31. tammikuuta 2020

Kiinteiden aloitus 4 kk iässä - Ei alkuun mikään suurmenestys

Noel alkoi tutustumaan kiinteisiin ruokiin pari viikkoa sitten, 4 kk ja 6 päivän iässä. Mitäpä muuta suomalaisena äitinä pojalleni ensimmäisenä olisin tarjonnutkaan, kun perunaa. Keitin yhden potun ja sen soseuttamiseen käytin Noelin omaa maitoa. Teelusikan kokoinen ateria ei ollut menestys, vaan sai aikaan mitä suloisemmat irvistykset. On aivan liikuttavan suloista katsoa niitä tuhansia eri ilmeitä, mitä ensikertaa eri makujen maistelu saa aikaan. Hän on mielipiteissään niin vilpitön. Meidän kiinteiden maistelu ei alkanut millään isolla ilolla, suosiolla ja menestyksellä, ja sitten olikin aika ottaa käyttöön uudet suuntimet neuvolan ohjeiden sijaan. 


Anna aikaa tottua makuihin

Se on selvää, että uusiin makuihin tottuminen ottaa aikansa, neuvolan ohjeiden mukaan 10-15 kertaa. Ennen sitä on minustakaan turhaa tehdä johtopäätöksiä siitä, pitääkö lapsi jostain vai ei. Jos minä olisin tehnyt ihka ensimmäisestä perunan maistamiskerrasta johtopäätöksen, pitääkö lapseni siitä vai ei, en enää ikinä olisi laittanut perunaa hänen suuhunsa. Me kuitenkin jatkoimme maistelua, välissä maistellen muutakin, ja jo neljännellä kerralla peruna ei enää aiheuttanut irvistystä, vaan maistui kuten bataatti, joka oli suosikki heti ensilusikallisesta lähtien. Porkkana maistui alusta lähtien semisti, ja jo muutaman syöntikerran jälkeen sekin alkoi naurattamaan. Parsakaalia on syöty perunan seassa, samoin porkkanan ja perunan sekoitusta. Parissa viikossa olemme siis maistelleet kaikkiaan neljää eri makua, eikä niistä mikään ole aiheuttanut ainakaan vielä minkäänlaisia oireita.

Tutustumista perunaan
Tutustumista perunaan


Suhde ruokaan

Olemme aloittaneet kiinteät tarkoituksellisesti kasviksilla, ja sillä linjalla jatkamme vielä jonkin aikaa, kunnes niiden maut alkavat käymään tutuksi ja maistumaan hyvin. Vasta sen jälkeen meillä otetaan hedelmäsoseet käyttöön, nekin, joita saisi iän puolesta antaa jo nyt, sillä ne ovat luonnostaan paljon makeampia, ja jos lapsi tottuu ensin niihin, voi kasvisten syönti sen jälkeen olla haastavaa. Lähtökohaisesti haluan kasvattaa lastani siihen suuntaan, että hänellä on positiivinen ja utelias suhtautuminen ruokaan ilman järjettömiä ennakkoluuloja, tai että aina joku on pahaa. Haluan opettaa hänelle myös ruuan arvon, sillä kaikille se leipä ei ole jokapäiväinen. Saati, että olisi varaa valita. Tai valittaa. Ei minullekaan kaikki ruoka maistu, sian liha on yksi sellainen, mutta minusta on tärkeää maistaa ennen johtopäätöksiä. Allergiat ja erilaiset arvoihin liittyvät vakaumukset ovat sitten erikseen.

Ensimmäinen annos perunaa ei ollut mikään menestys
Ensimmäinen annos perunaa ei ollut mikään menestys

Lapsen ehdoilla

Koska haluan luoda lapselleni positiivisia ruokakokemuksia, olinkin lyödä hetkeksi hanskat tiskiin näiden kiinteiden maisteluiden kanssa. En siksi, että osa ruuista aiheutti lapsessani irvistyksiä, vaan usein siihen liittyi myös kitinää, huonoa fiilistä ja venkoilua "tuolissa". Meidän maistelut tapahtuu Stokken New Bornissa, jonka puolimakaava asento on osoittautunut hyväksi kiinteiden maisteluun.  Koska Noelilla on jo valtava tahto ja halu istumaan, ajattelin venkoilun ensin johtuvan siitä, että hän ei enää suostuisi olemaan edes New Bornin osoittamassa asennossa, mutta se olikin jotain muuta.

Ajoitus pielessä
Ajoitus pielessä


Neuvolan ohjeilla meillä maisteltiin kiinteät maidon jälkeen, ettei lapsi sitten ala jättämään maitoa pois, jos se tapahtuisi ennen sitä, koska maito on kuitenkin vielä pitkään se pääasiallinen energian lähde. Noel on kuitenkin maidon jälkeen täys ja usein myös väsynyt, joten häntä ei voisi siinä tilassa kiinteät vähempää kiinnostaa. Lisäksi olin itse ajatellut, että kiinteitä maistellaan "lounaalla" ja "päivällisellä", eli Noelin normaalissa syöntirytmissä klo 11 ja 17. Edellä mainitusta syystä johtuen se ei onnistunut. Ajattelin myös, ettei hän ehkä olekaan vielä maisteluun valmis, vaan jätämme kiinteät sikseen, ja kokeilemme myöhemmin uudestaan, vaikka hän on osoittanut jo selvää kiinnostusta ruokaa ja muiden syömistä kohtaan. Halusin ehdottomasti, että lapselleni jää näistä maistelukerroista hyvä ja positiivinen fiilis, jotta ongelmia ruuan kanssa ei tulisi. Päätin kuitenkin vielä varovasti kokeilla, josko maistelu onnistuu jossain toisessa ajankohdassa. Jos ei, palaamme asiaan myöhemmin. Seuraavan kerran Noel sai kiinteää ruokaa sen teelusikallisen maidon juontien välissä niin, että seuraava maito oli kuitenkin lähempänä kuin entinen, mutta varsinaisia nälän merkkejä ei vielä ollut. Käytännössä siis ohjeiden vastaisella tavalla. Ai että mikä nautinto! Poika oli syödessä yhtä iloa ja hymyä.

Hyvällä ruokahalulla ja fiiliksellä
Hyvällä ruokahalulla ja fiiliksellä

Kun sen oikein oivaltaa ja ajoittaa
Kun sen oikein oivaltaa ja ajoittaa

Tämä on suorastaan hauskaa
Tämä on suorastaan hauskaa


Näin me olemme jatkaneet siitä lähtien yhden maistelukerran päivittäin, ihan mihin kellon aikaan tahansa; aamupäivällä, iltapäivällä tai alkuillasta, kunhan se sopii hyvin meidän päivän muuhun ohjelmaan, siihen hetkeen on aikaa ja erityisesti, että Noel on hyvällä fiiliksellä. Tällä ei ole ollut mitään vaikutusta siihen, että Noel joisi vähemmän maitoa. Sen määrät ovat pysyneet ennallaan. Vellejä me emme ole käyttäneet ja tuskin tulemme käyttämään lainkaan. Arvostan kovasti, että neuvolasta saa ohjeita ja suuntaviivoja, kun on ensimmäistä kertaa uusien asioiden äärellä, mutta sitäkin tärkeempänä pidän sitä, että kuuntelee ja katselee omaa lastaan, käyttää maalaisjärkeä, ja elää hänen tarpeilla ja ehdoilla. Jokainen lapsi on yksilö. Se mikä sopii yhdelle, ei toiselle. Tämä oli meidän tarinamme.

<3. Jennyfer

28. tammikuuta 2020

Noelin lempilelut 0-4 kk iässä

Kun Noel oli ihan vauva, mietin, miten osaisin ostaa hänelle oikeanlaisia leluja oikeaan aikaan aina kuhunkin ikään ja kehitysvaiheeseen. Oikeastaan mietin tätä edelleen. Koska hän on valmis ensimmäisiin palapeleihin? Koska parkkitaloihin, autoratoihin ja hienoihin ajoneuvoihin, legoihin ja niin edelleen. Ainakin nämä ensimmäiset 4,5 kk on mennyt ihan maalaisjärjellä, sekä verkko- ja kivijalkakaupoissa erilaisten lelujen ikärajoja tutkien. Ehkä maalaisjärki on toiminut parhaiten, sillä vauva kyllä viestii taidokkaasti kehollaan tarpeistaan ja taidoistaan. 


Kun Noel parin kuukauden iässä alkoi kiinnostumaan ympäristöstään, ostin hänelle aivan ihanan värikkään metsää muistuttavan lelukaaren eläimineen. Siinä on mahdollisuuksia myös monenlaisiin aistien aktivointeihin, kuten rapiseva lehti, visertävä lintu, peili, vinkuva kukka ja niin edelleen. Noel kyllä tykkäsi makoilla tällä pehmoisella alustalla, mutta ei niinkään ollut kiinnostunut värikkäästä alustasta tai siinä roikkuvista leluista. Nyt 2 kk myöhemmin, 4,5 kk iässä hän ei myöskään osoita erityistä kiinnostusta lelukaarta kohtaan, vaikka osaa jo tarttuakin siinä roikkuviin eläimiin, vaan tykkää enemmän makoilla ihan valkoisella viltillä toisenlaisten lelujen kanssa. Ja ne ovatkin hänen lempilelujaan.

Iloinen Noel ei niin suurta suosiota saavuttaneessa lelukaaressa 2 kk iässä
Iloinen Noel ei niin suurta suosiota saavuttaneessa lelukaaressa 2 kk iässä


Lelukaaressa on kiva makoilla, mutta asiat sen ulkopuolella kiinnostaa enemmän
Lelukaaressa on kiva makoilla, mutta asiat sen ulkopuolella kiinnostaa enemmän

Helisevä hahmo

Ihan ensimmäinen lelu, joka sai Noelin huomion ja hymyt, oli Stokken New Born kaukalon lelukaareen kiinnittämäni hahmo, jonka vartalo on helistin, jaloissa rapisevaa ja hymyilevät kasvot mustine piirteineen muuten värikkäässä olemuksessa. Joka kerta, kun nostin Noelin tähän kaukaloon, lelu sai hänet silminnähden ilostumaan. Kerran ajattelin vaihtaa sen toiseen, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Tuli itku. Laitoin lelun pian takaisin, ja siinä se on ollut, joka kerta yhtä suuren suosion saaneena siihen asti, kunnes toissa viikolla aloitimme maistelemaan kiinteitä ruokia tässä samaisessa Stokken tuolissa / kaukalossa. Siinä puuhassa lelu kaarineen on niin tiellä, että jouduimme siitä luopumaan. Nyt tämä Noelin ensimmäinen lempilelu kulkee mukanamme vaunuissa ja on aina tarpeen tullen heti viihdytysvalmiudessa kiinnitettäväksi niin turvakaukalon kuin vaunukopankin kuomuun.

