5. huhtikuuta 2020

- 8,2 kg / 11 vkoa - Paluu kesken kaiken sekasyöjäksi

Neljä viikkoa vielä aikaa tavoitteeseen, jonka asetin aloittaessani loppujen raskauskilojen karistuksen 16.1.2020. Urakkaa oli silloin edessä 15,6 kilon verran. Olen tehnyt duunia kilojen karistamiseksi nyt 11 viikkoa ja painoa on tippunut 8,2 kg. Se tekee keskimäärin -750 g per viikko. Aika hyvä tahti. Mukaan mahtuu viikko, jolloin paino on noussut 100g ja sellainen, jossa se on tippunut 1,4 kg, joten vaihtelua on ollut. Kokonaisuutta ajatellen tiputusvauhti on terveellisissä ja maltillisissa rajoissa. Siitä huolimatta minusta tuntuu, että tämä raskauden aikana kroppaan kertynyt ja sittemmin jumittunut rasvamassa on erittäin tiukassa. Tavoitteeseen, jossa olin ennen raskaaksituloa, on matkaa vielä 7,4 kg verran, joka tuntuu ihan älyttömältä määrältä, sillä se on kovin lähellä sitä määrää, jonka olen jo saanut karistetuksi. Että toinen mokoma olisi vielä edessä. Uh! Se on selvää, että seuraavan 4 viikon aikana en millään tule saamaan karistetuksi loppuja kiloja. Mutta paljonko saan, jää nähtäväksi. Jännitystä mukanaan tuo myöskin se, että tällä viikolla tein ruokavalion suhteen täyskäännösen. Menneellä viikolla se johti -400g viikkopudotukseen, mutta miten jatkossa. Jännä nähdä.

Tervetuloa hiilarit
Tervetuloa hiilarit

Tervetuloa normaali ruoka

Viime viikon sunnuntaina tein päätöksen palata kuusi viikkoa noudattamastani ketogeenisesta ruokavaliosta takaisin täysin normaaliin, sekasyöjäksi. Vaikka ketogeeninen ruokavalio itsessään tuntui kropassa hyvältä, ruuat oli erittäin hyviä, kipuilin sen työllistävyyden kanssa jo pidemmän aikaa. Aloin vaan pikkuhiljaa olemaan aivan loppu jatkuvaan ruokien tekemiseen ja reseptien etsimiseen. Minä kyllä teen ruokaa kun ruokaa ja koen osaavani sen homman, mutta olen tosi mielikuvitukseton keksimään itse, mitä raaka-aineista tekisi. Siksi jouduin etsimään ja opettelemaan erilaisia ketogeenisen ruokavalion reseptejä, että ruokailussa olisi jonkinlaista vaihtelua sen sijaan, että se on aina kanaa ja kasvista muutamassa eri muodossa. Aamiainen meni ongelmitta, sillä olen syönyt vuosia kutakuinkin samanlaisen smoothien, eikä se töki vieläkään. Mutta lounaalle ja päivälliselle piti aina valmistaa jotakin. Se alkoi vauvan kanssa käymään ihan työstä. Vaikka tein pellillisen munakasta, jota pysty lämmittämään useampana päivänä, aloin kuitenkin kaipaamaan sitä, että kaapista voisi vaan napata jotain suuhunsa, näkemättä sen isommin vaivaa sen eteen. Tehdä leipä,  haukata omena, kuoria banaani, juoda jogurtti... Lisäksi päivällisen valmistaminen vei aina ihan älyttömän ison osan päivästä aikaa, sillä koin, että ketogeenisten ruokien valmistamiseen joutuu näkemään enemmän vaivaa, kuin tavallisen sekaruuan. Minulle ei siis tullut minkäänlaisia himoja tai haluja hiilihydraatteja kohtaan, vaan vauva-arjen keskellä aloin ihan jumalattomasti kaipaamaan sitä ruuan tekemisen helppoutta, sillä meidän perheessä se on suurimmaksi osaksi minun vastuullani. Olin lopulta niin väsynyt ja kiukkuinen, etten nähnyt ruuanlaiton kärsimyksessäni ja sen myötä kiukkuisessa olossani enää mitään järkeä tai muuta ulospääsyä, kun palalta täysin normaaliin ruokavalioon ja syömään kaikkea sitä, mitä kaupat meille tarjoavat.

