17. syyskuuta 2020

Blogin uusi osoite

Blogi löytyy 1.9.2020 lähtien osoiteesta jennyfer.vaikuttajamedia.fi

25. elokuuta 2020

Blogi jää viikon tekniselle tauolle

Hei vaan kaikki rakkaat blogini lukijat <3 Ehkä tässä yhteydessä on syytä paljastaa, että teitä on keskimäärin reilusti päälle 10 000 per kk. Aikamoista. Ehkä tarkkasilmäiset ovatkin jo huomanneet, että en ole enää heinäkuun jälkeen kirjoittanut Kaksplussalla ja blogi on toiminut siitä lähtien instassakin jennyfer_blogi nimellä. 1980 on tippunut nimestä pois. Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Uudet tuulet puhaltaa

Olen irtisanoutunut Kaksplussan Verkostoblogeista ja kuukauden kirjoitellut ns. itsekseni, sillä olen tehnyt sopparin uuden alustan kanssa, josta olen todella fiiliksissä ja innoissani. Henkinen siirtyminen on jo tehty ja teknisestikin hommat käynnistyi tänään. Jotta  kaikki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, pidän blogista viikon teknisen tauon ja palaan kirjoittamaan 1.9.2020 uudella alustalla samoin vanhoin ja päivitetyin kujein. Jo tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette kulkeneet kanssani tätä matkaa, sekä Kaksplussaa ja blogikollegoja, joihin sain tutustua. Olen äärimmäisen harmissani siitä, että blogini kommentointi on ollut jo pitkään rikki niin, etten ole päässyt vastaamaan teille lainkaan. Tämä tulee muuttumaan myös syyskuun alusta lähtien ja toivonkin, että voisin palata teidän kanssa taas yhteyksiin kommenttien välityksellä. Sinulle, joka kysyit sandaaleistani, ne ovat By Pias ja sinulle, joka annoit lisää kirpparivinkkejä Jyväskylän suunnalla, kiitos ihan tuhannesti. Sinä, joka haluat edelleen vastauksia tai kommentteja johonkin, tavoitat minut Instagramista nimellä jennyfer_blogi, joten laita viestiä sieltä. 

Pientä päivitystä ja lepoa

Kuten jo blogin nimestä vinkkasin, 1980 jää pois ja blogi toimii syyskuun alusta lähtien nimellä Jennyfer. Se oli ihan alunperinkin toiveeni blogin nimelle, mutta en saanut rekisteröityä silloin omaa domania sille. Jonkin sortin perferktionistiä halusin blogin nimen ja domainin olevan samanlaiset, joten lisäsin perään syntymävuoteni. Nyt onnekseni domain on vapautunut ja olen rekisteröinyt sen itselleni, jee,  ja niin ikään vapautin blogini nimestä syntymävuoteni. Blogi vetää nyt viikon verran happea ja siirtyy teknisesti toiselle alustalle, mutta jos Noelin ja minun elo kiinnostaa, niin sitähän pääsee seuraamaan instassa päivittäin, joten nappaa seurantaan jennyer_blogi. See ya! 

<3. Jennyfer

24. elokuuta 2020

Asuntomessut osa1: Yleiskatsaus

*Lippu Asuntomessuille saatu.

Olen käynyt asuntomessuilla edellisen kerran Heinolassa vuonna 2004 ja heti tänä vuonna kävin Tuusulassa uudestaan. Elämäni ensimmäisillä asuntomessuilla olen käynyt vuonna 2000 niin ikään Tuusulassa. Rakentaminen ei ole koskaan ollut elämässäni vaihtoehto, vaikka joskus parikymppisenä ensimmäisen asunnon oston hetkellä sitäkin vaihtoehtoa tuli mietittyäkin. Sisustus (ja remontointi) sen sijaan on kiinnostanut aina, mutta sen johdosta en jostain syystä ole tullut päätyneeksi messuille vuosi kausiin. Nyt kun blogin kautta sain lipun, oli kiva käydä katsomassa, minkälaista meininki on tänä päivänä. Edelleenkään ei rakentaminen eikä liiemmin remontointikaan ole ajankohtaista, joten kävin paikan päällä puhtaasti sisustusmielessä. 

Asuntomessut Tuusulassa 2020
Asuntomessut Tuusulassa 2020

Heti shoppaillen

Menin alueelle viikko sitten maanantaina ennen kahta ja siellä oli todella hiljaista. Messuhallin läpi kulkiessa tuli tehtyä ensimmäiset ostokset, vaikka en ollut päässyt vielä edes kunnolla alueelle. Iloinen keittiö myi sellaisia pihtejä, joita olin jo pidemmän aikaa kaivannut valurautaselle teepannulleni teesihdin ottamiseksi pois hauduttaessa siinä teetä. Tähän asti olen kikkaillut haarukan kanssa, mutta nyt minulla on hommaan suloiset pihdit. 


Silikonipäiset pihdit ovat täydelliset teesihdin pois nostamiseen pannusta
Silikonipäiset pihdit ovat täydelliset teesihdin pois nostamiseen pannusta

Silikonipäiset pihdit ovat täydelliset teesihdin pois nostamiseen pannusta
Enää en polta sormia, kun poistan teesihdin pannusta

En vieläkään ollut kunnolla alueella, kun jo aurinkolasini haluttiin puhdistaa. Tiesin, että ne saataisiin loistamaan, mutta kun päälle käsiteltiin vielä puhelimen näyttökin ja se tuli todella kirkkaaksi, olin myyty. Optikon omaa kasviperäistä puhdistusainetta tarttui mukaan ja sen jälkeen silmä- ja aurinkolasit sekä näytöt onkin ollut viimeisen päälle puhtaassa kunnossa. Erityisesti nautin messuilla puhelimen näytön puhtaudesta, sillä kuvia ottaessa ja katsoessa se oli ehdottoman tärkeää, eikä se edes sotkeutunut uudestaan koko päivän kestäneen lääppimisen aikana. 

Messualuetta
Messualuetta

Ja ei kun kiertämään

Vihdoinkin olin valmis aloittamaan kierroksen asunnoissa. Koronaa ajatellen, asuntoihin päästettiin asunnon koosta riippuen vain rajallinen määrä ihmisiä kerralla sisälle. Vaikka mitään tungosta alueella ei ollutkaan, joutui muutamaan kohteeseen jonottamaan ihan jonkun aikaa. Messuvieraissa oli maskin käyttäjiä ja ei maskin käyttäjiä. Itse lukeuduin jälkimmäisiin. Koin, että asunnoissa pystyi pitämään helposti turvavälin muihin ihmisiin. 

Alue teki vaikutuksen

Alue oli minusta viehättävä ja minulle tuli sellainen tunne, että viihtyisin varmasti asua siellä, vaikka Tuusula itsessään ei minuun vetoakaan. Paikasta henki jonkinlainen yhteisöllisyys, vaikka varsinaisia asukkaita siellä ei vielä ollutkaan. Talot ovat näyttäviä ulospäin. Itse viehätyin enemmän puu- kuin kivitaloista. Puutaloissa oli ulkoisesti vahvasti tummia, jopa ihan mustia sävyjä, joihin tykästyin kovasti, kuten esimerkiksi tästä Finnlamellin talosta. Niin taloja kuin sisustuksiakin oli monen moisia, mutta itseäni viehätti kaikista eniten ihan tavalliset, kodin näköiset kohteet, kuten esimerkiksi tämä BoKlok kohde

Tummat puupinnat ovat taloissa mieleeni
Tummat puupinnat ovat taloissa mieleeni

Kaunis tumma linja town houseja
Kaunis tumma linja town houseja

Trendit ja muoti

Tämän hetken muoti-ilmiöt asumisen osalta ovat helposti nähtävillä hyvinkin monessa alueen kohteista: valkoiset saunat, mustat suihkut, vaatehuoneet sängyn päädyssä olevan vajaamittaisen seinän takana ja robottiruohonleikkurit pihoilla alkoivat käymään jo vähän persoonattomiksi. Futonien ystävänä oli ilo nähdä niitä suhteellisen paljon erilaisissa tiloissa ja ratkaisuissa. Värejä sisustuksissa oli yllättävän vähän, mutta ihan valkoisesta värimaailmasta ollaan tultu huomattavasti lämpimiä sävyjä kohti ja se oli miellyttävää. 

