18. kesäkuuta 2020

Äitiysvapaat päättyy tänään. Maanantaina töihin?

Niin se vaan tuli kohti loppua minunkin äitiysloma ja vanhempainvapaa. Voin vain todeta, ettei minulla ollut aiemmin aavistustakaan siitä, kuinka nopeasti aika voi kulkeakaan. Tässä ensimmäisessä vauvavuodessa ero vuoden takaiseen on niin valtava, että tuntuu, kuinka se voi olla mahdollistakaan. Vuosi sitten tuo äidin aurinko oli 29 viikon ikäinen mytty vatsassani. Nyt 9 kk ikäinen kaikki hyväntuulisuudellaan ja hymyilevällä olemuksellaan hurmaava vilkas ja energinen touhutoope. Jos ajattelen kulunutta 9 kuukautta raskaana tai nyt vauvan kanssa, niin raskausaika tuntuu siihen nähden ikuisuudelta. Päivät, viikot ja kuukaudet vaan vilisee ohitse lapsen kehittyessä huimaa vauhtia.




Ihmisen parasta aikaa

Olen niin onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olen saanut viettää Noelin kanssa kotona. Nähdä kaikki se kasvu, oppiminen, oivaltaminen ja kehitys. Uskallan sanoa, että aika on ollut koko elämäni parasta, mitä ikinä eteen vielä tuleekaan. Sain kokea kotona olon vauvan kanssa elämässäni yhden ainoan kerran ja se on ollut ihanaa, enkä sekuntiakaan vaihtaisi pois, vaikka välillä on väsyttänyt niin paljon, että järki loppuu. Noel on ollut äärimmäisen helppo vauva, eikä elo hänen kanssaan ole millään tavalla raskasta tai hankalaa, päin vastoin. Väsymyksen aiheuttaa pitkään, jo alkuraskaudesta asti jatkunut katkonainen yöuni, ehkä ikäkin, ja vielä nousen yösyötöille kahdesti yössä. Noel jättää yösyönnin pois ajallaan, kun on siihen valmis, eikä enää sitä tarvitse. Ei hän huvikseen minua hyppyytä. Juo maidon ja käy välittömästi uudestaan nukkumaan. Elän Noelin tahtisesti, sillä sen jos minkä olen alusta asti oivaltanut, että vauvat ovat äärimmäisen viisaita olentoja. He kyllä tietävät tarpeensa, mutta eivät vain osaa niitä itse toteuttaa. Meidän vanhempien tehtävä onkin niitä kuunnella, arvostaa ja auttaa.




Yksi taival päättyy, toinen alkaa

Äitiysloma ja vanhempainvapaa päättyy osaltani tänään. Sunnuntai-iltana en kuitenkaan kaiva työvaatteita naftaliinista, sillä huomisesta alkaen olen hoitovapaalla, ja saan nauttia Noelin kanssa kotona olosta vielä pari viikkoa vajaat puoli vuotta eteenpäin. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille heille, jotka sen minulle mahdollistavat. En mitenkään päin olisi ollut valmis laittamaan Noelia nyt hoitoon, vaikka päiväkoteja kohtaan minulla onkin vain hyviä ja positiivisia ajatuksia. Minusta on esimerkiksi ihanaa ajatella, kuinka lapseni saa ikäistään seuraa ja kavereita. Pääsee leikkimään ja touhuamaan toisten lasten kanssa. En ajattele, että lapseni kasvattaa joku toinen aikuinen, vaan hoitaa ja pitää huolta sillä aikaa, kun minä käyn töissä, joka mahdollistaa elämäämme taas toisenlaisia yhdessä olemisen ja tekemisen juttuja.




Valmis töihin käyttämättömin meriitein

Vaikka nyt tuntuukin siltä, että voisin jatkaa kotona oloa pidempäänkin, sillä niin ihanaa on tuon lapsen kanssa oleminen, tiedän, että olen myös valmis ja halukas lähtemään tammikuussa töihin. Siitä on tiettyjä merkkejä, joita en avaa tässä kohtaa enempää. En koe olevani mitenkään urakeskeinen ihminen, vaikka työelämässä hyvin pärjännyt ja menestynytkin. Minä vain satun tykkäämään työnteosta ja saanut pitkälti ja pääosin tehdä sitä sellaisten asioiden parissa, joista nautin. Pidän myös tärkeänä sitä, että minulla on elämässä oma merkittävä juttuni, minun työ. Minulla on takataskussa myös käyttämättä jäänyt ylempi ammattikorkeakoulututkinto, sillä tein positiivisen raskaustestin pari viikkoa valmistumisen jälkeen. Mitä sen kanssa vielä keksinkään, jää nähtäväksi. 



Liian pieni hoitoon

Tiedän, että me äidit Suomessa olemme erinomaisessa asemassa muuhun maailmaan nähden, että meillä ylipäätään on äitiyslomat ja vanhempainvapaat. Ja että meille vielä maksetaankin niistä. Siitä huolimatta minusta tuntuu hieman karulta, kuinka keskeneräiseltä tuollainen 9 kk ikäinen vauva tuntuu päivähoitoon laitettavaksi. Tiedän hyvin, ettei kaikilla ole mitään mahdollisuuksia jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, ja se olisi voinut olla myös minun kohtaloni. Siksi osaan arvostaa todella paljon sitä, että minulle se mahdollisuus annettiin ja suotiin. Kun ajattelen Noelia, omaa lastani, on minulle tärkeää, että ennen päivähoidon aloittamista hän: 
  • kävelee
  • ilmaisee itseään edes jollain tasolla ymmärrettävästi

Sopeutumista

Kun maanantaina tammikuun 4. päivä 2021 avaamme päiväkodin oven minun lähtiessäni töihin, on Noel silloin 6 päivää vajaa 1 v ja 4 kk. Se tuntuu ainakin nyt oikein sopivalta iältä ajateltuna tämän hetkiseen kehitykseen ja taitoihin nähden. Noel on tuntemattomammissakin paikoissa tosi reipas ja touhukas, vaikkakin aluksi hieman tarkkailevampi, kuin tutussa ympäristössä. Myös nämä piirteet ovat osaltaan vahvistaneet  ajatuksiani tulevaan siitä, että Noel tulee varmasti suhtautumaan ja sopeutumaan helposti päiväkodin ympäristöön, jossa on paljon hänelle tärkeitä asioita, puuhaa ja tekemistä. Koska minä tein töihin hoitovapaasopimuksen jo helmikuussa, olen tammikuussa ehtinyt sopeutua ja asennoitua lähes vuoden alkavaan päiväkoti- ja työelämään. On ollut ihanaa tietää tapahtumat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin tästä kaikesta on voinut vaan nauttia. Pian on kuitenkin lusittu jo puolet siitäkin ajasta ja ajan rajallisuus sekä nopea kulku hieman ahdistaa. Olen kuitenkin varma siitä, että myös vuoden vaihteen jälkeen nautimme elämästä ja elämme hetkessä jälleen sen parasta aikaa, vaikkakin eri tavalla. 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti