28. helmikuuta 2020

Tarina siilitukkani takana

Miksi olen siili? No koska suoraan sanoen vihaan hiuksia. En muilla, mutta itsellä. Ihailen muiden ihmisten pitkiä kauniita hiuksia, mutta oloni on todella epämukava, jos sellaiset ovat omassa päässäni. Postaus sisältää lopussa viiden kuvan sarjan menneen 7 kuukauden ajalta, kuinka hiukseni kasvoivat, kun raskauden loppuvaiheessa olin niin väsynyt, etten enää jaksanut ajaa edes niitä, ja näihin päivään asti annoin niiden vaan kasvaa ja rehottaa. Lue lisäksi, kuinka kävi, kun halusin lahjoittaa hiukseni hyväntekeväisyyteen. 


Minulla on todella vahvat, paksut ja tummat hiukset luonnostaan. Lapsena ne olivat tosi pitkät, mutta kuitenkin jo ala-asteikäisenä lähtivät lyhenemään vuosi vuodelta. Aikuisiän olen pitänyt aina lyhyitä hiuksia, mitä nyt jossain kohtaa koittanut kasvattaa, koska kyllästyminen. Mutta siihen vasta kyllästynyt olenkin. Pidemmät hiukset ei ole yhtään mun juttu. Vihaan niiden pesemistä. Se vie aikaa ihan törkeesti. Niiden kuivaamisesta puhumattakaan. Enkä sitten niin koskaan jaksanut tai kiinnostunut laittamaan niitä mitenkään. Sama tylsä keskellä päätä jakaus päivästä toiseen. Se vasta tylsää onkin. Ei mitään mallia tai juttua.

Oma kotoisa olo siilissä, josa olen viihtynyt jo vuosia
Oma kotoisa olo siilissä, jossa olen viihtynyt jo vuosia



Vaihtelua väreillä

Hiusten väriä olen sen sijaan vaihdellut rohkeasti mustasta blondiin ja violetin sekä punertavan eri sävyihin. Punertavat värit ei sovi minulle sitten niin ollenkaan. Olen hakenut väreillä myös vaihtelua, jota selkeesti hiusten osalta ajoittain kaipaan. Ehkä sitä vain kyllästyy siihen pelistä tuijottavaan, aina saman näköiseen kuontaloon. Tai sitten sitä ei vaan ole löytänyt sitä omaa juttuaan ja tyyliään. Itseään. Onko hiusmallien ja värien vaihtelu kuitenkin osa itsensä etsimistä? Onko kiva näyttää vuodesta toiseen samalta, lukuunottamatta luonnollista vanhenemista?

Noel tykkää äidin siilistä ja nauraa ihan ääneen sitä kosketellessaan
Noel tykkää äidin siilistä ja nauraa ihan ääneen sitä kosketellessaan


Siiliksi

Haaveilin jo vuosia sitten, että halusin ajaa hiukseni siiliksi. Näin muutamilla vanhemmilla, sellaisilla 5-6kymppisillä naisilla harmaita siilejä hiuksia, ja ne oli minusta ihan älyttömän mageita. Tiesin, että minustakin tulisi sellainen, hopean harmaa, sillä yksittäisiä hiuksia oli jo menettänyt pigmenttiään, ja kuljin muutenkin hiuksiltani isäni jalanjäljissä. Koska tykkäsin tosi paljon lyhyistä hiuksista, kiehtoi siiliksi ajaminen tosi paljon. Tästä on nyt äkkiä laskettuna ainakin kuusi vuotta, kun tein sen. En jaksa yhtään muistaa niitä tunnelmia tai fiiliksiä, mutta se oli rakkautta ensi hetkestä lähtien. Sittemmin hiukseni ovat olleet 5-6 mm pituiset, lukuunottamatta kahta kertaa, jolloin toisella jossain mielenhäiriössä halusin niitä kasvattaa ja värjäsin blondiksi, sekä nyt viimeisintä, kun vaan annoin niiden kasvaa, sillä raskauden loppuvaiheessa olin niin väsynyt, etten jaksanut enää ajella edes niitä.

Siili hius on aina ojennuksessa
Siili hius on aina ojennuksessa

Palautuminen minuksi

Nyt kun synnytyksestä alkaa lähestymään puoli vuotta, huomaan minussa tapahtuneen muutoksia. Oikeestaan ei voida puhua muutoksista, vaan paluusta entiseen. Joko palautuminen on vasta alkanut, tai sitten saavuttanut jonkun tietyn pisteen. Vaikka valvon edelleen öisin kaiken maailman hulinoiden vuoksi, joiden välissä pari kolme syöttöä tuntuu ihan pikku palalta kakkua, jaksan taas kiinnostua itsestäni ja ulkonäöstäni. Erityisesti tehdä sille jotakin. Loppujen raskauskilojen pudotus käynnistyi menestyksekkäästi ja tiedän, ettei sellainen projekti onnistu, jos on vielä vaiheessa. Kokeilin sitä, liian aikaisin. Jaksan kävellä jo todella pitkiä, jopa kahden tunnin (päiväuni)lenkkejä. Ja hiukset, kenen ne sitten olikaan? Jestas, miten niitä vihasinkaan, mutta en vain jotenkaan saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. Kun "heräsin", ne lähti yhtä nopeasti, kuin ensimmäinen jäämistö raskauskiloistakin. Ai että, miten tunsinkaan oloni jälleen minuksi! Miten helppoa ja vaivatonta elämä siilin kanssa taas onkaan.

Sinne meni 7 kk villi ja vapaa kasvu
Sinne meni 7 kk villi ja vapaa kasvu

Hiukset hyväntekeväisyyteen

Siinä hiuksia ajellessa, jotka oli muuten taas ehtinyt venähtää edellisestä ajosta, viime vuoden heinäkuusta ihan kiitettävästi, sain ajatuksen, että haluan lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen. Hiuksiani en ole värjännyt enää vuosikausiin, ne olivat hyvä kuntoiset ja ihan kivan mittaisetkin, paitsi päähäni. Minulla oli käsitys, että hiuksilla autetaan jotenkin syöpäsairaita. Kun oma kuontaloni oli taas 6 mm kotoisassa mitassaan, tutustuin asiaan, minne voisin hiukseni kiikuttaa. Nopeasti löysin ratkaisun. Syöpäsairaille lapsille tehtäisiin niistä peruukkeja. Mahtavaa! Mutta mutta. Eipä se ihan niin onnistunutkaan. Hiukset, jotka lahjoitetaan peruukkien tekemiseen, tulee olla:
  • minimissään 17 senttiä
  • harmaita enintään 10%
En täyttänyt kumpaakaan näistä ehdoista, sillä harmaata on jo todella paljon, eikä pituuskaan, joka minun maailmassani oli pitkä, sitä seitsemäätoista senttiä täyttänyt.

Liikaa harmaata lahjoitettavaksi
Liikaa harmaata lahjoitettavaksi


Vaikka harmikseni hyvät ja paksut hiukseni jäivät lahjoittamatta, sillä olisihan se ollut kivaa, kun tuosta hiusten ei niin suunnitellusta kasvusta olisi jäänyt joku hyöty jollekin, olen minä jälleen minä, oma siili itseni.

<3. Jennyfer

P.S. Kooste hiustenkasvusta

Heinäkuu 2019. 1,5 kk laskettuun aikaan. En enää ajanut hiuksiani.

Syyskuu 2019. Synnytyksessä on jo melkoinen karvalakki, sillä hiukseni ovat tosi paksut
Syyskuu 2019. Synnytyksessä on jo melkoinen karvalakki, sillä hiukseni ovat tosi paksut


Helmikuun 2020 alku. Hiukset ovat saaneet 7 kuukaudessa aika paljon mittaa
Helmikuun 2020 alku. Hiukset ovat saaneet 7 kuukaudessa aika paljon mittaa
Helmikuu 2020 puoliväli. Samat silmälasit siilin kanssa.
Helmikuu 2020 puoliväli. Samat silmälasit siilin kanssa.

Helmikuu 2020 puoliväli. Siilissä on taas niin hyvä olla <3
Helmikuu 2020 puoliväli. Siilissä on taas niin hyvä olla <3

25. helmikuuta 2020

Näin syön ja poltan jäljelle jääneitä raskauskiloja

Kuvat ja sisällöt esimerkkipäivän ruuista, joilla minä sain lopultakin raskaudesta kroppaan jumittuneet rasvat liikkeelle ja polttoaineeksi. Miltä kuulostaa esim. halloum ranskalaiset? Lasken ruokavalioni ketogeeniseksi, sillä hiilihydraattien määrä pysyy päivittäin hyvin vähäisenä, alle 30 g:ssa, ja rasvaa en pelkää ollenkaan. Miten syön, mitä syön ja en syö? Blogiin tulossa jatkossa myös ketogeeninen laajennus. 


Kirjoittelin viikonloppuna siitä, miten raskaudesta jääneet rasvavarastot lähtivät vihdoinkin sulamaan kropastani ketogeenisellä ruokavaliolla. Toisalta voisin puhua vähähiilihydraattisesta, tai niiden sekoituksesta. Erona näissä ruokavalioissa on lähinnä päivittäinen hiilihydraattien määrä. Ketogeenisessä se on n. 20-30 g/vrk ruuan kokonaismäärästä ja vähähiilihydraattisessa enemmän, n. 50 g/vrk luokkaa. Ketogeenisessä ruokavaliossa ei esim. suosita maitorahkaa, jota minä käytän ihan joka päivä. Samoin on marjojen ja hedelmien kanssa, joitan minulla menee pienen pieni annos joka aamu. Siitä huolimatta vuorokautinen hiilarimääräni pysyy ketogeenisen rajoissa, joten sano nyt sitten, millä ruokavaliolla olen ja millä en. Selvää on kuitenkin se, että ruokavalioni ei sisällä lainkaan sokereita, eikä viljatuotteita. Lisäksi rasva on isossa roolissa, niin kuin ketogeeniseen kuuluukin. Syön kolmesti päivässä ja pyrin pätkäpaastoamaan vähintään 14 tuntia, joka on myös tyypillistä ketogeenisessä ruokavaliossa.