Mustia suihkuja näkyi paljon
Mustia suihkuja näkyi paljon

Futoneita näkyi kivasti erilaisissa tiloissa ja ratkaisuina
Futoneita näkyi kivasti erilaisissa tiloissa ja ratkaisuina
Futon vierashuoneessa
Futon vierashuoneessa

Erilaisia valkoisia saunoja näkyi paljon
Erilaisia valkoisia saunoja näkyi paljon

Valkoinen sauna on ihan tyylikäs, mutta itselleni sauna merkitsee hämärää paikkaa
Valkoinen sauna on ihan tyylikäs, mutta itselleni sauna merkitsee hämärää paikkaa

Kauniiden portaiden alle rakennettu ruokakomero oli yksi nerokkaimmista ja kauneimmista ratkaisuista
Kauniiden portaiden alle rakennettu ruokakomero oli yksi nerokkaimmista ja kauneimmista ratkaisuista

Hopealla maalatut poron sarvet olivat yhdessä eteisessä hauska yksityiskohta
Hopealla maalatut poron sarvet olivat yhdessä eteisessä hauska yksityiskohta

Luonnon materiaaleja ja sävyjä näkyi paljon
Luonnon materiaaleja ja sävyjä näkyi paljon

Salmiakkitalossa
Salmiakkitalossa

Erittäin kaunis ja tyylikäs hyllykkö
Erittäin kaunis ja tyylikäs hyllykkö

Tekeekö kirjahyllyt paluuta?
Tekeekö kirjahyllyt paluuta?

Kauniita kapeita hyllykköjä näkyi jonkun verran. Tässä myös yksi kaunis valkoinen.
Kauniita kapeita hyllykköjä näkyi jonkun verran. Tässä myös yksi kaunis valkoinen.

Luonnon värejä ja materiaaleja näkyi makuuhuoneissa paljon
Luonnon värejä ja materiaaleja näkyi makuuhuoneissa paljon

Luonnon sävyjä ja materiaaleja olohuoneessa
Luonnon sävyjä ja materiaaleja olohuoneessa

Puuta tuotu seinälle kuvioidussa muodossa
Puuta tuotu seinälle kuvioidussa muodossa

Sisustushaaveita

Itse lähdin kiertämään kohteita suurin mielenkiinto huonekasvisisustuksessa sekä lasten huoneissa, sillä toivon, että ensivuosi tuo tullessaan Noelille ihan oman huoneen jota pääsen laittamaan. Hänen nukkuminen samassa tilassa ei ole millään tavalla häiritsevää, ehkä yhdellä yösyötöllä vielä päin vastoin, eikä hänen olohuoneessa olevat lelutkaan ole haitaksi millään tavalla. Oma huone mahdollistaisi kuitenkin ihan toisenlaisen leikkimaailman rakentamisen majoineen päivineen, jota odotan kovasti pääseväni ideoimaan ja laittamaan. Niin ikään huonekasveilla sisustaminen on minulle uutta, sillä ne ovat olleet elämässäni läsnä käytännössä vain tämän vuoden ajan, joten hain ideoita ja vinkkejä, miten niillä sisustaa, sillä perinteiset kukkapöydät ei niinkään minua kiinnosta. Tällä hetkellä haasteita tuo tietysti se, ettei niitä voi edes Noelin käsien korkeuteen asettaa, mutta sekin on onneksi vain ohimenevä vaihe. 

Minun unelmani

Mielenkiintoihini liittyen sain messuilla vinkiksi kohteet 2, 21, 27, 30 ja 41. Kahdessa seuraavassa asuntomessujen postausosassa tulen kirjoittamaan aiheista tarkemmin. Kaikista suurimman ja lähtemättömän vaikutuksen minuun teki messujen kerrostalokohde Metsänkuninkaassa oleva ensimmäisen kerroksen asunto. Sen pohjaratkaisu, sisustus ja tunnelma olivat täydelliset. Olisin voinut jäädä asumaan siihen siltä seisomalta. Seuraavaksi eniten minua viehättivät KARG minikokoinen vapaa-ajan asunto, jollaisessa näin itseni viihtyvän pitkiäkin aikoja kauniilla rannalla jossain korvessa. Seurakseen se saisi tietysti tynnyrisaunan, joissa on aina ollut jotain minua kiehtovaa. 

Unelmien pikkumökki
Unelmien pikkumökki

Tynnyrisaunat ovat viehättäneet minua kautta aikain
Tynnyrisaunat ovat viehättäneet minua kautta aikain

Unelmieni asunnon ruokailutila ja olohuonetta
Unelmieni asunnon ruokailutila ja olohuonetta

<3. Jennyfer

17. elokuuta 2020

Kirppistelyä ja nepalilaista Noelin kummin kanssa

Vietettiin taannoin hauska iltapäivä Noelin kummitädin kanssa Hyvinkäällä. Ensin suunnattiin lempikirppikselleni (Tingi & Tongi), sillä minun piti hakea hintalaput omiin myyntiin meneviin tuotteisiin. Minulla on pöytä siellä viikoksi kuun vaihteessa. Minulla on tapana ottaa kirppari pöytä aina syksyllä ja keävällä, sillä silloin minussa herää aina joku automaatio käydä kaikki kaapit läpi. Tehdä kevät ja syyssiivous. Nyt lapsenkin kanssa se on osoittautunut erittäin hyväksi tavaksi, sillä saan järkevästi kiertoon pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja. Keväällä Ikean kassiin siivotut Noelin toppapuvut lähtevät myyntiin nyt, sekä tietysti muita vaatteita, jotka eivät enää mahdu hänen päälle. Niin ikään tämän kesän lyhythihaiset bodyt ja muita kesävaatteita löytyy kirpparipöydästäni sitten taas keväällä. Olen antanut lähes kaikki Noelin vaatteet eteenpäin kahden tuttavani poikavauvoille, mutta nyt vien niitä kirpparille samalla omien vaatteideni kanssa.

Noel ja Emmi-kummi
Noel ja Emmi-kummi

Vaatteet ja kilot

Olen kohta vuoden hillonnut kaapeissani vaatteita, joihin en edelleenkään mahdu raskauden jälkeen, vaikka syön ihan normaalisti ja liikunkin paljon. Syitä, tarkoitan sellaisia oikeita syitä, (minulla ei ole varsinaista tarvetta selitellä näitä kiloja itselleni mitenkään) tähän pyöristyneeseen olotilaan on alkanut löytymään ja tulenkin kirjoittamaan niistä myöhemmin lisää. Niiden syiden seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että elämällä normaalia elämää, joka sisältää kohtuudella kaikkea, vaikka sokeria koitan paljon vältelläkin, olen tämän kokoinen kuin olen, enkä elättele toiveita, että mahtuisin enää niihin kokoa pienempiin vaatteisiin. Sitten on tietysti niitä, jotka ei muuten vaan enää jostain syystä miellytä tai tunnu omilta. Ja niitä, jotka ovat ihan puhtaasti hutiostoksia, kuten yksi takki. Minua häiritsi jo ostohetkellä sovituskopissa sen hieman pidempi takahelma, joka nousi ärsyttävästä vähän ylöspäin, kuin joku pyrstö. Koska takki oli muuten mitä täydellisin tarkoitukseensa ja sisälsi "vain tuollaisen pienen kosmeettisen vian", ostin sen. Arvaatteko miten kävi? Kaikesta käytännöllisyydestä ja ihanuudesta huolimatta se takki on jäänyt käyttämättä, koska se hemmetin takahelma. Olen onneksi oppinut paremmaksi ihmiseksi sen suhteen, että jos sovittaessa vaatteessa on vähääkään jotain vikaa, jätän se kauppaan, sillä muuten se jää kaappiin pyörimään. 

