19. marraskuuta 2019

Jälkitarkastuksessa

Miten olen palautunut? Tänään, klo 13:03, tuli kuluneeksi tasan 10 viikkoa siitä, kun päivälleen 40 viikkoa kestänyt raskauteni päättyi, ja rakas poikani, edelleen odotusajan nimeään kantava "Oskari" näki päivävalon. Aika on mennyt huimaa vauhtia. Toisaalta 10 viikkoa tuntuu pitkältä ajalta, mutta muistan synnytyksen vielä kuin eilisen. Nämä viikot ovat olleet todella antoisat ja vauva kehittyy todella kovaa vauhtia. Sitä jos mitä on ilo seurata. Katsotaanpa tarkemmin, mitä minulle kuuluu näin neuvolan lääkärin jälkitarkastuksen jälkeenkin. 


Tänään, 10 viikkoa raskauden päättymisen ja synnytyksen jälkeen, marssin aamulla neuvolaan lääkärin vastaanotolle jälkitarkastukseen. Tämä jälkitarkastushan on merkittävä myös siksi, että käynniltä saa lääkärintodistuksen toimitettavaksi Kelaan äitiys- ja vanhempainrahaa varten. Jotenkin tämä tuntuu huvittavalta. Ihan kun se lääkäri olisi kurkannut Kelaa varten "sinne", että kyllä, synnytetty on ja antanut siitä tuon lausunnon. Mitä hän minustakin näki. Synnytetty vai synnyttämätön, sillä minähän säilyin täysin ehjänä paria "asfalttinaarmua" lukuunottamatta, joille ei edes tehty mitään. No, tottakai hän katsoi minuakin varten, että kaikki on ok. Tunnusteli kohdun, ja niin edelleen. Tiesin, että kaikki on kunnossa juurikin siksi, kun selvisin synnytyksestä täysin vaurioitta. Seksielämän pystyin aloittamaan vain 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, jälkivuoto loppui neljässä viikossa ja ensimmäiset kuukautiset tulivat jo 6 viikon päästä. Kuukautiskiertoni osoittautui heti yhtä säännölliseksi, vaikka se ei olekaan mikään itsestään selvyys, sillä kuukautisten kanssa olen jo toisella kierroksella.

Äiti ja poika. Mikkejä ja muumeja.
Äiti ja poika. Mikkejä ja muumeja.

Mitä kuuluu erkaumalle

Se, mikä minua itseäni erityisesti jälkitarkastuksessa kiinnosti, oli vatsalihasteni erkauma. Olen koittanut tunnustella sitä itse, mutta en ole saanut siitä oikeen minkäänlaista selkoa. Olen välttänyt kaikenlaista vatsalihaksiin kohdistuvaa tarkoituksellista rasitusta, ja keskittynyt tähän asti vain kävelyyn. Tänään sain kuin sainkin luvan lähteä lentoon, eli harrastaa mitä huvittaa, sillä erkaumaan ei ole. Niin siistiä! Vaikka raskaus oli minulle fyysisesti erittäin rankka, sillä se vei liikuntakykyni lähes täysin, niin synnytys ja kaikesta palautuminen on sitten todella ollut puolellani, joka on hämmentävää, sillä tämä kehoni ei ole enää mikään nuori, vaan pian 40-vuotias. Olin varma, että vatsalihakseni ovat aivan mennyttä, sillä mahani oli raskauden lopussa aivan järisyttävän kokoinen.


Keho ja paino

Raskaus toi kehooni tullessaan huimat 28 kiloa ja 15 niistä hävisi niin, etten edes ehtinyt huomata. Mutta loput 13 jumittaa sitten senkin edestä. Tai voiko niin edes ajatella? Raskaudesta, joka 9 kk keräsi rasvamassaa, on aikaa vain 10 viikkoa. Eikai siinä ajassa voi edes enempää odottaa lähtevän, mitä minulta on nyt karissut. Joka tapauksessa, painoni ei ole liikkunut mihinkään moneen viikkoon, ja soisin sen kyllä hiipuvan hiljalleen alaspäin. En varsinaisesti koe tällä hetkellä kehossani mitään 13 kilon ylipainoa, mutta ehkä reidet koen hieman paksuiksi sen lisäksi, että alavatsani on ehkä se oikukkain. Siinä on tietysti jäljellä vielä raskauden aiheuttamaan venymää sen lisäksi, että se tuntuu kantavan kaiken sen kertyneen ylimääräisen rasvamassan. Tästä löllykästä en tykkää, ja haluaisin sen katoavan niin pian kuin mahdollista.

8 viikkoa synnytyksestä
8 viikkoa synnytyksestä

Dieteistä

Minulla on kyllä kaikki tiedot ja taidot syödä terveellisesti ja niin, että todellakin kutistuisin, mutta se vain ei ole osoittautunut hektisessä vauva-arjessa mahdolliseksi. En ehdi valmistamaan itselleni kahta ateriaa päivässä. aamu-, väli- ja iltapaloja mukaanlukien. Lähdin myös mukaan ketodiettiin, mutta se kaatui samaan asiaan. En vain vauvan kanssa pysty pitämään omasta syömisstä, rytmistä ja sen ruuanlaitosta huolta sillä intensiteetillä, mitä se vaatisi. Nyt koitan tässä parhaani mukaan mennä sieltä, mistä aita on semimatala. Syön neljä kertaa päivässä, viisi olisi optimaalinen. Yhtenä päivänä syön vähähiilihydraattisesti, toisena niitä vähän enemmän. Todennäköisesti rasva jumittaa kehossani juuri siitä syystä, että se ei saa tarpeeksi polttoainetta polttaakseen sitä pois, vaan keho haluaa pitää siitä lujasti kiinni.

"Oskari" 10 viikkoa 19.11.2019
"Oskari" 10 viikkoa 19.11.2019

Mitä harratamaan

Se nyt on päivän selvää, että en pysty elämään ilman liikuntaa. Olen harrastanut sitä tavalla tai toisella, aina. Uinti. Se on minun lajini. Se on ainut urheilulaji, jossa menen aivan käsittämättömään flow tilaan. Se on ehkä ainoita asioita elämässä, jossa olen saavuttanut sen tilan syvimmin. Siksi ehkä, sillä kirjoittaminen ja luonnossa liikkuminen on ainakin hyvin lähellä sitä.
Juoksu. Siitä sain aikoinaan ihan älyttömät kiksit. 5-7 km lenkin tuntu lähenteli jo suurempaakin nautintoa. Aloitin juoksemisen vuosi sitten uudestaan, mutta se loppui raskauden myötä kuin seinään. Samoin CrossFit, jota harrastin 4 kertaa viikossa. CrossFit saa jäädä nyt pitkälle tauolle, sillä en kykene harrastamaan sitä tässä elämäntilanteessa lajin vaatimalla intensiteetillä. Mutta uinti ja juoksu. Ne tulkoot takaisin elämääni. Mitä pikemmin, sen parempi. Fyysinen palautuminen on edelleen vaiheessa ja joka päivä koitan olla löllykälleni armollinen.

<3. Jennyfer

3 kommenttia:

  1. Uinti kuulostaa kyllä hyvältä :) Jotkut äitiysfyssarithan ei suosittele juoksua abaut ekaan vuoteen synnyttyksen jälkeen. Mä aloin ekasta lapsesta juoksemaan jälkitarkastuksen jälkeen, koska lääkäri "antoi" luvan. No, lääkäri ei tainnut kauheasti tietää mistä puhui, ja juokseminen aiheutti mulle pahan erkauman, koska raskauden jälkeen nivelet on vielä löyhiä, ja luulenpa, ettei tavallinen neuvolalääkäri osaa myöskään sanoa mitään vatsalihasten jännesaumasta.

    Mukava kuulla, että sulla oli kaikki hyvin :) Jälkitarkastustodistuksenhan saa myös ilman sitä sisätarkastustakin, se on vapaaehtoinen :)

    VastaaPoista
  2. Se, että äitiysrahaa varten tarvitaan raskaustodistus ja vanhempainrahaa varten jälkitarkastustodistus, on peruja entisajoilta kun on haluttu saada raskaanaolevat ja synnyttäneet naiset saunasta neuvolan ym. terveydenhuollon palveluiden piiriin. Se, että niitä vielä tänäkin päivänä edellytetään, perustuu lakiin.

    VastaaPoista
  3. Alatiesynnytyksen huomaa kyllä alapäästä, jos ammattilainen on katsomassa. Niitä muutoksia on muitakin, kuin mahdolliset repeämät. Ja niitä tulee aina, vähintään joku. Ei ole mahdollista synnyttää useamman kilon lasta niin, ettei gyne sitä huomaisi mistään, vrt esim. sektiolla synnyttänyt.

    Yleensä nuo neuvolalääkärit eivät tiedä erkaumasta tarpeeksi, joten tarkistuttaisin sen muualla.

    Hyvä, että kaikki oli kunnossa, eikä tulekaan mitään laskeumia tms.

    VastaaPoista