Aamiainen

  • Smoothie
    • 1 prk maitorahkaa
    • 1 pss smoothiemarjoja (valmis sekoitus pakasteesta)
    • 1/2 avokado
    • 1 dl vettä
Aamusmoothie, johon avokado tekee taivaallisen kermaisen koostumuksen
Aamusmoothie, johon avokado tekee taivaallisen kermaisen koostumuksen

Lounas
  • Uunimunakas (pellillinen, syön tästä useana päivänä)
    • 10 kananmunaa
    • 1 dl kermaa
    • Suolaa
    • Täytteitä mielen mukaan (esim. kinkku, tomaatti jne.)
    • 1 pss juustoraastetta
      • Lisukkeeksi halutessa vihersalaattia
Uunimunakas on helppo ja nopea lounas vauva-arejen keskellä, kun sitä valmistaa aina kerralla uunipellillisen
Uunimunakas on helppo ja nopea lounas vauva-arejen keskellä, kun sitä valmistaa aina kerralla uunipellillisen


Oikea ajoitus

Aloitin tämän "ketovhh" diettini 27.1.2020 polttaakseni pois kroppaani jumittuneet viimeiset 15 raskausrasvakiloa. Kaikkiaanhan niitä raskauskiloja kertyi hurjat 28, joten sillä tavalla ajateltuna olin onnellisessa asemassa, että ihan sitä kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut lähteä karistamaan, sillä 13 kiloa suli parin viikon aikana synnytyksestä ihan itsestään. Toki vauva, lapsivesi, istukka veri, turvotus jne. teki kiloihin luonnollisen poistuman. Kokeilin pudotella kiloja pois jo jossain kohtaa aiemminkin, mutta se oli selkeesti liian aikaisin synnytyksen jälkeen, sillä en lainkaan pystynyt keskittymään asiaan sillä intensiteetillä, kuin olisi pitänyt, ja jätin homman sikseen. Nyt tiedän olevani siihen valmis, sillä arki ja elämä pyörii vauvan kanssa hyvissä rytmeissä ja rutiineissa, ja minulla on riittävästi aikaa sekä energiaa paneutua tähän touhuun.

Päivällinen
  • Lihaa ja kasviksia mitä erilaisemmissa muodoissa
    • Hampurilainen ja halloum ranskalaiset jne. 
Hampurilainen ja halloumranskalaiset on yksi ketogeenisen ruokavalion suosikkejani
Hampurilainen ja halloumranskalaiset on yksi ketogeenisen ruokavalion suosikkejani

Juoma
  • Paljon teetä ja vettä pitkin päivää
Herkuttelu ja välipalat
  • Jos haluan hieman herkutella tai tarvitsen nopeasti lisäenergiaa
    • Cashew pähkinät
    • Tumma suklaa

Viikonlpun herkkuhetki: cashew pähkinöitä ja tummaa suklaata
Viikonlpun herkkuhetki: cashew pähkinöitä ja tummaa suklaata

Blogin sisältö laajenee ketogeenisen ruokavalion resepteillä

Ehkä suurin kompastuskivi, mitä itselläni tällaisten diettien osalta voi olla, on se, että aina kokkaa samaa, mielikuvitus ei riitä erilaisten ruokien valmistamiseen, eikä oikein tiedä, mitä tekisi. En vaadi ihan hirveästi vaihtelua ruokavalioltani, mutta onhan se nyt kiva osata kokata näilläkin aineksilla monipuolisesti. Ehkä se kuitenkin on niin, että mitä enemmän erilaisia ruokia osaa valmistaa, sitä paremmin tällaisesta voi saada elämäntavan itselleen. Aloin kaipaamaan kovasti sitä, että osaisin valmistaa ihan oikeita ketoruokia sen sijaan, että lautasella on aina vaan jotain kanaa ja kasvista, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Ehkä ihminen, minäkin, kaipaan kuitenkin jossain määrin vaihtelua, ettei kyllästy. Olen kokenut vauvan kanssa ketogeenisten ruokien reseptien etsimisen jokseenkin haastavaksi ihan vaan aikapulan takia, vaikka netti on niitä pullollaan. Iltaisin olen ihan liian väsynyt etsimään jotain kivaa ideaa seuraavan päivän ruuaksi, ja seuraavan päivän kauppareissu tulee aina liian nopeasti aamutoimien ja -puuhien perässä, että sitä sitten mene kaupassa hyllyjen välissä sieltä, mistä se aita todellakin on matalin. Nyt kuitenkin päätin, että sitä aikaa on jostain löydyttävä, sillä kuulun tällä hetkellä lukuisiin "ketofaceryhmiin", ja niissä on jatkuvasti esillä toinen toistaan herkullisempia ruokia ja ohjeita. Minäkin haluan tehdä ja osata. Seuraavaksi oli ratkottava se, mihin talletan reseptit kaikista ihanista kokkailuistani. Halusin, että ne ovat helposti saatavilla, sillä muuten motivaatio ei pysy yllä. Ensin meinasin blogia, sellaista, jossa olisi vain ja ainoastaan ruokaohje ja kuva kokkaamstani ruuasta. Mutta hei, ruoka kuuluu keskeisenä osana jokaiseen perheeseen ja elämään, joten päätin siltä seisomalta laajentaa blogini repertuaaria kokkaamieni ketogeenisten ruokien reseptehin ja kuviin. Miksikään ruokablogiksi tämä ei muutu, mutta olen aina ollut ruuasta kovin kiinnostunut, tykännyt kokata, ja se on ollut iso osa elämääni sekä mielenkiinnon kohteenani, joten sen puitteissa tämä tuo luontevan laajennuksen tähän koko touhuun. Toivon, että näillä tulevilla resepteilläni voin myös tsempata ja helpottaa sinun arkeasi.

<3. Jennyfer

23. helmikuuta 2020

Noel 5 kk - Hulinoiden ja päikkäreiden kuukausi

Kirjoitan Noelin 5 kk kuulumiset vasta nyt, vaikka pikkumies täytti sen jo 10. päivä, sillä odotan tietystikin aina neuvolan strategiset mitat kuulumisiin mukaan. Meidän 14. päivä ollut neuvola-aika siirtyi vielä viikolla eteenpäin, sillä terkkari oli sairastunut ja uusi annettu aika osui minun papakoeaikani päälle, jolloin se siirtyi edelleen. Neuvola-ajan siirtäminen oli papa-aikaa helpompaa, joten lopulta pääsimme neuvolan viisikuukautiskäynnille vasta 21. päivä. Minkälainen on viisikuukautinen Noel ja mitä mahtuu jälleen kuukauden mittaiselle matkalle kohti tätä ikää? 


Klisee tai ei, mutta en pysty ymmärtämään, mitä vauhtia aika oikeesti rientää eteenpäin. Viisi kuukautta sitten synnytin ja vieläkin, kun uusien äitituttujen kanssa kerromme synnytystarinoitamme, tuntuu, että se tapahtui vasta eilen. Toisekseen, on aivan uskomatonta, mitä kaikkea ihmislapsi voikaan oppia ja miten nopeasti kehittyä vaivaisen viiden kuukauden aikana. Aika. Se saa niin eri käsityksen riippuen siitä, mistä vinkkelistä sitä katsoo. Mutta se jos mikä on varmaa, lapsen kanssa se lentää.

Noel 5 kk 10.2.2020
Noel 5 kk 10.2.2020

Ruokajuttuja

Aloitimme kiinteiden ruokien maistelun Noelin täyttäessä 4 kk ja se ei ollut alkuun todellakaan mikään suurmenstys. Voit lukea niistä ajoista täältä. Sittemmin vain jatkoimme sinnikkäästi maistelua, ja kun mukaan tuli erittäin mieluisia makuja, kuten bataatti ja maissi, alkoi lyyti kirjoittamaan. Viiden kuukauden ikään tultaessa olemme laajentaneet kiinteiden repertuaaria hedelmä- ja marjasoseisiin, joista suurin suosikki on ollut mustikka-banaani. Myös puurot tulivat 5 kk iässä mukaan ja ne vasta Noelin lempparia onkin. Lisäksi olemme alkaneet maistelemaan lihapitoisia ruokia. Nekin maistuu erittäin hyvin. Noel syö jo viisi kertaa päivässä kiinteitä + maidot päälle: aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Kiinteiden määrät ovat vielä pieniä, parin teelusikan kokoisia annoksia lukuunottamatta iltapuuroa, jota Noel saa syödä aina niin paljon, kun vain jaksaa ja haluaa. Maitoa menee aina kiinteiden päälle 180-200 ml. Sitä menee edelleen myös öisin 2-3 kertaa. Ainakaan vielä ei siis ole näkyvissä sitä, että kiinteiden määrät olisi alkaneet vaikuttamaan yösyöttöjen pois jäämiseen, vaikka sitä iltapuuroa menee usein jo aikamoinen annos. Vaikka me teemme ohjeista huolimatta kiinteiden syömisen väärin päin suhteessa maitoon, jonka vielä pitää olla se pääasiallinen energian lähde, ei se ole vaikuttanut miellä maitomäärän vähenemiseen, vaan päin vastoin. Hieman kiinteiden aloittamisen jälkeen Noel jopa kasvatti maidon määrää 20-40 ml / annos. Ruokahalu on siis erittäin hyvä ja rytmit sen kanssa kohdallaan.

Usein hymyilevä suloisuus
Usein hymyilevä suloisuus

Hulinayöt

Yöt ovat olleet menneen kuukauden aikana aina rankkoja, ja olen niistä hulinoista paristi jo kirjoitellutkin. Tämä äiti on välillä aivan jumalattoman väsynyt pomppiessaan sen sata kertaa yössä sängystä ylös milloin minkäkin asian takia. Itse yösyötöt ovat aivan peace of cake, mutta se kaikki muu hulinointi, etenkin aamuöisin, alkaa käymään kunnon päälle. Millon tippuu tutti, millon ollaan jossain asennossa, eikä päästä pois, ja millon on mitäkin levottomuutta ja koska harjoitellaan äänen käyttöä. Nämä hulinoinnit onneksi hieman rauhoittuvat, mitä pidemmälle 5 kk ikää tultiin, mutta heti neuvolakäynnin ja siellä saatujen rokotusten jälkeen, on taas pari yötä mennyt valvoessa. Noel ei itke. Hänen hulinointi on nyt rokotuksista johtuvaa kitinää lukuunottamatta kaikenlaista muuta metelöintiä ja ähinää. Vaikka se sängystä kerta toisensa jälkeen nouseminen on paikoittaan raskasta ja hetkellisesti jopa ärsyttävää, olen kiitollinen, että Noel nukkuu omassa sängyssään. Uskon, että näin minä nukun, ne pätkät kun nukun, paljon sikeämmin. Lisäksi jo poikaani tuntien, hänen omaan sänkyyn siirtäminen myöhemmin olisi varmasti tuskien taival. Noel on todella paljon sylissä hereillä ollessaan, joten läheisyydestä hän ei jää paitsi. Vaikka hän viihtyy lattialla lelujenkin kanssa, rakastaa hän kiehnätä, hupsutella ja hassutella vielä paljon enemmän sylissä.

Aivan kun hän laskisi sormillaan viisi
Aivan kun hän laskisi sormillaan viisi

Fyysisyys

Noel on fyysisesti todella kehittynyt ja hänen vahvat jalat on huomioitu jo monella neuvolakäynnillä. Hän on kropaltaan todella voimakas jämäkkä. Kääntymiset tapahtui jo aikaisessa vaiheessa, neljän kuukauden iästä lähtien hän on kammennut itseään istumaan ja samoihin aikoihin alkanut hakeutumaan jalkojen varaan. Konttausasennon hakeminen on ollut työnalla viimeiaikoina ja sen seuraukset kirjoittelenkin sitten 6 kk kuulumisten yhteydessä. Mutta eteenpäin olisi jo kova tahto mennä. Noel pyörii niin selällään kuin vatsallaankin ympäri, kuin kellon viisari. Myös käsien käyttö on vahvistunut ja hän tarttuu esineisiin jo todella voimakkaasti. Lisäksi hän on löytänyt omat jalkansa ja varpaissa ollaan kiinni yhtenään. Ihan uskomatonta, miten notkea tuollainen ihmislapsi onkaan.

Me nauramme Noelin kanssa useita kertoja päivässä
Me nauramme Noelin kanssa useita kertoja päivässä

Unet

Yöunirytmi, jonka Noel löysi 3 kk iässä, pitää edelleen. Hän käy yöunille klo 20:00 ja herää aamulla 06:00. Tuossa välissä hän syö 3 kertaa. Tämä yöunirytmi on erittäin passeli ja saa siinä minun puolesta pysyäkin. Päiväunet sen sijaan olivat sen tuhannen sekaisin, kunnes niihinkin alkoi löytymään älyä kohti 5 kk ikää tultaessa. Noel nukkuu aamu-unet klo 8:00 lähtien niiden kestäen 1 - 1,5 tuntia, mutta nyt ne ovat lyhentyneet enää 45 minuuttiin. Uskon näiden unien jäävän pikkuhiljaa lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, kunnes jäävät kokonaan pois. Ensimmäiset pitkät päiväunet, joiden rytmin hän löysi lähellä 5 kk ikää, Noel nukkuu klo 10:30 - 13:00. Sen jälkeen loppupäivä menee vielä miten sattuu klo 20:00 iltaunille käyntiin saakka. 13-17 väliin mahtuu yhdet unet, yleensä tunnin mittaiset ja 17-20 välillekin osuu usein, mutta ei ihan aina, pienet 30-45 min torkut. On tässä jo tolkkua ja järkeä, ja kuten neuvolassakin sanottiin, puolen vuoden ikää kohti tultaessa, nämä alkaa usein löytymään. Olen elänyt näiden unien osalta täysin Noelin ehdoilla. Hän on saanut itse ilman minkäänlaista ohjaustani löytää hänen tarpeisiinsa sopivat uniajat. Koen tosi vieraaksi ajatuksen siitä, että olisin lähtenyt hakemalla hakemaan meille jonkinlaista rytmiä ja uniaikoja. On ollu helppo mukautua itse Noelin aikatauluihin,  vaikka siinä kohtaa, kun päikkärit olivat tuhannessa pienessä erässä pitkin päivää, se satunnaisesti saattoi hieman mieltä syödäkin. Sillon kuitenkin aina muistutin itselleni, mikä on tärkeintä nyt. Noel, eikä esim. blogi tai tiskit.

Niin ihanan pienistä niin hämillään
Niin ihanan pienistä niin hämillään

Harrastukset

Kirjoittelinkin hiljattain Noelin vauvauintiharrastuksesta ja siitä voit lukea täältä. Olemme käyneet kohta 3 kuukautta joka viikko uimassa ja se on todella nautinnollinen harrastus meille kaikille. Aloitimme myös tammikuussa muskarin, mutta sen kanssa on nyt käynyt niin ikävästi, että Noel löysi ensimmäisen kerran jälkeen päiväunirytminsä juuri siihen aikaan, joten meidän on todennäköisesti vaan luovutettava ja jätettävä se tällä erää sikseen. Jos vertaan Noelia uimassa ja muskarissa, niin kyllä uinti on hänen juttunsa. Se harmittaisi jättää todella paljon välistä, mutta nyt tuo muskari ei (muuta kuin menetetyn kausimaksun osalta) niinkään. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä meillä on Ensilapsikerho, jossa olemme käyneet siitä lähtien, kun Noel oli päivää vaille 3 viikon ikäinen. Silloin hänestä otettiin myös ensimmäinen kerhokuva. Kerron tästä harrastuksestamme erikseen tarkemmin, mutta olemme siellä aina maananaisin puolentoistatunnin ajan. Kerho ei ole vain Noelin juttu, vaan minulle tärkeä henkireikä, josta olen saanut uusia ystäviä ja tuttavia.

Rakas
Rakas

Nuha

Viiden kuukauden ikään mennessä Noel on ehtinyt sairastamaan kaksi samanlaista nuhaa. Molemmista olemme käyneet varmuuden vuoksi lääkärissä, sillä etenkin tässä jälkimmäisessä oli kovaa yskää ja ensmmäisessä Noel oli vain vähän päälle parin kuukauden ikäinen. Kuumetta ei ole noussut kummallakaan kerralla, vaan kyseessä on ollut ihan tavallinen ylähengitystieinfektio. Me olemme ottaneet Noelille vakuutuksen jo raskausaikana ja jo näillä kahdella pienellä yksityislääkärikäynnillä olen ollut kiitollinen sen olemassa olosta.

Miten paljon lapsi voikaan kehittyä 5 kuukaudessa
Miten paljon lapsi voikaan kehittyä 5 kuukaudessa

Mitat

Ai niin ja ne mitat, joita tähän posauksen odotin. 11 päivää 5 kk synttäreiden jälkeen ne olivat 8315 g ja 67,4 cm. Vaatteet ovat jo hetken olleet ja ovat yhä 74 senttiset.

<3. Jennyfer

22. helmikuuta 2020

Lähtihän se rasva palamaan: -4,1 kg / 4 viikkoa - Näin sen tein

28 raskauskiloa on huima määrä massaa kannettavaksi, eikä oloa yhtään helpota se, että ne tuli aivan tavallisella elämällä, vaikkakin liikuntakyvyn menetyksellä ja ihan satunnaisilla herkuilla korvapuustin ja jäätelön merkeissä. Kiloista 13 suli heti synnytyksen jälkeen kuin itsestään, mutta minkälaista taistelua ja minkälaiset metodit löysin nyt lopuille 15 kilolle, kun synnytyksestä on kulunut reilu 5 kk aikaa?


Keräsin raskauden aikana huimat 28 kiloa painoa, joista 13,1 kg katosi aivan itsekseen kahdessa viikossa synnytyksen jälkeen. Olin innoissani, sillä ajattelin, että loputkin 15 kg katoavan tuhkana tuuleen. Näin varmaan olisi käynytkin, jos olisin pystynyt imettämään. Koska imetystaival loppui täysin kahden ensimmäisen viikon aikana, en myöskään saanut sen varjolla kulutettua näitä rasvavarantojani pois. Ylimääräinen painoni koostuu pelkästään rasvasta, sillä kävin Eiran sairaalassa kehonkoostumusmittauksessa ennen ja jälkeen raskauden. Täältä voit lukea, mitä raskaus todella teki keholleni. Kun synnytyksestä oli kulunut aikaa n. 4 kk, kannoin edelleen mukanani kehooni jumittuneita kiloja. Yhtenä aamuna ne vaan alkoi ärsyttää niin paljon, että asialle oli todellakin tehtävä jotakin, vaikka olin kyllä ollut itselleni, keholleni, myös armollinen kovan duunin edessä kasvattaa uusi ihmislapsi tähän maailmaan. Ei se armollisuus silti tarkoita minulle sitä, että voin näyttää, syödä ja elää miten sattuu. Eikä kyse kohdallani sellaisesta olekaan, sillä olen elänyt raskausaikana sekä synnytyksen jälkeen ihan normaalia elämää, normaalia ruokaa syöden ja normaalisti liikkuen. Se ei vaan ole kohdallani riittänyt karistamaan jäljelle jääneistä raskauskiloista grammaakaan. En enää viihtynyt rasvaisessa olomuodossani ollenkaan, peilikuva ärsytti jatkuvasti, alastomana jopa ällötti. Suuri osa vanhoista vaatteista ei mahtunut, eikä mahdu vieläkään päälle. 

Mittanauha on aina vaakaa parempi vaihtoehto (Kuva: Pixabay)


Tiedot ja taidot hallussa

Minulla on erittäin hyviä kokemuksia ja tietotaitoa näistä painonpudotusasioista ajalta ennen raskautta. Olen ollut aina kovin kiinnostunut ruuasta ja sen vaikutuksesta meihin ihmisiin. Tiedän, mitä voi saavuttaa, kun syö 5 kertaa päivässä puhdasta, kasvispitoista ja melko vähärasvaista ruokaa. Karistin sillä menetelmällä aikoinaan kropastani useita kymmeniä senttejä. Raskausaikana olin myös osan aikaa FitMama ruokvaliolla, kunnes olin raskaudesta niin väsynyt, että menin valmiilla ja puolivalmiilla ruuilla sieltä, mistä aita oli matalin, enkä todellakaan jaksanut tai pystynyt vatsani koosta johtuen syömään viittä kertaa päivässä. Näistä karistetuista senteistä ja ruokavaliosta voit lukea blogistani täältä, FitMama tunnisteen alta. 

Tuoreet kasvikset oliiviöljyllä on suurta herkkua (Kuva: Pixabay)
Tuoreet kasvikset oliiviöljyllä on suurta herkkua (Kuva: Pixabay)



Kun aika ruokailuun on kortilla

Heti raskauden jälkeen olin innoissani palaamassa FitMama ruokavalioon, jotta saisin ravinnon puolesta parhaat mahdolliset lähtökohdat imetykselle ja siten myös niiden raskauskilojen karistukselle. Sepä ei onnistunutkaan. Pienen vauvan kanssa ei todellakaan riittänyt aika seistä missään hellan ääressä, saati syödä viisi kertaa päivässä valmistaen ruuat ja välipalat itse. Hyvä että yhden aterian sai syödyksi, senkin usein monessa erässä. Ja kylmänä. Aamupalan olen saanut syödyksi aina, mutta sitten loppupäivän ruokailut meni miten sattuu, vauvan ehdoilla. En kuitenkaan ole syönyt mitä sattuu, vaan ihan tavallista perus ruokaa. Minkäänlaiset rasvaiset eikä pikaruuat ei ole yhtään juttuni. Minun ei tee sellaisia juuri koskaan mieli. Pizzaa syön 1-2 kertaa vuodessa ja sitä rataa. Makeesta en tykkää juuri ollenkaan, ja vaikka olenkin suolaisen ystävä, niin sipsejä ja sen sellaisia syön vain ja ainoastaan, jos satun paikkaan, jossa niitä tarjotaan. 

Onko mitään, mihin oliiviöljy ei sopisi (Kuva: Pixabay)
Onko mitään, mihin oliiviöljy ei sopisi (Kuva: Pixabay)



Ketogeenisen mainonnan uhriksi

Tavallinen ruoka syötynä päivän mittaan aamupalan jälkeen vähän miten sattuu ja vaunulenkit eivät siis saaneet karisemaan jäljelle jääneistä 15 kilosta grammaakaan. Kroppa piti niistä kiinni kuin viimeistä päivää. Siihen kilomäärään nähden, jossa kävin synnytyksen jälkeen alimmillaan, painoa kertyi jopa takaisin 2,2 kg. Silloin ajattelin, että ihan kamalaa. Suunta on todellakin väärä. Sosiaalisessa mediassa törmäsin jatkuvasti ketogeenisen ruokavalion mainoksiin. Ihan kun jossain olisivat tienneet minun olevan siinä rasvaisessa kunnossa, ja ehkä tiesivätkin. Mainoksissa luvattiin rasvanpolttokoneen todellakin käynnistyvän ja sehän oli juuri sitä, mitä minä kropalleni tarvitsin. Perehdyin ruokavalion saloihin ja omaksuin opit nopeasti, sillä nämä ruokavaliojutut olivat minulle entuudestaan tuttuja.

Kertaheitolla ruuasta jäi pois: 
  • viljatuotteet
  • sokeri
Tilalle tuli:
  • vähähiilihydraattisia kasviksia
Proteiineina: 
  • maitorahka, kana ja satunnainen jauheliha pysyi ennallaan
Myös ruokavaliossa jo olevat:
  • kasvirasvat, kuten avokado ja öljyt saivat jäädä
Lisäksi:
  • pienensin annoskokoja
  • syön vain 3 kertaa päivässä
  • pyrin syömään kaikki ruuat klo 18 mennessä (=pätkäpaastoilu)
Viherät kasvikset sisältää vähän hiilihydraattia (Kuva: Pixabay)
Viherät kasvikset sisältää vähän hiilihydraattia (Kuva: Pixabay)


Nyt lähti! 

Minulle on muodostunut tavaksi käydä (edelleen) neuvolassa vaa'alla. Nykyään aina kuukausittain Noelin neuvolan yhteydessä. Nyt jouduin odottamaan vaa'alle pääsyä hieman pidempään, sillä meillä siirtyi jo ennestään hieman myöhäinen 5 kk neuvola aika vielä viikolla eteenpäin. Olin noudattanut tätä uutta vähähiilihydraattista ja ketogeenistä ruokavaliotani neljän viikon ajan ja tietysti seurannut sen vaikutuksia, lähinnä peilistä. Mittanauhaa en jaksanut ottaa käyttöön, sillä tässä elämässä vauvan kanssa on ihan tarpeeksi puuhaa jo muutenkin, ja koin sen jotenkin ylimääräisenä pahana. Päätin luottaa peiliin ja siihen, miltä vaatteissa tuntuu. Huomasin erittäin näkyviä muutoksia vatsassani näiden neljän viikon aikana ja jännityksellä nousin perjantaina neuvolan vaakaan, sillä joku mielessä kuitenkin sanoi, että kuvittelen vaan. Ilokseni se näytti -4,1 kg ja olin ratketa riemusta. Miettikää mikä määrä on 8 kpl 500 g voipaketteja! Sen verran minusta on nyt sulanut neljässä viikossa kohti entisiä mittojani.

Mustikat, mikä herkullinen terveyspommi (Kuva: Pixabay)
Mustikat, mikä herkullinen terveyspommi (Kuva: Pixabay)


Lähtöpainooni ennen raskautta, joka on myös tavoitepainoni, jossa mahdun entisiin vaatteisiini ja voin hyvin, on matkaa vielä 11,5 kg. Se on paljon ja määrä tuntuu jopa masentavalta. Koska Noelin isällä on oma -10 kg projektinsa meneillään, päätimme ottaa tässä asiassa pienen kilpailun keskenämme tavotteidemme saavuttamiseksi. Aikaa on tasan 10 viikkoa ja se kumpi vappupäivänä, 1.5.2020 on lähempänä tavoitettaan, on voittaja. Kilpailun panokset meillä on vielä auki ja suunnitteilla, mitä hävinnyt voittajalle tarjoaa, mitä hävinnyt joutuu tekemään ja niin edelleen. Olisiko teillä ideoita meidän kilpailun panoksiksi? 

<3. Jennyfer

21. helmikuuta 2020

Noel harrastaa: Vauvauinti

Noel on harrastanut vauvauintia nyt hieman reilu 5 kk iässä jo reilut kaksi kuukautta, ja on jo ehtinyt edetäkin urallaan. Vauvauinti on harrastus, joka vaatii prosesseja ja aikaa, sillä yksi uinti kerta nappaa osakseen useamman tunnin ja vauvan kanssa, joka ei vielä seiso tai kävele, se vaatii tietynlaisia toimintamalleja. Tervetuloa Noelin vauvauintimaailmaan, joka on hänelle erityisen mieluisa harrastus.


Kun itse olin lapsi, kävin kyllä kavereiden kanssa uimahallissa ja kesäisin ihanassa ulkouimalassa, mutta en muista olleeni mitenkään erityisen innoissani siitä. Tai että oltas tehty sitä mitenkään erityisen paljon. Se oli kivaa tekemistä muiden leikkien joukossa. Sittemmin, joskus parikymppisenä, löysin uimisen harrastuksena ihan tosissaan. Opettelin uimaankin silleen ihan oikeesti, laittaen pään veden alle, ja siitä se homma lähti oikein kunnolla rokkaamaan. Jossain kohtaa kolmekymppisenä minulla oli uinnin kanssa jostain syystä taukoa, mutta pian löysin sen kuitenkin uudestaan, ja olenkin viihtynyt altaassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Aiemmin koira ja nyttemmin Noel ovat tuoneet harrastukseeni omat rajoitteensa. Jos mitään rajoitteita ei olisi, kävisin varmasti uimassa useamman kerran viikossa. Aamuisin. Noin vuosi sitten olin aikuisten uintitekniikkakoulussa. Halusin oppia vapaauinnin taidon. Opinkin, en hyvin, mutta kuitenkin, ja kävin itseksenikin sitä muutamia kertoja treenaamassa, kunnes jouduin jättämään koko harrastuksen hetkeksi sikseen. Olin yks kaks yllättäen raskaana, ja menetin liikuntakykyni uintia myöten lähes kokonaan. En vieläkään tiedä, mistä se johtui, mutta kaikenlainen liikkuminen sattui läpi raskauden kauheasti alavatsaani. Nyt raskauden jälkeen olen päässyt muutamia kertoja uimahalliin viettämään omaa laatuaikaa ja uimaan ihan huippupitkiä aikoja. En niinkään laske matkoja. Ai että miten olen siitä nauttinutkaan. Rintauinti sujuu kuin rasvattu, ja onpa ne vaparinkin opit löytyneet mielensyövereistä. Näin ollen pohjustettuna, minulle oli itsestään selvää, että vauvani, joka uintitekniikkakurssillakin vatsassani mukana kulki, tulisi harrastamaan vauvauintia.

Noelin ensimmäiset uimahousut
Noelin ensimmäiset uimahousut

Ensimmäinen kylpy kotona

Ensimmäinen kylpy Noelin kanssa kotona jännitti tosi paljon. Oli tietysti mielenkiintoista nähdä, miten vauva siihen reagoi, mutta miten sitä osaa itse kylvettää niin, ettei hän luiskahda veteen, tai jotain sellaista. Nyt jälkeenpäin mietittynä, en oikein saa kiinni siitä, mikä se jännitys siinä lopulta olikaan. Olisi sekin pitänyt kirjoittaa silloin ylös blogiin, niin olisipa mahtava taas tässä kohtaa kurkata silloiset ajatukset ja fiilikset. Ja hymyillä niille. Ehkä jännittävää oli vain se, kun kaikki siinä on täysin uutta, vauvaa myöten. No joka tapauksessa se hetki oli suurmenestys. Noel nautti vedestä silminnähden. Silmät olivat niin kirkkaana, kuin muutaman päivän ikäisellä vauvalla vaan voi olla. Ja jos hän vain olisi osannut silloin käyttää ääntään, hän olisi kiljunut riemusta. Sittemmin hän on niin tehnytkin. Oli selvää, että tämä lapsi rakasti vettä, ja vauvauinti todella olisi harrastuksemme.

Noel nauttii kylvystä 3 kk iässä
Noel nauttii kylvystä 3 kk iässä

Aloittaminen

Vauvauinnin voi aloittaa 3 kk ikäisenä. Olin nähnyt neuvolan seinässä mainoksen eräästä yksityisestä vauvauintipaikasta. Noelin lähestyessä 3 kk ikää, aloin pitämään heidän nettisivuilla uintipaikkaa silmällä. Halusin meidät mukaan heti, kun se vain olisi mahdollista. Sopiva kurssi Minikultakaloissa alkoi 12 päivää ennen Noelin täyttäessä sen maagisen kolme kuukautta. Järjestelmä ei päästänyt minua tästä syystä ilmoittautumisessa eteenpäin, joten otin luurin käteen ja soitin. Pyysin erityislupaa aloittaa uinti kaksitoistapäivää aiemmin ennen kolmen kuukauden iän täyttymistä. Saimme luvan, sillä Noelilla oli painoa vaadittava 5 kg määrä. Olin innoissani, ja odotin ensimmäistä kertaa kovasti. Tiesin, että tästä tulisi niin mahtavaa!

Prosessit haltuun

Noelin ensimmäiset uimahousut, jotka Mummo ja Ukki halusivat sponssata, saimme ostettua kätevästi uintipaikasta. Ne ovat todella suloiset ja kätevät käyttää integroidun vaipan ansiosta, joten mitään erillisiä uintivaippoja tms. ei tarvita. Pöksyt vaan jalkaan ja menoksi. En taaskaan muista kunnolla ensimmäisen kerran fiiliksiä, kiitos vauvavuoden väsymyksen ja sen, etten heti ole saanut kirjoitettua mitään ylös, mutta ainakin prosessit meillä oli ihan hukassa, miten siellä kahden aikuisen ja yhden vauvan kannattaisi toimia. Toimiva prosessi löytyi kuitenkin jo kotimatkalla, ja sillä tyylillä olemme saaneet homman toimimaan sujuvasti. Sittemmin olen törmännyt pukuhuoneessa uusiin vauvauimareihin, jotka eivät tiedä, miten kannattaisi toimia, joten tästäpä saa kopioida vauvauintiin sopivan toimintamallin, kun mukana on kaksi aikuista, esimerkissä mies ja nainen:

1. Mies jää riisumaan vauvaa hoitopöydälle sillä aikaa, kun nainen käy peseytymässä

2. Nainen ottaa vauvan peseytymisensä jälkeen ja vie vuorostaan vauvan suihkuun, jolloin myös mies pääsee peseytymään

3. Nainen pukee suihkun jälkeen vauvalle uimahousut

4. Kaikki kolme ovat suunnilleen samaa aikaa altaan reunalla odottamassa uintivuoroaan. Uimahousuissa oleva vauva pidetään pyyhkeen sisällä lämpöisenä

5. Uidaan 30 min ohjatusti ja noustaan altaasta

6. Nainen ottaa vauvan ja vauvan pyyhkeen, sekä suuntaa vauvan kanssa pesulle, jolloin mies käy pesemässä ja pukemassa itsensä

7. Nainen ojentaa pestyn vauvan pyyhkeen sisässä pukeutuneelle miehelle, joka aloittaa vauvan pukemisen

8. Nainen käy peseytymässä ja pukeutumassa

9. Tarvittaessa syötetään vauva

10. Kaikille puetaan ulkovaatteet ja lähdetään kotiin

Vauvan tärkeimmät uintivarusteet: vedenpitävä pussukka, uimahousut, vaippa, mukavaa ja lämmintä päälle pantavaa, huppupyyhe, harso
Vauvan tärkeimmät uintivarusteet: vedenpitävä pussukka, uimahousut, vaippa, mukavaa ja lämmintä päälle pantavaa, huppupyyhe, harso

Aikaa palaa

Kaikkineen 30 minuutin vauvauinti ottaa aikaa 2,5 - 3 tuntia. Ensin pakkaat kotona kaikki kamat uintia varten, joka käsittää uimahousut ja -puvut, pyyhkeet, pesuaineet ja vaihtovaatteet. Omaa juomapulloa ei kannata unohtaa. Jos uintivuoro on ilta-aikaan, kannattaa vauvalle varata yöpuku mukaan ja pukea hänet suoraan siihen. Näin välttyy yhdeltä ylimääräiseltä vaatteiden vaihdolta kotona. Ja vaippa, se on tärkeä muistaa pakata mukaan myöskin. Sitten matkaan. Meille se kestää keskimäärin 15-20 minuuttia liikenteestä riippuen. Uintipaikalla kannttaa olla paikalla n. puolituntia ennen uinnin alkua, jotta kaikkien riisuuntumiset ja peseytymiset ehtii tehdä rauhassa ja kunnolla. Sitten on se itse 30 min uintivuoro. Sen jälkeen samat asiat, mutta toisin päin. Pese, pue, mahdollinen syöttö, ulkovaatteet ja kotimatka. Kotona purat vielä kassit, ripustat sisältöä kuivumaan tai laitat pesukoneeseen pyörimään ja puhdistumaa kloorivedestä. Meillä vauvauinti on yhden arki-illan rupeama, josta nautitaan suunnattoman paljon.

Uimakamat kulkee kätevästi vedenpitävissä pusseissa
Uimakamat kulkee kätevästi vedenpitävissä pusseissa

Ensimmäiset kerrat

Alkuun Noel, kuten vauvat yleensä, väsähti parina ensimmäisenä kertana jo 15 min uinnin jälkeen, mutta oikeastaan siitä eteenpäin hän on jaksanut koko puolituntisen erittäin hyvin. Väsymys ilmeni erityisesti niin, että hän ei oikein meinannut jaksaa kannatella päätä veden pinnan yläpuolella. Tämä pääasia toi myös muutenkin alkuun haastetta uintiin, sillä pään kannattelu ei kestona ollut vielä niin voimakasta, etteikö sitä olisi joutunut itse tukemaan puolituntisen aikana. Joissain uintiasennoissa se oli hieman haasteellista. Vauvan käsittely altaassa tuntui ensin jotenkin tosi kömpelöltä. Sitä ehkä alitajuisesti pelkäsi, entä jos vauva lipsahtaa upoksiin ja sukkeluksiin. Ja siitä päästäänkin sujuvasti ensimmäiseen sukellukseen, joka tuli jo toisella uintikerralla. Se oli minusta aivan kamalaa työntää oma lapsi veden alle! Mutta jestas miten taidokas tuollainen pienen pieni uimarivauva onkaan. Niin vaan ne refleksit pelaa ja Noel ei ole missään vaiheessa ollut koko sukelluksesta moksiskaan. Päin vastoin. Hän on aina altaassa todella fiiliksissä. Hän hymyilee ja jokeltelee, tehdään siellä sitten mitä vaan. Sukellus on kuitenkin aina keskeisessä roolissa, niin ikään todella kivat uimalaulut ja monenmoiset tekniikat. Noelin iän ja jämäköitymisen myötä hänen käsittelystä altaassa on tullut entistä helpompaa ja sukelluttamiseen jo tottunut itsekin. Pääsimme siirtymään seuraavaan, Kultakalat ryhmään Noelin ollessa neljä päivää vajaa 5 kk ikäinen, ja tässä ryhmässä voimme uida yksi vuotiaaksi saakka.

Väsynyt Noel uinnin jälkeen
Väsynyt Noel uinnin jälkeen

Ja lisää prosesseja

Ja koska tästä näyttää tulevan vauvauinnin pienoiskäsikirja, kerron vielä yhdenlaisen, niin ikään käytännössä testatun prosessin, miten kannattaa toimia, jos vauvan kanssa on uinnissa kahdestaan:

1. Riisu itsesi kokonaan ja vauvaa vain sen verran, että jätät hänet kevyissä vaatteissa turvakaukaloon, jossa otat hänet mukaan suihkun puolelle. Jos vauva on vähemmissä vaatteissa, hänelle voi tulla odotellessa kylmä

2. Peseydy itse sillä aikaa, kun vauva makoilee tyytyväisenä turvakaukalossa pesuhuoneen meininkiä katsellen

3. Pue uimapuku päälle ja palaa vauvan kanssa pukuhuoneeseen riisumaan vauva

4. Palaa pesuhuoneeseen pesemään vauva

5. Palaa pukuhuoneeseen pukemaan vauvalle uimahousut jalkaan (hoitopöytä on pukkarissa)

6. Siirry altaalle odottamaan vuoroa vauva pyyhkeeseen käärittynä, jotta hän ei palele

7. Uidaan 30 min ohjatusti ja noustaan altaasta

8. Mene vauvan kanssa suihkuun, riisu molempien uima-asu

9. Laita vauvan ympärille pyyhe ja laske hänet turvakaukaloon siksi aikaa, kun kuivaat itsesi

10. Pue itsesi vauvan odotellessa turvakaukalossa

11. Pue vauva

12. Tarvittaessa syötä

13. Pue ulkovaatteet molemmille ja lähde kotimatkalle

Noel menossa äidin kanssa uimaan
Noel menossa äidin kanssa uimaan

Antoisaa kaikille

Noel nauttii tästä harrastuksestaan todella paljon ja hän on aina silminnähden iloinen, kun hän näkee, että saavumme altaalle. Hän tuntee jo paikan. Minulle tämä uinti, siitä huolimatta, että siinä on paljon työvaiheita ja se vie aikaa, on Noelin kanssa todella todella antoisaa. Etenkin tässä hieman isompien, Kultakalojen ryhmässä, teemme jo erilaisilla välineillä sellaisia juttuja, että vauvan kanssa altaassa on todella hauskaa. Niin kuin mikä tahansa muukin kehitys vauvan tässä iässä on huimaa, niin myös altaasssa, ja erittäin palkitsevaa.

<3. Jennyfer

17. helmikuuta 2020

Miten eroon vauvanvaatteista?

Apua, auttakaa! Tämä on nyt todellinen hätähuuto tilanteelle, jossa en oikeesti tiedä, tai osaa päättää, miten päästä eroon pienistä vauvanvaatteista, joita tursuaa kohta joka paikasta, sillä ihan viikottain jää jotain pieneksi. 


Minulla oli heti joulun jälkeen (yhteen muutosta johtuen) kolme (!) kirpputoripöytää viikon verran, joista yksi oli pyhitetty pelkästään Noelin pienille vaatteille ja turhaksi jääneille tarvikkeille. Ne meni melko huonosti kaupaksi siitä huolimatta, että viimeiset lähes kolme päivää jo entuudestaan pienet hinnat olivat 50% alennuksessa. Vaatteet olivat pääosin 50-62 cm ja aika pitkälti unisex mallia ja väriä. Kyllä niitä meni, mutta kylläpä niitä jäi käsiinkin. Sittemmin parissa kuukaudessa näitä pieneksi käyneitä vaatteita on tullut vain lisää, sillä meillä mennään jo koossa 74 cm. Vaatteet olivat ihan priima kuntoisia, sillä suurin osa Noelin vaatteista on tullut ostettua ja saatua ihan uusina, vaikka uutta vastaavia on tullut ostettua myös kirppareilta itsekin. Kyllähän kaikki tietää, ettei tuon kokoiset vaatteet tuon ikäisillä, jotka eivät ehdi olla montaakaan kertaa päällä, kun vauvat vielä edes liiku, kulu eikä mene miksikään. Mutta missä oli vika ja miten myyn jatkossa?

Luopumisen helppoudesta sen vaikeuteen

Vaikka Noel oli vajaa 4 kk ikäinen, kun hinnoittelin näitä hänen pieneksi käyneitä vaatteita myyntiin, iski minulle pieni haikeus siitä, miten nopeasti aika kuluu ja hän kasvaa, vaikka joka päivä iloitsen tosi paljon siitä, kuinka paljon hän on jo kehittynyt persoonaksi, jonka kanssa voi oikeesti kommunikoida ja hassutella ihan tosissaan. Minulle ei ollut jostain syystä tullut yhdestäkään niistä pienimmistäkään ensivaatteista sellaista tunnetta, että olisin halunnut niitä muistona säilyttää, vaikka jotkut lempparit saivatkin minut hymyilemään. Sitten kirpputorilla, kun asettelin näitä suloisuuksia esille, iski ihan älytön paniikki ja luopumisen tuska. Melkein kyyneleet vierivät silmissäni. Minulla ei enää ikinä olisi omaa niin pientä lasta. Oli pakko, ihan pakko napata rekistä pois pari vaatetta ja sujauttaa ne taskuun kotiin vietäväksi. Mukaani suorastaan huusivat ne farkut ja se pipo, jotka olin ostanut heti rakenneultran jälkeen, kun sain vahvaan tunteeseeni vahvistuksen, että hän on poika. Se postaus löytyy täältä. Harmittaa nyt jälkikäteen, miksi ihmeessä en ottanut sitä bodyakin.

Noelille ostamani vaatteet rakenneultran jälkeen huhtikuussa 2019

Kirpputori

Kirpputorissa ei varmastikaan ollut vika, sillä olen vuosien mittaa, kuten myös nyt kahdesta muusta, pöydästä myynyt erittäin hyvällä tuotolla. Siellä myydään paljon vauvojen ja lasten vaatteita, ja olen niitä itsekin sieltä ostanut. En ehkä osannut ensikertalaisena vaan myydä vauvanvaatteita. Olikohan hinnat jotenkin kuitenkin pielessä? Vai ajankohta heti joulun jälkeen väärä, vaikka muu tavara kyllä liikkui? Meneekö lastenvaatteet paremmin kaupaksi ihan lasten vaatteisiin erikoistuneilla kirpputoreilla, kuin sellaisilla, joissa myydään kaikkea? Asun Helsingissä, ja näitä saa sitten suositella, sillä en oikein tunne täällä yhtäkään. Käyn kirpputorilla yleensä aina toisaalla. Kun pieniä vaatteita, siis fyysiseltä kooltaan, on paljon, niin mielestäni se vaatteiden hinnoitteluprosessi on tosi hidasta ja aikaa vievää. Koen sen yhtenä miinuksena tässä vaihtoehdossa sen lisäksi, että jos ne vaatteet ei mene kaupaksi, niin roudaat ne sitten takaisin kotiin (ugh)  ja pahimmillaan otat tappiota pöytävuokraan nähden.

Helppo täyden palvelun kirppari

Kyllä, minua todellakin houkuttelee tämä ratkaisu, että vien vaatteet johonkin, he hinnoittelevat ne, laittavat esille, myyvät ja niin edelleen, mutta provikka myyntijakson hinnan lisäksi näissä on mielestäni niin kova, että tuntuu suorastaan järjettömältä. Tottakai tehdystä työstä pitää saada kunnon palkka, mutta kun alkaa laskemaan, niin aika hemmetisti ja aika kovalla hinnalla näitä vaatteita saisi sitten mennä, jos siitä mielii vielä itselleenkin saada jotain muuta, kun hyvää ja lämmintä mieltä siitä, että käytännössä kartuttikin vain kirpparin pitäjän tilipussia. Usein näissä palveluissa on rajattu tuotemäärä sataan kappaleeseen, joten mikään rahallinen ratkaisu tämä ei tosiaankaan ole sen jälkeen, kun myyjä on ottanut omansa. Paljonko se sitten oikeesti eroaisi siitä, että antaisi ne kaikki suoraan vaan ilmaiseksi hyväntekeväisyyteen...?

Pieneksi jääneitä vaatteita kirpparilla
Pieneksi jääneitä vaatteita kirpparilla

Lahjoitus

Tulee jotenkin ahne olo, kun mietin, että en nyt ihan raaskisi niitä puhdasta hyväntekeväisyyttäkään kenellekään antaa. Tai ei sillon, jos on vauva, joka todella todella on ilman ja vaatteita tarvitsee. Niissä on kuitenkin rahaa aika paljon kiinni, mutta minulla on ollut kuitenkin varaa ne ostaa. Ei tässä äitiyslomalla missään rahassa kylve itsekään, joten ei se pahaa tekisi omalle elämäntilanteellekaan niistä muutama euro saada. Mutta jos jollain vauvalla on todellinen hätä, niin kyllä minä ne antaisin.

Minkälaisia ratkaisuja olette tehneet pienten vauvan vaatteiden osalta, joille ei itsellä eikä lähipiirissä ole käyttöä?

<3. Jennyfer

14. helmikuuta 2020

Ystäväkirja - Ystävänpäivän kunniaksi, tutustu minuun paremmin

Nämä ystäväkirjat ja sen sellaiset ovat mielestäni tosi kivoja, sillä niiden kautta pääsee usein kurkistamaan bloggaajan sellaisiin puoliin, jotka eivät välttämättä välity muista blogiteksteistä laisinkaan. Itselleni muodostuu usein kirjoittajasta jonkinlainen mielikuva ihmisenä ja persoonana, jota nämä ystäväkirjat joko vahvistavat tai yllättävät. Tämän alkujaan Hannan ja Metin podcastissa olleen ystäväkirjan myötä annan nyt Ystävänpäivän kunniaksi teille jotain itsestäni, jota en ehkä muuten olisi tullut kirjoittaneeksi laisinkaan. On aina kiva tuntea ihmisiä hieman paremmin.


Ihanaa Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille <3
Ihanaa Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille <3 Kuva: Pixabay


Minun nimeni on
Jenni. Aikoinaan isoisoisäni oli ehdottanut nimekseni Jennyferiä, joka olisi ollut tietystikin hieno nimi, josta myös Jennin olisi voinut tehdä lempinimeksi, mutta vanhempani nimesivät minut näin, ja blogini sai alkaa kantamaan nimenään upeaa Jennyferiä.

Minua kutsutaan myös
Jenskuksi

Perheeseeni kuuluu
Noel 9/2019 sekä hänen isänsä

Lemmikit
Olen edelleen suuren surun murtama joutuessani luopumaan koiristani. Ei lemmikkejä tällä hetkellä. Lapsena minulla on ollut akvaario, hamstereita, gerbiilejä, marsuja ja kani.

Fobiani
Minulla ei ole varsinaisia fobioita, mutta esimerkiksi sellaiset vesiliukumäet jotka ovat umpinaisia putkia, saavat minut ahdistumaan.

Pienenä ajattelin, että minusta tulee
En muista, että minulla olisi ollut mitään haaveammattia, mutta minulle on kerrottu, että olen halunnut olla kioskin täti tai kukkakauppias. Nuorempana hausin poliisiksi, mutta en silloin pituuteni puolesa päässyt edes hakemaan poliisikouluun. Poliisi voisin olla edelleen.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay


Tällä hetkellä olen
Vanhempainvapaalla oleva äiti. Koulutukseltani olen MBA, eli ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut tradenomi, jossa suuntauduin yrityksen kasvuun johtamiseen. Aiempi koulutukseni on tietojenkäsittely tradenomi, jossa suuntauduin yrityksen viestintäjärjestelmiin. Töitä olen tehnyt it-alalla vuodesta 2002 lähtien. Viimeiseltä ammatiltani olin palvelupäällikkö, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Mihin ja minkälaiseen tehtävään palaan, jää nähtäväksi.

Joskus minusta vielä tulee
joku sellainen, että saan tehdä jotain luovaa ja visuaalista työtä. Vaikka kirjoittaa. Viihtyisin varmasti esim. sisällöntuottajana tai jonkinlaisena toimittajana.

Mitä täydellinen nainen osaa?
Elää taloudellisesti järkevästi ja niin, ettei satuta muita.

Mitä noloja tv-sarjoja katsot/seuraat?
En juurikaan katso telkkaria ollenkaan, mutta Maajussille morsian on ollut sellainen, jonka olen katsonut joka vuosi. En tosin tiedä, miksi sen katsominen olisi jotenkin noloa?

Itsehän olen muuten täydellinen, mutta eksieni mielestä saatan olla
Hyvinkin itsekäs ja oudosti käyttäytyvä paska tyyppi

Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä?
Mitään sellaista kirjaa en saa mieleeni, mutta sukellusveneleffat ovat sellaisia, jotka kolahtaa syvälle sieluun

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay


Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja
Kirjoittaisin, valokuvaisin, bloggaisin, uisin ja retkeilisin

Bucket listin must do-juttu?
Vaeltamaan Pohjois-Ruotsiin. Olin jo kertaalleen menossa, mutta sitten kävi niin, että olinkin yllättäen raskaana, enkä päässyt lähtemään.

Mitä harrastat?
Lenkkeily, bloggaus, valokuvaus, kirjoittaminen, uinti ja retkeily

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta
Jos vilkaisen Spotifyn omaa hittien hitit listaani, niin sen mukaan Apulantaa, jolta näyttää olevan siellä eniten biisejä. Se ei kuitenkaan ole lempibändini. Jännä yhtälö. Mutta jos ajatellaan genrejä, niin suomirokki ja -poppi sekä country musa ovat kärjessä.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay


Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa)
Suolaiset piirakkani ovat aina saaneet kehuja, mutta viimeaikoina myös munakasrulla. Ja sitäpaitsi lipitän viinini yleensä olohuoneessa, en keittiössä.

Itkettää kertoakin, mutta itken aina kun
Minulla ei ole tähän mitään vastausta, Olen huono itkemään. Mutta hormonaalinen ehkäisy, kuten minipillerit saavat mieleni sekaisin ja yhtenään itkuiseksi, en voi käyttää niitä ollenkaan.

Paras marttataitoni
Sanoisin, että kodin hoito kokonaisuudessaan on hyvin hanskassa. Tykkään siivota ja laittaa ruokaa. Minulle on myös tärkeää, että ympärillä on puhdasta ja siistiä.

<3. Jennyfer

P.S. Viime vuonna en jostain syystä tehnyt Ystävänpäivä postausta, mutta heti seuraavana päivänä vuosi sitten vauvamasuni tuli esille ja kirjoitin siitä. Ihan mieletöntä katsoa näin vuosi taaksepäin raskauden matkaa. Onneksi tulin tämän blogin myötä taltioineeksi kaiken. Katso rv 11 masu täältä.

12. helmikuuta 2020

Vauvanhoito oman atooppisen ihon kanssa

Olen kärsinyt atooppisesta ihosta enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan. Vauvana, murrosiässä ja nuorena aikuisena oireet ovat olleet eri kohdassa kehoa. Nyt vauvan myötä sain yläasteaikaiset oireet takaisin, jotka aikoinaan johti jopa vapautukseen tiskauksesta köksäntuntien aikana. Viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa oireiden hoito tuntuu täysin mahdottomalta. 


Minulla on ihan vauvasta asti ollut ongelmia ihoni kanssa. Aikuisiällä se on ollut huomattavasti parempi, kuin mitä se on ollut ihan lapsena ja aikuisuuden kynnyksellä. Vuonna 1934 syntynyt vaarini, Noelin isovaari, vielä tänä päivänäkin, 40 vuoden jälkeen muistelee, kuinka minun ollessa ihan pieni ja siellä hoidossa, herätin heidät mummon kanssa yöllä raapimalla itseäni, ja kuinka vaari on sitten yön tunteina silittänyt ja rasvannut ihoani, koska se raapiminen ei tietenkään ollut suotavaa. Ihoni on ollut syntymästä asti atooppinen, tosi ihottumainen, kuiva ja kutiseva. Onneksi suurimmaksi osaksi tämä kaikki ihottuma on ollut muualla, kun kasvoissa, mutta ei sekään ole ongelmitta selvinnyt. Joskus murrosiässä posket oli ajoittain täynnä punaisia kuivia laikkuja. Ei sekään ollut mukavaa, vaikka ihoni kuivuutta finneittä olen selvinnytkin.

Atooppinen ihoni oireilee vauvanhiodon myötä
Atooppinen ihoni oireilee vauvanhiodon myötä

Vapautus tiskaamisesta

Joskus nuorena taipeet sekä käsissä, että jaloissa oli tosi pahana. Vaikka aina sanotaan, että aurinko on atooppiselle iholle hyvästä, niin minä olen reagoinut siihen päinvastoin. Kesäisin ei ollut mitään asiaa paljastaa sääriä tai kyynärtaipeita. Nyt, kun ne ovat olleet kesäisin ihottumattomat, on aurinko ollut haitaton. Yläasteella köksän tunneilla sain vapautuksen tiskaamisesta, sillä käsien liottaminen tiskivedessä sai sormeni välit halkeamaan ja hirveelle ihottumalle.

Lähes jokainen sormenväli on tässä kunnossa
Lähes jokainen sormenväli on tässä kunnossa

Lotraamista yhtenään

Nyt sama "köksäntunti-ilmiö" on käynyt vauvanhoidon kanssa. Sormien väli ovat kauheessa kunnossa. Käsiä tulee pestyä enemmän kun ikinä. Sen lisäksi käytän joissain tilanteissa, kuten vaipan vaihdon jälkeen käsidesiä. Sitten on tuttipullojen tiskaamista kerrasta kahteen päivässä. Noelin viikottainen uintivuoro. Oma satunnainen uimassa käynti ja tietysti päivittäinen peseytyminen, niin minun kuin Noelin. Ja omat vessassa käynnit. Toki Noelin isä auttaa näissä vedenlutraushommissa niin paljon kuin mahdollista, mutta minulle jää väkisinkin se suurin osa, sillä hän on päivät töissä, ja minä hoidan suurimmaksi osaksi tästä syystä myös yövuoron. Vedellä ja pesuaineilla lutraus ajoittuu vuorokaudessa kohdallani vähintään 20 h ajanjaksolle.
Onneksi tämä ei ole tarttuvaa
Onneksi tämä ei ole tarttuvaa

Olemattomat ratkaisut

En mitenkään pysty hoitamaan nyt 5 kk ikäistä Noelia mitkään kumikäsineet, puuvillahanskat tai lääkerasvat käsissä. Parasta lääkettä on se, että kädet saavat olla mahdollisimman vähän kosketuksissa veden kanssa, ja rasvaan niitä useita kertoja päivässä sellaisella voiteella, josta ei voi olla mitään haittaa vauvalle. Mutta huonompi yhtälö. Jo pelkästään käsienpesua ei voi jättää välistä ja jo pelkästään sitä tapahtuu sellaisella intensiteetillä, että mikäpä ihmeen rasva käsissä edes pysyisi. Pääasia, että vauva voi hyvin ja minun kädet lienee paranee sitten, kun hän osaa huolehtia itse itsestään. Onneksi siihen on siitä näkökulmasta katsottuna vielä paljon matkaa ja aikaa.

