26. marraskuuta 2019

Kotiin vai kadulle? Neljä yötä muuttoon

Hesaria ja Ilta-Sanomia myöten kiinnostaneet muutto-ongelmamme saivat lisää koomisia piirteitä, vaikka ehdimmekin jo riemuita asian hoituessa toisessa pankissa sähköisesti kriittisen kuittaamattomuustodistuksen osalta. Niin ei sitten käynytkään. Sielläkään. Postin lakko on aiheuttanut meille ihan jumalattomasti duunia ja päänvaivaa yhden ainoan paperilappusen saamisen osalta, joka on ainut tie uuteen kotiimme kadulle joutumisen sijasta. Missä mennään nyt ja onko ratkaisu löytynyt? Jatko-osa tapahtumiin, olkaa hyvät. 


Toisen asunnon tulee olla tyhjä lauantaina 30.11. ja toisen sunnuntaina 1.12. Uuden asunnon hallintaoikeus siirtyy meille niin ikään sunnuntaina 1.12. Koska kaikki tämä viikonloppuna, olemme sopineet saavamme avaimet uuteen asuntoomme välitysfirmasta perjantaina 29.11. vuokravakuuden kuittaamattomuustodistusta vastaan. Ja kuten tämä jo kuuluisa tarina kertoo, ongelma on Postin lakosta johtuen juurikin tuo avaimiin oikeuttava vuokravakuuden panttauksen kuittaamattomuustodistus, jota meillä ei yhdestä pankista ollut mahdollisuutta saada kuin postitse, joka nyt ei kulje.

Jätesäkit ovat vallanneet asunnon. Lähtö on edessa jokatapauksessa.
Jätesäkit ovat vallanneet asunnon. Lähtö on edessa jokatapauksessa.

Asia ratkesi. Tai ei sittenkään...

Tuleva avomieheni, "Oskarin" isä selvitti asiaa toisesta pankista, minkälaisin keinoin voisimme saada heiltä tämän kuittaamattomuustodistuksen ja kävi ilmi, että heillä tämä kaikki hoituu hienosti sähköisesti verkkopankin kautta. Rahojen siirto ensimmäisestä pankista tähän toiseen pankkiin ja vuokravakuustilin avaaminen rahoineen tulille ja muutaman klikkauksen päästä asia oli jo vireillä niin, että "jo" 3-4 pankkipäivän päästä meillä pitäisi olla verkkopankissa tulostettavissa tämä arvokas kuittaamattomuustodistus. Koska asia pistettiin vireille perjantaina, eikä viikonloppuna (tietenkään) tapahtuisi mitään ja aikaa ei ollut päivääkään hukattavaksi, sovimme, että "Oskarin" isä soittaisi pankkiin heti tämän viikon maanantaiaamuna ja varmistaisi, että meillä todella on ennen tämän viikon perjantaita verkkopankista tulostettavissa tämä kuittaamattomuustodistus avaimia varten. Vastaus oli tyrmäävä. Ei ole! Homma oli tässä isossa pankkikonsernissa mennyt vireille Etelä-Savon konttoriin, johon aikoinaan vuonna 1 ja 2 tulevalle avomiehelleni on avattu tili. Että sinne meni ja pamahti, tarkoittaen sitä, että nyt sen kuittaamattomuustodistuksen leimaisi ja allekirjoittaisi joku siellä Etelä-Savossa, ja niin ikään edelleen postittaisi sen meille. Mutta kun se postitus ei nyt ollut se vaihtoehto, koska Postin lakko ja kusti ei polje. Me todella tarvitsemme sen paperin perjantaiksi, jotta emme lauantaista eteenpäin oikeesti asu vauvan kanssa kadulla. Asunnonvälitysfirma ei ota vastaan kuittaamattomuustodistusta, joka ei ole alkuperäinen pankin leimoin ja allekirjoituksin varustettu versio. Tästä syystä mikään sähköinen toimitus sille verkkopankkiimme ei ollut vaihtoehto, koska silloin kyseessä olisi kopio. Eli, näin ollen sillä paperilla ei ollut edes mahdollisuuksia palautua tulostettavaksemme verkkopankkiin sellaisena, kun välitysfirma sen vaatii.

Myös muuttolaatikot alkaa pikkuhiljaa täyttymään
Myös muuttolaatikot alkaa pikkuhiljaa täyttymään



Miten kaikki lopulta ratkesi

Kun me olemme Helsingissä ja rahat vuokravakuustileineen, panttauksineen ja kuittaamattomuustodistuksineen vireillä Etelä-Savossa, ratkaistiin tilanne niin, että "Oskarin" isälle varattiin vielä maanantai-illaksi seitsemän aikaa aika yhteen pankin pääkaupunkiseudun konttoreista. Tällä konttorikäynnillä hänelle avattiin asiakkuus tämän saman pankkikonsernin pääkaupunkiseudun konttoriin, siirrettiin rahat Etelä-Savon konttorista tällä käynnillä avatulle tilille, ja simsalapim! Hän sai käteen kuittaamattomuustodistuksen ihan oikeelta pankkivirkailijalta, ihan oikeessa pankkikonttorissa ja kaikkine tarvittavine allekirjoituksineen ja leimoineen. Nyt jännitti enää se, onko paperi vieläkään pätevä, sillä uuden asunnon vuokrasopimus on meidän molempien nimissä, mutta nyt tämä tili ja panttaus vain "Oskarin" isän... Ja koska kuittaamattomuustodistuksesta puuttuu näin ollen allekirjoitukseni, olisiko minulla enää mahdollisuuksia hakea avaimia tätä paperia vastaan, sillä "Oskarin" isälle se olisi hankalaa.
Lähetimme kuittaamattomuustodistuksesta sähköpostilla välitysfirmalle kuvan ja kysyimme, onko se nyt sellainen, jota vastaan saamme perjantaina avaimet ja saanko minä ne hakea, vaikka tämä vakuus ei nyt nimissäni olekaan. Saimme kuittauksen, että asia on kunnossa ja avaimet luovutetaan minulle tulevana perjantaina. Asia ratkesi neljä päivää ennen h-hetkeä ja voin kertoa, että on ihan pikkusen huojentunut olo.

Poikkeusolojen toimintamallit

Luokittelen tämän Postin lakon Force Majeure tilanteeksi ja olen hämmentynyt siitä, että tämän kokoluokan yrityksillä, joiden kanssa me olemme nyt asioineet, ei ole nähdäkseni minkäänlaisia toimintamalleja saati inhimillisyyttä tämänkaltaisten poikkeustilanteiden varalle vaikka koenkin, että molemmat pankit kyllä teki oikeesti hienoa duunia koittaakseen auttaa meitä ja löytää ratkaisuja. Olisiko pankit kuitenkin voineet käyttää vaikka jotain kuriiripalvelua paperin toimittamiseksi meille? Hinta olisi tietysti tullut kyseeseen, mutta olisimme varmasti voineet maksaa siitä osamme. Olisiko välitysfirma voinut ehdottaa meille jotain toista vuokravakuudenmaksumallia? Ymmärrän, että he edustavat asunnon omistajaa, heiltähän he rahansa saa. Mutta ihan yhtälailla me asunnon vuokraajina olemme heidän asiakkaitaan. Onneksi meillä on digitalisaatio. Ehkä se jonain päivänä ulottuu myös vuokra-asuntomarkkinoille.

Lue myös: 

Juttu hesarissa
Juttu Ilta-Sanomissa
Edellinen postaus aiheesta: Vauvan kanssa kadulle asumaan

<3. Jennyfer

21. marraskuuta 2019

Vauvan kanssa kadulle asumaan?

Kirjoittelin hiljattain, että me olemme muuttamassa. Muutto yhteen "Oskarin" isän kanssa on odotettu tapahtuma, eikä siihen ole enää kuin 10 yötä aikaa. Matkaan on tullut hieman haasteita, eikä vähäisimpänä lainkaan se, että meille ei tämän hetken tiedon mukaan luovutetakaan avaimia asuntoon sovitusti ensiviikon perjantaina, kuten pitäisi.


Uuden kodin pitäisi olla hallinnassamme sunnuntaista 1.12. lähtien, mutta avaimet olemme sopineet haettavaksi vuokravakuustilin alkuperäistä kuittaamattomuustodistusta vastaan kuun viimeisenä arkipäivänä, ensiviikon perjantaina 29.11., koska kuun vaihde osuu viikonlopulle. Olemme siis muuttamassa toistaiseksi vuokralle yksityisen omistamaan asuntoon, jonka olemme vuokranneet asunnonvälitysfirman kautta. Nyt näitä avaimia ei haluta meille luovuttaa, koska Postin lakko. Vuokravakuusrahat ovat pankissa vuokravakuustilillä, jonka alkuperäinen kuittaamattomuustodistus kuuluisi tulla meille postilla. Koska kusti ei polje, voimme poikkeuksellisesti saada ainoastaan kopion sähköisenä versiona tästä alkuperäisestä dokumentista. Sen lisäksi meillä on näyttää dokumentti tilin panttaamisesta, sekä kuittitapahtuma vuokravakuusrahojen siirosta tälle tilille pankin leimoja myöten.



Kadulle asumaan

Nämä kolme dokumenttia, jotka todistavat meidän maksaneen ja pantanneen vuokravakuuden tilille, eivät nyt kuitenkaan riitä asunnonvälitysfirmalle antamaan meille avaimia asuntoon tässä kansallisessa poikkeustilanteessa. He vaativat alkuperäisen version kuittamattomuustodituksesta, jota meillä ei tällä hetkellä ole mitään mahdollisuutta saada. Asiaa on selvitetty pankin pääkonttoria myöten ja minä olen lupautunut sen myös jostain hakemaan, sillä jos me emme saa avaimia uuteen kotiimme ensiviikon perjantaina, niin me olemme asunnottomia, kodittomia ja kadulla 2 kk ikäisen vauvan sekä kamojen kanssa, sillä minun nykyisen asunnon tulee olla tyhjä 30.11. ja uusi asukas astuu sisään heti seuraavana päivänä. Tätä kodittomuutta sitten jatkuu X aikaa, kunnes Postin lakko on ohi ja kusti taas suostuu polkemaan. Uusi osoitteemme on tällöin jo voimassa ja mitä ilmeisemmin sen kuittaamattomuustodistus luiskahtaa ajallaan uuden kotimme postiluukusta sisään, johon meillä ei kuitenkaan ole pääsyä, koska juuri sitä dokumenttia vastaan saisimme ne avaimet. Ja vuokrahan meidän tulee maksaa heti kuun alusta lähtien kuitenkin, olemme sitten päässeet asuntoon sisälle tai emme. Hotelli ja varasto tavaroille on käytännössä kadun lisäksi ainut vaihtoehto, mutta kenen ne kuuluu meille kustantaa? Postin? Vai asunnonvälitysfirman, jolla ei selkeestikään ole minkäänlaista poikkeusolojen toimintamallia. Eivät ainakaan sitä meille ehdottaneet, sillä tiedän, että heillä olisi kyllä mahdollisuus neuvotella asunnon omistajan kanssa toisenlaisesta vuokravakuuden maksuvaihtoehdosta. Tässä tämän hetken tyylissä he vaativat alkuperäisen paperin siksi, että eivät voi olla varmoja, että avainten luovutuksen jälkeen me koskaan toimittaisimme sitä alkuperäistä dokumenttia, jolloin me voisimme koska tahansa ottaakin rahat ulos omaan käyttöömme tältä vuokravakuustililtä. Me petolliset ja rikolliset!

Periferia

Vaikka olemme asioineet pankissa fyysisesti kahdesti ja virkailija hoitanut asiaa heidän pääkonttoria myöten, ei alkuperäisen kuittaamattomuustodistuksen saaminen ole sen vuoksi mahdollinen ilman postia, että asia ajautuu heidän järjestelmissä ties minne sivukonttorin sivuhaaran perimmäisen nurkkahuoneen henkilölle käsiteltäväksi, eikä mistään kukaan voi tietää, mihin ja kenelle se ajautuu käsiteltäväksi. Täältä jostain periferiasta sen meille sitten postittavat alkuperäisessä virallisessa asussaan. Tässä kaikessa digitalisaatiossa meillä on selkeesti vielä paljon kehitettävää ja opittavaa. Jäljitettävyys. Sähköinen toimitus, jne. Ihan kun tätä äitiä alkais pikkusen jännittämään, mistä me löydämme itsemme kymmenen yön päästä. Yhdestoista yö on uusi viidestoista yö.

<3. Jennyfer

19. marraskuuta 2019

Jälkitarkastuksessa

Miten olen palautunut? Tänään, klo 13:03, tuli kuluneeksi tasan 10 viikkoa siitä, kun päivälleen 40 viikkoa kestänyt raskauteni päättyi, ja rakas poikani, edelleen odotusajan nimeään kantava "Oskari" näki päivävalon. Aika on mennyt huimaa vauhtia. Toisaalta 10 viikkoa tuntuu pitkältä ajalta, mutta muistan synnytyksen vielä kuin eilisen. Nämä viikot ovat olleet todella antoisat ja vauva kehittyy todella kovaa vauhtia. Sitä jos mitä on ilo seurata. Katsotaanpa tarkemmin, mitä minulle kuuluu näin neuvolan lääkärin jälkitarkastuksen jälkeenkin. 


Tänään, 10 viikkoa raskauden päättymisen ja synnytyksen jälkeen, marssin aamulla neuvolaan lääkärin vastaanotolle jälkitarkastukseen. Tämä jälkitarkastushan on merkittävä myös siksi, että käynniltä saa lääkärintodistuksen toimitettavaksi Kelaan äitiys- ja vanhempainrahaa varten. Jotenkin tämä tuntuu huvittavalta. Ihan kun se lääkäri olisi kurkannut Kelaa varten "sinne", että kyllä, synnytetty on ja antanut siitä tuon lausunnon. Mitä hän minustakin näki. Synnytetty vai synnyttämätön, sillä minähän säilyin täysin ehjänä paria "asfalttinaarmua" lukuunottamatta, joille ei edes tehty mitään. No, tottakai hän katsoi minuakin varten, että kaikki on ok. Tunnusteli kohdun, ja niin edelleen. Tiesin, että kaikki on kunnossa juurikin siksi, kun selvisin synnytyksestä täysin vaurioitta. Seksielämän pystyin aloittamaan vain 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, jälkivuoto loppui neljässä viikossa ja ensimmäiset kuukautiset tulivat jo 6 viikon päästä. Kuukautiskiertoni osoittautui heti yhtä säännölliseksi, vaikka se ei olekaan mikään itsestään selvyys, sillä kuukautisten kanssa olen jo toisella kierroksella.

Äiti ja poika. Mikkejä ja muumeja.
Äiti ja poika. Mikkejä ja muumeja.

Mitä kuuluu erkaumalle

Se, mikä minua itseäni erityisesti jälkitarkastuksessa kiinnosti, oli vatsalihasteni erkauma. Olen koittanut tunnustella sitä itse, mutta en ole saanut siitä oikeen minkäänlaista selkoa. Olen välttänyt kaikenlaista vatsalihaksiin kohdistuvaa tarkoituksellista rasitusta, ja keskittynyt tähän asti vain kävelyyn. Tänään sain kuin sainkin luvan lähteä lentoon, eli harrastaa mitä huvittaa, sillä erkaumaan ei ole. Niin siistiä! Vaikka raskaus oli minulle fyysisesti erittäin rankka, sillä se vei liikuntakykyni lähes täysin, niin synnytys ja kaikesta palautuminen on sitten todella ollut puolellani, joka on hämmentävää, sillä tämä kehoni ei ole enää mikään nuori, vaan pian 40-vuotias. Olin varma, että vatsalihakseni ovat aivan mennyttä, sillä mahani oli raskauden lopussa aivan järisyttävän kokoinen.


Keho ja paino

Raskaus toi kehooni tullessaan huimat 28 kiloa ja 15 niistä hävisi niin, etten edes ehtinyt huomata. Mutta loput 13 jumittaa sitten senkin edestä. Tai voiko niin edes ajatella? Raskaudesta, joka 9 kk keräsi rasvamassaa, on aikaa vain 10 viikkoa. Eikai siinä ajassa voi edes enempää odottaa lähtevän, mitä minulta on nyt karissut. Joka tapauksessa, painoni ei ole liikkunut mihinkään moneen viikkoon, ja soisin sen kyllä hiipuvan hiljalleen alaspäin. En varsinaisesti koe tällä hetkellä kehossani mitään 13 kilon ylipainoa, mutta ehkä reidet koen hieman paksuiksi sen lisäksi, että alavatsani on ehkä se oikukkain. Siinä on tietysti jäljellä vielä raskauden aiheuttamaan venymää sen lisäksi, että se tuntuu kantavan kaiken sen kertyneen ylimääräisen rasvamassan. Tästä löllykästä en tykkää, ja haluaisin sen katoavan niin pian kuin mahdollista.

8 viikkoa synnytyksestä
8 viikkoa synnytyksestä

Dieteistä

Minulla on kyllä kaikki tiedot ja taidot syödä terveellisesti ja niin, että todellakin kutistuisin, mutta se vain ei ole osoittautunut hektisessä vauva-arjessa mahdolliseksi. En ehdi valmistamaan itselleni kahta ateriaa päivässä. aamu-, väli- ja iltapaloja mukaanlukien. Lähdin myös mukaan ketodiettiin, mutta se kaatui samaan asiaan. En vain vauvan kanssa pysty pitämään omasta syömisstä, rytmistä ja sen ruuanlaitosta huolta sillä intensiteetillä, mitä se vaatisi. Nyt koitan tässä parhaani mukaan mennä sieltä, mistä aita on semimatala. Syön neljä kertaa päivässä, viisi olisi optimaalinen. Yhtenä päivänä syön vähähiilihydraattisesti, toisena niitä vähän enemmän. Todennäköisesti rasva jumittaa kehossani juuri siitä syystä, että se ei saa tarpeeksi polttoainetta polttaakseen sitä pois, vaan keho haluaa pitää siitä lujasti kiinni.

"Oskari" 10 viikkoa 19.11.2019
"Oskari" 10 viikkoa 19.11.2019

Mitä harratamaan

Se nyt on päivän selvää, että en pysty elämään ilman liikuntaa. Olen harrastanut sitä tavalla tai toisella, aina. Uinti. Se on minun lajini. Se on ainut urheilulaji, jossa menen aivan käsittämättömään flow tilaan. Se on ehkä ainoita asioita elämässä, jossa olen saavuttanut sen tilan syvimmin. Siksi ehkä, sillä kirjoittaminen ja luonnossa liikkuminen on ainakin hyvin lähellä sitä.
Juoksu. Siitä sain aikoinaan ihan älyttömät kiksit. 5-7 km lenkin tuntu lähenteli jo suurempaakin nautintoa. Aloitin juoksemisen vuosi sitten uudestaan, mutta se loppui raskauden myötä kuin seinään. Samoin CrossFit, jota harrastin 4 kertaa viikossa. CrossFit saa jäädä nyt pitkälle tauolle, sillä en kykene harrastamaan sitä tässä elämäntilanteessa lajin vaatimalla intensiteetillä. Mutta uinti ja juoksu. Ne tulkoot takaisin elämääni. Mitä pikemmin, sen parempi. Fyysinen palautuminen on edelleen vaiheessa ja joka päivä koitan olla löllykälleni armollinen.

<3. Jennyfer

15. marraskuuta 2019

Kaikki vauvan ensimmäisistä vaatteista

Vauvan vaatteet tuottivat minulle päänvaivaa ennen "Oskarin" syntymää niiden koon ja määrän osalta. En tiennyt, kuinka paljon niitä tarvitaan. En tiennyt, tarvitseeko 50 senttisiä vai onko 56 senttiset heti alkuun parempi vaihtoehto. Meillä oli jonkun verran molempia kokoja ja käytimmekin niitä heti ristiin. Käytännössä vaatteiden ongelmat ilmenivät ihan eri asioissa, kun koossa tai määrässä. Lue kaikki mitä tiedän kokemukseni pohjalta vauvan ensimmäisistä vaatteista. 


Vauvan vaatteet. Niissä on jotain maagista. Niitä tekee mieli ostaa jo heti raskauden alkumetreistä lähtien ja niitä saadaan myös usein vauvan synnyttyä lahjaksi. Onhan ne pienuudessaan ja hellyttävissä väreissään suloisia ja vastustamattomia. Niitä on ihana hypistellä ja on ihana suunnitella, miten ja minkälaisiin vaatteisiin oman VeeraOskarin haluaa sitten pukeakaan. Kaikille näillä asioilla ei ole merkitystä, mutta minulle on. "Oskari" on minun ensimmäinen ja viimeinen vauva, joten minulla on ainutkertainen tilaisuus pukea oma vauva ja miksipä en tekisi sitä niin kuin haluan. Ja koska kyseessä on se ensimmäinen vauva, menin monen vaatteen kohdalla todella metsään ja ne eivät toimineet sitten niin alkuunkaan. Näin kävi myös muutamien lahjaksi saatujen vaatteiden osalta. Lisäksi poikalapsen vaatehankintoja hankaloittaa se, että lastenvaatevalikoimaa katsottaessa, lähes kaupassa kuin kaupassa, on pojille huomattavasti vähemmän oikeesti kivoja vaihtoehtoja, kuin tytöille. Käydäänpä läpi näitä vaatekappaleita ja sitä, mikä toimii ja mikä ei.

Lempivaatteita niin väriltä, mallilta kuin merkiltäkin
Lempivaatteita niin väriltä, mallilta kuin merkiltäkin

Kolme kriteeriäni

Meillä ei ole kalliita merkkivaatteita, mutta ei myöskään niitä halvimpia mahdollisia, sillä rakastan kuitenkin sen verran sitä laadun tuntua, että esim. puuvillabodyt ovat mieluummin jämäkkää, kuin aivan lörppöä kangasta. Vauvan päällä olevia vaatteita tulee vaipanvaihdon yhteydessä veivattua ees taas monta kertaa päivässä, jolloin jo alkujaan lörpöt vaatteet lörpistyvät entisestään eikä pysy päivääkään päällä ryhdissään, ja loppupäivästä kaula-aukotkin roikkuu ties missä. Vaatteiden malli on yksi tärkeistä kriteereistäni hankinnoissa, sillä toiset vaatteet ovat vaan huomattavasti toisia helpompia pukea, kun vauva ei vielä kannattele päätä tai ole muutenkaan kovin jämäkkä. Värit ovat tärkeät, sillä lapsen ihon sävy merkitsee paljon siinä, minkä väriset vaatteet vauvalle sopivat. Meillä kaikki kirkkaat värit ovat out of the box ja virheistä viisastuneinta kelpuutan käytännössä vain lämpimiä ja neutraaleja sävyjä.

Hyvälaatuisia lempivaatteita. Erityisesti nämä housut olivat mieleen, kunnes jäivät pieneksi
Hyvälaatuisia lempivaatteita. Erityisesti nämä housut olivat mieleen, kunnes jäivät pieneksi

Ensimmäinen garderobi

Olen itse pukeutumisessa todella mukavuuden haluinen, enkä oikeastaan tykkää farkuista ja sen kaltaisista tiukoista ja kiristävistä vaatteista lainkaan. Trikoovaatteet, kuten leggarit, tunikat ja neuletakit ovat minun peruspukeutumisen juttuni. Oli itsestään selvää, että tulen pukemaan myös vauvani mukavasti. En tullut hommanneeksi hänelle mitään hienouksia, vaan ihan trikoisia perus vaatteita, kuten bodyja, jumpsuiteja ja collegehousuja. "Oskarin" ensimmäinen vaatekerta sisälsi 50 ja 56 senttisiä vaatteita, joita olin osatanut uutena kaupasta, kirpputoreilta, saanut äitiyspakkauksessa sekä ystäviltä, tuttavilta, sukulaisilta ja isovanhemmilta lahjaksi. Kuulostaa aikamoiselta sekamelskalta, ja sitä se olikin. "Oskari" syntyi 52 cm ja 3580 g mitoissa suoraan sopivaksi 50 cm vaatteisiin, mutta rinnalla oli jo heti alusta lähtien käytössä myös 56 senttiset vaatteet. Pian hänen synnyttyään huomasin, että harva ylä- ja alaosa mätsäsi kunnolla keskenään. Eritavalla kirjavaa yläosaa ei voinut laittaa eritavalla kirjavan alaosan kanssa ja aina joku neutraalin värinen tiettyyn vaatteeseen sopiva ylä- tai alaosa oli pyykissä tai puuttui kokonaan, vaikka vastaavia vaatekappaleita oli muuten rekki pullollaan. Pian opinkin sen, että myös vauvan vaatteissa pitää miettiä kokonaisuuksina. Jos ostat yläosan, mieti, onko siihen sopiva alaosa, ja päinvastoin. "Oskarin" ensimmäinen garderobi olikin aika sekava, sillä kokemuksen puutteesta en tiennyt, mikä toimisi ja mistä pitäisin.

Joitain ensimmäisiä vaatteita käytetiin vain kerran
Joitain ensimmäisiä vaatteita käytetiin vain kerran

Värit

Pian huomasin pukevani "Oskarin" aina samoihin vaatteisiin ja monen ihanan sekä suloisen yksilön jäävän täysin käyttämättä. Mitä yksinkertaisemmat värit vaatteissa olivat, sitä paremmin ja helpommin niitä tuli yhdisteltyä. Kun body sotkeutui päivän mittaan ja piti vaihtaa, alaosa sai pysyä paikallaan, eikä kaapista joutunut etsimään kokonaan uutta vaatekertaa. Pyöritin ensimmäiset 7 viikkoa, jolloin käytössä olivat 50 ja 56 senttiset vaatteet, melko pienellä vaatemäärällä, sillä huomasin valitsevani aina ne tietyt värit ja sävyt. Sen lisäksi, että ne miellyttivät omaa silmääni, ne sopivat täydellisesti erittäin vaalealle lapselle. Vaikka raskausaikana olin ihaillut myös värikkäimpiä vaatteita, ne jäivät käytännössä kokonaan käyttämättä, sillä ne eivät sopineet erittäin vaaleaihoiselle pojallemme lainakaan. Kirkkaat ja voimakkaat värit kadottavat hänen kasvonsa kokonaan. Niinpä "Oskarin" vaatekaapin värit alkoivat muodostua 62 senttisiin vaatteisiin siirtyessä valkoisesta, harmaasta, beigestä, mustasta ja tumman- sekä vaalean sinisestä. Nämä värit mätsäävät kaikki kivasti keskenään ja mitä vähemmän vaatteissa on kuvioita, sen parempi yhdisteltävyys. Mitä useamapi vaate sopii keskenään yhteen, sen vähemmän vaatteita myös tarvitsee.

Vaaleat ja luonnonläheiset sävyt sopivat "Oskarille"
Vaaleat ja luonnonläheiset sävyt sopivat "Oskarille"

Bodyt

Meillä 50 ja 56 senttisissä bodyissä toimivat parhaiten kietaisumallit eikä ne, jotka pitää pujottaa pään yli, koska vauvan niska ja kaula on kuin keitettyä spagettia, eikä siinä ole mitään tolkkua. Kietaisumallisten bodyjen pukeminen on siitä syystä helppoa, että pään kanssa ei tarvitse kikkailla lainkaan. Vaikka 7 viikon iässä 62 senttisiin vaatteisiin siirryttäessä "Oskari" ei vielä päätä kunnolla kannattelekaan, on se sen verran jämäköitynyt koko ukko, että osa bodyistä on jo pään yli pujotettavaa mallia. Lisäksi en suosittele mitään nauhallisia tai napillisia malleja. Nepparit toimivat helpoiten ja parhaiten.

Kietaisumalliset bodyt ovat parhaita sillon, kun vauva ei vielä kannattele päätään
Kietaisumalliset bodyt ovat parhaita sillon, kun vauva ei vielä kannattele päätään


Housut

Erilaiset collegehousut ovat ihan parhaita ja niitä on myynnissä myös todella siisteinä vaihtoehtoina. On nappeja, takataskuja ja kaikkea. Ehkä tärkein asia housuissa on punttien riittävä pituus. Kun vauva on sylissä, puntit nousevat aina väkisinkin ylöspäin. Housut ovat liian pienet tai puntit liian lyhyet silloin, kun ne eivät riitä nilkkoihin asti vauvan ollessa sylissä, vaan vilkkua pilkottavat kokoajan paljaana. Toinen seikka riittävä pitkissä punteissa on sukat, jotka pysyvät punttien päälle puettuna paremmin jalassa ja paikoillaan, kun punteissa on tarpeeksi mittaa. Niin ikään punttien resorin tiukkuuden olen havainnut merkittäväksi tekijöiksi sukkien jalassa pysymisen osalta. Mitä tiukempi resori on, sen paremmin sukat pysyvät jalassa. Meidän kohdalle on osunut vain yhdet tällaiset punttiresorilta tarpeeksi tiukat housut ja nekin ovat ystävän lapsen vanhat, eikä juuri hankintapaikasta tietoa. 

Collegehousut voiolla myös tyylikkäät
Collegehousut voi olla myös tyylikkäät

Sukat

Jos housun punttien resorit eivät ole tarpeeksi tiukat pitämään sukkia jalassa niin eipä ole villasukkia voittaneita sukkia pysymään jalassa. Ei ole päivääkään, ettenkö metsästäisi vähintään vauvan toista sukkaa jostakin, ja monta kertaa. Tämä on oikeesti ärsyttävää ja rasittavaa. Meillä onneksi "Oskari" syntyi syyskuussa vasten viileää syksyä ja kylmää talvea, joten parhaiksi mahdollisiksi ja jalassa pysyviksi sukiksi on osoittautunut "junasukat", eli villasukat, joita meillä on onneksemme kahdet, niin "Oskarin" tulevan kummitädin kuin minunkin tädin kutomina. Nämä villasukat pysyvät jalassa niin housunpunttien päällä kuin allakin.

Kummitädin tekemät junasukat ulottuivat aluksi reisiin asti
Kummitädin tekemät junasukat ulottuivat aluksi reisiin asti


Jumpsuitit

Aivan ihania vaatteita, joista tykkään todella kovasti. Olinkin haalinut niitä useita kappaleita 50 ja 56 sentin koossa, pari myös 62 senttisenä ja nyt huomaan niissä kaikissa yhden oleellisen vian, jotka vähensi, jos nyt ei kokonaan lakkauttanut niiden käyttämistä. Huppu. Mikä älynväläys laittaa pienen vauvan vaatteeseen huppu. En tiedä, kumpi ärsyttää enemmän, ne jalassa pysymättömät sukat, vai huput. Vauva on tavalla tai toisella lähes kokoajan makuuasennossa, joten vaihtoehdot on pitää huppu päässä tai pahassa mytyssä vauvan alla. Kun vauva on sylissä, huppu on kokoajan tiellä ja johonkin suuntaan pahasti. Ei huppuja mihinkään vauvojen vaatteisiin, kiitos! Jumpsuitit ovat varmasti pitkään meidän lempivaatteitamme, mutta vain, jos löydämme huputtomia versioita.

Jumpsuitit ovat ihania ja huput niissä suloisia, mutta todella hankalia vauvaikäisillä, jotka makaavat lähes kaiken ajataan
Jumpsuitit ovat ihania ja huput niissä suloisia, mutta todella hankalia vauvaikäisillä, jotka makaavat lähes kaiken ajataan


Yöpuvut

Ehdottomasti sellaiset, jotka ovat umpinaiset jalkaterästä, koska ne jaloissa pysymättömät sukat eivät pysy yöllä sitäkään vähää. Yöpuvun tulee olla sellainen, jossa on joko kaksisuuntainen, ylhäältä ja alhaalta avattava vetoketju tai sitten ylhäältä alas asti ulottuvat nepparit. Ja ylhäältä alas asti tarkoittaa kauluksesta nilkkoihin asti. Vaipan vaihtoa helpottaa huomattavasti se, kun yöpukua ei tarvitse riisua kokonaan, vaan voit operoida avaamalla pukua riittävän määrän alhaalta ylöspäin.

Ihana yöpuku niin malliltaan kuin väriltäänkin ja suojaa kivasti pieniä varpaita
Ihana yöpuku niin malliltaan kuin väriltäänkin ja suojaa kivasti pieniä varpaita


Ulkoilupuvut

Näistä ei ole vielä paljonkaan kokemusta, mutta sen sanon, että kaulukset. Miksi ihmeessä laittaa vauvojen ulkopukuun kaulus? Vauvan pää on suoraan hartioiden jatkeena ilman kaulaa, joten jo pienikin kaulus on vain haitaksi ja tiellä. Meillä on yksi ihan tunnetun lastenvaatevalmistajan puku, jossa on melko korkea kaulus, ja se on liikaa. En voi koskaan vetää vetoketjua ylös asti, koska vauvan suu ja nenä sujahtaa aina jossain kohtaa kaula-aukosta tämän kauluksen johdosta sisään. Jätän aina vetoketjun vajaaksi ja käännän kauluksen usein puvun sisään. 

