27. lokakuuta 2019

Paha paha korvike

Kaikki siitä, mitä ajattelen äidinmaidonkorvikkeista nimeä myöten. Miksi äidinmaidonkorvikkeella on niin negatiivinen maine? Miksi niin monen imettäjän mielestä se on pahasta? Entä jos et voisi syystä tai toisesta imettää, millä ruokkisit lapsesi? Minä koen suurta kiitollisuutta ja arvostusta äidinmaidonkorvikkeita kohtaan, sillä "Oskarille" se on elinehto. Olemme panostaneet sen osalta laatuun, jonka sisällys ei katseita häpeä. Voiko äidinmaito olla korviketta heikompilaatuista? Kuka sitä tietää ja mistä, ketä on imetetty ja ketä ei?


"Hyvin on pärjännyt, vaikka vain korviketta saikin."
"Hyvin on kasvanut, vaikka olen antanut vain korviketta."
"Älä huoli, ihan hyvä lapsi siitä tulee korvikkeellakin."
"Hyvin se kasvaa korvikkeellakin."

Voi luoja, miten inhoankaan noita kommentteja! Vaikka ne ovat kaikki positiivisia, on niiden takana kuitenkin vahva ajatus, ainakin yleinen mielipide ja käsitys siitä, että korvikkeet ovat pahasta, tai ainakin, että vauvat kasvaisi niillä jotenkin eri tavalla, huonommin, kun rintamaidolla. "Oskari" on ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen saanut syödäkseen pelkkää äidinmaidonkorviketta, sillä rintojeni ihon rikkoutumisesta seurasi lopulta imetyksen täydellinen epäonnistuminen, josta voi kokonaisuudessaan lukea täältä. Minulle ei ole tullut mieleenkään, ei ennen omaa lasta, eikä nyt oman lapsen aikana, että äidinmaidonkorvike olisi jotenkin pahasta, huono, epäilty tai aliarvostettu juttu. Minulle ei ole tullut mieleenikään, että siitä olisi lapselleni jotain haittaa, tai että hän ei kasvaisi tai kehittyisi normaalisti sen avulla. Kommentit ärsyttävät siksikin, että minun oletetaan ajatelleen niin. On myöskin ollut aivan kamalaa lukea sellaisia imettävien äitien postauksia, jossa tunnetaan syyllisyyttä, jopa rikollisia tuntemuksia siitä, että lapselle annetaan imetyksen lisäksi syystä tai toisesta vähän korviketta. Kamalaa se on sen vuoksi, että minun lapselleni äidinmaidonkorvike on elinehto. Ikävistä sattumuksista johtuen en pystynyt häntä imettämään, joten koen suurta kiitollisuutta, että meillä on olemassa äidinmaidolle korvike, jolla lapsi pitää kylläisenä ja hengissä.

Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa
Ruokaheti tiiviissä katsekontaktissa äidin kanssa


Vitamiinit ja kivennäisaineet

Käyttämämme äidinmaidonkorvike sisältää sellaisen määrän pelkästään vitamiineja ja kivennäisaineita, ja suurin osa luomulaatuisena, että minun ei ainakaan tarvitse olla lainakaan huolissani siitä, saako lapseni kasvamisen ja kehittymisen kannalta riittävän määrän tarvittavia ainesosia:
  • kivennäisaineet
    • kalsium, kalium, natrium, magnesium, rauta, sinkki, kupari, jodi, mangaani, seleeni
  • vitamiinit
    • A, D, E, K, C, B1, B2, niasiini, pantoteenihappo, B6, biotiini, foolihappo, koliini, inositoli, L-karnitiini

Äidinmaidon laatu

Sen sijaan tulin ajatelleeksi, kuinka paljon äidin ruokavalion laatu vaikuttaa äidinmaidon laatuun. Jos imettävä äiti syö ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa, eihän äidinmaitokaan voi silloin olla laadukasta? Periaatteessa lienee mahdollista, että äidinmaito voi olla korviketta huonolaatuisempaa? Äidinmaidonkorvikkeessa on mm. ne kiistattomat edut, että tiedät tarkalleen mitä ja paljonko lapsesi syö. 

Rakkainta ikinä
Rakkainta ikinä

Et erota imetettyä tai korvikeruokittua

Miksi ihmeessä äidinmaidonkorvikkeet ovat niin huonossa arvostuksessa ja asemassa? Itse en näe niissä mitään väärä tai pahaa, vaan päin vastoin. Ne mahdollistavat lapselleni ravinnon ja parhaat mahdolliset ravintoaineet, jota minä en kehollani kyennyt hänelle tarjoamaan. En usko, että ketään pystyy sanomaan, kuka on kasvanut rintamaidolla ja kuka äidinmaidonkorvikkeella. En usko, että lapsen fyysisen tai henkisen kehityksen kannalta on merkitystä sillä, saako hän rintamaitoa vai äidinmaidonkorviketta, vaan ne ominaisuudet tulevat ihan muista jutuista. Se, että ei syystä tai toisesta imetä, ei tarkoita, että lastaan rakastaisi yhtään vähempää, lapsi saisi huonon kasvatuksen tai lapsi jäisi paitsi läheisyydestä. Saati, että olisit huono isä, äiti tai ihminen. Meillä "Oskarille" on aina lämmin ja rakastava syli tarjolla, suukotteluista, hellyydestä ja rakastavista sanoista hän ei jää päivääkään paitsi. Hänen kanssaan on vahva katsekontakti pulloruokinnan yhteydessä. Äidinmaidonkorvikkeet ovat niin kehittyneitä nykyään, että meidän merkin sisällysluetteloa ei ainakaan häpeä katsoa lainkaan ja laadultaankin se on luomua. 

Äitin rakas sylimytty
Syli on paras paikka syödä ja nukkua

Sanahirviö

Kaiken lisäksi inhoan sanaa korvike, jota lyhennettynä äidinmaidonkorvikkeesta käytetään. Minulle tulee sanasta mieleen pula-aika, huono laatu ja jonkinlainen alemmuus. Korvike sanaa onkin käytetty erityisesti pula-aikoina erilaisten tuotteiden korvaajista, jotka olivat tietystikin alkuperäistään heikompi laatuisia ja valmistettu halvemmista aineksista (Lähde: Wikipedia). Ehkä tämä sana, korvike, jo pelkästään luo sen mielikuvan, että (äidinmaidon)korvikkeet ovat heikkoja ja huonoja. Mutta kuten sanottua, ainakaan meidän käyttämämme laatu ei ole heikko, saati häpeä. Minulla on täys luottamus äidinmaidonkorvikkeeseen, sillä lapsemme kasvaa ja kehittyy juuri kuten pitääkin ja aivan keskiarvojen mukaan. Me emme myöskään puhu korvikkeesta, vaan maidosta. 

<3. Jennyfer

41 kommenttia:

  1. Mitähän tähän voi kommetoida? Äidinmaito on THLänkin mukaan vauvan ensisijainen ravinto. Mikäli sen antaminen ei ole mahdollista, tulee vauvaa ruokkia korvikkeella. Tuskin kukaan sinua on syyllistämässä, mutta on myös tapauksia, joissa korvikeruokinnan syy on ihan jossain muualla kuin siinä ettei ensisijainen ruokinta onnistu. THL tekee WHO:n suositusten mukaista kovaa työtä saada imetys lisääntymään Suomessa, joka on hyvin tärkeää ja vauvan etuoikeus. Sen vuoksi esim. terveydenhuollon asiantuntijoille on tarkat ohjeet miten puhua imetyksestä ja korvikeruokinnasta. Kaikki muu äitien välinen sota sitten perustuu syyllisyyteen ja sen välttämiseen. Äidinmaito ykkönen, korvike kakkonen, ei sen kummempi juttu. Itseäni ei ole imetetty, lapseni olen imettänyt koska olen voinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itsekin olisin toki halunnut imettää, koska niinhän se on luotu, että nainen kehollaan ruokkii lapsensa. On erikoista, miten paljon imetyksen kanssa on erilaisia ongelmia.

      Poista
  2. Kenenkään ei ole pakko imettää, vaikka onnistuisikin, eikä siihenkään syyllistystä kaivata. Jokaisella on syynsä. Viitaten kommenttikentän yhteen kommenttiin. Äidinmaitoa suositellaan, vaikka äiti tupakoisi 50 savuketta päivässä tai joskus jopa tarpeeksi tutkimattoman lääkityksen yhteydessä , joten tuollaista "huonolaatuisuutta" ei vissiin tunneta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos kommentistasi. Tuo "huonolaatuisuus" oli tosiaan vain pohdintaani, voiko se olla niin...

      Poista
  3. Meillä esikoinen kasvoi äidinmaidonkorvikkeella hienosti ja on todella terve lapsi. Päivähoidossa ollessa pysyi terveenä flunssakausina myös. Suunnittelin imettäväni häntä, mutta ennenaikainen syntymä, käynnistys ja hätäsektio vaikuttivat siihen, ettei maito lähtenyt nousemaan ja lapsi oli heikossa kunnossa, joten jo sairaalassa sai lisämaitoa ja korviketta. Hän pysyi hädin tuskin hereillä syödessä, joten ei jaksanut imeä rintaa kauaa. Tärkeintä oli saada lapsi ruokittua, vaikka oli paska olo epäonnistumisesta. Toisen lapsen synnyttyä alateitse en ottanut paineita imetyksestä, vaikka maito ei taaskaan lähtenyt kunnolla nousemaan. Heti kotiin päästyä aloitettiin korvike, jolla kuopus kasvaa hyvin. Imetän lisäksi sen, mitä sieltä tulee, mutta sillä ei nälkä lähde. Lapsi voi hyvin, ja korviketta antaessa myös lasten isä pystyy osallistumaan syöttämiseen ja hoitamaan yösyöttöjä välillä, mikä on pelkästään hyvä asia. Samoin on helpompi lähteä vaikka asioille, kun vauvan pystyy syöttämään vaikka mummu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Äidinmaidonkorvikkeessa on monia etuja imetykseen nähden, vaikka itsekin olisin erittäin mielelläni ensisijaisesti imettänyt, enkä epäilen äidinmaidonkorvikkeen laatuja millään tavoin.

      Poista
  4. Kirjoituksestasi paistaa läpi juuri se, että itsekkin ajattelet äidinmaidon olevan se luonnollisin keino ruokkia lastasi ja syyllisyys siitä, että joudut turvautumaan toiseen vaihtoehtoon. Miksi tarvitsee edes tällaisesta kirjoittaa muutoin? Minua ei ole häirinnyt kommentit, sillä olen sinut sen kanssa että imetin lapsistani niitä, joilla imetys onnistui sekä maitoa ja jaksamista riitti. Kaksosten kanssa oli lisänä korvike. Ihan luonnollista minulle sekin. Myöskään sana äidinmaidonkorvike, ei minusta kuvaa muuta, kuin sitä mitä se oikeasti on: korvataan äidinmaito jollain muulla sopivalla, kun ei muuta ravintoa vielä voi vauvalle antaa. Jos hieman tutustuu aiheeseen tieteen näkökulmasta, on selvää, kumpi vaihtoehto on todistettu olevan vauvalle se "edukkaampi". Toisaalta, turha sitä on miettiä ollenkaan, jos ei imetys jostain syystä ole mahdollista tai onnistu. Ahdistuu vaan turhaan, sillä vaihtoehtoja ei ole. Jokainen varmasti tekee ratkaisut, jotka palvelevat parhaiten omaa perhettä ja vauvaa. Joskus ne ratkaisut eivät ole yhteiskunnan mielestä niitä suotuisimpia, mutta sen hyväksyminen itse, on pääosassa. Kunhan se vauva ei jää kokonaan ruokkimatta näiden asioiden tähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Luonnollisinta onkin ruokkia lapsi omalla kehollaan, eli imettää, mutta en koe syyllisyyttä siitä, että se ei minulla iho-ongelmista johtuen onnistunut. Sen sijaan olen toki asiasta surullinen, mutta se suru ei johdu siitä, että kokisin tai epäilisin lapseni kasvavan kieroon äidinmaidonkorvikkeella.

      Poista
  5. Kyllä se vaan valitettavasti on niin, että kaikissa mahdollisissa tilanteissa painostetaan äidinmaitoon, vaikka se ei olisi äidin tai vauvan kannalta turvallista esim sairauksien vuoksi. Oikeasti on paljon riskialttiimpaa antaa pelkkää äidinmaitoa, koska korvaavaa hoitajaa ja syöttäjää voi olaa mahdotonta löytää esim tilanteessa jossa äidillä toistuvat tulehdukset ja 40astetta kuumetta. Voin sanoa, että on hankalaa jos vauva ei juo lainkaan pullosta siinä tilanteessa. Myös on mahdoton tilanne jos vauva on esim hinkuyskässä 3kk ikäisenä eikä syö muutamaan päivään. Kun siinä äidinmaito loppuu eikä vauva juo pullosta, niin jo kin verran hankalaa on. Siinä yritti yksi sun toinen sairaalan houtaja pakottaa pulloon, mutta se oli jo myhäistä. Piti siirtyä pikkulusikalla ruokkimiseen, sillä sitten piti saada maitoa menemään ja lisäksi purkkiruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Ikävän kuuloinen kokemus sinulla ja vauvalla. Kiitos kun jaoit sen.

      Poista
  6. Yritithän ensisijaisesti itsekin imettää ja kun se ei onnistunut, pitää se vauva silti ruokkia. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä, ei vauvasta eikä äidistä.

    Itsellänikin on tarkoitus yrittää imettää ja toki toivon että se onnistuisi. Näin ruoka kulkisi aina mukana eikä tarvitsisi pestä pulloja. Ja jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, niin sitten mennään korvikkeella ja pullolla.

    En ole ottanut asiasta stressiä enkä ota. Toivon imetyksen onnistuvan, mutta jos ei, niin se on voi voi ja perunaakaan sille pienelle lapselle ei voi heti syöttää.

    VastaaPoista
  7. Onpas edelliset kommentit kirjoitettu ikävään sävyyn. Sun teksti on hyvä kuvaamaan omia tuntemuksiasi, mutta tarkistathan kirjoituksesi faktat! Mm hhuonosti syövän äidin maito on edelleen vauvalle ravintorikkaampaa kuin korvike. Eikä WHO ja THL sitä turhaan suosittele (vauvalle kohdennettu vasta-aineet ym). Minusta on edelleen hyvä, että puhut tästä korvikkeeseen liittyvästä stigmasta, mutta koska alusta on Kaksplus näkisin tarpeelliseksi pitää faktat mielessä! Ihanaa äitiyttä sinulle! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Mitään ei ollut tarkoitus esittää tekstissäni faktoina. Siitä kertoo lauseideni lopussa olevat kysymysmerkit ja sanavalinnat, kuten lineee jne. Teksti on henkilökohtaista pohdintaa aiheeseen liittyen.

      Poista
  8. Nyt kyllä on pakko kysyä, että mitä tuosta korvikkeesta saa kommentoida? Tai miten? Jos nuo mainitut kommentit ovat inhottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni noi lauseet viittaa siihen, että lähtökohtaisesti ihmisten ajatellaan ajattelevan korvikkeita huonoina. Vähän kun niitä pitäisi puolustella.

      Poista
  9. Tuntuu siltä, että pulloruokintaa harrastavan pitäisi aina kiirehtiä kertomaan, miksi imetys ei ole onnistunut eli jotenkin pahoitella tai perustella asiaa muille äideille.


