3. kesäkuuta 2020

Isomummoni virkkaaman pitsipeiton uusi ilme

Isomummoni, vaarin äiti, alias "Riksun mummo", koska asui Riihimäellä, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo vuonna 1985, jolloin minä olin viisi vuotias. Muistan Riksun mummon hyvin. Kävimme usein hänen luona kylässä. Hänen kotinsa lähellä oli Lasinpuhaltajan patsas, joka oli aina nähtävyys sinne mentäessä. Muistan hänen asunnon pohjan ja sen, kuinka tykkäsin leikkiä olohuoneen lattialla sellaisella entisajan hyrrällä. Kirjahyllyssä oli posliininen koira, jota rakastin valtavasti. Lapsen mielikuvituksessa se tuntui lähes oikealta. Hauskin juttu oli kuitenkin Riksun mummon vessassa. Punainen puinen taulu, johon oli keltaisilla fraktuurakirjaimilla kirjoitettu vessaloru, joka piti lukea minulle ääneen kerta toisensa jälkeen. Riksun mummon kuoltua, tämä taulu päätyi kotini vessaan. Opettelin kirjaimet ja lukemaan sen ihan itse. Tosin, osasin sen ulkoakin, ja osaan yhä:

"Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki. Ei helpotusta aikaan saa ken itse sit' ei hanki. Usein pääsee vaivoistaan kun hetken viettää täällä. Kas yksinäistä helpottaa kun istuu tyhjän päällä." 


Alkuperäisessä kuosissaan...
Alkuperäisessä kuosissaan...
Tuunatussa kuosissaan...
Tuunatussa kuosissaan...

Yks kaks yllättäen

En tiedä, missä tuo vessataulu on tänäpäivänä, liekö enää olemassakaan, ehkä voisin muistaessani kysyä sitä äidiltäni, mutta nyt, yks kaks yllättäen makuuhuoneessani on todella kaunis Riksun mummon virkkaama pitsipeitto, jota sen sijaan en muista hänen kodistaan ollenkaan. Sittemmin se on ollut myös minun mummon ja vaarin sänkypeittona, mutta muistini ei tavoita sitä sieltäkään. No, nyt se on kuitenkin minulla, tosin, ei aivan entisellään, ja olen siitä todella iloinen ja onnellinen. Miten se minulle nyt sitten oikein päätyikään?

Näin hempeä keltainen väri ei ole mieleeni laisinkaan
Näin hempeä keltainen väri ei ole mieleeni laisinkaan

Peiton pitsikuvio on todella kaunis
Peiton pitsikuvio on todella kaunis

Lanka on ohutta ja virkattavaa tässä on totisesti riittänyt
Lanka on ohutta ja virkattavaa tässä on totisesti riittänyt

Jätskittelyä neljässä polvessa

Olin Noelin kanssa menneenä sunnuntaina vanhempieni luona äitini, Noelin mummon seurana, sillä isä, Noelin ukki oli ollut jo lähes viikon mökillä ja äiti issekseen kotona. Äitini oli kertonut lähellä asuville vanhemmilleen, Noelin isomummolle ja vaarille, että olemme tulossa koko päiväksi käymään, ja järjesteli meille jätskihetkeä isovanhempieni pihalle. Kahvi ja teehetki jäätelön kera neljässä polvessa. Aika upeaa! Olisimme varmasti muuten menneet heille, mutta tänä vuonna 85 ja 86 vuotta täyttävien kanssa korona on syytä ottaa tosissaan. Mummon ja vaarin piha oli lopulta täynnä muuta porukkaa, joten päädyimme jätskittelemään turvaetäisyyksin vanhempieni takapihalla.

Pesukone juuri käynnistynyt värjäykseen
Pesukone juuri käynnistynyt värjäykseen

Kun värjäysvaahto oli laantunut, näin ensimmäisen vilauksen peiton uudesta väristä
Kun värjäysvaahto oli laantunut, näin ensimmäisen vilauksen peiton uudesta väristä

Molemmat isomummoni tykkäsivät virkata myöskin

Siinä kului tunti jos toinenkin jutellessa mukavia, enkä oikein tiedä, miten päädyimme puhumaan käsitöistä. Mummo on ollut kova kutomaan villasukkia, kunnes ei enää pahan nivelrikon myötä kyennyt. Minä kerroin tykkääväni virkata ja tehneen Noelillekin peiton. (Olin varma, että olen tehnyt siitä postuksen, mutta enpäs olekaan. Korjaan asian pikimmiten, mutta sitä ennen löydät sen keskeneräisenä täältä). Siihen mummo vastasi, että hänen äiti, minulle tärkeä ja rakas isomummo, edesmennyt puolesaan vuonna 1986, oli myös kova virkkaamaan. Juttuun yhtyi vaari, jonka äiti, niinikään isomummoni, alias Riksun mummo, oli myös virkkaavaa sorttia, ja hänen virkkaama peitto olisi joutilaana heidän kaapissaan. Kysyi, haluaisinko sen. Olivat tarjonneet sitä muillekin sukulaisille, mutta ei ollut jostain syystä kelvannut kenellekään. No, minähän halusin. Hassua, sillä en yleensä halua. Haluan vain sitä, mitä tarvitsen, ja mitään tämmöstä en ollut kaivannut.

Aikaisessa aamuauringon valossa kävin tarkastamassa yön aikana kuivuneen peiton värin
Aikaisessa aamuauringon valossa kävin tarkastamassa yön aikana kuivuneen peiton värin


Kun radion sijaan keskittyy ajatuksiinsa...

Vaari lähti hakemaan peiton ja parin minuutin päästä oli jo takaisin takapihalla vaaleankeltainen peitto kainalossaan. Väri ei alkuunkaan miellyttänyt minua, mutta vahvasti halusin sen silti. Minulla on ollut jo vuosia ajoittaisena haaveena käyttää sisustuksessa keltaista, tosin paljon tummempaa ja kirkkaampaa, mutta ajattelin, että tästä se rohkeasti ja varovaisesti lähtisi liikkeelle. Ensin lähdin kuitenkin ajamaan Noelin kanssa takaisin Helsinkiin. Harvoin kuuntelen autossa radiota tai muutakaan, ja niin annoin tälläkin kertaa ajatusten tulla ja mennä. Mielessä kutkutti kuitenkin, kunpa peitto olis hieman toisen värinen, edes tummemman keltainen. Värjäys! Minä voin värjätä sen! Ehkä? Uskaltaisinko? Pesukoneväreillä. Niitä olen käyttänyt ennenkin. Peiton lanka on 100% puuvillaa, joten väri tarttuisi helposti ja varmasti. Voisinko vaihtaa väriä ihan totaalisesti? Mustaksi? Apua. Kääntyykö Riksun mummo haudassaan? Mitä vaarikin sanoisi? Entä jos peitto menee pilalle ja joudun peittelemään sitä loppuelämäni kaapissa? Se on minulle arvokas, tärkeä... Kävin melkoista keskustelua itseni kanssa siitä, onko värjäys ok, vai turmelenko kauniin ja tunnearvokkaan sukukalleuden, joka tosin taisi olla sitä vain minulle.

Huolellinen silitys voimakkaalla höyryllä
Huolellinen silitys voimakkaalla höyryllä


Syntisissä puuhissa

Kun pääsimme kotiin, hoidin Noelin kanssa iltatoimet ja hänen nukahdettuaan ryntäsin googlettelemaan vanhan virkatun pitsipieton värjäystä. Musta väri kummitteli edelleen mielessäni. Hakutuloksista olin suorastaan yllättynyt, kuinka moni oli tehnyt niin, nimenomaan värjännyt mustaksi, joko kellastuneelle tai muuten epämiellyttävän väriselle entisajan pitsipeitolle. Luettuani muutaman blogitekstin aiheesta ja ihasteltuani kuvia, olin varma, että olin keksinyt parhaan idean ikinä, vaikka vähän se 35 vuotta sitten edesmenneen isomummon reaktio asiaan mietityttikin. Ihan kun olisin tekemässä syntiä. Vielä seuraavana päivänä selitin asiaa äitiystävälleni ja sain häneltä rohkaisun, että isomummo olisi todennäköisesti vain mielissään peiton tullessa käyttöön kaapissa pyörimisen sijaan. Odotin iltaa, että pääsen värjäämään, sillä olin jo heti aamupäivästä käynyt ostamassa paketin harmaata pesukoneväriä. Musta tuntui liian rajulta, mutta oli harmaan epäonnistuessa minun backup.

Harmaa pitsipeitto istuu täydellisesti valkoisten lakanoiden päälle
Harmaa pitsipeitto istuu täydellisesti valkoisten lakanoiden päälle


Eipä muuta kun värjäämään

Halusin peitosta vaalean harmaan, mutta lopputuloksen saaminen sellaiseksi mietitytti paljon, sillä lähtötilanne ei ollut valkoinen, vaan vaalean keltainen. Minkälaista väriä tulee, kun sekoittaa harmaata keltaiseen? Ostin väriä yhden ison paketin, sillä se riitti värjäämään vaalean harmaaksi 300g enemmän kangasta, mitä minun peittoni painoi. Paketin ohjeen mukaan 30 asteen lämpötila riittäisi, mutta 40 asteessa saisi voimakkaamman tuloksen. Jos peitto olisi ollut valkoinen, olisin valinnut 30, mutta nyt, kun pohjalla oli väri, jonka halusin peittyvän, enkä missään nimessä paistavan läpi, valitsin 40. Käynnistin pesukoneen todella jännittynein tuntein.

Makuuhuonetta ei oikein juuri muuten ole mitenkään sisustettu, joka on minulle hyvinkin epänormaalia
Makuuhuonetta ei oikein juuri muuten ole mitenkään sisustettu, joka on minulle hyvinkin epänormaalia



Edes vilaus väristä

Kun värjäystä oli hetki takana, kävin katsomassa, josko näkisin jo jonkinlaisen tuloksen pesukoneen luukun takaa. Kone oli niin täynnä sinertävää vaahtoa, että se oli vain toiveajattelua. Reilu parituntisen ohjelman aikana kävin luukulla varmasti sata kertaa toiveissani nähdä edes vilaus, miltä väri näyttää. Ja sitten yhtäkkiä näinkin. Vaahto oli tiessään ja koneessa pyöri tumman harmaa peitto. Väri oli tummempi, mitä olin ajatellut, mutta voisin erittäin hyvin elää sen kanssa. Tosin tajusin, että märkänä puuvillapeiton väri on eri, kuin kuivana. Mielessäni toivoin sen kuitenkin hieman vaalenevan.

Peitto on kaunis yhdistelmä myös Vallilan Kelohonka verhojen kanssa, jotka niin ikään ovat erilaisimmat verhot, mitä ikinä koskaan kotonani on ollut
Peitto on kaunis yhdistelmä myös Vallilan Kelohonka verhojen kanssa, jotka niin ikään ovat erilaisimmat verhot, mitä ikinä koskaan kotonani on ollut



Kuivu kuivu jo

Yön pikkutunteina ripustin peittoa kuivumaan hämärässä valossa ja se näytti niin hyvältä. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun värjätessäni sen. Yöllä syöttäessäni Noelia, koitin hämärässä käydä tihrustelemassa, miltä väri kuivuessa näyttää, mutta tummalta se vaikutti edelleen. Aamulla heti ensimmäisenä Noelin vaipanvaihdon jälkeen hiippailin kurkkaamaan, miltä pietto näyttääkään, sillä aurinko valaisi huontta jo kivasti. Jes! Peitto oli kuivunut ja aivan täydellisen värinen!

Niin kaunista
Niin kaunista



Mitä mietit

Kun Noel meni aamupäiväunille, silitin peiton voimakkaan höyryn kanssa huolellisesti kauttaaltaan ja tutkin kuviota tarkemmin. Se on äärimmäisen pientä piperrystä ja Riksun mummolla on täytynyt mennä ikuisuus sen tekemiseen. Mietin silittäessä, että mitä hän on mahtanut miettiä sitä tehdessään? Minkälaisia ajatuksia hänen päässään on pyörinyt? Onko hän katsonut samalla telkkaa? Kuunnellut radiota? Hyräillyt? Ehkä istunut sohvalla? En koskaan saa tietää. Silmukoihin on se suljettuna.

Maailman suloisimmat varpaat ne sieltä kurkistaa
Maailman suloisimmat varpaat ne sieltä kurkistaa

Ai että miten pitsi olikaan jännän tuntuista
Ai että miten pitsi olikaan jännän tuntuista

Riemastuttava peitto tuli elämäämme
Riemastuttava peitto tuli elämäämme

Varpaat <3
Varpaat <3 
Kaikin puolin hyvä peitto
Kaikin puolin hyvä peitto



Hyväksyntä

Noel heräsi lähes 3 tunnin unilta ja viimein pääsin sovittamaan harmaata peittoa parisängyn päälle. Se sopi siihen lähes täydellisesti, vaikka muutoin makuuhuoneen sisustusta ei ole oikein olemassakaan. Myös Noel ihastui peittoon välittömästi ja häntä siinä peittoa pöllytellessä katsellessani tiesin, ettei Riksun mummokaan kääntynyt haudassaan.

<3. Jennyfer

P.S. Viimeistellessäni tätä postausta tajusin, että minähän olin viimeaikoina etsinyt ideoita erilaisiin sängynpetausmahdollisuuksiin. Joku selvästi oli kuullut huoleni. Pitsipeitto on siltäkin osin täydellinen, että sängyssäni on aina valkoiset lakanat, jolloin yhdistelmä on todella kaunis. Tuollaisen pitsipeiton alle ei mikään värikäs tai kirjava lakanasetti sopisi, ja minäkin nukkuisin sellaisissa vain levottomasti. 

1 kommentti:

  1. Tuli muuten tosi nätti lopputulos! Mistä tuli mieleen, että itsellänikin taitaa olla kaapin perukoilla pitsipeitto, joka ei sellaisenaan ole mitenkään sopinut meille. Mutta ehkä värjättynä...

    VastaaPoista