7. marraskuuta 2019

Kun äiti sai nukkua, liikaa

Elämä meni pariksi päiväksi nukkumalla aivan päin peetä. Tämä minulle tarjottu kaunis mahdollisuus veti kropan ja mielen sellaiseen shokkitilaan, että ei enää jatkossa minulle mitään "nuku univelkoja pois" juttuja. Univelat on mun uusi normaali. 


Miten kaunis ajatus ja teko antaa äiti-ihmisen nukkua univelkoja pois ja ottaa hoitovastuu molempina viikonloppuaamuina ennen kukonlaulun aikaa pienestä suloisesta pojastamme. Suuri kiitos "Oskarin" isälle, mutta mitenpä kiitin. Enpä kovinkaan kauniisti.

Uniset suloiset sormet tekemääni turvalonkeroon kietoutuneena
Uniset suloiset sormet tekemääni turvalonkeroon kietoutuneena


Seesteinen lauantai

Perjantai-iltana olin suunnitellut viettäväni seesteisen lauantaiaamun blogin, kirjoittamisen ja useiden teekuppien parissa. Olimme "Oskarin" isän luona, jolloin minulla oli oikeesti mahdollisuus pitää molemmat kädet tiiviisti näppäimistöllä. "Oskari" tietysti nukkuisi pitkät ja rauhalliset aamupäiväunet, jolloin hänen isälläänkin olisi aikaa katsoa urheilua, minkä minun ajatusten sparrailulta ehtisi. Tekisimme rauhakseen lähtöä iltapäivän perhejuhlaan, ja minulla olisi useita upeita kirjoituksia ja postauksia valmiina julkaistavaksi. Toisin kävi. Jo aamuyöstä alkoi särkemään päätä. Selätin sen sillä kertaa nukkumalla hieman lisää ja miten nukuinkaan. Rakkaat mieheni, pienempi ja isompi, tuli herättämään minua 10:30 ja kysymään, monelta juhliin toiselle paikkakunnalle oikein pitikään lähteä. No klo 12! Ja voi jestas miltä näytinkään. Tukka oli tuhannen pystyssä, toinen housunpuntti nilkoissa, toinen polvissa. Toppi oli noussut osittain kainaloon niin, että hiippailin kylpyhuoneeseen hieman ärtynein fiiliksin napa ja maha vilkkuen. Matkalla näin itseni peilistä ja totesin "Oskarin" isälle, että pitäskö ottaa kuva instaan, että miltä se kotiäiti ihan oikeasti näyttää. Kuva jäi (onneksi) ottamatta ja jatkoin aamupuuhiani hieman kiukkuisena, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi. Juhlat alkaisi reilu 50 km päässä klo 13 ja "Oskarikin" oli vielä yöpuvussa, hoitoreppu pakkaamatta ja osupa siihen vielä syöttökin ennen lähtöä. Inhoan kiirettä ja sen tuntua. Se saa minut ärtyisäksi. Olin huonolla tuulella, koska olin nukkunut niin pitkään, en ollut saanut mitään aamupäivällä sen vuoksi aikaan ja nyt vielä oli kiire juhlimaan. Mielummin olisin herännyt huomattavasti aiemmin, viettänyt rauhallisen aamun, saanut asioita aikaan ja kärsinyt hyväntuulisena univelkani.

Ihana mä

Sunnuntaina aamuyöstä "Oskarin" isä otti jälleen hoitovastuun eräältä syötöltä ja minä sain nukkua jo toisen aamuyön/aamun putkeen. Äidin unelma? Jep! Olin tyhmyyksissäni kukkunut edellisenä iltana (jälleen kerran) liian myöhään, sillä halusin niin paljon viettää aikaa blogini parissa tekstejä tusaillen. Minulla olisi niin paljon asiaa ja sanottavaa, mutta niin vähän aikaa. En pysty kirjoittamaan sanaa silloin ja toista tällöin. Tarvitsen yhtäjaksoista keskeyttämätöntä aikaa, jolloin ajatukset pysyvät kasassa, voin uppoutua niihin ja antaa käsien kirjoittaa ne ulos. Inhoan keskeytyksiä ja tulen niistäkin huonolle tuulelle. Vauvan kanssa, etenkin, jos unet ovat useissa lyhyissä pätkissä, niin kuin meillä on viimeaikoina ollut, en edes ala kirjoittamaan, sillä tiedän, ettei siitä tule yhtään mitään. Kun teen jotain itselle tärkeää ja merkityksellistä, keskityn siihen aina 110%. Oli kyse sitten vauvan kanssa olemisesta tai kirjoittamisesta. Siksi en myöskään pysty tekemään niitä samaa aikaa.

