25. lokakuuta 2019

Täydellisen epäonnistunut imetys

Se oli ensimmäisiä neuvolakäyntejä, kun minulta kysyttiin, miten suhtaudun imetykseen. Olin hämmästynyt, että miten niin miten suhtaudun. Se oli minulle niin itsestään selvää, että imetän. Naisen keho on luotu siihen, hänen kuuluu imettää. Ja sen lisäksi minä todella tahdoin imettää. Toiveissani oli puolen vuoden täysimetys. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kerron teille yhden naisen täydellisen epäonnistuneen imetyksen syyt ja seuraukset. 


Kesäkuussa neuvolan perhevalmennuksen imetysosuuden jälkeen olen kirjoittanut ajatuksistani imetyksestä näin:

"Enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään, tämän päiväisen perhevalmennuksenkaan jälkeen, että minkälaisia ongelmia ja etenkin kuinka paljon niitä ongelmia sen kanssa kohdataan, kun jo ennen synnytystä järjestetään ihan erikseen aiheeseen vihkiytyneitä tilaisuuksia. Minulla on jokseenkin sellainen ajatus, että synnytyksen jälkeen tissi suuhun ja siitä se sitten lähtee ja luonnistuu. En voi välttyä ajatukselta, että miten entisaikaan naiset imetti lapsensa ilman minkään sortin imetysvalmennuksia? Kuinka pitkälle me oikeen olemme puusta pudonneet?"

Vähänpä tiesin. Kerron teille nyt omakohtaisen tarinani siitä, miten niinkin luonnollinen ja ikiaikainen asia, kuin imetys, voi epäonnistua täysin. Kun synnytyksen jälkeen sain poikani rinnalleni, kehottivat kätilöt heti imettämään. En tiedä, saiko hän heti imetyksi ensimmäiset tärkeät ternimaitotipat, mutta vauva kyllä tiesi heti, mitä tehdä ja kuinka imeä.

Ensimmäisiä hetkiä rinnalla
Ensimmäisiä hetkiä rinnalla




Imetyksen käynnistäminen

Kun siirryimme osastolle, imetys, sen yritys ja rintojen stimulointi jatkui. Vauva oli ihokontaktissa ja rinnalla yhtenään. Tämä oli tärkeää, sillä näin saisi maidon nousemaan, joka kohdallani ei tapahtunut vielä kahden sairaalavuorokauden aikana, joka on siis täysin normaalia. Vauva imi silti ahkerasti ja rintojani puristamalla näin, että hän saa niitä ensimmäisiä tärkeitä ternimaitotippoja. Muuta rinnoistani ei herunut.

Kätilöt kävivät pari kertaa katsomassa, miten imetys luonnistuu. Yksi ehdotti rintakumia, mutta ei joutanut sitä tuomaan. Sanoi, että pyydä yöhoitajalta. Pyysin, ja hän näytti nopeasti, miten se laitetaan paikalleen. Aamulla vuoroon tullut kätilö oli sitä mieltä, että minun ei kannattaisi sitä käyttää lainkaan, koska vauvalla on hyvä ote rinnasta muutenkin. Aamupäivällä minut pyydettiin mukaan imetystuokioon, jossa neuvottiin mm. erilaisia imetysasentoja. "Oskari" nukkui niin sikeästi tämän opetustuokion, että emme päässeet yhdessä asioita harjoittelemaan. Tosin, meiltä luonnistui ihan perinteinen imetysasento kuitenkin. Kaikesta huolimatta minulle, ensikertalaiselle, jäi vähän sellainen maku suuhun, että olisi siinä imetyksessä voinut enemmänkin opastaa, tukea ja neuvoa.

"Oskari" viihtyi rinnalla taajaan. Toisen yön koittaessa, hän tuli rinnalle noin puoli kymmenen aikaa illalla. Olin valvonut pitkälti neljättä vuorokautta ja vielä yöllä kahden aikaa meillä oli käynnissä tämä sama imetystuokio. Kun kätilö kävi huonetoverini luona, pyysin, että ennen lähtöään tulisi käymään myös minun luonani. Kerroin hänelle, että olen ihan tuhannen väsynyt, valvonut monta vuorokautta putkeen ja vauva on ollut rinnalla yli neljä tuntia, eikä näytä poistumisen merkkejä, ja minä en enää pysy väsymyksestä tajuissani. Pyysin, voisiko vauva saada hieman korviketta, että saisin edes hetken nukuttua. Sain tylyn vastauksen, että korvike ei ole mikään vaihtoehto, ja niin hän käveli huoneesta pois. Tämä imetysrupeama jatkui 14 tuntia ja minä, äiti, tottakai valvoin vielä vähän lisää. Vaikka sairaala olisi kuinka imetysmyönteinen, niin kyllä sitä soisi jonkinlaista inhimillisyyttä asioita kohtaan kuitenkin. Maidon nouseminen tuskin jää siitä kiinni, jos vauva saa nälkäänsä edes hieman korviketta, ja hän äidin kanssa edes muutaman tunnin nukutuksi. Olisihan se ratkaisu helppo ja monen kohdalla saattaisi johtaa imettämättömyyteen. Minä kuitenkin halusin imettää, mutta myös hetken nukkua.

Ensimminen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen
Ensimmäinen imetys muutama minuutti synnytyksen jälkeen


Kuinka kävi kotona

Seuraavana päivänä, kun olimme kotiutumassa, vuorossa ollut kotiuttava kätilö oli sitä mieltä, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, koska imetyksen turvamerkit ei täyty. No ei tietenkään saanut eikä täyttynyt. Maito ei vielä ollut noussut rintoihin, vaikka vauva siinä ahkerasti viihtyikin. Kätilö pyysi myös näyttämään, paljonko maitoa tulee, jos puristan käsin rintojani. Sitä ei tullut. Yhtään. Kotiinlähdön kynnyksellä saimme hieman korviketta jota syötin ruiskulla vauvalle. Kävimme ennen kotiuttamista lääkärin tarkastuksessa ja sain häneltä ohjeet lisämaidon antamiseksi korvikkeella. 

Kotona "Oskari" käytännössä asui rinnalla ja se oli hyvä, sillä maito ei ollut vielä kunnolla noussut ja ainut keino nostattaa se, oli juuri vauvan asuminen tisseillä. Kaksi päivää kotiuttamisen jälkeen meillä oli sovittu tarkastuskäynti Naistenklinikalle bilirubiiniarvojen vuoksi. Aamun hämärässä aloin imettämään vauvaa ja jestas miten paljon se sattuikaan. Kivusta huolimatta sitkeäsi kuitenkin imetin. Olihan sen loogista, että rinnat olivat arat moisista imetysmaratoneista johtuen. Imetyksen jälkeen laskin vauvan sängylle ja menin suihkuun. Kun laitoin valot kylpyhuoneeseen, järkytyin. Tissini vuosivat verta! Ei ihme, että imetys "vähän" sattui. Kun palasin suihkusta ja menin katsomaan, että vauvalla on kaikki hyvin, oli näky järkyttävä. Hän oli oksentanut sillä aikaa reippaasti verta. Näky oli kamala. Onneksi osasin yhdistää sen rintoihini. Hän oli imenyt niistä huomattavan määrän verta. Onneksi meillä oli heti aamusta se aika Naistenklinikalle ja pääsin purkamaan tilannetta kätilön kanssa. Verestä ei ollut luojan kiitos haittaa pienokaiselle, mutta pahoinvointia se juurikin aiheuttaa. Vauvan bilirubiiniarvojen lisäksi tutkimme rintani ja ne olivat niin rikki, että menivät määräämättömäksi ajaksi jäähylle, kunnes paranisivat. Kätilö epäili, että atooppinen ihoni olisi syyllinen rintojen ihon rikkoutumiseen. Iho ei ollut kestänyt jatkuvaa kosteutta ja imemistä, vaikka käytin rinnoissa Lanolinia. Näin alkoi meidän korvike-elämä.

Ensi-imetyksiä




Suru puserossa

Olin todella surullinen tapahtumista ja itkin, koska halusin niin paljon imettää ja "Oskarikin" nautti rinnalla olosta paljon. Olo oli niin paska kun tuoreella äidillä vaan voi olla. Minkälainen äiti imettää lapselleen verta. Minkälainen äiti aiheuttaa lapselleen niin huonon olon. Minkälainen äiti mokaa heti. Minkälainen on äiti, joka ei pysty edes imettämään. Mikä tuuri sitten vielä kävikään, että sinä samaisena iltana maito ottaa nousi ja pakkautui rintoihin ihan kunnolla. Olo oli todella tukala. Rinnat olivat aivan tuhannen rikki ja täynnä maitoa. Yritin lypsää käsipumpulla maitoa niistä pihalle, mutta mitään niistä ei tullut. Sen sijaan rikkinäisiin nänneihin sattui ihan huolella. Itkin jälleen tuskaa ja epäonnistumista. En saa maitoa ulos edes pumpulla. Laitoin rintani Bepanthen kylpyyn liiveihin liivinsuojien kanssa ja päätin soittaa aamulla apua tilanteeseen. Ihan kaikista kauheinta oli syöttää "Oskaria" pullosta, koska hän haistoi maidon pinkeissä rinnoissani ja hapuili kokoajan tissille. Oli niin satuttavaa olla sitä hänelle antamatta, sillä se olisi tehnyt meille molemmille pahaa. Minulle kipua ja hänelle huonovointisuutta. Itkin monta päivää sitä, etten voi antaa lapselleni sitä, mitä hän elämässä sillä hetkellä eniten tarvitsee ja haluaa. Olen äiti, enkä voi ruokkia lastani. Se tunne ja olo oli aivan kamalaa. Itkin ja pyysin lapseltani monta kertaa anteeksi hänen hapuillessa tissille, etten voi niitä hänelle antaa.

Apua etsimässä

Aamulla soitin meidät kotiuttaneelle osastolle, johon sai turvautua pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. En saanut sieltä ketään kiinni, joten päädyin soittamaan neuvolaan. Sieltä neuvoivat, että rinnat pitäisi saada tyhjenemään keinolla millä hyvänsä rintatulehduksen mahdollisuuden vuoksi, ja muutenkin maidontuotantoa tulisi pitää yllä pumppaamalla, jotta imetys rintojen parannuttua onnistuisi. Jos rintojen antaisi vai olla, mitä ilmeisemmin saisin rintatulehduksen ja maidontuotanto ehtyisi, ennen kuin oli kunnolla edes päässyt vielä alkamaankaan. Sain vinkkejä koittaa saada maitoa ulos lypsämällä kuumassa suihkussa, jota olinkin jo koittanut, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Maito ei vain tullut ulos. Niin ikään sain vinkin pyytää pääsy Naistenklinikan imetysasiantuntijalle, joka neuvoisi ja auttaisi minua kädestä pitäen. Ensin piti vain saada yhteys kotiuttaneelle osastolle.

Kun imetys vielä onnistui
Kun imetys vielä onnistui


Iltapäivällä sain puhelimen päähän kätilön, jonka kanssa kävimme tilannetta läpi. Hän neuvoi ostamaan sähköisen rintapumpun, joka on manuaalista tehokkaampi. Hän neuvoi lämmittämään rintoja lämpimillä kääreillä, jotta rinnat pehmenisivät ennen pumppausta ja se helpottaisi maidon tulemista ulos. Minun tulisi pumpata maitoa rinnoista 8 x vuorokaudessa, jotta maidontuotanto pysyisi yllä, kunnes rinnat ovat parantuneet ja voisin taas imettää. Aivan järjetön show siihen nähden, että me "Oskarin" isän kanssa asumme erillään, eikä minulla ollut toisia käsipareja apuna edes joka päivä, saati yö. Miten ihmeessä voisin lypsää 8 x vuorokaudessa vauvan hoidon lisäksi ja sen päälle, että hänkin syö sen 8 x vuorokaudessa. Tämän puhelun aikana pyysin myös lähetteen imetysspecialistille ja sain sen vasta reilun viikon päähän, vaikka tarvitsin asian kanssa apua heti, enkä viidestoistapäivä.

Yritystä riittää ja periksi ei anneta

"Oskarin" isä kävi ostamassa sähköisen rintapumpun ja minä aloin käyttämään sitä lämpöisten pyyhkeiden kanssa, jotta saisin rinnoissa jumittavan maidon pihalle. Vauvaa en edelleenkään voinut "käyttää", sillä nännit olivat niin halki ja kipeät. Mikä riemu, kun sain ensimmäiset maitotipat pihalle! Valitettavasti sitä tuli tunnissa vain vaivaiset 20 ml. Ei minulla olisi mitenkään aikaa tällaiseen muun vauvanhoidon ohessa. En voi roikkua pumpulla tuntia 8 x vuorokaudessa saaden ulos vain 20 ml. Minun olisi lisäksi pakko nukkua öisin sen päälle, kun olisin syöttänyt vauvan pullolla. En pysty jäämään hereille tunneiksi pumppaamaan rinnoistani ulos olemattomia tuloksia. Päätin, että nukun yöt syöttöjen välissä, sen on ehdottomasti tärkeää, ja pumppaan öiden ulkopuolella sen, minkä kykenen. Teen parhaani ja koitan olla stressaamatta. Valitettavasti ylsin vain kolmeen kertaan kahdeksasta, joka tarkoitti sitä, että mahdollisuudet imettää vielä rintojen parannuttua heikkenivät kokoajan hurjaa vauhtia. Maidontuotanto ei pysyisi yllä tällä menolla. En tiedä, olisinko onnistunut, jos siinä olisi ollut kokoajan toiset kädet hoitamassa "Oskarin" ruokailua ja muuta hoitoa, jotta minä olisin voinut istua rintapumpulla. Toisaalta epäilen, että en olisi siitä huolimatta saanut ylläpidettyä tuotantoa, sillä siihen, että en saanut maitoa juuri nimeksikään tulemaan vaikutti varmasti se, että koin pumput, niin manuaalisen kuin sähköisenkin todella teennäiseksi, luonnottomiksi ja keinotkoiseksi koko touhussa. Eihän se ole sinne päinkään verrattuna vauvan tekemään stimulointiin. Olin varma, että jos joku, niin "Oskari" olisi tehnyt ja saanut aikaan juuri sen, mitä piti, mutta nännien halkeamista ja verenvuodoista johtuen jouduin pitämään hänet kaukana rinnoistani, joka oli kerrassaan surullista.

Imetystä kotiuduttua
Imetystä kotiuduttua


Loppu

Viikko kului ja minä pystyin pitämään pumppausta yllä 3 x vrk sen sijaan, että sitä olisi edelleen pitänyt pystyä tekemään se 8. Muutaman päivän päästä rinnoista ei tullut enää edes sitä 20 ml pihalle, vain satunnaisia tippoja. Luotin vielä aikaamme imetysspecialistin luona. Koitti aamu, kun istuin vauva kainalossa vastaanotolla, ja kävimme tilanteen ja tapahtumat läpi. Kätilön mielestä tilanne olisi mahdollisesti vielä pelastettavissa, vaikka tissini tuntuivatkin jo ehtyneiltä, sillä vauva nautti rinnalla olosta silmin nähden ja hänen imuotteensakin oli kunnossa. Syy siis rintojen rikkoutumiseen oli mitä ilmeisemmin minussa, atooppisessa ihossani. Toinen rintani oli jo suhteellisen hyvässä kunnossa ja sillä pystyimme aloittamaan imetyksen uudestaan. Vauvaa tulisi pitää rinnalla imemässä niin paljon, kuin mahdollista, ja aina ennen pulloruokintaa, jotta maito saataisi vielä nousemaan ja tuotanto käyntiin. Korvikkeella paikkaisimme sitten sen, mitä tisseistä ei irtoa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Kun vauva oli jo syönyt reilun viikon pullosta useita kymmeniä millejä kerta-annoksina, en voinut nälän tullen laittaa häntä tyhjille tisseille huutamaan. En voinut laittaa häntä tissille myöskään pulloruokinnan jälkeen, sillä hän oli vielä niin pieni, että jos nyt ei pullo suussa nukahtanut, niin heti sen jälkeen. Näin ollen meidän imetysrupeama ja tarina päättyy tähän. Maito ei enää noussut eikä tuotanto käynnistynyt. Kerron myöhemmin meidän korvikeruokailusta enemmän ja voi jestas, että vihaan sitä sanaa. Korvike. 

<3. Jennyfer

17 kommenttia:

  1. Älä vielä anna periksi!! Minulla lähti pieniä palasia nänneistä javertakin vuosivat. Kun paranivat pidin vauvaa suurimman osan ajasta rinnalla imemässä ja loput ajasta rinnat paljaana. Kesti kauan että maitoa tuli uudestaan mutta nyt olemme täysimetyksellä. Ja kyllä ennenkuin maitoa nousi kunnolla uudrstaan vauva itki nälkää. En silti antanut osta sillä sama nälkäitku tulee tiheiden imukausien aikana, se ei oikeasti ole haitaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Kyllä tämä osaltani on päättynyt.

      Poista
  2. Mä sanon toisin kuin edellinen kommentoija. Mielestäni tekstistäsi huokuu mieletön määrä rakkautta ja lämpöä vauvaasi kohtaan, se on ihanaa ja se on juuri oikeanlaista läheisyyttä teille molemmille. Älä stressaa imetyksestä, se ei onnistunut eikä onnistu kaikilla muillakaan, minä yritin itse heikoin tuloksin peräti viiden lapseni kanssa. Jälkimmäisestä syystä uskallan sanoa, että vaikka vauvasi saa pullosta korvikkeen ei sinulla ole mitään syytä tuntea itseäsi epäonnistuneeksi. Hän kasvaa korvikkeella hyvin, tulet huomaamaan ja sinä voit antaa palan itseäai ruokkimalla hänet lähelläsi, ottamalla katsekontaktin, pitämällä vierihoidossa. Sinä olet hyvä äiti juuri sellaisena kuin olet. Ennen ensimmäistä lastani olin se, joka suureen ääneen ihmetteli pulloruokittuja vauvoja.. Vähänpä minäkään tiesin.Nyt jälkikäteen sen sijaan haluan antaa täyden tukeni kaltaisilleni, joille tilanne voi olla hyvin arkaluontoinen eikä sitä tilannetta auta ulkopuolisten "Yritä vaan vielä kovemmin" - kommentit. <3 Vauvan tuoksuista arkea!

    VastaaPoista
  3. Ruokittu vauva paras vauva. Aivan sama onko korvikkella vai ei. Asia tuntuu nyt kovin isolta, mutta parin vuoden jälkeen sitä katsoo taaksepäin ja ihmettelee vähän että miksi se tuntui niin isolta asialta. Näin ainakin kävi itselleni. Tärkeintä on miettiä niitä oman käyttämän tavan hyviä puolia ja antaa toisen tavan miettimisen olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, pääasia, että vauva saa ruokaa ja kasvaa.

      Poista
  4. Auts, osaan niin eläytyä tuohon rintojen ihon rikkoutumisen kipuun...Mulla kans esikoisen kanssa rikkoutui iho nänneistä ihan täysin, vauva oli rinnalla ihan koko ajan ja lopulta niistä valui verta ja mätää ja ties mitä, yäk. Ja sattui ihan älyttömästi joka kerta kun vauva otti kiinni, kyyneleet tursui mulla silmistä. Soittelin hädissään jonnekin neuvontaan ja sanottiin että laita lampaanrasvaa, no minähän laitoin mutta vähän vaikeaa oli kun vauva saman tien söi sen rasvan, liioittelematta 10 minuuttia oli vaan irti rinnasta ja heti taas halus uudelleen. Olin kai liiankin sitkeä, mutta jatkoin imetystä, lopulta iho alkoi kestää mutta kyllä siinä pari viikkoa varmaan meni, en suosittele välttämättä muille samanlaista... Jokaiselle jaksamisen mukaan! Tsemppiä sinne, hyvin se vauva korvikkeellakin kasvaa ja kun syliä ja läheisyyttä saa niin mitään hätää ei ole.

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
  5. Musta tuntuu että moni äiti ihan liikaa keskittyy siihen imettämiseen vaikka se on pieni juttu koko äitiydessä. Tissi tai vastike niin pääasia että lapsi saa syödäkseen ja rakkautta ja huolenpitoa. Mun ystävällä esimerkiks on sairaus johon lääkitys ja tämä lääkitys ei imetykselle sovi. Sen takia ollut aina ihan itsestään selvä juttu että ei ole imettänyt vaan lapset kasvaneet vastikkeella. Mun oma äiti se kyllä jakso paasata kuinka hän imetti mua ja siskoa kolmivuotiaiksi ja oli sen perusteella kai olevinaan hyvänkin äiti. Vaan eipä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se hienoa pystyä ruokkimaan lapsi omalla kehollaan, mutta kaikkeaei voi näemmä saada ja saavuttaa. Sen epäonnistuminen ei onneksi tee kenestäkään muuten huonoa äitiä.

      Poista
  6. Mulla on kolme lasta ja takana yksi onnistunut imetys. Esikoisen kanssa olis nuori ja hölmö; luulin että kaikki menee omalla painollaan ja tissiä vaan suuhun. En saanut minkäänlaista imetysohjausta ja lopulta pädyttiin siihen että lypsin noin kolme viikkoa kunnes maito loppui. Kakkosen kanssa kuu ja tähdet oli oikeilla paikoilla: imetys lähti hyvin käyntiin ja jatkui 18kk. Ekat 8kk vauva söi päivin ja öin noin tunnin välein mikä oli rankkaa mutta sitä kuitenkin jaksoi. Yöt vauva nukkui vieressä ja siirsin hänet aina vaan toiselle tissille ja jatkettiin unia. Kolmannen kanssa ongelma oli se että maitoa kyllä oli mutta vauva ei saanut sitä tissistä ulos, ei siis osannut imeä oikein. Imetin tunninkin, ja tuloksena 2 g lisää painoa. Sen jälkeen lypsin 120 ml. Taas siis lypsyhommiin ja sitä jatkui kuukausi ennenkuin lopetin homman liian vaivalloisena.

    Nyt odotan neljättä vauvaa ja haluaisin tosi kovasti imettää. Olen koittanut henkisesti valmistautua siihen että lisämaito on ihan okei tarvittaessa ja itseasiassa otan synnärille omat maidot mukaan siltä varalta että hoitajat on eri mieltä maidon tarpeesta. Meidän kaikki lapset on olleet synnyttyään todella väsyneitä (kaksi ekaa oli keltaisiakin ja joutuivat valohoitoon) ja olisivat halunneet vaan nukkua. Kukaan ei ole koskaan herännyt itse syömään, vaan aina on pitänyt herätellä väkisin. Ja sitten väkisin yrittää ruokkia nukkuvaa vauvaa kun maito valuu suupielestä ulos. Ei siis mitään koviä imijöitä kukaan.

    Ah, tässä jutussa nyt ei ollut päätä eikä häntää, ehkä halusin vaan sanoa että älä stressaa asiaa. Niistä ensitipoista on varmasti ollut vauvalle hyötyä ja mun kokemuksen mukaan korvikkeella kasvaa ihan kunnon kansalaisia. Mun esikoinen on jo 13 ja ainakin vaikuttaa ihan siltä :)

    Tsemppiä vauvan kanssa!

    Ps. Jos nyt ihan suoraan sanon niin musta nuo pulloruokitut on olleet paljon helpompia kuin imetetyt. Ne ei syö niin usein, ruokailuvälit suurinpiirtein tietää ja hätätilanteessa muutkin voi ruokkia kuin äiti. Ja muuten, korviketölkin saa hyvin lämpimäksi säilyttämällä sitä rintsikoissa, jos meinaan ei oo lämmitysmahdollisuutta mutta vauva tykkää lämpimästä mieluummin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, että kirjoitit tämän tekstin. Mulla nousi lähes kyyneleet silmiin, sillä omat muistot vajaan kahde vuoden takaa nousivat pintaan. Mun tarina on hieman erilainen, ja imetys päättyi eri syistä, mutta tunteet ovat samat. Muista, että olet upea äiti. Mä surin imetyksen päättymistä monta kuukautta, mutta yhtenä päivänä surut oli surtu ja pystyin siirtymään eteenpäin. Täytyy myös tunnustaa, että elämä muuttui kertaheitolla rennoksi ja mukavaksi, kun siirryimme korvikkeisiin. Silloin aloin todella nauttia äitiydestäni. Pulloruokinta helpottanee teillä arkea sikälikin, että lapsen on helpompi nyt jäädä isänsä hoitoon.

    VastaaPoista
  8. Voi, jotenki niin kaunis kirjoitus josta huokuu sun rakkaus lastasi kohtaan ❤️ osaan samaistua tohon kipuun. Viimeksi kärsin sen ja jännitin koska vauva tukehtuu rupiin, joita nänneissä jo oli. Tämän toisen kanssa uskaltauduin kokeilla rintakumia pelottelusta huolimatta ja se oli paras päätös ikinä! Oli kuin Taivas, kun imetys ei ollut pelkkää kipua ja kyyneliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurjaa.Kyllä me naiset vaan ollaan sitkeitä tisseinemme. Tsemppiä imetykseen!

      Poista
  9. Tuli melkein itku, kun luin tekstisi. En voi kuvitellakaan kuinka pahalta tilanne on sinusta tuntunut, kun vauva hapuilee rintaa, mutta et voi antaa. Toivottavasti tilanne helpottaa, kun rintasi ovat tyhjät ja vauva ei haista maitoa. Tsemppiä äitiyteen. T. 2 kk ikäisen pojan äiti

    VastaaPoista