9. tammikuuta 2020

Tuhannen ja yhden yön hulinat

Meidän yöunet otti valtaansa 4 kk yöhulinat, jotka ovat seurausta Noelin nopeasti etenevästä motoristisesta kehityksestä. Meillä ei vain käännytä vatsalleen, vaan liikutetaan itseä suuntaan jos toisenkin. Äiti on näiden hulinoide syistä tietysti iloinen ja onnellinen, mutta paikoittain ihan jumalattoman väsynyt. Juttua siis meidän yöelämästä, väsymyksestä, kehityksestä ja rytmeistä. 


Meillä eletään tällä hetkellä melkoista 4 kk yöhulina-aikaa. Tästä "varoiteltiin" kuukausi sitten neuvolassa, ja olen huomannut tämän ajankohdan olevan vielä monen jo taaperoikäisenkin vanhemman tuoreessa muistissa. "4 kk hulinat" hakusana Googlessakin kertoo, että aiheesta on kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Eipä suotta, sillä täällä ainakin yöt menivät reilu viikko sitten ihan hulinoiksi, eikä se 4 kk ole ihan vielä edes täynnä, joten mitä vielä? Nämä öiset hulinat johtuvat motoristisesta kehityksestä, jota tässä iässä tapahtuu paljon, ja se kehitys tulee mukaan myös vauvan yöuniin.

Noel tykkää makoilla sängyssä mummilta ja ukilta saaman mobilen viihdyttämänä.
Noel tykkää makoilla sängyssä mummilta ja ukilta saaman mobilen viihdyttämänä. 

Liikettä kerrakseen

Kun Tapaninpäivää seuraavana päivänä Noel kääntyi ensimmäisen kerran selältä vatsalleen, on sen jälkeen tätä kääntymisen riemua riittänyt päivin ja öin. On aivan mahtavaa nähdä, miten Noel itsekin riemuitsee uusista taidoistaan. Samoihin aikoihin Noel alkoi liikkumaan niin, että pystyy selinmakuulla pyörimään ns. itsensä ympäri kuin kellon viisari, ja myös etenemään jalkojen tai pään osoittamaan suuntaan. Tämä yhdistelmä takaa sen, että päivällä viltin ja maton reunat tulevat nopeasti vastaan, ja päätä on jo ehditty kolhia niin kynnyksiin, jalkalistoihin kuin tv-tasoonkin. Yöllä pinnasängyssä sen sijaan ollaan monta kertaa solmussa ja jumissa, sillä laidat eivät anna periksi, ja vaikka kroppa taipuu mitä eksoottisempiin asentoihin, ei niistä asennoista välttämättä päästä vielä itse pois.

Sängyssä pyöritään miten sattuu, niin hereillä kuin unissaankin
Sängyssä pyöritään miten sattuu, niin hereillä kuin unissaankin

Kaikki on vinksin vonksin

En ole edes laskenut, montako kertaa yössä käyn kääntämässä Noelin takaisin oikein päin, kun hän on onnistunut kääntämään itsensä päätypäähän täysin poikittain, ja tila käy tietysti pituussuunnassa ahtaaksi. Seuraavaksi onkin jo syötön aika. Sitten ollaan käänytty vatsalleen, eikä siinä tietenkään osata vielä nukkua. Seuraavassa hetkessä on tippunut tutti. Sitten jalka pinnojen välissä. Tutti tippuu. Nälkä. Päätypäässä poikittain. Kasvot laitaa vasten. Vatsallaan. Jalka pinnoissa. Päätypäässä poikittain. Tutti. Kasvot. Jalka ja niin edelleen. Kaiken kruunaa se, kun pienimies muistaa kolmen aikaa yöllä, että sitä voi myös tehdä kaikenlaisia ääntämisharjoituksia, kuten pärinää, sekä iloisia kirkumista ja kiljahteluja. Näitä äänenavauksia kestää äkkiä tunnin muun hulinan siivittämänä.

Kääntymisen oppimisen jälkeen Noel on viihtynyt purulelujen ja kirjojen kanssa vatsallaan
Kääntymisen oppimisen jälkeen Noel on viihtynyt purulelujen ja kirjojen kanssa vatsallaan

Äiti on vähän väsynyt

Miten suloista ja ihanaa tätä kaikkea kehitystä on seuratakaan, olen niin ylpeä hänestä ja onnellinen taidoistaan, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi paikoittain ihan jumalattoman väsynyt. Muistan kyllä omat yöhulinani parikymppisenä, eikä ne tuntunut missään, mutta näin kuukautta vajaa 40-vuotiaana, neljän kuukauden ajan katkonaiset ja osittain valvotut yöt meinaa ottaa paikoittain vähän kunnon päälle, vaikka mitenkään vanhaksi en oloani koekaan. Nukahtelen auton kyytiin lyhyilläkin matkoilla kaupungin sisällä, puhumattakaan siitä, että käyn sohvalle katsomaan telkkaa. Jaksan hoitaa Noelin ongelmitta, kotia tyylilleni vähän heikommin, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, käydä kävelyllä ja Noelin harrastuksissa, mutta omat harrastukset, kirjoittaminen ja yhteyden pito ystäviin on se, mikä kärsii. Myös parisuhde. En vaan jaksa. Selviän niistä, mikä on tärkeintä, Noel, ja meidän perustarpeet. Muusta en jaksa edes välittää. Vaikka meillä on jo reilun kuukauden ollut todella säännöllinen yöunirytmi, jolloin Noel nukkuu klo 20-06 kahdella syötöllä näitä muita hulinoita lukuun ottamatta, niin päiväunissa meillä ei ole vielä tolkkuakaan. Ne saattavat kestää 15 min - 2 h, ja niitä on pituuksista riippuen erinäinen määrä päivässä. Tämä tietysti tuo mukanaan sen, että minun mahdollisuudet päiväuniin on aika olemattomat. Ja mennäpä nyt sitten kahdeksalta yöunille nukkumaan. Viisas menisi. Mutta sillon alkaa minun päivän oma-aika, jolloin haluan tehdä kaikkea muuta, kuin nukkua. Laittaa kotia, kirjoittaa, käydä suihkussa, siivota, sillä tykkään kovasti siitäkin.

Noel ottaa rennosti
Noel ottaa rennosti

Ojasta allikkoon

Ennen näitä 4 kk hulinoita meillä oli 1,5 kk - 3 kk hulinat, eli puolitoista kuukautta, jolloin Noel ei öisin oikein suostunut nukkumaan muualla, kuin sylissäni. Kuinka monet yöt nukuinkaan istualleen nojatuoliin uppoutuneena hän sylissäni. Toisina öinä hän oli  sängyssä tai sohvalla kainalossani. Kuinka monta kilometriä kävelinkään yksiötämme päästä päähän häntä kantaen ja hän tyytyväisenä nukkuen, koska en voinut olla paikallaan, sillä olisin varmasti nukkunut seisaaltaan. Kuinka monelta sainkaan vertaistukea, että nämä "suostun nukkumaan vain yhdessä paikassa", kuka sylissä, kuka vaunuissa, kuka turvakaukalossa ja kuka missäkin, -hulinat päättyy 3 kk ikään mennessä, ja niin kävi. Sen jälkeen meni kaksi viikkoa täydellisellä 20-06 yöunirytmillä ja vain yhdellä yösyötöllä, kunnes kuvioihin tuli mukaan takaisin toinen yösyöttö ja nämä lähestyvän 4 kk iän motoriset hulinat.

Noelin äidin ja kummitädin tekemät unilelut
Noelin äidin ja kummitädin tekemät unilelut

Mitä vielä

Minulla ei ole tietoa, minkä aikaa näiden 4 kk hulinoiden voi odottaa kestävän. On ehkä lohdullisempaa ja vähemmän väsyttävää olla tietämättä, mitä odottaa. Elää hetkessä, tilanne, vaihe ja hulina kerrallaan. Tätä motoristisen kehityksen aikakautta kestää kuitenkin pitkään. Tulee ryömimiset, konttaamiset, istumiset, ylösnousemiset, kävely... ja monet kertovat, että uudet taidot tulevat mukana yöuniin. Mene ja tiedä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, mitä seuraavaksi. Hampaat?  Hienointa kuitenkin mitä tiedän, on seurata tätä ihmislapsen ensimmäisen vuoden huimaa vauhtia etenevää kehitystä. Se on vähintäänkin yhtä ihmeellistä, kuin olla raskaana. Kasvattaa sisällä ihminen. Naisena poika. Vaikka voimavaroja virkeyden ja energisyyden osalta välillä vähän koetellaankin, niin palkinto, jonka päivittäin lapseltani saan, on korvaamaton.

<3. Jennyfer

4 kommenttia:

  1. Ihana pieni poika sinulla! Vähän vanhemman pojan äitinä tulee mieleen omat valvotut yöt vauvan möyriessä omassa sängyssään. Jouduimme siirtämään vauvan n ! kk .niässä omaan huoneeseensa (ovet pidettiin uniaikoina auki) koska en olisi muuten saanut nukuttua edes silloin kun vauva ei itkenyt. Varmaan olette jo tehneet kaiken yöaikaisten virikkiden vähentämiseksi. Tsemppiä kunnes vauva kasvaa vielä vähän eikä tatvitse enää yösyöttöjä ravinnon puolesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Meillä ei tosiaan ole sängyssä öisin virikkeitä, unilelua ja -rätti. Niillä ei ole ollut vaikutusta hulinoihin. Joku yö on parempi, joku pahempi, mutta onneksi väliaikaista kaikki on vaan :)

      Poista
  2. Rasmus (kohta hänkin 4kk) lähetää terkkuja ja ihan samanlaiset puuhat öisin täälläkin. Sillä erotuksella että täydellisiä yöunia ei ole missään vaiheessa vaan yöllä(kin) syödään 1-2h välein. 🙈 Nyt sitten vielä hulinat päälle niin äiti on kyllä aika paljonkin väsy. 😅

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.