22. toukokuuta 2020

Onnistumisia ja epäonnistumisia viherkasvien kanssa

Kirjoittelin taannoin, kuinka hurahdin viherkasveihin (voit lukea sen täältä). Tässä alkaa pikkuhiljaa valkenemaan, minkälainen viherpeukalo olenkaan. Minua on aina viehättänyt suuresti kaktukset. Ne viehättävät edelleen, mutta minulla ei vieläkään ole yhtään sellaista. Yksi syy on kovaa vauhtia taaperoikää lähestyvä Noel, joka tämän päivän kiipeily- ja seisomaan nousutreeneillä tuskin jättäisi multia tai piikikkäitä runkoja rauhaan ja satuttaisi suotta itsensä, (vaikka pumpulissa en häntä yritäkään kasvattaa), sillä unelmani kaktuksista on sellaiset hieman isommat, lattialle sijoitettavat versiot. Toisaalta, tässä asunnossa ei ole tilaa lattialle sijoitettaviin viherkasveihin, joten jääköön ne suosiolla myöhemmäksi vaiheeksi elämää. Myös erilaiset mehikasvit ovat vieneet sydämeni, kuten Aloe vera, joka löytyy nykyään olohuoneen ikkunalaudalta. Kolmas kategoria on puumaiset kasvit, kuten varjoviikkuna, jonka paikka on keittiön ikkunalaudalla, sekä tulevaisuuden haaveet, kuten Jukka ja Kastanjasutipuu.

Bonsaipuu Varjoviikuna on yksi puumaisista lempikasveistani. Lehdet rehottaa, vaikka talvella se oli lähes lehdetön
Bonsaipuu Varjoviikuna on yksi puumaisista lempikasveistani. Lehdet rehottaa, vaikka talvella se oli lähes lehdetön



Luonnollisesti sun kasvi

Nuo kaikki lempikasvini ovat sellaisia, että ne sietävät hyvin kuivaa, ja mullan suositellaan kuivuvankin jopa kokonaan kastelujen välissä. Minulla on myös näiden ääripäitä, saniaisia, jotka viihtyvät kosteassa, mutta parhaiten voivat juuri kaikki todelliset lempikasvini, ja niiden hoitaminen ja kastelu sopii minulle hyvin ja on luontevaa. Olenkin tullut ajatelleeksi, onko niin, että ne kasvit, jotka eniten vetävät puoleensa, ovat myös niitä, joita luonnollisesti osaa hoitaa. Ehkä tämäkään ei ole ihan niin mustavalkoista. Nimittäin, tykkään Muratista ihan älyttömän paljon ja esittelinkin kolme sellaista edellisessä viherkasvipostauksessa. Sittemmin on käynyt niin, että kaksi niistä kuivatti lehtensä. Päivä toisensa perään nypin kuivuneita lehtiä pois, kunnes suurin osa oksista oli kaljuja. Epäilin, että olin kastellut niitä liikaa ja oksat suunnilleen mädäntyneet poikki, sillä multa ei ollut ainkaan kuivaa. Tosin, kastelin sitä kolmatta, joka voi ihan hyvin, ihan saman verran. Lopulta kaksi murateista tuli siihen pisteeseen, että ne oli laitettava pois ja tilalle tietysti uusia kasveja, ettei ruukut jääneet ammottamaan tyhjyyttään.

Pari oksaa viel vihertää
Pari oksaa viel vihertää

Myös toinen Muratti kuivatti lehtensä yksi toisensa jälkeen
Myös toinen Muratti kuivatti lehtensä yksi toisensa jälkeen
Muratti, joka voi hyvin
Muratti, joka voi hyvin

Tämä muratti tekee uusia vaaleanvihreitä lehtiäkin
Tämä muratti tekee uusia vaaleanvihreitä lehtiäkin




Shoppailemassa

Menin Plantageniin sinänsä ihan muissa asioissa, kuin uusien kasvien haussa, sillä hiljattain ostamani Aloe veran pari sakaraa oli alkanut sojottamaan ikävästi, ja halusin ne pystympään. Jos en olisi toiminut, ne olisi todennäköisesti katkennut. Aikani googleteltuani kasvitukia, päädyin ostamaan ne Plantagenista, sillä huomasin, että siellä myytiin myös isossa rullassa muuta tuunausta varten kaipaamaani juuttinarua. No, käyppä siellä ettei mukaan tarttuisi yhtään kasvia. Tosin, ammottihan minulla nyt pari ruukkua Murattien kuolosta johtuen tyhjyyttään. Mietin pitkään, mitä ottaisin. Vaihtoehtoja oli ehkä kuusi, ja ruukkuja vaan kaksi. Kaksi kasvia tekin kuitenkin sen lähtemättömän vaikutuksen, ja ne olivat Suka-aloe ja Kuristajaklusia.

Hiljattain ostamani lempikasvi Aloe vera
Hiljattain ostamani lempikasvi Aloe vera

Kasvituilla ja juuttinarulla tuetut Aloe vegan lehdet
Kasvituilla ja juuttinarulla tuetut Aloe vegan lehdet

Istuttamassa

Kun kotona aloin istutuspuuhiin, poistin ensin Murattien jämät ruukuista. Kävi ilmi, etten ollut kastellut niitä liikaa, sillä multa oli kosteahko, ehkä enemmän jopa kuivempaan suuntaan, mutta ei niin, että se selittäisi lehtien kuivumisen. Ja edelleen, se kolmas hyvin voiva on saanut saman määrän vettä. Koska pari oksaa oli vielä ihan hyvin voivia, päätin säilyttää ne ja laittaa yhteen kaapin perällä olleeseen pieneen ruukkuun, jos ne vaikka vielä siitä lähtisi. Seuraavaksi istutin Suka-aloen ja harmikseni huomasin, että kasvin pienuudesta huolimatta se olikin hieman liian suuri pussukkaruukkuun, johon olin sen ostanut. Jätin sen kuitenkin siihen, toistaiseksi, sillä muutakaan paikkaa ei ollut. Tämä tietää siis sitä, että lähiaikoina on mentävä ruukkuostoksille, ostettava Suka-aloelle ihan oma ruukku ja sitten siitä seuraa tietysti se, että pussukkaruukku on jälleen tyhjillään ja vailla omaa viherkasviaan...

Näiden kahden Muratin hoidossa epäonnistuin
Näiden kahden Muratin hoidossa epäonnistuin

En ymmärrä, mikä nämä lehdet lopulta kuivatti
En ymmärrä, mikä nämä lehdet lopulta kuivatti

Suka-aloe on todella söpö tässä pussissa, mutta häviää sinne kuitenkin ikävästi ja on siihen pienikin
Suka-aloe on todella söpö tässä pussissa, mutta häviää sinne kuitenkin ikävästi ja on siihen pienikin
Uusi Muratin kasvuyritys muutamalla oksalla
Uusi Muratin kasvuyritys muutamalla oksalla

Ainakin vielä vihertää
Ainakin vielä vihertää



Uusia paikkoja

Kuristajaklusia pääsi betoniseen ruukkuun, johon se sopii kaikinpuolin aivan täydellisesti. Nyt kun Muratista vielä säilyi jämiä, pääsi Kuristajaklusia olohuoneessa hyllylle, jossa kasveja ei vielä ollutkaan. Tästä lähti pieni kasviensiirtelyn ketjureaktio liikkelle, ja hain eteisen lipastolta vielä Pesäraunioisen olohuoneen ikkunalaudalle asumaan. Sen lehden kärjet olivat alkaneet rusehtamaan, vaikka vettä sekin on saanut runsaasti, kuten sanaismaisena kasvina pitääkin. Ajattelin, että ehkä se ei kuitenkaan saanut riittävästi eteisessä valoa, vaikka lukemani perusteella se hieman varjoisammassa viihtyisikin. Aika näyttää, miten se viihtyy runsaammassa valossa.

Kuristajaklusia teki minuun ulkonäöllään lähtemättömän vaikutuksen
Kuristajaklusia teki minuun ulkonäöllään lähtemättömän vaikutuksen

Kokeilin ensin Pesäraunioista hyllynpäälle, jossa on kolme muutakin kasvia, mutta se päätyi kuitenkin siirtymään olohuoneen ikkunalaudalle
Kokeilin ensin Pesäraunioista hyllynpäälle, jossa on kolme muutakin kasvia, mutta se päätyi kuitenkin siirtymään olohuoneen ikkunalaudalle


Uusia ruukkuja, lisää kasveja

Jokin aika sitten siirsin myös kovaa vauhtia kasvavan käärmekaktuksen isompaan ruukkuun. En ollut tullut ajatelleeksi, että jokainen oksa siinä on ns. erillinen, kun se oli hyvin paljon pienemmässä ruukussa. Tästä seurasi se, että nyt tuo isompi ruukku ammottaa tyhjyyttään. Äitini, jolta Käärmekaktuksen alkujaan sainkin, onkin antamassa minulle pistokkaita lisää. Sen lisäksi äidillä on tulossa minulle jotain aivan ihana: Värinokkonen, eli Isokirjopeippi. Kyseessä on köynnöskasvi, jolla on aivan upean violetit lehdet. Haluaisin sen ehdottomasti katosta roikkumaan jonkinlaisessa amppelissa, mutta tässä asunnossa se jääköön tekemättä. Veikkaan, että täällä sen paikka voisi olla makuuhuoneessa, Noelin matalahkon vaatekaapin päällä.

Käärmekaktus kaipaa lisää oksia ruukkuunsa
Käärmekaktus kaipaa lisää oksia ruukkuunsa



Sydämeni osuman sai

Tämä viherkasviharrastus on vienyt sydämeni, eikä siihen tarvitse edes isoa budjettia, kun saa kestävää ja näyttävää aikaan. Toki tähänkin lajiin, niin kuin mihin tahansa, saa uppoamaan euroja niin paljon kuin haluaa. Joka tapauksessa, sopii hyvin myös hintansa puolesta kotona olevalle äidille. Hiljattain edellisiä istutuksia parvekkeella tehdessäni huomasin, että juuri siinä hetkessä olin onnellinen.

Keinäsanopinkieli ja saniainen voivat erinomaisesti
Keinäsanopinkieli ja saniainen voivat erinomaisesti
Nämä tuntemattomat saniaistyyliset kasvit makuuhuoneen ikkunalaudalla voivat erittäin vehreästi ja vihreästi
Nämä tuntemattomat saniaistyyliset kasvit makuuhuoneen ikkunalaudalla voivat erittäin vehreästi ja vihreästi

Keihäsanopinkieli on lempikasvini
Keihäsanopinkieli on lempikasvini

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti