10. heinäkuuta 2020

Viherkasvikuulumiset

Nyt on niin paljon tapahtumaa viherkasvirintamalla, että pakko purkaa niiden kuulumiset. Olen ihan totaalisen hurahtanut viherkasveihin, enkä olisi vielä taannoin uskonut, että kaksi tämän kesän haavetta on päästä käymään parissa puutarhassa, Jyväskylässä ja Karkkilassa. Olen nyt kuudetta päivää mökillä, eikä ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi miettinyt, miten kasvini kotona voivat. Kastelin kaikki huolella ennen lähtöä ja minulla on onneksi monta lajiketta, joiden mullan pitää antaa kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa, joka tarkoittaa n. kahden viikon väliä, jopa harvemmin. Sattumalta myös ne kasvit ovat eniten mieleeni ja ilo silmälle, joten tulen jatkossakin keskittymään niihin, jolloin elämässä voi huoletta heittää pidempiäkin reissuja. Vaikka viherkasvini ovatkin minulle tärkeitä, en halua niiden sitovan liikaa. Niiden hoitaminen on nautinnollista, kun se pysyy kohtuullisissa rajoissa.

Viherkasvejani


Viherkasvejani

Viherkasvejani
Murattiyritelmät

Kirjoittelin viimeksi kasvieni kuulumiset toukokuun loppupuolella ja silloin minulla oli kuollut kaksi murattia, joista molemmista sain vielä pelastettua hengissä olevia pätkiä yhteen ruukkuun, samanlaiseen pussukkaan, jossa minulla on menestynyt yksi muratti vallan hyvin. Jostain syystä nekin oksat kuitenkin kuoli. Koska siinä toisessa samanlaisessa pussukkaruukussa muratti voi vallan hyvin, halusin vielä kokeilla uudella kasvilla. Ostin uuden muratin kesäkuussa, istutin huolellisesti pussukkaan, eikä aikaakaan, kun sama kuoleman ilmiö alkoi vaivata häntäkin. Pakko uskoa, että siinä pussissa / paikassa on jotakin, miksi muratti ei tahdo menestyä. Kaikkiaan niitä kuoli kolme + yksi yhdistelmä. Välissä samaisessa pussukassa kävi Suka Aloe, mutta se ei lopulta ollut nätti siinä ollenkaan. Mielestäni parhaiten siihen sopii joku riippuva lajike, ja lähden nyt sellaista ideoimaan ja metsästämään. 

Varjoviikuna kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus

Varjoviikuna kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus

kastanjasutipuu muratti kalanruotokaktus


Uusi ruukkuja ja tulokkaita

Meidän asunto on ollut nyt kesällä kuin kasvihuone, etenkin keittiö, aivan järisyttävän kuuma ja kostea. Siltä osin en valita, sillä viherkasvit ovat tykänneet ja vallan villiintyneet. Olen kastellut keittiön ikkunalaudalla olevia päivittäin, sillä iltapäivästä alkuiltaan paikka on suorastaan paahteinen. Lämmöstä ja valosta niillä ei ole ollut puutetta ja sen kyllä huomaa. On ilo katsoa niiden venymistä ja hyvinvointia. Varjoviikuna alkoi jälleen puskemaan urakalla uusia lehtiä, joka oli edelleen uskomatonta, sillä talvella se oli käytännössä kalju. Alkuperäinen ruukku alkoi käydä myös pieneksi, joten hommasin alakertamme kaupasta sille uuden. Varjoviikuna ei sitten niin yhtään sopinutkaan siihen ulkonäkönsä puolesta, joten hetken päästä olinkin taas kasvikaupalla etsimässä sille uutta ruukkua. Samalla piti löytää uusi ruukku Suka Aloelle, sillä sekin oli tyhmän näköinen pussukassaan. Lisäksi olin hurahtanut ostamaan elämäni ensimmäiset pistokkaat huonekasvien Facebook ryhmästä, johon olin hiljattain liittynyt. Ne postissa tulleet kalanruotokaktuksen pistokkaatkin piti siis istuttaa johonkin. Lisäksi äiti oli juurruttanut minulle värinokkosen pistokkaan ja sekin oli vailla ruukkua. 

Varjoviikunan tuoreet lehdet

Varjoviikunan tuoreet lehdet

Varjoviikunan tuoreet lehdet
Kalanruotokaktuksen pistokkaat istutettunaKalanruotokaktuksen pistokkaat
Kalanruotokaktus ja käärmekaktus
Värinokkonen
Värinokkonen

Ruukkufriikki

Olen huomannut olevani ruukkufriikki ja ostaneeni muutaman (okei, tällä hetkellä 6 kpl) varastoon alennuksesta, kun oikein on tullut miellyttävä yksilö vastaan. Hyvä niin, sillä huomasin, kun sitä  ruukkua oikeesti kasvilleen tarttisi, ei mieluisaa oikein tunnu löytyvän mistään. No ehkä mistään, mutta olen tosi huono kiertämään sen tuhansissa kaupoissa etsimässä jotakin. En vaan jaksa eikä se huvita. Se on ärsyttävää ja kiristävää. On ihanaa, jos kotoa löytyy jotain tämän kaltaista tarvittavaa jo valmiina. Ensisijaisesti minulla on kuitenkin tarkoitus istuttaa näihin jemmaruukkuihin kasvit, joita puhelimeni muistion viherkasvien Wanted listalla on tällä hetkellä 17... Minimalistinen elämänfilosofiani ei selvästikään ulotu ihan joka osa-alueelle, ja olenkin joutunut määrittämään sitä mielessäni uudestaan. 

Perun pylväskaktus
Muorinkukka Nevada

Uusia ostoksia

Uusia kasveja on tullut myös muuten, kuin pistokkaina. Niinä kertoina, kun olen joutunut ruukku- tai multaostoksilla käymään, en ole kertaakaan selvinnyt liikkeestä ulos ilman uutta viherkasvia. Monta ihanaa olen joutunut jättämään odottamaan aikaa parempaa, mutta monta ihanaa vienyt myös mukanani. Perun pylväskaktus löysi kodin betoniruukusta olohuoneen hyllyn päältä. Muorinkukka Nevada sulostuttaa keittiön ikkunalaudalla Kastanjasutipuun kanssa, joka niin ikään alkoi huostaani päästyään puskemaan vauhdilla uutta lehteä ja mittaa vanhoihin. Nämä puumaiset kasvithan olivat myös yksi suosikeistani, joita osaan selvästikin hoitaa. 

Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada
Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada
Viherkasvielämää keittiössä: kastanjasutipuu, värinokkonen, muorinkukka nevada

Epäonnistumisia

Sen lisäksi, että olen onnistunut tappamaan kolme Murattia, oli Suka Aloenkin lähtö lähellä. Se on mehikasvi, joka ei tarvitse paljon vettä, vaan viihtyy kuivemmassa ja mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välissä. Yhtäkkiä huomasin sen kadottavan väriä. Tummanviherä Suka Aloe oli muuttunut osittain todella vaaleaksi. Kysyin neuvoa kaikkitietäväisestä huonekasviryhmästä, mikä häntä mahtaisi vaivata, ja sainkin samantien vastauksen, että liikaa vettä ja liian vähän valoa. Pian siirsin sen eteisestä olohuoneen ikkkunalaudalle ja kastelin hyvin paljon maltillisemmin. Värin karkaaminen pysähtyi, mutta, minusta Suka Aloeni on nyt paljon kauniimpi ja viehättävämpi kuin tasaisessa tummanvihreässä värissään. Yksi kuolema kuitenkin vielä koitti. Se tapahtui alkuviikosta täällä mökillä. Sain tädiltäni ihanan värinokkosen pistokkaan, erilaisen, joka minulla on entuudestaan. Se oli vanhemmillani juurtumassa, josta nappasin sen mökille lähtiessäni mukaan, sillä juuret olivat jo valtaisat. Mökille päästyä kävin heti seuraavana päivänä ostamassa sille ruukun ja istutin äitin viime kesän perunamaasta ottamaani multaan. Illalla nukkumaan käydessä huomasin, että tyyppi teki kuolemaa. Se oli kovin eloton ja veltto. Lähetin tädille ja äidille kuvia miten on käynyt ja sain ohjeita, mitä sen kanssa tehdä. Mikään ei ole auttanut. Hän ei selvästikään tykännyt mökkimaamme mullasta ja on menehtynyt.

Suka Aloe menetti väriä kun sai liikaa vettä ja liian vähän valoa

Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Edesmennyt värinokkonen
Kuollut mikä kuollut
Kasvitreffeille

Kaiken hurahduksen kukkuraksi olen liittynyt Huonekasviseuraan. Odotan jo kovasti, että pääsisin osallistumaan elokuussa elämäni ensimmäisille kasvitreffeille. Jep, tähän on tultu. 

Ota seurantaan jennyfer_1980 Instagramissa niin pääset mukaan meidän elämään sellaisissakin hetkissä, joista ei riitä juttua blogiin asti. 


<3. Jennyfer

8. heinäkuuta 2020

Kesäkengät

Minulla on niin ihanat kesäkengät, että halusin esitellä ne kaikki! Oikeastaan niitä on vain kahdet. Kaikkiaan neljät, mutta vain kahta eri mallia kahdessa eri värissä. Kesäkengiksi lasken ne, joita käytän todella vain kesällä. Esim. tennarit jäävät ulkopuolelle, sillä käytän niitä myös kaikkina muina vuodenaikoina, jolloin lumikerros ei peitä maata. Lumi. Huh. Pysytään vielä kesässä ja niissä kengissä.

Kesäkengät


Luopuminen

Minulla oli pitkään yhdet mustat nahkaiset sandaalit, mutta luovuin niistä toissa kesänä, sillä niiden tarrakiinnitys ei enää pysynyt kunnolla kiinni. Sen olisi kyllä voinut suutarissa korjauttaa, mutta en halunnut, sillä olin mielestäni kävellyt niillä omalta osaltani jo ihan riittävästi laittaakseni ne pois.



Ehkä ei enää ikinä

Viime kesänä olin raskaana ja alkukesää lukuunottamatta kuljin feikkicrocseissa, kun tuhannen turvonneisiin jalkoihini ei muuta mahtunut. Ei nekään kunnolla enää raskauden loppuvaiheessa. Kävelin vain ja ainoastaan niissä muovikengissä kolmisen kuukautta ja voin sanoa, etten ole laittanut niitä lähellekään jalkojani sen jälkeen. On ne vielä olemassa, sillä kätevät uimahallissa, vaikka en ole nyt käynyt sielläkään. Muuten tuskin tulen sellaisia enää jalkoihini laittamaan. Hyi yök!



Täydelliset

Tänä kesänä olin mielestäni ansainnut uudet sandaalit. Sandaalit kuuluu kesään siinä missä hyttyset ja kärpäsetkin. Tein sandaalitilauksen verkkokaupasta jo hyvissä ajoin keväällä, sillä löysin täydelliset, enkä jäänyt odottamaan, että ne olisi myyty loppuun. Koska en osannut päättää väriä ja olin epävarma koosta, tilasin neljät: kahdet mustat koossa 36 ja 37, sekä kahdet natural väriset saman kokosina. Oikea koko selvisi pian sovittamalla, mutta värin kanssa ei ollutkaan niin helppoa. Pyöritin ja mietin vaatteita, joiden kanssa sandaaleja käyttäisin. Musta olisi varma valinta, mutta tummempien vaatteiden kanssa olisi edes jaloissa kiva olla vaaleampaa. Pyöriessäni sen tuhannetta kertaa peilin ja värivalinnan edessä, päädyin lopulta pitämään molemmat. Vähän se tilillä kirpas, mutta tiedän, etten ihan heti ensikesänä ole ostamassa uusia.



Vaihtelua

Olen niin tyytyväinen, että pidin molemmat värit. Rakastan niitä niin paljon! Olen käyttänyt molempia ahkerasti ja yllättynyt siitä, miten moisten narujen väri voi vaikuttaa niin paljon pukeutumiseen. Moneen asuun on tullut heti eri vaikutelma riippuen siitä, onko jalassa mustat vai natural sävyiset sandaalit. Vaikka ne ovat keskenään ihan samanlaiset, tuovat ne tahoillaan minulle ihan eri fiiliksen. Sandaalit ovat kiinnittäneet monen ihmisen huomion niin jalassani kuin eteisissäkin. Ne ovatkin hieman erikoisemmat, enkä ole ennen nähnyt mitään vastaavaa. Niin minun tyyliset ja näköiset. Toivon näiden kestävän ikuisesti ja kestääkin, jos Suomen kesät jatkavat viime päivinä tutuksi tullutta n. +10 asteen lämpötilaa. 