Helisevä hahmo oli Noelin ensimmäinen lelu, josta hän kiinnostui ja johon hän tykästyi. Noel on kuvassa 2 kk ikäinen
Helisevä hahmo oli Noelin ensimmäinen lelu, josta hän kiinnostui ja johon hän tykästyi. Noel on kuvassa 2 kk ikäinen

Tämä lelu saa Noelin aina kovin iloiseksi
Tämä lelu saa Noelin aina kovin iloiseksi
Helistinhahmo viihdyttää nykyään vaunuissa
Helistinhahmo viihdyttää nykyään vaunuissa

Helistin

Kun Noel alkoi näyttämään kiinnostustaan ja huimaa vauhtia kehittyvää taitoaan tarttua erilaisiin esineisiin tajusin, että helistin jos mikä on tässä vaiheessa omiaan. Seuraavalla kauppareissulla kahlasin läpi suuren tavaratalon leluosastoa, mutta en löytänyt minkäänlaista perinteistä helistintä. Siis sellaista, joita minun lapsuudessani oli, 40-vuotta sitten. Ehkä perinteet ovat muuttuneet. Löysin kuitenkin jotain mielenkiintoisempaa. Nykyajan helistimen erilaisilla härpäkkeillä, joka osoittautuikin erittäin hyväksi, sillä nämä härpäkkeet ovat juuri sopivaa suuhun pantavaa, kun samoihin aikoihin alkoi ikenet vaatimaan purtavaa. Ostin kaksi erilaista, helisevää ja pureskeltavaa lelua, mutta vain toinen niistä pääsi Noelin suureen suosioon.

Noel ja lempihelistin
Noel ja lempihelistin

Kirjat

Minä itse rakastan kirjoja ja pidän niitä erittäin tärkeinä kaikkien sukupolvien elämässä, vaikka kuinka elämmekin digiaikaa. Noelin ensimmäinen kirja on materiaaliltaan kangasta, jossa on erilaisia kuvia. Tarjosin aina alusta asti tämän kirjan mukaan hänen leikkeihin, kun hän alkoi leluistaan kiinnostumaan. Katselimme sitä toki myös sylikkäin yhdessä. Kirja ei saanut minkäänlaista huomiota, joten ajattelin, että sen aika on myöhemmin. En muista miten Noelin leikkeihin päätyi toinen kangaskirja, suurempi kooltaan ja erilaisin kuvin, mutta siitä hän innostui silminnähden. Hän innostuu edelleen tästä kangaskirjasta yhä uudestaan ja uudestaan. Aina ei ehkä kyse olekaan siis siitä, ettei lapsi ole vielä valmis kyseiseen leluun. Juuri se versio ei vain välttämättä häntä syystä tai toisesta kiinnosta.

Noel lempikirjan äärellä
Noel lempikirjan äärellä

Pikkuprinssi on Noelin lempikuvia
Pikkuprinssi on Noelin lempikuvia

Purulelu

Brion purulelu on ollut kaiken muun suuhun laitettavan ohessa kova juttu, sillä ikenet selvästi kutisevat kovasti. Odotankin sitä, koska se ensimmäinen hammas tulee meille näyttäytymään. Tämän lelun Noel sai joululahjaksi kummisedältään. Tästä lelusta saa monesta kohtaa erittäin hyvä otteen ja se on kaikin puolin erittäin miellyttävä myös minunkin mielestäni.

Brion mieluisa purulelu
Brion mieluisa purulelu

Marakassi

Itse rakastan puuleluja valtavasti ja veikkaankin, että toimestani meillä tulee olemaan niitä hyvä kokoelma. Niitä on kertynyt kivasti jo nyt, vaikka ihan kaikki ei vielä hetkeen leikkeihin sovikaan, kuten lahjaksi saadut perässä vedettävät Brion mäyräkoirat, joita miellä on kaksi erilaista. Voimme sitten Noelin kanssa käydä yhdessä niitä ulkoiluttamassa, heh. Kun kesällä ystäväni yllättivät minut baby showerilla, saimme silloin lahjaksi aivan ihanan puisen muumiaiheisen marakassin. Olin ajatellut, että tämän aika on vasta myöhemmin, mutta mitä vielä. Aloitimme toissaviikolla muskarin, jossa pienokaisten käsiin annettiin marakassit, ja Noel innostui siitä kuin vanha tekijä. Kotiin päästyämme kaivoin omamme erityisestä puulelujen korista, ja siitä hetkestä lähtien se on ollut se paras lelu kaikista. Vaikka Noelille antaa kaikki hänen lempilelunsa kerralla, se on tämä puinen marakassi, johon hän ensimmäisenä tarttuu. Ja olinpa alkuun minäkin typerä, että ajattelin sitä vain soittimena. Sehän on helistin parhaimmillaan.

Puinen muumiaiheinen marakassi on paras lelu kaikista
Puinen muumiaiheinen marakassi on paras lelu kaikista


Marakassissa riittää ihmeteltävää
Marakassissa riittää ihmeteltävää
<3. Jennyfer

27. tammikuuta 2020

Edelleen 15 raskauskiloa ja kaikki lukuisat dieettini

Puoli vuotta häämöttää synnytyksestä, ja minä kannan edelleen mukanani viittätoista raskauskiloani, vaikka Noel on tuonut elämääni monia erilaisia, toinen toistaan mielenkiintoisempia dieettejä. Onko kropassa jumittava rasvamassa imettämättömien naisten ongelma? Kuinka paljon yön valvomiset, univelat ja väsymys vaikuttaa siihen, että kroppa ei luovu rasvastaan? Minkälaiseen dieettiin minä luotan ja miksi alushousuni käyvät viimesen päälle hermooni? 


Synnytyksestä on n. 4,5 kk aikaa, ja minä kannan edelleen mukanani viittätoista raskaudesta jäänyttä kiloa. Kiloja kertyi kaikkiaan huimat 28 kg, joista 13 kg hävisi ensimmäisen parin viikon aikana ihan itsestään. Noel oli syntyessään keskikokoinen vauva mitoin 52 cm ja 3580 g. Minä söin koko raskaus ajan säännöllisesti sekä terveellisesti, mitä nyt joskus himoitsin ja söin jäätelöä, ja neuvolan jälkeen tuli tavaksi mennä lempikahvilaani teelle korvapuustin kera, joille ei muuten voittanutta ole löytynyt. Syömällä en siis syönyt itselleni näitä kiloja, ne vaan kertyi. Raskaana ollessa kiloja ja rasvaa pitääkin kertyä, ja se on oikein hyvä asia, mutta kun puoli vuotta synnytyksestä alkaa häämöttää, niin en enää koe tarpeelliseksi enkä mielekkääksi kantaa näitä jäljelle jääneitä mukanani.

Jos olisin pystynyt imettämään

Olen melko varma siitä, jos olisin pystynyt imettämään, että nämä kilot olisivat jo menneen talven lumia, sillä imetys on erittäin tehokas rasvanpolttaja, ja ruokavalio minulla on ainakin 90%:sti kunnossa. Kohdalleni osui se epäonni, että pystyin imettämään vain kaksi ensimmäistä viikkoa, joten se siitä. Mikäli haluat lukea täydellisen epäonnistuneesta imetyksestäni lisää, löytyy kertomus täältä.

Lempiruokaani maitorahkaa, marjoja ja avokadoa, useimmiten mieluiten kuitenkin smoothiena


Normaali elämä ei riitä

En ole tehnyt sen enempää tieteellistä kuin epätieteellistäkään tutkimusta, mutta olen siinä käsityksessä erilaisten lukemieni lähteiden perusteella, että nimenomaan sellaisilla naisilla, jotka eivät ole syystä tai toisesta imettäneet, on vaikeuksia päästä raskauskiloista eroon. Itse en varsinaisesti ole nähnyt kilojeni karistamiseksi mitään vaivaa, vaan elänyt täysin normaalisti, syönyt säännöllisesti, terveellisesti ja vaunulenkkeillytkin paljon, jolloin olen odottanut palautuvani kutakuinkin lähelle normaaleja mittojani vähän niin kuin itsekseni, sillä tämän hetkinen elämäntyyli ei niin merkittävästi eroa siitä, mitä se oli ennen raskautta ja sitä edeltänyttä puolen vuoden intensiivistä crossfit treenausta. Käyn siis keskimäärin saman verran lenkillä vaunujen kanssa, mitä kävelin ennen raskautta ja crossfitiä koiran kanssa, sekä syön hyvin pitkälti saman kaavan mukaan. Mutta ei. Kroppani pitää lujaa kiinni, eikä suostu luopumaan 15 kilon rasvamassasta. Totuus voi kuitenkin olla se, että edelleen jatkuvat yövalvomiset, väsymys ja univelat on yksi syy siihen, miksi rasva ei pala. Liian vähäisten yöunien negatiivisesta vaikutuksesta painonpudotukseen on kirjoitettu paljon. Artikkeleita löytyy täältä.

Liian nopeasti

Lokakuussa innostuin lähtemään mukaan ketogeeniseen ruokavalioon ja uskoin saavuttavani sillä haluamani tulokset, entisen kroppani, mutta ryhdyin  siihen aivan liian pian, sillä pienessä vauvassa riitti paljon uutta ja opeteltavaa, hoitamista, raskauden ja synnytyksen jälkeiset hormoonimylläkät yövalvomisineen, että eipä siinä juuri jäänyt aikaa eikä jaksamista minkään uuden ruokavalion opetteluun. Vaikka edelleen nousen joka yö syöttöpuuhiin 2-3 kertaa, eikä Noel nuku mitään pitkiä ja säännönmukaisia päikkäreitä, vaikka niitä kohti ollaan selkeesti menossa, niin koen olevani valmis aloittamaan ketogeenisen alusta ja tekemään todella sen, mitä näiden rasvojen polttaminen ikinä vaatikaan. Tämä uusi elämäntilanne alkaa olla jo uusi normaali, joten pystyn taas miettimään näitä safkahommia enemmän. Ketogeeninen ruokavalio kiinnostaa minua siksi, että ketoosiin päästyä kropasta tulee todellinen rasvanpolttokone ja nimenomaan rasvaa käytetään energian lähteenä.

Ei viljatuotteita. Kasvisgratiinia ja jauhelihapihvi.
Ei viljatuotteita. Kasvisgratiinia ja jauhelihapihvi.


Hemmetin alushousut

Kyse ei ole pelkästään siitä, että vaaka sattuu näyttämään edelleen +15 kg, että se pelkkä lukema häiritsisi minua, vaan myös siitä, minkälaiseksi koen oloni kehossani. En varsinaisesti koe itseäni niin painavaksi, eikä oloni ole mitenkään iso tai kömpelö, mutta alaston pelikuvani ällöttää. 15 kg rasvaa navan ja polvien välissä on paljon ja näkyy. Erityisesti sitä on alavatsassa, pakaroissa ja reisissä. Alavatsa myös roikkuu, sillä raskaudesta venynyt iho on edelleen siitä kohtaa löysä. Sitä en tiedä, mikä alavatsani tämän hetkisessä ulkomuodossa on ihon venymisen ja rasvakerroksen suhde. Vaikka rasvasta pääsisin eroon, niin muutoin löysää vatsanahkaani voin kyllä kantaa raskaudesta muistona mukanani, jos se sen vaatii. Mitään muuta jälkiä kroppaani raskaus ei sitten jättänytkään, sillä selvisin niinkin kovasta painonnoususta ja venymisestä ilman arpia. Minulla on myös sellaisia vanhoja vaatteita, joihin haluan taas mahtua, ja ne mihin mahdun, soisin istuvan paremmin ja kauniimmin. Ja ihan kaikista ärsyttävintä on se, että mahdun kyllä entisiin alushousuihin, mutta alavatsan pyöreyttä niiden vyötärö rullautuu jatkuvasti alas vatsamakkaran alle. Ai että miten käy hermoon. Ratkaisuni ei ole ostaa isompia alushousuja jotka riittäisivät kunnolla vatsamakkarani päälle, vaan päästä entisiin -15 kg mittoihini.

Vauvan suosittelemat dieetit

Sen lisäksi, että itse olen erittäin kiinnostunut ketogeenisestä ruokavaliosta ihan elämäntapana, en vain -15 kg:n pikadieettinä, on Noel tuonut elämääni mukanaan seuraavanlaisia mielenkiintoisia dieettejä ja paastoja:

  • Kävele ketoosiin kotonasi (Vauva suostuu olemaan vain sylissäsi, eikä anna sinun istua tai seistä paikallaan).
  • Tiheän imun paasto (Vauva imee rintaa tai tuttipulloa niin tiheään tahtiin, ettet yksinkertaisesti ehdi edes ajattelemaan, saati valmistamaan ruokaa).
  • Nukkumalla normimittoihin (Sinulla on mahdollisuus nukkua univelkoja pois ja nukut niin sikeästi, ettet edes herää järjettömään nälkään).
  • Kylmä ruoka laihduttaa (kun olet saanut ruuan peräti lautaselle asti, mutta syöt sen yhtenään kylmänä vauvan vaatiessa huomiosi välittömästi sen lämmettyä).
  • Älä syö mitään -päivät (Kun tajuat illalla vauvan viimein nukahdettua, ettet ole ehtinyt syömään koko päivänä mitään ja olet aivan liian väsynyt syödäksesi myöskään enää yhtään mitään).
  • Väärän käden dieetti (Vauva viihtyy vain sylissä, ja jotta hän on mahdollisimman hyvässä asennossa, koitat syödä spagettia tai kanankoipia juuri sillä sinulle väärällä kädellä. Tässä pysyy mukana vähän hitaampikin ruuansulatusjärjestelmä).
Munakkaat on helppoja ja nopeita valmistaa esim.lounaaksi
Munakkaat on helppoja ja nopeita valmistaa esim. lounaaksi


Käy myös lukemassa Eiran sairaalassa tehdyt kehonkoostumusmittaukset täältä, mitä raskaus todella teki keholleni, (Mittaus maksettu itse).

<3. Jennyfer

21. tammikuuta 2020

Vauvan kanssa liikenteessä

Vauvan kanssa ensimmäistä kertaa liikenteeseen lähteminen on ihan super jännää. Mitä pienempänä liikkeelle lähdetään, sitä huonommin tunnet seuralaisesi ja hänen tarpeensa. Entä jos vauva itkee julkisissa? Mitä hän itkee? Entä jos en saa hiljaiseksi, en osaa auttaa? Kuinka minä pääsi yli tästä jännityksestä ja toivatko kadun varressa takapenkillä ja parkkihallissa tapahtuneet syötöt varmuutta? Noelilla on ollut syntymästä asti sama ruokarytmi, joka on taivaanlahja meidän liikkumisille. 


Kun vielä odotin Noelia, olin varma, että minusta tulisi äiti, joka ei jää vauvan kanssa neljän seinän sisälle makaamaan, vaan liikkuu ja puuhastelee kaikenlaista. Sellainen äiti minusta on tullutkin. Vaikka olenkin todellinen koti-ihminen ja tykkään olla kotona ihan älyttömän paljon, kaipaan silti elämää seinien ulkopuolella: lenkkeilyä, kahviloita, kyläilyä ja joitain pieniä tapahtumia. En missään vaiheessa ennen Noelin syntymää ajatellut tai kokenut niin, että vauva tulisi viemään minulta mahdollisuuksia tehdä tai liikkua. En nähnyt mitään esteitä sille, miksi se vauva ei kulkisi suuressa osassa elämäni asioita ja tapahtumia sujuvasti mukana. Ja niin on kulkenut. Noel on nyt hieman reilu 4 kk ikäinen, enkä ole näinä kuukausina joutunut jättämään mitään kodin ulkopuolisia asioita tai tapahtumia väliin siksi, koska vauva. En ole myöskään istunut hänen kanssa pelkästään neljän seinän sisällä, joten liikuttu on. Paljon.

Kaaren Coffee Housessa juuri syöneenä
Kaaren Coffee Housessa juuri syöneenä


Tuntemattoman kanssa liikenteessä

Ensimmäiset kerrat lähteä vauvan kanssa liikenteeseen jännitti ihan tosi paljon. Eniten jännitti se, kun et tiennyt, koska ja missä se nälkä iskee. Kun et imetä, miten ja missä saat maidon lämpöiseksi. Entä jos vauva alkaa huutamaan ratikassa? Bussissa? Kadulla? Kaupassa? Mihin minä ryntään maitoineni ja pulloineni? Entäs vaippa sitten? Sekin pitäisi vaihtaa. Onneksi kirjasin näitä ajatuksia ja tuntemuksia sillon heti alkuun ylös, sillä nyt en enää niitä muistaisi, ja nyt ne jopa huvittaa, sillä liikkuminen Noelin kanssa on niin helppoa, nautinnollista ja luontevaa. Mutta onhan se selvä, että alkuun jännittää, sillä kaikki on ihan uutta ja ennen kokematonta, etkä vielä tunne tätä uutta ihmistä juuri lainkaan. Koska hän itkee, mitä itkee, mikä on rytmi, mitä hän tahtoo, haluaa, sattuuko vatsaan... Enkä muuten ole vielä törmännyt sellaiseen äitiin, jota se esikoisen kanssa liikenteeseen lähteminen ei olisi jännittänyt. Nämä tunteet ja ajatukset ovat normaaleja, mutta lopulta täysin turhia. Minua ainakin eniten pelotti se, jos Noel alkaa kauheasti itkemään jossain ihmisten ilmoilla, enkä saa häntä hiljaiseksi. Minua tuijotetaan, paheksutaan ja niin edelleen. No mitä sitten, ajattelen nyt. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Varmuuden itseä ja välinpitämättömyyden muita kohtaan luo se, että pianpa oppi tuntemaan oman lapsensa, hänen itkut, tarpeet, käyttäytymiset ja rytmit. Mitä tutummaksi tämä pieni ihminen kävi, sen helpommaksi kaikki tuli.

Kahvilassa teekuppini seurassa sulostuttaa usein tuttipullo
Kahvilassa teekuppini seurassa sulostuttaa usein tuttipullo


Ensimmäiset kodin ulkopuoliset syötöt

Ensimmäisen kodin ulkopuolisen syötön tein neuvolassa. Minulla oli hoitopussissa ja -repussa mukana maitoa ja tuttipullo. Maito piti saada lämpöiseksi ja se onnistui neuvolan mikrossa. Neuvolassa on myös ihan erillinen syöttöhuone, jossa saa hoitaa kaiken rauhassa. Siellä vaihdoin myös vaipan. Toimenpiteiden jälkeen lähdin vaunujen kanssa kävellen kahvilaan. Noel nukkui vaunuissa koko kahvila reissun, ja vielä siitä seuranneen lenkin. Kaikki oli jotenkin tosi jännää, sillä en yhtään tiennyt, herääkö Noel vaunuissa kesken kävelyn, vasta sitten kun vaunut pysähtyvät, vai jatkaako vielä sittenkin unta. Sain kuitenkin tästä kaikesta todella paljon varmuutta siirtyä eteenpäin. Pian olimmekin jo keskustassa. Sinne lähdön ajoitin aina niin, että kotona oli juuri syöty, jolloin tiesin, että minulla olisi 3-4 tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Kaikki syöttämiseen tarvittava välineistö kulki mukana, joten se olisi onnistunut missä ja millon vaan. Koskaan minun ei kuitenkaan tarvinnut häntä näillä keskusta käynneillä syöttää, vaan hän nukkui kaikki reissut läpeensä vaunuissa. Tämä lisäsi myös liikkumisen varmuutta. Tiesin, että hän ei hevillä vaunuissa liikenteessä ollessa herää. Liikuimme lisää.

Ruokahetki Sellon La Torrefazionessa
Ruokahetki Sellon La Torrefazionessa


Kun muut luo aikatauluja

Seuraavaksi elämäämme tuli toisaalta annettuja aikatauluja, joihin meidän syöttöajat ei enää istunutkaan niin, että olisin voinut välttyä ruokinnalta tienpäällä. Eräänä keskiviikkoiltana kiersimme sen tuhannen asuntonäyttöä ja Noelin nälältä niiden aikana ei voitu välttyä. Olin pakannut hoitokassiin jälleen kerran sellaisen arsenaalin tavaraa, että syöttö onnistuisi käytännössä missä ja milloin vaan. Ruoka-aika iski Punavuoressa, 30 min ennen seuraavan asuntoesittelyn alkua. Mikä täydellinen ajoitus! Noelin isä oli juuri löytänyt sopivan parkkipaikan kadun varresta, ja minä hyppäsin kamoineni takapenkille syöttöpuuhiin. Maito lämpeni tuttipullossa kuumassa vesihauteessa, jota olin pakannut mukaan ruokatermokseen. Maito lämpeni samassa ajassa kuin kotonakin maidonlämmittimellä. Ei muuta, kun Noel turvakaukalosta kainaloon ja syömään. Pullo oli pian tyhjä ja jatkoimme matkaa uuden kotimme etsintään. Sain valtavasti varmuutta tästä syöttötapahtumasta, sillä tällä kuuma vesi termokseen -menetelmälläni selviän ja pärjään missä ja millon vain. Se kulkee aina mukanani, sillä se vapauttaa syöttämään vauvan oikeesti missä ja milloin vaan. Suosittelen.

Ei enää mitään väliä, koska ja missä

Seuraavat kodin ulkopuoliset syöttötapahtumat sattuivat, kun olin Noelin kanssa liikenteessä yhtä soittoa 7,5 tuntia. Olin valmistautunut päivään kotona niin, että pakkasin mukaan 5 kpl tuttipulloja, joissa kussakin oli 140 ml maitoa. Pistin nämä pullot kahteen pieneen kylmälaukkuun, joissa oli kussakin kolme kappaletta kylmäkalleja. Lisäksi keitin vettä ruokatermokseen, jossa saisin ainakin kertaalleen yhden pullon lämmitetyksi. Kuumaa vettä saisin termokseen lisää mistä tahansa kahvilasta. Ensin olimme Otavamedian bloggaajien blogipäivässä Tennispalatsissa, jonka koulutusosuus järjestettiin yhdessä elokuvateatterin saleista. No siellähän sen nälkä iski. Ei muuta, kun ruokatermos repusta, jonka asetin leffateatterin penkin pullotelineeseen ja sujautin tuttipullon sen sisään vesihauteeseen lämpiämään. Pian maito olikin jo lämmintä ja pääsin syöttämään mukavassa asennossa leffateatterin tuolissa "Kirkasta Somebrändisi" -koulutusta kuunnellen. Blogipäivän jälkeen suuntasimme Noelin kanssa vielä suoraan ravintola Muruun, jossa söimme neljän ruokalajin illallisen erinäisiä elämäntapahtumia juhlien pienessä seurueessamme. Murussa täyttyi vaippa ja iski nälkä toistamiseen. Vaipan vaihdoin kätevästi muiden katseilta suojassa vaunukopassa. Saimme vaihdettua ruokatermokseen riittävän kuuman veden, jotta sain maidon lämpimäksi, sillä ravintolassa ei ole mikroa. Lopulta Noel söi pullostaan siinä samassa pöydässä meidän muun seurueen kanssa.

Maitoa lämpiämässä termoksessa kuumassa vesihauteessa kahvilassa
Maitoa lämpiämässä termoksessa kuumassa vesihauteessa kahvilassa


Parkkihallissa

Yksi paikoista, jossa olen joutunut vaipanvaihto- ja syöttöhommiin, on kauppakeskus Iso Omenan parkkihalli, joten minulla ei ole enää minkäänlaista epävarmuutta siitä, etteikö vauvan ruokkiminen ja vaipanvaihto sujuisi missä ja milloin vaan, kunhan on oikeat välineet mukana. Isossa Omenassa on toki vauvanhoitoon tarvittavat tilatkin, mutta meillä ne tarpeet yllätti juuri shoppailureissun päättymisen hetkellä palatessa autolle, enkä jaksanut enää millään kääntyä ja lähteä kauppakeskukseen takasin. Parkkihalli oli marraskuussa riittävän lämmin siihen, että vaihdoin ensitöikseni vaipan auton takapenkillä. Sillä aikaa maitopullo lämpeni parkkiruudussa auton renkaanvieressä ruokatermoksen vesihauteessa. Kun vaipanvaihto oli ohi ja maito lämmintä, hyppäsin auton takapenkille istumaan Noel sylissä ja aloin syöttämään. Kaiken päälle takapenkillä iski vielä kunnon uudelleen nukahtamisen kiukku. En edes pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa hyppäsin ratin takaa takapenkille laittamaan tutin uudestaan suuhun, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa.

Noel viihtyy kahviloissa äidin sylissä ympäristöä tarkkaillen
Noel viihtyy kahviloissa äidin sylissä ympäristöä tarkkaillen


Sittemmin olen syöttänyt Noelin käytännössä missä ja milloin vaan. Nykyään useimmiten kahviloissa, maidon omassa mukana kulkevassa vesihauteessa lämmittäen. Vaippa vaihtuu kätevästi niin vaunukopassa kuin julkisten paikkojen hoitopöydilläkin, mutta suosittelen omaa matkassa kulkevaa alustaa, sillä ne julkiset alustat ovat paikoittain todella karmivassa kunnossa. Hoitopöydät löytyy yleensä inva wc:istä, vaikka sitä ei aina ovessa erillisellä tarralla invamerkin lisäksi kerrotakaan. Liikenteessä oloamme helpottaa paljon myös se, että Noelilla on ollut syntymästä asti sama ruokarytmi, joka jatkuu edelleen. Hän syö joka päivä samaa aikaa kolmen, jossain kohtaa neljän tunnin välein. Tämä säännöllisyys on taivaanlahja, sillä se helpottaa ja vapauttaa elämää erittäin paljon. Kun tietää etukäteen, koska seuraava ruoka-aika on, niin menemiset ja tulemiset voi suunnitella helposti sen ympärille. Ja harvoinpa meillä kohdataan nälästä johtuvaa itkua, koska ennakointi. Ja juuri muuta, kuin satunnaista yliväsymystä Noel ei ole vielä koskaan itkenytkään. Näin ollen me voimme matkustaa ratikoissa, busseissa sun muissa täysin hiljaa, vaikka ihan kun minä siitä mitään välittäisin, jos joskus joku asia sattuisi itkettämään tai harmittamaan.

<3.Jennyfer

18. tammikuuta 2020

Noel 4 kk

Noel täytti 4 kuukautta jo 10. päivä, mutta kerron meidän kuulumiset sen osalta vasta nyt, koska neuvola, sekä lääkärintarkastus oli vasta eilen, ja halusin tottakai nämä merkitykselliset tiedot ja strategiset mitat juttuun mukaan. Ihan käsittämätöntä, miten paljon ihmislapsi voi muuttua ja kehittyä yhden kuukauden aikana. 


Matkalla 3 kk iästä 4 kk ikään kävi meillä kylässä valtava määrä kehitystä ja kasvua. Olen edelleen joka päivä hämmästynyt siitä, miten paljon tuollainen 4 kk ikäinen ihmisen alku ymmärtää ja oivaltaa. Se on hurjan paljon enemmän, mihin tällainen 4-kymppinen enää kykenee. Ja mitä vielä, pelkän maidon voimalla. Olisikohan meillä aikuisilla jotain opittavaa vauvoilta? Lisäksi ainakin omani ihastuttaa minua joka päivä suuresti sillä, miten riemuissaan voi olla nähdessään itsensä peilistä. Mihin ja missä elämänvaiheessa me kadotamme tämä ominaisuuden? Minusta se on surullista. Poikani myötä, vaikkakin vasta vain 4 kk ikäisen, olen saanut paljon pohdittavaa. Ei ehkä suotta, kun jotkut sanovat, että äitiys ja vanhemmuus opettaa eniten ikinä. En uskonut sen tapahtuvan tällä tavalla, tämän kaltaisissa asioissa. Koska viimeksi itse katsoin peiliin niin, että kuva sai minut hymyilemään, jopa nauramaan ilosta ääneen nähdessäni itseni? Tämän kaltaisten asioiden ei todellakaan soisi katoavan lapsuuteen. Kiitos Noel. Joka päivä hymyilemme ja nauramme peilikuvalle, jossa on äiti ja Noel, sitten Noel, ja varmasti myös pian pelkkä äiti.

Noel 4 kk
Noel 4 kk


Lelut

Sen lisäksi, että Noel on jo ollut suuri opettajani, hän on alkanut kikattamaan kovaan ääneen, ja erityisen hauskaa onkin iltatoimien aikaan ilmakylpyjen hetkellä. Kuukauden aikana Noelista tuli myös mestari tarttumaan leluihin, ja sen ominaisuuden kehittyminen oli havaittavissa ihan päivittäin. Pian purulelut alkoivat löytää sinne minne pitääkin, eli suuhun.

Noel leikkii
Noel leikkii

Mittoja


Matkalla kohti 4 kk ikää Noel koki ensimmäisen kerran saunan, jonka olisimme olosuhteiden niin salliessa varmasti kokeilleet jo aiemminkin. Sittemmin siitä onkin tullut meille joka viikkoinen rutiini. Ensimmäisten kokemusta polulle sattui niin ikään nimpparit ja joulu. Ja muutimmehan me hänen isänsä kanssa yhteenkin. Reissuja teimme mummolaan ja mummilaan niin Hyvinkäälle, kuin Etelä-Savoonkin. Vaatteiden osalta 62 senttiset jäi käytännössä yhdessä yössä pieneksi, 68 senttiset ovat juuri sopivia ja pukeudumme myös sujuvasti seiskanelosiin, joita olemme käyneet myös shoppailemassa kaapintäytteeksi. Noel kasvoi siis upeasti ja reippaasti 3-4 kk välillä keräten 4 cm pituutta ja 800 g painoa. Strategiset mitat ovat  66,3 cm ja 7540 g. Kaikki kulkee edelleen keskikäyrällä, mutta pituus on nyt ottanut aavistuksen verran suuntaa ylöspäin. Jahka se siitä rauhoittuu, sillä me emme kumpikaan Noelin isän kanssa ole pitkiä, eikä kummankaan suvussa myöskään ole havaittavissa erityisen pitkiä ihmisiä.

Pienisuuri hurmuri
Pienisuuri hurmuri

Oma ääni paras ääni

4 kk neuvolan lääkärintarkastuksessa kaikki oli juuri niin kuin pitää, ja Noel hurmasi seurallisuudellaan, sekä sai kehuja erityisen voimakkaista jaloista sekä motorisesta kehityksstä. Samaa totesi terveydenhoitaja. Seurallisuudesta nauttivat myös kanssaihmiset ostoskeskuksessa, kun olimme shoppailemassa Noelille vaatteita. Hän on hereillä ollessaan erittäin paljon äänessä ja sen kyllä kuulee kaikki. Hän käytännössä kiljuu kokoajan riemusta. En ole edes voinut aavistaa, miten monta erilaista kiljumisen äänensävyä ja -muotoa voi saadakaan aikaan. Tämän ja kikatuksen lisäksi hän tykkää päristellä ja jokellella. Erittäin hurmaava tyyppi ja tapaus.

Noel ei viihdy enää lainkaan selällään
Noel ei viihdy enää lainkaan selällään


Kääntyminen

Motoristisen kehityksen suuraskelia leluihin tarttumisen lisäksi on tietystikin se, kun Noel kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen joulun välipäivinä mummin ja ukin luona, ja sen jälkeen hän ei ole selällään enään viihtynytkään. Aiemmin jo kirjoittelinkin meidän hulinaöistä. Tämän myötä hän ei enää myöskään nuku selällään, vaan kyljellään tai vatsallaan. Selällään maatessa, jos hän vielä siinä asennossa viihtyisi, Noel osaa liikuttaa itseään jalkojan tai pään osoittamaan suuntaan ja pyörimään itsensä ympäri, kuin kellon viisari, mutta vatsalla ollessa menee usein hermo, kun vielä ei osaa liikkua eteenpäin. Polvet ovat kuitenkin jo muutamasti tavoittaneet oikeaoppisesti vatsanalusen, joten veikkaanpa, että täällä ei kovin kaukana ole se päivä, kun jollain tyylillä mennään eteen- tai taaksepäin.

Voiko suloisempaa olla: "*Äitiiiii. Olen herännyt" <3
Voiko suloisempaa olla: "*Äitiiiii. Olen herännyt" <3

Mietinpä vaan, mihin katosi se äitin pieni, rauhallinen ja pohtiva filosofi. Ihana Noel. Rakastan sinua niin paljon.

<3. Jennyfer

14. tammikuuta 2020

Blogi 1 vuotta

Aamulla ennen töihin lähtöä tein raskaustestin, vain säästääkseni gynekologin labrakuluissa. Tulos oli positiivinen, jonka ei enää koskaan pitänyt olla kohdallani mahdollinen. Siitä blogi ja minun valtava elämänmuutos sai alkunsa, 14.1.2019. Mitä kaikkea elämässäni onkaan ehtinyt kuluneen vuoden aikana tapahtua? Miten vietimme tämän blogin ensimmäisen syntymäpäivän? 


Ei se ensimmäisenä aamulla mielessä ollut. Blogin synttärtit, saati vuosi sitten raskaustesti. Olin kärsinyt kauheista selkäkivuista joulusta asti, jotka loogisesti johtuivat kovatahtisesta crossfit treenaamisesta, jossa oli myös kummallisesti alkanut sattumaan rintoihin tiettyjä liikkeitä tehtäessä. Onkohan mulla rintasyöpä? Muistan kysymyksen käyneen mielessä. Menkat oli ehkä viikon myöhässä. En minä niistä mitään tarkkaa kirjaa pitänyt, seurasin vain, että suunnilleen tuli, sillä kolme ja puoli vuotta aiemmin sain yksityiseltä lapsettomuusklinikalta sen karuimman mahdollisen tuomion: en voisi enää saada lasta, ja olin lapseton, myös jo 36 vuotias. Kohdalleni povattujen aikaisten vaihdevuosien takia piti huolehtia, että menkat tulee ja menee, ja uskoinkin nyt jostain sellaisesta olevan kyse, kun niitä ei kuulunut. Jostain syystä olin varma, että joutuisin gynellä johonkin hormoonilabroihin, jossa pois suljettaisi myös raskauden mahdollisuus, vaikka se oli mahdottomuus. Ihan vain säästääkseni hieman rahaa, ajattelin tehdä testin kotona ja kertoa, että se on negatiivinen. Suureksi järkytyksekseni testiin nousi välittömästi kaksi viivaa. Soitin Noelin isälle, joka kiirehti luokseni rauhoittamaan järkyttynyttä minua. Kehoitti menemään lääkäriin teettämään kunnon testi, jos tämä kotikutoinen olikin viallinen. Ei se ollut. Puolituntia testistä lääkäri onnitteli minua, ja kehoitti olla kaatumatta liukkailla. Tuijotin vain hänen huoneensa valkoisia seiniä, enkä muista oikeen mistään mitään. Päässä vain pyöri hämmästyneet sanat: minä, raskaana. Lääkärin jälkeen istuin epäuskoisena kahvilassa ja halusin huutaa kaikille: arvatkaa mitä? Mä olen raskaana! Kotiin päästyäni soitin sekavassa tilassa ystävälleni ja kerroin, että voitko kuvitella mitä on tapahtunut? Niinpä. No en minäkään. Yöllä oli valtava tarve kirjoittaa. Näin syntyi Jennyfer 1980 -blogin ensimmäinen teksti.

Itse bloggaaja vaunulenkillä vähäisten yöunien jälkeen blogin 1-v päivänä. Sen näkee naamsta, kun lakkaa nukkumasta, vai miten se meni...
Itse bloggaaja vaunulenkillä vähäisten yöunien jälkeen blogin 1-v päivänä. Sen näkee naamsta, kun lakkaa nukkumasta, vai miten se meni...


Elämäni merkittävimmät tapahtumat vuoden ajalta: 


Lapsettomuustuomiosta raskaustestiin
Varhaisultrassa
Ensimmäiset ihmiset, jotka saivat tietää sinusta
Ensimmäinen neuvolakäynti
Vauvamasu tuli esille
Ensimmäinen sikiöseulontaultra
Välitilinpäätös: Ensimmäinen kolmannes takana
Ensimmäiset äitiysvaatteet
Toinen neuvolakäynti: sydänäänet hukassa
Ensimmäinen äitiysneuvolan lääkärikäynti
Liitoskivut ja muita vaiettuja oireita
Ensimmäiset tunteet liikkeistä
Puoliväli: Mitä elämässä takana, mitä edessä
Rakenneultrassa
Veera-Oskarin sukupuoli
Kolmas neuvolakäynti: synnytyspelko- ja mieliala-asioita
Sinne meni: viimeinen äitienpäivä kun en ole äiti
Ylimääräinen neuvolalääkärikäynti alavatsakipujen vuoksi
Välitilinpäätös: Toinen kolmannes takana
Ihan vaan pari suhdeongelmaa
Neljäs neuvolakäynti
Blogin uusi koti
Viides neuvolakäynti: "Nämä viimeiset viikot..."
"Oskari" on täysiaikainen - 3 viikkoa laskettuun aikaan
Kuudes neuvolakäynti: Kokoarvio
Seitsemäs neuvolakäynti: Monenmoista oiretta ja tulosta
Minkälaista on tulla äidiksi nelikymppisenä
Odotusajan valokuvaus: Niin upeat kuvat! 
HÄN on täällä
Lopputilinpäätös: kolmas raskauskolmannes
Ensimmäinen viikko vauvan kanssa
Synnytys
Täydellisen epäonnistunut imetys
Me muutetaan. Yhteen
Ristiäiset - "Oskari" sai ihan oikea nimen
Kipuiluja uudessa kodissa
Noelin ensimmäinen nimipäivä
Noelin ensimmäinen joulu
Kipuiluja oman- ja parisuhdeajan välillä

Elämäni suurin ihme ja yllätys
Elämäni suurin ihme ja yllätys


Yhteenvetoa

Yhteenvetona voisin heittää, että olisipa ihme, jos nuo kaikki yhdessä vuodessa tapahtuneet asiat eivät jossain näy ja tunnu. Äitiys on maailman parasta ja ihaninta, mitä ikinä kohdalleni on sattunut ja tapahtunut. Mutta ei siinä aina pää ja tunteet pysy perässä, kun vielä heinäkuussa asuin koiran kanssa kaksin yksiössä, ja heti joulukuussa vietän (uus)perhe-elämää kolmiossa äitinä. Huhhuh. Olen maailman onnellisin nainen, että olen saanut kokea ja käydä läpi tuon kaiken. Tuntuu, että osa viime keväänkin tapahtumista olisi tapahtunut ihan vasta eilen. Olen niin kiitollinen, että olen kirjoittanut tuon kaiken ylös ja talteen, juuri sellaisena, kun asiat ovat. Jo nyt toisiin teksteihin oli todella ilo palata.

Ilman häntä ei olisi koko Jennyfer 1980 -blogia
Ilman häntä ei olisi koko Jennyfer 1980 -blogia


Blogin synttäreiden viettoa

Koen vieläkin ajoittain epäuskoisia tuntemuksia, kun katselen maailman rakkainta ja suloisinta poikaani, Noel Petri Tapiota. Onko hän todella minun? Tekikö minun kehoni hänet todella? Tänään hän on jo 4 kuukautta ja 4 päivää vanha. Lähdin hänen kanssa aamupäivällä kävelylle Cafe Zoceriaan, jossa oli tarkoitus juhlistaa blogia lounaan merkeissä, mutta epäonneksemme emme sinne päässeetkään, sillä siltaremontti esti aikeemme kävellä sinne täysin. Lopulta päädyimme lounastamaan Cafe Tarinaan, jossa Noel joi maidon, minä söin tuhdin salaatin ja join pannullisen teetä, sekä nautinpa vielä jälkkäriksi laskiaispullankin. Pöytäämme sattui niin mukavaa äitiseuraa, jonka kanssa jaoimme synnytystarinoitamme, vaikka emme olleet edes esittäytyneet, että unohdin kuvata koko pullan. Ja jos siitä ei ole kuvaa, niin sillonhan sitä ei ollutkaan, eiks joo?

Synttärisyömingit ilman laskiaispullaa
Synttärisyömingit ilman laskiaispullaa


Alkuillasta olimme vielä koko perhe Noelin vauvauinnissa, joka on ihana yhteinen harrastuksemme. Noelin isä totesi hauskasti, kun kerroin uimaan mennessä, että tänään on vuosi siitä, kun tein positiivisen raskaustestin, että nyt sitten ollaan viemässä sitä raskaustestin tulosta uimaan.

<3. Jennyfer

13. tammikuuta 2020

Kipuilua oman- ja parisuhdeajan välillä

Kun lapsi on hoidossa ja sinulla on käytettävissä erittäin rajallinen määrä aikaa. Sinulla on päivittäisiä haaveita tehdä joitain pieniä, mutta tärkeitä omia asioita, etkä niihin kykene. Sinulla on parisuhde, joka ei liikaa saa huomoita ja aikaasi. On velvollisuuden tunne. On myös tarve olla tarpeeton, ei mitään, ei kenellekään. 


Olen siitä onnellisessa asemassa, että Noelilla on lähellä, kohtuullisen matkan päässä isovanhemmat, jotka haluavat viettää hänen kanssa aikaa, hoitaa, vaikka ei meidän puolesta edes tarvitsisikaan. Noel on jo ollut siellä yhden yön kylässä muutamia kertoja, ja se on minusta ihanaa. Ihanaa sen takia, että hän on isovanhempiensa ensimmäinen ja viimeinen lapsenlapsi, joten haluan heidän kaikkien saavan nauttia toisistaan alusta alkaen. Kun Noel on vanhemmillani, minun ei tarvitse hetkeäkään miettiä, miten sillä pärjätään, tai saako Noel hyvää hoitoa. Tiedän, että mummoukkila on paras mahdollinen.

Ajatukset
Ajatukset

Suhde isovanhempiin

Menneenä viikonloppuna meillä ei olisi ollut varsinaista tarvetta hänen hoidolleen, mutta olemme helmikuun alussa Noelin isän kanssa parin yön reissulla, joten on etenkin Noelin etu, että hän on sitä ennen mummoukkilassa paristi lisää yötä, ettei sitten tämän varsinaisen hoitotarpeen myötä tule koko viikonlopun kestävä yöhoito yllätyksenä ja oudokseltaan. Minulle on myös tärkeää, että Noel saa luotua läheisen ja vahvan siteen isovanhempiinsa. Itse en tätä kokenut isäni vanhempien kanssa. Äidin vanhempien, Noelin isomummon ja -vaarin kanssa olen sitäkin läheisempi, ja koen sen erityisenä rikkautena elämässäni. Rakkaimpia muistoja ovat ne, kun ollessani pieni, matkustin mummon ja vaarin kanssa asuntovaunulla ympäri Suomen, myös Norjassa. Tiedän, että Noel tulee saamaan vastaavia, erityisiä kokemuksia ja muistoja elämäänsä mökiltämme, isovanhempien kanssa.

Paineet parisuhdeajasta

Vaikka Noelin suhteen pystykin hänen hoidossa ollessaan relaamaan ihan täysin ja keskittymään muihin juttuihin, luo minulle elämääni uudenlaisia paineita parisuhde. Ei minua kukaan mihinkään painosta, tai mitään vaadi, mutta onhan sen nyt selvää, kun arjessa on vähän yhteistä aikaa ja vauva keskeyttää usein sen vähäisenkin, niin tietysti ne odotukset yhteiselle ajanvietolle osuu sinne, kun lapsi on hoidossa, eikä kotona ole muitakaan velvotteita.

Haaveet
Haaveet

Ajankäyttö

Kun sovimme Noelin hoidossa olosta, aloin miettimään, mitä minä sillä kaikella lyhyellä ja vähäisellä vapaa-ajallani tekisin: kävisin uimalassa, ehkä leffassa, järjestäisin Noelin valokuvia, kirjoittaisin, puuhastelisin keskeneräisen vauvakirjan parissa ja nukkuisin heräämättä kertaakaan yhden kokonaisen yön putkeen. Nämä ovat asioita uimalaa ja leffaa lukuun ottamatta, joita kaipaan saada tehdä ihan tavallisessa arjessa, joka päivä. En vain ehdi. Jos Noelilla olisi jo jonkinlainen päiväunien rytmi, minulla saattaisi olla aikaa niihin ruhtinaallisesti. Noelin hoidon lisäksi päiväni täyttää elämän ihan perus asiat: kaupassa käynti, pyykinpesu, ruuanlaitto, siivoaminen ja ulkoilu. Minulle kodin siisteys on tärkeää. Muuten voin siellä pahoin. En voi tehdä mitään muuta, ennen kuin kotona on siistiä. Kärsin sotkusta ja siitä, että jotain on jossain levällään.

Piru olkapäällä

Pian kuitenkin tajusin, että en voi miettiä vain itseäni, mihin minä haluan kaiken hetkellisesti saamani vapaa-ajan käyttää. Noelin isällä on varmasti odotukset ja toiveet osaltani hänen sekä meidän suhteen. Hän tarvitsee ja kaipaa minua. Tiedän. Minä sen sijaan sitä, että kukaan ei hetkeen halua, kaipaa tai tarvitse. Jos nyt täytän Noelin isän odotukset yhteisestä parisuhdeajasta, koska sitten täytän omat, minun tarpeet ja toiveet olla hetki vain itsekseen, täyttämättä kenenkään tarpeita ja toiveita, ja harrastaa omia? Ensimmäistä kertaa elämässä alan kokemaan riittämättömyyden tunnetta. Koska aika on erittäin rajallinen, ei sitä voi jakaa sinun, minun ja meidän kesken. On valittava. Minä tai me. Ahdistaa. Haluan minut, mutta laiminlyödystä parisuhteesta ja sen velvotteista muistuttaa kokoajan joku, kuin piru istuisi olkapäällä. Onpa vaikea olla.

Mietteet
Mietteet


Mihin käytät kaksi tuntia

Saadaan riita aikaan kauppalistasta ja kaupassakäynnistä. Kauppaan on pakko mennä, sillä päätämme viettää illan kotona lähtemättä ulos. Minulla on varmuudella 2 tuntia täysin omaa aikaa, kun Noel on jo hoidossa ja hänen isä vielä omilla menoillaan, ennen kuin on sovittu näkevämme saunassa. Kaksi tuntia tarkoittaa minulle nykyään ruhtinaallisesti, mutta niin vähän, etten halua käyttää siitä minuuttiakaan ruokakauppaan, sillä käyn siellä muuten lähes joka päivä, koska vauvan kanssa en pysty hoitamaan kovinkaan isoja kertaostoksia. En halua myöskään tehdä illalla ruokaa, sillä teen sitä joka päivä. Revin itseni irti siitäkin. Haluan hetkeksi itsen irti kaikesta, kun minulla on siihen mahdollisuus.

En mitään, en kellekään

Menen viinille ja vuohenjuustosalaatille, yksin. Kirjoitan. Kelaan näitä asioita, ja kirjoitan. Tilaan lisää viiniä. Ajattelen. Kirjoitan. On jo niin ikävää Noelia. Ollaan niin lähellä ja yhtä päivin sekä öin. Silti nautin tästä tunteesta, kun kukaan eikä minkään tule ja keskeytä minua, ajatuksiani, kirjoituksiani. Saan äidiltäni viestillä valokuvia, kuinka Noel on siellä leikkimatolla lattialla vatsallaan. Iso pieni mies jo. Käsissä leluja. Edessä kirja. Näen joka päivä saman näyn. Lähetän näistä tilanteista valokuvia läheisille. Iskee kuitenkin uudella tavalla tajuntaan saada näitä kuvia äidiltäni. Koska hänestä tuli niin iso, että siellä hän jo leikkii mummon ja ukin luona? Vastahan hän oli aivan onnettoman kokoinen pieni rääpäle. Nyt jo osaa itse. Kiljuu riemusta. Nauraa. Ymmärtää. Havahdun kelloon. 30 minuuttia aikaa, kunnes saunavuoro alkaa. Olisin niin voinut jäädä kirjoittamaan, ajattelemaan ja juomaan viiniä. Minä kuitenkin yritän. Minulla on velvollisuus, vaikkei parisuhde sitä olekaan. Annan jälleen itseni jollekin, vaikka eniten tässä hetkessä kaipaan sitä, etten ole mitään enkä kukaan kenellekään.

Noel leikkii ja lukee mummoukkilassa
Noel leikkii ja lukee mummoukkilassa


En ketään, en missään

Koittaa maanantai. Vaunulenkki. Ihan parasta. Kulkea uusia teitä ja polkuja, tutustua paikkoihin. Pysähtyä kahvilaan. Jatkaa matkaa. Nähdä. Ihmetellä. Rakastan kävellä. Noel nukkuu vaunuissa kuin tukki. Laita kuulokkeet korville ja painan äänikirjan päälle. Olen siellä. En missään, en ketään, en mitään, en kellekään.

<3 Jennyfer

9. tammikuuta 2020

Tuhannen ja yhden yön hulinat

Meidän yöunet otti valtaansa 4 kk yöhulinat, jotka ovat seurausta Noelin nopeasti etenevästä motoristisesta kehityksestä. Meillä ei vain käännytä vatsalleen, vaan liikutetaan itseä suuntaan jos toisenkin. Äiti on näiden hulinoide syistä tietysti iloinen ja onnellinen, mutta paikoittain ihan jumalattoman väsynyt. Juttua siis meidän yöelämästä, väsymyksestä, kehityksestä ja rytmeistä. 


Meillä eletään tällä hetkellä melkoista 4 kk yöhulina-aikaa. Tästä "varoiteltiin" kuukausi sitten neuvolassa, ja olen huomannut tämän ajankohdan olevan vielä monen jo taaperoikäisenkin vanhemman tuoreessa muistissa. "4 kk hulinat" hakusana Googlessakin kertoo, että aiheesta on kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Eipä suotta, sillä täällä ainakin yöt menivät reilu viikko sitten ihan hulinoiksi, eikä se 4 kk ole ihan vielä edes täynnä, joten mitä vielä? Nämä öiset hulinat johtuvat motoristisesta kehityksestä, jota tässä iässä tapahtuu paljon, ja se kehitys tulee mukaan myös vauvan yöuniin.

Noel tykkää makoilla sängyssä mummilta ja ukilta saaman mobilen viihdyttämänä.
Noel tykkää makoilla sängyssä mummilta ja ukilta saaman mobilen viihdyttämänä. 

Liikettä kerrakseen

Kun Tapaninpäivää seuraavana päivänä Noel kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen, on sen jälkeen tätä kääntymisen riemua riittänyt päivin ja öin. On aivan mahtavaa nähdä, miten Noel itsekin riemuitsee uusista taidoistaan. Samoihin aikoihin Noel alkoi liikkumaan niin, että pystyy selinmakuulla pyörimään ns. itsensä ympäri kuin kellon viisari, ja myös etenemään jalkojen tai pään osoittamaan suuntaan. Tämä yhdistelmä takaa sen, että päivällä viltin ja maton reunat tulevat nopeasti vastaan, ja päätä on jo ehditty kolhia niin kynnyksiin, jalkalistoihin kuin tv-tasoonkin. Yöllä pinnasängyssä sen sijaan ollaan monta kertaa solmussa ja jumissa, sillä laidat eivät anna periksi, ja vaikka kroppa taipuu mitä eksoottisempiin asentoihin, ei niistä asennoista välttämättä päästä vielä itse pois.

Sängyssä pyöritään miten sattuu, niin hereillä kuin unissaankin
Sängyssä pyöritään miten sattuu, niin hereillä kuin unissaankin

Kaikki on vinksin vonksin

En ole edes laskenut, montako kertaa yössä käyn kääntämässä Noelin takaisin oikein päin, kun hän on onnistunut kääntämään itsensä päätypäähän täysin poikittain, ja tila käy tietysti pituussuunnassa ahtaaksi. Seuraavaksi onkin jo syötön aika. Sitten ollaan käänytty vatsalleen, eikä siinä tietenkään osata vielä nukkua. Seuraavassa hetkessä on tippunut tutti. Sitten jalka pinnojen välissä. Tutti tippuu. Nälkä. Päätypäässä poikittain. Kasvot laitaa vasten. Vatsallaan. Jalka pinnoissa. Päätypäässä poikittain. Tutti. Kasvot. Jalka ja niin edelleen. Kaiken kruunaa se, kun pienimies muistaa kolmen aikaa yöllä, että sitä voi myös tehdä kaikenlaisia ääntämisharjoituksia, kuten pärinää, sekä iloisia kirkumista ja kiljahteluja. Näitä äänenavauksia kestää äkkiä tunnin muun hulinan siivittämänä.

Kääntymisen oppimisen jälkeen Noel on viihtynyt purulelujen ja kirjojen kanssa vatsallaan
Kääntymisen oppimisen jälkeen Noel on viihtynyt purulelujen ja kirjojen kanssa vatsallaan

Äiti on vähän väsynyt

Miten suloista ja ihanaa tätä kaikkea kehitystä on seuratakaan, olen niin ylpeä hänestä ja onnellinen taidoistaan, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi paikoittain ihan jumalattoman väsynyt. Muistan kyllä omat yöhulinani parikymppisenä, eikä ne tuntunut missään, mutta näin kuukautta vajaa 40-vuotiaana, neljän kuukauden ajan katkonaiset ja osittain valvotut yöt meinaa ottaa paikoittain vähän kunnon päälle, vaikka mitenkään vanhaksi en oloani koekaan. Nukahtelen auton kyytiin lyhyilläkin matkoilla kaupungin sisällä, puhumattakaan siitä, että käyn sohvalle katsomaan telkkaa. Jaksan hoitaa Noelin ongelmitta, kotia tyylilleni vähän heikommin, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, käydä kävelyllä ja Noelin harrastuksissa, mutta omat harrastukset, kirjoittaminen ja yhteyden pito ystäviin on se, mikä kärsii. Myös parisuhde. En vaan jaksa. Selviän niistä, mikä on tärkeintä, Noel, ja meidän perustarpeet. Muusta en jaksa edes välittää. Vaikka meillä on jo reilun kuukauden ollut todella säännöllinen yöunirytmi, jolloin Noel nukkuu klo 20-06 kahdella syötöllä näitä muita hulinoita lukuun ottamatta, niin päiväunissa meillä ei ole vielä tolkkuakaan. Ne saattavat kestää 15 min - 2 h, ja niitä on pituuksista riippuen erinäinen määrä päivässä. Tämä tietysti tuo mukanaan sen, että minun mahdollisuudet päiväuniin on aika olemattomat. Ja mennäpä nyt sitten kahdeksalta yöunille nukkumaan. Viisas menisi. Mutta sillon alkaa minun päivän oma-aika, jolloin haluan tehdä kaikkea muuta, kuin nukkua. Laittaa kotia, kirjoittaa, käydä suihkussa, siivota, sillä tykkään kovasti siitäkin.

Noel ottaa rennosti
Noel ottaa rennosti

Ojasta allikkoon

Ennen näitä 4 kk hulinoita meillä oli 1,5 kk - 3 kk hulinat, eli puolitoista kuukautta, jolloin Noel ei öisin oikein suostunut nukkumaan muualla, kuin sylissäni. Kuinka monet yöt nukuinkaan istualleen nojatuoliin uppoutuneena hän sylissäni. Toisina öinä hän oli  sängyssä tai sohvalla kainalossani. Kuinka monta kilometriä kävelinkään yksiötämme päästä päähän häntä kantaen ja hän tyytyväisenä nukkuen, koska en voinut olla paikallaan, sillä olisin varmasti nukkunut seisaaltaan. Kuinka monelta sainkaan vertaistukea, että nämä "suostun nukkumaan vain yhdessä paikassa", kuka sylissä, kuka vaunuissa, kuka turvakaukalossa ja kuka missäkin, -hulinat päättyy 3 kk ikään mennessä, ja niin kävi. Sen jälkeen meni kaksi viikkoa täydellisellä 20-06 yöunirytmillä ja vain yhdellä yösyötöllä, kunnes kuvioihin tuli mukaan takaisin toinen yösyöttö ja nämä lähestyvän 4 kk iän motoriset hulinat.

Noelin äidin ja kummitädin tekemät unilelut
Noelin äidin ja kummitädin tekemät unilelut

Mitä vielä

Minulla ei ole tietoa, minkä aikaa näiden 4 kk hulinoiden voi odottaa kestävän. On ehkä lohdullisempaa ja vähemmän väsyttävää olla tietämättä, mitä odottaa. Elää hetkessä, tilanne, vaihe ja hulina kerrallaan. Tätä motoristisen kehityksen aikakautta kestää kuitenkin pitkään. Tulee ryömimiset, konttaamiset, istumiset, ylösnousemiset, kävely... ja monet kertovat, että uudet taidot tulevat mukana yöuniin. Mene ja tiedä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, mitä seuraavaksi. Hampaat?  Hienointa kuitenkin mitä tiedän, on seurata tätä ihmislapsen ensimmäisen vuoden huimaa vauhtia etenevää kehitystä. Se on vähintäänkin yhtä ihmeellistä, kuin olla raskaana. Kasvattaa sisällä ihminen. Naisena poika. Vaikka voimavaroja virkeyden ja energisyyden osalta välillä vähän koetellaankin, niin palkinto, jonka päivittäin lapseltani saan, on korvaamaton.

<3. Jennyfer

2. tammikuuta 2020

Päivä Noelin kanssa

Sattumanvaraisesti valittu päivä Noelin ja minun päivästä kellolleen. Puuhaa riitti aamusta iltaan kommelluksineen, kirppareineen, isoisovanhempineen ja uimakouluineen. Kotitöitäkin oli ihan riittävästi, jopa tuplasti. Ei paljon tarvitse unta iltaisin odotella, kun tällaisen päivän jälkeen lyö pään tyynyyn ja käy nukkumaan. 


7:30 meidän päivä käynnistyy, kun Noel herää, vaikka onhan me herätty hänen kanssa jo useasti tämän vuorokauden puolella. Kahdesti syömään ja muihin levottomuuksiin tai tutin tippumisiin. Lasken päivämme käynnistyvän kuitenkin tästä, kun ryhdymme aamutoimiin. Poikkeuksellisesti nukuin itsekin näin myöhään, sillä olen viimeaikoina jäänyt usein hereille n. kuuden aikaa aamulla olleen syötön jälkeen, kun Noel on vielä nukahtanut uudestaan. Myös kotona ollut Noelin isä on nukkunut, joten on ollut ihanaa käydä rauhassa suihkussa ja valmistaa heti perään aamiainen ja lukea tabletilta hesaria aivan rauhassa ja ittekseen. Harvoin kuitenkaan pääsen aamiaista, saati hesaria loppuun asti, kun Noel jo ilmoittaa heränneensä. Tänään päätin jatkaa unia, koska koin oloni erittäin katkonaisen yön jälkeen väsyneeksi, joka oli järkevää, sillä edessä oli puuhakas päivä.

Laitan Noelin rakastaman isovanhemmiltaan saaman mobilen soimaan ja pyörimään hänen sängyn päälle. Hän saa heräillä siinä rauhassa, kun minä päätän vastata blogin kommentteihin heti aamutuimaan estämään väärinkäsitysten leviäminen. Vaihdan Noelin vaipan, sanomme heipat hänen isälleen, joka aloitti tänään ensimmäistä päivää uudessa työssä ja menemme maidon lämmitykseen.

Noel ja lempikirja
Noel ja lempikirja


9:00 Noel nukahtaa. Tyhjennän ja täytän tiskinkoneen, sekä laitan pyykkikoneen pyörimään. Laitan puuron hautumaan, keitän teen ja luen eilistä hesaria.

9:40 Noel herää. Syön puuron ja luen hesarin loppuun hän sylissä. Laitan Noelin lattialle, jossa hän alkaa tehdä kääntymisharjoituksia lempi kirjansa innoittamana. Asetun itsekin hänen lähelleen lattialle teekupin ja hinnoiteltavien kirpparikamojen kanssa. Meillä on tavaraa myynnissä muuton jäljiltä kolmella kirpputoripöydällä ja olen viemässä sinne vielä loppuviikoksi täydennystä. Kauppa on käynyt erittäin hyvin, vaikka alkuun vähän epäilin tätä joulun ja uuden vuoden ajankohtaa huonoksi. Noel ei oikein tykkää, kun huomioni on kiinnittyneenä muualle kuin häneen ja lopulta hinnoittelen tuotteet hän sylissäni teen jäähtyessä kuppiin.

10:20 hinnoittelu on valmis ja lämmitän Noelille maitoa. Samalla keitän vettä, sillä ainut keinoni juoda tee nykyään lämpöisenä on hauduttaa se termosmukiin ja ottaa mukaan esim. lenkille tai automatkalle.

10:35 Noel on syönyt ja laitan hänet lelukaareen. Alan valmistautumaan itse kirpparille lähtöön. Pukiessani päätän poistaa kaapistani vielä pari villamekkoa, jotka ovat jääneet käyttämättä helman vuoksi, joka ei minua miellytä. Laitan teen hautumaan termosmukiin ja pakkaan samalla Noelin eväät mukaan. Päätän säästää aikaa ja olla meikkaamatta, sillä olin laskelmoinut olevani liikkeellä hieman aiemmin, ja nyt saattaa tulla hieman kiire. Takaisin on oltava jo hyvissä ajoin iltapäivästä, sillä olen sopinut ylimääräisestä sohvastamme kaupat sekä noudon.

Noel lelukaaressa
Noel lelukaaressa


11:10 starttaan auton kohti Hyvinkäätä, jossa kirpparikamamme on myynnissä. Nautin kuumaa aamuteetäni matkalla sekä hiljaisuudesta. En avaa radiota, Ajan useimmiten täydessä hiljaisuudessa. Jos joskus haluan kuunnella autossa musiikkia, kuuntelen sitä omalta soittolistaltani. En oikein pidä radioista niiden jatkuvasti samojen soivien biisien, sekä äärimmäisen ärsyttävien mainosten vuoksi.

11:35 pysähdyn matkanvarrella Subiin kanawrapille, sillä nälkä on jo kova ja tiedän, että ruokaa ei ole ihan äkkiä tiedossa. Nämä warapit on kyllä loisto lisäys heidän valikoimaan.

Herkullinen kanawrap
Herkullinen kanawrap


11:50 olen vasta wrappien kanssa pöydässä, sillä olin ongelmissa poistuessani autosta. En millään saanut Noelin turvakaukaloa auton telakasta irti. Kummastelin tilannetta, sillä asentonikin sen irrottamiseen tuntui jotenkin epäluonnolliselta. En millään keksinyt, mikä on vikana, vaikka rytkytin ja nyin sitä kuinka. Oli pakko soittaa Noelin isälle, että olen pulassa, sillä en mitenkään saisi Noelia mukaani autosta Subiin, kirpparille tai muuallekaan, jollei turvakaukalo irtoaisi. Hän kun ei vielä voi istua missään. Aikani siinä selvitettyä tilannetta ja ongelmaa kävi ilmi, että jostain syystä olin päätynyt irrottamaan sitä kahvoista, joilla se irtoaa rattaiden rungosta, enkä siitä yhdestä painikkeesta aivan toisesta kohtaa, jolla se irtoaa telakasta. Mikä lie päässä kävi, äitiys ja univelat lie, sillä olen lähes 4 kk aikana tehnyt tämän irrotustoimenpiteen reilusti toistasataa kertaa aiemmin.

11:59 jatkan matkaa kohti kirpputoria.

12:15 soitan Noelin isomummolle ja -vaarille. Kysyn ovatko he kotona, jos tunnin sisään saavumme kylään. He ovat lenkillä, 84 ja 85 vuotiaat reippaat isoisovanhemmat, mutta kotiutumassa juuri sopivasti meidän tuloomme.

12:20 olen kirpparin pihassa. Siirryn Noelin ja täydennyskassin kanssa sisälle siivomaan ja järjestämään pöydät. Hämmästyn sitä, kuinka paljon tavaraa on vielä jäljillä, sillä netistä katsomani summan perusteella kauppa on käynyt todella hyvin.

12:45 kun olen pöytien kanssa valmis, tarkastan netistä myytyjen tuotteiden saldon ja päätän laittaa loppuviikoksi pöytiin tuntuvan alennuksen, sillä tavaroiden takaisin kotiin tuleminen ei ole vaihtoehto.

Noel kirpparilla
Noel kirpparilla


12:54 starttaan kirpparin pihasta kohti Noelin isoisovanhempia muutaman kilometrin päähän. Meillä on aikaa olla siellä vain noin tunti, sillä se sohvan nouto... teemme perushuollon vaipanvaihdosta syöttöön ja isomummo sekä -vaari saavat sylitellä paljon Noelin kanssa.

14:27 tiputan Noelin matkasängyn kamoineen vanhemmilleni ja lähdemme ajamaan takaisin Helsinkiin. Meidän oma matkasänky on korjattavana ja tarvitsimme joulun aikaan matkasängyn Etelä-Savon mummila reissulle mukaan. Matkalla soitan ystävälleni, joka oli tavoitellut minua aiemmin päivällä. Näen myös viestin, että sohvan noutaja ei aiokaan tulla sovitusti 15-17 välillä, vaan 17:30, jolloin en ole enää kotona. OIen jo tullut kotiin, mutta istun rauhassa autossa juoruamassa ystävän kanssa, sillä tarvitsen molemmat kädet päästäkseni Noelin kanssa sisälle, eikä minulla ole enää kiire minnekään, sillä hänkin nukkuu tyytyväisenä kaukalossaan.

15:47 astun sisään kotiovesta. Vien Noelin omaan sänkyyn jatkamaan unia. Syön välipalaksi proteiinivanukkaan ja keitän kupin teetä. Vastaan muutamiin Tori viesteihin, jossa myös olemme myyneet ylimääräistä tavaraa. Olen myös itse hieromassa kauppoja parhaillaan vierashuoneen Vallilan verhokapasta. Käyn mittaamassa ikkunan koon ja pyydän hintaa verholle postikuluineen. Päätän kirjoittaa myös blogiin tätä postausta.

16:30 Noel herää. Juuri sopivasti, sillä meidän on alettava valmistautumaan hänen uimakouluun. Aloitimme vauvauinnissa joulukuussa, kun Noel oli hieman alle 3 kk ikäinen. Hän rakastaa vettä ja on aina kylvystä sekä uinnista todella riemuissaan. Vaihdan hänelle vaipan ja pakkaan meidän uimakamat. Sen päälle annan hänelle maidon.

16:50 Noelin isä tulee töistä kotiin. Syömme ja vaihdamme päivän kuulumisia. Viestittelen sohvan ostajan kanssa, että kaupat ei enää onnistu, sillä emme ole enää hetken päästä kotona.

17:45 lähdemme kohti Noelin uimakoulua. Tykätään kaikki käydä siellä ihan tosi paljon ja viikottainen allashetki on meille kaikille antoista. Tänäänkin teimme sukellusharjoituksia ja muita treenejä, jolla vesi tulee elementtinä lapselle tutuksi.

Noel ja äiti uimakoulussa
Noel ja äiti uimakoulussa


19:45 olemme takaisin kotona. Minä ajoin ensimmäistä kertaa ikinä Noelin isän autoa ja matka oli kyydiltään hieman epätasainen sen suhteen. Minun on huomenna lähdettävä hakemaan sillä autolla olohuoneen pöytä, ja oli syytä tehdä neitsytmatka sillä ennen sitä, koska pöytä ei mahdu omaan autooni. Kotona syötän ja nukutan Noelin.

20:40 Noel nukahti. Viikkaan kahden telineellisen verran puhtaita pyykkejä kaappiin, ripustan märät kuivumaan ja laitan vielä uimakamamme pesuun pyörimään. Välissä vastasin yhteen viestiin ja sen jälkeen tyhjensin tälle päivää tiskikoneen toistamiseen. Tiskasin myös muutamia astioita, kuten rasioiden puiset kannet ja tuttipulloja käsin.

21:30 laitoin itselleni himan iltapalaa. Teetä, jukurttia ja omena.

21:40 istun sohvalle iltapalani ja läppärin kanssa, sekä kirjoitan tämän postauksen.

23:22 tämä postaus on valmis oikolukuineen kuvineen kaikkineen. Olen juonut myös toisen kupin iltateetä tässä välissä. Vielä käyn ripustamassa pesukoneesta uimakamppeet kuivumaan. Eiköhän se ollut sitten siinä. Kiitos tästä päivästä.

<3. Jennyfer