Tervetuloa pasta
Tervetuloa pasta

Oikeita ratkaisuja

Viime viikon sunnuntaina kävellessä kauppaan, tein matkalla lopullisen päätöksen palata normaaliin ruokavalioon. Jestas mikä taivas edessäni aukenikaan, kun astuin kaupan ovista sisälle. Kun suuri kivi olisi vierähtänyt sisältäni ja elämä tuntui jälleen helpolta, kevyeltä. Voin valita mitä vaan. Minun ei tarvitse nähdä vaivaa ja tuskaa sen eteen, mitä tänään valitsisin ja kokkaisin. Voin ottaa jotain valmista, kettu miten helppoa! Karjalanpiirakoita. Jogurtteja. Rahkoja. Leipää. Italianpataa... Ai taivas miten iisiä. Kuulostaa siltä, että mopo olisi karannut käsistä, mutta ei. Tein tietoisia valintoja ja koen että minulla on ollut ja edelleenkin on ihan terve suhde ruokaan, kunhan vaan unohdan kaiken maailman dietit ja pysyn perusasoiden äärellä. Olen päättänyt karistella loput kilot syömällä ihan normaalisti ja rennosti, mutta kiinnittämällä huomion määrään. Siis sillä vanhan kansan tyylillä: syö vähemmän, kun kulutat. Pätkäpaasto on tuntunut hyvältä ja pyrin edelleen olemaan syömättä klo 18 jälkeen ennen aamupalaa, joka kohdallani osuu hieman aamusta rippuen 07-09 välille. Sen lisäksi, että mieleni vapautui kaupassa käynnin ja ruuanlaiton osalta, jotka taas tuntuu elämässä ihan kivoilta ja mukavilta, päässäni naksahti jotain muutakin. On vaikea sanoa, mikä on asioiden suhde toisiinsa, mutta pitkään vallinnut jatkuva kireä ja kiukkuinen olotila on poissa. Olin oikeesti tosi loppu uuden ruokavalion opettelemiseen ja tekemiseen, mutta tuntuupa myös siltä, että kroppa ja mieli tykkää saadessaan jälleen hiilaria osakseen. Tiedän, että olen se tyyppi, joka ei pysty treenaamaan minkäänlaisilla vähähiilarisilla ruokavalioilla, ketogeenisista puhumattakaan, mutta ehkä myös se, jonka mielialaan hiilareilla on hyvinkin näkyvä ja suora vaikutus. Oli miten oli. Tämä ratkaisu tuntuu todella hyvältä ja uskoisin, että kotona sen on huomannut joku muukin.

Tervetuloa leipä
Tervetuloa leipä

Samasta padasta

Ei ole mitään mieltä ja järkeä siinä, että (äiti-)ihminen polttaa itsensä loppuun sellaisen perusasian, kuin ruuan kanssa. Olen sitä ruokaa valmis tekemään ja käymään kaupassa, mutta silleen tavallisesti ja vaivattomasti. Niin kun tavallisen kotiruuan puolesta. Ja tiedän, että viimeistään puolen vuoden päästä, kun Noel on vuoden ikäinen, ja alkaa syömään samaa ruokaa kanssani, en todellakaan ala valmistamaan mitään eri aterioita, joten ketohommani olisi päättynyt ihan viimeistään silloin, sillä lastani en todellakaan sotke mihinkään dietteihin tai vakaumuksiin. Eri asia sitten, jos hän itse niitä tahtoo ja oivaltaa. Haluan antaa hänelle mahdollisimman terveen ja monipuolisen suhteen ruokaan, joka itselläni on selvästi nyt aikuisena hämärtynyt. Tevetuloa meille leipä, nakkikeitot, jauhelihakastikkeet, pasta ja niin edelleen. Katsotaan taas muutaman viikon päästä ennen tavoitteen loppua, mihin suuntaan kilojen kanssa ollaan menossa.

<3. Jennyfer

3 kommenttia:

  1. Mä olin ketoosissa myös pitkään, toki myös jotain tietoisia norm. pizza repsahdus päiviä oli satunnaisesti. Normaali painoisena sain muutaman häiritsevän kilon tiputettua ja pysyttyä mukavassa painossa näkemättä ollenkaan nälkää.
    Tulin raskaaksi ja paino alkoi taas nousta, ei haitannut koska raskaus. No sehän menikin kesken ja mopo karkasi käsistä. Kuukauden söin melkein pelkkää suklaata ja eineksiä.
    Ajattelin palata ketoosiin pudottamaan keräämäni 7kg, mutta koronan takia 3 lasta onkin nyt sitten kotihoidossa ja viikon jälkeen kyllästyin myöskin jatkuvaan kokkaamiseen, kun lapsille eri ruoka.
    Pakko vaan toistaiseksi yrittää laihduttaa seka ruualla. Vatsa vaan voi ketoosissa niin hyvin..

    VastaaPoista
  2. Täällä kanssa alkaa tänään raskauskilojen karistus -operaatio! TäällÄ Espanjassa kun on pakkokaranteenia jo reilut 3viikkoa takana, on tullut leivottua aivan hulluna ja tietty syötyä. Nyt pakko saada siihen loppu, haluan olla taas hyvinvoiva ja näyttää "itseltäni" ja mahtua omiin vaatteisiin.

    VastaaPoista
  3. Tutustu 21 day fix elämäntapa muutokseen, jos se ei ole jo sinulle tuttu juttu. Itse olen noudattanut sitä 9vk ja karistanut - 8kg. Olen oppinut syömään säännöllisemmin ja ns. Normia ruokaa! Suosittelen 😁. Fb. Tä, instassa ja pintrest löytyy hyvin tietoa.

    VastaaPoista