Kuin aamutossut

Sandaalien lisäksi minulla on kahdet pellavaa olevat espadrillet. Aivan unelmat! Kuin aamutossuissa kävelisi. Vähän sama tarina kuin sandaaleissakin värien osalta, halusin vaihtelua ja eri fiilistä pukeutumiseen. Mustat ovat vuoden vanhemmat kuin pellavan väriset ja molemmat pari todella paljon kävellyt. Jos minun pitäisi valita elämässäni yhdet ainoat kengät, ne olisi nämä. Jostain syystä vaaleat päätyvät jalkaani hieman mustia useammin. En minä mitään kirjaa siitä pidä, mutta siltä se tuntuu. Olen tänä kesänä ehtinyt haaveilla uudesta parista, sellaisesta monivärisestä, joka muistuttaa räsymattoa. 




Minusta on ihana ajatella, ettei minun todennäköisesti tarvitse moneen vuoteen ostaa uusia kesäkenkiä. Ainakin minua ahdistaa ajatuskin siitä, että joutuisin sellaisia etsimään. Nämä neljä täyttää kaikki tarpeeni ja ovat niin super ihanat, ettei muista väliä. 

Ota seurantaan jennyfer_1980 Instagramissa niin pääset mukaan meidän elämään sellaisissakin hetkissä, joista ei riitä juttua blogiin asti. 

<3. Jennyfer

4. heinäkuuta 2020

Vauvauinnin tärkeimmät ja parhaat välineet

Kaupallinen yhteistyö: Lina

Noel on harrastanut vauvauntia viime vuoden joulukuusta lähtien, jolloin hän oli hieman vajaa 3 kk ikäinen. Nyt viikon vajaa 10 kk iässä hän on siis uinut jo 7 kuukautta. Kuluneen seitsemän kuukauden aikana on minullekin tullu selväksi, mikä uintireissuilla toimii ja mikä ei. Monia lajeja voi harrastaa hankkimatta lainkaan siihen tarkoitettuja specialeja välineitä, mutta vauvauinnissa se ei ole mahdollista. Vauvauinti on harrastuksena mitä ihaninta yhteistä aikaa ja meillä yksi viikon kohokohdista. Noel on tosi innoissaan treeneissä ja sukellukset ovat ihan parasta just nyt. Niitä tehdään riemulla suu auki nauraen, joka tuo tietysti omat haasteet ollessamme veden kanssa tekemisissä. Taitava vauva voi kuitenkin sukeltaa näin, ottaa vettä suuhun nielemättä tai vetämättä sitä henkeen.

Äiti ja Noel vauvauinnissa
Äiti ja Noel vauvauinnissa
Altaasta nousseina hamamiin kääriytyneinä
Altaasta nousseina hamamiin kääriytyneinä

Äiti pakkaa ja huoltaa

Voimme harrastaa uintia nykyisessä paikassa siihen saakka, kunnes Noel täyttää 5 vuotta ja niin on suunnitelmissa tehdä, sillä uskon Noelilla riemua ja intoa riittävän. Jotta harrastuksen mielekkyys säilyy myös äidillä, on sen välinepuolenkin oltava kunnossa. Se olen nimittäin minä, joka ne kamat pakkaa, purkaa, hoitaa ja huoltaa. Vauvauinnissa ei myöskään riitä se, että ne välineet ovat vain vauvalla. Se sama setti tulee olla uittajalla. Meidän tapauksessa vanhemmilla. Katsotaan tarkemmin, mitä ne ovat. 

Uuden hamam-pyyhkeen sisässä
Uuden hamam-pyyhkeen sisässä
Uuden hamam-pyyhkeen sisässä
Uuden hamam-pyyhkeen sisässä


1.Uima-asu
Sanomattakin on selvää, että uima-asu on ykkönen. Ilman sitä ei ole altaaseen asiaa. Vauvoilla ja taaperoilla siinä on vielä se erikoisuus, että siinä tulee olla integroitu vaippaosa, mikäli ei käytetä erityistä uimavaippaa. Lisäksi punttien ja vyötärön tulee olla niin napakat, että kakkahädän sattuessa reunat ei falskaa yhtään. Meidän valinta on ollut uimahousut integroidulla vaipalla. 

2.Pesuaine
Meidän vauvauintipaikka tarjoaa suihkutiloissa pesuaineen, mutta kannan aina oman palasaippuan mukana, sillä ihoni on herkkä ja haluan tietää millä sen pesen. Pesen palasaippuallani päästä varpaisiin. Se sopii myös Noelin iholle, sillä se sisältää vain kookosöljyä ja vettä. Ilman peseytymistä ei altaaseen ole asiaa. Kun ollaan vauvojen kanssa tekemisissä ja kaiken maailman virusten aikakaudella, se on erityisen tärkeää. 

3.Pyyhe
Mikäli kaksi edellämainittua eivät olisi pakon sanelemia, nostaisin pyyhkeen ykköseksi. Vihaan ja inhoan kaiken maailman pakkaamista. Varsinkin, jos siinä on joku ongelma. Ja minulla oli. Pyyhkeet. Uintiin on mukava pakata siihen soveltuva pussukka, joka pitää uima-asuista tulevan veden ja kosteuden sisällään, mutta forteepyyhkeet ovat niin paksut, jäykät, kömpelöt ja tilaa vievät, että sellaisen tunkeminen uimapussukkaan oli aina tuskaa. Märkänä se oli vielä hirveämpää. Silloin niissä oli jo kiitettävästi painoakin. Sattumalta (vaiko sittenkään) törmäsin netissä Linan hamam-pyyhkeisiin, joista kerrottiin, että ne ovat "uskomattoman kevyitä ja pieneen tilaan pakkautuvia". Juuri sitä, mistä haaveilin ja kaipasin! Eipä aikaakaan, kun meillä oli jo omat hamam-pyyhkeet ja odotin innolla, että pääsisin pakkaamaan seuraavaa uintikertaa varten.

Lina hamampyyhe
Lina hamampyyhe
Lina hamampyyhe
Lina hamampyyhe


Kevyet pussit

Kotoa lähtiessä uintpussukoissa oli reippaasti tilaa, eikä ne juuri painanut mitään. Epäilin vielä uintpaikan pukuhuoneessakin, olinko varmasti muistanut pakata kaiken mukaan. Kyllä olin. Hamam-pyyhkeet vain veivät niin vähän tilaa, eivätkä juuri painaneet mitään. Myöskään märkänä. Niiden imukyky on aivan uskomaton. Noel vihaa froteisia huppupyyhkeitä. Sekä sitä huppua, että forteeta. Hamamin hän antaa olla päänympärillä, eikä kertaakaan ole pyrkinyt pyyhkeen sisästä pois. Noel on ihana ottaa uinnin jälkeen syliin kuivattelemaan hamam-pyyhkeen sisällä, sillä se tuntuu ihan siltä, kun hän olisi suoraan ihoa vasten. Niin pehmeä ja ohut se on. Vauva on myös huomattavasti helpompi ja miellyttävämpi kääriä tällaiseen ohueen pyyhkeeseen, kun paksuun jöpökkään. 

Kaunis hamam-pyyhe
Kaunis hamam-pyyhe
Kaunis hamam-pyyhe

Mukavuutta

Kun me tullaan uinnista kotiin, laitan aina uima-asut ja pyyhkeet pesukoneeseen pyörimään, jotta puhdistuvat kloorista ja muutenkin kaikesta, mitä yleisistä tiloista niihin voi tarttua mukaan. Hamam-pyyhkeissä on sekin hyvä puoli, että ne kuivuvat todella nopeasti ja on taas aamulla napattavissa narulta käyttöön. Hamam-pyyhkeet lisäsi kokonsa, keveytensä ja pehmeytensä puolesta meillä vauvauintiharrastuksen mukavuutta entisestään, eikä minunkaan enää tarvitse tuskailla pakkaamisen kanssa. 

Hamam tuli jäädäkseen
Hamam tuli jäädäkseen
Hamam tuli jäädäkseen

Eettisyys ja ekologisuus

Laadukkaat Lina -pyyhkeet valmistetaan eettisesti Turkissa ja valmistajat tunnetaan henkilökohtaisesti. Pyyhkeet säilyvät pehmeinä ja imukykyisinä vuosia menettämättä myöskään muotoaan. Pitkäikäisyys ja kestävyys olivat minulle tärkeitä ekologisia kriteerejä valittaessa (vauva)uintiin soveltuvia pyyhkeitä vuosiksi eteenpäin. Tykästyin pyyhkeisiin niin, että haaveissani onkin vaihtaa kodin froteiset hamamiin. 

Meidän pyyhkeet: 


<3. Jennyfer