23. kesäkuuta 2020

Meidän mökki

Tervetuloa meidän mökille! Ajattelin, että kerron hieman sen historiaa ja esittelen paikkoja. 







Lapsuuteni paikka

Isäni ja pari vuotta sitten edesmennyt pappani ovat rakentaneet tämän ihastuttavan paikan. Kaikki sai alkunsa vuonna 1989. Olin 9 vuotias. Sinä kesänä valmistui tuvallinen saunarakennus. Paikka on Keski-Suomessa, Keiteleen rannalla, lähellä isäni kotipaikkaa. Seuraavana vuonna tontille tuli aitta/varasto, ja 1991 kohosi itse mökki. Tietysti siellä on myös ulkohuussi. Mitäpä olisi mökki ilman sitä. Siitä lähtien olen viettänyt mökillä kaikki lapsuuden ja nuoruuden kesät, sekä rutkasti muita lomia ja viikonloppuja, kunnes aikuisiällä siihen tuli muutos. 




Polvelta toiselle

Ihan alkuun saunarakennusta asutti 1998 edesmennyt isäni täti. Sittemmin se oli pitkälti vanhempieni valtakuntaa, sillä mummo ja pappa asuttivat mökkiä. Vuosien mittaan aitta muuttui tilaksi, jossa varastoitiin kaikenlaista, kuten nytkin, mutta ihan alkuun se oli paikka, jossa minä nukuin kesäisin. Haluaisin sen sellaiseksi kivaksi pieneksi huoneeksi edelleen, mutta saapa nähdä. Aitta onkin ainoita, joka ei ole talviasuttava, vaikka paikka muuten onkin. Varsinaisen varaston tilalle on viime kesänä rakennettu vanhempieni toimesta aivan ihana uusi vessa, vanhan huussin ollessa edelleen paikoillaan. Tontilla nököttää myös ihan oma erillinen varastorakennus. Ai niin, pieni maakellari löytyy myöskin. 





 Kummallisia juttuja

Enkoskaan ollut papalleni olemassa, en mitään enkä ketään. Kolme vuotta sitten edesmennyt mummo taisi välittää. Ainakin joskus papan saunoessa soitti salaa. Kävin katsomassa häntä sairaalassa usein ennen kuolemaa ja tiedän, että hän tykkäsi. Piti aina kädestä ja nosti käteni rinnalleen. Kun aikuisiällä olin menossa mökille heidänkin ollessa siellä, sain kuulla toinen toistaan kummallisempia selityksiä ja syitä siitä, miksi en voinut. Ilmeisesti pappa ei halunnut. Aina silloin kävin pyörähtmässä, viikonlopun tai viikon, kun vanhempani olivat siellä kahdestaan. Meni kuitenkin vuosia, että käyttöaste osaltani oli heikko, vaikkakin vuosittainen. 









Nyton toisin

Toissa kesänä kaikki muuttui, tavallaan, kun pappakin oli mennyt pois. Isäni peri paikan, eikä minun, isäni ainoan perillisen mökkeilyä estänyt enää mikään eikä kukaan. Tai hetkinen. Kesällä olin siellä viikon. Syksyllä pidennetyn viikonlopun, mutta muuten se meni viimeistellessä opintoja töiden ohella, ja vuoden vaihteen jälkeen olinkin jo raskaana. Kevät meni aivan sumussa yllättävästä tapahtumasta, ja päädyin mökille vasta viime vuoden juhannuksena. Sen jälkeen en enää uskaltanut, sillä lähimpään synnytyssairaalaan oli mettän keskeltä matkaa 100 kilometriä. Sittemmin Noelin ollessa ihan pieni, en lähtenyt sinne jäiden aikaa, sillä silloin siellä ollaan kantovesien varassa. Kesäisin vedet kyllä tulee ja menee ja nyt olimmekin siellä sitten ensimmäistä kertaa koko juhannuksen. Koska olen hoitovapaalla tämän vuoden loppuun, lähdemme pian Noelin kanssa sinne ainakin viikoksi uudestaan. Veikkaan, että tulemme olemaan siellä sen jälkeenkin tiiviisti ainakin elokuun loppuun asti. Syksy jää nähtäväksi, mutta Jouluna haluan sinne ehdottomasti. Enää en myöskään ole ainoa perillinen, vaan paikka on käytännössä Noelin. 






 Parasta

Nyt isä ja äiti asuttavat mökkiä, minä ja Noel saunatupaa. Toisinkin päin voisi olla, mutta minä viihdyn jotenkin siinä pienessä tuvassa paremmin, vaikka haaveissani onkin sinne jonkinmoinen remontti. Pidemmittä puheitta, kuvat puhukoot puolestaan. 

P.S. Parasta mökkeilyssä on: 
  • ulkona oleminen
  • järvi
  • puusauna
  • grilli
  • lepääminen
  • lukeminen
  • oleminen
  • laiturilla istuskelu
  • järvelle tuijottaminen
  • luonto
  • hiljaisuus
  • oma rauha
<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.