Ostoksia

Tietysti siinä samalla, kun hain ne hintalaput itselleni, tehtiin kierros kirpparilla. Olen tehnyt sieltä reilu vuoden aikana Noelille todella hyviä löytöjä. Niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa löysin myös johonkin tulevaisuuden kotiinkin jotain ihanaa, sillä nykyiseen en niitä heittämällä saa istumaan, eikä minulla riitä motivaatio alkaa mitenkään järjestelemään ja se jos mikä on huolestuttavaa. Koti ja sen möbleeraus on minulle rakasta ja mielekästä puuhaa, mutta ei tässä hetkessä täällä. Kertoo siitä, miten paljon kaikkea täällä vihaankaan. Täältä puuttuu se sydän ja henki. Joka tapauksessa, ostokseni liittyvät rakastamiini kynttilöihin ja tuleviin viherkasviastelmiin, jotka ovat tätä nykyä niiiiiin lähellä sydäntäni. 


Beebe villahaalari 
5 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Lupilu collegehaalari
3,50 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Me & I body
3,90 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Martnex Muumibody
2,50 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Newbie henkselihousut
4,50 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Adidas college huppari
8,00 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Kynttilä somiste
6,00 e
Tingi & Tongi, Hyvinkää



Matala hyllykkö
20,00
Tingi & Tongi, Hyvinkää


Nepalilaista

Kirpparin jälkeen suuntasimme Nepalilaiseen syömään. Olen syönyt useasti Hyvinkään Base-Campissa, enkä ole joutunut koskaan pettymään. Vaikka tykkään tosi paljon kiinalaisesta, kanaa ja kasviksia paistetulla nuudelilla, mutta kyllä nepalilainen on aina nepalilainen ja syön sen aina kasvisruokana. Suurta herkkuani ovat pinaatti ja tuorejuusto ruuat, naan leivästä puhumattakaan. Sellaisella setillä menin tälläkin kertaa. Lautaselleni päätyi pinaattipyöryköitä. En yhtään muista, mitä Emmi söi, mutta ne annoksen värit olivat taivaalliset. Noel söi tietystikin vielä omia ruokiaan riisiä lukuun ottamatta, jota maisteli lautaseltani. 

Kummitädin kanssa nepalilaisessa
Kummitädin kanssa nepalilaisessa

Pinaattipyörykkäannos
Nepalilaisia pinaattipyöryköitä

Annosten värit ovat niin taivaalliset
Annosten värit ovat niin taivaalliset

Nepalilainen kasvisruoka on niin herkullista
Nepalilainen kasvisruoka on niin herkullista

Note to self...

Ihan vaan, jotta päivän yhden hauskuuksista muistaisin, kerron, että vaikka sen vauvan kanssa ei ravintolareissulla tarttisi lattialla kontata ja pyllistelläkään, niin ihan sylissäkin pitäessä on turvallisinta, että sen  tunikan alla on vaikka leggarit. Sylissä kiemurrellen ja hyppien se lapsi voi saada jaloillaan ne helmat vaikka mihin. Vai mitä Emmi? 

<3. Jennyfer

16. elokuuta 2020

Mustikasta mustikkapiirakkaan

Viime viikolla mökillä ollessa lähdettiin äitin ja Noelin kanssa kävelylle. Matkalla huomasin, että metsässä on vaikka kuinka ja paljon poimimattomia mustikoita. Niitä näytti olevan koko ajan lisää ja lisää. Mielessä kutkutteli niiden poimiminen, mutta eihän minulla lenkillä mitään astiaa mukana ollut. 

