4. joulukuuta 2019

Ensifiilikset uudesta kodista

Viime lauantaina ollut muutto, joka lopulta onnistui paremmin kuin hyvin, kiitos ihan huippuhyvän muuttojengin, on tietysti syönyt aikaa blogilta. On tiistai aamu ja kello 5:10 kun kirjoitan tätä. Minulle iski "Oskarin" syötön ja uudelleen nukutuksen aikana valtava tarve kirjoittaa muutama rivi tästä uudesta kodistamme, ja minkälaisin fiiliksin olemme pari päivää täällä asuneet. Luovuus ei katso aikaa eikä paikkaa, joten ei muuta kun teetä kuppiin ja sormet sauhuamaan.


Minulle on todella paljon merkitystä sillä, missä kirjoitan. Kirjoittaminen on minulle tärkeää, ja teen sitä paljon. Tarvitsen tietynlaista tunnelmaa huokuvan "nurkkauksen", ja miljöön, jotta se sujuu. Jo silloin, kun kävin vasta katsomassa asuntoa avainten saannin jälkeen, ennen kuin täällä oli ainuttakaan huonekalua tai edes tietämystä siitä, miten ne tulee sijoittumaan, löysin paikkani. Rakastan ihan mielettömästi näkymää olohuoneen ikkunasta, josta näen puistomaisen maiseman ja siinä ohi kulkevat raitiovaunut. Olen aina tykännyt raitiovaunuista ja erityisesti rakastan niistä lähtevää ääntä. Saatan kuulla ne kotiini, kuin on aivan hiljaista. Matka kiskoille ei ole pitkä. Lisäksi vastapäätä on hauskasti vinottain suuri 50-luvun kerrostalo, jossa on meille päin ihan älyttömän paljon ikkunoita. Ei muuta. Talossa on jotain lumoavaa ja näitä ikkunoita on maagista katsella. Miten niissä syttyy valot, ja sammuu. Heräillään. Käydään nukkumaan. Kuinka niihin ilmestyy kynttelikköjä ja joulutähtiä.

Näitä ikkunoita tykkää  tuijotella olohuoneeni nurkasta
Näitä ikkunoita tykkää  tuijotella olohuoneeni nurkasta


Kahvat

Meidän makuuhuoneessa on yksi seinusta täynnä kaappeja. Ne eivät ole mitä tahansa kaappeja, vaan 50-luvun komeroita, jotka jostain syystä viehättävät minua kovasti. Rakastan niiden ovien kahvoja. Ne eivät ole vetimet, vaan ihan alas painettavat kahvat. Ehkä juuri siksi ne ovatkin persoonalliset ja viehättävät. On jotenkin ihan eri fiilis avata kaappi tuollaisella kahvalla, kuin vetimellä.

Miten paljon voikaan tykätä oven kahvoista kaapeissa
Miten paljon voikaan tykätä oven kahvoista kaapeissa


Verhot

Ennen muuttoa ihastuin Vallilan Helsinki -verhoihin ja jotenkin näin ne mielessäni olohuoneessamme. Tykkään verhojen grafiikasta ihan älyttömän paljon, mutta hieman epäilin, onkohan ne kuitenkin omassa kodissa makuuni hieman levottomat. Koska "Oskarin" isäkin piti niistä ja satuimme liikkeeseen erittäin hyvien alennusten aikaan, päätimme ostaa ne ja kokeilla miltä näyttää. Ja näyttihän ne. Ihan täydelliset! Nyt saan katsella viehättävää raitiovaunukerrostalonäkymää näiden Helsinki -verhojen välistä. Ihan täydellinen yhdistelmä. Verhot löysivät olohuoneessa paikkansa, vaikka koko muu huone on vielä säkkien ja laatikoiden vallassa, eikä muusta sisustuksesta tietoakaan. Ehkä näiden verhojen varaan on hyvä lähteä rakentamaan.

Vallilan Helsinki verho
Vallilan Helsinki verho


Eteinen

Asuntomme huoneista niinkin hassu kuin eteinen viehättää minua kovasti. Ehkä siksi, että se on kooltaan ja malliltaan melko täydellinen, ja saan siihen juuri sellaisia elementtejä, joita eteiseltä kaipaan, kuten penkki. Eteinen on myös sopivan leveä, sillä inhoan ahtaita ja pitkiä eteiskäytäviä.

Äänet ja hissi

Rappukäytävässä on juuri sellainen kaiku, mitä vanhoissa taloissa nyt on. Jostain syystä se myös viehättää minua kovasti. Ovien lukot naksahtavat kiinni ihan eri tavalla ja erilaisella äänellä, kuin nykyajan taloissa. Ja se hissi. Se vasta hieno onkin. Veräjä ja kahvalla avattava ovi. Vuosimallia 1957.

Hissin rakennusvuosi 1957
Hissin rakennusvuosi 1957


Negatiiviset

Näissä vanhoissa taloissa on tunnelmaa ja luonnetta ihan eri tavalla, kuin uusissa. Asuin edelliset kaksi vuotta 2017 valmistuneessa talossa/asunnossa, eikä niiden mitään elementit puhutelleet minua mitenkään. Hissi, kahvat tai mitään muutkaan elementit eivät herättäneet mitään tunteita. Entisajan muotokielessä on jotain puhuttelevaa ja mystiikkaa. Mutta löytyy sitä tätä päivää tästäkin asunnosta. Keittiö ja kylpyhuone ovat uusittuja. Kylpyhuone on vain säilytystiloiltaan auttamattomasti liian pieni kolmen hengen tarpeisiin, josta jo pelkästään vauvanhoitotarvikkeet söisivät kiitettävän osan vaippoineen päivineen. Keittiö on asennettu ihan miten sattuu. Yläkaapit ovat niin korkealla, että hädintuskin yletän toiselle hyllytasolle. Tiskikoneen integroinnista puhumattakaan. Kun luukun avaa auki, tippuu se kalustelevyintegrointi siitä tiskikoneen luukusta pois paikaltaan varpaille. Kaksi katulamppua loimottaa suoraan olohuoneen ikkunasta sisään ja sen toisen saat suoraan vasten kasvoja astuessa makuuhuoneen ovesta. Yöllä todella veemäinen, kun astuu vauvan kanssa syöttöpuuhiin. Aivan tuhannen ärsyttäviä piirteitä ja elementtejä. Toivon kovasti, että meneillään olevan ikkuna- ja parvekeremontin päätteeksi saamme kaihtimet ikkunoihin. Nämä ovat vuokra-asumisen miinuksia, että et voi aina itse tehdä ratkaisuja asioiden parantamiseksi.

Ratikoissa on omat viehätykset ja tunnelmat
Ratikoissa on omat viehätykset ja tunnelmat


Asunto ei ole unelma eikä täydellinen, mutta sisältää siitä huolimatta paljon sellaista hyvää fiilistä ja elementtejä, että tässä on varmasti kiva asua se mitä asutaan. Sijainti on hyvä, vaikkakaan ei täydellinen, mutta sijaitsee alueella, jossa on haaveiltu asuvamme. Pääsemme tässä kivasti yhteisen elämän alkuun ja varmasti pian tiedämme, mitä me lopulta kodiltamme tarvitsemme ja vaadimme.

Lue myös:
<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti