16. elokuuta 2020

Mustikasta mustikkapiirakkaan

Viime viikolla mökillä ollessa lähdettiin äitin ja Noelin kanssa kävelylle. Matkalla huomasin, että metsässä on vaikka kuinka ja paljon poimimattomia mustikoita. Niitä näytti olevan koko ajan lisää ja lisää. Mielessä kutkutteli niiden poimiminen, mutta eihän minulla lenkillä mitään astiaa mukana ollut. 

Intoa täynnä lähdössä mustikkaan
Intoa täynnä lähdössä mustikkaan

Vadelmia

Päädyttiin höpöttelemään yhden mökkinaapurin pihalle muutaman mökin päähän. Hän haki minulle sisältä rasian ja sanoi, että voisin kerätä hänen pensaistaan vadelmia. Ilomielin keräsin rasiallisen, vaikka osa niistä olikin jo selvästi mennyt yli ja pilalla. Mielessäni kutkutteli edelleen ne mustikat ja mietin, miten herkullisen piirakan niistä vadelmien kera saisikaan aikaan.

Mustikoita

Kun palasimme takaisin omalle mökille, katselin jälleen valtavaa mustikkasatoa ja mietin, miten kukaan ei ollut vielä niitä poiminut pois. Muistan monena aikaisempana kesänä jonkun ehtineen hyvissä ajoin ennen minua, mutta nyt ne olivat tallella. Sovin äidin kanssa, että hän ja ukki hoitaisivat Noelin iltatoimet ja laittaisivat nukkumaan, ja minä lähtisin keräämään mustikat pois, kunhan vain ottaisin jonkun astian ja pukisin saappaat sekä pitkähihaisen päälle. 

Ei mikä tahansa astia

Äiti tarjosi ensin jotain kannua, mutta sanoin, että astian pitäisi olla kunnollisen kokoinen. Olin nähnyt mustikoita niiiin paljon ja tohkeissani olin tyhjentämässä koko metsää. Äiti vaihtoi sen n. 3 litran kulhon ja hauskasti lähtiessäni huomasin pukeneeni villasukat saappaisiin sen kanssa sävy sävyyn. Tyylillä jos millä sinne mustikkaankin mennään!

Marjanpoimijan kulho ja villasukat sävysävyyn
Marjanpoimijan kulho ja villasukat sävysävyyn

Tyylillä mustikaan
Tyylillä mustikaan

Hyttysiä, ja kuinkas sitten kävikään...

Reippain askelin etenin lyhyen matkan ja astuin pienen ojan yli hiekkatieltä metsän puolelle. Metsä oli mustikoista sinisenään ja aloitin järjestelmällisen poiminnan, että yksikään mätäs ei jäisi perkaamatta. Eipä aikaakaan, kun huomasi huitovani enemmän kun poimivani. Hyttysiä oli aivan järkyttävästi. Teinkin metsästä IGTV videon, jossa manaan asiaa ja olin varma, että raapisin ahteriani koko yön, sillä kyykkiessä se oli oivallinen iskupaikka laumalle. Videolla kerron, kuinka aion olla kaikesta huolimatta sitkeä, ja kerätä kulhon täyteen. Eipä aikaakaan sen kuvaamisesta, kun refleksinomaisesti kulho kädessä huitasin taas. Ja mitä kävi mustikoille, jotka jo peittivät koko kulhon pohjan ja vähän yli? No klassisesti kaatuivat maahan, tietenkin! Aloin poimimaan niitä takaisin kulhoon, kunnes huomasin, että jollain käsittämättömällä tuurilla ne olivat kaatuneet kohtaan, jossa oli iso linnun sulka. Se jos mikä sisältäisi bakteereita ja tähän korona-aikakauteen en todellakaan halua mitään lintuinfluenssaa enää lisää. Oli pakko jättää mustikat siihen, ja aloittaa alusta.

Mustikat peittää jo kulhon pohjan
Mustikat peittää jo kulhon pohjan

Mustikat kaatui linnunsulan päälle
Mustikat kaatui linnunsulan päälle

Edes yksi piirakka

Itikat tuntui vaan lisääntyvän ja nyt viimeistään huidoin enemmän kuin poimin. En todellakaan ollut enää keräämässä edes sitä kulhollista vaan sen, että saisin yhden piirakan paistetuksi. Kävin todella kovaa, jopa moraalista keskustelua itseni kanssa, miten tyhmää ja väärin on jättää mustikat mettään joidenkin pirun itikoiden takia, joiden pistokset syyhysi ihollani niin, että järki meinasi lähteä.

Ei kulhollista, vain piirakan verran mustikkaa
Ei kulhollista, vain piirakan verran mustikkaa

Miksi poimia itse? 

Käytän marjoja päivittäin vähintään joko smoothiessa tai puurossa, joten kunnon mustikkasato tulisi kyllä tarpeeseen. Saisin sen ilmaiseksi metsästä, kunhan vain poimisin. Toisaalta, minulla ei ole sellaista pakastinta, johon kovinkaan pitkän ajan tarpeet mahtuisi. Toisekseen, jos 500 g isoja ja makeita pensasmustikoita maksaa lähikaupan pakastealtaassa n. 3,50 e ja riittää minulle moneksi päiväksi, niin mikä motivoi poimimaan ne hyttysten syötävänä metsästä itse tunti tolkulla? Vaikka rakastan ja arvostan metsää sekä luontoa, retkeilen ja patikoin aina kun vaan mahdollista, en tuollaisessa hyttysorrossa saa marjastamisesta sellaisia kiksejä, että siihen käytettävä aikakaan olisi sen arvoista.

Mustikkapiirakkaa uudessa muumiessussa
Mustikkapiirakan leipomista itse poimituista marjoista uudessa muumiessussa 
Noel on todella innokas apu keittiössä hommassa kun hommassa
Noel on todella innokas apu keittiössä hommassa kun hommassa

Sittenkin pieni marjanpoimija

Tottakai itse poimituissa marjoissa on se itse poimimisen ja vaivannäön tunne ja arvo. Tottakai tekemäni piirakka maistui ihan taivaalliselle hyvän reseptin lisäksi osaksi siksi, että olin ne marjat siihen itse poiminut. Mutta se määrä riitti minulle, vaikka nytkin ihan rehellisesti sanottuna ottaa päähän, että istun Helsingissä kantakaupungissa sohvalla tietäen, että niitä mustikoita jäi tänäkin vuonna suomen metsiin ihan järkyttävä määrä. Ehkä minussa sittenkin asuu pieni marjanpoimija, kunhan vain varusteet ovat sen mukaiset ja mitään tärkeämpää ei ole ajan käytöllisesti esteenä. Hyttysten lisäksi tänä vuonna halusin käyttää kaiken liikenevän ajan Noelin 1-v synttäreiden järjestämiseen, joita vietetään ihan pian. Ennen kuin täällä blogissa pääsemme herkuttelemaa niiden tarjoilujen merkeissä, niin varastakaa vapaasti alla oleva resepti, jolla Noelin kanssa piirakan kokkasimme, sillä niin minäkin vein sen Arjen suklaasuukkoja -blogista vaihtaen vain tilalle mökkinaapurin pensaasta ja metsästä poimitut marjat. 

Vaniljainen mustikka-kaurapiirakka vadelmilla

Pohja: 

1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

1,5 dl vehnäjauhoja

150 g sulatettua voita

1 muna

1 tl leivinjauhetta

Sekoita kulhossa kuivat aineet, lisää sulatettu voi ja muna. Sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina tasaisesti voideltuun vuokaan. 

Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään
Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään

Painele pohja voidellulle piirakkavuoalle
Painele pohja voidellulle piirakkavuoalle

Täyte:

2 dl mustikoita

muutamia vadelmia

1 prk kermaviiliä

0,5 dl sokeria

2-3 tl vaniljasokeria

2 muna

Lisää marjat pohjan päälle. Sekoita loput aineet keskenään ja valuta marjojen päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa on 180 astetta, mutta itse tiputin lämpötilaa, sillä mökin uuni on pieni ja pippurinen).

Lisää marjat pohjan päälle
Lisää marjat pohjan päälle
Valuta täyte marjojen päälle
Valuta täyte marjojen päälle
Valmis piirakka oli taivaallisen hyvää
Valmis piirakka oli taivaallisen hyvää

<3. Jennyfer

1 kommentti:

  1. Kiitos reseptistä. Tein mustikkapiirakkaa tällä ohjeella,lisäsin vaan puolet enemmän mustikoita. Hyvää tuli:)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.