1. heinäkuuta 2020

Hakemus varhaiskasvatukseen - Millä perusteilla ja fiiliksillä?

Lähetin hiljattain hakemuksen Noelin varhaiskasvatukseen tammikuun alusta lähtien, sillä minun on aika palata sillon töihin. Hakemus tulee laittaa sisään viimeistään neljä kuukautta ennen tarpeen alkamista, mutta en nähnyt syytä pihdata sitä tämän pidemmälle, sillä meillä on näiden asioiden osalta selvät sävelet. Tulen ehkä asumaan tällä alueella forever, tykkään tästä ihan valtavan paljon, suorastaan rakastan, ja uskon sen paremman, ehkä jopa täydellisen kodinkin löytyvän ajallaan. Lähtökohtaisesti toivon, ettei Noelin tarvitsisi koskaan vaihtaa päiväkotia kesken kaiken, ainakaan sen vuoksi, että minä olisin epävarma, missä haluan asua ja poukkoilisin sinne sun tänne. Tästäkin vinkkelistä katsottuna oli siis helppo laittaa hakemus sisään jo nyt, sillä me emme ole muuttamassa tästä kantakaupunginosasta mihinkään. 

Noel leikkimässä Espan puistossa


Ilman kokemusta ja näkemystä

Päiväkotitoiveita sai hakemukseen laittaa viisi, ja se tuntui minusta aika isolta määrältä. Koska minulla ei ole juuri mitään kokemusta päiväkodeista sitten oman 1986 olleen esikouluni, olin aika mielenkiintoisen asian äärellä. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki myös se, että yhteenkään näistä päiväkodeista ei päässyt nyt tutustumaan, koska korona. Ei ollut mitään kättä pidempää, jolla päätellä se, mikä on ykkönen, mikä vitonen, ja mihin järjestykseen arvon kolme muuta siinä välissä. Viisi päiväkotia oli kuitenkin syytä löytää, sillä alueemme vapaiden päivähoitopaikkojen tilanne ei ole ruusuinen. Pelkästään marras- joulukuussa 2019 tänne syntyi 40 vauvaa, kesällä-syksyllä vissiin toinen mokoma. On selvää, että moni meistä äideistä lähtee samoihin aikoihin, muutamien kuukausien heitoilla takaisin työelämään, ja lapsemme kilpailevat samoista alueen hoitopaikoista. Viisi päiväkotia oli siis syytä saada laitettua toivelistalle, jollei halua tulla viskotuksi mihin päin kaupunkia sattuu. Meidän alueella on 3 kunnallista päivähoitopaikkaa, joista yksi hieman sivummassa. Lisäksi valitsin viereisestä kaupunginosasta kaksi päiväkotia, jotka osuvat sopivasti työmatkan varrelle kuljettaessa autolla, julkisilla tai ei-suorinta-mahdollista-reittiä pyörällä. Meidän etu ei myöskään ole se, että hoitotarve alkaa tammikuussa, eikä syksyllä, sillä silloin ei liiku isoja massoja pois varhaiskasvatuksesta vapauttaen paikkoja, kuten eskariin. 

Noel rakastaa keinumista



Sokkona hoitoon

Ensin minussa tuotti suurta ärsytystä se, etten päässyt tutustumaan päiväkoteiin ja joutuisin laittamaan lapseni tammikuusta lähtien hoitoon paikkaan, josta minulla ei ole mitään käsitystä, millainen se on. Jos syksy ei tuo mitään muutosta, että ennen meille osoitettua paikkaa ehtisimme pyörähtää nämä viisi paikkaa läpi ja mahdollisesti vielä ruuvata toivejärjestystä uuteen asentoon, niin melko sokkona hoitopaikan suhteen mennään. Ensimmäinen kontakti päiväkotiin tulee siinä tapauksessa olemaan se, kun olemme jo ottaneet, sokkona, paikan vastaan ja lähdemme harjoituskäynneille ennen varsinaista ensimmäistä kokonaista hoitopäivää.

Hyvät valinnat

Nyt mieleni on kuitenkin rauhallisempi laitettuani hakemus sisälle, ja intuition varassa toimiessani totean, että toiveeni ovat hyvät sellaiset. Sen lisäksi, että sijainti oli yksi kriteereistä, oli sitäkin tärkeämpi se fiilis, jonka päiväkoti on ulkoisesti minulle tuottanut. Olen lenkkeillyt näiden kaikkien viiden ohitse lukuisia kertoja ja nähnyt sitä meininkiä, kun lapset leikkivät pihalla. Ja todella, näissä kaikissa on kunnollinen piha! Kaikissa ei Helsingissä todellakaan ole, ja se oli myöskin yksi määräävä tekijä. Päiväkoti pystyy tuottamaan yllättävän voimakkaita ajatuksia ja tuntemuksia jo pelkästään ulospäin. Rakennuksen ulkoinen olemuskin henkii paljon. Henkilöstön tapaaminen ja sisätilojen näkeminen olisi tietysti first things first, mutta minkäs teet. Toisaalta, henkilöstökin voi aina vaihtua. 

Äitikin osaa vielä tehdä hiekkakakkuja


Miksi kunnallinen

Meille tuli taannoin kutsu tutustumaan asuinalueellamme, vaikkakin hieman sivummassa, olevaan yksityiseen päiväkotiin hienoine painotuksineen kaikkineen. Kävimme tutustumassa, ja se siitä. Olin valmis sijoittamaan lapseni varhaiskasvatukseen 100 e kuukaudessa enemmän, jos saisin rahalle jotain erityistä vastinetta. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti piha. Sitä ei käytännössä ollut. Sen puutetta paikkailtiin läheisillä leikkipuistoilla. Sisätilat sen sijaan teki vaikutuksen ja lisäksi pienten ryhmäkoko oli todella maltillinen. Päiväkodin johtaja oli mukava. Esitteli paikat ja kertoi toiminnastaan kattavasti. Kertoi myös sen, että päiväkoti on vuoden vanha ja hän on jo toinen johtaja, lisäksi irtisanoutumisia on ollut muidenkin työntekijöiden keskuudessa. En oikeesti osaa edes lopulta sanoa, mikä sen fiiliksen minulle aiheutti. Ehkä siinä yhdessä työntekijässä, josta näin vain kuvan, oli jotain hämärää? Olin kuitenkin sieltä lähtiessä totaalisen varma siitä, että no go. Tuli myös ajatus, että hoitopaikka voi myös lähteä alta, jos maksavia asiakkaita ei ole riittävästi, josta minulle jäi myöskin paikan suhteen joku vaikutelma. Olin ajatellut myös yksityistä liikuntapainotteista Touhulaa yhdeksi vaihtoehdoksi. No, ei tarvitse niitäkään enää ajatella, koska konkurssi. Sitä ei ainakaan tule tapahtumaan kunnallisen kanssa, joka puolestaan luo pysyvyyttä. Kun ajattelen kaikkia lähialueemme yksityisiä päiväkoteja ulkoisin seikoin (koska sisälle ei pääse) verrattuna kunnallisiin, vetää kunnallinen puoli pidemmän korren sijainteineen, rakennuksineen, pihoineen kaikkineen.

Noel ensimmäistä kertaa leikkimässä rannalla


Tyytyväinen valintaan

Tulee Noel valituksi mihin tahansa viidestä kunnallisesta haetusta päivähoitopaikoista, tiedän, että tulen olemaan tyytyväinen valintaan. Niillä eväin, mitä minulla on nyt käytettävissä, ei yksikään tunnu toistaan pahemmalta tai paremmalta. Saadusta paikasta tulee ilmoittaa kuukautta ennen aloitusajankohtaa. Täytyy todeta, että on kuitenkin tosi jännää odottaa, mihin se paikka napsahtaa. Vaikka kuinka rakastan olla Noelin kanssa kotona, on minulla todella positiiviset fiilikset siitä, mitä kaikkea hän pääsee sitten hoidossa päivän aikana tekemään ja kokemaan. Minkälaisia kavereita hän saa? Minkälainen kaveri Noel on? Kevätjuhlat, joulujuhlat, kaikki ihanat askartelut ja keskustelut kotona siitä, miten päivä on mennyt. Tiedän, että tulen sitten ajallaan rakastamaan sitäkin elämää.

Ota seurantaan jennyfer_1980 Instagramissa niin pääset mukaan meidän elämään sellaisissakin hetkissä, joista ei riitä juttua blogiin asti. 

<3. Jennyfer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti