaaksi

Kehoni tila 10.10.2018 klo 8:22

  • Ikä 38
  • Pituus 161 cm
  • Paino 65,4 kg
    • Kehon vesi 34 l (28,4 - 34,7)
      • Solun sisäinen vesi 21,1 l (17,6 - 21,6)
      • Solun ulkoinen vesi 12,9 l (10,8 - 13,2)
    • Kehon proteiinit 9 kg (7,7 - 9,4)
    • Kehon mineraalit 3,36 kg (2,63 - 3,21)
      • Luun mineraalimassa 2,78 kg (2,16 - 2,64)
    • Kehon rasvamassa 19 kg (11,2 - 17,8)
      • Viskeraalirasvan taso 8 (1 - 9)
    • Kehon solumassa 30,2 kg (25,2 - 30,8)
  • Lihastasapaino
    • Oikea käsi 2,52 kg
    • Vasen käsi 2,43 kg
    • Keskivartalo 20,9 kg
    • Oikea jalka 6,57 kg
    • Vasen jalka 6,59 kg
  • Ideaalipaino 60,3 kg, joka tulisi saavuttaa vähentämällä rasvamassaa -5,1 kg
  • Kehon pisteet 78/100
    • Mitä suurempi pistemäärä sen parempi/vahvempi kehon rakenne on. Normaali alue on 70-90.

Vuorokausi ennen synnytystä
Vuorokausi ennen synnytystä

Kehoni tila 1.10.2019 klo 8:36

  • Ikä 39 (+1)
  • Pituus 161 cm
  • Paino 80,0 kg (+ 14,6 kg)
    • Kehon vesi 35,1 l (+1,1 l) (28,4 - 34,7)
      • Suolun sisäinen vesi 21,7 l (+ 0,6 l) (17,6 - 21,6)
      • Solun ulkoinen vesi 13,4 l (+ 0,5 l) (10,8 - 13,2)
    • Kehon proteiinit 9,4 kg (+ 0,4 kg) (7,7 - 9,4)
    • Kehon mineraalit 3,38 kg (+ 0,02 kg) (2,63 - 3,21)
      • Luun mineraalimassa 2,82 kg (+ 0,04 kg) (2,1 6- 2,64)
    • Kehon rasvamassa 32,1 kg (+ 13,1 kg) (11,2 - 17,8)
      • Viskeraalirasvan taso 16 (+ 8) (1 - 9)
    • Kehon solumassa 31,1 kg (+ 0,9 kg) (25,2 - 30,8)
  • Lihastasapaino
    • Oikea käsi 2,66 kg (+0,14 kg)
    • Vasen käsi 2,51 kg (+ 0,08 kg)
    • Keskivartalo 21,7 kg (+ 0,8 kg)
    • Oikea jalka 7,11 kg (+ 0,54kg)
    • Vasen jalka 6,59 kg (+ 0,27 kg)
  • Ideaalipaino 62,2 kg, joka tulisi saavuttaa vähentämällä rasvamassaa -17,8 kg (+12,7 kg)
  • Kehon pisteet 67/100 (-11)
    • Mitä suurempi pistemäärä sen parempi/vahvempi kehon rakenne on. Normaali alue on 70-90.

Yhteenveto

Kaikki arvot ovat plussalla vuoden takaiseen nähden. Ikää on tullut vuosi lisää. Paino on noussut 14,6 kg, josta 13,1 kg puhdasta rasvamassaa. Kehon vesimäärä on koholla, joka kertoo jäljellä olevasta turvotuksesta. Yllättäen lihakset ovat kehittyneet raskausaikana, joka todennäköisesti selittyy painavammalla kehon massalla, jota on raahannut 9 kk mukanaan, sillä en juuri harrastanut liikuntaa raskausaikana käytännössä ollenkaan, sillä se aiheutti minulle todella ikäviä alavatsakipuja. Kehon eri puolien lihastasapaino on muuttunut raskausaikana niin, että oikea puoli on kehittynyt vasenta enemmän, eli epätasapaino on kasvanut. En tiedä, voiko tämä selittyä sillä, että "Oskari" oli koko raskaus ajan käytännössä oikealla puolella kehoani. Ideaali paino on hieman suurempi kuin aiemmin, mutta tämä selittynee "hyvien asioiden", kuten lihasmassan kehittyneisyydellä, josta painoa ei tietenkään ole terveellistä eikä järkevää ottaa pois. Tavoitepainooni pääsy edellyttää -17,8 kg rasvamassan polttamista kehostani, joka on 12,7 kg enemmän työmaata, kuin vuosi sitten ennen raskautta ideaalipainoon nähden. Raskaus siis lisäsi huiman määrän rasvaa kehooni, mutta näinhän sen naisen kehon kuuluu toimia. 

Neljä viikkoa synnytyksen jälkeen. Samat vaatteet päällä, kuin yllä olevassa kuvassa vuorokausi ennen synnytystä.
Neljä viikkoa synnytyksen jälkeen. Samat vaatteet päällä, kuin yllä olevassa kuvassa vuorokausi ennen synnytystä.

Tavoite

Olen asettanut itselleni kehonkoostumusmittauksen seurannan puolen vuoden päähän, eli huhtikuun 2020 alkuun. Tavoitepainon saavuttamiseksi (62,2 kg = -17,8 kg) ajattelin helmikuun loppua, jolloin se tekisi painon pudotusta vajaan kilon per viikko, joka on terveellinen ja maltillinen määrä. Koska se on vain kuukauden päässä puolen vuoden kontrollista, asetan ihannepainon tavoitteeksi 1.4.2020. Mikäli olisin pystynyt imettämään (erillinen imetyspostaus tulossa piakkoin), en epäilisi hetkeäkään, ettenkö saavuttaisi tavoitettani huimasti nopeamminkin. Mutta nyt, kun imetys ei ole tukemassa sille merkittävän rasvamassan palamisessa, hieman jännittää olla ns. ihan omillaan. Minulla on kyllä kaikki mahdolliset tiedot ja taidot tavoitteeni saavuttamiseksi niin ruokavalion kuin liikunnankin osalta, mutta elämä vauvan kanssa on hektistä ja aikaa vievää, eikä ne ruokailut onnistu läheskään aina silloin, kun se olisi rasvanpolton ja energiatasapainon ylläpitämisen kannalta oleellista. Parhaani teen ja sehän riittää. Fakta on kuitenkin se, että vaikka olo raskauden äärimmäisen kokoni jälkeen onkin jo täysin siedettävä, en viihdy tässä rasvaisessa kropassani ollenkaan. Onneksi syy tälle kaikelle on raskaus.

<3. Jennyfer

    6. lokakuuta 2019

    Paljastuksia bujosta: Syyskuu

    Uusi sarja alkaa! "Paljastuksia bujosta" kertoo jatkossa aina kuun vaihteen jälkeen edellisen kuukauden tapahtumia perustuen bujooni. Osalla bujoni sisällöstä on jo oma sarja blogissa, kuten "Kuukauden ruokakulut" ja "Ostolakossa", mutta jatkossa avaan teille elämääni entistä enemmän perustuen bujoni sisältöön, jota sinne kunkin kuukauden aikana suollan. Aiheita ovat mm. Kuinka paljon saan säästöön? Kuinka paljon harrastan liikuntaa ja kuinka paljon kuluu kaloreita? Miten onnistun itselleni asettamissani haasteissa? Mihin harrastuksiin kuluu kuukaudessa eniten aikaa? Mitkä olivat kuukauden merkittävimmät tapahtumat? Tervetuloa mukaan! 


    Minun bujoni

    Hurahdin elokuussa 2019 bujoiluun ja se veikin minut täysin mennessään. Vietin loppuraskaudesta useita päiviä katsellen Pinterestistä toinen toistaa upeampia luomuksia ja ideoidessani omaani. Kuvittelin osaavani tehdä bujostani erittäin kauniin ja virheettömän taideteoksen, kunnes ensimmäisiä sivuja tehdessäni tajusin totuuden: se ei onnistuisi ikinä. Mietin myös bujoni tarkoitusta. Oliko sen tarkoitus olla kaunis ja virheetön vai käytännöllinen ja eletyn sekä elettävän elämän näköinen ja makuinen. Tulin siihen lopputulokseen, että bujoni on minulle väline ja keino hallita elämääni juuri sen näköisenä, kuin minä ja elämäni itsessään on. Siinä saa olla virheitä ja se saa olla suttuinen.  Tämä oli iso oivallus minulle, sillä pyrin usein täydellisyyteen. Elämäni ei kuitenkaan ole lähelläkään täydellistä, joten ei ole bujonikaan. Sana suttuinen ei kuitenkaan varsinaisesti kuvaa minua tai elämääni millään tavalla. En yhtään siedä likaisuutta, epäjärjestystä tai sekasotkua ympärilläni, mutta nyt, vauvan kanssa elämä on tuonut sellaisen poikkeuksen, että huomaan yhtenään kulkevani pukluisissa, suttuisissa vaatteissa: millon on vana kuivuneena selkään, koska olkapäillä, rinnuksilla ja hihoissa. Peiliin katson harvemmin kuin aiemmin, ja kun katson, huomaan, että hiukseni ovat kuin linnun pelättimellä. Siitä huolimatta minulle on kerrottu, että minua rakastetaan. Tärkeintä on se, miten "toimit sisältä" kuin se, miten täydellinen, kaunis ja virheetön koittaisit kokoajan ollakaan. Käsialani ei ole kaunista, viivat eivät ole aina suoria, ruuduista saattaa puuttua symmetrisyys ja saatoinpa piirtää jotain liikaakin ja taas toisaalle liian vähän. Siitä huolimatta bujossani on kaikki. Kaikki se, mikä minulle on tärkeää. Sen avulla huomaan myös elämäni epäoleellisuudet. Se on kalenteri. Se on päiväkirja. Sen avulla seuraan säästöt, liikunnan ja kulutuksen. Se on ostoslistani. Siellä on unelmani, haaveeni ja haasteeni. Se on eilen, tänään ja huomenna. 

    Hopeinen bujo ja pikku Myy penaali <3

    Paljastuksia

    Pidän bujossani yllä paljon sellaisia asioita, joista kirjoitan kuukausittain täällä blogissakin. Osasta niistä on muodostunut blogiin ihan omia säännöllisesti julkaistavia sarjoja, kuten Kuukauden ruokakulut ja Ostolakossa. Seuraan siellä myös vauvavuoden kustannuksia, jotka tulen julkaisemaan ensi syksynä sen päätyttyä. Eräänä päivänä sain idean, että avaan teille itseäni ja elämääni vieläkin enemmän ja teen sen perustuen bujooni, jossa ylläpidän elämäni merkityksellisiä asioita ja tapahtumia. Käytännössä pääsette kurkkaamaan päiväkirjaani. Aloitetaan! Tältä näyttää minun syyskuu 2019: 

    Kalenterista poimittua

    • Kuun alkupuolella kävin ties kuinka monetta kertaa labroissa liittyen krooniseen suolistosairauteeni ja niihin liittyvissä näytteissä on aina oma jännitys ja sumpliminen, koska näytteet vaativat tietynlaista kellottamista ja toimitussuunnitelmaa, sillä osa paketin testeistä otetaan ihan kotioloissa.
    • Niin ikään alkukuussa päiväni täyttyivät ristiäisiin liittyvistä järjestelyistä, jolloin lyllersin viimeisillään olevan vatsani kanssa katsomassa erilaisia tilavaihtoehtoja. Kotoa käsin lähetin myös tarjouspyyntöjä tiloista kahvijärjestelyineen. Sittemmin turhauduin, hyydyin ja puuduin. Heitin pallon hetkellisesti "Oskarin" isälle. 
    • 2.9. kävin viimeisen kerran äitiysneuvolan vastaanotolla
    • 7.9. olin nauttimassa kulttuurista Munkka Love -konsertissa, joka oli ihan tosi mahtava juttu. Tapahtumassa esitettiin Munkkalaisten rakastamia lauluja ja paistoivatpa partiopojat pihalla konsertin päätteeksi vielä muurinpohjalettujakin. 
    • 9.9. aamuyöstä klo 04:00 heräsin kipeisiin supistuksiin ja se oli menoa sitten
    • 10.9.2019 klo 13:03 syntyi elämäni rakkaus mitoin 52 cm ja 3580 g 33 tuntisen rupeaman jälkeen. Synnytyskertomuksen voit lukea täältä
    • 12.9. kotiuduttiin sairaalasta, jossa "Oskarin" mummo ja ukki kävi katsomassa meitä kahdesti ja tätini yhdesti
    • 13.9. vanhempani kävivät kotonamme, samoin ystäväni lapsensa kanssa
    • "Oskarin" ollessa neljä päivää vanha vietimme päivää hänen isänsä ja velipuoliensa luona ja sitä seuraavana päivänä tein hänen kanssa ensimmäisen lyhyen vaunulenkin, jolloin vettä tuli taivaan täydeltä, mutta se teki niin hyvää, ettei haitannut ollenkaan
    • "Oskarin" ollessa vain kuuden päivän ikäinen, hänen napatynkänsä irtosi ja kahdeksan päivän iässä meillä kävi neuvolasta terveydenhoitaja kotikäynnillä
    • "Oskarin" ollessa 10 päivää vanha, kävimme Naistenklinikalla rintoihin ja imetykseen erikoistuneella vastaanotolla, sekä vietimme kyseisen viikonlopun toisella paikkakunnalla vanhempieni luona. Samana viikonloppuna tapasimme myös hänen tulevan kummin ja minun reilu 3 vuotiaan kummityttöni perheineen. Otimme myös tutin käyttöön.
    • Seuraavalla viikolla olimme ensimmäistä kertaa yötä "Oskarin" isän luona, aloitimme D-vitamiinitipat ja kävimme ensimmäistä kertaa kylvyssä. Ai että miten "Oskari" siitä nauttikaan! Samalla viikolla minä tulin kuumeeseen, nuhaan, kurkukipuun ja yskään. Kävin lääkärissä ja pelkäsin tartuttavani vauvan siihen hirveään tautiin. Onneksi ei tarttunut. 
    • Loppukuusta soitti erikoislääkäri Laakson sairaalasta ja kertoi alkukuussa otettujen labrakokeideni tulosten olevan kunnossa ja seuraava seuranta on 3 kk päästä. Lääkitys jatkuu entisellä annostuksella. 
    • Loppukuusta kävimme Helsingin keskustassa shoppailemassa ja tapasimme muutaman ystävän. 
    Bujon syyskuun aloitus
    Bujon syyskuun aloitus


    Blogi

    • Syyskuussa tein 15 blogipostausta
    • Kävin blogin analytiikan läpi edellisen viikon osalta joka maanantai
    • Blogini keräsi ennätysmäärän lukijoita, joka oli lähes 10 000 uniikkia lukijaa enemmän, kuin edeltävänä parhaana kuukautena
    • Sain 4 uutta postausideaa seuraavalle kuukaudelle
    Blogin julkaisukalenteri bujossa
    Blogin julkaisukalenteri bujossa


    Harrastukset

    • Kuukauden 30 päivästä...
      • luin yhdeksänä
      • kirjoitin neljänätoista
      • bloggasin kuutenatoista
      • valokuvasin kolmenatoista
      • kuuntelin musiikkia kolmena
      • lenkkeilin kymmenenä


    Haasteet

    • Kuukauden 30 päivästä olin...
      • 24 päivänä käymättä kahvilassa
      • 25 päivää tekemättä ostoksia (ruokaa ja lääkkeitä ei lasketa)
      • 14 päivää syömättä herkkuja
    Harrastuksia, haasteita ja säästämistä bujossa
    Harrastuksia, haasteita ja säästämistä bujossa


    Säästin

    • 74,61 e metodillani
      • jossa jokaisen korttiostokseni jälkeen siirrän käyttötililtäni säästötilille summan, joka on yli 0 tai 5. Eli jos tilillä on rahaa esimerkiksi 22,50 e, siirrän 2,50 e. Tai jos tilillä on rahaa esimerkiksi 38,80 e, siirrän 3,80 e. Tämän lisäksi summa sisältää S-bonukset. Pienistä puroista kiva summa sukanvarteen. 


    Lenkkeilin

    • 11 kertaa
    • 6 h 39 min
    • 27 kilometriä
    • ja poltin 2009 kaloria
    Lenkkeilyt bujossa
    Lenkkeilyt bujossa

    Lue myös: 


    <3. Jennyfer

    4. lokakuuta 2019

    Ruokakulut: Syyskuu

    Koukutuin elokuussa seuraamaan kuukausittaisia ruokakulujani niin, että tein siitä blogiini ihan oman sarjan. Tässä postauksessa tarkastelemme syyskuun ruokakuluni ja sille asetetut tavoitteet, onnistuinko niissä vai en, ja minkälaiset tavoitteet olen asettanut lokakuulle. 


    Kyseessä on kahden hengen talous, ja koska toinen on vasta vajaa kuukauden ikäinen vauva, niin ruokakulut kattavat pääsääntöisesti vain minun kuluni. Tietysti kuluissa on mukana myös vierailleni kokatut ja tarjotut syömiset ja juomiset, joita en ole eritellyt mitenkään. Syyskuun ruokakuluja pienentää hieman se, että olen ollut muutaman päivän vanhempieni luona, "Oskarin" mummolassa, täyshoidossa, sekä niin ikään kolme päivää syömättä kotona synnytyksestä / sairaalassa olosta johtuen.

    Salaatit ovat lempiruokaani
    Salaatit ovat lempiruokaani

    Tavoitteissa onnistuminen

    Syyskuun ruokakulu tavoitteeksi asetin 250 e. Alta selviää, miten tässä tavoitteessani onnistuin. Lisäksi olin kauhuissani elokuussa kahviloihin menneestä rahamäärästä, jotka lasken mukaan ruokakuluihin, koska juon niissä aina teen ja yleensä otan jotain pientä syötävääkin, kuten vaikka croisantin. Nämä ovat asioita, jotka merkkaan ruokakuluihin kaupastakin ostettuna, joten niin myös kahvilat ja muut ulkona syömiset. Elokuussa kahviloihin ja ulkona syömiseen meni 75,16 e ja syyskuussa 20,36 e vähemmän. Aika paljon minusta vieläkin. Myös herkkuihin meni ihan turhaa rahaa ja se johtuikin pitkälti raskaudesta, sillä en oikeesti ole mikään herkkujen ystävä, ja mieliteot ovatkin kadonneet sitten "Oskarin" syntymän. Syyskuussa herkkuihin menikin rahaa 27,15 e vähemmän elokuuhun nähden. Juomat kategoria on edelleen oikeastaan turhaa kulua, sillä summa sisältää yhden maitolitran, jonka käytin suolaisen pannarin tekemiseen, mutta sen lisäksi muutaman kaurasuklaajuoman, joita en oikeesti tarvitse mihinkään.
    Pastaa ja porkkanapihvejä
    Pastaa ja porkkanapihvejä

    Ruokakulut, syyskuu 2019


    Hedelmät, marjat ja vihannekset
    42,67 e

    Juustot
    19,61 e

    Rasvat ja öljyt
    5,29 e

    Jukurtit ja rahkat
    48,27 e

    Juomat
    7,96 e

    Viljatuotteet
    22,33 e

    Ruoka
    27,56 e

    Mausteet
    0,00 e

    Herkut
    5,74 e

    Ulkona syöminen ja juominen
    54,80 e

    YHTEENSÄ: 234,53 e / kk

    Puurot ja marjat kuuluvat ruokavaliooni
    Puurot ja marjat kuuluvat ruokavaliooni

    Yhteenveto ja uudet tavoitteet

    Lokakuun ruokakulutavoitteen asetan edelleen samaan kuin syyskuussakin, eli 250 e. Sen lisäksi kahvilakuluista pitää tinkiä edelleen. Herkkujen osalta summan tulee olla lokakuulta 0 e. Juomakuluja en voi laittaa kokonaan nolliin, mutta asetan tavoitteen, että sen tuleva summa saa sisältää vain mahdolliset teenostokulut. Hedelmät, marjat ja vihannekset ottavat edelleen suurimmat ruokakuluni jukurttien ja rahkojen ohessa, jota pidän hyvänä asiana. 

    Lue myös: 


    <3. Jennyfer

    2. lokakuuta 2019

    Ostolakossa: Syyskuun syntilista

    Aloitin kesäkuun 2019 alussa Ostolakko -haasteen ja se käynnisti myös blogissani "Ostolakossa" -postaussarjan, johon kuuluu vähintään joka kuun vaihteessa menneen kuukauden Syntilista, joka paljastaa kaikki ne ostokset, joita tein ostolakostani huolimatta. Ruokaa ja lääkkeitä en huomioi. Koska olen minimalisti ja jotta mahdollinen tavaravirta ei olisi vain sisäänpäin, teen listan myös niistä asioista, joista kuukauden aikana olen luopunut. 


