28. huhtikuuta 2020

Hurahdin viherkasveihin

Varhaisimmat muistoni viherkasvien osalta ulottuvat melko varhaiseen lapsuuteen, jolloin muistan istuttaneeni hedelmien siemeniä pieniin purkkeihin ja ihmetellen seuranneen, miten nopeasti ne kasvoivatkaan vihreiksi kasveiksi. Koulupöydälläni oli myös pitkään mansikkakaktus. Ehkä äiti oli ostanut sen minulle. Kaktus on edelleen yksi lempikasveistani ja kotona onkin yksi sellainen, niinikään äitini antama, Käärmekaktus. Lisää kaktuksia on varmasti tulossa. Ja isoja. 

Istutuspuuhia ja multien vaihtoa keväisen parvekkeen lämmössä
Istutuspuuhia ja multien vaihtoa keväisen parvekkeen lämmössä

Muratteja kasvaa parissa erilaisessa ruukussa
Muratteja kasvaa parissa erilaisessa ruukussa


Ensin ruukut, sitten kasvit

En oikein tiedä, mistä tämä innostukseni viherkasveihin nyt lähti, sillä minulla ei ole ollut kodeissani sellaisia koko aikuisiälläni, muutamaa yritelmää lukuun ottamattam, ja olen sentään jo kuitenkin nelikymppinen. Vai onko se merkki keski-iästä? Tiedä häntä, mutta koukussa olen. Ehkä se lähti ruukuista. Kauniista, joita ehdottomasti halusin, sillä sellaisia, rottinkisia ja betonisia ilmestyi kotiin ennen ainuttakaan viherkasvia. Tällä hetkellä näen kokoajan ympärilläni sisustettavaa ja pää on Pinterestin lisäksi täynnä mitä erilaisempia visioita ja ideoita. Okei, olen aina ollut sellainen, mutta nyt näen ympärilläni jatkuvasti puutteita ja paljaita kohtia, viherkasvien osalta. 

Yksi lempinäkymistäni kotona
Yksi lempinäkymistäni kotona




Yksi säilyi hengissä

Tällä hetkellä minulla on hoidettavana 10 kasvia. Vanhin niistä on noin puolivuotias Bonsai, Varjoviikuna. Ylpeänä katselen sitä keittiön ikkunalaudalla, jossa se rehottaa vehreämpänä kuin ostaessa. Olen onnistunut pitämään sen hengissä siitä huolimatta, että menneen talven aikana se tiputti lähes tulkoon kaikki lehdet, sillä veikkaan sen saaneen vetoa ja kylmää 50-luvun ikkunasta. Juuri siksi minulla ei ole kasveja ollutkaan, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo, saati saanut niitä pysymään hengissä. Jotain on nyt muuttunut ja toisin. Pidän kasvejani silmällä joka päivä ja tunnustelen multaa, kuka on kastelun tarpeessa. 

Keittiön ikkunan Varjoviikuna
Keittiön ikkunan Varjoviikuna



Kun sukulaiset sisustaa, vahingossa

Seuraavaksi kotiutui Pesäraunioinen. Sen meille kantoi Noelin kummitäti, hänen avopuoliso ja minun kummitäti tullessaan Noelin puolivuotis synttäreille. Eteiseen saapuessaan he laskivat sen käsistään siinä olevalle lipstolle, jonka päällinen ammotti vielä tyhjyyttään, sillä en ollut saanut laitetuksi siihen kaipaamiani tunnelmavalaisimia, sillä meidän suhteellisen isossa eteisessä ei ole ainuttakaan pistoketta, kiitos vanhan talon. Katselin lipastoa kasvilla, että hetkinen, eihän tuosta mitään valaisimia puutu, vaan tuollaista viherkasviahan se on kaivannut alusta alkaen. Koska suhteeni viherkasveihin oli miinuksen puolella, en mitenkään ollut osannut edes ajatella, saati silmäillä sellaisia osana sisustusta. Pesäraunioinen jäi siihen ja on enemmän, kuin täydellinen. Sittemmin hän sai kaverikseen mustavalkoisen valolla varustetun karttapallon. Paitsi että, se valo siitä pallostakin puuttuu edelleen. 

Pesäraunioinen eteisen lipastolla valottoman karttapallovalon kanssa
Pesäraunioinen eteisen lipastolla valottoman karttapallovalon kanssa



Vihreää mummoukkilasta

Seuraavan kasvin, Käärmekaktuksen, kantoi meille Noelin mummo. En oikeesti edes ymmärrä miten tai miksi, sillä äitini ei myöskään ole minkäänlainen vihrepeukalo, eikä mummoukkilassa ole myöskään ainuttakaan vihrekasvia. Jostain syytä äidilleni oli kuitenkin siunaantunut näitä pistokkaita, ja nyt sellainen oli myös meillä. Kannoin sen vieras-/työhuoneen ikkunalaudalle, sillä huone kaipasi kaikin puolin laittamista. Vaikka Käärmekaktus onkin vielä melko pieni, tuo se mukavan raikkaan piristyksen pienen huoneen ikkunalla. Kun googletin, miltä tämä näyttää isona, innostuin, sillä mahdollisuus on saada siitä upea putousmainen amppelikasvi. 

Noelin mummon istuttama ja antama Käärmekaktus
Noelin mummon istuttama ja antama Käärmekaktus


Ruukkuihin täytettä

No sitten tuli niitä ruukkuja. Rottinkia, betonia ja kangasta. Kaktuksien lisäksi lempikasvejani ovat muratti ja saniainen, joten aloin nähdä niitä ympärilläni, tyhjyyttä ammottavissa ruukuissa. Ensimmäiset viherkasvit, kaksi jotain saniaisen tyylistä, ostin ihan päivittäistavarakaupasta ruokaostoksen yhteydessä ihan vaan siksi, että ne miellyttivät silmääni ja olivat täydelliset ruukkuihin ja makuuhuoneeseen, jonka ikkunalautaa rottinkiset ruukut sulostuttivat. Nyt ohuesti harmittaa, että en painanut nimeä mieleeni. Ehkä kyseessä saattaa olla myös jokin sekoitus, sillä lehdet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Kuten saniaiset yleensäkin, nämä tykkäävät runsaasta vedestä. Olen pitänyt nämäkin hengissä jo useamman viikon, heh, valolla ja kastelemalla. Lisäksi vaihdoin niille hiljattain mullat, muiden viherkasvien istutusten yhteydessä. 

Mm. Nämä kaksi rottinkiruukkua saivat minut hurahtamaan viherkasveihin
Mm. Nämä kaksi rottinkiruukkua saivat minut hurahtamaan viherkasveihin
Tämän kasvin nimi ei jäänyt mieleeni
Tämän kasvin nimi ei jäänyt mieleeni



Vielä on ruukkuja jäljellä

Vielä oli viisi ruukkua vailla vihreää ja nyt niitä muratteja! Olohuoneessa on hylly, jonka päällinen on alusta asti kaivannut "jotakin". Yksi ongelmista on ollu se, että hylly on makuuni väärässä asennossa. Sen voi siis sijoittaa joko pystyyn tai poikittain, ja nyt se on pystyssä. Haluaisin siitä ehdottomasti matalamman version poikittain, mutta seinä, jota vasten se on, ei anna leveydeltä periksi. Päällinen olis paljon helpompi sisustaa, kun hylly olis matalampi. Lisäksi tästäkin kohtaa huonetta ja lähimaastosta puuttuu myöskin pistorasiat, joten kaikenlaiset tunnelmavalot olivat niin ikään poissuljettuja. Myöskään kynttilöitä en nähnyt mielekkääksi tuolle korkeudelle sijoittaa. Mutta eipä hätää, elämäni uudet sisustus suosikit, viherkasvit, upposivat nekin tälle hyllylle, kuin nenä päähän. Päätyä pitkin laskisi ehdottomasti muratti. Keskimmäisessä ruukussa, joka on reunimmaisia hieman isompi, olis jotain näyttävää. Toisen reunan valtaisi saniainen. Niin kävi. Pian istutin parvekkeella viherkasveille tarkoitettuun erikoismultaan Kaarisulkasaniaisen, Keihäsanopinkielen ja Muratin. 

Hylly, jolle viherkavit olivat ainoa oikea sisustusratkaisu
Hylly, jolle viherkavit olivat ainoa oikea sisustusratkaisu



Muratteja, tietenkin

Enää oli kaks, aivan super suloista juuttikankaasta olevaa ruukkupussukkaa vailla kasveja, ja mitäpä muutakaan, kun muratteja. Pussit kaipasivat erityisesti jotain "valuvaa" sekä paikat, joissa nämä pussukat pääsivät riippumaan ja roikkumaan. Täydellisen kaunista. 

Niin suloinen ruukkupussukka juutista
Niin suloinen ruukkupussukka juutista


Toinen kotimme lempinäkymistä
Toinen kotimme lempinäkymistä

Lisää, lisää, lisää

Makuuhuoneesta puuttuu viherkasvi vielä ainakin Noelin vaatekaapin päältä, johon haaveilen Sädemuorista. Olohuoneen ikkunalaudalle olen kaavaillut erilaisia mehikasveja. Jos asuntomme ei olisi väliaikainen, tai olisi oma, ripustaisin katosta roikkumaan erilaisia amppeleita. Sitten, kun lattiapinta-alaa on enemmän, kotiutan isoja huonekasveja. Ja sitten, kun Noel, nyt 7 kk, ei enää harjoittele kiipeämistä ja nousemista, sillä lattialla olevat ruukut tuskin tulisivat tällä hetkellä pienen treenipaikkana välttymään.

Istutuksia parvekkeella auringon lämmössä
Istutuksia parvekkeella auringon lämmössä 
 Mullat vaihtui sujuvasti Noelin päiväunien aikana
 Mullat vaihtui sujuvasti Noelin päiväunien aikana
<3. Jennyfer

19. huhtikuuta 2020

Noel 6 kk studiokuvat

Kaupallinen yhteistyö: Kirsi Nurmi Photography



Ovikello soi. Noelin isä menee avaamaan. Jostain syystä minäkin pyörin eteisessä reilu kolmikuinen Noel sylissäni. Mies ja pieni poika astuu sisälle tullakseen hakemaan sohvaa. Yhtä niistä, joita meille on kertynyt kaikenlaisten sattumusten, ja hiljattain olleen muuton myötä reilusti yli omien tarpeidemme. Mies kertoo sohvan menevän vaimonsa valokuvausstudiolle. Kiinnostun asiasta, sillä minulla siintää silmissä Noelin puolivuotis kuvat. Haluan ehdottomasti sellaiset, sillä sellaiset ovat olemassa myös minusta, ja puoli vuotta on merkittävä virstanpylväs. Vauva-aikaa on puoli vuotta takana ja enää puoli vuotta edessä. Muutos, joka vauvassa on syntymästä lähtien käynyt, ja tulee vielä käymään, on merkittävää. Nyt jos koska haluan ikuistaa pysyviä muistoja. Vaikka kuvaan Noelia päivittäin ja joka kuukauden merkkipäivänä, ei mikään niistä vedä vertoja sille, että ammattilainen on asialla. Kerron sohvaa hakevalle miehelle kiinnostukseni kuvauksia kohtaan ja olen onnellinen, että nurkissamme on jälleen yhden sohvan verran enemmän tilaa.

 

Kuluu tovi aikaa. Noel kasvaa ja suunnittelen puolivuotis synttäreitä. Se kuvauskin pitäisi järjestää. Kuin taivaan lahjana kaiken puuhan keskellä, Kirsi lähestyy minua sähköpostilla kera viehättävän kuvan: Studio on nyt valmis, tervetuloa! Sohva sopii täydellisesti miljööseen, ja vielä kun kurkkaan hänen portfoliota osoitteessa kirsinurmiphotography.com, tiedän, että minulla on yksi huoli vähemmän. Voiko kauniimpia kuvia lapsista ollakaan? Sovimme päivän ja pian olemme Noelin kanssa studiolla. Olen lähettänyt Kirsille etukäteen kuvan Noelin kuvausasusta, jos se auttaa häntä miettimään kuvien tyyliä, mutta muuten luotan hänen silmäänsä sata prosenttisesti.



Nämä Noelin upeat 6 kk kuvat puhukoon puolestaan, sillä mitkään sanat eivät riitä kertomaan sitä, miten onnellisia ja tyytyväisiä näistä kuvista olemmekaan. Mikäli sinulle on ajankohtaista vauva-, lapsi-, odotus- tai perhekuvaukset, suosittelen lämpimästi Kirsi Nurmi Photographyä. Tunnelma kuvauksissa oli lämmin, mukava ja kiireetön. Lisätietoja: https://www.kirsinurmiphotography.com

<3. Jennyfer

12. huhtikuuta 2020

Ennen vauvaa en tiennyt...

...kuinka paljon osaan tehdä asioita yhdellä kädellä
...kuinka paljon osaan tehdä asioita vasemmalla kädellä
...kuinka luova ja kekseliäs oikeesti olenkaan
...kuinka paljon pystyn valvomaan suhteessa nukutun unen määrään
...että osaan herätä, nousta ja toimia ilman torkkunappia
...että jonkun ryppyiset jalkapohjat saavat liikuttumaan
...kuinka paljon vuorokaudessa voi tarvitakaan vettä
...kuinka paljon voi sattua, jos et pysty täyttämään vauvasi luontaisia tarpeita
...että osaan pukea itseni yhdellä kädellä
...kuinka monta jäähtynyttä ja juomatonta teekuppia päivään mahtuukaan
...että banaaninkin saa kuorittua yhdellä kädellä
...että puklut olalla, selässä tai hupussa on uusi normi
...kuinka onnellinen voi olla toisen ihmisen kakasta
...kuinka aliarvostettua istualtaan nukkuminen on
...kuinka hajamielinen ihminen voikaan olla
...että tulen nukkumaan lyhyellä matkalla istualtani linja-autossa
...että osaan noukkia lattialle tippuneen esineen varpaillani ja ojennan sen eteenpäin
...että tulen pakkaamaan reppuni useamman kerran yhdellä kädellä
...että hukkaan (hoito)reppuni kahdesti ensimmäisen kuuden viikon aikana
...että osaan pukea ja riisua uimapuvun yhdellä kädellä
...kuinka paljon jotain voi rakastaa
...kuinka nopeasti voi tulla ikävä

Norsu auttaa lastaan kärsällä Kuva: Pixabay
Norsu auttaa lastaan kärsällä Kuva: Pixabay


<3. Jennyfer

7. huhtikuuta 2020

Minun ruutuaikani - Huvi vai hyöty edellä?

Huomasin joskus, että puhelimeni sisältää "Ruutuaika" -sovelluksen ja jonkun päivityksen yhteydessä laite jopa ehdotti minulle sen käyttöönottoa. Sivuutin koko jutun, sillä ei minua ruutuaikani kiinnostanut, sillä tiesin, että en ole millään huonolla tavalla koukussa puhelimeen, tablettiin tai läppäriin. Huonolla tavalla tarkoitan sitä, että selaisin niitä tyhjän ajan panttina tai muuten vaan vailla minkäänlaista tavoitetta tai päämäärää. Tai että kokoajan reagoisin johonkin kilkatukseen tai kalkatukseen. Minun puhelimestani kuuluu ääni vain tulevasta puhelusta, muuten se on täysin hiljaa. Sitten uteliaisuuteni heräsi. Olen pitänyt itseäni järkikäyttäjänä, eli kun käsissäni on jokin kolmesta laitteestani, teen sen kanssa oikeita ja tarpeellisia asioita. Katsotaan tarkemmin, mitä.

Ruutuaika mittaa käyttöäni kolmen eri laitteen kesken (Kuva: Pixabay)
Ruutuaika mittaa käyttöäni kolmen eri laitteen kesken (Kuva: Pixabay)

Puhelin

Mielestäni nykyään ihan väärä nimitys koko laitteelle. Kaikista vähiten sitä varmaan käytetään nykyään puhumiseen. Ainakin omalla kohdallani on näin. Älylaite kuulostaa mielestäni jotenkin liian pitkältä ja hankalalta, kankealta, joten kännykkä lienee kaikista paras ja kuvaavin nimenä, mutta on slangia, joten elektroniikkaliikkeetkin näyttäisi vielä käyttävän sanaa puhelin, joten olkoon se sitten puhelin.  En ehkä tulisi toimeen ilman sitä. Tai ainakin hyvin moni asia menisi todella paljon hankalammaksi. En tarkoita tällä sitä, että olen niin koukussa, etten voisi luopua, vaan sitä, että olen jo kauan aikaa sitten siirtynyt käyttämään monia asioita ja palveluita puhelimen sovellusten varassa. Puhelin on alkujaankin tarkoitettu yhteydenpitoon ihmisten välillä ja minulle se on edelleen ensisijaisesti myöskin sitä.

  • Eniten käytän Whats appia, jolla pidän yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Nykyään myös vanhempiini Noelin kanssa usein videopuheluin, koska korona.
  • Pari ystävää viestittelee ainoastaan Messengerin takaa, muuten olisin valmis luopumaan koko softasta.
  • Sähköpostit luen pääosin puhelimella, mutta kirjoitan ja vastaan yleensä aina tietokoneella.
  • Perinteisellä sms viestillä tulee käytännössä vain jotain mainoksia, muistutuksia, tiedotteita ja sen sellaista. En käytä sitä viestimiseen kenenkään ihmisen kanssa. 
  • Puheluja soitan harvakseltaan. 

Yhteydenpidon lisäksi teen puhelimella paljon pakollisia ja hyödyllisiä asioita. Kännykkäsovellukset ovat usein paljon ketterämpiä ja näppärämpiä, kuin moni verkkosivusto.
  • Suurin osa kirjeistäni, joita tulee todella vähän, tulee Oma posti sovellukseen sähköisenä. 
  • Pankkiasiat hoidan pääosin kännykän sovelluksella, sillä laskut tulevat pääosin verkkopankkiin ja niiden maksaminen on kännykkäsovelluksen kautta (sormenjälkitunnistuksella) paljon nopeampaa ja helpompaa, kun tietokoneella.
  • Blogin analytiikkaa käyn niin ikään läpi puhelimessa olevalla Analytics softalla muutama kerran viikossa.
  • Selainta käytän lähinnä nopean tiedon etsintään, sillä en tykkää lukea puhelimen ruudulta mitään isompaa tai enempää.
  • Kalenterissani on tätä nykyä todella vähän tapahtumia, mutta sen pääsääntöinen käyttö tapahtuu puhelimella. Olen ainoastaan sähköisen kalenterin varassa.
  • Muistiinpanot -sovellusta hyödynnän kauppalappuihin ja Muistutuksiin kirjaan mm. kaikenlaista hankittavaa ja to do.. listan.
  • Sää, sen katson applikaatiosta joka päivä, sillä meillä ei ole lämpömittaria.
  • Terveys -sovelluksessa pidän yllä tietoa kuukautisistani.
  • Karttaa käytän, jos olen ajamassa entuudestaan tuntemattomaan paikkaan tai haluan tarkastella muuten jonkin sijaintia.
  • Auton tankkaan vain mobiiliapin kautta.
  • Sillon kun en ole julkisilla liikenteessä rattaiden kanssa ( =matkustus ilmaista), niin ostan lipun käynnykkäsovelluksella.
  • Maksan mahdolliset parkkimaksut kännykkäsovellusten kautta.

Tottakai minulla on puhelimella myös huvikäyttöä. 
  • Facebookia ja Instagramia en selaa edes päivittäin, vain kerran-pari viikossa, ja silloinkin tosi lyhyen aikaa. Olen tosi huono päivittämään niihin myöskään sisältöä. Myös blogin instatilin osalta ylläpito on takkuavaa. Minua ei ilmeisestikään kiinnosta näissä kanavissa oleva sisältö, vaikka toki kauniit kuvat ovat ilo myös minun silmälleni.
  • Veikkauksen sovellusta käytän kerran-pari viikossa, kun pelaan lottoa.
  • Äänikirja-appia käytän nykyään enää vain vaunulenkeillä, sillä Noelin myötä sen käyttö kotona on vähentynyt, jossa ennen häntä kuuntelin ahkerasti kirjoja niin siivotessa kuin nukkumaan käydessäkin. Vauvan myötä kuulokkeiden käyttö on vähentynyt, eikä muun perheen tarvitse kuunnella minun kirjojani kodin muista kaiuttimista.
  • Kamera ja kuvagalleria on päivittäisessä käytössä useita kertoja. Kuvaan Noelia paljon, niin videolle kuin still kuvillekin.
  • Jos olen ostamassa tai myymässä jotain Torista, teen sen pääosin puhelimen applikaation kautta
  • Spotify minulla on ollut jo ainakin 11 vuotta ja kuuntelen sillä edelleen musiikkia ahkerasti.
Kun teen laitetillani jotain, minulla on aina kuuma tee vierelläni (Kuva: Pixabay)
Kun teen laitetillani jotain, minulla on aina kuuma tee vierelläni (Kuva: Pixabay)

Tabletti

Oli hetki, kun olin varma, että pystyn elämään ilman tablettia ja tekemään kaiken tarvittavan puhelimen ja tietokoneen varassa, mutta olin väärässä. On asioita, joita en tee millään laitteella niin mielelläni, kuin tabletilla. 
  • Hesarin näköislehti. Nimenomaan näköislehti. Yksikään aamu ei ala ilman tätä, eikä sen lukeminen onnistu sujuvasti millään muulla laitteella, kuin tabletilla.
  • Spotify. Pistän usein musiikit soimaan kotona tabletin kautta säästääkseni puhelimen akkua paikkoihin, jossa sen lataaminen ei onnistu, kuten ulkoilu + äänikirjat.
  • Radiot. Tällä softalla kuuntelen kotona radiokanavia, tosin harvakseltaan, sillä inhoan niistä tulevia mainoksia ja tunnista toiseen samoja renkutuksia.
  • Oikotie. Tällä hetkellä seuraan melko tiiviisti ja tarkkaan myytävien asuntojen tarjontaa alueellamme, käytössä päivittäin.
  • Pinterest. Käytän ainoastaan tabletilla, kun surffailen sisustuskuvien ja -ideoiden äärellä. Käytän melko harvoin tällä hetkellä.
Minun puhelin on päivässä pitkiä aikoja pöydällä koskematta (Kuva: Pixabay)
Minun puhelin on päivässä pitkiä aikoja pöydällä koskematta (Kuva: Pixabay)

Tietokone

En mitenkään pystyisi heittäytymään vain ja ainoastaan puhelimen ja tabletin varaan, vaikka tiedän asioiden onnistuvan vain ja ainoastaan niillä, kuten tämän blogin kirjoittaminen. Ensinnäkin, minulle on tärkeää kirjoittaa oikeella näppäimistöllä ja kymmensormijärjestelmällä, ja olenkin siinä melkoisen hyvä. Toisekseen kaipaan isompaa ruutua, kun katselen ja käsittelen kuvia. Lisäksi käytän jonkun verran taulukkolaskentaohjelmaa, jonka käyttö ilman hiirtä on todella vaikeaa. Käytössä on myös tekstinkäsittelyohjelma, jolla teen erilaisia kirjoittamiseen liittyviä asioita. Lisäksi kirjoitan tietokoneella lähes tulkoon kaikki sähköpostini, koska näppäimistö ja kymmensormijärjestelmä. Niinikään kaikki verkkokauppaostokseni hoidan mieluiten tietokoneella, joita teen harvoin.

Joskus kaipaan perinteistä kynää ja paperia kirjoituskaveriksi (Kuva: Pixabay)
Joskus kaipaan perinteistä kynää ja paperia kirjoituskaveriksi (Kuva: Pixabay)

Mikä on totuus

Yllä on kuvattuna oma mielikuvani siitä, mitä ja kuinka paljon milläkin laitteella teen. Mikä on totuus? Mitä Ruutuaika sovellus paljastaa käytöstäni? Sovellus laskee yhteen kaikilla kolmella laitteella käyttämäni ajan. 
  • Kolmen edellisen viikon ruutuajan keskiarvo on noin 5 tuntia päivässä. Kuulostaa ihan älyttömän paljolta, sillä koen, että minulla ei tosiaankaan ole aikaa roikkua minkään ruudun ääressä aina edes tarvittavaa ja pakollista määrää. Lukema sisältää mm. musiikin ja äänikirjojen kuuntelut, jolloin en varsinaisesti ole ruudun äärellä, vaikka laitteilta sovellusta käytänkin. Teen helposti päivässä parin tunnin lenkin, joka tuo jo itsessään pari tuntia musiikin tai äänikirjan kuuntelua. Kuuntelemme myös Noelin kanssa lastenlauluja muun leikin lomassa, jolloin en ole ruudun äärellä, mutta sekin huomioidaan ruutuajaksi. Hesari ottaa aamuisin päivästä, uutisista ja jutuista riippuen tunnista puoleentoista. Lukemiseen ja tiedonhakuun meneekin viikossa kaikista eniten aikaa. 
  • Sosiaalinen viestintä nappaa viikossa keskimäärin 5 tuntia. Tämä on käytännössä Whats appilla tapahtuvaa viestintää, josta nykyisin videopuhelut vanhemmilleni kestää äkkiä jopa tunnin, joita on muutama viikossa.
  • Kamera, kuvagalleria ja Oikotie ovat myös ahkerasti viikoittaisessa käytössä.
  • Blogitekstien tekeminen nappaa muutaman tunnin viikottain, joskus enemmän, joskus vähemmän, sillä toiset tekstit syntyvät nopeammin, kuin toiset
  • Loput ruutuaikatunnit jakautuu kaikenlaisen sälän kesken, kuten pankkipalvelut.
  • Totuus ruutuajasta on kuitenkin vielä kerrottua pienempi, sillä olen huomannut, että minulla jää monesti tietokone auki, vaikka en tekisi sillä enää mitään, ja samoin on tabletin kanssa.
Kynän ja paperin aikakaudella ei ruutuajoista ollut tietoakaan (Kuva: Pixabay)
Kynän ja paperin aikakaudella ei ruutuajoista ollut tietoakaan (Kuva: Pixabay)

Yhteenveto

Yhteenvetona voisin todeta, että ruutuaika päivätasolla kuulostaa kamalan isolta, mutta iso osa siitä on myöskin aikaa, kun en ole ruudun ääressä, vaikka käytänkin sovellusta joltain laitteeltani. Käytetty ruutuaika on kuitenkin kaikinpuolin järkevää, sillä lukeminen, äänikirjojen kuuntelu ja tiedonhaku nappaa huomattavan osan ajastani. En ole millään tavalla huolissani ruutujen äärellä viettämästäni ajasta, sillä en katso telkkaria ollenkaan, eikä minulla ole laitteillani mitään siihen liittyviä palveluja. En myöskään roiku erilaisissa somekanavissa. Lukemista lukuunottamatta, tuotan sisältöä mieluiten itse. Minulla ei ole jatkuvasti jokin laite käsissäni ja kameraa sekä videopuheluita lukuunottamatta vältän kaiken käyttöä Noelin hereillä ja läsnäollessa. Haluan olla läsnä hänelle. Totta on kuitenkin se, että kun Noel ei ole hereillä, olen käytännössä jonkun laitteen kimpussa. Aamupäiväunilla luen, iltapäiväunilla kirjoitan itse ja hänen yöunille mentyä usein vielä viimeistelen jotakin. Lukeminen ja kirjoittamien on rakkaita harrastuksiani, ja se näkyy myös ruutuajassa. 

Tyypillinen ruutuaikapäivä:

