21. tammikuuta 2020

Vauvan kanssa liikenteessä

Vauvan kanssa ensimmäistä kertaa liikenteeseen lähteminen on ihan super jännää. Mitä pienempänä liikkeelle lähdetään, sitä huonommin tunnet seuralaisesi ja hänen tarpeensa. Entä jos vauva itkee julkisissa? Mitä hän itkee? Entä jos en saa hiljaiseksi, en osaa auttaa? Kuinka minä pääsi yli tästä jännityksestä ja toivatko kadun varressa takapenkillä ja parkkihallissa tapahtuneet syötöt varmuutta? Noelilla on ollut syntymästä asti sama ruokarytmi, joka on taivaanlahja meidän liikkumisille. 


Kun vielä odotin Noelia, olin varma, että minusta tulisi äiti, joka ei jää vauvan kanssa neljän seinän sisälle makaamaan, vaan liikkuu ja puuhastelee kaikenlaista. Sellainen äiti minusta on tullutkin. Vaikka olenkin todellinen koti-ihminen ja tykkään olla kotona ihan älyttömän paljon, kaipaan silti elämää seinien ulkopuolella: lenkkeilyä, kahviloita, kyläilyä ja joitain pieniä tapahtumia. En missään vaiheessa ennen Noelin syntymää ajatellut tai kokenut niin, että vauva tulisi viemään minulta mahdollisuuksia tehdä tai liikkua. En nähnyt mitään esteitä sille, miksi se vauva ei kulkisi suuressa osassa elämäni asioita ja tapahtumia sujuvasti mukana. Ja niin on kulkenut. Noel on nyt hieman reilu 4 kk ikäinen, enkä ole näinä kuukausina joutunut jättämään mitään kodin ulkopuolisia asioita tai tapahtumia väliin siksi, koska vauva. En ole myöskään istunut hänen kanssa pelkästään neljän seinän sisällä, joten liikuttu on. Paljon.

Kaaren Coffee Housessa juuri syöneenä
Kaaren Coffee Housessa juuri syöneenä


Tuntemattoman kanssa liikenteessä

Ensimmäiset kerrat lähteä vauvan kanssa liikenteeseen jännitti ihan tosi paljon. Eniten jännitti se, kun et tiennyt, koska ja missä se nälkä iskee. Kun et imetä, miten ja missä saat maidon lämpöiseksi. Entä jos vauva alkaa huutamaan ratikassa? Bussissa? Kadulla? Kaupassa? Mihin minä ryntään maitoineni ja pulloineni? Entäs vaippa sitten? Sekin pitäisi vaihtaa. Onneksi kirjasin näitä ajatuksia ja tuntemuksia sillon heti alkuun ylös, sillä nyt en enää niitä muistaisi, ja nyt ne jopa huvittaa, sillä liikkuminen Noelin kanssa on niin helppoa, nautinnollista ja luontevaa. Mutta onhan se selvä, että alkuun jännittää, sillä kaikki on ihan uutta ja ennen kokematonta, etkä vielä tunne tätä uutta ihmistä juuri lainkaan. Koska hän itkee, mitä itkee, mikä on rytmi, mitä hän tahtoo, haluaa, sattuuko vatsaan... Enkä muuten ole vielä törmännyt sellaiseen äitiin, jota se esikoisen kanssa liikenteeseen lähteminen ei olisi jännittänyt. Nämä tunteet ja ajatukset ovat normaaleja, mutta lopulta täysin turhia. Minua ainakin eniten pelotti se, jos Noel alkaa kauheasti itkemään jossain ihmisten ilmoilla, enkä saa häntä hiljaiseksi. Minua tuijotetaan, paheksutaan ja niin edelleen. No mitä sitten, ajattelen nyt. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Varmuuden itseä ja välinpitämättömyyden muita kohtaan luo se, että pianpa oppi tuntemaan oman lapsensa, hänen itkut, tarpeet, käyttäytymiset ja rytmit. Mitä tutummaksi tämä pieni ihminen kävi, sen helpommaksi kaikki tuli.

Kahvilassa teekuppini seurassa sulostuttaa usein tuttipullo
Kahvilassa teekuppini seurassa sulostuttaa usein tuttipullo


Ensimmäiset kodin ulkopuoliset syötöt

Ensimmäisen kodin ulkopuolisen syötön tein neuvolassa. Minulla oli hoitopussissa ja -repussa mukana maitoa ja tuttipullo. Maito piti saada lämpöiseksi ja se onnistui neuvolan mikrossa. Neuvolassa on myös ihan erillinen syöttöhuone, jossa saa hoitaa kaiken rauhassa. Siellä vaihdoin myös vaipan. Toimenpiteiden jälkeen lähdin vaunujen kanssa kävellen kahvilaan. Noel nukkui vaunuissa koko kahvila reissun, ja vielä siitä seuranneen lenkin. Kaikki oli jotenkin tosi jännää, sillä en yhtään tiennyt, herääkö Noel vaunuissa kesken kävelyn, vasta sitten kun vaunut pysähtyvät, vai jatkaako vielä sittenkin unta. Sain kuitenkin tästä kaikesta todella paljon varmuutta siirtyä eteenpäin. Pian olimmekin jo keskustassa. Sinne lähdön ajoitin aina niin, että kotona oli juuri syöty, jolloin tiesin, että minulla olisi 3-4 tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Kaikki syöttämiseen tarvittava välineistö kulki mukana, joten se olisi onnistunut missä ja millon vaan. Koskaan minun ei kuitenkaan tarvinnut häntä näillä keskusta käynneillä syöttää, vaan hän nukkui kaikki reissut läpeensä vaunuissa. Tämä lisäsi myös liikkumisen varmuutta. Tiesin, että hän ei hevillä vaunuissa liikenteessä ollessa herää. Liikuimme lisää.

Ruokahetki Sellon La Torrefazionessa
Ruokahetki Sellon La Torrefazionessa


Kun muut luo aikatauluja

Seuraavaksi elämäämme tuli toisaalta annettuja aikatauluja, joihin meidän syöttöajat ei enää istunutkaan niin, että olisin voinut välttyä ruokinnalta tienpäällä. Eräänä keskiviikkoiltana kiersimme sen tuhannen asuntonäyttöä ja Noelin nälältä niiden aikana ei voitu välttyä. Olin pakannut hoitokassiin jälleen kerran sellaisen arsenaalin tavaraa, että syöttö onnistuisi käytännössä missä ja milloin vaan. Ruoka-aika iski Punavuoressa, 30 min ennen seuraavan asuntoesittelyn alkua. Mikä täydellinen ajoitus! Noelin isä oli juuri löytänyt sopivan parkkipaikan kadun varresta, ja minä hyppäsin kamoineni takapenkille syöttöpuuhiin. Maito lämpeni tuttipullossa kuumassa vesihauteessa, jota olin pakannut mukaan ruokatermokseen. Maito lämpeni samassa ajassa kuin kotonakin maidonlämmittimellä. Ei muuta, kun Noel turvakaukalosta kainaloon ja syömään. Pullo oli pian tyhjä ja jatkoimme matkaa uuden kotimme etsintään. Sain valtavasti varmuutta tästä syöttötapahtumasta, sillä tällä kuuma vesi termokseen -menetelmälläni selviän ja pärjään missä ja millon vain. Se kulkee aina mukanani, sillä se vapauttaa syöttämään vauvan oikeesti missä ja milloin vaan. Suosittelen.

Ei enää mitään väliä, koska ja missä

Seuraavat kodin ulkopuoliset syöttötapahtumat sattuivat, kun olin Noelin kanssa liikenteessä yhtä soittoa 7,5 tuntia. Olin valmistautunut päivään kotona niin, että pakkasin mukaan 5 kpl tuttipulloja, joissa kussakin oli 140 ml maitoa. Pistin nämä pullot kahteen pieneen kylmälaukkuun, joissa oli kussakin kolme kappaletta kylmäkalleja. Lisäksi keitin vettä ruokatermokseen, jossa saisin ainakin kertaalleen yhden pullon lämmitetyksi. Kuumaa vettä saisin termokseen lisää mistä tahansa kahvilasta. Ensin olimme Otavamedian bloggaajien blogipäivässä Tennispalatsissa, jonka koulutusosuus järjestettiin yhdessä elokuvateatterin saleista. No siellähän sen nälkä iski. Ei muuta, kun ruokatermos repusta, jonka asetin leffateatterin penkin pullotelineeseen ja sujautin tuttipullon sen sisään vesihauteeseen lämpiämään. Pian maito olikin jo lämmintä ja pääsin syöttämään mukavassa asennossa leffateatterin tuolissa "Kirkasta Somebrändisi" -koulutusta kuunnellen. Blogipäivän jälkeen suuntasimme Noelin kanssa vielä suoraan ravintola Muruun, jossa söimme neljän ruokalajin illallisen erinäisiä elämäntapahtumia juhlien pienessä seurueessamme. Murussa täyttyi vaippa ja iski nälkä toistamiseen. Vaipan vaihdoin kätevästi muiden katseilta suojassa vaunukopassa. Saimme vaihdettua ruokatermokseen riittävän kuuman veden, jotta sain maidon lämpimäksi, sillä ravintolassa ei ole mikroa. Lopulta Noel söi pullostaan siinä samassa pöydässä meidän muun seurueen kanssa.

Maitoa lämpiämässä termoksessa kuumassa vesihauteessa kahvilassa
Maitoa lämpiämässä termoksessa kuumassa vesihauteessa kahvilassa


Parkkihallissa

Yksi paikoista, jossa olen joutunut vaipanvaihto- ja syöttöhommiin, on kauppakeskus Iso Omenan parkkihalli, joten minulla ei ole enää minkäänlaista epävarmuutta siitä, etteikö vauvan ruokkiminen ja vaipanvaihto sujuisi missä ja milloin vaan, kunhan on oikeat välineet mukana. Isossa Omenassa on toki vauvanhoitoon tarvittavat tilatkin, mutta meillä ne tarpeet yllätti juuri shoppailureissun päättymisen hetkellä palatessa autolle, enkä jaksanut enää millään kääntyä ja lähteä kauppakeskukseen takasin. Parkkihalli oli marraskuussa riittävän lämmin siihen, että vaihdoin ensitöikseni vaipan auton takapenkillä. Sillä aikaa maitopullo lämpeni parkkiruudussa auton renkaanvieressä ruokatermoksen vesihauteessa. Kun vaipanvaihto oli ohi ja maito lämmintä, hyppäsin auton takapenkille istumaan Noel sylissä ja aloin syöttämään. Kaiken päälle takapenkillä iski vielä kunnon uudelleen nukahtamisen kiukku. En edes pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa hyppäsin ratin takaa takapenkille laittamaan tutin uudestaan suuhun, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa.

Noel viihtyy kahviloissa äidin sylissä ympäristöä tarkkaillen
Noel viihtyy kahviloissa äidin sylissä ympäristöä tarkkaillen


Sittemmin olen syöttänyt Noelin käytännössä missä ja milloin vaan. Nykyään useimmiten kahviloissa, maidon omassa mukana kulkevassa vesihauteessa lämmittäen. Vaippa vaihtuu kätevästi niin vaunukopassa kuin julkisten paikkojen hoitopöydilläkin, mutta suosittelen omaa matkassa kulkevaa alustaa, sillä ne julkiset alustat ovat paikoittain todella karmivassa kunnossa. Hoitopöydät löytyy yleensä inva wc:istä, vaikka sitä ei aina ovessa erillisellä tarralla invamerkin lisäksi kerrotakaan. Liikenteessä oloamme helpottaa paljon myös se, että Noelilla on ollut syntymästä asti sama ruokarytmi, joka jatkuu edelleen. Hän syö joka päivä samaa aikaa kolmen, jossain kohtaa neljän tunnin välein. Tämä säännöllisyys on taivaanlahja, sillä se helpottaa ja vapauttaa elämää erittäin paljon. Kun tietää etukäteen, koska seuraava ruoka-aika on, niin menemiset ja tulemiset voi suunnitella helposti sen ympärille. Ja harvoinpa meillä kohdataan nälästä johtuvaa itkua, koska ennakointi. Ja juuri muuta, kuin satunnaista yliväsymystä Noel ei ole vielä koskaan itkenytkään. Näin ollen me voimme matkustaa ratikoissa, busseissa sun muissa täysin hiljaa, vaikka ihan kun minä siitä mitään välittäisin, jos joskus joku asia sattuisi itkettämään tai harmittamaan.

<3.Jennyfer

4 kommenttia:

  1. Ihana miten teillä onnistuu liikkuminen vauvan kanssa. Itse aikoinaan olin esikoisen kanssa ihmeissäni, kun hän kieltäytyi totaalisesti tuttipullosta, suostui syömään rintaa vain ja ainoastaan asennossa, jossa pötköttelimme vierekkäin sängyllä - ja ahdistui kaikesta hälystä ympärillään (esim. kauppakeskus) niin paljon, että oli pois tolaltaan koko loppupäivän. Onneksi olen kotona viihtyvää tyyppiä :D .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta :) Meilläkin oli alkuun pientä levottomuutta iltaisin, jos päivällä olis uusia juttuja tai hälinää, mutta se meni pian ohi. Olin kyllä varpaillani asian kanssa, että vauva ei vaan stressaannu tai saa liikaa mitään ärsykkeitä.

      Poista
  2. Mulla on kaks pulloruokittua lasta. Molempien kanssa oon kokennut kätevimmäksi korvikejauheen annosteltuna valmiiksi ja pienen termospullon, jossa keitettyä, kuumaa vettä. Siten saa sekoitettua maidon valmiiksi missä ja milloin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Mä en ole ollenkaan muistanut tota jauhetta, vaikka ystäväni siitä alussa mainitsikin... ehkä kokeillaan.

      Poista