    Ostaa saan, mutta seuraavin ehdoin:
    • vain ja ainoastaan todelliseen tarpeeseen, järjellä perustellen
    • mahdollisimman monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä vaihtoehtoja
    • ei heti tarpeen ilmetessä (jollei kyse ole terveydelle akuutista asiasta) vaan ostoslistalla asiaa hetken kypsytellen ja haudutellen
    • ensin miettien ja tutkien, löytyykö jo olemassa olevista ratkaisua tarpeeseen
    • ensin käytettyjen tarjonta läpikäyden


    Syntilista, syyskuu 2019
    Syyskuun osalta ostoslistani on huomattavasti maltillisempi, mitä se on useampina aiempina kuukausina ollut. Poikkeuksellisesti tein myös itselleni muutaman vaatehankinnan. Esimerkkinä näistä uudet maiharit, jotka ostin viime talven lopulla hajonneiden ja kolmesta muusta parista luopuneiden tilalle. Sen sijaan olisin varmasti pärjännyt ilman Coston hattuakin, mutta se on ollut päässäni ostohetkestä lähtien ja onhan se nyt aivan mielettömän ihana! Haaveilen vielä toisesta samanlaisesta, mutta eri värisenä.

    Termosmuki tuli hankituksi vaunujen juomatelineeseen. Vaikka ensin ajattelin että sellainen on turhaa, eikä kaltaistani hifistelyä lainkaan, mutta olihan se nyt aika kivaa hörppiä siitä lämmintä teetä viileässä syysillassa kävellen.

    "Oskarille" tuli ostetuksi kevyempi merinovillapipo sopivaksi tähän vuoden aikaan. Meillä oli kyllä parikin paksuudelta sopivaa pipoa, mutta ne oli nauhattomia, eikä näin ollen pysynyt päässä eikä korvat kylmältä piilossa.

    Käsidesiä tuli ostetuksi 3 purkkia. Olen ollut kauheassa flunssassa ja käsien pesun lisäksi desinfioinut niitä ahkerasti, ettei "Oskari" vain saisi tartuntaa. Näyttää siltä, että pikkuinen todellakin selvisi tartunnatta, joka on suorastaan ihme. Yhden näistä käsideseistä laitoin hoitolaukkuun, ja seuraavaksi sitten ilmeisesti hamstraanin kaupasta käsirasvaa,,.

    Saatujen tavaroiden listalla on erilaisia asioita, joita olemme "Oskarin" kanssa saaneet syntymä- ja äitilahjaksi. "Oskari" on saanut todella paljon vaatteita ja minä mm. ihanat Aarikan Prinsessa tuikkukipot. Luovuttujen tavaroiden listalla on jo ensimmäisiä "Oskarin" vaatteita, jotka ei varsinaisesti ehtineet jäädä pieneksi, mutta oli jonkin ominaisuutensa vuoksi käyttökelvottomia.

    Maiharit ja hattu


    Omat vaatteet
    Hattu
    Maiharit
    Hiuspanta
    Takki

    Omat tarvikkeet
    Termosmuki
    Kenkälankki

    "Oskarin" vaatteet
    Merinovillapipo

    "Oskarin" tarvikkeet
    Oot niin ihana -vauvakirja
    Tuttinauha

    Koti ja sisustus
    Vessapaperia
    Etikka
    Eteerinen öljy

    Hygieniatuotteet
    Terveyssiteet
    Vaippoja
    Käsidesi, 3 kpl
    Kosteuspyyhkeitä

    Kosmetiikka
    Huulirasva

    Palvelut
    Ei ostoksia

    Saatu
    Aarikka tuikkukippoja 2 kpl
    Sähköinen rintapumppu
    Terveyssiteet
    Vaippoja
    Maidonlämmitin
    Tuttipullojen sterilointilaite, lainassa
    Oskarin vaatteita

    Matkustaminen
    Bensa
    Julkisen liikenteen lippuja

    Ostetut lahjat
    Ei ostoksia

    Luovuttu, syyskuu 2019
    Mikrokuituliina
    Huppari
    Neuletakki
    3 kengät
    3 bodya
    Äitiyshousut
    Lapaset
    Villasukat
    Kosteuspyyherasia
    Termospullo
    Liivinsuojat
    Nännivoiteet
    Sopimattomat korvikkeet
    Pipo
    Jumpsuit

    Suloinen merinovillapipo
    Suloinen merinovillapipo


    Lue myös sarjan muut postaukset: 

    <3. Jennyfer