Kaulukset ovat huppujen ohella vihoviimeisiä vauvojen vaatteissa
Kaulukset ovat huppujen ohella vihoviimeisiä vauvojen vaatteissa

Pipot

Näitä ei kannata ostaa etukäteen ennen vauvan syntymää, sillä itselleni tuli ainakin yllätyksenä se, miten paljon vauvan pää lyhyessä ajassa kasvaakaan ja miten iso se lopulta jo muutaman viikon iässä onkaan. Lisäksi minkäänlainen nauhaton versio ei pysy päässä, tai on vähintäänkin jatkuvasti silmillä. 

Vain sellaiset pipot pysyvät päässä, jotka tulee leuan alta narulla kiinni
Vain sellaiset pipot pysyvät päässä, jotka tulee leuan alta narulla kiinni

Hanskat

Suosittelen mahdollisimman väljiä versioita, sillä nämä ovat yllättävän vaikeat pukea, koska vauva ei tietenkään osaa työntää yhtään kädellä vastaan. Mitä löysemmät tumput ovat, sen paremmin saat ujutettua ne pieniin käsiin. 

Hanskat on yllättävän vaikeat pukea ihan pienelle
Hanskat on yllättävän vaikeat pukea ihan pienelle

Peseminen

Vauvan vaatteet suositellaan pestäväksi hajusteettomilla pesuaineilla. Niin teen minkäkin. Lisäksi pesuaine on ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen vaihtoehto. Olen monesti ihmetellyt, jo ennen omaa lasta, kun vauvan vaatteiden värit ovat jotenkin kulahtaneita, vaikka eihän niitä oikeesti edes pestä tai käytetä mitään tolkuttomia määriä, koska vauvat kasvavat niistä ulos niin nopeasti. Syy kulahtaneisiin väreihin täytyy olla näissä pesuaineissa tai sitten huonolaatuisissa väreissä. Tummat vaatteet eivät pysy tummana, eikä kirkkaat värit kirkkaana. Vertaan tätä omiin vaatteisiini, joihin käytän pesuaineena sellaisia valintoja, jotka pitävät mustan mustana, valkoisen valkoisena ja värit kirkkaana. Vauvan vaatteiden osalta tuo värien haalistuminen jo ensimmäisessä pesussa on huomattavaa ja mielestäni harmillistakin, että vaate näyttää heti erittäin käytetyltä, vaikka se olisi ollut päällä ehkä kerran. Näen tällä suoran vaikutuksen vaatteiden jälleenmyyntiarvoon ja siihen, minkä vaikutuksen se antaa päällä. 

Tämän ihanan, vaikkakin hupullisen jumpsuitin värit haalistuivat ikävästi jo heti ekassa pesussa
Tämän ihanan, vaikkakin hupullisen jumpsuitin värit haalistuivat ikävästi jo heti ekassa pesussa

Vauvanvaatteet inspiraationa aikuisellekin

Koska ainakin monet naiset kärisivät siitä syndroomasta, että koskaan ei ole mitään päälle pantavaa, vaikka vaatekaappi on tupaten täynnä turvoksissa, niin itse olen ainakin saanut inspiraatiota omaan vaatekaappiini näiden "Oskarin" vaateasioiden myötä. Moni vaate jää käyttämättä sen takia varmasti aikuisillakin, että siinä vaan yksinkertaisesti on joku vika. Lyhyet puntit tai hihat, liian pieni tai iso, vääränlainen kaulus, huono väri, vaikea huoltaa tai pukea, ei istu kunnolla.... Melkeen voisin luvata,  vauvan ja oman vaatekaapin kokemuksella, että pois vaan kaikki sellainen, niin pukeutuminen helpottuu huomattavasti, kun kaappi on täynnä vaan niitä (toisiinsa mätsääviä) lempivaatteita. 

<3. Jennyfer

13. marraskuuta 2019

"Oskari" 2 kk

Minkä taidon "Oskari" oppi 2 kk neuvolassa? Minkälaisia asioita ja vaiheita mahtuu hänen elämään elämänsä toisen kuukauden aikana? Mitkä ovat strategiset mitat 2 kk iässä?


"Oskarin" varsinaisia 2 kk synttäreitä vietettiin 10.11.2019., Isänpäivänä. Koska 2 kk neuvola oli vasta tänään, kolme päivää myöhemmin, niin käydään nyt läpi kaikki mahdollinen hänen elämän toisen kuukauden vaiheista, kehityksestä ja strategisista mitoista.

9 viikkoa ja 1 päivä 13.11.2019, 3 päivää 2 kk synttäreiden jälkeen
9 viikkoa ja 1 päivä 13.11.2019, 3 päivää 2 kk synttäreiden jälkeen


Tiheänimun kausi

Siirryttäessä ensimmäiseltä kuukaudelta kohti toista kuukautta, alkoi kausi tiheän imun kaudella. Sitä kestä hurjimmillaan niin, että yhden vuorokauden aikana hän söi maksimissaan tunnin välein. Kun syöttö, pullojenpesu ja maidonlämmitys ottaa siitä tunnista jokainen oman aikansa, joten sillon ei tullut tehtyä yhtään mitään muuta. Edes nukuttua. Meidän syöttöväli on ollut kotiutumisen ensipäivistä asti täsmällinen 3-4 tuntia läpi vuorokauden, mutta sinne mahtuu päiviä, jolloin kerran pari vuorokaudessa syödään hieman tiheämmin. Usein nämä tiheämmät syömiset osuvat aamuun.

6 viikkoa vanhana 22.10.2019
6 viikkoa vanhana 22.10.2019


Liikenteessä

Yksi viikoistamme oli sellainen, kun ravasimme ihan älyttömän monessa asuntonäytössä. ja vielä useammissa tuli virtuaalivierailtua asuntoilmoituksia lukien. Löytyihän se koti lopulta meillekin ja pääsemme muuttamaan kaikki kolme, minä, "Oskari" ja hänen isä lopultakin joulukuussa saman katon alle. Lisää aiheesta voit lukea täältä. Asuntonäytöt sujuivat pikkuisen kanssa hienosti. Hän tietystikin nukkui turvakaukalossa suurimman osan ajasta, mutta olipa hetkiä, kun syötin häntä auton takapenkillä kadun varressa keskellä Punavuorta... Saatte pian lukea tästäkin lisää, sillä tulossa on postaus "Liikenteessä vauvan kanssa". Asuntonäyttöjen lisäksi me olemme tavanneet paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, sekä käyneet joka maanantai ensilapsikerhossa, josta niin ikää tulossa pian oman postauksensa "Oskarin" ihka ensimmäisen kerhokuvan kera. Pisin reissumme 1-2 kk iässä ulottuu Helsingistä Etelä-Savoon, jossa kävimme moikkaamassa Mummia ja Ukkia.

Kiinnostus ympäristöstä on valtaisa
Kiinnostus ympäristöstä on valtaisa


Ristiäisjärjestelyt

Nämä niin ikään mahtuvat tähän toisen kuukauden elämänvaiheeseen. Me emme ole vielä pitäneet ristiäisiä, vaan ne ovat joulukuun alussa. Jouduimme siirtämäänkin niitä kertaalleen tulevasta muutosta johtuen, sillä muutto ja ristiäiset osuivat samalle päivälle, eikä se tietenkään onnistu mitenkään, kun kaksi asuntoa pitäisi saada saman katon alle ja ristiäiset viettää toisella paikkakunnalla.

Vaatteet

"Oskari" syntyi mitoilla 52 cm ja 3580 g suoraan 50 cm vaatteisiin, joiden rinnalla käytettiin alusta asti myös 56 senttisiä. Nämä koot menivät hänellä ensimmäiset 7 viikkoa, jonka jälkeen piti siirtyä 62 cm vaatteisiin.

8 viikkoinen 5.11.2019 viisi päivää ennen 2 kk ikää
8 viikkoinen 5.11.2019 viisi päivää ennen 2 kk ikää

"Oskari"

Hän on varsinainen vesipeto, rakastaa kylpemistä ja on rakastanut sitä aivan ensihetkistä lähtien. Meillä onkin näin ollen tarkoitus hakeutua vauvauintiin, kun hän on n. 3 kk ikäinen. Kohti 2 kk ikää mentäessä, hän oppi "unikitinän", ja olenkin ihmetellyt, miten pienestä pitäen lapset sen taitavat. Puoli unessa pitää vielä taistella unta vastaan. Lisäksi meillä alkoi vaihe, jossa nukkumiseen kelpaa lähestulkoot vain syli. Sen lisäksi hän nukkuu erittäin hyvin liikenteessä vaunuissa ja autossa turvakaukalossa. Yöt menee suhteellisen hyvin, mutta on päiviä, kun unet ovat vain muutama minuutin mittaisia, kunnes taas herätään ja halutaan syliin. Olen saanut tähän vertaistukea usealta pienen lapsen äidiltä, ja he ovat kertoneet, että heillä on ollut samanlaista 2-3 kk iässä. Yhdelle on kelvannut pelkkä turvakaukalo, toiselle vaunut lenkkeineen ja kolmannelle vain syli. Kaikki ovat kertoneet tämän vaiheen päättyneen 3 kk ikään mennessä, ja sen jälkeen vauva on taas nukkunut kaikkialla.
Kohti 2 kk ikää mentäessä saimme myös maailman suloisimmat ensihymyt, jotka voi katsoa täältä. Vietimme ensimmäistä isänpäivää ja teimme ensimmäisen isänpäivälahjan, jonka voi katsoa täältä. Lisäksi hän jäntevöityi erittäin paljon ja pääkin pysyy pystyssä jo kiitettävästi. Kaiken kukkuraksi hän alkoi kiinnostumaan ympäristöstä, seuraamaan ja tarkkailemaan sitä ihan toden teolla silmät pyöreenä hämmästellen.

Syli on paras paikka maailmassa
Syli on paras paikka maailmassa

2 kk neuvolassa

Koska edellisen kerran olimme käyneet neuvolassa kuukausi sitten, odotin tosi kovasti "Oskarin" mittoja, sillä tiesin hänen kasvaneen kovasti kuukauden aikana. Pituutta löytyi kaikki 59,8 cm ja painoa 5880 g. Pituus, paino ja niiden suhde kulkevat kaikki kauniisti aivan keskikäyrällä. Lisäksi terkkari kysyi, miten hän pysyy vatsallaan. Kerroin että hyvin, sillä treenaamme sitä päivittäin. Hän pyysi minua laittamaan "Oskarin" vatsalleen ja sen tehtyäni sekä terkkarin kehuessa hänen päänkannatusta, ei liene sekuntiakaan, kun hän oli kääntänyt itsensä ensimmäistä kertaa takasin selälleen. En odottanut tätä vielä ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kehitys on niin huimaa, että en ehkä huomaakaan, kun en enää pysy hänen perässään.

Ensikierintä 13.11.2019 2 kk neuvolassa mahalta selälleen
Ensikierintä 13.11.2019 2 kk neuvolassa mahalta selälleen


<3. Jennyfer

10. marraskuuta 2019

Ensimmäisiä: Isänpäivä

Tänään on merkityksellinen päivä, Isänpäivä, joka on "Oskarin" ja hänen isänsä ensimmäinen yhteinen. Niinikään isäni viettää tänään ensimmäistä Isänpäivää ukkina. Päivä on saanut ihan uuden merkityksen oman lapsen myötä, vaikka arvostan ja kunnioitan näitä elämäni miehiä ihan joka ikinen päivä. Ensimmäisen Isänpäivän kunniaksi teimme lahjaksi jotain speciaalia 8 viikkoisen taiteilijan lahjakkuudella. 


Tänään oli "Oskarin" ja hänen isän ensimmäinen yhteinen Isänpäivä. Harmiksemme emme heränneet vielä saman katon alta, mutta aamutuimaan "Oskarin" isä sai suloisen kuvaviestin pojastaan kera lahjapaketin, jossa myös kiitos, että on hänen isi. Eihän tällainen viesti korvaa läsnäoloa, mutta on se tyhjää parempi kuitenkin, vaikka yllätyksenä olin suunnitellut myös aamutuimaan vierailun kera lahjan toimituksen, ennen kuin suuntasin "Oskarin" kanssa Mummon ja Ukin luokse. Tämä on myös isälleni ensimmäinen isänpäivä Ukkina. Ihan aamutuimaan emme kuitenkaan päässeet "Oskarin" kanssa liikenteeseen, vaikka jo kuudelta heräsimmekin, sillä minä nukahdin aamuteeni äärellä nojatuoliin. Kyllä, istualleen. Äiti on vissiin vähän väsynyt.

"Oskarin" ensimmäinen isänpäivä toivotus isälleen
"Oskarin" ensimmäinen isänpäivä toivotus isälleen


Kiitos,että olet juuri minun isäni
Kiitos, että olet juuri minun isäni

Lahjat

Vaikka vuosien mittaan edessä on varmasti toinen toistaan suloisempia isänpäivälahjoja, on ensimmäinen aina ensimmäinen. Sen vuoksi halusin siitä muistoksi jotain kaunista ja pysyvää. Onneksi meillä on kerho, jossa tulimme painaneeksi lapsen jalanjäljen itse valitsemaamme tuotteeseen ja materiaaliin: tyynyliina, paita, kestokassi, pyyhe.... Mikään näistä ei tuntunut sopivalta isälle eikä ukille. Pari viikkoa meni ideoidessa, että mihin me se jalanjälki oikein painetaan. Yhtäkkiä näin silmissäni taulun. Mustalla pohjalla valkoiset pienen pienet 8 viikkoiset jalanjäljet ja ympärillä paljon tyhjää tilaa, jotta jalanjäljet pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Niin me marssimme seuraavaan kerhokertaan musta kartonki kainalossa ja painoimme siihen jäljet. Ne ovat juuri niin epätäydellisen täydelliset, kuin 8 viikkoiselta voi odottaa. Ehkä maailman suloisimmat teokset, jotka saivat nimkseen, yllätys yllätys, "Oskarin jalanjäljet". Näin Isä ja Ukki saivat molemmat omat speciaalit vedoksensa.

Oskarin jalanjäljet 1
Oskarin jalanjäljet 1


Oskarin jalanjäljet 2
Oskarin jalanjäljet 2


Oskarin jalanjäljet 1 kehyksissä
Oskarin jalanjäljet 1 kehyksissä

Oskarin jalanjäljset 2 kehyksissä
Oskarin jalanjäljset 2 kehyksissä

Molemmat jalanjäljet kehyksissä
Molemmat jalanjäljet kehyksissä


Olen onnellinen, että olen saanut tämän yllätyslapsen juuri "Oskarin" isän kanssa. Hän on erittäin hyvä lasten kanssa. Huolehtiva ja rakastava ihminen. Kiitokseksi kaikesta sujautimme lahjapakettiin vielä Fjällrävenin toilettilaukun, jonka puuttumisesta olen tässä kassielämän ja kahden asunnon loukussa kuullut. Vaikka se elämä pian päättyykin ja pääsemme kaikki kolme elämään saman katon alla, olemme nyt valmiita elämän muihin seikkailuihin jokainen oman värisen pussukkansa kanssa.

Lahjapakettiin sujahti myös Fjällrävenin toilettilaukku
Lahjapakettiin sujahti myös Fjällrävenin toilettilaukku

Toivottavasti emme tule koskaan kävelemään samanlaisissa tuulipuvuissa, vaikka meillä kaikilla kolmella nyt samanlaiset toilettilaukut onkin
Toivottavasti emme tule koskaan kävelemään samanlaisissa tuulipuvuissa, vaikka meillä kaikilla kolmella nyt samanlaiset toilettilaukut onkin


<3. Jennyfer

9. marraskuuta 2019

Me muutetaan. Yhteen.

Kahden aikuisen seesteisestä suhteesta yllätysraskauteen, jonka aikana koimme suhteemme todellisen nurjan puolen. Joka hetki en enää uskonut, että tämä, saati suhteemme jatkuminen olisi enää mahdollinen. Rakkaus ei kuitenkaan koskaan kuollut. Niinä kaikista mustimpinakin hetkinä pystyin katsomaan "Oskarin" isää, ja tuntemaan sitä samaa suurta rakkautta häntä kohtaan, joka aikoinaan välillemme syttyikin. Rakkaus ja loputon tahto olla yhdessä veti pidemmän korren ja lopulta tässä hetkessä olemme varmasti onnellisempia kuin koskaan.


Minun on pitänyt kertoa tämä ilouutinen jo ainakin kolmen viikon ajan, mutta kaikesta sen onnellisuudesta ja ilosta huolimatta, sen kirjoittaminen on ollut jokseenkin vaikeaa. En voi kertoa tästä ihanasta perhetapahtumasta kirjoittamatta edes jollain tasolla matkanvarrella olleista surullisistakin asioista, ja niihin palaaminen on tehnyt prosessista lienee vaikeaa. Tänään päätin, että en käy nukkumaan, ennen kun olen kaiken kertonut ja kirjoittanut, sillä koen, että monta muuta asiaa junnaa paikallaan, ennen kuin saan tämän pihalle. Toisaalta taas monta muuta uutta asiaa kolkuttaa jo oven takana, joiden tieltä tämä tulee saada pois. On perjantai-ilta. Olen juuri tullut suihkusta ja klo on 23:29. Kuten sanottu, en käy nukkumaan, ennen kuin olen valmis. Muuttoon on aikaa kolme viikkoa ja kaksi päivää.

Vielä hetki fiilistelyä nykyisessä kodissamme, joka on ollut yksi aikuisikäni ihanimmista
Vielä hetki fiilistelyä nykyisessä kodissamme, joka on ollut yksi aikuisikäni ihanimmista


Elämämme blogissa

Eikä tämä elämänmuutos koske vain meitä ihmisiä. Myös erittäin rakas blogi piti määrittää sen myötä uudestaan. Ehkä tarkkasilmäisimmät tämän jo hoksasivatkin, sillä olen hiljattain päivittänyt blogin ulkoasua ja kuvannut sen tarkoituksen toisin, koska "minimalistinen elämä yksiössä vauvan kanssa" ei tietenkään enää joulukuun alusta lähtien palvele tilannetta, jossa 3-5 henkeä asuvat yhdessä kolmiossa. Yhteen muuton vuoksi päätin edelliseen kuun vaihteeseen myös "Ostolakossa" ja "Kuukauden ruokakulut" -sarjat, ainakin toistaiseksi, kunnes saamme nämä asiat perhe-elämämme osalta rullaamaan. Toisaalta niiden seuraaminen kuukausittain on melko aikaa vievää ja työlästä, etenkin nyt henkilömäärän kasvaessa, joten saatan niiden osalta tehdä jatkossa vain joitain kuukausittaisia tai viikottaisia täsmäiskuja. Blogi jatkaa kutakuinkin ennallaan, mutta olen tämän elämänmuutoksen myötä joutunut silti pohtimaan sen olemassaolon ja tarkoituksen uudestaan. Kun lopulta sain palaset loksahtamaan kohdalleen, pääsi myös luovuuteni ja hieman jumissa ollut kirjoittaminenkin uudella tavalla valloilleen. Uskonkin, että meidän ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäksi tämä blogi tulee kukkimaan ihan uudella tavalla, sillä jaanhan siinä juurikin niitä asioita näkökulmastani, jotka liittyvät elämäämme. Pääosassa ovat minun ajatukset, kokemukset sekä tunteet. Hyvänä kakkosena "Oskari", joka teki minusta äidin, ja joka lopulta tekee meistä kaikista ihan oikean perheen. "Oskarin" isä vilahtaa semisti, mutta hänen vanhemmat pojat, "Oskarin" velipuolet, rajaan blogin ulkopuolelle. Tervetuloa siis seuraamaan jatkossa uudenlaista elämäämme!


"Suoraa, avointa ja rehellistä kerrontaa nelikymppisen naisen elämästä, jota ei koskaan pitänyt olla olemassakaan. Matka alkaa yllättävästä raskaudesta, kolme vuotta lapsettomuustuomion jälkeen, josta syntyi syyskuussa 2019 rakkain ja suloisin poika ikinä. Yksiö vaihtuu perheasunnoksi ja siviilisääty avoliittoon joulukuussa 2019. Blogin kantavia teemoja ovat naiseus, äitiys, lapsi ja koti."


"Oskarin" ensimmäinen oma huone oli yksiön alkovissa
"Oskarin" ensimmäinen oma huone oli yksiön alkovissa

Kun toinen halusi ja toinen ei

Ennen kuin tulin yllättäen raskaaksi, kolme vuotta sen jälkeen, kun olin saanut lapsettomuustuomion, "Oskarin" isä oli meidän kahden aikuisen ihmisen suhteessa muutaman kerran väläytellyt, että muuttaisimme joku päivä yhteen. Minä en ollut asiasta lainkaan innostunut, sillä mielestäni kaksi aikuista ihmistä voi olla hyvässä ja onnellisessa suhteessa myös silloin, kun asutaan omissa kodeissamme. Minulle oma tila, aika ja rauha ovat todella tärkeitä. Pelkkä ajatuskin yhteen muutosta sai ne romuttumaan. Entäs sisustus sitten? Olisikon valmis tekemään kompromisseja asioissa, jotka ovat minulle oikeesti tärkeitä?

Näitä lattiaan asti ulottuvia ikkunoita jään varmasti kaipaamaan
Näitä lattiaan asti ulottuvia ikkunoita jään varmasti kaipaamaan

Ei muuteta, muutetaan, ei muuteta...

Kun vuosi yhdessä olomme jälkeen tein positiivisen raskaustestin, muljahti maailma hetkellisesti ylös alaisin. Tietysti ne yhteenmuuttoasiat nousivat pintaan, mutta jotenkin siinä sitten ihan yhteistuumin päätettiin, ettei vauvan myötä kiirehditä saman katon alle. Olihan siinä raskaudessakin sulattelemista. Toiselle enemmän, toiselle vähemmän. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä enemmän aloin haluta meistä perhettä, sitä yhteen muuttamista. Kahden asunnon välillä ravaaminen pienen vauvan kanssa ei tuntunut kummastakaan hyvältä asialta, ja voin nyt 9 viikon kokemuksella sanoa sen kassielämän oleva ihan sieltä ittestään ja syvältä. Meillä kuitenkin se raskausaika oli suhteemme kannalta todella huono ja riitaisa, eikä ennen kesää siitä yhteen muutosta juurikaan enää puhuttu. Kesällä oli joku pieni seesteisempi vaihe, sillä katselimme asuntoja tosissamme ja kävimme kävelemässä mahdollisilla uusilla asuinalueilla. Asiaan tuli kuitenkin yllättäen takapakkia, sillä ykskaks kaikki osapuolet, osittain myös itseni mukaan lukien, eivät olleet valmiita tähän muutokseen. Minä edelleen kuitenkin haaveilin meistä perheenä saman katon alla, niin myös "Oskarin" isä, mutta jotenkin nämä tahtomme eivät täysin kohdanneet ja jatkoimme raskauden mukana tuomaa riitaista suhdettamme. Tilanne kärjistyi niin pahaksi, etten uskonut koko suhteemme jatkuvan päivääkään "Oskarin" synnyttyä. Siinä ei paljon enää perhe-elämät ja yhteen muutot ollut mielessä. Moni sanoo, että ensimmäinen vauvavuosi on parisuhteelle hankala. Me kävimme sen helvetin läpi raskausaikana.

Myös uuden kodin keittiö on tätä päivää, joten uudelleen syttynyt kokkausintoni jatkukoon siellä
Myös uuden kodin keittiö on tätä päivää, joten uudelleen syttynyt kokkausintoni jatkukoon siellä


Selviytyminen

"Oskarin" synnyttyä asiat alkoi palautua ennalleen. Aloimme viettämään jälleen enemmän aikaa yhdessä. Huomasimme, että mitä enemmän olemme yhdessä, sitä paremmin meillä menee. Suhteemme parani kohinalla ja koska se kassielämä on sieltä ittestään ja syvältä, päätimme, että meidän elämästä ja arjesta on tehtävä helpompaa. Halusimme myös olla joka ikinen mahdollinen hetki yhdessä, perheenä toistemme kanssa. Enää emme tyytyneet kävelemään vain asuinalueilla, vaan suuntasimme konkreettisiin näyttöihin. Kävimme katsomassa toinen toistaan kauheimpia ja kauniimpia asuntoja, kunnes se oma yksilömme erottui joukostaan. Se ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä tähän hetkeen ja tilanteeseen. En melkein malta odottaa, että pääsen sisustamaan ja yhdessä etsimään niitä meidän näköisiä ratkaisuja ja juttuja. Asunnossa on 69 neliötä ja haaveilen, että saan siitäkin tehdä neliömäärällistä niemä kantavan sisustussarjan blogiini. Kaikista eniten kuitenkin odotan sitä, että saamme jakaa jokaisen päivän yhdessä. Kasseitta.

Kello on 01:17. Olen syöttänyt "Oskarin" ja vaihtanut vaipan tässä välissä. Muuttoon on kolme viikkoa ja yksi päivä.

<3. Jennyfer

7. marraskuuta 2019

Kun äiti sai nukkua, liikaa

Elämä meni pariksi päiväksi nukkumalla aivan päin peetä. Tämä minulle tarjottu kaunis mahdollisuus veti kropan ja mielen sellaiseen shokkitilaan, että ei enää jatkossa minulle mitään "nuku univelkoja pois" juttuja. Univelat on mun uusi normaali. 


Miten kaunis ajatus ja teko antaa äiti-ihmisen nukkua univelkoja pois ja ottaa hoitovastuu molempina viikonloppuaamuina ennen kukonlaulun aikaa pienestä suloisesta pojastamme. Suuri kiitos "Oskarin" isälle, mutta mitenpä kiitin. Enpä kovinkaan kauniisti.

Uniset suloiset sormet tekemääni turvalonkeroon kietoutuneena
Uniset suloiset sormet tekemääni turvalonkeroon kietoutuneena


Seesteinen lauantai

Perjantai-iltana olin suunnitellut viettäväni seesteisen lauantaiaamun blogin, kirjoittamisen ja useiden teekuppien parissa. Olimme "Oskarin" isän luona, jolloin minulla oli oikeesti mahdollisuus pitää molemmat kädet tiiviisti näppäimistöllä. "Oskari" tietysti nukkuisi pitkät ja rauhalliset aamupäiväunet, jolloin hänen isälläänkin olisi aikaa katsoa urheilua, minkä minun ajatusten sparrailulta ehtisi. Tekisimme rauhakseen lähtöä iltapäivän perhejuhlaan, ja minulla olisi useita upeita kirjoituksia ja postauksia valmiina julkaistavaksi. Toisin kävi. Jo aamuyöstä alkoi särkemään päätä. Selätin sen sillä kertaa nukkumalla hieman lisää ja miten nukuinkaan. Rakkaat mieheni, pienempi ja isompi, tuli herättämään minua 10:30 ja kysymään, monelta juhliin toiselle paikkakunnalle oikein pitikään lähteä. No klo 12! Ja voi jestas miltä näytinkään. Tukka oli tuhannen pystyssä, toinen housunpuntti nilkoissa, toinen polvissa. Toppi oli noussut osittain kainaloon niin, että hiippailin kylpyhuoneeseen hieman ärtynein fiiliksin napa ja maha vilkkuen. Matkalla näin itseni peilistä ja totesin "Oskarin" isälle, että pitäskö ottaa kuva instaan, että miltä se kotiäiti ihan oikeasti näyttää. Kuva jäi (onneksi) ottamatta ja jatkoin aamupuuhiani hieman kiukkuisena, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi. Juhlat alkaisi reilu 50 km päässä klo 13 ja "Oskarikin" oli vielä yöpuvussa, hoitoreppu pakkaamatta ja osupa siihen vielä syöttökin ennen lähtöä. Inhoan kiirettä ja sen tuntua. Se saa minut ärtyisäksi. Olin huonolla tuulella, koska olin nukkunut niin pitkään, en ollut saanut mitään aamupäivällä sen vuoksi aikaan ja nyt vielä oli kiire juhlimaan. Mielummin olisin herännyt huomattavasti aiemmin, viettänyt rauhallisen aamun, saanut asioita aikaan ja kärsinyt hyväntuulisena univelkani.

Ihana mä

Sunnuntaina aamuyöstä "Oskarin" isä otti jälleen hoitovastuun eräältä syötöltä ja minä sain nukkua jo toisen aamuyön/aamun putkeen. Äidin unelma? Jep! Olin tyhmyyksissäni kukkunut edellisenä iltana (jälleen kerran) liian myöhään, sillä halusin niin paljon viettää aikaa blogini parissa tekstejä tusaillen. Minulla olisi niin paljon asiaa ja sanottavaa, mutta niin vähän aikaa. En pysty kirjoittamaan sanaa silloin ja toista tällöin. Tarvitsen yhtäjaksoista keskeyttämätöntä aikaa, jolloin ajatukset pysyvät kasassa, voin uppoutua niihin ja antaa käsien kirjoittaa ne ulos. Inhoan keskeytyksiä ja tulen niistäkin huonolle tuulelle. Vauvan kanssa, etenkin, jos unet ovat useissa lyhyissä pätkissä, niin kuin meillä on viimeaikoina ollut, en edes ala kirjoittamaan, sillä tiedän, ettei siitä tule yhtään mitään. Kun teen jotain itselle tärkeää ja merkityksellistä, keskityn siihen aina 110%. Oli kyse sitten vauvan kanssa olemisesta tai kirjoittamisesta. Siksi en myöskään pysty tekemään niitä samaa aikaa.

Iloinen lonkero unikaverina
Iloinen lonkero unikaverina


En tiedä, paljonko kello sunnuntaina aamulla oli, kun havahduin aivan jäätävään pääkipuun ja huonoon oloon. Kipu oli niin kova, että oksetti. Kömmin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja käyn nopeasti moikkaamassa rakkaat mieheni, isomman sekä pienemmän, olohuoneessa ja painun takaisin nukkumaan olojani pois. Nukahtaminen on vaikeaa, sillä olo on hirveä. Lopulta nukahdan kuitenkin ja herään 11:30, sillä minun oli otettava vastuu "Oskarista", koska hänen isänsä lähti pelaamaan tennistä. Oli toki myös muutenkin ryhdistäydyttävä, sillä olimme lähdössä tenniksen jälkeen tutustumaan Helsinki Outletiin. Päätä ei enää särkenyt, mutta se oli outo. Jotenkin kohmeinen ja sumuinen. Lisäksi väsytti aivan jäätävästi. Kaikki oli huonosti ja kiukutti. Koko elämä ihan nurin niskoin, päälaellaan. Ärsytti ihan kaikki. Se ei myöskään jäänyt rakkaaltani huomaamatta, vaan annoin tulla huonoa oloa ihan täyslaidallisen pihalle. Olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään. Naamakin tuntui turvonneelta, ehkä olikin. Kahden asunnon loukku kamoineen ja pakkaamisineen ketutti enemmän kun ikinä. Ei ehditty sinne Outletiinkaan, vaan mentiin Ikeaan. Kroppa oli väsynyt. Hyvä että jaksoin liikuttaa sitä läpi tavaratalon. Testattiin uutta sänkyä. Olisin voinut niin jäädä siihen makaamaan ja nukkumaan. En osannut keskustella, vaan tiuskin turhuuksia mennen tullen.

Univelkaa, kiitos

Sain nukkua viikonlopun aikana enemmän kuin moniin viikkoihin ikinä. Unet alkoivat jäämään vajaiksi jo hyvissä ajoin raskauden loppuvaiheessa. Sitten 4,5 vuorokauden valvominen synnytyksen yhteydessä ja siitä eteenpäin 8 viikkoa yöheräämisiä 3-4 tunnin välein valvoen 0,5 - 2 h aina kerralla. Päiväunia en ota, koska päivisin ei nukuta. Elimistöni meni tuollaisesta yhtäkkisestä nukkumisesta aivan sekaisin päänsärkyineen, kiukkuineen kaikkineen. Nukuin yks kaks liikaa. En tiedä, jos olisin saanut nukuttua vieläkin enemmän, olisiko tilanne ollut toinen, mutta olo oli niin kamala, että mielummin elän tätä toisella tapaa kohmeista univelkaelämää, jossa kuitenkin jaksan olla melko energinen ja iloinen oma itseni. Anteeksi ja kiitos rakas. Tekosi oli kaunis, mutta minun elimistölleni shokki.

<3. Jennyfer