3. maaliskuuta 2020

Vauvojen taidetuokio Oopperatalossa

Viime vuoden lopulla uusi ystäväni, Noelia n. kuukautta nuoremman pojan äiti kysyi, lähtisimmekö heidän kanssa Oopperataloon Vauvojen taidetuokioon nyt maaliskuussa. Olin heti mukana, sillä kaikkea tuollaista on ihana tehdä ja kokea nyt äitiyslomalla, koska töihin palattua ne eivät ole enää helposti saavutettavissa tai mahdollisia, ainakaan ilman erillisiä loma-tai vapaapäiviä. Minkälainen oli tänään hetkemme vauvojen taidetuokiossa Bajadeerin tahdissa? 


Tänään se päivä viimein koitti, kun suuntasimme ratikalla vauvoinemme kohti Helsingin Oopperataloa osaksi mielenkiintoista taidespektaakkelia, vauvojen taidetuokiota. Itse olen käynyt sekä oopperassa että baletissa, mutta ainoastaan Tallinnassa, en Suomessa kertaakaan. En voi sanoa, että hävettää, mutta harmittaa, sillä ne ovat taiteen muotoja, jotka kyllä kolahtavat minuun. Olen missannut varmasti monen monta upeaa näytöstä. Mutta äidistä polvi paranee, vai miten se meni. Noel aloitti kulttuuriuransa tämän taiteen parissa viikon vajaa puolen vuoden iässä.

Noel pieni rumpalipoika
Noel pieni rumpalipoika



Bajadeerin tahdissa

Vauvojen taidetuokio, jonka teemana oli baletti Bajadeeri, oli erittäin virkistävä ja miellyttävä kokemus, niin äidille, kuin silminnähden lapsellenikin. Matka Intiaan huilumusiikkeineen, oopperalauluineen, tansseineen ja aktiviteetteineen vei niin äidin kuin vauvankin mukanaan. Ihan mahtavaa, miten osallistava tuokio oli, sillä olin ehkä ajatellut meneväni vauvan kanssa vain katsomaan pienen pätkä balettia vauvojen näkökulmasta esitettynä. Kakista eniten Noel oli riemuissaan kohtauksessa, jossa pääsimme itse soittamaan, ja hän innostui paukuttamaan rumpua kädellä ihan toden teolla.

Noel tanssijan sylissä
Noel tanssijan sylissä



Monipuolinen puolituntinen

Puolituntia kuulosti äkkiä kovin lyhyeltä ajalta, mutta siihen mahtui niin paljon erilaisten aistien ja taitojen käyttöä, että vauvat eivät varmasti olisi yhtään pidempään jaksaneetkaan. Kaikesta monipuolisuudesta huolimatta tuokio oli lempeä ja vauvojen tahtinen. Siellä lausuttiin runoja, tanssittiin, soitettin, laulettiin ja lopuksi hiljennyttiin pieneen meditointiin. Varmasti vien poikani jatkossakin, jos en nyt enää tämän kaltaiseen taidetuokioon, niin ainakin baletin katsomoon, kun vain ikää kertyy riittävästi lapsille suunnattuihin näytöksiin.

Äiti ja poika tapahtumasta riemuissaan
Äiti ja poika tapahtumasta riemuissaan


Kuvat: Jenni Timonen ja Karoliina Zschauer-Lilja

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.