    Itse olen valinnut tietoisesti olla imettämättä lapsiani. En kosmeettisista syistä, koska se on se ensimmäinen luulo, joka syntyy, että tässä jotain rintoja suojeltaisi. Saman lailla roikkuvat, imetti tai ei.
    Lapset ja (aikuiset perheessämme) ovat alusta saakka nukkuneet yöt läpeensä, vauvat olleet tyytyväisiä ja kasvaneet ja kehittyneet hyvin ja saaneet kyllä yhtä lailla paljon sitä läheisyyttä vanhemmilta - molemmilta vanhemmilta - alusta asti. Lapset eivät ole sairastaneet enempää kuin imetetyt ikätoverinsa, oikeastaan päinvastoin.

    En voi ymmärtää sitä negatiivisen kommentoinnin määrää, joka voi liittyä perheiden sisäisiin valintoihin. Tämä imetyksen ja pulloruokinnan välinen kahtiajako mielipiteissä on ainakin omassa lähipiirissäni imettämisen kanssa kamppailevien ystävieni keskuudessa aiheuttanut tuoreille äideille stressiä, ahdistusta ja lopulta masennusta, kun on viimeiseen asti haluttu pysyä täysimettäjinä, vaikka perheen tilanne, äidin jaksaminen ja jo lopulta vauvan hyvinvointikin on ollut huonolla tolalla, kun imetys ei ole onnistunut tuen tai yrittämisen avulla kunnolla. Pulloruokintaa pelätään aivan turhaan ja siitä leimaaminen on vielä hurjempaa touhua.

    Pulloruokintaa ei pilaa lasta, tämä pitäisi jo nykyaikana ymmärtää.

    VastaaPoista
  10. Vierestä olen seurannut, kun äidinmaito on ystävien lapsilla aiheuttanut niin pahoja vatsavaivoja, että äiti on lopulta joutunut tuoka-aine ruoka-aineelta karsimaan ruokavalionsa todellq yksipuoliseksi (lopulta pelkkiä riisikakkuja ja kahta muuta ruoka-ainetta), jotta imetys onnistuisi. Nostan hattua heille, mutta en voi sanoa ymmärtäväni miksi ihmeessä on mentävä äärimmäisyyksiin ja toisaalta uhrata oma fyysinen ja henkinen terveytensä sen eteen, että imetys onnistuu. Syynä usein, ettei tuntisi itseään epäonnistuneeksi äidiksi. Lastaan rakastaa jokainen äiti aivan äärettömästi riippumatta ruokintatavasta. Suositukset on suosituksia, mutta eivät mitään pakkoja tai lakeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tätä juuri tekstissäni yritin pohtia, että jos äidin ruokavalio on yksipuolinen, mikä vaikutus sillä on rintamaidon laatuun? Mistä ne kaikki vitamiinit yms siihen muodostuu, jos elää pelkillä riisikakuilla? Jos rintamaidon laatu ei kärsi, niin pidemmän päälle äiti itse ainakin. Kiitos kun jaoit tämän kokemuksen.

      Poista
  11. Ei ole kuitenkaan sellaista korviketta vielä kehitetty, että sairaalat lopettaisi äidinmaidon ostamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta korvikkeita käytetään siitä huolimatta sairaaloissakin. Äidinmaidosta ymmärtääkseni ainakin ajoittain pulaa. Tottakai minullekin se olisi ollut se ensisijainen vaihtoehto, imettää pidempään kun kykenin.

      Poista
  12. Kurjaa jos tulee sellainen olo että joutuu puolustelemaan oman lapsensa ruokintaa korvikkeella, ja siitä pitääkin saada puhua. Tässä kirjoituksessa kuitenkin kalskahtaa korvaan nuo pohdintanasi esittelemäsi asiat rintamaidon laadun kyseenalaistamisesta. Faktahan on että rintamaito on parasta ravintoa lapselle eikä ole olemassa huonolaatuista rintamaitoa. Täysimetyksellä vauva saa kaiken tarvitsemansa, joten väite että ainakin korvikketta antaessa tiedät mitä lapsi saa ja että saa varmasti tarpeeksi, on tyhjä. Mutta on upeaa, että meillä on korvikkeita jolla lapset voivat myös kasvaa eikä niitä käyttävien vanhempien pitäis kokea syyllisyyttä tai arvostelua, mutta ei tehdä sen annosta syytä lytätä rintamaidon kiistatonta ensisijaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olisin itsekin yrittänyt täysimetystä, jos vain siihen olisin kyennyt. Siihenhän meidän tissit on luotu :D

      Poista
  13. Huom! Tää vaan yks mielipide.Syystä x mitä en se enempää avaa tässä, oman lapseni imetys ei onnistunut rintamaidolla ja tarjosin pojalleni korviketta hänen ensimmäisen elin vuoden. En koe itseäni sen huonommaks äidiks. Terve ja iloinen lapsi. Turha heittäytyä marttyyriksi ja ruveta itteää siitä syyttelee tai muutakaa.. tää aihe nostettu turhaan tälläseks paineeks naisille.. en ehkä osaa pukea ajatuksiani sanoiks nii et kaikki ymmärtäs mut lyhyesti. Ne jotka imettää ja se onnistuu ni hieno juttu. Ne keltä se ei onnistu ni ei. Näin se elämä etenee... kuuluu siihen lapsen elämään niin paljon muutakin mistä huolehtia..

    VastaaPoista
  14. Itse yritin kolmen kuukauden ajan imetystä: lapselle tissi suuhun joka toinen tunti ja pumppaamalla käsin ja koneella kolmen tunnin välein. Suurin saamani kertasaalis oli 10ml, yleensä maitoa herui 3-4ml. Olin kolmen kuukauden jälkeen niin loppu, että olisi tehnyt mieli hypätä sillalta alas, koska tunsin itseni niin epäonnistuneeksi. Luonnollisesti lapsi sai korviketta syntymästään asti, ettei sinänsä nälkää tarvinnut nähdä. Se, että neuvola kannusti edelleen pumppaamaan monen käytännössä tuloksettoman kuukauden jälkeen yhä, 3-4 äidinmaitomillin takia, tuntui lähinnä huonolta vitsiltä tai kiusanteolta. Nämä millit olivat kuulemma elintärkeitä. Onneksi tajusin lopettaa (vasta) kolmen kuukauden jälkeen ja siitä eteenpäin lapsi SAI korviketta, ei joutunut enää imemään (kiljumaan) tyhjä tissi suussaan..
    Kyllä, olen katkera omalle keholle, olen katkera neuvolalle (lähinnä siitä, kun eivät näe metsää puilta) ja ennenkaikkea olen katkera naisihmisille, joille ensimmäinen kysymys synnytyksen jälkeen liittyy jollain tapaa siihen, nouseeko maito hyvin/onnistuuko imetys, jonka jälkeen annetaan roppakaupalla ohjeita, millä maidon saa nousemaan ja miten itsellä on aikanaan tullut niin paljon, että sillä olisi ruokkinut vaikka pienen kylän. Kiitollinen olen puolestani korviketeollisuudelle, jonka avulla lapseni on kasvanut hienosti ja sairastanut kaksivuotisen elämänsä aikana vain yhden isomman ja yhden pienemmän flunssan.
    Itse en usko, että rintaruokinnalla olisin saanut yhtään tämän terveempää lasta.

    Toki seuraavan kohdalla aion taas yrittää rintaruokintaa, mutta tällä kertaa meinaan tajuta realiteetit pikkasen aiemmin kuin viimekerralla,jos maito ei nouse. Yrityksen ja ohjauksen puutteesta se ei ainakaan viimekerralla johtunut.

    Eli mielipiteeni on, että toki rintamaito on ensisijainen, mutta joku tolkku siinäkin pitäisi olla. Mutta se, että ruokkii lapsensa korvikkeella, ei tee äidistä epäonnistunutta, vaikka valitettavan usein korvikeruokkijat puhuvat itsestään vähän syyttävän sävyyn (itseni mukaan lukien) , mutta törmää tähän samaan sävyyn myös niissä piireissä, joissa imetetään. Itse en välttämättä olisi osannut edes olla korvikeruokinnasta näin harmissani, jos en olisi törmännyt korvikekilteisyyteen muiden ihmisten toimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä valitsit tulkita kommenttini sinun arvosteluna, sitä se ei ollut. En sanonutkaan että täytyy imettää hinnalla millä hyvänsä ja sitten syyllistyä jos se ei onnistu. Äideillä on jokin sisäsyntyinen tapa syyllistyä kaikesta vaikkei kukaan tarkottaisikaan.

      Tarkoitin että jos otetaan huomioon vain ja ainostaan korvike ja rintamaito vertailussa keskenään ilman äitien mielipiteitä jne, niin rintamaito on parempaa, siitä vaan ei mihinkään pääse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että korvike on aivan surkea kakkonen, niinku useat haluavat ymmärtää. Hopea ei ole häpeä. Joo, tottakai korvikkeella kasvaa onnellisia ja terveitä lapsia!

      Mielenkiintoista kuitenkin että rinta- ja korvikeruokituilla voi olla hieman erityyliset kasvutavat vauva-aikana ja kasvukäyrä tulkitaan eri tavalla, eikä tämäkään tarkoita että toinen kasvaa huonommin. Myös suositukset kiinteiden aloituksesta on erit.

      En syyllistä korvikkeita antavia, olen niitä itsekin antanut ja olen imettänyt myös. Silmään pistää kuitenkin aina tällaiset, että itse podetaan syyllisyyttä ja lytätään imetystä kuinka se ei ole sen parempaa kun kuitenkin se on ravintona sitä on.

      Poista
    2. Kiitos teille, kun jaoitte tarinanne ja ajatuksenne.

      Poista
  15. Ymmärrän kyllä että korvike-kommentit voivat olla raskaita, mutta luulen ettei monikaan niitä sanonut ole tarkoittanut mitään pahaa, vaan halunnut olla tukenasi. Lähipiirini korvikkeita käyttäneet ovat olleet itse niin sinut asian kanssa, ettemme varmaan koskaan ole edes kummemmin puhuneet asiasta, mutta olisin kai voinut sanoa jonkun edellä mainitsemasi hyvää tarkoittavan kommentin, jos asia olisi joskus tullut puheeksi.

    Itse olen pystynyt imettämään kaikki lapsemme ja olen ylpeä siitä, mutta olen vähän hämmentynyt siitä että monet ei-imettävät suhtautuvat imetykseen jotenkin negatiivisesti arvostellen "ei se rintamaito nyt niin hyvä ole, jos esimerkiksi äidin ruokavalio on epäterveellinen" jne. Miksi sitten imettäviä äitejä ja rintamaitoa saa arvostella, jos korvike-ruokinnasta ei saa kommentoida edes hyvää tarkoittaen. Vähän armoa kanssaeläville äideille, jotka eivät aina osaa kommenttejaan pilkuntarkasti hioa.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kirjoituksesta. Itse en edes epäillyt etteikö korvike olisi riittävän ravinteikasta, sen sijaan ympäristöä tarkkailtuani halusin varmistaa ettei meidän vauvavuosi mene osaltani vain väsymyksen sumussa ja vaitsin pullon, jotta vauva saa tasalaatuista maitoa. Vauva nukkui hyvin - >äiti nukkui hyvin ja isäkin pääsi osallistumaan myös vuoroöinä yöruokailuun. Sopi meille. Tsemppiä, pullovauvat on tyytyväisiä suhteessa useammin!

    VastaaPoista
  17. Olen surullinen kaikkien niiden äitien ja vauvojen puolesta, joilla ei imetys onnistu. Samoin olen kiitollinen imetystukihenkilöltä saamastani tuesta, jonka avulla meidän vauvalla saatiin imuote kuntoon ja imetys onnistumaan. Monissa tapauksissa imetys ei suju juuri imuoteongelmien takia: se voi olla syy, jos iho menee rikki tai vauva ei saa rinnasta tarpeeksi maitoa irti. Jos vauva ei osaa imeä tehokkaasti, imetys voi venyä maratoniksi, ja vauva jää kuitenkin nälkäiseksi. Silloin moni turvautuu pulloon ja vauvan imuote heikkenee entisestään, pullosta ja rinnasta kun imetään ihan eri tavalla. On harmi, että edes kaikki kätilöt eivät valitettavasti osaa auttaa imuotteen kanssa. Imetyksen tuki -järjestön vapaaehtoiset imetystukihenkilöt tekevät korvaamatonta työtä imuoteongelmissa. Kunpa heitä vain olisi enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen äiti ansaitsisi oman imetystukihenkilön :)

      Poista
  18. En imetä enää, 7 viikkoa yritin mutta sitä ei oman hyvinvointini vuoksi ollut kannattavaa jatkaa. Olen kyllä kuullut nuo kommentit monta kertaa! Tunnustan, että usein itse olen selitellyt syytä miksi en imetä. Itseäni ei asia harmita, mutta tuntuu että on paljon ihmisiä, joiden mielestä imetys on ainoa oikea tapa ruokkia lapsi. Imettämiseen kannustetaan kyllä mielestäni Suomessa vähän liikaakin. Sairaalassa ei minulta ainakaan kysytty että haluanko imettää vaan oletus oli että imetän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ottaneet vähän liikaa paineita asian suhteen ja ovat sanoneet jälkeenpäin että ei olisi ehkä kannattanut. Itse lähdin imetyshommiin sillä asenteella että jos onnistuu niin hyvä, jos ei niin ei sitten. Kaupasta saa kaupan tädin maitoa, kuten olen korviketta kutsunut. :D

    Muutama kommentti on täällä aika negatiivissävyinen valitettavasti. Mutta tämä aihe taitaa olla sellainen että jakaa mielipiteitä. Tokihan minäkin tiedän että äidinmaito on lapselle paras ruoka, mutta jos sitä ei syystä tai toisesta voi tarjota lapselleen niin ei se korvikekaan huonoa ole.

    Siitä olet kyllä ymmärtääkseni väärässä, että äidinmaito voisi olla laadultaan huonoa. En jaksa kaivaa mitään faktoja tähän mutta tietääkseni maitoon riivitään kyllä kaikki vitamiinit ja muut, jos äiti ei syö niitä tarpeeksi niin hän itse kärsii niiden puutoksista. Kai näin on myös raskausaikana, että sikiö ottaa kyllä äidistä kaiken tarvitsemansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tuo olikin vain pohdintaani, että voiko olla niin, että äidin heikko ruokavalio voisi vaikuttaa rintamaidon laatuun. Olisin vamrasti onnistuessani imettämään miettinyt sitä kohdallani vieläkin enemmän. Tämä on aihe, joka nostattaa tunteita, keskustelua ja mielipiteitä. Aina.

      Poista
  19. Ai harhaluuloja haluat välttää? No, aloitetaanko siitä, että korvike on korvike koska se korvaa ensisijaisen ja paremman vaihtoehdon. Tutkimusten mukaan äidinmaitoa antaa paljon mitä korvike ei anna. Esim. vastustuskykyä ja jopa kantasoluja. Mitä allergioihin tulee niin allergioita on vähemmän äidinmaidoa saavilla lapsilla kuin korvikeruokituilla. Toki on niitä äitejä jotka joutuvat karsimaan ruokavalioita kunnes oikea imetysdieetti löytyy, tämä ei kuitenkaan heikennä ravintoarvoja, tätäkin on tutkittu. Eikä välttämättä sopivan korvikkeen löytäminen ole myöskään sen nopeampaa. Nyt harhaluuloja ja "väärää tietoa" voisit hippasen itse tutkiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tekstini olikin vain pohdintaa, ei missään nimessä mitään tieteellistä tietoa.

      Poista
  20. Äidinmaidon laatuun liittyen haluan antaa omalta osaltani kommentin. Keskoseni ei olisi selvinnyt ilman korviketta, koska rintamaitoni olisi tappanut vauvani. Rintamaito ei siis ole aina ykkönen. Ja kyseessä eivät olleet huumeet tai vastaava, vaan lääkitys joka piti minut hengissä

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.