28. huhtikuuta 2020

Hurahdin viherkasveihin

Varhaisimmat muistoni viherkasvien osalta ulottuvat melko varhaiseen lapsuuteen, jolloin muistan istuttaneeni hedelmien siemeniä pieniin purkkeihin ja ihmetellen seuranneen, miten nopeasti ne kasvoivatkaan vihreiksi kasveiksi. Koulupöydälläni oli myös pitkään mansikkakaktus. Ehkä äiti oli ostanut sen minulle. Kaktus on edelleen yksi lempikasveistani ja kotona onkin yksi sellainen, niinikään äitini antama, Käärmekaktus. Lisää kaktuksia on varmasti tulossa. Ja isoja. 

Istutuspuuhia ja multien vaihtoa keväisen parvekkeen lämmössä
Istutuspuuhia ja multien vaihtoa keväisen parvekkeen lämmössä

Muratteja kasvaa parissa erilaisessa ruukussa
Muratteja kasvaa parissa erilaisessa ruukussa


Ensin ruukut, sitten kasvit

En oikein tiedä, mistä tämä innostukseni viherkasveihin nyt lähti, sillä minulla ei ole ollut kodeissani sellaisia koko aikuisiälläni, muutamaa yritelmää lukuun ottamattam, ja olen sentään jo kuitenkin nelikymppinen. Vai onko se merkki keski-iästä? Tiedä häntä, mutta koukussa olen. Ehkä se lähti ruukuista. Kauniista, joita ehdottomasti halusin, sillä sellaisia, rottinkisia ja betonisia ilmestyi kotiin ennen ainuttakaan viherkasvia. Tällä hetkellä näen kokoajan ympärilläni sisustettavaa ja pää on Pinterestin lisäksi täynnä mitä erilaisempia visioita ja ideoita. Okei, olen aina ollut sellainen, mutta nyt näen ympärilläni jatkuvasti puutteita ja paljaita kohtia, viherkasvien osalta. 

Yksi lempinäkymistäni kotona
Yksi lempinäkymistäni kotona




Yksi säilyi hengissä

Tällä hetkellä minulla on hoidettavana 10 kasvia. Vanhin niistä on noin puolivuotias Bonsai, Varjoviikuna. Ylpeänä katselen sitä keittiön ikkunalaudalla, jossa se rehottaa vehreämpänä kuin ostaessa. Olen onnistunut pitämään sen hengissä siitä huolimatta, että menneen talven aikana se tiputti lähes tulkoon kaikki lehdet, sillä veikkaan sen saaneen vetoa ja kylmää 50-luvun ikkunasta. Juuri siksi minulla ei ole kasveja ollutkaan, koska en todellakaan ole mikään viherpeukalo, saati saanut niitä pysymään hengissä. Jotain on nyt muuttunut ja toisin. Pidän kasvejani silmällä joka päivä ja tunnustelen multaa, kuka on kastelun tarpeessa. 

Keittiön ikkunan Varjoviikuna
Keittiön ikkunan Varjoviikuna



Kun sukulaiset sisustaa, vahingossa

Seuraavaksi kotiutui Pesäraunioinen. Sen meille kantoi Noelin kummitäti, hänen avopuoliso ja minun kummitäti tullessaan Noelin puolivuotis synttäreille. Eteiseen saapuessaan he laskivat sen käsistään siinä olevalle lipstolle, jonka päällinen ammotti vielä tyhjyyttään, sillä en ollut saanut laitetuksi siihen kaipaamiani tunnelmavalaisimia, sillä meidän suhteellisen isossa eteisessä ei ole ainuttakaan pistoketta, kiitos vanhan talon. Katselin lipastoa kasvilla, että hetkinen, eihän tuosta mitään valaisimia puutu, vaan tuollaista viherkasviahan se on kaivannut alusta alkaen. Koska suhteeni viherkasveihin oli miinuksen puolella, en mitenkään ollut osannut edes ajatella, saati silmäillä sellaisia osana sisustusta. Pesäraunioinen jäi siihen ja on enemmän, kuin täydellinen. Sittemmin hän sai kaverikseen mustavalkoisen valolla varustetun karttapallon. Paitsi että, se valo siitä pallostakin puuttuu edelleen. 

Pesäraunioinen eteisen lipastolla valottoman karttapallovalon kanssa
Pesäraunioinen eteisen lipastolla valottoman karttapallovalon kanssa



Vihreää mummoukkilasta

Seuraavan kasvin, Käärmekaktuksen, kantoi meille Noelin mummo. En oikeesti edes ymmärrä miten tai miksi, sillä äitini ei myöskään ole minkäänlainen vihrepeukalo, eikä mummoukkilassa ole myöskään ainuttakaan vihrekasvia. Jostain syytä äidilleni oli kuitenkin siunaantunut näitä pistokkaita, ja nyt sellainen oli myös meillä. Kannoin sen vieras-/työhuoneen ikkunalaudalle, sillä huone kaipasi kaikin puolin laittamista. Vaikka Käärmekaktus onkin vielä melko pieni, tuo se mukavan raikkaan piristyksen pienen huoneen ikkunalla. Kun googletin, miltä tämä näyttää isona, innostuin, sillä mahdollisuus on saada siitä upea putousmainen amppelikasvi. 