Iloinen lonkero unikaverina
Iloinen lonkero unikaverina


En tiedä, paljonko kello sunnuntaina aamulla oli, kun havahduin aivan jäätävään pääkipuun ja huonoon oloon. Kipu oli niin kova, että oksetti. Kömmin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja käyn nopeasti moikkaamassa rakkaat mieheni, isomman sekä pienemmän, olohuoneessa ja painun takaisin nukkumaan olojani pois. Nukahtaminen on vaikeaa, sillä olo on hirveä. Lopulta nukahdan kuitenkin ja herään 11:30, sillä minun oli otettava vastuu "Oskarista", koska hänen isänsä lähti pelaamaan tennistä. Oli toki myös muutenkin ryhdistäydyttävä, sillä olimme lähdössä tenniksen jälkeen tutustumaan Helsinki Outletiin. Päätä ei enää särkenyt, mutta se oli outo. Jotenkin kohmeinen ja sumuinen. Lisäksi väsytti aivan jäätävästi. Kaikki oli huonosti ja kiukutti. Koko elämä ihan nurin niskoin, päälaellaan. Ärsytti ihan kaikki. Se ei myöskään jäänyt rakkaaltani huomaamatta, vaan annoin tulla huonoa oloa ihan täyslaidallisen pihalle. Olin niin väsynyt, etten jaksanut mitään. Naamakin tuntui turvonneelta, ehkä olikin. Kahden asunnon loukku kamoineen ja pakkaamisineen ketutti enemmän kun ikinä. Ei ehditty sinne Outletiinkaan, vaan mentiin Ikeaan. Kroppa oli väsynyt. Hyvä että jaksoin liikuttaa sitä läpi tavaratalon. Testattiin uutta sänkyä. Olisin voinut niin jäädä siihen makaamaan ja nukkumaan. En osannut keskustella, vaan tiuskin turhuuksia mennen tullen.

Univelkaa, kiitos

Sain nukkua viikonlopun aikana enemmän kuin moniin viikkoihin ikinä. Unet alkoivat jäämään vajaiksi jo hyvissä ajoin raskauden loppuvaiheessa. Sitten 4,5 vuorokauden valvominen synnytyksen yhteydessä ja siitä eteenpäin 8 viikkoa yöheräämisiä 3-4 tunnin välein valvoen 0,5 - 2 h aina kerralla. Päiväunia en ota, koska päivisin ei nukuta. Elimistöni meni tuollaisesta yhtäkkisestä nukkumisesta aivan sekaisin päänsärkyineen, kiukkuineen kaikkineen. Nukuin yks kaks liikaa. En tiedä, jos olisin saanut nukuttua vieläkin enemmän, olisiko tilanne ollut toinen, mutta olo oli niin kamala, että mielummin elän tätä toisella tapaa kohmeista univelkaelämää, jossa kuitenkin jaksan olla melko energinen ja iloinen oma itseni. Anteeksi ja kiitos rakas. Tekosi oli kaunis, mutta minun elimistölleni shokki.

<3. Jennyfer

2 kommenttia:

  1. Apua, kuullostaa kamalalta! Tuo on kyllä paha kun saa yhtäkkiä nukkua ja kroppa ei ymmärrä yhtään mitään. Eipä tee mieli nukkua univelkoja pois jotka tässä vauvan kanssa tulee tämän postauksen jälkeen. Jospa sitä odottaa että vauva on isompi niin katsotaan sitten uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä aloittaa jotenkin varovasti, eikä tolleen monen tunnin yhtäkkisellä rykäsyllä, mitä itse tein :D

      Poista