Intoa täynnä lähdössä mustikkaan
Intoa täynnä lähdössä mustikkaan

Vadelmia

Päädyttiin höpöttelemään yhden mökkinaapurin pihalle muutaman mökin päähän. Hän haki minulle sisältä rasian ja sanoi, että voisin kerätä hänen pensaistaan vadelmia. Ilomielin keräsin rasiallisen, vaikka osa niistä olikin jo selvästi mennyt yli ja pilalla. Mielessäni kutkutteli edelleen ne mustikat ja mietin, miten herkullisen piirakan niistä vadelmien kera saisikaan aikaan.

Mustikoita

Kun palasimme takaisin omalle mökille, katselin jälleen valtavaa mustikkasatoa ja mietin, miten kukaan ei ollut vielä niitä poiminut pois. Muistan monena aikaisempana kesänä jonkun ehtineen hyvissä ajoin ennen minua, mutta nyt ne olivat tallella. Sovin äidin kanssa, että hän ja ukki hoitaisivat Noelin iltatoimet ja laittaisivat nukkumaan, ja minä lähtisin keräämään mustikat pois, kunhan vain ottaisin jonkun astian ja pukisin saappaat sekä pitkähihaisen päälle. 

Ei mikä tahansa astia

Äiti tarjosi ensin jotain kannua, mutta sanoin, että astian pitäisi olla kunnollisen kokoinen. Olin nähnyt mustikoita niiiin paljon ja tohkeissani olin tyhjentämässä koko metsää. Äiti vaihtoi sen n. 3 litran kulhon ja hauskasti lähtiessäni huomasin pukeneeni villasukat saappaisiin sen kanssa sävy sävyyn. Tyylillä jos millä sinne mustikkaankin mennään!

Marjanpoimijan kulho ja villasukat sävysävyyn
Marjanpoimijan kulho ja villasukat sävysävyyn

Tyylillä mustikaan
Tyylillä mustikaan

Hyttysiä, ja kuinkas sitten kävikään...

Reippain askelin etenin lyhyen matkan ja astuin pienen ojan yli hiekkatieltä metsän puolelle. Metsä oli mustikoista sinisenään ja aloitin järjestelmällisen poiminnan, että yksikään mätäs ei jäisi perkaamatta. Eipä aikaakaan, kun huomasi huitovani enemmän kun poimivani. Hyttysiä oli aivan järkyttävästi. Teinkin metsästä IGTV videon, jossa manaan asiaa ja olin varma, että raapisin ahteriani koko yön, sillä kyykkiessä se oli oivallinen iskupaikka laumalle. Videolla kerron, kuinka aion olla kaikesta huolimatta sitkeä, ja kerätä kulhon täyteen. Eipä aikaakaan sen kuvaamisesta, kun refleksinomaisesti kulho kädessä huitasin taas. Ja mitä kävi mustikoille, jotka jo peittivät koko kulhon pohjan ja vähän yli? No klassisesti kaatuivat maahan, tietenkin! Aloin poimimaan niitä takaisin kulhoon, kunnes huomasin, että jollain käsittämättömällä tuurilla ne olivat kaatuneet kohtaan, jossa oli iso linnun sulka. Se jos mikä sisältäisi bakteereita ja tähän korona-aikakauteen en todellakaan halua mitään lintuinfluenssaa enää lisää. Oli pakko jättää mustikat siihen, ja aloittaa alusta.

Mustikat peittää jo kulhon pohjan
Mustikat peittää jo kulhon pohjan

Mustikat kaatui linnunsulan päälle
Mustikat kaatui linnunsulan päälle

Edes yksi piirakka

Itikat tuntui vaan lisääntyvän ja nyt viimeistään huidoin enemmän kuin poimin. En todellakaan ollut enää keräämässä edes sitä kulhollista vaan sen, että saisin yhden piirakan paistetuksi. Kävin todella kovaa, jopa moraalista keskustelua itseni kanssa, miten tyhmää ja väärin on jättää mustikat mettään joidenkin pirun itikoiden takia, joiden pistokset syyhysi ihollani niin, että järki meinasi lähteä.

Ei kulhollista, vain piirakan verran mustikkaa
Ei kulhollista, vain piirakan verran mustikkaa

Miksi poimia itse? 

Käytän marjoja päivittäin vähintään joko smoothiessa tai puurossa, joten kunnon mustikkasato tulisi kyllä tarpeeseen. Saisin sen ilmaiseksi metsästä, kunhan vain poimisin. Toisaalta, minulla ei ole sellaista pakastinta, johon kovinkaan pitkän ajan tarpeet mahtuisi. Toisekseen, jos 500 g isoja ja makeita pensasmustikoita maksaa lähikaupan pakastealtaassa n. 3,50 e ja riittää minulle moneksi päiväksi, niin mikä motivoi poimimaan ne hyttysten syötävänä metsästä itse tunti tolkulla? Vaikka rakastan ja arvostan metsää sekä luontoa, retkeilen ja patikoin aina kun vaan mahdollista, en tuollaisessa hyttysorrossa saa marjastamisesta sellaisia kiksejä, että siihen käytettävä aikakaan olisi sen arvoista.

Mustikkapiirakkaa uudessa muumiessussa
Mustikkapiirakan leipomista itse poimituista marjoista uudessa muumiessussa 
Noel on todella innokas apu keittiössä hommassa kun hommassa
Noel on todella innokas apu keittiössä hommassa kun hommassa

Sittenkin pieni marjanpoimija

Tottakai itse poimituissa marjoissa on se itse poimimisen ja vaivannäön tunne ja arvo. Tottakai tekemäni piirakka maistui ihan taivaalliselle hyvän reseptin lisäksi osaksi siksi, että olin ne marjat siihen itse poiminut. Mutta se määrä riitti minulle, vaikka nytkin ihan rehellisesti sanottuna ottaa päähän, että istun Helsingissä kantakaupungissa sohvalla tietäen, että niitä mustikoita jäi tänäkin vuonna suomen metsiin ihan järkyttävä määrä. Ehkä minussa sittenkin asuu pieni marjanpoimija, kunhan vain varusteet ovat sen mukaiset ja mitään tärkeämpää ei ole ajan käytöllisesti esteenä. Hyttysten lisäksi tänä vuonna halusin käyttää kaiken liikenevän ajan Noelin 1-v synttäreiden järjestämiseen, joita vietetään ihan pian. Ennen kuin täällä blogissa pääsemme herkuttelemaa niiden tarjoilujen merkeissä, niin varastakaa vapaasti alla oleva resepti, jolla Noelin kanssa piirakan kokkasimme, sillä niin minäkin vein sen Arjen suklaasuukkoja -blogista vaihtaen vain tilalle mökkinaapurin pensaasta ja metsästä poimitut marjat. 

Vaniljainen mustikka-kaurapiirakka vadelmilla

Pohja: 

1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

150 g sulatettua voita

1 muna

1 tl leivinjauhetta

Sekoita kulhossa kuivat aineet, lisää sulatettu voi ja muna. Sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina tasaisesti voideltuun vuokaan. 

Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään
Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään

Painele pohja voidellulle piirakkavuoalle
Painele pohja voidellulle piirakkavuoalle

Täyte:

2 dl mustikoita

muutamia vadelmia

1 prk kermaviiliä

0,5 dl sokeria

2-3 tl vaniljasokeria

2 muna

Lisää marjat pohjan päälle. Sekoita loput aineet keskenään ja valuta marjojen päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa on 180 astetta, mutta itse tiputin lämpötilaa, sillä mökin uuni on pieni ja pippurinen).

Lisää marjat pohjan päälle
Lisää marjat pohjan päälle
Valuta täyte marjojen päälle
Valuta täyte marjojen päälle
Valmis piirakka oli taivaallisen hyvää
Valmis piirakka oli taivaallisen hyvää

<3. Jennyfer