Käteni ovat ajoittain todella kipeät
Käteni ovat ajoittain todella kipeät


<3. Jennyfer

P.S. Seuraa blogia ja elämäämme myös Instagramissa jennyfer_1980

10. helmikuuta 2020

Omaa aikaa etsimässä

Nälkä herätti Noelin 4:30, kuten niin monena muunakin aamuna siinä viiden aikaa. Tämä herätys on minulle ihan myrkkyä, sillä hän nukahtaa vielä toviksi uudestaan, mutta herää sitten lopullisesti klo 6. Tällä herätyksellä on syötön lisäksi lähes poikkeuksetta myös vaipanvaihto ja pesuja, joten aikaa kuluu niin, että itselle jää kovin mitätön pätkä nukkua enää siihen klo 6 mennessä. Noelillekin, mutta se ei tunnu häntä haittaavan. Ei tietenkään, koska hän menee neljä tuntia aikaisemmin nukkumaan, kuin minä. Tästä käynnistyy eräs päiväni lähimmenneisyydessä, kun koitin hetken ottaa omaa aikaa vauvan hoidon keskellä. Miten kävi ja minkälaiseen asennetyyppiin törmäsin kahvilassa, jossa vauvastani lähti hieman ääntä. Niin, ja menikö se kahvilareissu muutenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Yhdenlainen eletyn päivän tarina tämäkin. 


Kun jäät aikaisin hereille ottamaan vähän omaa aikaa

Syöttö oli ohi 04:45 ja päätin jäädä hereille. Noel kävi uudestaan nukkumaan, kuten aina. Hänen isäkin nukkui vielä. Päätin keittää teetä ja reilussa tunnissa kirojittaa yhden blogipostauksen, joka niin kaiveli mielessäni, ja halusi tulla ulos. Jo edellisenä iltana, mutta aika ja energia eivät siihen enää riittäneet. Ihana aamun rauha. On vielä pimeää. Kaikki muut nukkkuu. Vain minä, tee ja blogi. Teevesi ehtii kiehua ja kun olen saanut kaadettua sen kuppiini, Noel kitisee. Tutti on tippunut. Laitan tutin takaisin suuhun ja käännän hänet parempaan asentoon. Uni saa jatkua. Laitan teepussin likoomaan kuppiin. Uudestaan kitinää. Tutti on tippunut taas ja pieni mies mutkalla sängyssään. Annan tutin ja korjaana asennon. Jään hetkeksi sängyn viereen varmistamaan unentulon ja sen jatkumisen, siihen kuuteen saakka. Nostan teepussin kupista ja kävelen kuppini kanssa olohuoneeseen. En saa läppäriä edes auki, kun kuuluu kitinää. Toistan itseäni: tutti, asento ja niin edelleen. Noel nukahtaa taas. Hiivin takasin olohuoneeseen. Kello on jo yli viisi. Päätän jättää bloggauksen tekemättä, taas, koska en enää ehtisi tehdä sitä sillä intensiteetillä, kun haluan. Otan tabletin ja avaan päivän hesarin näköislehtenä. Rakastan sitä. Sen ehtisin ainakin lukea. Paitsi että en. Kitinää. Noel on silminnähden väsynyt, mutta ei jostain syystä saa enää nukutuksi sitä tarvitsemaansa tuntia. Otan hänet syliin. Istumme sohvalle. Kuuma tee on vierelläni. En kuitenkaan pääse siihen käsiksi, se jäähtyy. Lopulta 5:40 Noel on sylissäni niin unessa, että nostan hänet vielä omaan sänkyynsä, kunnes hän tastan klo 6 ilmoittaa heränneensä. Pireenä. Nousin 4:30 ja lopulta klo 5:40 sain omaa aikaa kaikki 20 minuttia. Siinä ei postausta kirjoitettu eikä hesaria luettu.

Lenkki on takuuvarmaa omaa aikaa kuulokkeet korvilla äänikirjaa tai musiikkia kuunnellen
Lenkki on takuuvarmaa omaa aikaa kuulokkeet korvilla äänikirjaa tai musiikkia kuunnellen


Mites se aamupäivä sitten

Kello 8:00 Noel nukahtaa, niin kuin yleensä aina. Hän nukkuu useimmiten 1,5 tuntia, mutta herää nyt klo 9, väsyneenä. Hän nukahtaa uudestaan klo 10. Herää 10:30. Nukahtaa 11:15. Herää klo 12... Näin katkonaisina aamupäivinä minun on turha haaveillakaan saavani mitään aikaan. Lähinnä ajattelen kotihommia: pyykinpesua, ruuanlaittoa, siivoamista, ja sen sellaista. Ehkä joskus myös sen hesarin lukemista. Kirjoittaminen sujuu vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Sitä harvoin koitan edes tehdä päivällä. Teen käytännössä kuitenkin mitä tahansa, se keskeytyy. Onneksi näitä päiviä on harvassa, Noelinkin takia, sillä hän on paljon pirteempi, kun saa kerralla nukutuksi pidemmän unipätkän. 

No lenkillä ja kahvilassa ainakin

Kun ollaan molemmat syöty, tai toinen meistä yrittänyt syödä sopivissa väleissä, päätän klo 14 aikaa lähteä lenkille. Vaunuissa Noel nukkuu takuu varmasti, ja minä saan kuunnella äänikirjaa tai musiikkia. Päätän ottaa aikakausilehden mukaan ja päättää lenkin kahvilaan teekupin äärelle, jossa varmasti saisin juoda kupposen ja lukea lehden rauhassa, sillä Noel jatkaa lähes poikkeuksetta vaunuissa unia vielä kotonakin aina lenkin päätteeksi. Miksi ei kahvilassakin. Ja monesti tuntuu, että kahvilassa ne unet jopa maistuvat soivassa hälinässä paremmin, kun hiljaisessa kodissa, jossa minä aiheutan vain satunnaisia ääniä. En voi uskoa tuuriani todeksi, että Noel herää juuri sillä hetkellä, kun vielä työnnän vaunuja kahvilan ovesta sisälle. Se siitä lehden luvusta. Teen sentään onnistun juomaan suhteellisen lämpimänä. Vaikka Noelille onkin viihdykkeeksi yksi lelu mukana, en silti mitenkään voi keskittää ajatuksiani mihinkään lehteen. Saati, että enää pitäisin kuulokkeitakaan korvillani.

Nämä kelit ja vaunulenkit on yks parhaista asoista mitä tiedän
Nämä kelit ja vaunulenkit on yks parhaista asoista mitä tiedän

Anteeksi, vauvastani lähti ääntä

Juuri kun olin aikeissa hakea vielä santsikupin, sillä tässä kahvilassa, johon kivasti mahtuu vaunujen kanssa, saa teen ärsyttävän pienestä kupista, Noelille iskee väsymys, sillä eihän me nyt niin pitkää lenkkiä alle tehty, että vieläkään unet olisivat olleet mitenkään mittavat. Aamuyöstä kestäneiden huonojen unien seurauksena tämän unen mukana tulee myös unikiukku ja hän alkaa itkemään vaunuissa. En saa vaunuja liikuteltua kahvilassa tapreeksi, jotta olisin päässyt vaimentamaan itkun ennen unen tuloa. Päätän alkaa pukemaan meitä molempia, jotta päästään ulos ja Noel kunnolla nukahtamaan. Tämä kiukku ei yleensä kestä kauan, mutta nyt kahvilassa viereisessä pöydässä istuneelle miehelle selkeesti liikaa, sillä hän mulkoilee minua aikansa, sillä toppavaatteiden pukeminen on hidasta, ja lopulta nousee äkäisenä pöydästään tuolia paiskoen ja suuntaa ovesta ulos. Me hetken päästä hänen perässään. En voi välttyä ajatukselta Suomen syntyvyyskatoon liittyen. Jos julkisissa paikoissa hetken itkeviä vauvoja kohtaan asenne on tämä, niin eipä ihme, että vauvoja ei tehdä, jos niistä lähtevää ääntä ei siedetä edes tämän vertaa. Noel on 5 kk vanha ja itki yleisellä paikalla ensimmäisen kerran, joten en oikeesti tiedä, kuinka yleistä huono asenne ääntä pitäviä vauvoja kohtaan on. Tuo miesparka on kuitenkin sattumoisin ollut joskus itsekin vauva, ja itkenyt varmasti ties missä. Kuten me kaikki. Sinäkin. Vauvat ja lapset kautta aikain ovat olleet ääntä pitävää kansaa, ovat nyt ja tulee olemaan. Kenellä oikeesti voi olla minkäänlaista varaa siitä valittaa? Niin jäi lehteni lukematta ja toinen kuppi teetäni juomatta.

Kahvilareissukaan ei vauvan kanssa mene aina suunnitelmien mukaan
Kahvilareissukaan ei vauvan kanssa mene aina suunnitelmien mukaan


No mites se ilta sitten

Noel nukahtaa lyhyellä kotimatkalla sikeästi. Jospa hän vihdoinkin jatkaisi pidempiä unia myös kotiin päästyämme sen aikaa, että saisin juotua rauhassa ison kupin teetä, ja vähän kirjoitettua. Kun lasken teekupin olohuoneen pöydälle ja saan koneen syliin, alkaa vaunuista jumalaton nälkähuuto. Ruokarytmikin on ollut tänään hieman sekaisin. Mikään, ei niin mikään hetkenkään oma-aika, onnistu. Kyllä se välillä vähän kirvelee ja syö. Kun tässä duunissa on sen 24/7, niin kyllä sitä tarvitsee hengähdystaukoja itse kukin. Edellinen yökin on mennyt kolmella syötöllä. Myös seuraava. Syötön päälle Noel nukahtaa. Omaa aikaa? No ei, tavallaan, jos nyt uintikamojen pakkaamista ei lasketa. Pian alkaisi Noelin uimakoulu, jossa meillä meneekin loppuilta Noelin yöunille käyntiin saakka. Omaa aikaa? Jep. Höyhensaarilla.

<3. Jennyfer