1,5 h hesaria
1,5 h äänikirjaa
1 h musiikkia
1 h videopuhelu + muutamia viestejä

<3. Jennyfer

5. huhtikuuta 2020

- 8,2 kg / 11 vkoa - Paluu kesken kaiken sekasyöjäksi

Neljä viikkoa vielä aikaa tavoitteeseen, jonka asetin aloittaessani loppujen raskauskilojen karistuksen 16.1.2020. Urakkaa oli silloin edessä 15,6 kilon verran. Olen tehnyt duunia kilojen karistamiseksi nyt 11 viikkoa ja painoa on tippunut 8,2 kg. Se tekee keskimäärin -750 g per viikko. Aika hyvä tahti. Mukaan mahtuu viikko, jolloin paino on noussut 100g ja sellainen, jossa se on tippunut 1,4 kg, joten vaihtelua on ollut. Kokonaisuutta ajatellen tiputusvauhti on terveellisissä ja maltillisissa rajoissa. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että tämä raskauden aikana kroppaan kertynyt ja sittemmin jumittunut rasvamassa on erittäin tiukassa. Tavoitteeseen, jossa olin ennen raskaaksituloa, on matkaa vielä 7,4 kg verran, joka tuntuu ihan älyttömältä määrältä, sillä se on kovin lähellä sitä määrää, jonka olen jo saanut karistetuksi. Että toinen mokoma olisi vielä edessä. Uh! Se on selvää, että seuraavan 4 viikon aikana en millään tule saamaan karistetuksi loppuja kiloja. Mutta paljonko saan, jää nähtäväksi. Jännitystä mukanaan tuo myöskin se, että tällä viikolla tein ruokavalion suhteen täyskäännösen. Menneellä viikolla se johti -400g viikkopudotukseen, mutta miten jatkossa. Jännä nähdä.

Tervetuloa hiilarit
Tervetuloa hiilarit

Tervetuloa normaali ruoka

Viime viikon sunnuntaina tein päätöksen palata kuusi viikkoa noudattamastani ketogeenisesta ruokavaliosta takaisin täysin normaaliin, sekasyöjäksi. Vaikka ketogeeninen ruokavalio itsessään tuntui kropassa hyvältä, ruuat oli erittäin hyviä, kipuilin sen työllistävyyden kanssa jo pidemmän aikaa. Aloin vaan pikkuhiljaa olemaan aivan loppu jatkuvaan ruokien tekemiseen ja reseptien etsimiseen. Minä kyllä teen ruokaa kun ruokaa ja koen osaavani sen homman, mutta olen tosi mielikuvitukseton keksimään itse, mitä raaka-aineista tekisi. Siksi jouduin etsimään ja opettelemaan erilaisia ketogeenisen ruokavalion reseptejä, että ruokailussa olisi jonkinlaista vaihtelua sen sijaan, että se on aina kanaa ja kasvista muutamassa eri muodossa. Aamiainen meni ongelmitta, sillä olen syönyt vuosia kutakuinkin samanlaisen smoothien, eikä se töki vieläkään. Mutta lounaalle ja päivälliselle piti aina valmistaa jotakin. Se alkoi vauvan kanssa käymään ihan työstä. Vaikka tein pellillisen munakasta, jota pysty lämmittämään useampana päivänä, aloin kuitenkin kaipaamaan sitä, että kaapista voisi vaan napata jotain suuhunsa, näkemättä sen isommin vaivaa sen eteen. Tehdä leipä,  haukata omena, kuoria banaani, juoda jogurtti... Lisäksi päivällisen valmistaminen vei aina ihan älyttömän ison osan päivästä aikaa, sillä koin, että ketogeenisten ruokien valmistamiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa, kuin tavallisen sekaruuan. Minulle ei siis tullut minkäänlaisia himoja tai haluja hiilihydraatteja kohtaan, vaan vauva-arjen keskellä aloin ihan jumalattomasti kaipaamaan sitä ruuan tekemisen helppoutta, sillä meidän perheessä se on suurimmaksi osaksi minun vastuullani. Olin lopulta niin väsynyt ja kiukkuinen, etten nähnyt ruuanlaiton kärsimyksessäni ja sen myötä kiukkuisessa olossani enää mitään järkeä tai muuta ulospääsyä, kun palalta täysin normaaliin ruokavalioon ja syömään kaikkea sitä, mitä kaupat meille tarjoavat.

Tervetuloa pasta
Tervetuloa pasta

Oikeita ratkaisuja

Viime viikon sunnuntaina kävellessä kauppaan, tein matkalla lopullisen päätöksen palata normaaliin ruokavalioon. Jestas mikä taivas edessäni aukenikaan, kun astuin kaupan ovista sisälle. Kun suuri kivi olisi vierähtänyt sisältäni ja elämä tuntui jälleen helpolta, kevyeltä. Voin valita mitä vaan. Minun ei tarvitse nähdä vaivaa ja tuskaa sen eteen, mitä tänään valitsisin ja kokkaisin. Voin ottaa jotain valmista, kettu miten helppoa! Karjalanpiirakoita. Jogurtteja. Rahkoja. Leipää. Italianpataa... Ai taivas miten iisiä. Kuulostaa siltä, että mopo olisi karannut käsistä, mutta ei. Tein tietoisia valintoja ja koen että minulla on ollut ja edelleenkin on ihan terve suhde ruokaan, kunhan vaan unohdan kaiken maailman dietit ja pysyn perusasoiden äärellä. Olen päättänyt karistella loput kilot syömällä ihan normaalisti ja rennosti, mutta kiinnittämällä huomion määrään. Siis sillä vanhan kansan tyylillä: syö vähemmän, kun kulutat. Pätkäpaasto on tuntunut hyvältä ja pyrin edelleen olemaan syömättä klo 18 jälkeen ennen aamupalaa, joka kohdallani osuu hieman aamusta rippuen 07-09 välille. Sen lisäksi, että mieleni vapautui kaupassa käynnin ja ruuanlaiton osalta, jotka taas tuntuu elämässä ihan kivoilta ja mukavilta, päässäni naksahti jotain muutakin. On vaikea sanoa, mikä on asioiden suhde toisiinsa, mutta pitkään vallinnut jatkuva kireä ja kiukkuinen olotila on poissa. Olin oikeesti tosi loppu uuden ruokavalion opettelemiseen ja tekemiseen, mutta tuntuupa myös siltä, että kroppa ja mieli tykkää saadessaan jälleen hiilaria osakseen. Tiedän, että olen se tyyppi, joka ei pysty treenaamaan minkäänlaisilla vähähiilarisilla ruokavalioilla, ketogeenisista puhumattakaan, mutta ehkä myös se, jonka mielialaan hiilareilla on hyvinkin näkyvä ja suora vaikutus. Oli miten oli. Tämä ratkaisu tuntuu todella hyvältä ja uskoisin, että kotona sen on huomannut joku muukin.

Tervetuloa leipä
Tervetuloa leipä

Samasta padasta

Ei ole mitään mieltä ja järkeä siinä, että (äiti-)ihminen polttaa itsensä loppuun sellaisen perusasian, kuin ruuan kanssa. Olen sitä ruokaa valmis tekemään ja käymään kaupassa, mutta silleen tavallisesti ja vaivattomasti. Niin kun tavallisen kotiruuan puolesta. Ja tiedän, että viimeistään puolen vuoden päästä, kun Noel on vuoden ikäinen, ja alkaa syömään samaa ruokaa kanssani, en todellakaan ala valmistamaan mitään eri aterioita, joten ketohommani olisi päättynyt ihan viimeistään silloin, sillä lastani en todellakaan sotke mihinkään dietteihin tai vakaumuksiin. Eri asia sitten, jos hän itse niitä tahtoo ja oivaltaa. Haluan antaa hänelle mahdollisimman terveen ja monipuolisen suhteen ruokaan, joka itselläni on selvästi nyt aikuisena hämärtynyt. Tevetuloa meille leipä, nakkikeitot, jauhelihakastikkeet, pasta ja niin edelleen. Katsotaan taas muutaman viikon päästä ennen tavoitteen loppua, mihin suuntaan kilojen kanssa ollaan menossa.

<3. Jennyfer

3. huhtikuuta 2020

Alkoholin myyntiä tulisi rajoittaa nyt lasten takia

On lukuisia määriä asioita, joita näin tapahtuvaksi heti koronapandemian saapuessa Suomeen. Tästä onkin tullut kotona jo vitsi, ainakin itselleni, sillä olen uutisoinut näitä tapahtumia jo päiviä, joitain jopa viikkoja ennen, kun ne ovat ylittäneet valtamedioiden uutiskynnykset. Joitain näistä asioista kirjoittelinkin positiivisuusvinkkelistä blogiini jo aiemmin (löydät ne täältä). Oli mielenkiintoista lukea samoista aiheista seuraavien päivien lehdestä. Kristallipalloni toimii yhä. Kun koulut suljettiin, se ei varsinaisesti koskettanut elämääni puolivuotiaan vauvan äitinä millään tavalla, mutta ensimmäinen ajatus oli, että voi kauheaa niiden lasten kohtaloa, joilla on kotona jo muutenkin vaikeat olosuhteet mm. vanhempien päihteiden ja/tai mielenterveysongelmien takia. Valitettavasti sain lukea myös näistä ajatuksistani faktaa lauantaina 28.3.2020 ilmestyneestä hesarista. Olin järkyttynyt.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay


Karuja lukuja

Suomessa kolmasosalla päihdehuollon asiakkaista on alaikäisiä lapsia (HS 28.3.2020). Lukuina tämä tarkoittaa sitä, että lapsia on 70 000, joiden vanhemmilla on päihdeongelma (HS 28.3.2020). Aivan järisyttävä lukema, joten huoleni kotikoulussa olevista lapsista ei ollut turha. En mitenkään voi käsittää, että heitä on näin paljon. Vuonna 2019 Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa merkittiin lähes 11 000 alkoholiin ja huumeisiin liittyvää käyntiä vuorokaudessa (HS 28.3.2020). Aivan käsittämätön lukema!

Puolimiljoonaa riskikäyttäjää

Yli 500 000 aikuista suomalaista juo alkoholia yli riskirajojen (HS 28.3.2020). Tässä poikkeusolotilanteessa näistä puolesta miljoonasta riskikäyttäjästä todennäköisesti osa lankeaa juomaan enemmän, jolloin olemme oikeesti isojen ongelmien äärellä, vaikka pieniä ne eivät ole nytkään. He ovat mielestäni myöskin se ryhmä, joihin voisimme eniten koittaa vaikuttaa säännöstelemällä ja rajoittamalla alkoholin myyntiä, heidän lastensa takia. Kun se pullo ei ole ihan heti käden ulottuvilla, on mahdollista, että toisille vaiva sen hankintaan käy liian suureksi, ja annokset jää ottamatta. Ymmärrän toki sen, että jos sitä viinaa haluaan, niin sitä kyllä saa ja hakee mistä vaan. Ehkä siinä kohtaa voimme kuitenkin puhua riskikäyttäjän sijaan ongelmasta, johon tuskin myynnin rajoituksilla pystytään enää vaikuttamaan.

Kuva: Pixabay


Kunhan vessapaperia ja viiniä riittää

Kun Suomeen julistettiin poikkeustila, tyhjennettiin ensimmäisenä päivittäistavarakaupassa vessapaperi- ja Alkossa hanaviinipakkaushyllyt. Ymmärrän, jos yksittäiset ihmiset hairahtuvat tämänkaltaisilla tuotevalinnoilla hamstraamaan, ennakoimaan ja varautumaan, mutta se, että suuri osa kansasta, ei mene tajuntaani. Ehkä suurin ryhmä, joka viinihyllyt tyhjensi, on edellä mainitut 500 000 riskikäyttäjää. Mene ja tiedä. Ainakin sitä kuningas alkoholia on nyt sitten runsaasti kodeissa ja todennäköisesti etenkin niissä, joissa todennäköisesti ollaan ainakin lähellä ongelmaa. Miksi muuten hamstrata ja huolehtia ensin siitä, että viiniä riittää, kun mikään ei millään tavalla ollut tässä maailmassa loppumassa? On myös ilmeistä, että runsas alkoholin käyttö laittanee vatsan sekaisin, joten liekö nämä paperiholihamstraajat ovat keskenään samaa kansanryhmää. Ravintolat ovat nyt kiinni, joten entistä enemmän juodaan kotona. Etätöissä sitä voidaan tehdä keskellä päivää. Kukaan ei ole näkemässä. Paitsi se muu perhe, joka siitä eniten kärsii. Puoliso. Ja ne lapset. Alkoholin kotikulutusta riski- ja ongelmaryhmissä lisää todennäköisesti myös lomautukset, työttömyysuhat ja huoli taloudellisesta tilanteesta yleensäkin sen lisäksi, että monia voi ahdistaa jo pelkästään rajoituksista johtuva elinpiirin pieneneminen. Kotikäynnit todennäköisesti tulevat työllistämään poliisia rajoitusten aikana enemmän kuin ikinä, jos he maakuntarajojen sulkemiselta ehtivät. Ei kuulkaa hyvä laula, sanokaa mun sanoneen.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay



Miten lapsia voisi auttaa

Kaikista eniten ajatuksissani on kuitenkin ne päihderiippuvaisten 70 000 lasta. Alkoholin myynnin rajoittamisella voisimme ehkä edesauttaa sitä, ettei heitä tulisi lisää. Yksikään lapsi ei ansaitse sitä kohtaloa. Ei nykyiset, eikä tulevat. Miten heitä, jotka käyvät loppukevään koulua päihderiippuvaisessa kodissa, voisi auttaa ja suojella? Onko kaikilla edes tarvittavia välineitä etäkoulun käyntiin? Keneltä he saavat apua ja tukea? Joutuvat katsomaan ja kuuntelemaan humalaisia vanhempia ryyppykavereineen päivästä toiseen. Fyysisistä asioista puhumattakaan. En uskalla edes ajatella, kuinka moni tuosta määrästä joutuu näkemään ja/tai kokemaan väkivaltaa. Koulu ei ole enää pakopaikka. Lisäksi tiedän, että on olemassa valtava määrä lapsia, joille kouluruoka on ainut lämmin ateria päivässä, ehkä joillekin ylipäätään päivän ainut ateria. Kuka nyt huolehtii näissä kotioloissa eläville lapsille riittävän ravinnon saannin, tai edes ylipäätään ruokaa pöytään? Meille voisi ainakin tulla päivittäin vaikka lounaalle, jos tietäisin, että lähellä olisi joku edes sen yhden lämpöisen aterian päivässä tarvitseva lapsi. En minäkään armeijaa pysty ruokkimaan, ja sitten on tietysti ne rajoitukset tavata.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay




Rumaa jälkeä

Vaikka monella tulee koronauutiset varmasti jo korvista ulos, niin tosiasia on se, että sen jälkipyykkiä ja seurannaisia saamme Suomen maankamaralla lukea uutisista, korjata ja rakentaa uudestaan vielä pitkään. Puhumattakaan niistä lapsista, joille tämä kevät saattaa jättää suuret, elinikäiset arvet ja traumat. Tästä tulee vielä rumaa jälkeä ja kauhulla odotan, koska saamme lukea niitä kaikista pahimpia perhetragedioiden uutisia. Toivon, että tässä kohtaa tämä ennakkouutiseni niiden suhteen on erittäin väärässä.

Lähteet:
https://www.hs.fi/paivanlehti/28032020/art-2000006454599.html
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006441233.html
https://www.hs.fi/paivanlehti/30032020/art-2000006457169.html

<3. Jennyfer

1. huhtikuuta 2020

Kirja: Hygge - Hyvän elämän kirja

Hygge - Hyvän elämän kirja, Meik Wiking


Aikansa ja paikkansa kaikella. Olen nimittäin lukenut kyseisen kirjan ja kirjoittanut tämän tekstin jo kauan aikaa sitten, mutta jostain syystä se on saanut odottaa julkaisuaan. Ei ole ollut sellaista hetkeä, että sen ulostulo olisi tuntunut sopivalta. Aika aikaansa kutakin. Mikäpä tässä hetkessä onkaan ajankohtaisempaa, kuin hyggeily. Koronavirus jyllää ympärillä, ja meidät on ajettu koteihin. Koti, se on juurikin paras paikka hyggeilyyn. Hygge on tanskaa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa rauhoittavista hetkistä nauttimista. Itselleni hygge sanana on jotenkin vastenmielinen, ärsyttävä. Ei millään tavalla rauhallinen tai nautittava, mutta sen sanoma sitäkin tärkeämpiä. Hygge on onnellisuuden kokemista yksinkertaisissa ja vaatimattomissa nautinnoissa. Juuri sitä me nyt tarvitsemme kotoillessamme.

Minulle hyggeä ovat mm.:
  • koti
  • kynttilöiden polttaminen
  • teen hauduttaminen ja juominen
  • luonnossa liikkuminen
  • lasillinen punaviiniä
  • hämärä valaistus
  • sohva, jossa pehemitä tyynyjä ja paksu viltti
  • rauhoittava musiikki
  • villasukat jalassa
  • villatakkeihin käpertyminen
  • kirjojen lukeminen
  • valokuvaaminen
  • kirjoittaminen
  • elokuvien katsominen
  • pitkät ja kiireettömät viikonloppuaamut
  • pitkä ja kuuma suihku
Kirjana Hygge oli melko tanskalaiskeskeinen, mutta sen sanoma kokonaisuudessaan kaunis ja rauhoittava. Itse hyggeilin täydellisesti sitä lukiessani, tietämätä tarkoin edes ensin, mitä se tarkoittaa. Hygge sanana tuskin tuli elämääni jäädäkseen, mutta tiedän sen sanoman ja tunnelman. Tunne on sanaa tärkeämpi. Hygge on elämän yksinkertaisten nautintojen arvostamista. Minun elämäni.<3. Jennyfer