Noelin mummon istuttama ja antama Käärmekaktus
Noelin mummon istuttama ja antama Käärmekaktus


Ruukkuihin täytettä

No sitten tuli niitä ruukkuja. Rottinkia, betonia ja kangasta. Kaktuksien lisäksi lempikasvejani ovat muratti ja saniainen, joten aloin nähdä niitä ympärilläni, tyhjyyttä ammottavissa ruukuissa. Ensimmäiset viherkasvit, kaksi jotain saniaisen tyylistä, ostin ihan päivittäistavarakaupasta ruokaostoksen yhteydessä ihan vaan siksi, että ne miellyttivät silmääni ja olivat täydelliset ruukkuihin ja makuuhuoneeseen, jonka ikkunalautaa rottinkiset ruukut sulostuttivat. Nyt ohuesti harmittaa, että en painanut nimeä mieleeni. Ehkä kyseessä saattaa olla myös jokin sekoitus, sillä lehdet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Kuten saniaiset yleensäkin, nämä tykkäävät runsaasta vedestä. Olen pitänyt nämäkin hengissä jo useamman viikon, heh, valolla ja kastelemalla. Lisäksi vaihdoin niille hiljattain mullat, muiden viherkasvien istutusten yhteydessä. 

Mm. Nämä kaksi rottinkiruukkua saivat minut hurahtamaan viherkasveihin
Mm. Nämä kaksi rottinkiruukkua saivat minut hurahtamaan viherkasveihin
Tämän kasvin nimi ei jäänyt mieleeni
Tämän kasvin nimi ei jäänyt mieleeni



Vielä on ruukkuja jäljellä

Vielä oli viisi ruukkua vailla vihreää ja nyt niitä muratteja! Olohuoneessa on hylly, jonka päällinen on alusta asti kaivannut "jotakin". Yksi ongelmista on ollu se, että hylly on makuuni väärässä asennossa. Sen voi siis sijoittaa joko pystyyn tai poikittain, ja nyt se on pystyssä. Haluaisin siitä ehdottomasti matalamman version poikittain, mutta seinä, jota vasten se on, ei anna leveydeltä periksi. Päällinen olis paljon helpompi sisustaa, kun hylly olis matalampi. Lisäksi tästäkin kohtaa huonetta ja lähimaastosta puuttuu myöskin pistorasiat, joten kaikenlaiset tunnelmavalot olivat niin ikään poissuljettuja. Myöskään kynttilöitä en nähnyt mielekkääksi tuolle korkeudelle sijoittaa. Mutta eipä hätää, elämäni uudet sisustus suosikit, viherkasvit, upposivat nekin tälle hyllylle, kuin nenä päähän. Päätyä pitkin laskisi ehdottomasti muratti. Keskimmäisessä ruukussa, joka on reunimmaisia hieman isompi, olis jotain näyttävää. Toisen reunan valtaisi saniainen. Niin kävi. Pian istutin parvekkeella viherkasveille tarkoitettuun erikoismultaan Kaarisulkasaniaisen, Keihäsanopinkielen ja Muratin. 

Hylly, jolle viherkavit olivat ainoa oikea sisustusratkaisu
Hylly, jolle viherkavit olivat ainoa oikea sisustusratkaisu



Muratteja, tietenkin

Enää oli kaks, aivan super suloista juuttikankaasta olevaa ruukkupussukkaa vailla kasveja, ja mitäpä muutakaan, kun muratteja. Pussit kaipasivat erityisesti jotain "valuvaa" sekä paikat, joissa nämä pussukat pääsivät riippumaan ja roikkumaan. Täydellisen kaunista. 

Niin suloinen ruukkupussukka juutista
Niin suloinen ruukkupussukka juutista


Toinen kotimme lempinäkymistä
Toinen kotimme lempinäkymistä

Lisää, lisää, lisää

Makuuhuoneesta puuttuu viherkasvi vielä ainakin Noelin vaatekaapin päältä, johon haaveilen Sädemuorista. Olohuoneen ikkunalaudalle olen kaavaillut erilaisia mehikasveja. Jos asuntomme ei olisi väliaikainen, tai olisi oma, ripustaisin katosta roikkumaan erilaisia amppeleita. Sitten, kun lattiapinta-alaa on enemmän, kotiutan isoja huonekasveja. Ja sitten, kun Noel, nyt 7 kk, ei enää harjoittele kiipeämistä ja nousemista, sillä lattialla olevat ruukut tuskin tulisivat tällä hetkellä pienen treenipaikkana välttymään.

Istutuksia parvekkeella auringon lämmössä
Istutuksia parvekkeella auringon lämmössä 
 Mullat vaihtui sujuvasti Noelin päiväunien aikana
 Mullat vaihtui sujuvasti Noelin päiväunien aikana
<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.